Elintarvikkeiden E-aineet – säilöntäaineet, joita on ehdottomasti vältettävä
NordenBladet – Nykyisin, kun elintarvikevalikoima kaupoissa on suuri ja kauppiaat kilpailevat markkinamonopolista ja tekevät henkiin jäädäkseen ns. ikuisesti säilyviä tuotteita, tulisi varata aikaa ja tutkia, mitä me todellisuudessa ruokana syömme. Monet kaupan tiskejä täyttävät elintarvikkeet sisältävät vaarallisia lisäaineita, jotka ovat elimistölle myrkyllisiä ja voivat aiheuttaa allergiaa, syöpää, astmaa ym. sairauksia.
Mitä E-aineet ovat?
Lisäaine, kansanomaisesti tunnettu myös nimellä E-aine, on luonnollinen tai synteettinen aine, jota ruokaan lisätään teknologisessa tarkoituksessa. Lisäaineita käytetään esimerkiksi ruoan parempaan säilyttämiseen (säilöntäaineet), tarvittavan rakenteen saavuttamiseen (stabilointiaineet, hyytelöintiaineet, emulgointiaineet), houkuttelevamman värin antamiseen ruoalle (elintarvikevärit) jne.
E-aineet on jaettu ryhmiin niiden perustoimintojen mukaisesti. Eniten elintarvikkeissa käytettävät lisäaineryhmät ovat seuraavat:
elintarvikevärit (E100 – E199);
säilöntäaineet (E200 – E299);
antioksidantit (E300 – E399);
emulgointiaineet, stabilointiaineet ja sakeuttamisaineet (E400 – E499).
Mainittujen lisäksi käytössä on sellaisia lisäaineryhmiä, kuten happamuudensäätöaineet, jauhon käsittelyaineet, paakkuuntumisenestoaineet, arominvahventeet, kiillotusaineet, makeutusaineet, sakeuttamisaineet, hyytelöimisaineet, pakkauskaasut jne. (E500 – …).
Ovatko E-aineet ruoassa turvallisia?
Elintarvikkeiden lisäaineet ovat turvallisuuden kannalta ruokamyrkytysten, tasapainottamattoman ravitsemuksen, teollisten saasteiden, elintarvikkeissa luonnollisesti esiintyvien myrkyllisten aineiden ja pestisidien jälkeen vasta kuudennella sijalla. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, että ruoan lisäaineisiin ei kiinnitetä riittävää huomiota.
Virossa nojaudutaan Euroopan unionissa vahvistettuihin elintarvikkeiden lisäaineita koskeviin vaatimuksiin ja luvan lisäaineen käyttöön antaa valtion terveydensuojelukeskus. Pääosa lisäaineista auttaa joko paremmin säilyttämään elintarvikkeen ravintoarvon ja maun, vähentää vaarallisten mikrobien kehitystä tai parantaa niiden rakennetta, makua ja/tai aromia. On myös sellaisia e-aineita, joita lisätään, jotta ruokatavara tuntuisi kuluttajan kannalta houkuttelevammalta.
Lisäaineisiin kuuluvat myös keinotekoiset makeutusaineet, joilla makeutettuja elintarvikkeita käyttävät diabeetikot ja ne henkilöt, joilla ongelmana on ylipaino.
Pääosassa kehittyneitä maita on lailla määrätty, millaisia lisäaineita ja millaisina määrinä on sallittua käyttää. Ne tulee mainita myös pakkauksessa.
Yritä käyttää ruokaa, joka ei sisällä säilöntäaineita, osa niistä on hyvin vahingollisia ja pilaa terveytesi!
Valitettavasti säilöntäaineita käytetään jopa nopeasti käytettävissä elintarvikkeissa, esim. leivässä. Eräät vanhimmat säilöntäaineet ovat natriumnitriitti (E250) ja natriumnitraatti (E251).
Nitriittejä käytetään ennen kaikkea lihatuotteissa, sillä niillä on mikro-organismien kasvua vähentävä vaikutus. Säilymisen lisäksi niiden käyttö antaa lihatuotteille myös totutun vaaleanpunaisen värin ja luonteenomaiset makuominaisuudet.
Valitettavasti nitriiteistä voi aiheutua elintarvikkeissa karsinogeenisiä yhdisteitä (pahanlaatuisen kasvaimen eli syövän aiheuttajia). Siitä huolimatta nitriittien käyttö on sallittua, sillä antibakteerista vaikutusta pidetään tärkeämpänä kuin vahingollisten yhdisteiden aiheutumisen vaaraa.
Nitriittien ja nitraattien (E249-E252) ohella tärkeimmät vahingolliset säilöntäaineet ovat sorbaatit (hyvin yleisesti käytettävät, sorbiinihappo E200, natriumsorbaatti E201, kaliumsorbaatti E202, kalsiumsorbaatti E203), bentsoaatit (yksi yleisimmistä sivuvaikutuksia aiheuttavista lisäaineista, bentsoehappo E210, natriumbentsoaatti E211, kaliumbentsoaatti E212, kalsiumbentsoaatti E213) ja parabeenit, rikkidioksidi E220 ja sulfiitit E221-E228, sitrusten kuoren käsittelyssä käytettävät bifenyyli E230, ortofenyylifenoli (E231), natriumortofenyylifenoli (E232) ja tiabendatsoli (E233).
Miten lisäaineisiin pitäisi suhtautua?
Elintarviketurvallisuus on nykyisin kehittyneissä maissa paremmin taattu, kuin vielä muutaman kymmentä vuotta sitten. Jokaisessa maassa terveydenhoitoviranomaiset laativat sallittujen lisäaineiden luettelon, jonka ei aina tarvitse olla samanlainen.
Tiede voi varmistaa elintarvikkeiden turvallisuuden vain tämän päivän tietojen ja analyysimetodien tasolla. Sataprosenttinen takuu se ei ole. Useita elintarvikkeiden lisäaineita on poistettu sallittujen luettelosta.
Jotkut tavalliset elintarvikkeet voivat aiheuttaa allergiaa. Ennen kaikkea pienillä lapsilla esiintyy proteiiniallergiaa, sitä vastoin yliherkkyys e-aineiden suhteen on varsin harvinaista. Jotkut lisäaineet voivat aiheuttaa yksittäisillä henkilöillä yliherkkyysoireita, vaikka ne ovatkin muille vaarattomia.
Ihmiset, joilla on allergia aspiriinin suhteen, voivat reagoida myös ruoassa käytettäviin bentsoe- ja sorbiinihappoihin. Reaktion voivat aiheuttaa myös puolukoissa ja karpaloissa esiintyvät bentsoe- ja sorbiinihappo. Tällaiseen yliherkkyyteen liittyy tavallisesti myös atsoväriallergia.
Aspiriinista, bentsoe- ja sorbiinihaposta sekä atsoväriaineista voi aiheutua turvotuksia, hengitysvaikeuksia ja muita terveysongelmia. Sulfiitit ja antioksidantit BHA ja BHT voivat aiheuttaa erilaisia allergisia reaktioita, varsinkin astmaatikot ovat herkkiä sulfiittien ja muiden rikkiyhdisteiden suhteen.
Tässä on lueteltu joitakin lisäaineita, jotka voivat aiheuttaa herkkyysoireita:
Atsovärit
E102 Tartratsiini
E110 Paraoranssi
E123 Amarantti
E124 Uuskokkiini
E151 Briljanttimusta
Säilöntäaineet
E200 Sorbiinihappo
E201 Natriumsorbaatti
E202 Kaliumsorbaatti
E210 Bentsoehappo
E211 Natriumbentsoaatti
E214-219 Hydroksibentsoaatit
E220-227 Rikkihapoke ja sulfiitit
Antioksidantit
E320 Butyylihydroksianisoli (BHA)
E321 Butyylihydroksitolueeni (BHT)
Kuva: Pexels
Lähde: NordenBladet.ee
Lue myös:
Elintarvikepakkauksissa on usein merkintä ”pakattu suojakaasuun” – MITÄ SE TARKALLEEN TARKOITTAA?
