Helena-Reet: Koululoma, ManicTime, Family Guy, Muumit, The Loud House -mania ja lopetukseksi yksi juhlapukuinen niskapaisti paistetun sipulin kera
NordenBladet – Tänään alkoi koulujen joululoma. Ivanka Shoshanalla oli koulussa joulujuhla – johon vanhemmat eivät valitettavasti voineet koronan vuoksi osallistua. Se on surullista, sillä Ivanka (12) on ensimmäistä vuotta uudessa kunnostetussa Tallinna Tondin koulussa (vammaisten lasten koulu) ja vanhemmat näkevät lastensa opinnot ja tilaisuudet vain virtuaalisesti. Aamuisin luovutan lapsen ovella ja saan lounaan aikaan ovella haltuuni, tämä kaikki koronasta johtuvien varokeinojen vuoksi. Surullista onkin se, että Ivankan apuopettajalla oli vasta hiljattain korona ja nyt on myös yksi oppilas hänen luokallaan koronapositiivinen.
Ivanka Shoshana on yleensä koko elämänsä ollut hyvin terve lapsi, vain jokunen lievä vilustuminen hyvin harvoin. Täytyy vain toivoa, että sellaisena tilanne pysyykin. Hän karaisee itseään säännöllisesti (käy jääkylmässä suihkussa), on urheilullinen ja pesee usein kätensä (jopa liiankin usein). Minun mielestäni autistiset henkilöt ovat viisaita, he ovat tosin huonoja kommunikoimaan, mutta sitä vastoin suuria googeltajia, ainakin minun tyttäreni. Hänen tietojensa kirjoa on esimerkiksi erittäin vaikea arvioida, en osaa sanoa sitäkään, montako kieltä hän osaa, sillä hän kuuntelee säännöllisesti googlen käännöksiä etsimistään ilmaisuista, kuuntelee videoita eri kielillä ja surffaa pitkin erilaisia verkkosivuja. Englanti hänellä on joka tapauksessa sujuva (sen osaan tarkastaa), ja pääosa asioista, joita hän katsoo, on englanninkielisiä.
Oikeastaan juuri äskettäin ajattelin, että panen hänen tietokoneeseensa seuraajan (lataan hänen kannettavaan tietokoneeseensa ohjelman ManicTime) nähdäkseni, missä hän päivän aikana käy. Esimerkiksi välillä huomasin, että hän katsoo piirrettyjä elokuvia Family Guy, jotka eivät minun mielestäni lapsille tarkoitettuja. Seth MacFarlanen yhtiölle Fox Broadcasting Company luomat piirretyt tilannekomiikkavitsit ovat yhteiskuntakriittisiä ja todellisuudessa suhteellisen lahjakas parodia on kuitenkin nuoremmille lapsille lievästi sanottuna liikaa. Piirretyn elokuvan ytimessä on Griffinin perhe, joka asuu kuvitellussa Quahogi-nimisessä kaupungissa, joka sijaitsee Rhode Islandilla. Peter Griffin on ylipainoinen perheen isä, joka pitää alkoholista ja on henkisesti rappiolla, ja esimerkiksi Stewie Griffin on perheen nuorempi poika, joka on puhuva vauva ja haluaa toisinaan tappaa äitinsä. Sanoin Ivankale, että hän ei saa katsoa sitä enää, se on väkivaltainen ja ei sovi lapsille. Minusta tuntuukin, että hän ei enää katso, mutta aion kuitenkin valvoa. Joskus lapsi tulee luokseni ja kysyy, että kun hän kasvaa isoksi, saako hän sitten katsoa, ja vastaan, että sitten voi, mutta siihen asti suosittelen häntä katsomaan jotain ystävällistä, esimerkiksi muumeja. Tänään meillä olikin puhetta muumeista. Sanoin, että muumeja eivät katso vain lapset, vaan se on niin kiva, että sitä katsovat ja rakastavat aikuisetkin, että minä pidän muumien katsomisesta siitäkin huolimatta, että olen aikuinen. Ja hän alkoi heti kysellä: katsovatko isoäiditkin? Katsooko isoisäkin? Katsooko Sirli-tätikin? jne. Se oli niin suloista. Minä vastasin, että kaikki katsovat 🙂 Ja niin hänkin katsoi.
Hänellä on kuitenkin lisäksi yksi piirretty elokuva, josta hän pitää – see on The Loud House! Sanoisin, että se on suorastaan The Loud House -mania. Hän on aivan omistautunut fani ja tulee tietokoneineen usein luokseni ja hänellä on mustavalkoisesta videosta pysäytettynä jokin kohta ja hän haluaa, että tulostaisin kuvan, että hän voisi värittää sen (alempana joitakin esimerkkejä … ne ovat pieni osa jättiläiskasasta, joita olen hänelle tulostanut… voisi tehdä itse kotitekoisen The Loud House -värityskirjan!) Mutta ei siinä vielä kaikki – tänään hän tuli luokseni ja sanoi, että haluaisi, että joulupukki toisi hänelle The Loud House -sarjasta pehmeitä leluja: sarjan hahmot Lisan, Lunan ja Lanan. No niin. Sanokaa minulle, mistä minä sellaiset näin nopeasti saan? Haha… Näitä Chris Savinon Nickelodeonille luomat hahmoja myydään tietääkseni vain Amerikassa.
(kuvien jälkeen blogi jatkuu)
Estella Elisheva oli illalla yli kolme tuntia puhelin korvallaan – nauroi ja rupatteli yhden parhaan ystävättärensä kanssa, joka on luokkatoveri Rahel. Niin hienoa oli kuulla, miten sujuvasti hän puhui täysin puhdasta venäjää. Estella Elisheva meni venäjänkieliseen Tallinnan juutalaiseen kouluun kahdeksan vuotta sitten, jolloin osasi sanoa vain ”Minun nimeni on Estella Elisheva”. Uskon, että kielitaito on yksi suurimpia lahjoja, mitä olen hänelle sillä päätöksellä tehnyt. Olen opettanut hänelle lastentarhasta lähtien, että on kolme tärkeää asiaa. Puuhatkoon hän niiden parissa, niin minä en kysy koskaan, millaisia arvosanoja hän koulussa muissa aineissa saa tai mitä arvosanoja hänellä on todistuksissa.
Ne kolme asiaa, joita olen suositellut häntä tekemään, ovat:
1. Opiskele kieliä,
2. Huolehdi ulkonäöstäsi (ole urheilullinen ja hyväkuntoinen),
3. Puuhaile rakastamasi harrastuksen parissa (hänellä se on musiikki/viulu). Pitkälle päästäminen vaatii omistautumista ja kaikessa ei ehdi olla hyvä.
Nyt kuitenkin tämän päivän blogipostituksen lopetukseksi meidän tämän illan juhlapukuinen niskapaisti paistettujen sipulien kera. Rehellisesti sanoen olen jo pitemmän aikaa ollut ruoasta suorastaan haltioissani! Siitä lähtien, jolloin aloin tietoisesti syödä terveellisemmin, ruoka on ollut minulle A ja O. Nautin ruoanvalmistuksesta, lisään siihen paljon rakkautta, nautin ruoan tarjoilemisesta ja nautin sydämellä valmistetun ruoan syömisestä! En koskaan teen sitä ohimennen hutaisten, kuten joskus liiketoimintaa aloittaessani tein. Kauniit saviastiat (itse tai lapsen tekemät tai erikoistilauksena valmistuneet), huippusuloiset ruokaliinat, kauniisti tarjoiltu ja koristeltu ruoka – se on osa minun jokaista päivääni! En halua siinä asiassa laskea rimaa enää koskaan!
PS! Niin upeaa, että on oma puutarha!!! Rakastan elämää maalla!!! Tänä vuonna pakastin marjoja kokeilumielessä lasipurkeissa (noh, ollakseni vieläkin luontoystävällisempi ja välttääkseni muovia). Ihmeen kauniita pakastemarjapurkkeja tuli, ja niitä on nyt talvella niin kiva ja sydäntä lämmittävää käyttää!
Kaunista viikonloppua teille!
