Viron tasavalta – Yleistä tietoa

Back to homepage


Kuva: Viro, Tallinna (OHMYGOSSIP/Helena-Reet Ennet)

Viron tasavalta (viroksi Eesti Vabariik) eli Viro (Eesti on Viron vironkielinen nimi) on tasavalta Itämeren itärannalla Pohjois-Euroopassa Suomenlahden eteläpuolella. Virolla on maaraja Venäjän federaation ja Latvian kanssa. Maan asukasluku on 1 320 174, joista noin kolmannes (434 426) asuu pääkaupungissa Tallinnassa. Tallinnan jälkeen suurimpia kaupunkeja ovat yliopistokaupunki Tartto (98 449 asukasta), teollisuuskaupungit Narva (59 049 asukasta) ja Kohtla-Järve (37 198 asukasta) sekä niin sanottu Viron kesäpääkaupunki Pärnu (40 005 asukasta).

Viron Maakunnat
Viro jakautuu viiteentoista maakuntaan. Eniten asukkaita on Harjumaalla (575 601 asukasta 1.1.2015), vähiten Hiidenmaalla (8 582 asukasta 1.1.2015). Kaupunkeja on eniten Harjumaalla (9 kpl). Hiidenmaalla, Põlvamaalla ja Raplamaalla ei ole yhtään kaupunkia. Kuntia on eniten Tartumaalla (19 kpl).

Tallinna (viroksi Tallinn, venäjäksi Таллин, aikaisemmin saks. Reval eli suom. Rääveli, vanhassa suomessa joskus Kesoniemi tai Kesoi) on Viron pääkaupunki ja maan pääasiallinen portti merelle. Kaupungin väkiluku on 440 112 (18.2.2016) ja se on Viron suurin asutuskeskus. Vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan kaupungin asukkaista oli virolaisia 52,5 prosenttia, venäläisiä 38,5 prosenttia, ukrainalaisia 3,7 prosenttia ja valkovenäläisiä 2,0 prosenttia. Tallinna sijaitsee Suomenlahden etelärannalla. Kaupungin alueella on yhteensä 46 kilometriä rantaviivaa, ja siihen kuuluu kolme suurehkoa niemimaata: Koplin, Paljassaaren sekä Kakumäen niemimaa. Keskustan eteläpuolella sijaitsee myös pieni Ülemistejärvi. Tallinnalle ovat tyypillisiä kylmät talvet, viileät ja vähäsateiset keväät, lämpimät kesät ja pitkät sateiset syksyt. Ilman keskilämpötila on helmikuussa −0,1 °C ja heinäkuussa 19,6 °C. Tallinna on ollut tärkeän kulkureitin varrella, niin pitkään kun Itämerellä on kuljettu veneillä. Kaupungin edustalla Naissaaren ja Porkkalan välissä on ainoa paikka jossa Suomenlahti on mahdollista ylittää niin että maata on koko matkan ajan näkyvissä. Ennen Tanskalaisten hyökkäystä paikalla sijaitsi Toompeanmäellä ollut virolaisten linnake, jolla ei kuitenkaan todennäköisesti ollut pysyvää asutusta tai varuskuntaa.Toompeanmäen pakolinnan lisäksi alueella on mahdollisesti sijainnut satamapaikka, joka oli mahdollisesti Rävälän ja Harjumaan ylimystön valvoma. Tallinnaa palvelee Tallinnan Lennart Meri -lentoasema noin neljän kilometrin päässä keskustasta Tarton maantien varrella. Reittilento Helsinkiin kestää 30–35 minuuttia. Tallinnan rautatieasemista suurin on Baltian rautatieasema. Matkailu Suomenlahden yli on suosittua. Matka Helsingistä Tallinnaan kestää 2–3,5 tuntia autolautalla yhtiöstä ja aluksesta riippuen ja pikalaivalla noin 1,5 tuntia. Tallinnan matkustajasatama sijaitsee keskustan välittömässä läheisyydessä. Copterline lensi Helsingistä Tallinnaan vuosina 2000–2005 ja uudestaan vuonna 2008, mutta lennot keskeytettiin huonon kannattavuuden takia. Kaupungin sisäistä joukkoliikennettä hoitavat useat linja-auto- ja johdinautoreitit, joiden lisäksi on neljä raitiovaunulinjaa (linja 1 kulkee Kadriorgin ja Koplin välillä, linja 2 kulkee Ülemisten ja Koplin välillä, linja 3 kulkee Tondin ja Kadriorgin välillä ja linja 4 kulkee Tondin ja Ülemisten välillä). Tammikuusta 2013 lähtien joukkoliikenteessä matkustaminen on ollut kaupungin asukkaille ilmaista.

Tartto (viroksi Tartu) on Viron toiseksi suurin kaupunki, jossa asui vuonna 2012 runsaat 93 000 asukasta. Emajoen varrella sijaitseva Tartto on Etelä-Viron keskus ja Tartumaan maakunnan pääkaupunki. Tarttoa pidetään Viron kulttuurin ja sivistyksen pääkaupunkina, henkisenä pääkaupunkina. Kaupungissa on 1632 perustettu maan vanhin ja suurin yliopisto, vanhin vironkielinen teatteri Vanemuine, Viron opetus- ja tiedeministeriö, korkein oikeus ja Viron kansallismuseo (Eesti Rahva Muuseum). Tartto sijaitsee Emajoen keskijuoksulla Võrtsjärven ja Peipsijärven välillä. Emajoen laakso halkaisee kaupungin luoteesta kaakkoon 800–2 000 metriä leveänä. Laakeaa laaksoa ympäröivät aaltoilevat moreenitasanteet. Tarton keskusalueella sijaitsee tasalakinen Toomemägi, jota ympäröivät pienemmät notkelmat. Kaupungin pinta-alasta 38,97 km² on veronalaista maata 58 prosenttia. tonttimaata 11,0 km²), soista vesijättö- ja joutomaata 4,7 km², maatalousmaata 4,3 km² katuja 61,7 km² ja rautateitä 5,3 km², puistoja ja viheralueita 3,8 km² sekä teollisuusalueita 59 km². Tartto jakautuu 17 kaupunginosaan (linnaosa) ja 31 alueeseen (asum), joiden asukasluku ja pinta-ala vaihtelevat suuresti. Runsasväkisimmät kaupunginosat ovat itäinen lähiökaupunginosa Annelinn (27 000 asukasta), puutalokaupunki Karlova (9 000 as.) sekä omakoti- ja viheralue Tammelinn (8 000 as.). Väestömäärältään pienimpiä ovat Maarjamõisa (400 as.) ja läntisimpänä sijaitseva Ränilinn, maaseutumainen Ihaste keskustan kaakkoispuolella ja puutaloalue Supilinn (1 800 as.). Pinta-alaltaan suurimmat kaupunginosat ovat Annelinn (540 ha), Ihaste (424 ha) ja eteläinen Ropkan teollisuusalue (354 ha). Alueeltaan pienimpiä kaupunginosia ovat Supilinn (48 ha), Vaksali (76 ha) ja Variku (77 ha).

Pärnu (saks. Pernau) on kaupunki Pärnumaan maakunnassa, Itämeren rannalla, eteläisessä Virossa. Sen asukasluku vuonna 2014 oli 40 005. Kaupungin läpi virtaa Pärnunjoki. Pärnu on kesäisin vilkas turistikaupunki, mikä johtuu sen hiekkarannoista ja kylpylöistä. Pärnulla onkin Viron kesäpääkaupungin symbolinen arvonimi. Pärnun lentoasema sijaitsee noin neljän kilometrin päässä Pärnun keskustasta.

Virossa on 30 kaupunkia. Vuoden 2015 alussa kaupungeissa asui yhteensä 825 515 henkeä. Niiden lisäksi Virossa on 17 entistä kaupunkia, joista kuntaliitosten myötä on tullut epäitsenäisiä kaupunkeja (viroksi vallasisene linn), joilla ei ole hallinnollista merkitystä. Viron kunnat koostuvat kylistä (küla), kauppaloista (alev), pienkauppaloista (alevik) ja epäitsenäisistä kaupungeista (vallasisene linn). Kaupungit voidaan jakaa kaupunginosiksi (asum). 4. marraskuuta 2016 Virossa oli yhteensä 4 699 asuttua paikkaa: 30 oli kaupunkia, 17 epäitsenäistä kaupunkia, 12 kauppalaaa, 188 pienkauppalaa ja 4 452 kylää.

Oheisessa kartassa näkyy 15 suurimman kaupungin ja viiden maakuntakeskuksen (Jõgeva, Jõhvi, Kärdla, Põlva, Rapla) sijainti.

Etniset ryhmät
Viron suurin etninen ryhmä ovat virolaiset, joita oli vuoden 2015 alussa 69,1 prosenttia väestöstä. Suurin vähemmistöryhmä ovat venäläiset, joita oli vuonna 2015 noin 330 000 eli 25,1 prosenttia. Seuraavaksi suurimmat vähemmistöryhmät ovat ukrainalaiset (1,7 prosenttia), valkovenäläiset (0,9 prosenttia), suomalaiset (7 321 henkilöä eli 0,6 prosenttia) sekä juutalaiset (0,2 prosenttia) ja tataarit (0,2 prosenttia). Joskus virolaisiin luettava vähemmistö ovat setukaiset Viron kaakkoisosassa. Uskonnoltaan he ovat ortodokseja ja he ovat säilyttäneet joitakin vanhoja kansanperinteitä. Historiallisia vähemmistöjä ovat muun muassa vironruotsalaiset ja baltiansaksalaiset, joista vain rippeet säilyivät Virossa toisen maailmansodan jälkeen.

Kielet
Viron ainoa virallinen kieli on viro (viroksi eesti keel). Vuoden 2011 väestötutkimuksen mukaan vironkielisiä eli etnisesti virolaisia oli 68,5 prosenttia maan vakinaisesta väestöstä. Muita merkittäviä kieliryhmiä olivat lopulla venäjänkieliset (29,6 prosenttia), ukrainankieliset (0,6 prosenttia), suomenkieliset (0,2 prosenttia) ja valkovenäjänkieliset (0,1 prosenttia). Kaakkois-Virossa puhutaan myös virolle lähisukuisia võron ja seton kieliä, joita varsinkin aikaisemmin on pidetty vain viron murteina. Kielellisesti etniset virolaiset kuuluvat itämerensuomalaisiin ja suomalais-ugrilaisiin kansoihin yhdessä suomalaisten kanssa.

Maantiede
Viron pinta-ala on noin 45 339 neliökilometriä. Alueeltaan se on näin ollen Baltian maista pienin. Se on suurempi kuin esimerkiksi Alankomaat, Sveitsi tai Tanska. Idästä länteen Virolla on leveyttä 350 kilometriä ja pohjoisesta etelään pituutta 240 kilometriä. Muiden valtioiden pääkaupungeista Tallinnaa lähinnä on Helsinki – Suomenlahden yli matka on noin 85 kilometriä.

Viron maaseutua täplittävät yli 1 500 järveä, joista suurin on Venäjän rajalla oleva Peipsijärvi. Viron suurimmat joet ovat Narvajoki ja Emajoki. Virossa on noin 800 saarta. Pinnanmuodoiltaan Viro on melko tasainen. Korkein kohta on Iso Munamäki (viroksi Suur Munamägi) Etelä-Virossa, 318 metriä meren pinnan yläpuolella. Keskimäärin Viro on vain 50 metriä merenpinnan yläpuolella ja alle 10 prosenttia maan pinta-alasta on yli 100 metrin korkeudella merenpinnasta.

Pohjois- ja Länsi-Viro ovat pinnanmuodoiltaan tasaisia, mutta Etelä-Viron pinnanmuodot ovat vaihtelevampia. Länsi-Viron manneralueen pääosa kuuluu Länsi-Viron alankoon, joka on vanhaa merenpohjaa. Pohjois- ja Länsi-Virossa on laaja kalkkikivitasanko, joka on osa Baltian klinttiä. Tasangon reunan kalkkikivitörmästä muodostuu jyrkänteitä, joista korkein on Koillis-Virossa sijaitseva Ontika, jolla on korkeutta 56 metriä. Ontikaa matalampi, mutta kuuluisampi on Saarenmaan Pangan rantatörmä, jolla on pituutta 2,5 kilometriä ja korkeutta 21 metriä. Pohjois- ja Länsi-Viron nummilla on kalkkikiven hajotessa syntyneitä karstiluolia. Sedimenttikerrostumat ovat ohuita lukuun ottamatta Etelä-Viroa, jossa sedimenttikerrostumien paksuus voi olla jopa 76 metriä. Huomattavimmat luonnonmaantieteelliset piirteet Virossa on muovannut mannerjäätikkö, joka vetäytyi Virosta 13 000–10 000 vuotta sitten.

Ilmasto
Viro kuuluu mantereisen ja merellisen ilmaston siirtymävyöhykkeeseen. Ilmasto on lauhkea, kesät ovat lämpimiä ja talvet leutoja. Viron ilmastoon vaikuttavat muun muassa Suomenlahti, Itämeri, sekä Golfvirran ja Atlantin läheisyys. Viron vuotuinen sademäärä on noin 670 mm. Pysyvä lumipeite saapuu ensiksi itäiseen Viroon, yleensä joulukuun alussa, ja viimeisenä Saarenmaalle, yleensä vasta tammikuun puolella. Lumipeite pysyy suurimmassa osassa maata noin 100 päivän ajan, mereisillä alueilla se pysyy lyhyimmän aikaa. Pisimpään lumipeite pysyy Haanjan ylängöllä. Lumet ovat sulaneet lounaisesta Virosta ja Saarenmaalta yleensä maaliskuun viimeiseen päivään mennessä, ja muualta Virosta huhtikuun alkupäivinä. Keväät ovat kuivia ja aurinkoisia, terminen kesä alkaa keskimäärin toukokuun puolessa välissä.

Heinäkuu on lämpimin kuukausi, jolloin keskimääräinen lämpötila on 17,4 astetta. Vastaavasti helmikuu on kylmin kuukausi, jolloin keskilämpötila on −4,5 astetta. Yli puolet vuodesta sää on liikkuvien matalapaineiden takia pilvinen, tuulinen ja sateinen, etenkin syyskuukausina. Sateisin kuukausi on elokuu. Tuulet puhaltavat enimmäkseen lounaasta, mutta keväällä ja alkukesällä tuuli puhaltaa lännestä ja koillisesta.

Kasvillisuus
Suot kattavat noin 22 prosenttia Viron pinta-alasta, mikä on toiseksi eniten maailmassa Suomen jälkeen. Yli yhden hehtaarin kokoisia soita Virossa on noin 10 000. Valtaosa Viron soista on pieniä, 1,10 hehtaarin kokoisia soita. Vanhimmat suot ovat 7 000 – 8 000 vuotta vanhoja. 66 prosenttia kaikista soista on syntynyt maan soistuessa. Loput ovat umpeen kasvaneita järviä. Tyypillisiä piirteitä Viron soille ovat paksu turvekerros ja suonsilmäkkeet. Soiden suojelu alkoi 1970-luvulla kun huolestuttiin niiden ojittamisesta. Nykyisin suojeltua suota on Virossa noin 216 000 hehtaaria. Soista noin 1 600 on riittävän suuria turpeentuotantoon. Turvetta nostetaan 103 paikasta, ja sitä käytetään lämmitykseen ja maataloudessa.

Metsät kattavat Viron maapinta-alasta noin 49 prosenttia. Suurimmat metsät sijaitsevat Lounais- ja Koillis-Virossa. Kaikista metsistä noin 20 prosenttia on suojeltu. Viro on taiga- ja lehtimetsien rajavyöhykettä. Yleisimpiä puulajeja ovat mänty, kuusi, koivu, haapa ja tervaleppä. Metsäpinta-alasta 33 % on mäntymetsää ja 31 % koivumetsää. Tammi, saarni, lehmus ja vaahtera ovat Virossa selvästi yleisempiä kuin Suomessa. Länsi-Virossa on lehtoniittyjä, jolla kasvaa monia harvinaisia pohjoisen lehtipuulajeja. Monet lehtoniityt ovat muuttumassa lehtometsiksi. Parhaiten säilyneitä lehtoniittyjä on suojeltu. Länsi-Virossa on lehtoniittyjen lisäksi rantaniittyjä, joilla aiemmin kasvatettiin maitokarjaa. Karjanpidon loputtua monet niistä ovat vesakoituneet. Luonnonsuojelualueilla tätä on yritetty välttää tuomalla alueelle lihakarjaa.

Eläimet
Virossa tavataan noin 20 000 eri hyönteislajia, sekä 65 kala-, 10 sammakkoeläin- ja viisi matelijalajia. Sammakkoeläimistä suurin osa on harvinaisia ja rauhoitettuja. Selkärankaisia on yhteensä noin 500 lajia. Nisäkkäistä yleisimpiä ovat metsäkauris (40 000 kpl), rusakko, metsäjänis ja villisika (13 000 kpl). Petoeläimistä Virossa on muun muassa 1 100 ilvestä, 800 karhua ja noin 600 sutta. Harmaahylkeitä on Viron merialueella yli 2 000, norppia on alle 1 000. Viroon on tuotu maasta hävinneitä lajeja, kuten euroopanmajava ja saksanhirvi, sekä kokonaan uusia lajeja kuten piisami, supikoira ja minkki. Vesikko on Suomen tapaan hävinnyt Virosta, mutta Hiidenmaata on puhdistettu minkeistä ja vesikkoa on istutettu takaisin sinne. Virossa on tavattu 331 lintulajia, joista 207 pesii Virossa säännöllisesti. Lehti- ja sekametsissä elää monia lintulajeja, mutta erityisesti eri varpuslintuja. Yleisimpiä niistä ovat peippo, sirittäjä, tiltaltti, punarinta, metsäkirvinen ja rautiainen. Saaristossa ja rannikolla on muun muassa lokkeja, tiiroja ja hanhia. Soilla pesii muun muassa riekko, kapustarinta, isolepinkäinen ja muuttohaukka. Isot petolinnut menestyvät suurten luonnonsuojelualueiden takia. Kotkapareja maassa pesii noin 250. Kattohaikarat pesivät muun muassa vanhoissa savupiipuissa ja puhelinpylväiden päällä. Virossa tavataan myös mustahaikaraa, joka on pääasiassa erämaiden asukki.

Mainos:




High quality & nature friendly luxury cosmetics from Scandinavia - ElishevaShoshana.com

Copyright © NordenBladet 2008-2022 All Rights Reserved.
Skandinaavisia / Pohjoismaisia uutisia ja tietoa suomeksi.
Scandinavian / Nordic news and info in Finnish.
Nordic News Service & Link Directory