Helena-Reet: Viikonlopusta ja siitä, miten AstraZeneca-rokotus vaikutti minuun…
NordenBladet – Kävin perjantaina saamassa rokotuksen. Sain AstraZenecan ensimmäisen rokotteen. Olin hyvin hermostunut, sillä kaikenlaisia uutisia tulee, ja enää ei tiedä mitä uskoa ja mitä ei. Koko maailman median autenttisuus on laadultaan lähinnä heikkoa. Uutisten luotettavuus on aihe, jonka nimissä me NordenBladetissa ponnistelemme tosissamme. Meiltä ei ilmesty yhtään artikkelia, jonka lähteitä ei ole kolmeen kertaan tarkastettu. Luotettavia lähteitä on nykyisin yhä hankalampaa löytää. Se on muuten aihe, jota haluaisin joskus vielä käsitellä pitempään. Mutta nyt siis takaisin rokotukseeni.
Sain klo 11 perjantaiaamuna rokotteen vasempaan käsivarteen ja paperit käteeni – seuraava rokottaminen tapahtuu kesäkuussa. Miten rokote vaikutti minuun? Puolilta päivin muutuin uneliaaksi ja nukuin pari tuntia. Sitten olin pari tuntia jalkeilla, kunnes nousi kuume. Kuume vaihteli välillä 37,3 – 38,0. Yöllä kaikki nivelet ja luut alkoivat särkeä. Niitä särki niin hirveästi, että aamulla oli sellainen tunne, kuin traktori olisi ajanut ylitseni tai joku olisi hakannut minua 24 tuntia yhtäjaksoisesti. Lisäksi yöllä aloin voida pahoin ja kävin oksentamassa. Aamulla kivuliaana herättyäni otin ASA-Grindeksiä (500 mg) ja Meloxia (15 g). Ensin mainittu on periaatteessa sama kuin aspiriini (varmuuden vuoksi veren ohentamiseen ja veritukosten välttämiseen) ja jälkimmäisen määräsi lääkäri joskus, kun minulla alkoi kotona lumitöiden jälkeen kyynärpäätä särkeä. Ei edes muista, oliko se reseptilääke vai ei. Se vei kivun mennessään ja lauantain aikana nielin niitä vielä kaksi kappaletta lisää. HUOMIO! Tein sen omasta viisaudestani, en lääkärien määräyksestä, joten pyydän välttämään minun esimerkkiäni! Juuri nyt luen, että Meloxia saa vuorokaudessa ottaa vain 15 mg eli yhden tabletin… siten olin ottanut kolmenkertaisen annoksen. Mutta se toimi. Lauantai-iltana oloni oli jo normaali.
Tänään sunnuntaina heräsin kuten tavallisesti. Kipuja tai oireita ei tällä hetkellä ole. Kävelin ulkona 6.000+ askelta, maalasin uuden hiirimaalauksen valmisteilla olevaan lastenkirjaani ”Hänen Ylhäisyytensä Hiiri Ensimmäinen, tein yhdessä Ivanka Shoshanan kanssa taas korvapuusteja (reseptin löydät TÄSTÄ), rupattelin Suomessa asuvan muinaisen lastentarhakaverini ja ystävättäreni kanssa miehistä, eroamisista ja lapsista, luin paria suosikkiblogiani, päivitin Instagramin feedin ja nyt blogin. Tänään oli kotona erittäin mukava vibe. Estella Elisheva soitti pitkään viulua, Ivanka Shoshana on hyvällä tuulella, minä tunnen, että olen täynnä inspiraatiota, miten asiat alkavat taas kulkea ja työ edistyy. Ajattelen iloisena, että kohta tulee kevät – kevät on ORASTUKSEN, HERÄÄMISEN, HUOMAAMISEN ja RAKKAUDEN AIKA!
Voimakkaita halauksia!
Seuraavassa pieni katsaus viikonlopun ”huipputapahtumista” (sekä iloisista että surullisista) pienine kommentteineen ja valokuvagalleriana 🙂
Mukava, rauhallinen sunnuntaiaamu – jollekin lohileipien, jollekin kinkkuvoileipien, jollekin tuoreen salaatin kera. Nautin aina siitä, kun itse syön ja perheenikin syö terveellisesti. Yritän sujauttaa tuoretta salaattia ruokalistalle ainakin joka toinen päivä. Tämä kaunis sininen keraaminen syreenikulho on muuten Ivanka Shoshanan tekemä! Niiiiin kaunis minun mielestäni. Hän on tähän mennessä käynyt savikerhossa kaksi vuotta ja hänellä on niin kiva ja omaperäinen tyyli! Nuori tosin (12-vuotias), mutta minun mielestäni jo nyt ihan oikea keraamikko! Lisäksi hän seuraa minua keittiössäkin ja on jo loistava kokki – pari tuntia myöhemmin teimme yhdessä maukkaita korvapuusteja – tällä kertaa ruskealla sokerilla ja vaniljajogurtilla.
(Blogi jatkuu kuvagallerian jälkeen)
Hitaasti mutta varmasti valmistuvat myös hiirimaalaukseni, jotka tulevat kuvittamaan myös minun käsialaani olevaa lastenkirjaa ”Hänen Ylhäisyytensä Hiiri Ensimmäinen”. Minulla on todellisuudessa kova kiire. Viron kansallismuseoon (Eesti Rahva Muuseum, ERM) tulee minun ja tytärten yhteisnäyttely nimeltään ”Meidän kodin noitakeittiö”, jonka osallistumissalissa esittelemme maalaamista, keramiikkaa, yrttejä ja omaa Elisheva & Shoshana-brändiämme. Lastenkirjan ensiesittely on samoin suunniteltu näyttelyn avajaisiin (noin kesäkuussa) …, mutta minulla on tällä hetkellä valmiina vain kaksi lukua ja 14 maalausta… Jaaaaa, paniikki on jo hiljalleen heräämässä!! Hahhaa… Mega-vastuu, mega-odotukset,…. mutta olin tässä jo eri syistä takertunut luomiskriisiin. 🙁 Haluaisin mielelläni sanoa teille, että luomistyötä haittaavat tapahtumat ovat elämässäni jo ohi, mutta valitettavasti asia ei ole niin. Minun tulee päivittäin puuhailla paljon arkisempien huolien parissa kuin mitä tuo näyttely, taide ja luomistyö ovat. Minun tulee jäädä henkiin! Minun täytyy taistella, että minun lapseni jäisivät henkiin! Minun pitää ennen kaikkea tulla elämäni kanssa toimeen. Mutta sittenkin… hitaasti mutta varmasti. Tämä maalaus, järjestysnumeroltaan 14 on merkki siitä, että asiat kuitenkin liikkuvat eteenpäin… hitaasti mutta varmasti, mutta liikkuvat. Liikkuvat siihen suuntaan, josta näkyy valoa!
Sanon rehellisesti, että sosiaalinen media puhuttelee minua viime aikoina aina vain vähemmän ja esimerkiksi Instagramissa tunnen olevani sekaannuksessa. Postitan epäsäännöllisesti, ja kun postitan, niin postitan monta kuvaa kerrallaan ja sitten jää taas isompi väli. Jostain syystä minulle ei synny Instagramissa sellaista selkeää näkemystä siitä, ”mitä pitäisi tai voisi tehdä”, kuten minulla tavallisesti kaiken muun suhteen syntyy. Jos teillä jollakulla on hyviä vinkkejä ”miten Instagramissa toimia” tai ”miten ottaa Instagramista kaikki irti”, olette tervetulleet kertomaan niistä minulle!!! Hahhaa. Joka tapauksessa Instaa voi seurata tästä: https://www.instagram.com/helenareetennet/ (postitan kuvia itsestäni, maalauksistani, keramiikastani, yrteistä, Elisheva & Shoshana-kosmetiikkatuotteista, ja myös E&S-brändillä myytävistä yrttiteelaaduista jne.)
Estella Elisheva (14) on soittanut viulua koko viikonlopun. Kaikuu lähinnä rauhallisia ja surumielisiä sointuja. Tällä viikolla keskuudestamme poistui hyvin nuorena hänen pysyvä säestäjänsä pianisti Veronika Tamm 
. Veronika pysyy hyvin monien lasten ja näiden vanhempien muistoissa. Hän oli erittäin verraton, ystävällinen ja lahjakas nainen!
Hänen muistokseen haluaisin postittaa tässä kaksi videota, joilla Estella ja Veronika ovat yhdessä. 8-vuotias Estella antamassa Sakussa konserttia ja toinen video vuodelta 2019 tentistä/viulukonsertista. Musiikki ja muistot elävät kanssamme ikuisesti!
Lue myös minun aiemmat blogipostitukseni (kaikki postitukset voi lukea neljällä kielellä – viroksi, suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi!)
