NordenBladet – Miten kaunis päivä! Nukuimme tänään kauan ja loikoilimme toistemme kainaloissa pitkään ja hukutimme toisemme hyväilyihin. Tänään, 22. heinäkuuta on jälleen ”MEIDÄN” päivämme – olemme olleet yhdessä kaksi vuotta ja kolme kuukautta!
Allan sanoi minulle aamulla kujeillen: ”Et tiedäkään, mikä yllätys minulla sinulle on!” ja näytti nuolia ja ruutuja täyteen sutatun A4-paperin. En ymmärtänyt siitä mitään ja kysyin, mikä se on? Se oli ns. ”iso kuva” eräästä meidän yhteisestä liikeideastamme, jota olemme suunnitelleen monta kuukautta ja jonka koodi (logiikka)kaavio oli nyt piirrettynä eli mustaa valkoisella. Allan sanoi, että kaikkein hankalin on takana, että nyt tarvitsee vain vähän ohjelmoida ja sitten alkaa simulaation testaus. UPEAA! Me olemme kahdestaan kuin räjähdys – motivoimme ja täydennämme toisiamme.
Tällä kertaa meillä ei ole ”Kansainvälisenä rakkauden päivänä” ensimmäistä kertaa lasagnea ja kermakakkua. Tänään on niin lämmintä ja aurinkoista, että päätimmekin ottaa ulkona aurinkoa ja grillata – paistoimme kyljyksiä ja oheen tein tuoresalaatin. Allan vei minut heti aamiaisen jälkeen ulos ja antoi ihmeen kauniin ruukullisen rhododendroneita. Asetin ne nyt itse tekemääni saviruukkuun, mutta myöhemmin istutan ne ilmeisesti ulos.
Eilen (21. heinäkuuta) nousimme aikaisin. Paistoin jo aamuvarhain kotoisen pannupitsan Allanille ja hänen ystävälleen, ja menin sitten Ivankan kanssa saviharrastuspiiriin. Allan kävi aamulla parturissa ja tuli sitten arkkitehtiystävänsä Mihkelin kanssa meille. Mihkelillä oli mukanaan laatikko mansikoita, iso makeisrasia ja kukat. On niin miellyttävä tunne siitä, että Allanilla on sellaisia herrasmiesystäviä 🙂 Lounaan aikaan minulla oli manikyyri ja ripsihuolto ja illalla luin Investopediaa ja seurasin NYSEä (New York Stock Exchange).
Tiistaina ja keskiviikkona (19. ja 20. heinäkuuta) markkinoilla kaupattavien yritysten osakkeet nousivat, eilen oli taas takaisin lasku.
Minua kiinnostavat tällä hetkellä Swing-treidauksessa ja päiväkaupassa (Day traiding) erityisesti:
International Business Machines Corporation (IBM), Macy’s, Inc. (M), Coinbase Global, Inc. (COIN), Alibaba Group Holding Limited (BABA), Match Group, Inc. (MTCH), ZIM Integrated Shipping Services Ltd. (ZIM), Datadog, Inc. (DDOG) USA:n börssissä ja Fortum Oyj (FORTUM.HE) ja Tokmanni Group Oyj (TOKMAN.HE) skandinavian markkinoilla.
📌 HUOMIO! Esitettyjä tietoja ei saa käsittää sijoitusneuvontana, sijoitussuosituksena eikä muuna sijoitustoiminta- tai sijoitustoiminnan sivupalveluna. Sijoittamiseen liittyy riski, sijoituksen markkina-arvo voi joko nousta tai laskea, sijoituksen arvon säilyminen tai kasvu ei ole taattu. Aiempien kausien tuotto ei ole tulevan tuoton tae. Tutustu ennen sijoituspäätöksen tekemistä huolellisesti tuotteen ehtoihin ja muihin oleellisiin tietoihin, mukaan lukien valitun rahaston / osakkeiden esitteeseen ja muihin asiakirjoihin, samoin sijoittamiseen liittyviin riskeihin. Sijoittamiseen voi liittyä verovelvollisuus. Mikäli kysymyksiä herää, tulisi ottaa yhteyttä pankin asiakaspalvelijaan tai omaan vero-, rahoitus- tai oikeusneuvonantajaan.
Ja mitä sitten vielä? Aloitimme talon lämpöeristämisen ja energiatehokkaammaksi rakentamisen. Vaihdoimme pesukoneen ja tilasimme eristysmateriaalin ja vuorilautoja. Olen puuhaillut paljon puutarhassa. Muotoilen ja suunnittelen uusia kukkapenkkejä, leikkaan ruohoa, istutan ja harrastan luontokuvausta… hahhaaa… Olen kuvannut kaiketi puutarhan jokaisen kukan ja lehden 😀
NordenBladet – Tiedätkö, paljonko täytät? Kuvitelkaa, en koskaan tiedä, minkä ikäinen olen ja paljonko täytän… Kun ajattelen sitä tai kun joku kysyy sitä minulta, niin vähennän tästä vuosinumerosta oman syntymävuoteni… Tietysti tiedän, ”sekö ikä” vai ”oikeastaan se”… mutta KUMPI sitten, sitä minun pitää aina laskea… Onko se normaalia?
Johonkin ikään asti halusin ehdottomasti olla vanhempi kuin todellisuudessa olin (no, kuten me kaikki). Näen sen vaikkapa omista lapsistani. Kun esimerkiksi sanon Ivankalle, että ”Oh, sinä minun tipuseni”, niin hän pahastuu… Hän sanoo, ettei ole mikään tipu, vaan pikemminkin kana, sillä kana on vanhempi ja tipu on vauva. 🐣🐥🐤😀 hahhaaa..
Joskus ajattelin, että ennen yhtä tai toista ikää minua ei oteta vakavasti… täyttäisinpä lopultakin 26 tai 28 vuotta, jne. Vielä ennen sitä ajattelin, että menestyksekkääksi tuloon riittää se, että opiskelee ja ponnistelee hyvin tai sitten toista tietä menemällä, yksinkertaisesti löytää itselleen rikkaan miehen. Kumpikaan vastaus ei ole oikea. Minulla ei ollut uskoa itseeni ja ajattelin, että kun n. 19-vuotias puhuu ideoistaan, häntä ei oteta vakavasti. Minua ei otettukaan vakavasti, koska minä itse väärine uskomuksine ja näkemyksineni tapoin suuren osan luovuudestani ja vaikka jokin hyvä idea olikin, ei ollut tietoja, miten se toteuttaa, keneltä kysyä neuvoa, miten toimia. Nykyajan nuoret ovat siinä mielessä paljon minua edellä – yhteiskunta tietää, että jo 20+ iässä voi vapaasti tulla yksisarvisen johtajaksi, joka pelaa rahalla ja vallalla.
Minulla on vähän yli kuukausi seuraavaan syntymäpäivääni, ja ajattelin, että kirjoitan paperille, mitä olen saavuttanut ja mitä suosittelisin 19-vuotiaalle Helena-Reetille.
Mitä sitten olen saavuttanut ja mitä tänään ajattelen ja toivoisin, että olisin nuorempana tehnyt?
1. Minulla on kaksi upeaa tytärtä, 16-vuotias Estella Elisheva ja 14-vuotias Ivanka Shoshana. Lapsista, heidän toiveistaan, harrastuksistaan, heidän kanssaan puuhaamisesta, aikaisin heräämisestä ja loputtomasta autonkuljettajana olemisesta on mitta helvetin täynnä (pardon!), mutta he ovat mahtavia, rakastan heitä kovin ja pidän heitä edelleen elämäni suurimpina saavutuksina!!!
2. Takana on lähes 20 vuotta kestänyt yhdessäolo lasteni isän kanssa, josta erosin kaksi ja puoli vuotta sitten, ja joka antoi minulle äärettömän hyödylliset opetukset:
a) mikään, ei edes kaikkein kauneimmin alkanut suhde ei kestä, jos sitä ei tietoisesti vaali ja lannoita keskinäisellä huomiolla ja rakkaudella.
b) kaikkein suurinkin rakkaus ja luottamus voi päättyä rumasti ja yllättäen. Ihminen, jonka vierellä uskoit ”nukahtavasi viimeiseen uneen”, voi saada maan jalkojesi alla heilumaan ja aiemmilla suullisilla sopimuksilla, ajatuksilla, päätöksillä jne. ei välttämättä ole mitään merkitystä. Loukattu rakkaus (joka jonakin hetkenä on muuttunut pitkälle venyneeksi ”tottumukseksi”), voi olla erittäin herkkä ja jopa tahallaan pahanilkinen.
c) sinun suhteesi… (ja oikeastaan käytännössä kenen kanssa tahansa) on täsmälleen niin hyvä, miten hyvä ja huolehtiva SINÄ ITSE olet. Jos ihmiset tietäisivät sen (ymmärtäisivät sen syvästi), kaikki suhteet olisivat äärettömän kauniita ja onnellisia!
3. Jos olette jostain syystä kokeneet eron……. älkää lakatko uskomasta TODELLISEEN RAKKAUTEEN. Raha on huipputärkeää, mutta rakkaus ja sielunkumppanuus on tärkeämpää!
Kun olet löytänyt sielunkumppanisi – niin VAALI, KUNNIOITA, ALISTU & RAKASTA! 🙂 (Allan ja Helena-Reet, 2022)
4. Jos hyvin nuoret naiset (tytöt) vain tietäisivät, miten paljon enemmän he antavat, kuin rikkaat (vanhat) miehet, joita he nuorina ajavat takaa. Se on kuin 1 eurosentti miljoonaan verrattuna. Miten hauras ja puhdas heidän sielunsa on ja MITEN erilaiselta ajalta ovat heidän muistonsa ja taustansa, jotka eivät koskaan ala kulkea kumppanin kanssa samaan tahtiin… Aina on poikkeuksia, mutta huomattavasti turvallisempaa, tilastollisesti hyödyllisempää ja järkevämpää käyttää nuoruus rakastamiseen, ei ”rahan rakastamiseen”. Ilmaisia lounaita ei ole, on sopimuksia, joihin molemmat osapuolet suostuvat, mutta joiden todellisen hinnan osaa arvioida lopullisesti vain suhteen vanhempi osapuoli.
5. Olen ajatellut yli kaksi vuotta erästä asiaa, pohtinut yhtä kysymystä, jonka itse kerran Allanille pilan päiten heitin:
”Valitsisitko minut vai 10 miljardia euroa?”, ”Valitsisinko minä Sinut vai 10 miljardia euroa?” …Pohtikaa tätä ajatusta, syvällisesti ja vakavasti… kumman te valitsisitte… oikeasti? Minä löysin siihen kerran yhden, kerran toisen vastauksen (yleensä kallistuin rahan suuntaan) …mutta tänään tiedän tarkalleen — minä valitsisin Sinut! En pystyisi istumaan edes koko maailman rahojen päällä ilman Sinua… ilman rakkautta, ilman ystävää, ilman sielunkumppania. Rakkaus on kaiken arvoista – riskin, menetyksen, voiton, ja ainakin minä uskon, että kärsiä yhdessä rakkaimman kanssa olisi parempi kuin istua uhkealla valtaistuimella sielultaan alastomana ja yksinäisenä.
Allan, rakastan Sinua EHDOITTA, REHELLISESTI, INTOHIMOISESTI, EPÄITSEKKÄÄSTI ja MIELETTÖMÄSTI, ja Margus, rakastan oikeastaan Sinuakin, nykyisin vähän toisella tavalla, mutta aina ja ikuisesti. ❤❤❤
6. Puhun taas vain omasta kokemuksestani… mutta uskon, että ns. ”vanha kuvio” toimii parhaiten ja nainen on onnellinen, kun saa olla naisellinen. Naisellinen nainen tarvitsee vierelleen miehekkään miehen, ja mies on miehekäs vain, kun nainen on herkkä ja naisellinen. Se on kehä, jonka alkua kukaan ei osaa tarkalleen löytää. Alku on kuitenkin oikeastaan hyvin helppo… SINÄ olet alku! Aina voi aloittaa itsestä. Sinuun suhtaudutaan aina siten, kuin annat itseesi suhtautua! Saat aina sen, minkä arvoisena itse itseäsi pidät! Minä pidän siitä, että mies on se, jolla on housut ja mies hallitsee.
7. … joka ei tarkoita sitä, että en voisi olla mahtava ja toimelias nainen. Olen ITSENÄINEN… Minulla on suuri, kaunis puutarha ja talo (ilman pankkilainaa!), minulla ei ole lainkaan minkäänlaisia lainoja (jos huomioon ei oteta päivän treidauksessa otettuja tilapäisiä vahvistuksia), minulla on monta yritystä ja toimivaa tavaramerkkiä, minulla on viisikielinen mediabisnes, joka palvelee päivittäin kymmeniätuhansia pohjoismaisia lukijoita, minulla on sijoituksia monissa skandinavialaisissa ja amerikkalaisissa yrityksissä, minulla on harrastukseni (maalaan ja kokeilen kirjojen kirjoittamista). Ja mikä tärkeintä – minä tiedän, että MINÄ, MINÄ ITSE olen oman kohtaloni seppä ja oman onneni valaja! Vain minä… ja kaikki muu on suurta onnea, suurta siunausta, osinkoja ja elämältä saatuja bonuksia.
En halua koskaan olla yksin, mutta en pelkää yksin olemista eikä minulla ole yksinäni tylsää. Pidän tulevaisuudensuunnitelmien tekemisestä rakkaimman kanssa, huippuhienoa olisi tulla yhdessä supermenestyviksi ja valloittaa yhdessä maailma, mutta tiedän, että minunkin ponnisteluni ovat jo sellaiset, joilla olen ansainnut kunnioitusta ja saavuttanut menestystä.
8. Opiskeluun ja terveyteen kannattaa aina sijoittaa.
9. Kompastumisia ja epäonnistumisia ei kannata pelätä… jos sinulla ei ole niitä, et ole todennäköisesti koskaan myöskään noussut pystyyn ja saavuttanut mitään.
10. Kaikki ei ole täydellistä, ei tarvitse olla täydellistä eikä koskaan tule täydelliseksi. Kerro ajatuksistasi myös ”keskeneräisinä”, ”kehitysvaiheessa”. Olen jättänyt paljon huippukivoja asioita julkistamatta esimerkiksi blogissa, sillä olen ajatellut, että odotan, kunnes jotain on ”valmiina”. Pääosa asioista ei valmistu koskaan, vaan ne KEHITTYVÄT, KASVAVAT, MUOTOUTUVAT.
11. Ja lopetukseksi… KYLLÄ, myös 40 ikäisenä sinun pitää ikään kuin odottaa vanhempien kuolemaa, että lopulta uskaltaisit elää / selviäisit itse. Hyväksy se tai ala elää! (Minä hyväksyn sen, sillä muuten en olisi poistanut alun kuvaa, jonka ensin postitin) 😀 hahhaaa 😀 lol
Vähemmän pidättyväisyyttä!
Nauttikaa elämästä!
Halauksia!
NordenBladet – Kesäkuu on takana… lapsilla taas yksi kouluvuosi ohi, tilinpäätökset esitetty, pörssissä koettu kunnollinen romahdus (edelleen sulattelen sitä… ja todennäköisesti vielä elokuussakin), kesäksi suunnitelmat tehty (puutarhatöitä, lisää puutarhatöitä, talon lämpöeristäminen ja luonnollisesti työt verkkosivustojen parissa jne.) Samalla nautin siitä kaikesta, teen juuri niin paljon kuin kulloinkin haluan ja silloin kun haluan. Millaista luksusta!!
On ollut niin kiirettä, että tänään 11. heinäkuuta postitan lopulta jo 1. heinäkuuta aloittamani postituksen 😛
Ostimme viime viikolla Otepäällä Pühajärven puistossa järjestettävään Retrobest-tilaisuuteen kahden päivän liput, mutta torstaina selvisikin yllättäen, että kukaan ei voi huolehtia Ivankasta perjantaina, joten päätimme myydä liput tappiolla pois. Perjantaina tuli muitakin tappioita. Koska kuukauden loppu oli osakemarkkinoilla masentava, niin perjantaisesta vähäisestä noususta huolimatta totesin, että toukokuu ja kesäkuu tuottivat reippaan tappion ja markkinoiden nousua ei ole kovin pian odotettavissa – edullisempaa on ottaa vastaan jonkinlaiset miinukset ja mahdollisuuksien mukaan ostaa osakkeet taas vieläkin edullisemmin takaisin, ettei raha jäisi pitkäksi aikaa seisomaan. Jaaaa-a, se on masentava tunne (… plus, että tunnet tarkalleen, miten kaikki sukusi vanhemman polven edustajat tuomitsevat sinut, vertaavat sinua niihin, joilla on uhkapeliriippuvuus, pelureihin…). Mutta asia ei ole niin. Pörssissä sijoitat rahaa. Sijoitat yrityksiin, joihin uskot. Ok, treidaus on vähän erilaista, sijoitat lyhytaikaisesti, mutta kuitenkaan et lado rahaa rulettipöydälle vaan todellisen yrityksen osakkeisiin. Siinä on hyvin suuri ero. Lisäksi, pörssissä normaali henkilö on aina sellaisen rahan kanssa, joka ei koske hänen ns. tyytyväisyysrahastoaan, kotiaan, pitkiä elintärkeitä sijoituksia tai päivittäisiä laskuja.
Analysoin sitäkin, että miksi tarkalleen sellainen menetys? Ja vastaus on yksinkertainen… Kyllä, luonnollisesti pääsyy on siinä, että markkinoilla ja maailmantaloudessa on tällä hetkellä yleisestikin erittäin vaikeat ja kolkko tilanne, mutta totta on sekin, että muutuin ahneeksi…
❗ ÄLÄ MUUTU AHNEEKSI, se on treidauksessa sääntö numero yksi.
❗ OLE ILLALLA VÄHINTÄÄN 50 %:lla SALKUN KOKONAISARVOSTA RAHOISSA eli myy pörssipäivän päätteeksi myytävät osakkeet, se on sääntö numero kaksi.
❗ HAJOITA KUNNOLLA… eli treidaa useiden eri pörssiyhtiöiden osakkeilla…
… mutta tässä tulemme kohtaan numero yksi… Mitä vähemmän teillä on rahaa, sitä voitollisempaa on treidata yhdellä tai kahdella tuotteella, koska muutut ahneeksi ja haluat voittoa nopeasti. Puhumattakaan siitä, että liian vähäisillä summilla sinua eivät auta edes volatiiliset markkinat – rahan tekemiseen tarvitaan rahaa. Nykyisenä epävarmana aikana on illalla rahoissa oleminen erityisen hyödyllistä, sillä huomenna voivat olla aivan uudet tuulet. Jos olet päivällä tehnyt 4-5 onnistunutta aaltoa (niin minä kutsun markkinoiden sijoituksia), niin sekin, että illalla myyt ennen markkinoiden sulkeutumista osakkeet lievällä miinuksella, on turvallisempaa kuin se, että pidät vahvistusta yli yön ja otat seuraavan päivän yllätykset vastaan (jotka ovat viime aikoina olleet vain ”putoilevia puukkoja”). Tällä hetkellä markkinat ovat niin ylösalaisin, että kasvuosakkeiden hallussa pitäminen tuntuu melko hyödyttömältä. Olen tehnyt itselleni erilaisia excelin taulukoita, joilla on hyvä nopeasti laskea, mikä vaihtoehto on voitollisin – lisää ostaminen, säilyttäminen tai myyminen tai… myyminen miinuksella ja uudelleen haltuun ostaminen halvemmalla. Heinäkuun 7. ja 8. päivä olivat markkinoilla lupaavia… mutta vaikuttaa siltä, että se ilo oli lyhytaikainen.
Tänään ovat S&P 500, Dow, Nasdaq, Russell 2000, Crude oil… jne. kaikki taas punaisia ja reippaasti miinuksella. Mitäpä osaisin muuta sanoa… en muuta, kuin että tänään on äärettömän rauhallinen olo, koska 7. heinäkuuta (ennen 15 % nousua) pääosa treidaamistani osakkeista tuli myydyksi. 😀
📌 HUOMIO! Esitettyjä tietoja ei saa käsittää sijoitusneuvontana, sijoitussuosituksena eikä muuna sijoitustoiminta- tai sijoitustoiminnan sivupalveluna. Sijoittamiseen liittyy riski, sijoituksen markkina-arvo voi joko nousta tai laskea, sijoituksen arvon säilyminen tai kasvu ei ole taattu. Aiempien kausien tuotto ei ole tulevan tuoton tae. Tutustu ennen sijoituspäätöksen tekemistä huolellisesti tuotteen ehtoihin ja muihin oleellisiin tietoihin, mukaan lukien valitun rahaston / osakkeiden esitteeseen ja muihin asiakirjoihin, samoin sijoittamiseen liittyviin riskeihin. Sijoittamiseen voi liittyä verovelvollisuus. Mikäli kysymyksiä herää, tulisi ottaa yhteyttä pankin asiakaspalvelijaan tai omaan vero-, rahoitus- tai oikeusneuvonantajaan.
Kesä onkin suhteellisen huono aika treidaukseen… markkinat ovat unisia ja mieli haluaa ulos. Ja mitäpä sitä peitellä, ilmat ovat niin kauniita, että ulkona todella mukavaa. Jos teillä on oma puutarha, niin se vasta on ylellisyyttä!
Katan usein pöydän ulos (pidän siitä, että jokainen päivä on erityinen ja kaunis… tykkään huolehtia miehestäni ja lapsistani ja siitä, että elämä on todellisuudessa vieläkin kauniimpaa, kuin sisustus- ja ruoanlaittolehdissä. Uskon, että päivittäiset pikkuasiat tekevät elämästä kauniin. Silmänilo on erittäin tärkeää ja sen hyväksi kannattaa ponnistella! Pieni lisäponnistus, mutta se tuo paljon kodin lämpöä ja tekee elämästä kauniin ja ylellisen. PIENET kauniit hetket ovat juuri niitä, jotka jäävät pitkäksi aikaa mieleen!
Ja mitä vielä? Huomasin, että suhteellisen lähellä meidän kotiamme on hyvärantainen Maidla-järvi… Kuvitelkaa, olen asunut täällä melkein 20 vuotta ja vasta nyt kuulin siitä. Erittäin mukava paikka uimassa käymiseen, huomattavasti mukavampi kuin ajo Laulasmaalle.
Lukekaa, uikaa, nauttikaa säistä ja luokaa itsellenne kauniita hetkiä! Kaunista kesän jatkoa teille, pusuja ja halauksia ja seuraavaan postitukseen! Halaan!
NordenBladet – Lauantaiaamuna pakkasimme Hanna-Liisan kanssa autoon tavarat, jotka tuli kuljettaa Tallinnasta Tarttoon, sitten kastelin nopeasti puutarhan (sillä mukava helle jatkuu), ajoimme kaupunkiin, jotta Allanin äiti voisi antaa kissalleen ruokaa, ja sitten lähdimme neljän hengen voimin matkalle kohti Tarttoa. Ajattelimme, että viemme Hanna-Liisan Tarttoon ja sitten lähdemme kolmistaan Viljandiin, mutta matkalla suunnitelma muuttui.
Teimme Imaveressä ravintolassa Tikupoiss pysähdyksen, söimme vatsamme täyteen (apua, miten hyvää BBQ-paistia ja unikkoleipää heillä on!) ja sitten päätimme, että menemmekin kaikki yhdessä vanhemman sisareni Marien ja hänen miehensä Raidon luokse Vorbuselle. Sanottu ja tehty! Veimme tavarat Hannan luokse, poikkesimme kauppaan ja ajoimme Emajoen rannalle, jossa vietimme vielä yhden juhannusjuhlan (Lue eilisestä juhannustapahtumasta täältä) – taas grillasimme, Raido lauloi karaokea ja nautiskelimme kylpytynnyrissä. Musiikki oli koko illan niin kovalla, että alkoi naapureita ja omia korvia käydä sääliksi… hahhaaa. Odotan aina malttamattomana vanhemman sisaren luokse menoa, ja sitten siellä odotan hiljaisuutta ja pois lähtöä 😀 He ovat yksinkertaisesti niin energisiä ja väsyttäviä, ja sitten vielä se kovaääninen musiikki aina… Heidän luotaan tullessani tunnen itseni yksinäisyyttä rakastavaksi vanhukseksi, joka haluaisi hiljaisesti piiloutua koloonsa. Toisaalta taas, kenenkään kanssa ei ole niiiiin hauskaa, kuin heidän seurassaan! He ovat hauskanpidosta nauttivimmat, temperamenttisimmat ja vieraanvaraisimmat ihmiset, jotka tiedän!
Aamulla aamiaisen jälkeen ajoimme hetkeksi Saadjärvelle ja sieltä jatkoimme heti Räpinaan, josta Allanin veli on ostanut joen rannalta ison tontin ja alkaa rakentaa sille taloa. Matkalla myytiin monessa paikassa tien varressa suoraan pellolta poimittuja kotimaisia mansikoita… Apua, miten isoja, makeita ja hyviä, ja puolta halvemmalla kuin Tallinnassa. Räpinassa ihailimme tonttia, juttelimme tunnin verran ja sitten Allanin äiti jäi Allanin veljen luokse ja me Allanin kanssa ajoimme Viljandiin. Viljandiin saapuessamme olimme niin väsyneitä, ettemme jaksaneet enää lähteä minnekään. Kävimme suosikkipitseriassamme ja ajoimme takaisin kotiin.
Ja juhannus ja pitkä viikonloppu onkin jo takana. Lapset taas kotona ja aika saada itsensä jälleen töiden aaltopituudelle.
NordenBladet – Eilen oli taas minun ja Allanin päivä – kaksi vuotta ja kaksi kuukautta rakkautta! Aamu alkoi ohukaisilla ja illasta tuli vieläkin makeampi – kuten meillä on tapana, valmistan joka kuukauden 22. päivänä joko lasagnen, kermakakun tai molemmat. Eilen tein maukkaan banaanimansikkakakun ja Allan toi minulle lahjaksi neljä ruukkukukkaa, jotka ovat jo löytäneet kukkapenkistä paikkansa.
KESKIVIIKKO 22. kesäkuuta
Eilen aamulla leikkasin ruohoa monta tuntia, sitten kävin suihkussa ja kello 12.45 minulla oli 90 minuutin hieronta. Allan otti kolmen aikaan kaupungista äitinsä kyytiin ja toi hänet pariksi päiväksi meidän luokse kesää viettämään. Illalla pakkasin lasten tavarat Saarenmaalle menoa varten, joimme viiniä ja söimme Allanin äidin valmistamia silakoita. Nami-nami.
TORSTAI 23. kesäkuuta
Aamulla lapset lähtivät Marguksen kanssa kolmeksi yöksi (sunnuntaihin asti) Saarenmaalle. Sen jälkeen aloimme puuhastella puutarhassa. Minä kitkin ja niitin ja Allan purki talon etupuolen terassia. Talon perustus pitää lämpöeristää ja sitten voi joskus tehdä uuden terassinkin. Raadoimme muutamia tunteja puutarhassa auringossa (ilma on super – noin 30 asteen helle!) ja sitten aloin tehdä juhannukseksi salaattia ja kattaa pöytää. Puolilta päivin saapuivat myös minun vanhempani ja nuorempi sisareni Hanna-Liisa.
Ruokalista oli seuraava: Allan grillasi lihaa – valikoimassa oli armenialaista saslikkia (Karni) ja mustikkasaslikkia (Rakvere). Oheen tein tuoresalaatin. Lisäksi mustikoita, viinirypäleitä ja minun valmistamaani kakkua.
Oli sellainen rauhallinen juhla vanhempien kanssa – viina oli tavan vuoksi pöydällä (isä oli ratissa ja äiti otti minun yllytyksestäni vain yhden pikkuruisen ryyppylasillisen) ja kun kaadoin siskolleni viiniä, äiti kiiruhti sanomaan: ”Hän on SINUN siskosi, MITEN sinä juotat hänet humalaan” …hahhaaa 😀 No, sillä lailla. Vanhempien seurassa minulla on jostain syystä aina sellainen tunne, että jos koko ajan ei tee töitä ja ei ole surullinen, on jotenkin syntinen tunne. Asia ei tietenkään ole niin kauhea, oikeastaan oli aivan kiva ilta. Vanhempien kanssa pitää viettää aikaa, sitten ei myöhemmin kaduta, kun heitä ei enää ole (Allan korostaa sitä minulle joka päivä). Äiti ja isä lähtivät kymmenen aikoihin takaisin kotiinsa, Hanna-Liisa ja Sirli jäivät meille yöksi. Huomenna ajamme neljästään Tarttoon (mina, Allan, Allanin äiti Sirli ja Hanna-Liisa).
NordenBladet – Lasten kouluvuosi on jo päättynyt ja on kesäloman aika! Ivanka Shoshana päätti 14. kesäkuuta Tallinnan Tondin koulun 7. luokan ja Estella Elisheva tänään 21. kesäkuuta Tallinnan juutalaisen koulun 9. luokan. Lukioon Estella menee toiseen kouluun – Tallinnan musiikki- ja balettikouluun MUBA (lue lisää täältä).
Ensimmäisessä kuvassa Estella Elisheva on ensimmäisen luokan päättäjäisissä ja sen jälkeen on kuvagalleria yhdeksännen luolan päättäjäisistä. Päätöstilaisuus oli sekä venäjäksi että viroksi. Estella lauloi ja soitti viulua. Tilaisuuden jälkeen Estella jäi kouluun, heillä oli lyhyt istunto luokan kanssa, mutta loppujuhlia perinteisessä mielessä ei ollut. Minä, Allan, Ivanka Shoshana ja minun äitini ja isäni menimme päätöstilaisuuden jälkeen Vesiväravan kahvilaan ja sitten kotiin valmistautumaan juhannukseen. Ilma oli onneksi loistava ja koko pohjolassa on lähipäivinä odotettavissa helleaalto.
Estellan päätöstilaisuuden outfit: valkoinen pusero (Naf Naf Paris), farkut (Malon British), valkoiset pitsisaappaat (Madonna / Vero Cuoio Made in Italy). Hiukset hän laittoi itse, meikkiä ei käytä. 🙂
NordenBladet – Aamut täällä Murimäellä ovat ihania – ympärillä kaunis luonto, hiljaisuus, linnunlaulu ja huumaava syreenien ja laventelien tuoksu! Ikkunoista avautuvat mahtavat näkymät. Todellakin aika kuluu täällä hitaammin, mihinkään ei ole kiirettä. Maalla asuminen ja vapaus olla oman ajan isäntä on verratonta ylellisyyttä!
”Hyviä ideoita ja ajatuksia, jotka tekevät menestyväksi ja jotka kannattaa toteuttaa, ei synny 100 kappaletta päivässä. Riittää, kun syntyy yksi hyvä idea viikossa tai vaikkapa kuukaudessa”. Tämän ajatuksen sanoi eräs miljardööri, missä ja kuka tarkemmin, sitä en enää valitettavasti muista. Mutta ajatus on minusta aivan oikea. Ihmiset, jotka työskentelevät ilman motivaatiota (työskentelevät liikaa) pystyvätkin usein tekemään vain omaa palkkatyötään mekaanisesti ja palavat ennemmin tai myöhemmin loppuun. Aikaa kuluu paljon, mutta tuloksia on vähän. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että yrittäjät eivät työskentelisi liikaa – kyllä työskentelevät ja vielä enemmänkin. Itselle työskenneltäessä jossain mielessä työskenteletkin, mutta asiassa on yksi niksi – ajan suunnitteleminen! Kaikki sujuu upeasti, kun aika suunnitellaan viisaasti, ja se on minun vahva puoleni!
Olen tyytyväinen siihen, että olen pystynyt järjestämään elämäni niin, että voi nauttia jokaisesta päivästä päättämällä itse, mihin kellonaikaan, missä, miten paljon ja mitä teen! Nojaa, tietysti jotain rajoituksia on (esimerkiksi lasten kuljettamiset ja noutamiset) ja luonnollisesti en voi päättää, mihin aikaan pörssit ovat kiinni tai avataan, mutta nykyisin kaikki muu on minun itseni suunniteltavissa! Myös NordenBladetia, OHMYGOSSIP-sivustoja, Elisheva & Shoshana -brändiä ja muita hankkeita johdan niin, että ne henkilöt, jotka haluavat, voivat tehdä etätyötä. Minusta tärkeintä ovat tulokset, eivät työntekijöiden ”toimistossa istumat” tunnit.
Elämästä nauttiminen on minulle aina tärkeintä. Valitettavasti en ole siinä vielä kovin taitava. Mutta silti varaan yhä enemmän aikaa yksinkertaisesti olemiseen ja itselleni (lukemiseen, maalaamiseen, puutarhassa puuhailuun, kokkaamiseen, ajeluihin, lepäämiseen jne. Lisäksi terveys ja ulkonäkö. Yritän liikkua enemmän (tämän hetken suosikkiurheiluani on puutarhassa ruohonleikkuu), pari kertaa kuukaudessa käyn hieronnassa ja SPA:ssa, kunnollinen manikyyri- ja pedikyyrihuolto, epilaatio ja depilaatio on vähintä, mitä joka kuukausi teen. Elämästä nauttiminen tarkoittaa kuitenkin myös pikkuasioita – kauniisti katettu pöytä ja nätisti tarjoiltu ruoka, kauniit yrtti- ja kukkapenkit, illalla kylmä olut verannalla (uusi lemmikkini on 0,0 % Estrella Damm) miellyttävän musiikin saattamana, rakkaimman kanssa suunnitelmien laatiminen jne… 🥰🌞
Kirjoitan myös hieman jälkikäteen… 29. toukokuuta järjestimme puutarhassa pienimuotoisesti Ivanka Shoshanan (14) ja Estella Elishevan (16) yhteiset synttärit. Heitimme tikkaa ja pelasimme tietokilpailuapeliä Kuldvillak. Viimeksi mainittu on erittäin kiva seurapeli. JeopardyLabs on tehnyt hyvin mukavan tietokoneversion, jossa voi itse tehdä kysymyksiä tai leikkiä muiden valmistamilla kysymyksillä (ks. TÄSTÄ). Kannoimme television ulos ja leikimme sitä monta tuntia.
Nyt minun uusi suosikkiaiheeni… LUONTO & PUUTARHA!
Olisinko 10 vuotta sitten uskonut, että nyt sanon jotain tällaista — odotan, että pääsisin puutarhaan kitkemään tai odotan, että pääsisin johonkin puutarhakeskukseen katsomaan taimia. Hahhaaa 😀 😀 Tänään on juuri niin… viihdyn puutarhassa niin hyvin. Kevät, jolloin kukkameri on vallannut kaiken, on niin kaunis. Minusta on tullut suuri luontofanaatikko, ja käyn puutarhassa keskustelemassa jopa kuusenkäpyjen kanssa, puhumattakaan siitä, että pidän kaiken kuvaamisestakin.
Lisäksi pidän yrttikasvien keräämisestä. Olen sellainen keräilijä, että tartutan muitakin. Juuri äskettäin päättyi (tai on päättymässä) voikukka– ja kevätesikkokausi. Molemmat ovat voimantäyteisiä pohjoismaisia yrttikasveja, joita voi käyttää ruokapöydässä teehen, hunajaan, siirappiin ja koristeluun! Elisheva & Shoshana -hoitokosmetiikassa käytämme voikukkaa usein sekä saippuoissa että ihonhoitovoiteissa. Meillä on esimerkiksi koostumukseltaan erittäin miellyttävä hellävarainen ja ihoa ravitseva E&S Voikukka- ja vuohenmaitosaippua.
Palataan seuraavassa blogissa! Halauksia! 🥰
Blogin alkukuvassa meidän kissamme – Pandu the Cat (Foto: Ardo A.)
NordenBladet – Huomenta! Varatkaa nyt aikaa, sillä tästä blogista tulee pitkä! Meidän talossamme on taas juhlapäivä! Nuorempi tytär täytti nimittäin 14 vuotta. Ivankalla ja Estellalla syntymäpäivien välillä tasan kaksi vuotta ja viikko. Estella Elisheva täytti 16 vuotta 16. toukokuuta ja Ivanka Shoshana tänään 23. toukokuuta 14 vuotta. Olemme aina pitäneet heidän yhteisiä synttäreitään, joko toukokuun viimeistä edeltävänä tai viimeisenä viikonloppuna. Tänä vuonna juhlat ovat 29. toukokuuta.
Herätimme Ivankan lahjojen, kukkien ja syntymäpäivälaulun saattelemana ja katoin hänelle ennen kouluun menoa juhlapöydän – kuten aina, nytkään pöydästä ei puuttunut myöskään itse kokona valmistettu keksikakku. Lapsille on aina hankalampaa keksiä lahjoja, sillä kaikkea on olemassa. Oikeastaan on jopa niin, että tavallisina päivinä he saavat enemmän tavaroita kuin syntymäpäivinään, sillä yleensä ostamme tavaroita silloin, kun niitä tarvitaan, emme silloin, kun sellainen ”velvollisuus” on.
Tavallisesti Ivanka Shoshana on joka vuonna tiennyt, mitä syntymäpäiväksi haluaa (yleensä pehmeitä leluja), mutta tänä vuonna hän ei osannut sanoa. Niinpä pohdimme yhdessä. Eräänä päivänä soitin puhelimesta suureen kaiuttimeen musiikkia ja sanoin, että nyt hän voisi valita musiikin, mitä kuunnella. Hän etsi YouTubesta virolaisen laulajan Liis Lemsalun. Siitä sainkin ajatuksen, että yksi lahja voisi olla Liis Lemsalun konsertti. Annoin tämän vihjeen Margukselle. Margus tilasi Ivankalle heti Liis Lemsalun fanipaidan ja osti toukokuun lopuksi konserttiin liput. Lisäksi hän Ivanka kävi isänsä kanssa pelaamassa pingistä, museossa ja sai pelin Maailman ihmeet. Me annoimme urheilukellon, kaulaketjun ja tunnin hieronnan.
(Blogi jatkuu kuvagallerioiden alla ja välissä)
Siirryn nyt uutisiin päinvastaisessa järjestyksessä.
Eilen oli taas 22. päivä eli Helena-Reetin ja Allanin päivä eli Rakkaudenpäivä eli Lasagnen ja/tai kermakakun päivä ❤❤❤. Heräsimme varhain – linnut lauloivat ja aurinko paistoi ja kädet syyhysivät puutarhatöihin. Tein aamuksi tuoreen merileväsalaatin sekä oheen vastapuristettua appelsiinimehua, illalla söimme luonnollisesti minun tekemääni lasagnea.
Merileväsalaatin resepti on minun itse kehittämäni ja se, joka pitää kalasta ja merenantimista, tarttukoon heti kynään ja kirjoittakoon tämän reseptin muistiin, sillä se on todellakin PARAS! Nami-nami!
Tarvitaan:
1 pakkaus (500 g) Kapten Grantin luonnollista merileväsalaattia
1 pakkaus (380 g) Alman 5 % perinteistä raejuustoa
2 rasiaa (2 x 185 g) paloiteltua tonnikalaa suolavedessä tai tomaattikastikkeessa
4 tomaattia (pilko kuutioiksi)
80-100 g kuorittuja kurpitsansiemeniä
Koristeluun mansikka ja kevätesikko!
PS! Tee mitä haluat, mutta ruoka maistuu aina paremmalta, kun se on kauniisti tarjoiltu. Pöytäliina ja kukkia vaasissa, itse valmistetut saviastiat, kaunis paperi- tai kangaslautasliina, huolellisesti tarjoiltu ruoka. Asettelen ruoan lautaselle ja koristelen. Kevät on siitä ihanaa aikaa, että omassa puutarhassa on jo saatavina erilaisia yrttejä (mäkimeirami, timjami, ruohosipuli jne.) ja ruoan koristeluun sopivia kukkia (juuri nyt kukkivat kevätesikko, voikukka ja orvokki ja kohta myös maitohorsma, syreeni, ruiskukka, laventeli, kehäkukka jne.)
Jatkamme vielä synttärien ja juhlien aiheesta! Perjantaina 20. toukokuuta juhlimme Tallinnassa Ülemisten keskuksessa sijaitsevassa O´Learyssa Allanin isoveljen Ardon 45-vuotissynttäreitä! Keilasimme ja pelasimme pöytäcurlingia.
Mutta nyt puutarhasta ja puutarhatöistä! LOPULTAKIN ilmat ovat lämpimät ja voi puuhastella puutarhassa! Elämä maalla on yksinkertaisesti niiiiin upeaa!
Tänä vuonna kevät tuli myöhään. Huhtikuussa oli yöpakkasia, lunta ja aurinkoa sekaisin, pystyi vain lähinnä leikkaamaan oksia, kokoamaan polttopuupinoa ja haravoimaan. Nyt toukokuussa olen saanut puuhastella ulkona jo enemmän. Allan teki minulle viime vuonna puusta kaksi kasvipenkkiä, jotka tulivat tänä vuonna käyttöön. Kylvin salaatinlehteä, tilliä ja istukassipuleita ja istutin jo esikasvatettuja ruohosipuleita, oreganoa, timjamia ja piparminttua. Tunnin työn jälkeen ihailin tekemiäni penkkejä! On todella hyvä tunne katsella omin käsin tehtyjä asioita. Se tunne, kun olet päälaesta jalkapohjiin saakka hikinen, rapainen mutta tyytyväinen. Kuljen puutarhatöiden jälkeen puutarhassa aina monta kierrosta ja vain tarkastan tehdyt työt vielä sata kertaa, nauran itselleni, nautin ja olen äärettömän onnellinen. Luonnossa ja puutarhassa muu ei olisikaan mahdollista. Luonto vapauttaa ja tekee onnelliseksi!
Yrttien ja maustekasvien lisäksi istutin penkkeihin ja ruukkuihin myös kukkia – valkoisia ja liiloja tarhatähtisilmiä, loistosalviaa Cardonna, patjarikkoa (valkoista ja hennon roosaa), laventelia, narsisseja ja samettikukkia. Istutin myös liljat uudelleen. Valitettavasti pääosa liljoista, jotka viime vuonna istutin ulos, kuoli. Nyt olen kukkien valinnassa viisaampi. Kannattaa ennen ostamista tutkia, mitkä kukat kestävät pohjoismaisen talven ja mitkä eivät, ja rahan säästämiseksi penkkeihin kannattaa istuttaa ennemmin monivuotisia kukkia kuin yhden kauden kukkia.
Allan esikasvatti kukansiemeniä ja teki minulle kukkapenkin! Toivon, että sieltä myös ilmestyy jotakin. Hänellä itsellään oli hymy huulillaan ja hän säteili onnesta, kun teki minulle kukkapenkkiä. Tulee sellainen penkki, jossa on sekaisin kylvetty kehäkukkaa (Calendula officinalis L.), daaliaa (Dahlia pinnata Cav.), valkotupakkaa (Nicotiana alata), liekkisalviaa (Salvia splendens Sellow ex Schult.), leijonankitoja (Antirrhinum majus L.) ja oppineiden kukkaa (Zinnia elegans dahlienflora)…
Istuttamista on ollut enemmänkin. Paliverestä toimme metsästä kieloja ja istutimme niitä kotona kuusten alle. Lisäksi ostimme taimitarhasta ”Juhani puukool” ja puutarhakeskuksesta Hortes nuoria pensaita – kauniin keltaista kääpiöonnenpensasta (Forsythia Minigold) ja roosakukkaista Spiraea japonicaa ”Magnum Rose”. Joka vuonna lisäämme puutarhaan jotakin. Olemme Allanin kanssa molemmat suuria puutarhan faneja ja se on varmasti yksi asia, joka yhdistää meitä – rakastamme puutarhassa ja luonnossa olemista, on mukavaa suunnitella yhdessä, muotoilla ja hoitaa puutarhaa käsi kädessä. Kuten virolainen kirjailija A.H. Tammsaare aikoinaan sanoi – Tee työtä ja näe vaivaa, niin tulee myös rakkaus 🙂
JA KAIKKEIN TÄRKEIN PUUTARHATAPAHTUMA… 13. toukokuuta istutimme puutarhaan kaksi äidin ja isän puuta – kaksi Fastigiata-pylvästammea. Nyt puutarhassamme on Estellalle, Ivankalle sekä minun äidilleni ja isälleni nimetyt puut!
Minun pitää kaiketi alkaa kirjoittaa blogia useammin, sillä yhdellä kertaa kaikkien asioiden kuvaaminen on hankalaa… aina puolet asioista jäävät kirjoittamatta 🙂 Mutta tämä tältä kertaa… nyt kiiruhdan puutarhaan ruohoa leikkaamaan!
NordenBladet – Edellisen blogikirjoituksen postitin 18. huhtikuuta. Mitä kiehtovaa tällä välin on tapahtunut? Tärkeimmät tunnussanat olisivat: Helena-Reet +Allan 2 vuotta rakkautta, Estella Elishevan esiintymiset Georg Otsin Sinfoniaorkesterin kanssa, Estellan pääsy MUBAan sekä 16-vuotissynttärit, minun puuhailuni puutarhassa, Paliveren 4 huoneen asunnon vuokralle antaminen, äitienpäivä, NordenBladetin erilaiset kokoukset ja luonnollisesti… ohhh, oikeammin OHHHHHH – USA:n pörsseissä tapahtuva 😱🥴!
Aloitamme siis alusta. Huhtikuun 22. päivänä meillä Allanin kanssa täyttyi 2 vuotta tutustumisesta! Ja meidän rakkautemme yhä vain kasvaa ja kasvaa! Sovimme yhteen niin hyvin, että on suorastaan kiusallista kehuskella omalla onnella (mutta teen sen kuitenkin) 🥰. Meillä on edelleen se perinne, että kansainvälisenä Allanin ja Helena-Reetin päivänä, jota vietetään joka kuukauden 22. päivänä, minä teen lasagnea ja kermakakkua, ja Allan tuo minulle kukkia. Ensimmäiseksi vuosipäiväksi sain kauniin ruukun hortensioita, josta inspiraatiota saaneena tein sittemmin maalauksen ”Vuosi rakkautta” (A year of Love). Tämä 30×40 cm kokoinen kankaalle tehty akryylimaalaus oli myös vuonna 2021 Viron kansallismuseon näyttelyssä! How cool is that?! 🙂
Tänä vuonna Allan lahjoitti minulle sylillisen sinivuokkoja, josta ensin rehellisesti sanoen loukkaannuin. Mutta sitten aloin ajatella, asetanko etusijalle sen, mitä minulle on sydämellä ja rakkaudella annettu, vai sen, millä voi ylpeyttä maailmalla. Allan kävi metsässä juuri erityisesti poimimassa minulle kukkia. Megasuloista, eikös!!! Sen lisäksi hän sanoi, kuten viime vuonnakin, että lahjoittaa minulle taas kokonaisen kukkapenkillisen kukkia. Edellisenä vuonna kävimme yhdessä ostamassa monivuotisia kukkia ja tänä vuonna ne levittävät siemenistä kukkia edelleen… Odotan jo kiinnostuneena, millaiselta uusi kukkapenkki tulee näyttämään 🙂
Aamiaisen jälkeen aloin heti tehdä valmisteluja, sillä illaksi oli kutsuttu vieraita. Kylään tulivat nuorempi sisareni Hanna-Liisa ja eräs Allanin ystävä Kristo. Todellisuudessa kutsuimme myös Allanin veljen ja veljen puolison ja minun vanhemman sisareni miehineen, mutta selvisikin, että Ardon ja Tiinan piti sinä aikana olla töissä ja Marie ja Raido, joiden piti samana päivänä palata Turkin matkaltaan, olivat päättäneet jatkaa matkaansa ja menivät Italiaan. Alla kuitenkin kuvia juhlapöydästämme. Järjestin tietokilpailun, jossa oli minua ja Allania koskevia kysymyksiä. Keskustelimme, joimme ja söimme ja nautimme illasta. Oli oikein kiva ilta!
Huhtikuun lopussa olivat sisäänpääsykokeet Tallinnan Musiikki- ja Balettikouluun MUBA. Ja Estella Elisheva pääsi viulunsoiton linjalle peruskoulutukseen sisään! Tadaa! Se tarkoittaa, että hän ei käy musiikkitunneilla ensi vuodesta alkaen enää tavallisen koulun ohessa, kuten aiemmin Sakun Musiikkikoulussa ja Georg Otsin Musiikkikoulussa tuli Tallinnan juutalaisen koulun ohessa käydyksi, vaan omistautuu lukiossa ainoastaan musiikille. Kilpailu oli megakova, viulun ammattilukiokoulutukseen pääsi vain kaksi oppilasta. Taas on sellainen rinta ylpeydestä koholla -tunne 🤪🤪🤪 Hahhaaa.
Edellisessä blogissani kirjoitin (lue TÄSTÄ), että Estella Elisheva esiintyy Georg Otsille nimetyn Tallinnan Musiikkikoulun Sinfoniaorkesterin (GOSO) konsertissa ”Kevään karuselli” solistina. Lisään teille tähän linkin, josta voitte nähdä esiintymisen online:
Eilen 16, toukokuuta vanhempi tyttäreni täytti 16 vuotta! Paljon, paljon onnea rakas Estella Elisheva! Samalla haluaisin sanoa: ”OMG, miten aika lentää” ja toisin päin: ”OMG, miten paljon vaivaa niistä lapsista on”. Jos niin päin ajattelee, aika ei lennä suinkaan kovin nopeasti. 16 vuotta on ollut suurelta osin lapsille elettyä aikaa ja vaikka nuorempi tyttäreni onkin vammainen lapsi (autisti) ja hyvin todennäköisesti jää siipieni suojaan ikuisesti, tunnen, että tunnelin päästä alkaa paistaa valoa!
Tein syntymäpäiväsankarille juhlallisen aamiaisen (kakku, lahjat ja muut jutut) ja sitten olikin kouluun lähtö. Suurempi juhla tulee 29. toukokuuta. 🙂
Puutarhatöistäni ja istuttamisista, sijoituksista ja pörssistä ja kaikesta muusta, jota tämänkertaisessa blogissa en samalla kertaa viime aikojen tapahtumien kanssa ehtinyt kuvailla, saatte lukea lähipäivinä jo seuraavasta postituksestani.
NordenBladet – Edellinen blogi ilmestyi lähes kaksi kuukautta sitten, 22. helmikuuta. Syynä on se, että 23. helmikuuta annoimme kaikki positiivisen Covid-testin ja Viron itsenäisyyspäivä, helmikuun loppu (mukaan luettuna lasten koululoma) kuluivat minun osaltani vuoteessa. Estella ja Ivanka sairastivat hyvin kevyesti (heidän ainoa ”oireensa” oli positiivinen testitulos), mutta minulla oli kuumetta, heikotusta, hirveä uneliaisuus, nuha ja yskä. Nukuin monta päivää yhtä menoa ja nuhasta pääsin eroon vasta hiljattain.
Maaliskuun tunnussanoja ovat sota Ukrainassa 🇺🇦 ja tilanne pörsseissä. Seurasin aamusta iltaan eri uutiskanavia, ollakseni perillä siitä, mitä Ukrainassa tapahtuu. Se, mitä tapahtuu, on syvästi surullista ja traagista, ja saa arvostamaan rauhaa ja vapautta vieläkin enemmän kuin ennen. Tein Punaiselle Ristille pienen lahjoituksen ja vein kunnollisia vaatteita, jalkineita, vuodevaatteita, leluja, päähineitä, huiveja, käsilaukkuja jne. Viroon saapuneille ukrainalaispakolaisille humanitaariseksi avuksi.
Viro 🇪🇪 on 27. helmikuusta alkaen ottanut vastaan 31.002 ukrainalaista sotapakolaista, joka on meidän pieni maamme huomioon ottaen valtava luku! Muistutan, että meitä on vain 1,3 miljoonaa – 1. tammikuuta 2022 oli tilastoviraston mukaan Viron väkiluku 1.328.439, joten ukrainalaisia sotapakolaisia on jo yli 2,33 % väestöstä. Kaikki auttavat kykynsä mukaan.
Pörsseissä tapahtuva on samoin pitänyt huomiokyvyn jännittyneenä ja oikeastaan on ollut hyvin jännittävää. No, tietysti jos sanotaan jännittäväksi sitä, että markkinat ovat tulipunaisina ja osakkeet koko ajan putoavat ja limiittiluottoa käyttävät traderit kokevat joka päivä pari minisydänkohtausta ja katselevat kasvavia korkomääriä vähemmän haltioissaan… hahhaa… Kaikesta huolimatta markkinoiden suuri volatiliteetti antaa tällä hetkellä suuria mahdollisuuksia hyvän tuoton saamiseen ja pitemmällä perspektiivillä on hyvä hankkia edullisesti myös monia osinko-osakkeita. Bollingerin nauhojen loputtomat leveydet (Bollinger Bands) yllättävät todennäköisesti John Bollingerin itsensäkin. Täysin varma markkinoiden pohja voi olla jopa ns. ”putoavan veitsen” putoamisen alku. Mutta… kaikesta edellä mainitusta huolimatta maaliskuu oli erittäin tuottava – 22 %! Ennen iloitsemista tulee kuitenkin odottaa huhtikuun loppu, sillä se voi ”syödä” jopa puolet maaliskuun tuotosta”.
Naistenpäiväksi (8. maaliskuuta) tein kakun, salaattia ja uuniperunoita. Allan grillasi ensimmäistä kertaa tällä kaudella ja toi kukkia. Saimme Ivankan ja Estellan kanssa kolme upeaa kimppua ihmeen kauniita tulppaaneja myös Allanin veljeltä Ardolta. Pidän erittäin paljon siitä, että talossa on kukkaruukkujen lisäksi myös tuoreita leikkokukkia vaaseissa. Minulle se on osa kodin tunnetta. Minusta on kaksi erittäin tärkeää asiaa, joita miesten pitäisi pitää mielessään, jos he haluavat, että nainen on onnellinen ja naisellinen. Paras tapa lisätä naisellista energiaa on huomio osoittaminen ja kukkien antaminen sekä jokailtainen rintojen hyväileminen. Säännöllinen hellä rintahieronta lähentää kumppaneita, on terveydelle hyödyllistä ja laskee stressiä. Riittävästi hellyyttä ja huomiota saanut nainen tekee puolestaan kaikkensa, jotta mieskin hänen rinnallaan olisi onnellinen. 🙂
22. maaliskuuta vietimme 22. kertaa Allanin ja Helena-Reetin päivää. Tutustumisestamme on kulunut vuosi ja 11 kuukautta! Sydämessä on rauha ja rakkaus, tunnen, että minusta pidetään huolta ja se on ihana tunne! 💘 Kuten tapana, se on meille kuukausittainen juhlapäivä. Perinteisen lasagnen sijasta tein lounaaksi pataruoan ja illaksi kotoisen pitsan ja kermakakun!
24. maaliskuuta Allanin isä Rein poistui keskuudestanne 🕯. Hautajaiset olivat 30. maaliskuuta Pärnamäen hautausmaalla. Olen niin onnellinen, että minäkin tutustuin häneen. Rein oli hyvä järjestelijä ja hallitseva luonne, jonka vuoksi sen vähemmän kuin kahden vuoden aikana, jonka hänet tunsin, oli tilaisuus osallistua moniin upeisiin yhteisiin tapahtumiin. Tilaisuudet tulee itse tehdä kiehtoviksi ja mahtaviksi, sillä elämykset ovat niitä, mitä muistamme.
Maaliskuu ja huhtikuu ovat kumpikin olleet täynnä tunteita. 1. huhtikuuta minun vanhempani viettivät kultahääpäiväänsä (50. hääpäivä). Millainen onni, kun rakkaus kestää niin kauan. Minun ensimmäinen (lähes 20 vuotta yhdessä oltu) suhteeni hajosi, toivottavasti osaan vaalia toista suhdetta paremmin. Jälkiviisaana osaan sanoa, että suhteen nimissä tulee molempien osapuolten ponnistella päivittäin – jos haluatte, että onni ja rakkaus kestävät, niin toisistaan tulee välittää ja toisiaan kunnioittaa. Rakkautta pitää vaalia, kastella ja lannoittaa kuten kukkia ruukuissa.
Lahjoitin vanhemmilleni itse valmistamani maalauksen ”Syringa vulgaris” (lue maalauksesta lisää taideblogistani ElishevaShoshana.com TÄSTÄ), jonka maalasin toukokuussa 2019 ja joka kävi vuonna 2021 näyttelyssä Viron kansallismuseossa. Se on minun elämäni ensimmäinen kukkamaalaus, joka on maalattu kotipuutarhan syreeneistä. Maalausta luovuttaessani toivotin: ”Että joka keväänä rakkautenne heräisi ja syttyisi uuteen raikkaaseen liekkiin kuten keväinen luonto”.
Mitä huhtikuusta lisäksi mainita? Kahtena viikonloppuna kävimme Pärnussa Estonia Medical SPA:ssa. Ensimmäisellä kerralla Allanin äidin ja veljen perheen kanssa ja toisella kerralla minä, Allan ja lapset. Pärnussa käydessä on aina myös yksi kunnon ”pizza-orgia” Pärnun Steffani-pitseriassa. Kävimme myös kreikkalaisessa ravintolassa ”Oregano”.
Estella Elishevalla (15 v.) oli/on huhtikuussa Georg Otsin sinfoniaorkesterin (GOSO) kanssa kolme esiintymistä – 13. huhtikuuta Kuressaaren kulttuurikeskuksessa, tänään 18. huhtikuuta Tartossa (Heino Ellerin musiikkikoulun Tubina-salissa) ja huomenna 19. huhtikuuta Tallinnassa Mustapäiden talon valkoisessa salissa. Estella soittaa soolo-osan viululla H. Wieniawskin teoksesta Légende Op. 17. Ensimmäistä kertaa suuren orkesterin edessä solistina!
Koska Estella matkusti keskiviikkona Saarenmaalle ja Margus otti torstaina Ivankankin Saarenmaalle mukaan, jäimme Allanin kanssa pitkästä aikaa kaksistaan. Oi-oi, kuinka hyvä on olla kahden kesken 😀 😀 Kävimme Allanin äidin luona viettämässä pääsiäistä, puuhasimme puutarhassa (haravoin, suunnittelimme uusia kukkapenkkejä, Allan rakensi vajaan hyllyjä), kävimme kävelemässä ja vietimme aikaamme muuten vain.
Tämä tällä kertaa taas… Vien kohta Estellan linja-autolle (Tarttoon esiintymään meno), sitten menen hierontaan ja sen jälkeen uppoudun työhön. Halauksia!