NordenBladet – Muistan, kuinka vanhemman tyttären lastentarhan loppujuhlassa lastentarhan opettaja sanoi minulle, että teidän tyttärenne Estella Elisheva on lahjakas ehdottomasti joka alalla. Missä tahansa, minkä parissa hän toimii, hän menestyy – hän on lahjakas taiteessa, musiikissa ja urheilussa, hän tekee fantastisia ja omalaatuisia maalauksia, laulaa, soittaa instrumenttia, tanssii ja saavuttaa urheilukilpailuissa palkintosijoja. Ja niin se on, sillä hänhän on minun tyttäreni… Hahaaa…

Minun suhteeni on sama juttu, en tiedä, olenko nyt juuri lahjakas, mutta minulla on paljon harrastuksia. En voi toimia niin, että minulla on yksi työ tai yksi harrastus koko elämän, enkä toimisi muun parissa – se olisi kuin yhdeksästä viiteen toimistossa istuminen, joka ei tule minun osaltani lainkaan kyseeseen. Media ja kirjoittaminen ovat olleet minun intohimoni koko elämän ajan – olen niin niin ylpeä itsestäni, koska olen pystynyt luomaan niin suuren median kuin NordenBladet lukuisine alasivuineen ja bloginpitäjineen. On hienoa tarjota kilpailua Pohjoismaiden suurimmille ja vanhimmille mediakonserneille.

Mutta mitä pitemmälle vuosi kehittyy, sitä enemmän sieluni kaipaa maalle. Syvälle maalle – paikkoihin, joissa luontoa on enemmän kuin ihmisiä. Onneksi nykyisin on mahdollista johtaa lähes kaikkia toimiaan internetin kautta kotoa. Nautin erilaisista yrttikasveista lukemisesta ja ympäri vuoden erilaisten yrttikasvien poimimisesta, jotta niitä voi sitten käyttää hoitotarkoituksiin yrttiteen muodossa tai käyttää meidän E&S kosmetiikkasarjassa. Arvostan pohjoismaista luontoa erittäin paljon!

Elisheva & Shoshana (kansan suussa E ja S) -brändin luominen oli taas yksi minun intohimoistani ja harrastuksistani – sen brändin loin yhdessä tyttärieni Ivanka Shoshanan ja Estella Elishevan kanssa, jotta meillä olisi enemmän yhteistä puuhaa. Alkuun kyseessä oli vain blogi, jossa kerroimme tekemisistämme, mutta tähän mennessä siitä on kasvanut blogin lisäksi myös brändi, jolla tuotamme ja myymme käsityökosmetiikkaa, keramiikkaa (monet työt ovat nähtävissä Instagramissa ja pian lisään niitä myös blogiin), neuleita ja nyt myös maalauksia! Kaikki on luonnollisesti 100 % meidän omien käsiemme työtä. Käsityökosmetiikasta meillä on tällä hetkellä tuotevalikoimassa käsityösaippuat, kylpysuolat, magnesiumtuotteet (hiustenkasvua ja päänahkaa hoitava suihke sekä vartaloöljy nivelille) sekä aivan kohta myös karvatuppea eli follikkelia stimuloivat shampoot. Keramiikkaa teemme erikoistilaustyötä – lautasia, kuppeja, vaaseja, kulhoja, vateja, saippua-alustoja, koriste-esineitä jne. Kahta samanlaista tuotetta ei ole, teemme vain täysin ainutlaatuisia (one of a kind) tuotteita. Ainutlaatuisuus ja alkuperäisyys ovat taiteen osalta tärkeitä, kukaan ei halua kopiota. Neuleista teen kivoja huiveja ja myssyjä lapsille ja nuorille, ja nyt aloin myös maalata tauluja! Niin minä kuin tyttäretkin pidämme erittäin paljon kaikenlaisesta käsityöstä!

9x Instagram/@helenareetennet

9x Instagram/@Ivanka.Shoshana

9x Instagram/@Estella.Elisheva


6x Instagram/@helenareetennet

Minulla on ihana koti, puutarha on kaunis kuin satu ja saan ympäröivästä paljon inspiraatiota. Keittiö on yksi suosikkipaikoistani, ja se muistuttaa kunnollista noitakeittiötä. Toisinaan tunnenkin, että olen noita, sillä näen niin paljon asioita ennalta. Keittiössäni roikkuvat ja kuivuvat kasvit; keittiön keskellä on iso puulämmitteinen uuni, jossa polttopuut räiskyvät; seinät ovat täynnä maalauksia ja runsaat hyllyt ovat täynnä keskeneräisiä töitä, purkkeja sekä E&S:n tuotekehitysnäytteitä. Vanha lautalattia natisee mukavasti painoni alla, kädessä on kuppi höyryävää itse poimituista kasveista valmistettua, hunajaa sisältävää rohdosteetä, kissa kiehnää jalkojeni ympärillä ja ikkunasta avautuu upea näkymä. Olen yksin ja kukaan ei kritisoi… Näihin hetkiin voisi uppoutua!

Media, luonto, yrttikasvit ja kasvilääkintä ovat saattaneet minua vuosien ajan, mutta maalaustaide ja keramiikka ovat lähinnä viime aikojen harrastuksia. Olen alkanut koota taidetta ja nyt päätin myös itse tutustua maalaamiseen. Katso kahta ensimmäistä työtäni TÄSTÄ ja TÄSTÄ. Ajattelin tänä aamuna, että jos tästä eteenpäin maalaan ja teen säännöllisesti keramiikkaa, olen 20-vuoden päästä jo tunnettu ja kokenut taidemaalari ja keraamikko, ja 60 vuoden kuluttua minun lapsillani on huomattava taidekokoelma. Haluan jättää itsestäni jäljen ja sen myös teen. Minulla on niin paljon energiaa, rakkautta ja voimaa, joita haluan oikein ja myönteisesti hioa muuttaakseni maailmaa – NordenBladetistä tulee Pohjoismaiden tunnetuin mediakanava, joka suuntaa ihmisiä takaisin maalle ja luontoon, joka opettaa muistamaan menneisyyttä ja hoitamaan ja kunnioittamaan kulttuuria. Elisheva & Shoshanasta tulee Pohjoismaiden tunnetuin laatubrändi, joka ylistää puhdasta luontoa, käsityötä ja paikallista taidetta ja kulttuuri. Ja minun maalaukseni ja keramiikkani tuovat tulevaisuudessa iloa ja silmäniloa lukuisiin koteihin!

Maalaus: ”Kronoberg”, Helena-Reet Ennet (Toukokuu 2019)

Haluan, että minun lapseni kasvavat kiehtovassa ja luovuutta täyttä olevassa kodissa. Haluan, että he uskoisivat itseensä, kasvaisivat spirituaalisesti ja kehittyisivät käden taidoiltaan ja tietäisivät, että me kaikki olemme OMAN ELÄMÄMME TAITEILIJOITA!

OHMYGOSSIP – Näyttää siltä, että olen synnyttämässä ihan romaania 24 tunnin minilomasta Viljandiin! Jo vol5 – itsellenikin tuntuu vähän kummalliselta. Kauanko pohdiskelen teille sitä, mitä yhden tai toisen metsikön takaa näkyi tai mitä tuntemuksia yksi tai toinen pelto minussa herätti. Hahhaa. Se tuntemus oli minulle yksinkertaisesti suurempi, tärkeämpi ja oleellisempi kuin esimerkiksi 10+ miljoonan kiinteistön ostaminen Los Angelesista. Kuten olen aiemmin jo sanonut – raha ja tunteet ovat eri elämäänsä eläviä asioita!

Kasvavan iän ja kertyneiden kokemusten myötä ihmiset haluavat saada myös lisää selvyyttä – erityisesti siitä, mitä menneisyydessä oli. Isosiskoni on ottanut sydämenasiakseen kaivautua niin syvälle menneisyyteen kuin mahdollista – siksi hän on turvautunut korkeatasoisiin henkilöhistorian tutkijoihin ja asiantuntijoihin kootakseen perusteellisen sukupuun. Tähän mennessä hän on laatinut ja tutkinut isän puolen sukupuuta niin perusteellisesti, että se on Virossa yksi perusteellisimmin tutkituista ja kirjatuimmista menneistyyden tietolähteistä, ja se on myös Geni-sivustolla julkisesti saatavilla. Siskon suorittaman sukututkimuksen ansiosta olemme löytäneet yllättäviä sukulaisuussuhteita – esimerkiksi  yksi Viron kuuluisimmista, rikkaimmista ja minun alallani (mediassa) huomattavimmista miehistä – Hans H. Luik, joka on jopa parin sukupolven takainen serkku! Emme aiemmin tienneet sitäkään, että Helme-nimiset poliitikot ovat meidän sukulaisiamme. Ihmiset ovat yhteydessä ja tuntevat yleensä vain sukupuunsa lähimpiä, ja oikeastaan ei olekaan mitään väliä, sillä lopulta kaikkia ovat jonkun sukulaisia, serkkuja tai puolison sukulaisia, mutta siitä huolimatta on virkistävää saada tietää, miten sukupuu on kehittynyt.

Esimerkiksi Postimees-lehti julkaisi hiljattain tarinan siitä, että tiettävästi Viron vanhimmaksi elänyt ihminen oli Maria Tomson (syntyjään Maria Geelman, 27. joulukuuta 1853 Arun kunta, Tartonmaa – 26. huhtikuuta 1966 Holstre), joka eli 112 vuotta, kolme kuukautta ja 29 päivää.

Siitä sanoisin, että lehdellä on puutteelliset tiedot… meidänkin suvussamme elettiin 112-vuotiaaksi – siitä on viralliset tiedot kirkonkirjoissa. Suure-Jaanin kihlakunnasta kotoisin ollut (Jaskan kartanoon kuuluneen) Pojon tilan isäntä Tohver syntyi 1607 ja kuoli 23.1.1719. Mihin sitten haluan tarinallani päästä? No tietysti tähän: Joka ei tunne menneisyyttä, se elää ilman tulevaisuutta – Juhan Liivin kultaiset sanat. On erittäin kiinnostavaa löytää esivanhempia, joista ei ole aiemmin ollut aavistustakaan.

Mutta jatkan äskettäisistä loma-aiheisista postituksistani. Yövyimme Viljandissa Intsun kylän Männikun Metsätilalla. Me pidimme paikasta paljon, erittäin paljon ja suosittelen sitä paikkaa kaikille koko sydämestäni! Siinä missä tavallisesti hotelliin kirjoittauduttaessa tehdään passista kopio, tulee täyttää joukko papereita, siinä siellä otettiin maksu (vain 20 euroa yöpymiseltä henkeä kohti!) ja siinä kaikki! Niin yksinkertaista ja helppoa, ja niin suuri luottamus yöpyjiin. Niin miellyttävää! Olen edelleenkin siitä paikasta haltioissani ja todennäköisesti lähden sinne uudelleen jo ensi viikolla – tällä kertaa jo kahden siskon kanssa – sekä nuoremman että vanhemman kanssa!!!

Kuten tiedätte, yhden päivän lomani aikana tapahtui kummallisia, yllättäviä ja monessa mielessä myös ennennäkemättömiä tapahtumia, joihin on vaikea löytää yksiselitteistä vastausta ja selitystä. Joka päivä eivät ihmiset tapaa kummituksia, joka paikassa ei kummittele ja jokainen ihminen ei aisti henkiä… Se on jotain, johon vasta etsin vastausta. Tällä hetkellä voi sanoa teille, että meidän suvussamme on sellaista tapahtunut paljon ja jopa liian paljon, että se tuntuisi edes jollain tavalla epätavalliselta. Minun esivanhempieni joukossa on ollut hyvin paljon luonnonihmisiä – henkilöitä, jotka ovat lukeneet luontoa kuin avointa kirjaa – ja näin jokaisessa mahdollisessa mielessä. Ihmiset, jotka aistivat luonnon liikkeitä, jotka lukevat luonnon merkkejä ja hengittävät samassa tahdissa luonnon kanssa, ovat hyvin voimakkaita – heillä on poikkeuksellista voimaa ja kykyjä. En kutsuisi sitä noitumiseksi enkä selvännäkemiseksi, mutta todellisuudessa se on olemukseltaan ja tuloksiltaan näitä mainittuja yliluonnollisia kykyjä vieläkin mahtavampaa ja voimakkaampaa. Näillä tiedoilla ja taidoilla voi sekä hoitaa, nähdä tapahtumia että lukea jo tapahtuneen merkityksiä. Mutta minusta itsestäni puhuen, olen pysyttäytynyt sellaisesta loitolla – sekä selvännäkemisestä, luonnon aistimisesta että energioiden tuntemisesta – tietoisesti! Kuitenkin heti kun niin sanotusti päästän itseni vapaaksi, alkaa tapahtua asioita. Minulle unien ymmärtäminen ja selittäminen, paikkojen ja energioiden aistiminen ja menneisyyden ”peiliin” katsominen eivät ole mitään poikkeuksellista. Viime viikon tapahtumien jälkeen käännyin jopa rabbin puoleen löytääkseni tapahtuneelle selvemmän vastauksen. Voi sanoa teille, että tuon vastauksen myös sain – se ei ole suinkaan negatiivinen, mutta minulle varsin yllättävä, ja en vielä tällä hetkellä tunne, että pystyisin tai haluaisin kertoa sitä suuremmalle lukijakunnalle. Jokainen asia omana aikanaan! Minun täytyy vielä jonkin aikaa sulatella sitä tietoa!

Mutta lopetamme nyt tuon lomakuvauksen tältä erää. Aamulla autoni rengas oli puhki ja se on riittävä merkki siitä, että tällä hetkellä en kerro teille Viljandin seikkailuista enempää. Liikennepalvelu, joka tuli puolessa tunnissa paikalle, vaihtoi renkaan, ja kriittinen tilanne oli sillä ratkaistu. Kävimme sen jälkeen vielä Ramsissa, Heimtalissa, Puiatussa, Matsimaalla ja Kõpussa ja ajoimme takaisin Viljantiin. Nautimme Viljannissa kahvilassa leivoksia ja kahvia, ja ajoimme takaisin kotiimme. Olin kokenut 24 tunnin loman aikana enemmän kuin viikon matkalla. Aion löytää tulevaisuudessakin useammin aikaa itselleni – jotta voisi tehdä töitä hyvin, tulee osata myös levätä – vaikka se loma kestäisikin vain 24 tuntia!