NordenBladet – Kyllä Viro on sitten kaunis, varsinkin nyt kesällä! Jokainen päivä vaikuttaa ihan sadulta. Ehkäpä elämä maalla vaikuttaa niin paljon, kun väsyttävää kaupungin melua ei ole, eikä pölyä ja tungeksimista. Aamut ovat rauhallisia ja kauniita. Tunnen suurta iloa miehestäni ja perheestäni huolehtimisesta ja nautin jokaisesta yksityiskohdasta – itse kasvatetun basilikan asettamisesta voileivän päälle, omassa puutarhassa kasvatettujen kukkien leikkaamisesta vaasiin, syntymäpäiväkakun koristelemisesta suoraan kotipuutarhasta poimituilla marjoilla jne.

27. heinäkuuta. Allanin syntymäpäivä kotona. Lasten tekemät syntymäpäiväkortit, kotiruokaa, kermakakku ja paljon halauksia. Meillä halataan ja suukotellaan muutenkin paljon — luulen, että jopa joka tunti! Jokaisena vapaana taukona menen Allanin luo tai hän tulee minun luokseni ja sanoo, että tuli halaamaan.

2. elokuuta. Kävimme Allanin ja hänen äitinsä kanssa pienellä ajelulla: Käsmu-Pärispea-Viinistu.

Lahemaan kansallispuistossa sijaitseva Käsmun niemi (Tallinnasta n. 70 km) on kuin pieni oma ja vielä pilaamaton maailmansa – kodikas, omailmeinen ja suloinen rantakylä, josta löytää pienen ja yksinkertaisen kyläkaupan, kivan ravintolan ja entisessä rajavartioaseman rakennuksessa toimivan jännän merimuseon.

Käsmun merimuseota, mukaan lukien sen perustajaa Aarne Vaikia, voikin pitää Käsmun sydämenä ja sieluna. Aarne Vaik asuu vuodesta 1993 alkaen museossa ja museoesineet, joita kotimuseossa on ihmeteltävinä, ovat kaikki peräisin hänen vaikuttavasta yksityiskokoelmastaan. Kapteeninkylästä, viikinkiajasta ja meriaiheista nykyisin 82-vuotias Vaik voi jatkaa juttua loputtomiin, kun vain kysyä osataan. Museossa järjestetään myös seminaareja ja tilaisuuksia, joista tunnetuin saattaa olla jo pitkään järjestetty tiedekesäkoulu (Teaduse suvekool).

Käsmu on kulttuurikalenterissa myös museon pihalla järjestettävän Viru Folkin vuoksi. Tapahtumaa on järjestetty jo vuodesta 2013 alkaen.

Alla kuvia Käsmun käynniltämme:

Käsmun kauppa (osoite Merekooli 4) ja Käsmun majakan satama (osoite Merekooli 6)

Liikemies Viktor Siilatsille kuuluvassa Kaspervik-ravintolassa (Lainela-katu 10/9, Käsmun kylä), jossa tuli kokeilluksi leipävalikoimaa lohikreemin ja yrttivoin kera, burrataa balsamicon kera, paikallista kalaa (hieman liian suolainen) sekä kaikkia jälkiruokia (Piña colada moussesta pidin eniten!). Maukkaita ja upeasti tarjoiltuja ruokia!

Käsmun merimuseossa (Osoite Merekooli 1)

Kävimme myös manner-Viron pohjoisimmassa kylässä Pärispealla, jossa Allan vietti useita lapsuudenkesiään, ja sitten poikkesimme Viinistun taidemuseossa sekä Viinistussa järjestetyssä Keller-teatterin Agatha Christie -näytelmässä.

Kuusalun kunnassa Hara-lahden rannalla sijaitseva Pärispea

Viinistun satama ja Viinistun taidemuseo (osoite Ranna 1, Viinistu) – kyseessä on yksityinen taidemuseo, jossa voi ihailla Jaan Manitskille kuuluvaa taidekokoelmaa.

Iltamme päättyi Viinistun taidesatamassa Vahur Kellerin ohjaamassa näytännössä Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut. (Näyttelijät Liis Haab, Meelis Kubo, Tõnu Oja, Andres Roosileht, Toomas Täht, Riho Rosberg, Rauno Kaibiainen, Hans Kristian Õis, Ülle Kaljuste, Ago Anderson, Liia Kanemägi).

Tämä tältä kertaa! Halauksia!

Alun kuvassa yhdessä Käsmun merimuseon luojan ja puuhamiehen Aarne Vaikin kanssa

NordenBladet – Onko jotain uutta – ja mitä? On… Pidin vuosien ajan akryylimaalausten tekemisestä. Maalasin pääasiassa kukkia ja tein valmistuvaa lastenkirjaani ”His Highness Mouse the First” varten ns. kuvitusmaalauksia. Nyt sitten löysin myös akvarellikynät, vesivärit ja rasvaliidut sekä näiden kolmen yhdistelmän. Huippukivaa!!!

Nyt olen saanut valmiiksi kaksi ihmeen ihanaa kissankuvaa ja silmissäni on näkemys kokonaisesta naivistisesta ja lapsenmielisestä kissasarjasta ”Whimsical Cat Art”. Enemmän kuvia ja tarinaa niiden työprosessista taideblogissani ElishevaShoshana.com TÄSSÄ ja TÄSSÄ). Tykkään erittäin paljon vaatteisiin puettujen eläinten piirtämisestä!!! Olen parantumaton lastenkirjojen ja satujen fani!

Olisi upeaa löytää parhaille piirroksilleen, kuvituksilleen ja maalauksilleen vielä jonkinlaista uutta elämää – esimerkiksi käyttää niitä jossain ruukussa tai rasiassa, vaatteissa, postikorteissa, tarroissa jne., kuten tekee esimerkiksi Hannah Dale brändilleen ”Wrendale Design” (ks. wrendaledesigns.co.uk) tai Jess Polanshek brändilleen ”Polanshek of the Hills” (ks. ofthehills.com)

Ivanka Shoshanakin (16) rakastaa taidetta. Koska Ivanka on autisti, elämämme ovat hyvin tiiviisti kytköksissä. Teemme päivästä toiseen kaikkea yhdessä… Hän piirtää minun molempien kuvieni mukaan omat kuvansa. Fanitan hänen ”käsialaansa” ja tyyliään todella!

Olemme yhdessä tehneet myös useita kivoja keraamisia astioita. Oikeastaan jopa monia kokoelmia. Minä pidän sellaisesta hieman viimeistelemättömältä vaikuttavista ja ns. ”epätäydellisestä” tuloksesta. Saven pitääkin leikkiä uunissa ja taiteen tuleekin olla ainutkertaista! Ja mikä tärkeintä – itse täytyy pitää tuloksesta. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että taidetta ostetaan nimien vuoksi (paitsi tarkoituksena myydä edelleen). Seinällä olevan maalauksen ja pöydällä olevan lautasen pitää olla sellaisia, että itse pitää niistä 🙂

Mitä muuta mahtui viime viikkoon? Lyhyesti kerrottuna… PALJON!

– Opiskelen päivittäin itsenäisesti espanjaa. Tähän mennessä olen opiskellut 165 päivää peräkkäin ja Duolingon tietojen mukaan olen oppinut 840 sanaa. Nyt kielitaitoni on vielä tasolla A1, mutta pian se on jo tasolla A2 :). Hitaasti hyvä tulee. Suunnitelmana on oppia espanjan kieli vuodessa (eli siten 200 päivän kuluttua pyrin olemaan suunnilleen tasojen B1 ja B2 välissä)

– Seuraan pörssiä ja treidaan. Muutin salkkuni (jota kotona hemmotellen kutsun peräti matkalaukuksi 😅🤣😂) suurelta osin Lightyear’iin* (mainoslinkki – käytä liittyessäsi koodia, niin saamme molemmat 10 € arvosta ilmaisia osakkeita!)… LHV-pankin jättimäiset palvelupalkkiot eivät yksinkertaisesti kannata. Perusteilla on myös IB (Interactive Brokers), sillä haluamme piakkoin tehdä suuren osan treidaamisesta koodin avulla, ja se vaatii sitä, että alusta mahdollistaa API:n. Ja niin, ja vielä… tietääkö joku, mitä Yahoolle tapahtuu??? Sen tiedot ovat viime aikoina olleet aivan sekaisin, hirveää.

– Yritän käydä Ivankan kanssa uimassa vähintään kerran viikossa. Tällä viikolla kävimme lisäksi maanantaina iltamyöhällä Allanin kanssa Mustamäen 21+ SPA:ssa.

Kangaspuilla tuli kudotuksi myös kolme pientä räsymattoa ja koruompelin ja ompelin. (niistä ehkäpä pitemmin jossain seuraavassa blogissa).

Ivankalla ja Estellalla on elokuussa leirinsä ja tilanne on kuin naisilla aina – ei ole mitään päälle puettavaa… hahhaaa. Siten täydensimme Ülemiste-keskuksessa vaate- ja jalkinevarastoja ja kävimme lounaalla O´Leary’ssa.

Torstaina ja perjantaina työpäivän päätyttyä nautimme pienistä ajeluista ulkoilmatilaisuuksiin:

18. heinäkuuta kävimme Arukülan Laululavalla katsomassa Komediateatterin näytelmää ”Kolme muskettisoturia”. Osissa: Marika Korolev, Henrik Normann ja Marika Barabanštšikova.

…ja 19. heinäkuuta kävimme Kehtnassa konsertissa 1980-luku live! Esiintyivät Alphaville, F.R. David, Marju Länik ja DJ Allan Roosileht. Monista Alphavillen lauluista olen pitänyt vuosia. ”Big in Japan”, ”Jerusalem”, ”Forever Young”, ”Sounds like a Melody”, ”Summer Rain” ja parhaista paras ”A Victory of Love!” Joka tapauksessa OMG, miten paljon olen niiden säestyksellä teini-ikäisenä itkenyt… hahhaaa

Marian Gold (esivokalisti), joka on nykyään 70-vuotias, oli huippukunnossa… Keskenämme pohdimme, jaksaisimmeko itse hypätä samalla tavalla ja laulaa yhtäkään laulua… hahhaaa. No ja heidän kosketinsoittajansa Carsten Brocker on samoin huippumahtava. Se, miten hän itse eläytyi heidän musiikkiinsa, on jo sinällään elämys nähdä.

Tapaamisiin seuraavassa blogissa!
Kaunista viikonloppua ja nauttikaa kesästä! Halauksia! ❤️❤️❤️

NordenBladet- Viikonloppu saapuikin… Edellisestä blogista on kulunut pari päivää, mutta paljon on ehtinyt tapahtua. Koko ajan tapahtuukin paljon, ja tiheämpään blogin kirjoittaminen on oikeastaan helpompaa kuin kirjoittaa pitemmästä jaksosta yhteenvetoja. Joka päivä on puhelimessa kymmeniä uusia kuvia ja paljon on tullut tehdyksi, käydyksi ja nähdyksi. Joka tapauksessa tästä saatte heti lukea kolmen viimeisimmän päiväni parhaat palat.

Kävimme Allanin kanssa Kuusalun kihlakunnassa Pudisoon joen harjulla sijaitsevassa Kolgan kartanossa katsomassa Piret Jaaksin näytelmää Yön kuningatar. Osissa: Ülle Lichtfeldt (Rakveren teatteri), Miika Pihlak ja Jaanis Valk (näytelmässä Elli, Jakob ja Hunajamies). Sali oli tosin pieni, mutta seinästä seinään väkeä täynnä ja aplodit näytelmän jälkeen eivät tahtoneet mitenkään loppua. Pidin esityksestä todella (varsinkin toisesta näytöksestä), mutta täytyy sanoa, että yleisesti ottaenkin virolaiset näyttelijät ja teatteri ovat erittäin hyvätasoisia!

Edellinen esitys, jota kävimme katsomassa ennen Yön kuningatarta, oli jo kauan sitten. Se taisi olla maaliskuun lopussa kulttuurikeskuksessa Kaja Jaanus Nuutren kokoama musikaalinen draamanäytelmä ”Meidän pitäisi puhua Raimondista”. Osissa: Liisa Pulk, Mart Sander, Nikolai Bentsler, Jürgen Gansen (Kuressaaren teatteri), Hardo Adamson, Miika Pihlak, Kristjan Arunurm (Salmen teatteri).

Näytelmä oli tosin ”minun ja Allanin ikäryhmän” ulkopuolella, ja se näkyi myös paikalla olleesta yleisöstä… mutta… tietäen jossain määrin tuon ajan historiaa ja tuntien Valgren musiikkia, esitys sopi ja oli ns. Mart Sanderin tapaan kiehtova ja syvä. Muuten, ”Viimeinen valssi”, jota näytelmässä Valgren hautajaisissa soitti Mart Sander, kuului aikoinaan Valgrelle itselleen ja on nykyisin Mart Sanderin hallussa. Tosi kiinnostava yksityiskohta, vai mitä?

Tänäänkin oli todella upea päivä! Vanhempi tyttäreni Estella Elisheva (18) on alkanut toimia aktiivisesti Elisheva & Shoshana-brändimme parissa. Kun tyttäret olivat pieniä, jonain hetkenä ajattelin, että haluaisin antaa heille koko elämän ajaksi jonkin lahjan. Niinpä perustin tytärten nimien mukaisen tavaramerkin (katso pienen perheyrityksemme syntymätarina tästä: elishevashoshana.com).

Nyt jo monetta kerta hän ilmoittautui puolestamme omasta aloitteestaan markkinoille. Tällä kertaa siis tänään 13. heinäkuuta Viimsin ulkoilmamuseossa (Rohuneeme tee 53a, Pringin kylä, Viimsin kunta) järjestetylle Rantakansan festivaalille ”Merilaulun JUHLA”. Sen puitteissa järjestettiin myös suuret vanhan tavaran ja käsityön markkinat. Estella Elisheva möi siellä meidän itse Virossa valmistamaamme käsityökosmetiikkaa – käsityösaippuoita, hius- ja vartalonhoitotuotteita, tuoksuvia kylpysuolatuotteita jne. Markkinakuvat on otettu ennen tilaisuuden alkua ja siksi niissä on väkeä vain vähän.
Tilaisuus oli kaikille vierailijoille maksuton ja ihmisiä on valtavasti. Estella sai kunnon kassan ja on hyvin innostunut yritystoiminnasta. Niin niitä kokemuksia tulee… 🙂 Olen hyvin ylpeä hänen yritteliäisyydestään. Hän ei pelkästään toimi ja kerää rahaa vain sukanvarteen, vaan tutkii erilaisia sijoitusmahdollisuuksia. Niin reipas minun tipuni on! Toivottavasta äidillä on eläkeiässä vähintäänkin viinirahasto varmistettuna 😀 hahhaaaa… hahhaa

Autoimme Estellaa järjestämään pöydän ja sitten hän jäi Viimsin ulkoilmamuseoon myymään E&S-tuotteita itsenäisesti. Ivanka Shoshana meni Marguksen kanssa Tallinnan meripäiville ja minulla oli Allanin kanssa lauantai vain kaksinoloon. Ensimmäinen asia, jonka teimme, oli Viimsin Pihlaka-kahvilassa caffe latten ja sitruunakreemillä täytetyn éclair-leivoksen nauttiminen! Minun ehdoton suosikkini ns. kaupan keittotaikinatuotteiden joukossa. Nami-nami!

Sitten ajoimme Allanin kanssa Tallinnan vanhaankaupunkiin, pysäköimme auton ja yksinkertaisesti jaloittelimme vanhassakaupungissa ristiin rastiin. En ollut pitkään aikaan tehnyt sitä ja se oli tosi upeaa! Viru-katu, Vene-katu, Raatihuoneen tori, Harju-katu jne. Ja sitten…

… Äkkiä satuimme pienen pienelle vanhankaupungin sisäpihalle – Mestarien pihalle (Meistrite Hoov, Vene-katu 6), josta pihan aivan perimmäisestä nurkan takaisesta sopesta löysin jotain hämmästyttävää — Keramiikkapajan! Millaista fantastista keramiikkaa! Aluksi luulin, että kyseessä on näyttely, mutta se olikin keramiikkapuoti, jossa on myynnissä monien taiteilijoiden tuotantoa. Voin erehtyä, mutta tietääkseni siellä on kuuden Viron taideakatemiassa opiskelleen taiteilijan (Rita Randmaa, Elize Hiiop, Üllo Karro, Ann Nurga, Janne Runin, Jana Zgun) tuotantoa.

MITEN MAHTAVA GALLERIAPUOTI!!!!! Todellakin!! Rakastan savea todella, olen käynyt Ivanka Shoshanan kanssa jo vuosia savipiirissä… olin/olen yksinkertaisesti niin haltioissani! Pidin kaikesta, mitä siellä oli… mutta erityisesti pidin Ann Nurgan tuotteista. Hänet voi löytää sosiaalisesta mediasta myös nimellä Savinõid (Savinoita). Olen täysin kiihdyksissä siitä, mitä näin. Pidin siitä niin kovasti, se oli todella inspiroivaa… Minulla syntyi juuri se tunne, joka aiheutuu vatsassa, kun haluaa luoda jotain uutta, kun tunnet, että olet täynnä inspiraatiota. MAHTAVAA, KIITOS!!!

Päivä päättyi ravintolassa Controvento, jossa on perinteinen italialainen keittiö (Vene-katu 12, Katariina käik).

Seuraavaan kertaan! Halauksia!

NordenBladet – Kesä on saapunut (no, jo kauan sitten!), mutta en halua aloittaa jokaista postitusta lauseella, että on vaikea kuvitella, miten nopeasti se aika lentää ja taaskaan en ole postittanut mitään sataan vuoteen 😀 hahhaaa… No, ja nyt on jo kolme Espanjan matkaa, jotka vaativat kuvailemista… Lisäksi on jälkikäteen kirjoitettavana maaliskuu, huhtikuu, toukokuu, kesäkuu… Todella, OMG!!! Mutta ei se mitään… nyt minulla on hyvä idea. Alan yksinkertaisesti skrollata puhelinta ja kirjoitan varmasti kaikki jälkikäteen… (joskus) 😀

Helpointa on kuitenkin aloittaa tästä päivästä. Joten… Tänään on keskiviikko, 10. heinäkuuta. Heräsin noin kello 08.00 (mukavan pitkä uni, aaah?) ja tein kuninkaallisen aamiaisen:

– Taarapõllun tilan ”Ruusukvittenimehu”-shotti (käynnistää ruoansulatuksen). Ostin jo viikko sitten uteliaisuudesta testiksi, ja on aivan maistuvaa.
– lämmin kaurahiutalepuuro vihreän lehtisalaatin kera, maustettuna sokerilla ja hautautuu hapankerman alle.
– voileivät keltaisen tomaatin, kinkun ja juuston kera
– mansikat, viinirypäleet, hapankirsikat
– ja KAHVI maidon kera!

PS! Keittiön pöytää kaunistavat edelleenkin minun poimimani päiväkakkarat ja Allanin viime viikolla lahjoittamat ruusut! Nämä kuvat myös viime viikolta… sellainen meillä on lähes joka-aamuinen aamiainen ja jokaisella aterialla en ota uusia kuvia :).

Joka tapauksessa… Kun kaikilla olivat vatsat täynnä, Ivanka Shoshana alkoi nuoremman sisareni Hanna-Liisan kanssa suorittaa yksityistuntia netissä Zoomissa (tai ehkä se oli Google Meetissä, pitävät joka päivä tunnin yleisopetusta), minä sen sijaan lähdin kitkemään puutarhaa ja leikkaamaan ruohoa, ja Allanilla oli kotitoimistopäivä.

Puutarha on iso, joten teen joka kerta osan töistä. Tänään tuli kuntoon mansikkapenkin ympärys ja istutin uudelleen salaatinlehden ja tillin, sillä 2,5 viikkoa sitten istutettu ei tahdo alkaa kasvaa. Mhmmm… Olen myös ihmeissäni siitä, että Bauhofista ostetut erilaiset mansikkalajikkeet (Korona, Ostara, Elsanta, Elvira, Senga Sengana) kasvoivat kyllä reippaasti lehtiä ja uusia rönsyjä, mutta mansikoita niihin ei tule. Ehkä taimet eivät ensimmäisenä vuonna tuotakaan satoa? Who knows? Not me…

Kuvia mansikantaimien istutuspäivästä (2. kesäkuuta 2024). Pyysin Allania tekemään minulle kasvilaatikoita. Sainkin kaksi uutta, kaunista laatikkoa. Taimet olivat ostettaessa niin pieniä, että tuntui, että kaikki oli vinksin vonksin… mutta nyt kuukautta myöhemmin ymmärrän jo, että istutin ne liian tiheään ja penkkilaatikoita tarvittaisiin vielä lisää…

2. kesäkuuta meillä oli myös tämän vuoden ensimmäinen grillaus 😛

Nyt puutarhakuvat tältä päivältä. PS! Salaatin, tillin ja basilikan istutin ensimmäisen kerran 24. kesäkuuta (kuvassa näkyvät tupsut ovat siten itäneet pari viikkoa sitten). Tänään lisäsin samaan penkkiin lisää salaatinlehteä ja tilliä, ja vaikuttaa siltä, että siemenet eivät ole kovin halukkaita itämään. Ja tämä ei ole suinkaan ensimmäinen kerta, kun ostan siemeniä ja sato jää lähes kokonaan tulematta. Tuntuu siltä, että myydään vanhoja siemeniä? Mhmmm… Vaihtoehto on sekin, että linnut yksinkertaisesti nokkivat siemenet pois.

Lopetukseksi muutamia kuvia viimeisimmästä manikyyristä. Huippukauniit! Puutarhakin oli puutarhatöiden jäljiltä superkaunis, sää oli tänään verraton ja Ivanka oli hyvällä tuulella… sellainen positiivisuusannos!

Halauksia! XOXOXO

… Nyt vilkaisen, mitä markkinat (osakepörssi) tekevät ja sitten ehkä aloitan vielä yhden blogipostituksen 🙂

NordenBladet – 31. joulukuuta saavuimme monen viikon pituiselta perhematkalta Espanjasta takaisin kotiin ja 1. tammikuut heräsin pitkästä aikaa kotona – Virossa. Kotona herääminen oli erittäin miellyttävää, mutta onnen tunnetta vähensi ulkona avautuva kehno hiihtosää, pakkasasteet ja Pohjoismaille ominainen pimeys.

Matka Espanjasta Viroon vaikutti muuten paikoin siltä, kuin olisi kauhuleffassa – joka viiden minuutin kuluttua aina vain hämärtyi ja mitä lähemmäs Viroa, sitä pimeämmäksi. Vuodenvaihteen kunniaksi ”ratkaisimme” lentokoneessa monta samppanjaa ja siksi äkkinäinen ilmastonvaihto ei ollut enää ongelma. Ongelmana oli sen sijaan seuraavana päivänä saapuva särky rintakehässä. En nimittäin enää kestä samppanjaa (tosi huono juttu!), olen nyt saanut monta kertaa vahvistusta siitä, että samppanjan juominen päättyy minun osaltani huonosti. Onneksi viinin suhteen esteitä ei ole. Ainakaan vielä… Hahhaa!

Málagan lentoasemalla matkalla takaisin Tallinnaan

Kotona meitä odotti mahtava paketti Allanin veljen perheeltä, ja se herätti meissä jälkikäteenkin uudelleen joulun tunnelmaa ja Allan vaati hapankaalia ja verimakkaraa. Niitä hän myös sai! Tarjosin ne Meie Mari -firman lakkahillon (nammmmm!!) kanssa kauniisti Ivankan valmistamilta jouluaiheisilta saviastioilta! Olen Ivankan kanssa käynyt savipiirissä vuodesta 2019 alkaen ja minun mielestäni hän tekee jo todella kaunista ja ainutlaatuista keramiikkaa! Hän tosin tarvitsee ohjausta, mutta hänellä on erittäin kiva ja omailmeinen taiteellinen tyylinsä!

Mutta nyt tammikuun yhteenvetoon. Kuten saatte tammikuun postituksen helmikuun yhteenvedon (ks. TÄSTÄ) jälkeen, teen joulukuun matkasta yhteenvedon tammikuun postituksen jälkeen… kun tämä blogin pitäminen muodostui jo tällaisessa järjestyksessä, niin olkoon sellainenkin logiikka… hahhaa!

Tammikuun alussa tein itselleni Lightyear* (mainoslinkki) tilin. En tiedä vielä, miten hankalaa tai helppoa tulee olemaan Lightyearissa raporttien esittäminen, mutta verrattuna LHV:n rikollisen korkeisiin palvelumaksuihin ja välityspalkkioihin päätin, että teen treidaamista jatkossa myös Lightyear-tilin kautta tai Interactive Brokersin kautta (sinne on suunnitelmissa rekisteröidä yrityksen tili ja kun meillä oma robo-neuvonantaja on valmiina, niin treidata sen API:n kautta). On hyvin suuri ero siinä, maksatko osakkeiden ostosta palvelupalkkiona n. 30 euroa (LHV) vai 1 euron (Lightyear), sama koskee myyntiä. Samalla Lightyeariin liittyy tällä hetkellä myös pelkoa – jos treidataan suuremmilla summilla, tarjoaako Lightyear silloin talletukselle takausta? Millainen tulee olemaan myöhempi selvitys (toivottavasti ei tarvitse alkaa merkitä yksittäin jokaista kauppaa selvitykseen, vaan että se tapahtuu sittenkin automaattisesti). LHV:n puolesta puhuu luotettavuus, hyvä palvelu (pidän siitä, että soitettaessa vastataan heti) ja pidän siitäkin, että tarjotaan tukea. LHV:n suuri miinus (joka todennäköisesti tarkoittaa pitemmällä tähtäimellä sijoittajien ja treidaajien muuttamista jollekin muulle alustalle) ovat epänormaalin suuret palvelupalkkiot. 🙁

Tuntuu siltä, että minua ovat kohdanneet myös ns. ikään liittyvät erityispiirteet. 🤣 🤣  Sen lisäksi, että aina ompelen, menin tammikuussa kankaankudontakurssille!!! Tammikuussa valmistui neljä pientä kutomaani räsymattoa. Kolmesta ensimmäisestä matosta olen ottanut myös kuvia ja näistä matoista voi lukea minun ElishevaShoshana.com-käsityöblogistani TÄSSÄ (räsymatto #1), TÄSSÄ (matto #2) ja TÄSSÄ (matto #3). Ostin itselleni myös Liidia Mälksoon kirjan ”Kankaankudonta” ja haaveilen jo varovaisesti omista kangaspuista. Koska räsymatto-ajatus on uusiokäyttöä, pidän siitä, että teen räsymatot suurelta osin omista käsitellyistä materiaaleista. Siksi käytän tästä lähtien paljon aikaa myös vanhojen kankaiden leikkaamiseen kutomista varten.

(blogi jatkuu kuvagallerioiden välissä)

14. tammikuuta Allanin veljen vaimon Tiinan syntymäpäivä, jota vietimme 13. tammikuuta. Vieraat olivat ensin kutsutut yksityiselle ekskursiolle Tallinnan kaupunginhalliin ja sen jälkeen illalliselle Tallink City -hotellin City Grill House -ravintolaan.

Tammikuussa minua kohtasi myös pienten laukkujen ompelumania. Tässä vain joitakin esimerkkejä – yhteensä tein ainakin yli 20 erilaista laukkua ja jopa yhden silmälasikotelonkin. On kiva yhdistellä kankaita, pitsejä ja nauhoja. Itse ommeltujen laukkujen lisäksi kuvissa näkyy myös minun tammikuinen kaunis sininen manikyyrini. Se oli niin kiva kynsilakkaväri, että jo ikävöin sitä 🙂

Tammikuusta olisi postitettavaa vielä paljon, paljon, mutta nopeana yhteenvetona tein lisäksi seuraavaa:
* kävin paljon SPA:ssa ja hieronnassa;
* luin ja puuhastelin itseni kehittämisen parissa, tarkemmin sanottuna manifestoimisen taidon parissa (The art of Manifesting);
* ideoiden tuottajana yritin hautoa uusia ideoita, joita toteuttaa.
* harjoitin isosti ajattelua ja ajattelin, miten voisi olla hyödyksi maailmalle ja ihmisille. Haluaisin toteuttaa jotain, joka kiinnostaa ihmiskuntaa. Jotain, joka auttaa suurta määrää ihmisiä.

Lopetukseksi vielä tämän päivän lounaasta ja illallisesta kaksi kuvaa. Tein yksinkertaisen ja nopeasti valmistuvan kotiruoan (makaroneja juuston kera ja kalapuikkoja marinoitujen kurkkujen ja hapankerma-majoneesikastikkeen kera).

PS! Nämäkin kauniit ruskeat lautaset ovat Ivankan käsityötä!
Tämä tältä kertaa! Halauksia!!

NordenBladet – Nyt on koulussa loma (26. helmikuuta – 1. maaliskuuta) ja huomenna alkaa Allaninkin loma. Siihen viikkoon suunnittelemme mahtumaan pienen remontin, ampumaradalla aseenkäytön harjoittelun, minä useita kotitöitä ja Allan kehittää meidän henkilökohtaista robo-neuvojaamme. Viikonlopuksi on kutsuttu vieraita. Estella matkusti kymmeneksi päiväksi sedän perheen kanssa Ruotsiin Säleniin hiihtämään. Teen helmikuun yhteenvedon ja, jos aikaa vielä riittää, niin jälkikäteen myös tammikuun yhteenvedon 🙂

Ja mitä jännää tai uutta helmikuussa on sitten tähän mennessä tapahtunut?

Tadaaaa!!! Päätin, että on aikaa taas oppia jotain ja aloitin monta kielikurssia! Ensin ilmoittauduin neljä kuukautta kestävälle Tarton Folkuniversitetetin Zoom-ympäristössä järjestettävälle verkkopohjaiselle ruotsin kielen jatkokurssille, jolla opettaa Tarton yliopistossa skandinaavisia kieliä ja kulttuuria opiskellut Kristiina Kisler (kurssin hinta: 195 euroa, opetusta on kerran viikossa, kaksi tuntia kerrallaan).

Sitten ajattelin, että koska meillä on jo pitemmän aikaa ollut hyvin ajankohtaisena ns. talvikodin hankintasuunnitelma Espanjasta, niin ei voi välttää espanjan kieltä ja niinpä ilmoittauduin myös hispaaniakeeletunnid.ee:n järjestämälle espanjan kielen alkeiskurssille. Sillä opettaa Argentiinasta Buenos Airesista kotoisin oleva, nykyisin Virossa asuva Sebastian Wesman Bustillo. Myös espanjan tunnit ovat Zoomissa. Verkko-opetus on erittäin mukavaa, sillä aikaa ei kulu minnekään ajamiseen. (Kurssin hinta 70 euroa kuussa, opetusta on kerran viikossa, tunti kerrallaan).

Lisäksi tein itselleni Duolingo-tilin ja ostin perhepaketin, johon voi liittyä enintään viisi henkeä (vuosihinta oli kai 199,99 $). Ehdottomasti mahtava kieliopetusohjelma!!!! I love it so much! Opiskelen tällä sovelluksella nyt sekä ruotsia että espanjaa. Erittäin leikillinen ja hauska. Tein hiljattain kiehtovan artikkelin kielitaidosta ja eikö olekin jännä tosiasia, että uudella vieraalla kielellä voi jo alkeistasolla kommunikoida, kun osaat 300-500 sanaa! Joten ensi vuonna samaan aikaan puhun jo mukavasti espanjaa (I hope :P).

Ja mitä vielä? Käin edelleen kutomassa räsymattoja. Helmikuussa sain valmiiksi kolme isoa ja hienoa räsymattoa (itse kangaspuilla kudotut matot nro 5, nro 6 ja nro 7). En ole ottanut niistä vielä kunnollisia kuvia, mutta pieni sneak peek on teille tässä:

#5 Viides minun tekemäni räsymatto. Neljä ensimmäistä olivat pieniä mattoja, tämä järjestysnumerolla 5 on ensimmäinen suuri mattoni! Siihen kuuluu myös samoissa sävyissä oleva pienempi matto (matto #4), joka minulla on vieläkin Nõmmella olevassa Koome Koos (kudomme yhdessä) -kangaspuuhuoneessa.

#6 Kuudes minun tekemäni matto (myös iso)… Tämä on tähän mennessä valmistuneista suosikkini!

#7 Seitsemäs raitamatto on nyt valmistunut, mutta edelleen kangaspuilla irrottamattomana. Sen tein Allanille kotikonttoriin kuten myös edellisen pienen, vaaleansinisen maton, josta näette halutessanne lisää kuvia (TÄSTÄ).

8. helmikuuta oli pikkusiskoni Hanna-Liisan syntymäpäivä. Tälläkään kertaa hän ei valitettavasti pitänyt synttäreitä ja näimme vasta tänä viikonloppuna Tartossa. Annoin hänelle syntymäpäivälahjaksi ”hänen kotikeittiönsä teemalla” itse maalaamani hiiritaulun, joka kävi myös Viron kansallismuseon näyttelyssä. Lisää kuvia maalauksesta ja taustatarinaa on tässä –> #31 Paintings by Helena-Reet Ennet: “His Highness Mouse the First” (series – painting nr.13), March 2021

10.-11. helmikuuta oli Mustamäen keskuksessa ystävänpäivän markkinat ja Estella Elisheva halusi mennä sinne myymään meidän Elisheva & Shoshana -tuotteitamme (verkkokaupan löydät tästä –> ElishevaShoshana.com). Pöydän hinta (ottaen huomioon, että kyseessä on pikkuinen keskus) oli kahdelta päivältä yhteensä melkoisen korkea, lähes sata euroa (97,60). Olin suht varma siitä, että jäämme ”päivän lopuksi miinukselle”, mutta en halunnut ”tappaa” Estellan yritteliäisyyttä ja suostuin. Onneksi tilaisuus tuotti kuitenkin vähän voittoakin – Estella ansaitsi itselleen hieman taskurahaa ja minä olin onnellinen siitä, että hän on niin yritteliäs.

Ystävänpäivä (14. helmikuuta). Minä keitin ja paistoin ja Allan toi kukkia – kuten kaikkina eri juhlapäivinä, joita meillä kotona vietetään 🙂

Minun ja Allanin päivä eli kuukausittainen rakkauden päivä (22. helmikuuta). Tästä lähtien meillä on pieni ”perinteiden rikkominen” ja emme teekään joka 22. päivä lasagnea tai kermakakkua… mutta siitä huolimatta tämä päivä on AINA JUHLALLINEN! Tällä kertaa viinirypäleitä, appelsiineja, juustoleike tuoreen kurkun ja tomaattien kera sekä Pagarini-firman vadelma-juustoleivos. Erittäin maistuva, mutta ostan kuitenkin hyvin harvoin, koska en pidä siitä, että kaupan leivoksiin lisätään E-aineita.

Viron tasavallan itsenäisyyspäivää (24. helmikuuta) vietimme Marien ja Raidon luona Tartossa Vorbusella. Kilohailivoileipiä, hapankaalia, perunaa ja muuta asiaan kuuluvaa, kuten aina. Juhlallinen mieliala ja Viron TV:n ohjelmaa. Minun pitää tunnustaa, että nyt vasta ymmärrän, miten äidin puolen isoäiti sanoi kerran, että hänen elämänsä onnellisin päivä oli se, jona Viro sai vapautensa. Eläköön vapaa Viro! Säilyköön vapaus ja rauha! 🇪🇪

Päätteeksi kuva helmikuisesta manikyyristä! Nyt alan paistaa lounasta (jestas, meidän elämässämme on tosi paljon ruokia!!!) ja sitten (jos vielä tänään ehdin) teen tammikuunkin yhteenvedon. Halauksia!

NordenBladet – Piakkoin, 22. huhtikuuta 2024, tulee kuluneeksi vuosi minun ja Allanin avioitumisesta, ja taitaa olla viimeinkin aika kirjoittaa hääblogi loppuun asti :). Vuosi aviovaimona on kulunut ihanasti, niin hienoa on sanoa ”minun puolisoni” ja niin hienoa on käyttää vihkisormusta (vaikka olenkin välillä menettänyt niin paljon painoa, että sormus on nyt enemmän kuin numeron verran liian iso). Ja luonnollisesti kaikkein upeinta on se, että meidän rakkautemme aina vain kasvaa! Todellinen rakkaus on aivan mahtava SIUNAUS!!!! A+H =❤️

Mutta jatkan kuitenkin sieltä, missä edellinen postitus jäi kesken (ks. tästä –> Helena-Reet: Häät VOL 1 – sormukset, lasten piirtämät kutsut ja itse ommeltu hääpuku ❤ ).

Valmistelut olivat tällaiset: ompelin (oikeammin tuunasin itselleni) hääpuvun, samoin tuunasin molemmille tyttärilleni mekot, kävin kierroksella kauneussalongissa (manikyyri, pedikyyri, kulma- ja ripsihuolto, depilaatio), värjäsin hiukset ja ostin pöydälle asetettaviksi runsaasti ruukkukukkia. ”Pihlakas-”liikkeestä tilasin hiukan suupaloja (kinkkurullia, pieniä aladobeja, täytettyjä munia, juustopalloja, éclaireja, pieniä leivoksia), mutta pääosan ruokalistasta valmistin itse (kaksi suurta pannupitsaa, lasagnen, perunasalaatin ja suupaloja, hedelmälautasen ja luonnollisesti tein suuren ja mahtavan kerma-keksikakun, jonka päällystin runsaasti marjoilla, manteleilla ja suklaalla).

Järjestän itselleni hääpuvun sovituksen 😛

Pöydän ja katoksen järjestimme Allanin kanssa kotipihalle ennen vihkimään menoa. Tietysti toivoimme, ettei ala sataa (sillä suoranaista suunnitelma B:tä meillä ei ollut), mutta… meidän mielialaamme ei olisi tuona päivänä pystynyt häiritsemään tuisku, hirmumyrsky eikä muukaan luonnonkatastrofi. Ruoat tein edellisenä päivänä valmiiksi, paitsi pitsan ja lasagnen, jotka valmistin 22. päivän aamulla ennen vihkimään lähtöä. Esipaistoin siten, että vihkimästä tultua piti panna uuni vain vartiksi päälle. Easy!

Vihkiminen oli klo 12.00. Ennen menoa minulta ei kulunut valmistautumiseen enempää kuin enintään 15 minuuttia. Kävin suihkussa ja puin ylleni itse tekemäni röyhelö-pitsi-vintage-retron mukavan mekon. Meikkiä en käytä, siten sekin osa meni nopeasti, kevyt kosteuttava päivävoide ja siinä kaikki. Kampauksenkin tekeminen vei yhden minuutin (Asetin hiukset periaatteessa sattumanvaraiselle nutturalle, jonka ympärille kiersin tekohiuksisen hiuspannan – sen voi tehdä silmät kiinni ja ei tarvitse kärsiä tuntikausia jossain kampaamossa). Hiuksiin asettelin kauniin klipsin, kaulaan ripustin upeimman timantein koristellun kultaketjuni ja lopputulos oli 10+.

(blogi jatkuu hääkuvien välissä)

Vihkiminen Onnen palatsissa oli rauhallinen ja kaunis – hieno, pieni seurue, erittäin ystävällinen ja sympaattinen vihkijä, kaunista pianonsoittoa ja kaikkein lähimmät ihmiset, juuri kuten itse halusin! Siitä hetkestä alkaen aloin käyttää puolisoni sukunimeä – Aari! Erittäin ihana tunne!

Sitten ajoimme koko seurueen voimin meille kotiin Sakuun. Sillä aikaa, kun minä puuhasin 15-20 minuuttia ruokien kimpussa, Allan tarjosi vieraille samppanjaa. Sää oli ihmeen kaunis ja koko päivä oli ihanan kaunis joka suhteessa. Kotona oli niin hyvä olla ja kotoiset asiat ovat niin myönteisiä! Niin mukavaa, rauhallista, yksityistä, yksinkertaista. Juhlat kestivät noin kello 23 asti ja sitten aloimme Allanin kanssa pakata, sillä seuraavana päivänä lähdimme häämatkalle. Siitä sitten seuraavassa hääblogipostituksessa.

NordenBladet – Syyskuussa koulut taas alkoivat. Kävimme Estellan kanssa Ülemiste-keskuksessa katsomassa koulua varten vaatteita ja tavaroita, ja lounastimme ravintolassa CHI. Estella Elisheva (17) asuu tänä vuonna myös viikolla koulupäivinä musiikki- ja balettikoulu MUBA:n asuntolassa ja siksi meille nuo äiti-tytär -hetket ovat erittäin arvokkaita.

Nyt perjantaina, kun hän tuli kotiin ja halusi katsella minun kanssani televisiota, olin niin väsynyt, että sanoin etten jaksa. Allan oli koko kuluneen viikon kotona sairaana ja en ole itsekään voinut kovin hyvin. Estellalla näytti pettyneeltä ja sanoi, että ennen me aina olimme yhdessä ja katsoimme elokuvia, mutta nyt minä nauran vain yhdessä Allanin kanssa ja teen kaikkea vain Allanin kanssa. Sitä kuullessa herkistyin todella. Miten hän voi sanoa niin, minä rakastan häntä niin paljon! Päätimmekin heti viettää lauantain yhdessä. Katsoin Estellan ja Ivankan kanssa yhdessä televisiota puoli päivää, sitten pelasimme kolmistaan korttia (Allan, minä, Estella) ja keskustelimme kaikenlaisista maailman asioista.

Estella on niin asiallinen, että välillä jopa ihmettelen, mistä se on peritty. Tai sitten sanokaamme pikemmin niin, että sen kunnian voi Margus ottaa itselleen. Minä olen kaikkea muuta kuin akateeminen ja asiallinen. Minuun sopisi tosihyvin tämä suomalainen vitsi: ”Äiti haluisi, että minusta tulisi tuomari tai juristi, mutta minusta tuli juomari ja turisti”. Hahhaa…

Mutta jatkaen Estellasta… Kesällä hän löysi taas itse itselleen työn. Tällä kertaa hän tarjoutui töihin lastentarhaan (sanoi, että lasten kanssa työskentelystä on jatkossa hyötyä). Muuten, töihin hän meni kuten suosittelisin kaikkia tekemään (jos kaikki kysyisivät minulta neuvoa… hahhaa): ajattele mitä haluat, mitä osaat ja missä haluat olla, ja sitten tarjoudu itse, älä odota ”oikeaa” työpaikkailmoitusta, älä seiso ehdokasjonossa. Estella on täydellinen esimerkki siitä, miten tarttua itse elämänsä ohjaksiin. Kaikkina vapaa-aikoinaan hän harjoittelee viulunsoittoa, kuntoilee ja kuuntelee englanninkielisiä podcasteja. Estella on niin suuri audiokirjojen fani, että osti itselleen omalla rahallaan Scribd-vuositilauksen. Vaikka hänellä onkin vielä kolme vuotta käytävänä MUBA:a, hän etsii jo konservatoriota, johon voisi mennä jatkamaan opintoja. (On tosi helppoa olla hyvä äiti, kun sinulla on niin hyvä lapsi!) 🙂

Hänen nykyinen kiinnostuksen piirinsä/valikoimansa sisältää neljä musiikkikorkeakoulua:

* Wienin musiikki- ja taidekorkeakoulu Itävallassa (Universität für Musik und darstellende Kunst Wien). Itävalta on klassisen musiikin mekka ja koulukin on tunnettu klassisen musiikin ohjelmastaan ja maineikkaista opettajistaan.
* Madridin kuninkaallinen konservatorio Espanjassa (Real Conservatorio Superior de Música de Madrid). Madridin kuninkaallinen konservatorio on yksi Espanjan maineikkaimmista musiikkikonservatorioista ja tarjoaa korkeatasoista viuluopetusta.
* Curtis musiikki-instituutti Philadelphiassa Amerikassa (Curtis Institute of Music). Curtis on erittäin tunnettu pieni yksityiskonservatorio, joka keskittyy henkilökohtaiseen opetukseen ja huipputason musiikkikoulutukseen. Muun muassa koulu tarjoaa kaikille oppilaille täyden stipendin.
* Juilliardin taiteiden koulu New Yorkissa Amerikassa (The Juilliard School). Juilliard on yksi maailman tunnetuimmista musiikki- ja tanssikonservatorioista ja sillä on mainetta eräänä maailman korkeatasoisimmista musiikkilaitoksista.

Mitäpä osaan sanoa… kaipa korkealle voi lentää vain korkeita tavoitteita asettamalla! 🚀🚀🚀
Tämä tällä kertaa! Halauksia!

NordenBladet – Syyskuussa tuli käydyksi Saarenmaalla ensimmäisen kerran sataan vuoteen. Lapset ovat Saarenmaalla usein, mutta itse en ollut käynyt siellä ehkä viiteen tai kuuteen vuoteen, voi olla että viime käynnistä on kauemminkin. Allanin piti tarkastaa Saarenmaan lentoasemalla palvelimia ja päätimme, että lähdemme Ivankan kanssa hänen mukanaan Saarenmaalle ja olemme siellä sitten vähän pitempäänkin.

Perjantaiaamuna (8. syyskuuta) starttasimme kotoa niin, että noin 10 aikaan olimme Kuressaaressa. Minä menin Ivankan kanssa shoppailemaan (Kävimme lounaaseen asti Auriga-keskuksen ja muissa keskustan kaupoissa). Myönteinen yllätys oli Saarenmaan tavaratalon ruokamaailma, se oli tehty todella tyylikkääksi ja kauniiksi. Puolilta päivin menimme hotelliin. Meillä oli Grand Rose SPA hotellissa varattuna huone (142.- euroa kolmelta), sisältäen sekä SPA-liput että aamiaiset. Illan vietimmekin kolmestaan kylpylässä nauttien ja seuraavana päivänä poikkesimme katsomassa Saarenmaan ruokafestivaaleja. Lounaan aikaan olimme jo Kuivastun ja Virtsun väliä kulkevalla lautalla ja iltapäivällä kotona takaisin.

Ahsooo… PS! Kuressaaren vesijohtoverkosta otetut kokeet osoittavat edelleen E.coli- ja koliformisten bakteerien leviämistä ja siksi terveydenhoitovirasto ei suosittele käyttämään vesijohtovettä juomana keittämättömänä. Vaikka joimmekin vain pullovettä, käytimme hotellissa hampaiden pesuun hanavettä. Pelkäsin jälkeenpäin jonkin aikaa, että ehkä saamme sen kolibakteerin, mutta kun nyt on jo melkein kuukausi Saarenmaalla käynnistä kulunut, tuntuu siltä, että pelastuimme siltä.

Katso myös:
KUVIA Saarenmaalta! Kuressaare (vanhakaupunki, raatihuone, torikaukea, linnanpuisto, piispanlinna…) – 24. joulukuuta 2018