Helena-Reet: Uusi taidesuuntani, Komediateatteri Arukülassa, Alphaville Kehtnassa ja paljon muuta! + KUVAT!
NordenBladet – Onko jotain uutta – ja mitä? On… Pidin vuosien ajan akryylimaalausten tekemisestä. Maalasin pääasiassa kukkia ja tein valmistuvaa lastenkirjaani ”His Highness Mouse the First” varten ns. kuvitusmaalauksia. Nyt sitten löysin myös akvarellikynät, vesivärit ja rasvaliidut sekä näiden kolmen yhdistelmän. Huippukivaa!!!
Nyt olen saanut valmiiksi kaksi ihmeen ihanaa kissankuvaa ja silmissäni on näkemys kokonaisesta naivistisesta ja lapsenmielisestä kissasarjasta ”Whimsical Cat Art”. Enemmän kuvia ja tarinaa niiden työprosessista taideblogissani ElishevaShoshana.com TÄSSÄ ja TÄSSÄ). Tykkään erittäin paljon vaatteisiin puettujen eläinten piirtämisestä!!! Olen parantumaton lastenkirjojen ja satujen fani!
Olisi upeaa löytää parhaille piirroksilleen, kuvituksilleen ja maalauksilleen vielä jonkinlaista uutta elämää – esimerkiksi käyttää niitä jossain ruukussa tai rasiassa, vaatteissa, postikorteissa, tarroissa jne., kuten tekee esimerkiksi Hannah Dale brändilleen ”Wrendale Design” (ks. wrendaledesigns.co.uk) tai Jess Polanshek brändilleen ”Polanshek of the Hills” (ks. ofthehills.com)
Ivanka Shoshanakin (16) rakastaa taidetta. Koska Ivanka on autisti, elämämme ovat hyvin tiiviisti kytköksissä. Teemme päivästä toiseen kaikkea yhdessä… Hän piirtää minun molempien kuvieni mukaan omat kuvansa. Fanitan hänen ”käsialaansa” ja tyyliään todella!
Olemme yhdessä tehneet myös useita kivoja keraamisia astioita. Oikeastaan jopa monia kokoelmia. Minä pidän sellaisesta hieman viimeistelemättömältä vaikuttavista ja ns. ”epätäydellisestä” tuloksesta. Saven pitääkin leikkiä uunissa ja taiteen tuleekin olla ainutkertaista! Ja mikä tärkeintä – itse täytyy pitää tuloksesta. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että taidetta ostetaan nimien vuoksi (paitsi tarkoituksena myydä edelleen). Seinällä olevan maalauksen ja pöydällä olevan lautasen pitää olla sellaisia, että itse pitää niistä 🙂
Mitä muuta mahtui viime viikkoon? Lyhyesti kerrottuna… PALJON!
– Opiskelen päivittäin itsenäisesti espanjaa. Tähän mennessä olen opiskellut 165 päivää peräkkäin ja Duolingon tietojen mukaan olen oppinut 840 sanaa. Nyt kielitaitoni on vielä tasolla A1, mutta pian se on jo tasolla A2 :). Hitaasti hyvä tulee. Suunnitelmana on oppia espanjan kieli vuodessa (eli siten 200 päivän kuluttua pyrin olemaan suunnilleen tasojen B1 ja B2 välissä)
– Seuraan pörssiä ja treidaan. Muutin salkkuni (jota kotona hemmotellen kutsun peräti matkalaukuksi 😅🤣😂) suurelta osin Lightyear’iin* (mainoslinkki – käytä liittyessäsi koodia, niin saamme molemmat 10 € arvosta ilmaisia osakkeita!)… LHV-pankin jättimäiset palvelupalkkiot eivät yksinkertaisesti kannata. Perusteilla on myös IB (Interactive Brokers), sillä haluamme piakkoin tehdä suuren osan treidaamisesta koodin avulla, ja se vaatii sitä, että alusta mahdollistaa API:n. Ja niin, ja vielä… tietääkö joku, mitä Yahoolle tapahtuu??? Sen tiedot ovat viime aikoina olleet aivan sekaisin, hirveää.
– Yritän käydä Ivankan kanssa uimassa vähintään kerran viikossa. Tällä viikolla kävimme lisäksi maanantaina iltamyöhällä Allanin kanssa Mustamäen 21+ SPA:ssa.
Kangaspuilla tuli kudotuksi myös kolme pientä räsymattoa ja koruompelin ja ompelin. (niistä ehkäpä pitemmin jossain seuraavassa blogissa).
Ivankalla ja Estellalla on elokuussa leirinsä ja tilanne on kuin naisilla aina – ei ole mitään päälle puettavaa… hahhaaa. Siten täydensimme Ülemiste-keskuksessa vaate- ja jalkinevarastoja ja kävimme lounaalla O´Leary’ssa.
Torstaina ja perjantaina työpäivän päätyttyä nautimme pienistä ajeluista ulkoilmatilaisuuksiin:
18. heinäkuuta kävimme Arukülan Laululavalla katsomassa Komediateatterin näytelmää ”Kolme muskettisoturia”. Osissa: Marika Korolev, Henrik Normann ja Marika Barabanštšikova.
…ja 19. heinäkuuta kävimme Kehtnassa konsertissa 1980-luku live! Esiintyivät Alphaville, F.R. David, Marju Länik ja DJ Allan Roosileht. Monista Alphavillen lauluista olen pitänyt vuosia. ”Big in Japan”, ”Jerusalem”, ”Forever Young”, ”Sounds like a Melody”, ”Summer Rain” ja parhaista paras ”A Victory of Love!” Joka tapauksessa OMG, miten paljon olen niiden säestyksellä teini-ikäisenä itkenyt… hahhaaa 
Marian Gold (esivokalisti), joka on nykyään 70-vuotias, oli huippukunnossa… Keskenämme pohdimme, jaksaisimmeko itse hypätä samalla tavalla ja laulaa yhtäkään laulua… hahhaaa. No ja heidän kosketinsoittajansa Carsten Brocker on samoin huippumahtava. Se, miten hän itse eläytyi heidän musiikkiinsa, on jo sinällään elämys nähdä.
Tapaamisiin seuraavassa blogissa!
Kaunista viikonloppua ja nauttikaa kesästä! Halauksia! ❤️❤️❤️
