Selvitys metsäluonnon monimuotoisuutta turvaavan metsälain pykälän toimivuudesta valmistui
NordenBladet — Vuonna 2014 toteutettu metsälakiuudistus ei tuoreen selvityksen mukaan näyttäisi lisänneen metsälain 10 §:ssä tarkoitettujen kohteiden tai muiden arvokkaiden elinympäristöjen käsittelyä, eikä lain pykälään tehdyn muutoksen voida siten katsoa heikentäneen kohteiden turvaamisen tasoa. Ns. metsälakikohteisiin on kuitenkin kohdistunut käsittelyjä vähäisessä määrin sekä ennen metsälain muutosta että sen jälkeen. Selvitys toteutettiin Luonnonvarakeskuksen vetämässä hankkeessa maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannostaSelvityshanke oli jatkoa vuonna 2019 toteutetulle metsälain uudistuksen kokonaisarvioinnille. Jatkohankkeen tavoitteena oli selvittäämillä tavoin metsälain 10 §:n muutos on vaikuttanut ja vaikuttaa käytännössä monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeiden elinympäristöjen käsittelyyn ja monimuotoisuuden turvaamisen tasoonovatko monimuotoisuusarvot uhattuina tulevien toimenpiteiden vuoksi jamiten nykyisten ja entisten metsälakikohteiden ominaispiirteet ovat tähän mennessä säilyneet.Metsäkeskuksen tulkinnat säädöksestä ovat selvityksen mukaan olleet tulkintavaikeudesta huolimatta lainmukaisia, ja Metsäkeskus on toiminut niitä tehdessään harkintavaltansa rajoissa. Monimuotoisuuden turvaamista lakikohteilla voisi kuitenkin selvityksen mukaan parantaa täsmentämällä vielä sekä nykyistä tulkintaohjetta että sen soveltamista.Tulkintoja tehtäessä on tärkeää varmistaa toiminnan pitkäjänteisyys ja ennustettavuus ja samalla maanomistajien ja alan toimijoiden oikeusturva. Myös turvaamistoimien kustannustehokkuutta ja kustannusten jakautumista metsänomistajan ja yhteiskunnan välillä on tarkasteltava ymmärtäen, että metsälaki asettaa rajat metsänomistajalle laista koituville taloudellisille menetyksille.– Erityisesti on syytä pohtia, miten luonnon monimuotoisuutta voidaan turvata tehokkaasti myös pinta-alaltaan suuremmissa kohteissa sekä yleisesti talousmetsissä, sanoo maa-ja metsätalousministeriön metsäneuvos Marja Kokkonen. Tärkein luonnon monimuotoisuutta turvaava keino on METSO-ohjelma ja siihen liittyvä metsätalouden ympäristötuki, jonka kysyntä on ollut viime vuosina kasvussa.– Hyvin toimivalle METSO-ohjelmalle tulee varmistaa riittävä rahoitus, ja rahoitus tulee kohdentaa ensi sijassa käsittelyuhan alla oleviin ekologisesti arvokkaisiin kohteisiin. Monimuotoisuuden turvaamista painottavien käsittelyvaihtoehtojen ja ympäristötukivaihtoehdon tulee lisäksi olla metsänomistajan tiedossa ja valittavissa jo toimenpiteiden suunnitteluvaiheessa. Myös neuvontaan ja koulutukseen on siksi tärkeää turvata riittävät resurssit.Selvitysraportti antaa Kokkosen mukaan kattavan kuvan monimuotoisuuden turvaamisesta sekä metsänhoitosuositusten ja monimuotoisuusneuvonnan tärkeästä roolista tässä tehtävässä. Lain valvonnan rinnalla metsänomistajia tulee jatkossakin kannustaa paitsi lakikohteiden turvaamiseen myös laajoilla pinta-aloilla toteutettavaan talousmetsien luonnonhoitoon.–Tarve ajankohtaiselle ja laadukkaalle luontotiedolle on suuri, ja Suomen metsäkeskukselle on siksi turvattava riittävät resurssit myös luontotiedon kartoitukseen, sanoo Kokkonen.Uusien digitaalisten menetelmien kehittyminen tehostaa tiedonkeruuta ja valvontaa, koska maastotarkastukset voidaan digitaalisten tietovarantojen myötä kohdentaa aiempaa täsmällisemmin. Luontolaadun arviointi ja metsälain valvonta tulevat siksi kehittymään tulevaisuudessa merkittävästi.Nykyistä rikoslakiin perustuvaa seuraamusjärjestelmää toimivampi ratkaisu voisi selvityksen mukaan olla rikkomuksista määrättävä hallinnollinen seuraamusmaksu. Myös mahdollisuuksia siihen tullaan ministeriössä selvittämään.Selvityksen taustasta ja tavoitteesta
Vuoden 1996 metsälain (1093/1996) tarkoituksena on edistää metsien taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää hoitoa ja käyttöä. Vuoden 2014 kokonaisuudistuksessa lain sisältöä uudistettiin merkittävästi. Tavoitteena oli edistää metsätalouden ja -teollisuuden toimintaedellytyksiä, parantaa maanomistajan omaisuuden suojaa, turvata metsäluonnon monimuotoisuutta sekä tehostaa metsälain valvontaa. Erityistä huomiota kiinnitettiin metsänkäsittelymahdollisuuksien monipuolistamiseen. Tavoitteena oli myös, että säännökset ilmaisevat perustuslain edellyttämällä tavalla yksiselitteisesti maanomistajaa ja muita toimijoita koskevat velvoitteet.Uudistuksen vaikutuksia arvioitiin kokonaisuutena vuonna 2019, ja uudistuksen todettiin tuolloin onnistuneen pääosin tavoitteiden mukaisesti (Kniivilä ym. 2020). Lain 10 §:ään tehdyn muutoksen vaikutuksista haluttiin kuitenkin vielä teettää jatkoselvitys. Metsälain 10 §:n rajoituksilla tähdätään luonnonarvojen huomioon ottamiseen metsien käytössä. Erityisen tärkeiksi elinympäristöiksi pykälässä määritellään luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset kohteet, jotka erottuvat selvästi ympäröivästä metsäluonnosta. Myös niissä voidaan kuitenkin tehdä varovaisia hoito- ja käyttötoimia, kunhan elinympäristöjen ominaispiirteet säilytetään tai niitä vahvistetaan. Käytännössä nämä ns. lakikohteet on selvityksen mukaan jätetty pääsääntöisesti kokonaan käsittelyjen ulkopuolelle.Pykälässä määriteltyjen erityisen tärkeiden elinympäristöjen on edellytetty vuodesta 2014 lähtien olevan pienialaisia tai metsätaloudellisesti vähämerkityksellisiä. Pienialaisuuden rajaa ei kuitenkaan määritellä pykälässä. Metsätaloudellisesti vähämerkitykselliset kohteet voivat käytännössä olla myös pinta-alaltaan suurempia, koska vähäpuustoisissa kohteissa mahdolliset tulonmenetykset ovat pienempiä ja rajoituksen käytännön merkitys siksi vähäisempi.Metsälain 10 §:ään liittyvien vuoden 2014 lain esitöiden mukaan aiempia, pinta-alaan liittyviä käytäntöjä ei ollut uudistuksen myötä tarkoitus muuttaa. Selvitysraportissa kuvataan siksi myös ennen vuotta 2014 tunnistettuja metsälakikohteiden rajaamiseen ja kartoitukseen liittyneitä ongelmia.Linkki selvitysraporttiin
Lähde: Valtioneuvosto.fi
