NordenBladet – Tämä maagisen numeron päivä, peilikuvapäivämäärä, alkoi minulla kello 06.30. Vein lapset ja sitten kävin Selver-ruokakaupassa. Ostin kasan hedelmiä ja marjoja – appelsiineja, omenoita, viinirypäleitä, puutarhamustikoita, Kadarbik-firman vastapuristettua porkkanamehua ja Frooshin Clean Green kiivi-pinaattismoothiet jne. Naminami. Kaksi kertaa panin koriin ja kaksi kertaa otin korista pois myös Pagarin juustokakun, mutta päätin sittenkin jättää ostamatta. 😀
Sitten katoin toisen kerran pöydän, tällä kertaa itselleni ja Allanille. Tänään meillä täyttyi yksi vuosi ja 10 kuukautta tutustumisesta. Goooosh, miten aika lentää!
Olen joka päivä niin kiitollinen, että minulla on oma koti ja että Virossa ja yleensäkin Pohjoismaissa vallitsee rauha 🙏. Ikkunasta näkyy talvinen valkoinen satumaa. Eilen oli suojasää, tänään sataa taas lisää. Eilen nykyistä hankalaa poliittista tilannetta ajatellessani tunsin, että haluaisin maalata jotain rauhallista ja kaunista. Otin kaksi kertaa isomman maalauskankaan kuin tavallisesti (60×40 cm) ja maalasin hiirimaalausten vaihteluksi kukkia. Kuvittelen tämän maalauksen jo etukäteen suurissa, leveäreunaisissa ja raskaissa tummanruskeissa kehyksissä! Romanttista!
Tullen takaisin tämän päivän päivämäärään, johon numerologit liittävät peräti paranormaaleja ominaisuuksia… Järjestelin tänään kotona kirjahyllyn uudelleen ja sattui eräs sanoakseni hyvinkin maaginen asia. Kirjoja laatikoista uudelleen hyllyyn asettaessa esiin tuli Jaak Roosaaren ”Osakkeilla rikastumisen oppikirja”. Kirja, jonka naapurissa asuva sijoittaja Jaak lahjoitti minulle jo vuosia sitten omistuskirjoituksineen ”Kasvavia osinkoja”.
Mitä niin erityistä siinä sitten on? Maaginen se on minusta siksi, että juuri TÄNÄÄN PÖRSSIT ovat niin laskusuuntauksessa, punaiset ja miinuksella kuin vain olla voi, eli toisin sanoen se on kaksinkertainen merkki – OSTA! Ja Helena-Reet luonnollisesti osti – en vain sen vuoksi, että uskoisin merkkeihin, vaan siksi, että tyhmää olisi päästää käsistä sellaista markkinatilannetta, jossa monista osakkeista käydään kauppaa alle markkina-arvon. No, kukaan ei tietenkään takaa, että markkinat laskevat vieläkin, mutta yksi asia on varma – Volume ja Volatility (määrä ja volatiliteetti) ovat nyt mukavia ja minä lähinnä spekuloijana ja päiväkauppiaana pidän siitä kovin.
Lopetukseksi vielä hieman ruoka-asiaa…
Keksin uuden ja kivan reseptin – SUOLAINEN raejuusto-jauhelihaleivos!
Sulata pakastettu hiivataikina ja aseta leivosvuoan pohjalle. Seuraavana paista jauheliha (400 g) yhdessä pilkotun tuoreen paprikan (1 punainen paprika), tomaatin (2 tomaattia) ja aurinkokuivattujen tomaattien (noin 140 g) kanssa, mausta (esimerkiksi Bolognese-mauste ja timjami sopivat erittäin hyvin) ja kaada vuokaan ja purista kevyesti taikinaan.
Sen jälkeen ota kulho ja sekoita silputtu sipuli, Alman perinteinen 5 % raejuusto (380 g), 6 munaa, 1 ruokalusikallinen jauhoa sekä raastettu Atleet-juusto (n. 250 g) ja kaada pohjan päälle. Raasta leivoksen keskelle erikseen vielä hieman juustoa ja ripottele päälle kurpitsansiemeniä. Anna uunista ottamisen jälkeen seistä tunti tai kaksi.
NordenBladet – Aloitin tämän blogin postituksen kirjoittamisen jo tammikuun alussa, mutta sitten työ- ja kotielämä muuttuivat hyvin kiireisiksi ja teksti jäi odottamaan. Annan siis nopean katsauksen. Koska koronan vuoksi ei ole ulkomaanmatkoja ollut, minun pisimmät ajeluni ovat vieneet Tarttoon 😀 hahhaaa. Tammikuussa oli Raidon (vanhemman sisareni miehen) 36-vuotispäivät. Kävimme heillä kylässä ja saman tien tuli käydyksi myös kylpylässä V SPA. Kauppakeskukset Kvartal, Tasku ja Tartu Kaubamaja samoin kuin SPA-hotellikin olivat vielä joulukoristeissaan.
Siinä missä tammikuun ensimmäinen viikko alkoi kahdella uudella maalauksella lastenkirjaa ”Hänen Ylhäisyytensä Hiiri Ensimmäinen” varten ja olin suurelta osin humanistisella aallonpituudella, niin loppu kuukaudesta oli lähinnä harkitsevaa, analysoivaa ja talousasioihin keskittyvä. Kuten aina, paljon työtä NordenBladetin sivujen parissa, samoin Airobot Technologies’in listautumisannin parissa, ja oli mukava todeta, että 24. ja 27. tammikuuta meillä oli riittävästi käteistä, jota sijoittaa reippaasti pudonneisiin Baltian ja USA:n pörsseihin. Pörssiin liittyen tulee mieleen myös yksi surullinen uutinen, nimittäin Marat Kasparov ilmoitti, että hän lopettaa blogin pitämisen sivullaan Stockfanatt. Koska kyseessä on toimelias ja keskimääräistä huomattavasti temperamenttisempi ihminen, niin toivon, että hän muuttaa mieltään.
Mitä vielä? Tammikuuhun mahtui myös yksi laajempi kyberhyökkäys, jota en käsittele lähemmin, mutta joka pilasi meillä Allanin kanssa suunnitellun ”Louis XIV – aurinkokuningas” -baletti-illan ja aiheutti yllättäen viikon verran lisätöitä. Loppujen lopuksi se vaikutti myönteisesti, sillä tarkastimme uudelta kannalta palvelinten turvasäädöt. Meillä on kaikesta aina monta varmuuskopiota eri pilvissä ja kovalevyillä, ja hakkereille voi rahan sijasta lähettää vaikkapa pupsu-kuvan 🤣🤣🤣 lol
(Helmikuun askareista voitte lukea kuvagallerian jälkeen)
Kirjoitin lokakuun blogissa TÄSSÄ, että Estella Elisheva haki AIS-ohjelman (American Councils for International Education) kautta Amerikkaan vaihto-oppilaaksi. Viimeiseltä kierrokselta hän valitettavasti ei selvinnyt, joka on jälkikäteen ajatellen oikein hyvä. Nyt hän omistautuu sataprosenttisesti viululle. Tänä vuonna hän lopettaa 9. luokan Tallinnan juutalaisessa koulussa ja lukioon hän suunnittelee menevänsä musiikki- ja balettikouluun MUBA.
Helmikuu alkoikin heti superhyvin uutisin! Estella Elisheva valittiin Georg Otsin sinfoniaorkesterin (GOSO) pääsolistiksi kolmella esiintymisellä H. Wieniawskin kappaleessa Légende Op. 17. Minulla taas valmistui seuraava hiirimaalaus!
Kulttuuria on helmikuuhun mahtunut enemmänkin. Kuu alussa kävimme venäläisessä kulttuurikeskuksessa katsomassa Ott Seppin komediaesitystä Jokker ja eilen Sakun suurhallissa Eurovision laulukilpailujen paikallisten karsintakilpailujen “Eesti Laul 2022” finaalia. Viimeisimmästä puhuen, minusta on hyvin sääli, että Elina Nechayeva sai kilpailukappaleessaan “Remedy” näyttää ääntään niin vähän ja jäi sen vuoksi kahdeksanneksi. Hänestä olisi jollain muulla kappaleella voinut puristaa enemmän poweria irti. Kaikki esiintyjät olivat oikeastaan erittäin hyviä, mutta eilinen suosikkini oli Andrei Zevakinin ja Grete Paian kappale ”Mitä nyt tapahtuu”. Voittokappale “Hope” oli tietysti samoin erittäin kiva. Sen esittäjällä Stefanilla (Stefan Airapetjan) on yksinkertaisesti niin suuri ja lämmin aura, että miksipä häntä ei voisi lähettää edustamaan Viroa.
Lopetukseksi yksi maistuva uunipaisti!
Aseta uunivuokaan paloiteltua parsakaalia, kukkakaalia, sipulia, lihaa ja sinihomejuustoa. Lisää mausteet, pakkaus hapankermaa ja peitä vedellä, kunnes puolet sisällöstä on peitossa. Tunniksi uuniin, niin tunnin ja viiden minuutin kuluttua kaikki ynähtelevät nautinnosta!
NordenBladet – Olen ollut kaksi päivää luovuuden ja taiteen aaltopituudella. Aamulla ikkunasta ulos katsoessani totesin taas, että elämä maalla on niin verratonta, ja että minun kotini on niin verraton. Vaikka maalla asuminen onkin suurta ylellisyyttä ja usein se ei ole kaikkein helpointa, nautin ehdottomasti joka hetkestä. Maalla eläminen on inspiroivaa. Lumiset metsiköt ja kauniit luontonäkyvät, uunissa rätisevät puut, kehräävä kissa, iso tontti omaa kaunista Viroa, hiljaisuus, rauha (jos tuota hiljaisuutta ei juuri satu rikkomaan minun toisinaan täysille säädetty tehokas kaiutin).
Nautin pitkästä ja rauhallisesti aamiaisesta tuoreiden sanomalehtien seurassa. Join lasillisen God Morgon -verigreippimehua, kaksi kupillista aamukahvia ja söin aamiaista, joka on kaikista lemmikeistäni lemmikein – sipuli-, lohi- ja kaviaaripaahtoleipää! Nammmm… Sitten otin kaksi mukillista pakurikääpäeliksiiriä ja menin ulos lumitöihin. Raikkaassa ilmassa kulutin sujuvasti monta sataa kaloria ja kävelin 6.000 askelta. Sitten sisälle pesuun ja kauneussalonkiin.
Tänään oli ripsihuolto. Käyn n. 2-3 viikon välein ripsihuollossa ja kulmahuollossa, se on mukava tapa näyttää kauniilta käyttämättä meikkaamiseen aikaa. Meikkaan itseäni vain ennen valokuvauksia tai isompia tilaisuuksia, päivittäin sen sijaan tuskin koskaan.
Tässä kuussa olen tehnyt jo kaksi maalausta – ensimmäisestä, jossa hiiripoika Ivar Apodemus tekee lumitöitä, kirjoitin jo NordenBladetin blogissani (ks. TÄSTÄ), ElishevaShoshana.com’in taideblogissani (ks. TÄSTÄ) ja OHMYGOSSIP-sivustolla (ks. TÄSTÄ). Eilen illalla sain valmiiksi taas uuden maalauksen (Hänen Ylhäisyytensä Hiiri Ensimmäinen – #16). Siinä on kaksi hiirtä kapakassa. Olen täydellinen entusiasti ja täynnä poweria, ja mitä enemmän teen ja puuhaan, sitä enemmän tulee energiaa vielä lisää. Luin hiljattain Merit Rajun kirjan ”Elämän uusi taso – Herää innostuneena. Nauti elämästä. Nuku rauhallisesti”. Elämä on todellakin uudella tasolla, kun toimitaan itsensä kehittämisen parissa, haaveillaan ja toteutetaan haaveita, tehdään parhaansa mukaan ja kun on rohkeutta olla näkyvä, rehellinen, rakastava, vapaa ja luova. Tänään voin sanoa itsestäni kaikkea tuota – herään hyvin innostuneena ja onnellisena ja menen nukkumaan tyytyväisenä!
Olen jo kirjoittanut teille, että päätin luopua alkoholista määrittämättömäksi ajaksi. Se on lahja itselle, ei mikään kauhea kärsimys tai uuden vuoden lupaus. Mutta koska pidän oluesta kovasti, se täytyy korvata jollakin. Pidän erittäin paljon erilaisista luonnollisista yrttiteistä, joita hyvin usein teen itse poimituista kasveista, mutta myös oluen maku maistuu. Nimenomaan maku, ei se, että siinä on prosentteja. Siten testasinkin erilaisia alkoholittomia (0-0,5 %) oluita. Sakun oluttehtaan vihreässä purkissa oleva alkoholiton Pilsner Go on yksi suosikkini (hinta-laatusuhde on erittäin hyvä), mutta oikein hyvän makuisia ovat myös monet muutkin alkoholittomat oluet.
Testasin tänään kuutta olutta ja tässä on minun arvioni niistä 🙂
1. sija: A.Le Coq ”Warsteiner Premium Fresh” (23 kcal / 0 %). Superhyvä, suuret suosionosoitukset ja ylistävät sanat… oli muita pitkän matkan edellä, minun mielestäni. Erittäin maistuva ja pettää täysin – jos ei tietäisi, että on alkoholiton, ei uskoisi. 2. sija: Heineken (21 kcal / 0 %). Toisen ja kolmannen sijan oluet ovat suhteellisen saman makuisia, Heineken ehkä vähän voimakkaamman makuinen kuin Carlsberg. Molemmat ovat hyvänmakuisia oluita. 3. sija: Carlsberg (20 kcal / enintään 0,5 %) 4. sija: Budweiser Budvar (15,5 kcal / enintään 0,5 %). Juotava, mutta ei niin hyvä kuin edelliset kolme. 5. sija: Stella Artois (18 kcal / 0 %). Tästä jäi kuin omenan maku suuhun, en erityisemmin pitänyt. 6. sija: Clausthaler (26 kcal / enintään 0,5 %). Tämä oli kuudesta oluesta huonoin, oikeastaan ainoa, joka ei maistunut lainkaan. Kummallinen terävä jälkimaku.
NordenBladet – Vuosi on alkanut toimeliaasti ja myönteisesti. Seuraan ravitsemustani (korvasin taas aamun voileivät kunnollisella ruoalla), annoin itselleni lahjan ja päätin, että luovun määrittämättömäksi ajaksi myös alkoholista. Avasin taas oman painoaputilin ja tarkkailen, että söisin mahdollisimman terveellisesti ja jo monen kuukauden ajan olen pyrkinyt ostamaan vain e-lisäaineettomia elintarvikkeita.On erittäin hölmöä, että nykyisin e-lisäaineita laitetaan jopa vaaleisiin, tummiin ja sekaleipiin.
1. tammikuuta alkoi sillä, että etsin urheilukelloni, latasin sen ja lähdimme kävelemään. Kello auttoi laskemaan askeleet ja muistuttamaan, että pitää liikkua. Kesällä liikkumista ja puutarhassa toimittamista on paljon, mutta talvella minulla ei ole paljon tapana mennä ulkoilemaan. Sitten menimme kahdeksi tunniksi uimaan ja kotiin palattuamme ajattelimme, jos vaikka lähtisimme joskus lähiaikoina jonnekin matkalle vain emme. Ja jos menemme, niin mennäkö lasten kanssa vai kahdestaan. Viikoksiko vai kokonaiseksi kuukaudeksi jne. Nyt sitä koronaa on niin paljon ja rehellisesti sanottuna emme haluaisi ottaa sitä riskiä, että pitäisi olla jossain ulkomailla karanteenissa istumassa. Olemme jo jonkin aikaa ajatelleet myös ”talvikodin” hankkimista Espanjan etelärannikolta Costa del Solilta (oikeastaan seuraamme koko Andalusian alueen kiinteistöjä), mutta tämä ajatus on vasta kypsymässä.
Meidän NordenBladet.ee:n ja NordenBladet.fi:n sähkön hintojen ”lunttilapusta” on niin hyvä seurata tämän päivän ja huomisen sähkönhintoja reaaliajassa! Itseä ei ole kaunista kehua, mutta tuo tekemämme sovellus on todella erittäin hyvä apuri! Olemme saaneet niin paljon myönteistä palautetta, käytämme sovellusta itsekin ja on ilo kuulla, että monet muutkin käyttävät. Koska tänään sähkö oli koko päivän ns. vihreällä vyöhykkeellä (eli siis alle 10 eurosentin / kWh), hoidin pyykinpesun tänään.
Viime vuonna tuli käydyksi paljon konserteissa, teatterissa ja erilaisissa tilaisuuksissa ja päätin, että tänä vuonna säilytän saman linjan ja pysyn kulttuurin aaltopituudella. Tällä hetkellä on varattuna jo kuusi tilaisuutta:
* Jättiläisten taikamaa Laulukentällä (Ivanka kävi siellä jo kerran isänsä kanssa, mutta lähdemme koko perheen voimin vielä kerran)
* Kansallisoopperassa Estonia ”Louis XIV – Aurinkokuningas”;
* Venäläisessä kulttuurikeskuksessa ”Priit Pius ja Kait Kall stand-up -komediassa Midagi ikka” (aina jotakin)
* ”Ott Seppin stand-up -esitys JOKKER”, samoin venäläisessä kulttuurikeskuksessa
* Sakun suurhallissa järjestettävään Eesti Laul 2022 -loppukilpailuun on myös liput ostettuina.
* Liput on jo myös elokuussa Kiidjärven kartanonpuistossa tapahtuvaan esitykseen ”ADA. Kertomatta oleva tarina”.
Viimeisin tilaisuus, jossa kävimme, oli ”Viro etsii supertähteä” -kilpailun superfinaali (ks. perusteellisempi juttu siitä OHMYGOSSIP-viihdesivustolta TÄSTÄ).
Vuoden alku on ollut todellakin erittäin vilkas! Sain äsken valmiiksi myös ensimmäisen maalauksen, joka on jatkoa Viron kansallismuseon näyttelyssä käyneille 14 hiirimaalaukselle, joiden pohjalta julkaisen lapsille rahankäyttöviisautta opettavan lastenkirjan ”Hänen Ylhäisyytensä Hiiri Ensimmäinen”. Alla joitakin kuvia kansallismuseon näyttelystä ja kuvia tänään valmistuneesta maalauksesta! Neljästätoista aiemmin maalatusta hiiri-sarjan maalauksesta voitte lukea taideblogistani ElishevaShoshana.com-sivustolta TÄSTÄ.
Vielä kerran toimeliasta, inspiraationtäyteistä, menestyksellistä ja seikkailuja tulvillaan olevaa uutta vuotta teille!
Halauksia! 💖😘
NordenBladet – Heräsimme tänä aamuna kello kymmenen aikoihin, sillä olimme eilen taas pitkään valveilla. Olemme katsoneet viimeisten kahden kuukauden aikana joka ilta 2-3 eri elokuvaa – sekä dokumenttielokuvia että viihdettä. Viimeksi katsotut dokumenttielokuvat sattuivat olemaan erityisen synkkiä.
YouTubesta katsoimme filmin ”The untold story. What happened to Otto Warmbier in North Korea?” (linkki videoon). Se on 22-vuotiaasta amerikkalaisopiskelijasta Otto Frederick Warmbierista, joka kuoli kuusi päivää USA:lle luovuttamisen jälkeen sokea-kuurona, vakavan aivovamman saaneena ja koomaan kidutettuna, kuten hänen vanhempansa sanoivat. Erittäin masentava oli myös ”Another Man’s War” -kirjan perusteella tehty elokuva ”Machine Gun Preacher” TV1000 actionista, jossa Gerard Butler näyttelee Sam Childersia, joka edelleenkin auttaa pelastamaan lapsia Etelä-Sudanista ja Ugandasta (lähinnä sodan uhreja). Pienet lapset eivät ole sodassa pelkästään väkivallan ja hyväksikäytön uhreja, vaan aseelliset ryhmittymät värväävät heitä riveihinsä väkisin ja lähettävät heitä suorittamaan rituaalimurhia ja taistelemaan. Erittäin hirveä oli myös Peter Kosminskyn lyhyt draamasarja ”The State”, jota National Geographic näyttää. Se kertoo neljästä Britannian kansalaisesta, jotka matkustavat Syyriaan liittyäkseen ISIS:een ja siitä, miten terrorijärjestöön liittymisen jälkeen heidän on vaikeaa tulla toimeen erittäin raskaassa väkivaltaisessa todellisuudessa.
Miksi kirjoitan siitä? Siksi, että meidän elämämme on kauniimpaa kuin paratiisi! Meidän ja meidän lastemme elämä on TÄYDELLISTÄ. Olen niin KIITOLLINEN JA ONNELLINEN elämästäni! Ja niin kovin haluaisin, että maailmassa vallitsisi rauha! Huolehtikaamme toisistamme – sekä läheisistämme että vähemmän läheisistä! Se on kaunis ajatus, jolla aloittaa uusi vuosi! 🙏🙏🙏
Siten, tänään heräsimme kymmenen aikoihin ja kiitin Kaikkein Korkeinta, että saan herätä lämpimässä huoneessa rakkaan ihmisen kainalossa. Valmistin aamiaisen (paistettua munaa paprikan kera) ja sitten ryhdyin pesemään, siivoamaan ja vaihtamaan lakanoita, jotta talo uuden vuoden ensimmäisenä päivänä hohtaisi ja uusi vuosi alkaisi kaikin puolin ns. puhtaana. Allan teki lumitöitä, toi puita sisään, lämmittää uunit mukavan lämpimiksi ja alkoi samoin järjestellä työhuonettaan. Hän nimittäin lupasi jo kaksi kuukautta sitten, että vuoden loppuun mennessä huone on kunnossa 😀
Ivanka Shoshana sai päivä ennen joululomaa koulusta jonkin kauhean viruksen ja on edelleen sairaana, valitti välillä korvakipuakin. Hänen jälkeensä sairastuimme kaikki, kunnes uskoimme jo, että nyt olemme sitten saaneet koronankin. Olemme tosin rokotettuja, mutta meillä oli kaikki Omikronin oireet – lievä kuume, nuha, kurkkukipu ja jopa niveliäkin särki. Teimmekin sekä kotitestin että kävimme lääkärin lähetteellä tekemässä testin nenästä. Onneksi kaikki testi olivat kuitenkin negatiivisia.
Sitten postitin artikkelin vuodenvaihteen perinteistä ja toimista, jotka vanhan kansan viisauksien mukaan tuottavat meille onnea ja menestystä – katso TÄSTÄ. Oikeastaan neuvoja, joita kannattaisi noudattaa joka päivä 🙂
Koska Ivanka on edelleen hieman sairas, päätimme viettää vuodenvaihteen kotona. No, oikeastaan olisimme kai olleet keskenämme siinäkin tapauksessa, että hän ei olisi ollut sairas. Kotoinen vapaan viettäminen on erittäin miellyttävää! Vähäsen kuitenkin ehostelin itseäni, sillä pidän laittautumisesta kauniiksi itseäni varten. Päälle puin retrohenkisen Indiskan mekon ja helmet, lisäsin Must de Cartier -tuoksua! Illaksi tein meille huippumaistuvaa lehtitaikinapitsaa. Mmmmm… Se, joka maistaa, haluaa lisää!
Annan teille heti myös RESEPTIN! 👇👇👇 Valmistaminen on hyvin helppoa.
Pohjaksi hiiva-lehtitaikina (Eesti Pagar), jonka peität Felixin ketsupilla. Sitten silppuat päälle 2-3 isompaa tomaattia, 2 keskikikoista sipulia, 100 grammaa vihreitä oliiveja (Figaro) ja noin 30-40 grammaa jalapenoa (Santa Maria). Koska minulla oli jääkaapissa jo valmiiksi tehty ulkofileepaisti karhunlaukan kera (Maks ja Moorits), silppusin joukkoon hieman lihaa (paistos on erittäin hyvä ilman lihaakin!). Kun tämä on tehty, ryhdyt maustamaan. Minä käytän joko Knorrin tai Maggin Spaghetti Bolognese -maustetta ja lisään sitä paljon (noin puolitoista pakkausta eli n. 60-70 grammaa), sitten sirottelen tilliä, timjamia ja jauhelihamaustetta. Ja päällysteeksi kerma ja juustot. Valuta noin puoli pakkausta 20 % Alman kermaa levypitsan päälle (kerman sijasta sopii myös maustamaton jogurtti) ja sitten raasta päälle juusto. Minä panen kahta eri juustoa – Valion Atleet-juustoa ja Valion italialaistyyppistä kovaa Forte Classicoa. Joka haluaa, voi ravistella kaiken päälle hyppysellisen siemeniäkin (esimerkiksi seesamin siemeniä tai auringonkukan siemeniä). 40 minuutiksi uuniin ja valmista on!
Nyt nautimme illasta! PS! Juomme alkoholitonta ja gluteenitonta GO Pilsneriä! Minä päätin, että annan itselleni lahjan ja luovun joksikin aikaa alkoholista. Se vaikuttaa hyvin painoon ja terveyteen.
Halaan teitä kaikkia voimakkaasti ja toivon teille ihanaa uutta vuotta! Täyttyköön kaikki teidän hyvät toiveenne! 😘😘😘
NordenBladet – Joulukuu on ollut satumaisen luminen ja kaunis. Kaikki kaupat ovat niin kauniita ja säteileviä! Minulla ei ole tapana tuoda kuusta sisälle (säälin puita), mutta koristelen talvisin puutarhan puita värillisillä lintujen ruokintapalloilla. Joka huolehtii talvella linnuista, sillä on keväällä ja kesällä lintuja puutarhassa apureina!
Ivanka Shoshana tekee niin kaunista keramiikkaa ja ei ole mitään niin sydäntä lämmittävää, kuin itse valmistettu lahja! Olen aina pitänyt hänen tyylistään ja vapaalla kädellä luomistaan saviastioista. Hän keksii aina uusia ja kiehtovia esineitä – viimeisin hitti ovat astiat, joiden kantta koristaa iso lumiukko tai jokin muu kiva hänen luomansa hahmo. Superhyvä idea! Tänä vuonna hän on tehnyt seitsemän sellaista erikoislaatuista astiaa, monet niistä erityisesti saajalle omistettuina. Hänen tekemistään lumiukkonupillisista astioista tuli niin suosittuja, että keramiikkapiirissä niitä alettiin joukkomittaisesti kopioida. How cool is that? 🙂
(blogi jatkuu kuvagallerian jälkeen)
Lahjapusseihin sujautimme erilaista Ivankan tekemää ja ostettua savesta valmistettua käsityökeramiikkaa (astioita, vateja, kulhoja, kukkavaaseja, saippuanalustoja), Virossa luomamme perhebrändin Elisheva & Shoshanan hoitotuotteita (kylpysuolaa, käsityösaippuoita, hiustenhoitotuotteita, päänhoitosuihkeita), erilaisia pelejä ja makeita herkkuja. Estellalle ostimme kasvojen ja hiustenhoitotuotteita ja Ivankalle ’The Loud House’ -sarjakuva- ja värityskirjat. Pidän hyvin paljon erilaisista seurapeleistä (ilmeisesti enemmän kuin lapset, hahhaa). Löysin kaupasta sellaisen pelin kuin ’Noidankattila’, jonka päällä lukee: Taikasauvaa heilauttaen, loitsusanoja lausuen NÄYTTELE, TEESKENTELE, ESITTELE! Minusta se vaikutti päältä katsoen kiehtovalta, mitä siitä, että ikäsuositus oli alkaen 5+. Odotan jo kiinnostuneena, milloin pelaamme sitä. Kissalle ostin uuden kynsienteroituspuun ja sekä omille että Allanin vanhemmille tein lisäksi upeat kakut.
Jostain syystä meillä on lahjojen antamisen suhteen sellainen juttu, että alan ostaa niitä jo syys-lokakuussa ja sitten yleensä käy niin, etten pysty pitämään niitä omana tietonani ja annan ne ennen joulua. Oikeastaan olenkin sitä mieltä, että lahjoja tulee antaa silloin, kun sydän sanoo tai niille on suoranainen tarve.
Jouluna olimme Allanin vanhempien luona keskustassa ja nautimme hyvästä seurasta ja maukkaista kotiruoista.
Tämä tällä kertaa! Kaunista vuodenvaihdetta! 🌲❄
(Alas kelaamalla löydät runsaasti kuvia meidän joulumenustamme ja antamistamme lahjoista)
NordenBladet – Virossa on ollut ankara talvi jo monta viikkoa. Viime viikko oli niin kylmä, että meillä jäätyi kylpyhuoneessa suihkun putki kolmeksi päiväksi. Tavallisesti kun niin tapahtuu, vien kylpyhuoneeseen sähköisen lämpöpatterin, mutta… miten raaskit sen tehdä, kun sähkön hinta ylittää kaikki normaaliuden rajat. Joulukuun 7. päivänä hinta nousi yli tuhannen euron megawattitunnilta (ks. TÄSTÄ). Jätin jäätyneet putket silleen ja lähdimme sen sijaan kylpylään.
Onneksi nyt voi meidän oman taitavan IT-osastomme työn ansiosta seurata päivittäisiä sähkön hintoja NordenBladetista (joka päivän sähkönhinnatTÄSTÄ). Katson joka päivä taulukosta, milloin sähkö on edullista, ja suunnittelen energiaa kuluttavammat toiminnot edullisemman sähkön hinnan ajalle. Olen jo säästänyt sillä viimeisen kuukauden aikana melkoisesti! Sähkön hintataulukko on kaikkien saatavilla ilmaiseksi – katso joko NordenBladet.ee etusivulta tietokoneesta tai puhelimesta.
Jos kuitenkin unohdamme pakkasen ja kalliin sähkön, ulkona on megakaunista – täydellisen kaunis talvisää, luminen ihmemaa, rauha, hiljaisuus, tasapaino! Maalla asuen ihminen löytää tasapainon, joka kaupungissa tahtoo kadota! Elämä maalla ON TODELLAKIN HUIPPUVERRATONTA!!!! Minulla elää täällä aidan takana metsässä kolme saksanhirveä tai metsäkaurista… en tarkkaan tiedäkään (TÄSTÄ näette, miten suloisia ne ovat), jotka säännöllisesti käyvät puutarhassani syömässä (parasta herkkua niille ovat kompostikasaan viedyt omenat).
Torstaina kävimme taas Estonian konserttisalissa katsomassa operettia. Sen jälkeen, kun kirjoitin operetista ”Luxemburgin kreivi” (lue TÄSTÄ), jossa kreivin roolissa esiintyi oopperasolisti Reigo Tamm, ja kirjoitin, etten tosin ole suurin operettien ihailija, mutta esitys oli todella kiva, Reigo lähetti minulle kirjeen ja sanoi, että suosittelee katsomaan myös unkarilaissyntyisen itävaltalaissäveltäjän F. Lehárin operetin ”Iloinen leski” (hintatiedot: lippu 25,20 EUR). Kävimme kuuntelemassa ja oli todellakin upea! Esitykselle lisäsi maustetta myös hieno taiteilijatyö – lavan muotoilu ja upeat puvut. Niin suloista, että saan blogiin palautetta ja suosituksia siitä, mitä kannattaa mennä kuuntelemaan ja katsomaan. Kiitos! Nyt joku voisi suositella minulle pohjoismaisiakin operetteja, joissa Viron kansallisoopperassa tai Suomessa tai Ruotsissa voisi käydä 🙂
Operetin jälkeen poikkesimme Solaris-keskuksen ruokakaupassa ja otimme keskuksen pysäköintihallista auton. 16 euroa parin tunnin pysäköinnistä! Se tuntui tosi kalliilta, varsinkin kun sitä vertaa operetin lähinnä edulliseen hintaan.
Mitä muuta olemme sitten tehneet? Mitä muuta on tapahtunut?
Estella Elisheva kävi Oscarin synttäreillä (Lasnamäellä Snipers Paintball Klubissa leikkimässä paintballia) ja sitten istuimme kaikki yhdessä ja nautimme Allanin vanhempien luona hänen veljensä valmistamia mahtavia klubivoileipiä (taisi olla sellainen nimi?). En olekaan ennen niin mahtavaa ja runsaasti päällystettyä voileipää syönyt! Todellinen gourmet-voileipä!
Tiistaina 7. joulukuuta oli Marguksen 52. syntymäpäivä (ex-mieheni ja lasten isä). Hän tapasi lapset tiistaina ja kun hän toi lapset kotiin, kutsuin hänet sisään – tein yllätyskakun ja lapset antoivat lahjansa. Molemmat tekivät söpön kortin, Estella antoi solmion ja Ivanka itse maalaamansa akryylimaalauksen ”Ivanka ja isä”, joka oli puoli vuotta esillä Viron kansallismuseon näyttelyssä. Ivankan maalauksesta olen kertonut aikaisemmin ja myös blogissamme ElishevaShoshana.com TÄSSÄ. Se oli ensimmäinen kerta, kun istuimme saman pöydän ääressä, minä, Allan, Margus ja lapset.
Meidän talossamme käy koko paistaminen ja kokkaaminen… nyt alkoi myös piparkakkukausi ja joulukuinen juhla-aika alkaa saada vauhtia. Se, joka ei ole vielä ostanut lahjoja, voi joulukuun loppuun saakka hankkia Elisheva & Shoshanan käsityökosmetiikkaa ja hoitotuotteita ystävähintaan! Alennuskoodin ja ostotiedot löydät TÄSTÄ!
Estella teki juuri juusto-valkosipulilevitettä ja Ivanka kortisteli piparkakkuja. Nyt alan heti laittautua ulos. Tänään on ”Viro etsii supertähteä” -superfinaali Sakun suurhallissa!
NordenBladet – Lauantaiaamuna ajoin Ivanka Shoshanan ja Allanin kanssa Tarttoon tuodakseni Viron kansallismuseosta pois viimeiset tavarani (keramiikkaa, maalauksia jne.), jotka näyttelystäni olivat museoon vielä jääneet ja jotka eivät viime kerralla mahtuneet autoon. Sen jälkeen tapasimme Marien ja Raidon kanssa ja menimme ensin Narvan maantien numerossa 113 sijaitsevaan Kebab Pizzaan (se on heidän naapurinsa oma ja siksi en kai saisi sanoa, että se on aivan kamala loukko, hahhaaa :D). Pitsat sen sijaan olivat isoja ja edullisia ja niiden makukin oli ihan okei.
Vatsat täynnä ajoimme Kvartalin ostoskeskuksen neljännessä kerroksessa toimivaan V Spa:han (Riia 2, Tartto), jossa ostimme perhelipun, johon sisältyy vesimaailman neljä saunaa ja urheiluhuone, suolamaailma sekä saunamaailma. Neljä ihanaa tuntia! En malta odottaa, milloin lähdemme sinne uudelleen, todella miellyttävä paikka. Spa-nautinnon jälkeen poikkesimme nuoremman sisareni Hanna-Liisan luona ja jätimme Ivankan illaksi ja yöksi hänen luokseen, itse lähdimme Vorbusele Marien ja Raidon luokse. Olimme kaikki suhteellisen väsyneitä, joten ilta rajoittui vain yhteen filmiin ja muutamaan pokeripeliin, kuten meillä on tavatessamme muodostunut perinteeksi (pokeri- ja hauskanpitoilloistamme voitte lukea lisää esimerkiksi TÄSTÄ).
Sunnuntaina ajoimme takaisin Tallinnaan. Ajamme aina mielellämme Imaveren, Kabalan, Türin, Kehran ja Raplan kautta, niin nytkin. Saavuimme kotiin lounaaksi ja ryhdyin valmistamaan illallista. Minulla on nyt täysin UUSI JÄRJESTELMÄ! Ei mitään huonoja E-aineita! Eniten huolehdin siitä, että ruoka olisi mahdollisimman säilytysaineetonta (säilytysaineista, joita ehdottomasti kannattaa välttää, lue TÄSTÄ). Ulkona käydessä emme tarkkaile sitä, mutta päivittäin en enää osta esimerkiksi täynnä säilytysaineita olevaa leipää tai juustoa. Kirjoitin itselleni hyvin pitkän taulukon, jossa ovat huonot e-aineet ja seuraan huolellisesti, etten laita sellaista tuotetta ostoskoriini. Olen säännöllinen e-Selverin asiakas. Internetistä on helppo ja mukava ostaa ja seurata tuotekuvausta. Jo kerran haettu tuote jää ”Minun tuotteeni” kohdalle talteen, niin että seuraava osto sujuu jo nopeammin ja tuotekuvausta tarkkaan tutkimatta. Erikoistuotteiden kohdalla kaupalla on tosin luokat laktoositon, gluteeniton, sokeriton, vegaani ja luomu, mutta haluaisin, että olisi myös säilytysaineeton luokka!
Tein yrityksen Maks & Moorits ”Ulkofileepaisti karhunlaukan kera”. Paistoin lihaa hitaasti uunissa pitkään, sillä viikonloppuna sähkö oli tavanomaista edullisempaa (sähkön tämän hetken hintaa voitte mukavasti SEURATA TÄSTÄ NordenBladetin sovelluksella kotisivullamme). Tuli erittäin maukas liha. Oheen tarjosin lisäksi paistinperunoita, herneitä ja tuoretta Grüne Fee -lehtisalaattia hapankerman kera. Juomaksi tällä kertaa kevätesikkotee – luonnollisesti puhtaasta luonnosta ja itse poimittu. Kevätesikon hyvistä hoito-ominaisuuksista voitte lukea TÄSTÄ. Nammmm…
Maanantai oli 22. päivä eli Allanin & Helena-Reetan päivä! Me vietämme sitä joka kuukauden 22. päivä niin kauan, kunnes siitä tulee valtiollinen juhlapäivä (eli siis ikuisesti, hahhaaa…) Kuten tuona päivänä olemme luoneet perinteeksi, valmistan aina joko lasagnen tai kermakakun (tai sitten molemmat!) ja Allan tuo minulle uuden ruukkukukan (tai sitten leikkokukkia). 💘💘💘
Eilen kävimme Keilan kulttuurikeskuksessa, jossa esiintyi Comedy Estonia stand-up -esityksineen ”Sügistuur” (syyskiertue, lippu 15,90 EUR). Esiintyivät (tarkka line up): ensimmäisessä osassa Daniel Veinbergs, Claus Mootse, Roger Andre ja Mikael Meema sekä toisessa osassa Rauno Kuusik, Aleksandr Popov, Karl-Alari Varma ja Ari Matti Mustonen. Illan juonsi Sander Õigus.
Sali oli kansaa täynnä (tuntuvasti nuorempi yleisö kuin viikko sitten samassa paikassa olleessa ”ITKE tai NAURA” -esityksessä, josta kirjoitin TÄSSÄ). Minulle oli uudenlainen elämys, että esityksen aikana salissa juodaan olutta, konjakkia ja muuta tavaraa, ja että illan juontaja itse nautiskellen vitsailee siitä. Koko ajan saapui myöhästyneitä, joista samoin tuli heti esityksen osa. Loistava improvisointitaito! Otin lavasta kuvan, mutta koska valaistus oli heikohko, minun piti itse piirtää Sanderille kasvot (kuten Mister Bean Whistlerin äidille elokuvassa ”Bean – äärimmäinen katastrofielokuva”). Ilta oli tunnelmallinen ja sen upeana päätöksenä oli valokuvasessio, jossa esiintyjät antoivat ottaa kuvia vieraiden kanssa. Siten tuleville ”Syyskierroksen” vierailijoille ennakkotietona, että kuvia voi ottaa myös jälkikäteen 😂😂😂 hahhaaa… Juuri ennen meitä asettui ammattimaisiin asentoihin aina iloinen ja räiskyvä vaikuttaja (influencer) ja TV3Playstä tuttu vauvabloggaaja Kristina Suuroja-Pärtelpoeg, joka vieraili esityksessä yhdessä ystävättärensä Brigitte Susanne Huntin kanssa.
Joka tapauksessa… esitys oli hauska, ilmapiiri oli vapaa (lue: kohtuullisen sopimaton). Viron eturivin koomikot olivat äärettömän ystävällisiä ja mukavia ja heti kotiin päästyäni minulla heräsi halu mennä ostamaan liput Comedy Estonian uuteen tilaisuuteen. Seuraavalla kerralla sitten Ari Matti Mustosen ”Flamingo”, jota lämmittää Mikael Meema.
NordenBladet – Ennen kaikkea, KAUNISTA MIESTENPÄIVÄÄ, RAKKAAT MIEHET!! Mitäpä me naiset tekisimme ilman teitä?! Emme selviä ilman teitä! 🙂 Kuten aina, en tiedä mistä blogiani aloittaa ja mitä jättää jutusta pois, sillä välitettävää arvokasta tietoa kerääntyy niin paljon. Päivä kerrallaan blogin kirjoittaminen olisi ehkä todellakin helpompaa… Mutta yritän kertoa teille viikon merkkitapahtumat.
MAANANTAI – Teimme Viron ja Suomen NordenBladet-sivuille kivan sovelluksen – sähkönhintakatsauksen: SÄHKÖN HINNAN LUNTTILAPPU.
Lupaan, että niille, jotka pitävät säästämisestä, sähkön hinnan lunttilappu on elämää muuttava. Viron sähkönhinnat ovat viime aikoina olleet hyvin korkeat ja välillä niin korkeat, että järkevää on sellaisena aikana käyttää vähemmän sähköä (esimerkiksi lihaa ei kannata paistaa uunissa kolmea tuntia ja pyykinpesuakin olisi fiksua siirtää eteenpäin). Hyvä esimerkki on 15. marraskuuta tehty Viron ja Suomen sähkönhintojen vertailu. Ero on niin suuri! (ks. alla olevaa vertailutaulukkoa).
Meidän taulukkomme on hyvin helpposelkoinen (kuin liikennevalo, joka näyttää vihreällä edullisia hintoja, keltaisella keskinkertaisia hintoja – 10-20 eurosenttiä kWh) ja punaisella kuvataan sähkönhinta, joka on 20+ eurosenttiä kWh:ta kohti. Taulukko näyttää sekä tämän päivän että huomisen sähkönhinnat ja se on nähtävissä sekä verkkosivulla että matkapuhelimessa. Säästeliäs sähkön käyttäminen on myös luonnolle hyvä, joten joka tapauksessa on hyvä verrata sähkönhintoja ja kuluttaa oikeaan aikaan. Lue sovelluksesta lisää tästä: SÄHKÖN HINTA LIVE.
Säästämisestä puheen ollen haluaisin puhua myös kuudesti vuodessa ilmestyvästä Skandinavian Voguesta. Minä pidän heidän liiketoimintakonseptiostaan – aikakauskirjan voi vaan tilata, joten kaupan tiskeille ei jää mitään vetelehtimään. Tilasin kerralla kaksi ensimmäistä (tähän mennessä ilmestynyttä) numeroa. Upea työ, jonka Martina Bonnier ja hänen toimittajatiiminsä on tehnyt. Jokaisella henkäyksellä on korkeaa muotia (haute couture) ja laatua aistittavissa sekä aikakauskirjoissa että verkossa. Pidän peukkuja, että tyttärien onnistuu olla niin menestyneitä, että eräänä päivänä meidänkin pieni pohjoismainen perhebrändimme Elisheva & Shoshana löytää oman paikkansa tämän aikakauskirjan kansien välistä.
Herätyskello soi hyvin aikaisin. Minun piti viedä Ivanka kouluun ja itse olin hyvin, hyvin väsynyt, sillä maanantaina olimme paiskanneet sähkönhinnan tarkkailutaulukon verkkoon ja sen testaaminen oli kestänyt puoleen yöhön. Vielä tänäänkin kirjoitettu koodi on vasta lapsenkengissä ja suunnitelmissa on tehdä useita lisäyksiä (esimerkiksi hinta arvonlisäveroineen) ja samoin suunnittelemme tekevämme kaasunhinnassakin lunttilapun. Koska kiinnostus ja palaute on ollut suurta (no, onkin todella tarpeellinen juttu!), harkitsemme tekevämme täydennyksen, jolla blogijat, verkkosivujen ylläpitäjät tai kuka tahansa kiinnostunut voisi näyttää tämän sähkön hintataulukon omalla sivullaan. Koko tiistai kului sovelluksen markkinointiin.
Oh, pahus, tiistaina sattui myös yksi typerä asia… Nimittäin, kun toin Ivankan koulusta kotiin, entinen mieheni lähetti minulle kesken ajomatkan tekstiviestin, joka sai minut niin tolaltani, että ymmärrättekö: EKSYIN TIELTÄ. Käännyin väärin tieltä, jota olen ajanut yhdeksän vuoden ajan joka päivä, siinä tilassa ajoin, kunnes äkkiä olin 40 km päässä kotoa. Pysäytin auton, soitin Allanille, rauhoituin, kytkin päälle ”Wazen” ja ajoin kotiin. Ei tapahdu vain Venäjällä, vaan tapahtuu myös Helena-Reetille.
⬇⬇⬇ Tällaiselta näytän tyynykasvoisena 😀
KESKIVIIKKO – Bernin paimenkoira ja komediaesitys ”ITKE TAI NAURA”.
Entisellä naapurin naisellani (kyllä, sillä samalla, joka tekee ihania Napoleonin kakkuja), syntyi koiralle pari kuukautta sitten pennut 🐶. Mieletöntä, miten suloiset. Jo 2012 vuonna suunnittelin, että otan itselleni koiran… Tein siitä jopa kaksi blogipostitusta: Me otamme koiran VOL1 (kirjoitettu viroksi) alaotsikolla ”Miksi meille koira, millainen koira ja miten suostutella mies siihen” ja VOL2 (kirjoitettu viroksi) alaotsikolla ”Valmistelut”. Mhmmm… tähänkään mennessä meillä ei ole koiraa. Pääsyy on oikeastaan se, että koira sitoo. Kun on paljon työmatkoja, ei ole järkevää hankkia eläintä. Kissa selviää poikkeuksena pari päivää yksikseenkin. Joka tapauksessa, naapurilla on vielä kaksi urospentua jäljellä ja minun piti käydä katsomassa niitä ”varmuuden vuoksi”. 🙂
Kulttuuritapahtumia tulee ovista ja ikkunoista. Keskiviikoksi suunnittelimme Keilan kulttuuritalossa järjestettävää Henrik Normannin juhlaesitystä ”ITKE tai NAURA”, jossa hän on lavalla säteilevän Brigitte Susanne Huntin kanssa. Brigitte on lähes kuin nuori Anu Saagim… en oikeastaan tiedä, onko oikein sanoa niin, sillä Anu Saagim on vuosia näyttänyt nuoremmalta kuin 35 ja hänen uhmakkuuttaan ei ilmeisesti pysty kukaan ylittämään. OK, se siitä. Ajatus on se, että Brigitte on reipas ja aloitekykyinen, ja on hienoa ja jopa inspiroivaa katsella, millainen vauhti hänellä viihdealalla in miten itsevarmana hän osansa hoitaa. Ja Normann on todellakin tunnustamisen arvoinen! Toisinaan on kyllä ollut sellainen tunne, että hän ei pysty irtautumaan Maien roolistaan, mutta se on lähinnä sellaista turhaa huolta minun taholtani. Komedia erilaisista tyylilajeista kaikkein vaikein. Yrittäkääpä keksiä hyviä vitsejä ja naurattaa kansaa vuosien ajan. Ei ole helppoa. Erittäin ystävällinen ilmapiiri oli ja kiva ilta samoin. Muuten, kaikille Normannin ihailijoille suosittelen hänen hiljattain ilmestynyttä kirjaansa ”Tee nalja, Normann” (Pilaile, Normann)!
TORSTAI – Päivä perheelle ja lapsille.
Koska seuraan nyt päivittäin itsekin sähkön hintoja, en raaskinut pestä pyykkiä viikon alkupuolen korkeiden hintojen aikana. Eiliseen mennessä oli kertynyt valtava kasa likaista pyykkiä, jota sitten eilen edullisemman sähkönhinnan aikana aloin pestä. Pesin monta koneellista pyykkiä, siivosin, kehuin miestä, silitin kissaa ja puuhasin lasten kanssa. Ivankan kanssa käyn jo vuosia yksityisessä savipiirissä ja hänen kehittymistään on aivan ilo seurata vierestä. Käsityö on meidän perheessämme arvossaan. Tällä hetkellä valmistamme jo monetta tuntia keraamisia lahjoja ystäville. Niitä samoja kauniita saviastioita vasta valmistumisvaiheessa näette TÄSTÄ. Eikös ole kivoja? Olen itse niin innoissani näistä Ivankan luomista lumiukko-astioista.
PERJANTAI – Kansainvälinen miestenpäivä.
Meidän talossamme arvostetaan kaikenlaisia merkkipäiviä, sillä me rakastamme erittäin paljon syömistä ja pidämme myös siitä, että on syytä juomiseen 😀 hahhaaaa. Tänään lapset eivät menneet kouluun, Estella Elisheva on kaksi viikkoa kotiopetuksessa ja Ivanka Shoshanan jätimme samoin tänään kotiin. Nukuimme pitkään, tein mukavan aamiaisen (tattaripuuro, muna, oliiveja, tuoretta kurkkua, vihreää maustetta ja hapankermaa) ja sitten lähdin hammaslääkärille. Kävin toista kertaa Unimed-klinikalla Jelena Jegorovan luona ja minun pitää sanoa, että hän on elämässäni ensimmäinen hammaslääkäri, joka ei säästele puudutusaineen käytössä… aivan toisenlaista käydä hammaslääkärillä, kun ei tarvitse kärsiä sitä poraamisen aiheuttamaa särkyä. Sitten tulin kotiin puolet kasvoista aivan tunnottomina ja aloin kattaa miestenpäivän pöytää. Paistoin rapean kananfileen, makaroneja ja oheen tarjosin säilykeherneitä, raejuustoa ja tomaatti-hapankermasalaattia. Jälkiruoaksi valmistin sen sijaan mehukkaan rahka-kermakakun, jossa oli runsas manteli- ja banaanikuorrutus.
Ja tämän päivän blogin päätökseksi vielä kerran: ELÄKÖÖN MIEHET! Hienoa, että olette olemassa, minusta teidän päiväänne voisi viettää joka päivä 🙂 Halaan ja suukottelen! Seuraavaan kertaan!
Ja tunnelman luomiseksi miehille vielä yksi kiva kappale: Yaki-Da – I Saw You Dancing
NordenBladet – Olen viime aikoina suuri Piletilevi-lippukeskuksen asiakas (lue: kulttuurinkuluttaja). Olkoon sitten kyseessä teatteri, operetti, musikaali, konsertti, stand-up -esitys, kabaree-ilta tai vaikkapa keskusteluilta. On hyvä nähdä, mitä maailmassa tapahtuu, irtautua kodin ja työn rutiinista ja pidän myös Allanin kanssa laatuajan viettämisestä. Yritämme löytää joka viikko aikaa itsellemme (löydämme uusia ravintoloita, SPA-keskuksia, näyttelyitä, retkipolkuja jne.).
Marraskuun ensimmäisellä viikolla kävimme kansallisoopperassa Estonia katsomassa Franz Lehárin operettia ”Luxembugin kreivi” (hintatietoa: sisäänpääsy yhdeltä 38,90 EUR). Sen ohjaajana ja taiteilijana on Thomas Mika ja kreivin osaa täytti mahtava Reigo Tamm. Reigo on monille varmasti tuttu myös sarjasta ”Alo”, jossa hän näytteli Reinin poikaa Ahtia. Sali on täpötäynnä kansaa ja ilta oli erittäin upea! Vaikka en olekaan juuri suurin operettien ihailija, minun täytyy myöntää, että se oli aivan 10+.
Edelliseen viikonloppuun jäi Vatican-klubissa käynti ja isänpäivä.
Lauantaina Vatican-klubissa Tallinnassa (Pärnu mnt 3, 10143 Tallinn).
Koska nautimme todella Viru-hotellin Merineitsi-ravintolassa viettämästämme kabareeillasta (varieteessa käynnistä lue TÄSTÄ), joka sisälsi sekä shown että illallisen, yritin löytää jotain saman tapaista, jossa olisi sekä à la carte -ruokalista että viihdeohjelmaa. Sellaiseksi osoittautui ”Suorasukainen keskusteluilta Timmerien kanssa”, joka järjestettiin Tammsaaren puistossa klubissa Vatican. Olin hieman utelias myös… halusin nähdä, millaiselta sellainen keskusteluilta voisi näyttää. 😀
Ilta sisäänpääsyineen (lippu yhdelle 25,90 EUR) + ruokineen oli tosin varsin kallis, mutta niinhän rahan ansaitseminen yrittäjillä tapahtuukin. Kuten Kirsti itse sanoi, niin (kivet) arvokkaat kristallit, joita kalliisti esoteriikkakaupasta ostatte ja silitätte, eivät tuo rikkautta kenellekään, vaan ainoastaan työ. No, niinpä… Niin se on, uskon itsekin niin. Kirsti ja hänen tyttärensä Merily ovat epäilemättä ahkeria – hyviä noitia, psykologeja ja myös puhujia (televisio- ja radiokokemusta ei kai tarvitse mainitakaan). Onneksi puhe ei muuttunut myöskään liian mystiseksi eikä kaupalliseksi (no, siten, että löydämme teiltä kaikilta jonkin ongelman, jota voitte tulle maksusta ratkaisemaan luokseni 😀 hahhaaa).
Mitä maistuvaa söimme?
Alkuruoaksi valitsimme Buffalo-kanansiivet sinihomejuustokastikkeen kera (9 EUR) ja salaatin grillatun kanan kera (10 EUR). Pääruoaksi otimme molemmat naudan sisäfileen (21 EUR paisti), johon kuului perunagratiini, palsternakkasose, kamellisoitu sipuli, kirsikkatomaatti ja chimchurri. Ja jälkiruoaksi suolakaramelli-juustokakku (5 EUR/kpl). Juomaksi pullo Cava Clos Amador Brut’ia, jonka hinta paikalla oli 35 EUR/ pullo. Aluksi ruokalistan nähdessä tuntui, että se on ”suhteellisen tavallinen ja tylsä”… mutta ruoat olivat erittäin maukkaita! Suosittelen! Aivan omaa luokkaansa oli kanansiipien kastike!! Nnnnnami!!
Joten taas kerran mukava ja onnistunut ilta!
Isänpäivä oli tänä vuonna viitenä näytöksenä ja alkoi jo lauantaina.
Ensimmäinen näytös: Ivanka Shoshana (13) vietti koko lauantain isänsä kanssa. He kävivät monessa näyttelyssä, Vesivärava Caféssa ja elokuvissa. Lauantai onkin n. 3-4 kertaa kuukaudessa Ivankan ja isän päivä. Margus tulee hakemaan hänet kello kymmenen tai yhdentoista aikaan luotani ja tuo takaisin neljän, viiden aikaan.
Toinen näytös: Sunnuntaiaamu kotona. Koska Allanilla on Estellan ja Ivankan elämässä jo yli vuoden ollut päivittäin iso rooli, he tekivät hänelle kivan isänpäiväkortin. Allan tai Allan-setä, kuten he kutsuvat, on heille kuin bonus-isä, lisäaikuinen heidän elämässään. Minä katoin kauniin pöydän, jolla oli itse valmistettu keksikakkukin. (PS! Hahhaaa… katsokaa, millainen nälkäinen ilme on kissalla, joka odottaa ikkunan takana sisälle pääsemistä… maalaiselämää…)
Kolmas näytös: Estella Elisheva (15) piirsi isälle kauniin isänpäiväkortin ja paistoi puoli päivää suklaa-browniekakkua. Allan kävi kaksi kertaa kaupassa, että olisi OIKEAA jauhoa ja OIKEA koristelu. Hän asetteli jokaista koristetta monta kertaa uudelleen, sillä koska näkee isää niin harvoin (hän tapaa isää vain 3-4 kertaa kuukaudessa sunnuntaisin pari tuntia), niin kakun piti ehdottomasti olla täydellinen. Kakusta tulikin kaunis ja houkutteleva. Estella asetti sen Ivankan tekemälle savilautaselle ja jäi odottamaan Margusta. Heillä oli koko sunnuntai suunniteltuna (elokuvat jne). Tavallisesti he käyvät joko padelia tai pöytätennistä pelaamassa ja syömässä (yleensä käyvät Ülemisten Lidossa).
Neljäs näytös: Minä, Allan ja Ivanka menimme Mõikuun toivottamaan minun isälleni hyvää isänpäivää. Minunkin isäni sai mukavan itse tehdyn keksikakun ja Ivanka oli tehnyt isoisalle koulussa kivan kortin. Menimme sinne ihan etukäteen ilmoittamatta, sillä äiti on viime aikoina hätääntynyt joka asiasta niin helposti. Muuten hän olisi heti ollut hädissään: ”Apua, mitä tuon pöytään syötäväksi” ja ”Luoja, millaiselta kampaukseni näyttää”, ”Oh, en ehdi edes siivota siihen mennessä riittävästi” jne. Koska aina on mitä pöytään tuoda (otamme itsekin aina mukaan) ja kampaus on tip-top ja koti aina kunnossa, pelastimme hänet liiasta hermoilusta.
Viides näytös: Menimme toivottamaan onnea Allanin isälle. Hänenkin isänsä sai itse leivotun kakun – Napoleon-kakun. Tällä kertaa kunnia kakun leipomista ei kuulunut minulle. Tilasin sen entiseltä naapurin rouvalta, joka tekee yksinkertaisesti maailman parhaan Napoleonin. Olen monta kertaa käynyt hänen luonaan ”harjoittelemassa” ja ehkäpä jonain kauniina päivänä teen yhtä hyvän 🙂
