Puhemies Vanhanen: Kirjastossa on oltava hiljaa – eikö juuri siellä pitäisi keskustella

NordenBladet —

​Poliittinen osallistuminen ja yhteiskunnallinen keskustelu elävät muodoiltaan jatkuvasti. Sosiaalinen media on tullut uudeksi tupaillaksi ja twiitit ovat korvaamassa kiihkeän taukokeskustelun työpaikoilla.

Henkilökohtaisten kontaktien mahdollisuutta ja merkitystä äänestäjän ja päättäjän välillä ei pidä silti väheksyä tai unohtaa. Sekin hakee uusia muotoja. Poliitikot tapaavat äänestäjiä toreilla ja perinteisissä vaalitilaisuuksissa. Samoin erilaiset muut kansalaisjärjestöt ylläpitävät yhteyttä kunnan ja valtion luottamushenkilöihin. Henkilökohtainen kontakti on tärkeä. Keskustelin juuri uuden kansanedustaja Pekka Aittakummun kanssa Oulun vaalipiiristä. Hänellä oli ollut 170 vaalitilaisuutta. Sosiaalisesta mediasta huolimatta, monet äänestäjät odottavat yhä mahdollisuutta suoraan henkilökohtaiseen tapaamiseen.
Ajatukseni syntyi käydessäni Kansalliskirjastossa, jossa oli tavanomainen pyyntö olla kirjastosalissa hiljaa – ettemme häiritsisi muita.

Eikö toisaalta juuri kirjojen ja lehtien pitäisi inspiroida keskusteluun? Kirjastoissa käyvät ihmiset ovat yleensä uteliaita ja haluavat kerätä vaikutteita ja taide-elämyksiä.

Sitran innoittamana uusi Antti Rinteen hallitus jalkautti kesällä ministerit esittelemään hallitusohjelmaa kirjastoissa järjestettävissä tilaisuuksissa. Voitaisiinko tätä ideaa soveltaa paljon laajemminkin? Pohdin sitä, että toriteltan pystyttämisen sijasta kunnallisilla luottamushenkilöillä, kansanedustajilla ja Euroopan parlamentin jäsenillä saisi olla oikeus järjestää kansalaisten vastaanotto kirjastoissa. En niinkään ajattele ”puhetilaisuuksia” vaan palvelutiskiä. Kirjastossa voisi olla tiski tai pöytä, jolle luottamushenkilö voisi tuoda puolueensa ja oman kylttinsä ja olla kansalaisten tavattavissa. Ja tätä ”päivystystä” saisi mainostaa ja kirjasto ylläpitää juoksevaa listaa vieraista omilla sivuillaan. Ja tärkeä periaatteellinen linjaus olisi se, että tiskiä ei käytettäisi parlamentaarisen koon mukaisessa järjestyksessä vaan aktiivisuusjärjestyksessä. Aktiivinen poliitikko saisi halutessaan aikoja.

Kun asuinalueen asemakaavaa ollaan muuttamassa voisi kaavalautakunnan jäsen ja jäsenet tai alueen valtuutettu olla kaavakartan kanssa ottamassa asukkaiden palautetta. Kansanedustaja voisi maanantaina järjestää vaalipiirinsä alueella tapaamisajan jne. Toimintamallilla olisi monta etua. Tapaamispaikka olisi tiloissa, joihin on helppo tulla, kansalainen ei kokisi ”leimautuvansa” tullessaan tapaamiseen koska kirjaston tila on kaikille yhteinen ja luottamushenkilöille järjestäminen olisi helppoa ja ilmaista lukuun ottamatta mahdollista maksullista mainostamista. Samalla kirjastoista tai ainakin niiden nurkkauksista tulisi kansalaiskeskustelun paikkoja.

Siis sen sijasta, että sanotaan sshhh, kysyttäisiin mitä sinulle kuuluu.

Matti Vanhanen
Eduskunnan puhemies

Lähde: Eduskunta.fi