NordenBladet – Syyskuussa tuli käydyksi Saarenmaalla ensimmäisen kerran sataan vuoteen. Lapset ovat Saarenmaalla usein, mutta itse en ollut käynyt siellä ehkä viiteen tai kuuteen vuoteen, voi olla että viime käynnistä on kauemminkin. Allanin piti tarkastaa Saarenmaan lentoasemalla palvelimia ja päätimme, että lähdemme Ivankan kanssa hänen mukanaan Saarenmaalle ja olemme siellä sitten vähän pitempäänkin.
Perjantaiaamuna (8. syyskuuta) starttasimme kotoa niin, että noin 10 aikaan olimme Kuressaaressa. Minä menin Ivankan kanssa shoppailemaan (Kävimme lounaaseen asti Auriga-keskuksen ja muissa keskustan kaupoissa). Myönteinen yllätys oli Saarenmaan tavaratalon ruokamaailma, se oli tehty todella tyylikkääksi ja kauniiksi. Puolilta päivin menimme hotelliin. Meillä oli Grand Rose SPA hotellissa varattuna huone (142.- euroa kolmelta), sisältäen sekä SPA-liput että aamiaiset. Illan vietimmekin kolmestaan kylpylässä nauttien ja seuraavana päivänä poikkesimme katsomassa Saarenmaan ruokafestivaaleja. Lounaan aikaan olimme jo Kuivastun ja Virtsun väliä kulkevalla lautalla ja iltapäivällä kotona takaisin.
Ahsooo… PS! Kuressaaren vesijohtoverkosta otetut kokeet osoittavat edelleen E.coli- ja koliformisten bakteerien leviämistä ja siksi terveydenhoitovirasto ei suosittele käyttämään vesijohtovettä juomana keittämättömänä. Vaikka joimmekin vain pullovettä, käytimme hotellissa hampaiden pesuun hanavettä. Pelkäsin jälkeenpäin jonkin aikaa, että ehkä saamme sen kolibakteerin, mutta kun nyt on jo melkein kuukausi Saarenmaalla käynnistä kulunut, tuntuu siltä, että pelastuimme siltä.
NordenBladet – 25. elokuuta isäni täytti 80 vuotta! Isä ei halunnut suuria juhlia ja siksi vietimme merkkipäivää pienessä perhepiirissä isosiskoni luona Tartossa. Olen siltä osin kaiketi hyvin samanlainen kuin hän, sillä minäkään en pidä suurista pitkän pöydän ääressä vietettävistä lihahyytelön syömistilaisuuksista ja jo pelkästään sana ”pyöreät syntymäpäivät” tuo silmieni eteen iän, neilikat ja suuren joukon ihmisiä, joita en vapaaehtoisesti sietäisi. Normaalia puhetta, eikö? Hahhaa 😀
Annoin isälle lahjaksi vuonna 2019 tekemäni maalauksen ”Sweden’s National Day”, joka oli esitteillä myös Viron kansallismuseon näyttelyssä. Se on elämäni toinen kukkamaalaus, ensimmäisen kukkamaalaukseni ”Syringa vulgaris” annoin lahjaksi äidilleni. Lisäksi tein vadelmakakun ja annoimme lahjaksi myös erittäin kauniin puisen lintulaudan. Isä on suuri lintujen ystävä ja joka talvi hän ripustaa puutarhaan talipalloja ja siementaloja ja sitten työpöytänsä takaa ikkunasta katsoessaan näkee, miten linnut puuhastelevat pihalla. Kivaa!
Me (minä, Allan, Estella ja Ivanka) ajoimme illalla takaisin Tallinnaan, sillä Estella piti muuttaa seuraavana aamuna Tallinnan musiikki- ja balettikouluun eli MUBA:an (hänen onnistui onnekseen saada tänäkin vuonna koulun asuntolasta huone). Se merkitsee hänelle tuntien aikavoittoa koulumatkoista, ja sen hän voi käyttää viulunsoiton harjoitteluun. Tänä vuonna hänet sijoitettiin samaan huoneeseen kahden japanilaisen balettitanssijan kanssa.
Vanhemmat itse jäivät yöksi isosisko Marien luokse, sillä isä ja äiti itse antoivat itselleen lahjaksi vielä yhden talon… hahhaaa 😀, ja äiti halusi alkaa sisustaa sitä jo seuraavana päivänä. Vanhempani eivät ole ”pörssiuskovia”, ja siksi he sijoittavat kaiken vapaan rahansa kiinteistöihin tai maahan.
NordenBladet – Kesä on vilahtaen mennyt, aina sataa ja sataa vain, ja se sataminen kyllästyttää todella. Aika on lentänyt jotenkin erityisen nopeasti. Olen niin usein aloittanut blogin kirjoittamisen ja sitten luopunut, yksinkertaisesti ei ole viitsimistä tai tulee muita puuhia häiritsemään. Hääblogia en tänään kirjoita, ajattelin, että koska minulla oli eilen syntymäpäivä, niin annan ennen hääblogien jatkamista katsauksen syntymäpäivistä, joita meillä on kesän aikana ollut paljon!
Elokuussa (tarkemmin 20. elokuuta) minulla oli syntymäpäivä. Kuten yleensä, en tehnyt syntymäpäivästä mitään erityistä numeroa tänäkään vuonna. En pidä omien synttärieni järjestämisestä, sinä päivänä olen ennemmin itseeni sulkeutuneena ja mieluummin itken tyynyyni. Se ikääntyminenhän ei ole mikään ilonaihe. Tein kakun ja siinä kaikki. Aamulla kävimme Allanin kanssa Sakun rämeellä kävelemässä ja illalla yhdessä miellyttävässä 90 minuutin thaihieronnassa. Sen jälkeen Allan osti minulle Viru-kadun kukkakioskista vielä megasuuren ja superkauniin ruusukimpun. Syntymäpäivä jää kirkkaana mieleen myös lasten tekemän syntymäpäiväkortin vuoksi, jossa komeili teksti: Sinä et ole vanha, sinä olet retro. No niin… Hahhaaa 🫢🤨😝😂😩
4. elokuuta vietimme Allanin äidin syntymäpäiviä. Ajoimme Viljantiin, kävimme ravintolassa ja illaksi ajoimme Võrtsjärven rannalle luontoon. Seuraavana päivänä kävimme katsomassa kesänäytelmää ”Iso Boy ja Pieni Boy”, jonka jälkeen ajoimme takaisin Tallinnaan.
Elokuussa tulevat vielä minun isäni syntymäpäivät!! Niitä vietämme ensi viikonloppuna perhepiirissä Tartossa.
Heinäkuussa oli Allanin syntymäpäivä. Synttärikortista oli todella hupia. Estella nimittäin luuli, että Allan täyttää 33 vuotta ja teki sen mukaisen kortin. Todellisuudessa Allan täytti 38 🙂 Tänä vuonna emme viettäneet Allaninkaan synttäreitä, mutta siitä huolimatta meidän talossamme ei ole syntymäpäiviä ilman verratonta itse leivottua kakkua!
Toukokuussa järjestimme meillä puutarhassa kolmoissynttärit. Syntymäpäiväsankareita olivat Estella Elisheva (täytti 17) Ivanka Shoshana (täytti 15) ja Allanin isoveli Ardo. Näitä synttäreitä voi luonnehtia sanoilla: ihmeen maukkaat kotiruoat (Ardo on huippukokki!), kylpytynnyri ja upea ilta läheisten seurassa. Ihanaa!
Alempana valokuvia synttäreistä (valmistautukaa pitempään kelaamiseen, sillä kuvia on paljon!!!).
Minun syntymäpäiväni:
Allanin äidin syntymäpäivät Viljannissa 4.-5. elokuuta:
Allanin syntymäpäivät 27. heinäkuuta:
Allanin isoveljen Ardon syntymäpäivät ja hänen lastensa yhteiset synttärit:
NordenBladet – Joulukuussa 2022 päätimme Allanin kanssa, että avioidumme 22.4.2023 – meidän päivänämme, jona ensi kerran tapasimme, meidän päivänämme, josta on tullut (meille) kansainvälinen rakkauden päivä. Minä rakastan Allania niin kovin, että todellakin tunsin, että meidän YKSINKERTAISESTI PITÄÄ olla naimisissa. Hänkin tunsi samoin.
En todellakaan tiedä, mitä se on, mutta me ikään kuin rakastamme toisiamme päivä päivältä yhä enemmän. ❤❤❤ Olemme olleet jo yli kolme vuotta yhdessä – mutta joka päivä, joka ilta, joka yö – joka kerta tuntuu ensimmäiseltä! Meillä on yksinkertaisesti epänormaalin hyvä olla yhdessä! Me olemme samalla aaltopituudella, me hengitämme samassa tahdissa, me ajattelemme samoja ajatuksia, me tunnemme samoja kipuja ja samoja iloja. Jos satutte lukemaan jonkun tunnetun runoilijan rakkausrunoja – niin ne kaikki (kaikki, jotka eivät ole sydäntä särkevän surullisia), ovat kuin olisivat meistä! 🙂 Meidän suhteessamme on niin paljon toivoa, lapsellisuutta, voimaa ja uskoa!
Minulla on/oli jostain syystä sellainen tunne (huono aavistus), että mitä upeammat ja mahtavammat häät, sitä nopeampi ero. Täysin sairasta, en tiedä, miksi minulla oli sellainen tunne niin voimakkaasti, mutta sen tunteen ansiosta en halunnut suuria häitä. Tässä minun ja Allanin mielipiteet menivät ensimmäistä kertaa elämässä ristiin. Hän olisi halunnut kutsua kaikki 200+ ystäväänsä, mutta minusta kaksikin ystävää (paljon enempää minulla ei niitä juuri olekaan) tuntui paljolta. Halusin erittäin intiimit ja hiljaiset häät (vain ensimmäisen piirin sukulaiset eli siis vanhemmat ja sisarukset). Allanin tahto yleensä aina voittaa, mutta tällä kertaa voitin minä. Sain ihmeen kauniit kotoiset ja yksinkertaiset häät!!! I am so so happy!!!
LISÄKSI, valehtelisin, jos en sanoisi sitä… EN PIDÄ rahan kuluttamisesta tarpeettomiin asioihin (esimerkiksi hirveän kalliiseen hääpukuun, jota käytetään vain yhtenä päivänä elämän aikana). Minusta se tuntuu täysin turhalta ja epäkäytännölliseltä. En tiedä, miten rikas pitäisi olla, että voisi sellaista turhuutta itselleen sallia. Niinpä päätin, että ompelen oman hääpukuni itse… ja sellaisen, että voin käyttää sitä kauniina kesäiltoina joskus jatkossakin. En ole missään tapauksessa rikas, mutta mitä rikkaampi olen, sitä vähemmän tunnen halua HEITTÄÄ RAHAA menemään.
Uskon, että suuri rakkaus on häiden arvoinen! Häiden ei kuitenkaan pitäisi tarkoittaa yhdellekään nuorelle parille 20 vuoden velkataakkaa tai älytöntä tuhlausta.
Kun kaikki tämä on sanottu… siirrymme aiheeseen meidän häämme ja kustannuksemme:
Vihkisormukset ostimme Kullasepa-kadulta Tallinnan vanhasta kaupungista Raatihuoneen torin ja Harju-kadun välissä olevasta kultakaupasta (Kullasepa-katu 3). Meille oli tärkeää, että sormus näyttää perinteiseltä vihkisormukselta – joten emme halunneet mitään koriste-esineitä jne. Tahdoimme, että sitä sormusta käytettäessä olisi jo kaukaa nähtävissä, että se on VIHKISORMUS.
Kutsut uskoimme lasten huoleksi. Ivanka Shsohana ja Estella Elisheva tekivät ihmeen suloiset ja omaperäiset itse piirretyt kortit kaikille häihin kutsutuille:
Hääpuku / morsiuspuku:
En voi sanoa, että ompelin sen itse, mutta tuunasin sen itse! Tilasin AliExpressistä kevyen ja edullisen kesämekon, johon lisäsin samoin AliExpressistä tilattuja pitsejä, koristeita ja koristeompeleita. Tulos oli erittäin kiva-retro-mukava ja minulle ominainen. Itse ommeltu hääpuku korostaa kuulemma naisellisuutta, hentoutta ja avio-onnea! 🙂
Tämä tältä kertaa! Rakastan teitä paljon! Halauksia! Rakkaus on kaikkein kaunein asia maailmassa, rakkaus on kaikkein suurin voima!
NordenBladet – Huomenta! Kun samalla kertaa on kuvailematta viiden kuukauden tapahtumat, ei enää edes tiedä, mistä aloittaisi. Maaliskuussa ryhdyin kylpyhuoneen ja eteisen uudistamiseen, viime viikolla sen sijaan kesähuoneen (verannan), joka on käytössä noin huhtikuusta lokakuuhun.
Tänään kirjoitan kylpyhuoneesta. Yhtenä päivänä tein kylpyhuoneeseen ja WC:hen vievän pienen eteisen uuteen uskoon – maalasin tapetin ja sitten aloitin kylpyhuoneen remontin. Tapetteja olen tähän mennessä maalannut jo paljon, mutta keraamisia seinälaattoja en ollut ennen maalannut. Kaakelilaattoihin pitää käyttää vähän toisenlaista maalia – vedenkestävää. Ostin mattaa Tikkurila Luja ceramic tiles -maalia. Kylpyhuoneeseen valitsin kaksi väriä – vihertävän (S440 Silkkitie 177.) ja harmaan (N499 Basaltti 21.) Vihreällä maalasin seinät ja harmaalla suihkun osan seinästä, suihkun lattian ja pesuallaskaapin.
Maalasin seinät kolmeen kertaan, joistakin paikoista jopa neljään kertaan, ja annoimme kuivua melkein kolme viikkoa. Ensimmäisen kerroksen jälkeen oli hetkeksi sellainen tunne, että apua, se ei toimi, mutta kerros kerrokselta muuttui kauniimmaksi. Lopputuloksesta tuli erittäin kaunis! Yhtä ja toista pitää vielä tehdä – listat, puiset ikkunalaudat, uusi rullakaihdin tai ikkunaluukut.
Valkoiset pistorasiat ja hopeisen suihkun Allan vaihtoi mustiin. Huippumakea tuli myös Allanin itse tekemästä puisesta kynnyksestä suihkun edessä. Ensin hän hioi vanhan vintiltä löydetyn palkin kauniiksi ja sitten kyllästi sen venemaalilla tai oikeammin venelakalla.
Oman kodin tuunaaminen, remontointi ja restaurointi on itse tehtynä huippu-upeaa! Ennen ajattelin, että remontti on vain ns. miesten puuhaa tai jotain, joka tulee ostaa hirveän kalliina palveluna. Todellisuudessa tarvitaan vain kaksi kättä ja aloitekykyä. YouTube on täynnä videoita, joista voi oppia remonttivinkkejä, ja erittäin hyvä on myös esimerkiksi HGTV, joka on täynnä ideoita kodin suunnitteluun ja kunnostukseen! Lue remonttiblogeistani lisää esimerkiksi TÄSTÄ ja TÄSTÄ.
Pieni eteinen ennen (vaaleansininen tapetti) ja jälkeen (valkoinen seinämaali):
Kylpyhuone:
Vanhan kylpyhuoneen kaluston (kaapit) irrotimme ja veimme yhtä myyntiasuntoamme tuunaamaan, uuden tilasin Hulgimuuk.ee-sivustolta (TÄSTÄ) ja maalasimme sen. Uuden mustan suihkusetin ja mustan pesualtaan hanan ostimme DEPO:sta (Veskiposti 1, Tallinna).
Tähän kylpyhuoneen tuunaus ei vielä päättynyt. Päätin tehdä myös hieman taidetta ja otin vanhan jakkaran, jonka ensin maalasin kylpyhuoneen seinien kanssa samanväriseksi, ja sitten maalasin päälle ornamentin. Ornamentin idean löysin Riley Blake Designs -sivustolta ”Prairie Meadow Sew Along by Lori Holt of Bee in my Bonnet” -tilkkutäkki-ideoiden kokoelman kohdalta (TÄSTÄ). Pidän erittäin paljon uudelleenkäytöstä ja uuden elämän antamisesta vanhoille esineille!
Kodin helminä pidän myös käsityönä kudottuja räsymattoja, jotka tuovat jokaiseen tilaan kodin lämpöä, myönteistä ja aitoa maaseutuelämän henkeä ja omaleimaisuutta. Suuremman osan kotona olevista räsymatoista tilasin Facebook-ryhmän ”Annyliisi käsitöö” kautta (TÄSTÄ).
NordenBladet – … Olkoon, tänään on jo kesäkuu, mutta kuten näkyy, minulla on vasta maaliskuun postaus kesken. Tein pääosan tästä postauksesta valmiiksi maaliskuussa, nyt sitten kirjoitan lisää ja saan valmiiksi. Välillä on yksinkertaisesti tapahtunut hyvin paljon… Menin naimisiin haaveitteni miehen kanssa, meillä oli ihmeen kauniit hääjuhlat läheisten seurassa, vietimme ihanan kuherruskuukauden Espanjassa, olen tehnyt paljon kauniita käsitöitä, rakentanut verkkoalustan jne… siitä kaikesta sitten, kunhan maaliskuun postaus tulee valmiiksi.
Kuten elämässä aina, on ollut sekä hyvää että valitettavasti myös surullista. Maaliskuu oli minulle hyvin, hyvin surullinen, ja olin pitkään poissa tolaltani.
Keskiviikko, 8. maaliskuuta (naistenpäivä) jää minulle tästä lähtien aina Pandun kuolinpäiväksi. 8. maaliskuuta 2023 hautasimme kotipuutarhaamme lämpimästi rakastamamme, tuskin 8-vuotiaan Pandu the Cat -kissamme. Muistan, että oli lumista ja kylmää ja sielu oli haljeta. Estella Elisheva ja Allan kaivoivat jäätävässä lumisateessa haudan, minä pitelin pyyhkeeseen käärittyä Pandua, Ivanka seurasi toimintaa valkeita ruusuja sylissään. Itkin kolme viikkoa joka päivä, itken nytkin tätä kirjoittaessani. Rakastin Pandua kovin.
Pandun kuolema oli minun syytäni.
Se satuttaa erityisesti. Syyllisyyden tunne on oikein paha tunne.
Torstaina Pandu tuli sisälle ja syödessään (pikemminkin nuuhkiessaan ruokaa) sen keho kakkasi hallitsemattomasti kaksi kovaa papanaa. Pahastuin, mitä tämä pelleily on, että kissa kakkaa sisälle, ja lähetin sen ulos. Perjantaiksi Allan varasi kissalle lääkäriin ajan, mutta minä sanoin: Ahh, vitsailetko, anna olla, kissat ovat sitkeitä, niillä on koko ajan jotain ongelmia, odotamme pari päivää. Kissa oksensi myös kerran, mutta minulla oli taas heti vastaus valmiina: kissa on tottunut syömään parempaa ruokaa, sen vatsa ei ole enää tottunut hiiriin… Kissa toi meille Allanin kanssa kummallekin yöllä lahjaksi hiiren noin viikko ennen tästä maailmasta poistumistaan. Allanin hiiren se söi, sen jälkeen, kun me emme alkaneet kehua sitä naukumisen jälkeenkään, ja oksensi hiiren samaan paikkaan vuoteen viereen, seuraavana päivänä minulle tuodusta hiirestä kehuimme kissaa yöllä… jostain syystä ymmärsin heti, että se tulee taas hiiren kanssa. Rehellisesti sanottuna sekin on mystistä, miten se löysi kahtena yönä peräkkäin hiiren SISÄLTÄ?!
Pandu oli ihanan ystävällinen ja hyvä kissa! Erittäin, erittäin suloinen kissa! Minulla on petturin tunne, kun en vienyt sitä lääkäriin. Minun olisi helpompi olla, jos saisin jonkin rangaistuksen siitä, mutta kaikki tämä syyllisyyden tunne ja muu juttu ja katuminen eivät valitettavasti enää auta. Kissat ovat petoja ja erittäin hyviä teeskentelijöitä, ne eivät näytä heikkouttaan tai sairauttaan, vaan huijaavat sinua. Osaan tänään vain rehellisesti katua, etten käynyt kissani kanssa säännöllisesti lääkärissä.
Rakas Pandu, anna minulle anteeksi! En halua opettaa ketään, mutta surullisesta kokemuksestani suosittelen koko sydämestäni, että käykää lemmikkienne kanssa ajoittain lääkärissä silloinkin, kun kaikki on ikään kuin ok – parempi katsoa kuin katua, parempi tarkastaa terveys ja huomata hätä oikeaan aikaan!
NordenBladet – Jatkan siitä, missä edellinen blogipostitus jäi kesken, eli 15. helmikuusta. Jos kyseessä olisi videoblogi, tähän sopisi aloitukseksi hyvin eräs musiikillinen välipala – virolaisen kansanlaulun kappale: ”Aika menee, mutta onni ei katoa” (”Aeg läheb aga õnn ei kao”)… hahhaa 😀
15. helmikuuta 2023 kävimme Allanin kanssa katsomassa Paolo Genovesen näytelmää ”Vieraat”. Kävin ensimmäisen kerran Draamateatterin viidennen kerroksen salissa, jossa lava on keskellä ja teatteriyleisö kahdella puolella. Teatterikappale oli verraton ja näyttelijät hyvää tasoa (Mait Malmsten, Britta Soll, Jüri Tiidus, Marta Laan, Markus Luik, Harriet Toompere, Tiit Sukk, Amanda Hermiine Künnapas). Oli erittäin kiva ilta! Oli hienoa, että näytelmä oli ilman väliaikaa! Pidän siitä, että väliaikaa ei ole, sillä minusta on jostain syystä sääli siitä puolesta tunnista, joka jää näytäntöjen väliin.
22. helmikuuta – kuten aina, meidän kotonamme oli juhlapäivä. Tykkään sellaisista itse luoduista ”meidän asioista” ja ”meidän perinteistä”, sillä se lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja kasvattaa onnea! Eilen juuri katsoin ohjaaja Peter Chelsomin tekemää elokuvaa ”Hector and the search for Happiness”, joka perustuu Francois Lelordin bestselleriin ja jonka päähenkilöä, eksentristä lontoolaista psykiatria, näyttelee Simon Pegg. Tämän elokuvan motto on, että olla onnellinen on velvollisuus! Se kannattaa toistaa itselle – OLLA ONNELLINEN ON VELVOLLISUUS!!! 🙂
Allan toi minulle ruusuja ja tulppaaneja ja minä tein wrappeja bruschettojen kera ja kermakakun. Kaupan bruschetta osoittautui niin hyväksi, että otin ainesosista valokuvan, jotta voisin joskus kotona noudattaa samaa reseptiä:
23. helmikuuta meillä kävivät kylässä Inge Pitsner ja Einar Ellermaa. Jestas, miten hienoa oli nähdä heitä yli sadan vuoden jälkeen! Koska kyseessä ovat toimittajat, kirjailijat ja kustantajat, juttua riitti pidempäänkin. Sain lahjaksi myös heidän kirjoittamansa kirjan Baruto, joka kertoo Kaido Höövelsonin tiestä Japanin huippusumopainijaksi. Luin kirjan seuraavana päivänä yhteen hengenvetoon – se oli hyvin kiehtova ja äärimmäisen inspiroiva. Lukiessa tuli monta kertaa kyynel silmään ja aloin suorastaan rakastaa Kaidoa sitä kirjaa lukiessani. Suosittelen!
Kirja päättyi erittäin kauniiseen ajatukseen:
”Elän seuraavan elämäni niin, että siinä elämässä minusta tulee yokozuna!”
Mitä vielä voisi helmikuun toisesta puoliskosta mainita? On ollut paljon lukemista, internetissä surffaamista (etsin meille Espanjasta kiinteistöä) ja elokuvien katsomista. Aloitin NordenBladet.com:n uuden muotoilun rakentamista ja suunnittelin kylpyhuoneen remonttia. Olen myös ommellut paljon ja 24. helmikuuta minulla tuli täyteen yksi vuosi aktiivista treidaamista ja pörssiosakkeiden seuraamista.
Ompelu – sain haltuuni Aliexpressistä tilaamani langat, nauhat, kankaat, aplikaatiot jne… No, niitä riittää nyt moneksi elämäksi! Sanotaan niin, että satuin innostumaan. Mutta mitä enemmän materiaaleja on, sitä luovempi voi käsitöitä tehdessä olla ja se on super fun!
Pidän esimerkiksi olemassa oleviin esineisiin yksityiskohtien lisäämisestä… tähän puseroon lisäsin valkoisia röyhelöitä…
Sitten tuunasin yksinkertaista yksiväristä kotimekkoa, joka alun perin muistutti lähinnä pitkää aluspaitaa. Lisäsin tilkkutäkkityönä laskoksia, pitsejä ja röyhelöitä ja tuloksena on erittäin kaunis leninki! Käytän sitä nyt lähes joka päivä, pidän siitä todella! Kuvissa on mallina Ivanka, mutta koska hän on niin laiha, mekon todellinen aura ei tule esiin… siihen tarvitaan kypsää naisellista rehevyyttä 😀 hahhaaa…
Investoimisesta ja pörssistä.
No jaa, mistä oikein aloittaisin… hahhaaaa…
Viime vuosi oli pörssissä hankala, mutta myös hyvin jännittävä. Olen kärsinyt melkoisia tappioita…
… tietysti tyyliin ostamalla omasta mielestäni pohjalta, mutta todellisuudessa kalliisti ja myymällä halvalla (käyttämällä vielä kaksinkertaista kerrointa) – niin ei tule rikkaaksi. Pääsee myös siitä olemassa olevasta käteisestä eroon, jota suurella innolla vielä ”pohjiin” en sijoittanut, saa tappioilla olevien asemien vähentämistä ja/tai lopettamista, saa mielettömästi tikittäviä korkoja eli yhteenvetona… saa perusteellisesti vasten poskea. Luovuin 50 % tappiolla myös koko kryptosalkustani.
Tulee mieleen Kristjan Liivamägin Äripäev-radio-ohjelmalle antama haastattelu, jossa hän puhui sijoittajauransa alkuvuosista. Se oli kuin sivu minun sijoituspäiväkirjastani. Hahhaaa, kaikki samat epäonnistumiset on käyty läpi, valitettavasti toistuvasti, sillä ensimmäisestä kerrasta en vielä oppinut.
Mitkä olivat minun tärkeimmät vikani?
1. En käyttänyt stoppia. Esimerkiksi pitelin yli puoli vuotta käsissäni lähes 180 eurolla ostettuja COIN:n osakkeita, kunnes myin ne lopulta 50 eurolla pois. Taivas siunatkoon!
2. Olin joissain asioissa huonosti informoitu. Esimerkiksi en tiennyt, että LHV:ssä osakkeen takaus katoaa, jos sen arvo laskee alle kolmen euron. Minun osaltani Uniperin esimerkki: ostin viime vuonna osakkeita viidellä eurolla, pidin niitä hallussani ja yhtenä hetkenä hinta laski 2,85 euroon.
Mitä opin?
1. Koska ”oppirahat” tulivat kunnolla maksetuiksi, niin varmasti tuo vuosi pörssissä teki minusta konservatiivisemman ja rauhallisemman.
2. Päivätreidauksen lisäksi katson myös pitkäaikaisia osinko-osakkeita.
3. Sain itselleni vahvistusta siitä, että pörssit ovat kiinnostavia ja tarjoavat minulle jännitystä. Ottaen kaikki edellä mainittu huomioon, olen salkkuni päivän tilanteeseen kuitenkin tyytyväinen. Treidaaminen karhutorilla on vaikeaa, minä en selviä siitä menestyksellä (vielä), mutta päiväkaupasta muuten pidän. Lyhyeksi myymistä en ole vielä kertaakaan tehnyt, en osaa, mutta sellaisessa markkinatilanteessa sen pitäisi olla ensimmäisen supertaito… Hahhaa… Muutenkaan en ole toiminut optioiden parissa, sillä minulla ei ole vielä täydellistä käsitystä niistä. Treidaus onnistuu minulta kuitenkin aina, mutta missä erehdyn, on STOP ORDER. Helena-Reet, käytä stop orderia! 😀
NordenBladet – Ivankan talviloma kului suurelta osin Mõigussa isoäidin ja isoisän luona, minulta uusien ideoiden tuottamisen parissa ja Allanilta koodia kirjoittamalla. Aika lentää ja joulusta on huomaamatta tullut Valentinin päivä. Elämä kulkee omaa polkuaan… kenellä koulu, kenellä työ, välillä vähän lomaa, vähän iloa, paljon tragediaa.
Yhteenvetona siis:
31. joulukuuta, uudenvuoden aatto 2022:
Vuodenvaihteen vietimme Allanin ystävän Kairon luona, jossa oli toinenkin ystävä Andres vaimoineen. Ilta oli oikein kiva, mutta koska heidän piti yöllä vielä jatkaa eteenpäin, kaikki tapahtui kuin kiirehtien. Tein mukaan kahta eri lajia suolaisia piirakoita ja ison kakun. Yhden kakun tein kotiinkin ja yksi meni Estellan ja Ivankan mukana Mõiguun isoäidin ja isoisän luokse. Kuten tavallista, katselimme vuodenvaihteen ohjelmaa, söimme ja kilistelimme koko illan samppanjalaseja. Hauskaakin oli, varsinkin nukkumaan mennessä. Allan päätti mennä sänkyyn kauluspaita päällä, sanoen: ”Ihmisen täytyy nukkumaankin mennessä näyttää hyvältä”. Hahhaaa 😝🤣
Joulukuun loppu ja tammikuun alku olivat puutarhassa hyvin kauniita. Oli kaunista katsella todellista pohjoismaista talvea. Huippukaunista! Sillä oli kuitenkin myös pieni miinuspuolensa – lunta oli niin runsaasti, että valitettavasti se mursi suuriltakin puilta isoja oksia ja lumitöitäkin oli kunnolla (tulee ehdottomasti ostaa puutarhatraktoriin lumiaura, jonka voi talvella kiinnittää traktorin eteen). Allan pilaili vielä, laulellen kauniita joululauluja, tyyliin ”Sataa lunta, sataa lunta, hurraa”, kirjoittavat säveltäjät ja laulujen sanoittajat, jotka asuvat kaupunkiasunnoissa… hahhaaa 😂😂😂
Murimäen lumitöistä minulla valmistui jo maaliskuussa 2021 maalaus ”Hänen Ylhäisyytensä Hiiri Ensimmäinen”, hiirimaalaussarjan nro 15. (enemmän kuvia maalauksesta taideblogisivullani sivustolla Elisheva&Shoshana TÄSSÄ).
14. tammikuuta Allanin veljen vaimolla Tiinalla oli syntymäpäivä, jota vietimme viikkoa aikaisemmin Lentosatamassa, jossa syntymäpäiväohjelman puitteissa vierailimme erilaisissa näyttelyissäkin (Jumindan onnettomuutta kuvaava ”Helvetti Jäämerellä”, Jäänmurtaja Suur Tõll jne.). Kaikki oli upeaa, paitsi se, että syntymäpäiväsankari itse ei voinut tulla, koska Otto sairastui :/
15. tammikuuta minun äitini vietiin kahdesti ambulanssilla sairaalaan ja selvisi, että hänellä on keuhkotukos 😢😢😢,
22. tammikuuta vietimme Muugan Löwenruh´ssa Allanin kanssa rakkauspäiväämme (jo 2 vuotta ja 9 kuukautta yhdessä!). Ruoat siellä ovat hyviä, pois lukien hatšapuri. Minulla oli kylmä ja istuin koko ajan Allanin villapaidassa. Ivanka oli myös meidän kanssamme. Vatsat tulivat niin täyteen, että kotona illaksi valmistettua suolaista raejuustoleivosta ja marjakakkua söimme vasta seuraavana päivänä.
27. tammikuuta hyvästelin Pärnamäellä Peeter-sedän.
Peeter Ennet, Kuva: MTÜ Eesti Geoinformaatika Selts (ESTGIS)
No, ja sitten vielä kaikenlaisia arkisia asioita… Ivankan kanssa olen käynyt savipiirissä ja Laulasmaan SPA:ssa, Allanin kanssa Mustamäen 21+ SPA:ssa, Estella matkusti 6. helmikuuta kahdeksi viikoksi viululeirille Madeiralle. Olen ommellut, lukenut ja tehnyt remonttia, käynyt hieronnassa, suuhygienistin luona ja kauneussalongissa. Tammikuussa annoimme Onnen palatsiin (avioliittovirasto) avioliittohakemuksemme ja suunnittelemme häämatkaa jne.
14. helmikuuta, ystävänpäivä
Eilen oli siis ystävänpäivä…
Tein tällaisen pöydän:
Santa Marian munanuudelit, tuoresalaatti (kaali, tomaatti, paprika, Fringillan mungopavun-retiisin idut, 3frutti babypinaatti, Hansa Herbsin basilika, mansikat), kastikkeeksi Farmin hapankerman ja Santa Marian Crispy Chicken -mausteen sekoitus). Oheen vielä tuoretta vihreää sipulia (Minu Maitse) ja raejuustoa (Alma). Juomaksi Kadarbiku -tuoreporkkanamehua.
Lahjoitin Ivankalle ja Allanille punaisia tulppaaneja ja Super Summ -lottoarvan.
Nyt minun pitää lopettaa, Ivanka ja Allan saapuvat kohta kotiin. Katson kerran, mitä pörssissä tapahtuu, teen iltapalan ja sitten lähdemme Allanin kanssa Draamateatteriin katsomaan näytelmää ”Vieraat”.
(seuraavassa blogissa kerron remontista, ompelusta ja ehkä joitakin yhteenvetoja viime vuonna pörssissä tapahtuneesta 😱)
NordenBladet – Lapset olivat neljä päivää Saarenmaalla ja meillä Allanin kanssa on ollut enemmän aikaa toisillemme. Yhden päivän yksinkertaisesti lepäsimme ja katselimme kaikenlaisia elokuvia ja tv-sarjoja.
Minulla on taas uusi suosikki ja se on My Mortgage Free Home, jossa juontaja Amanda Lamb esittelee ihmisille neljä kiinteistöä, jotka nämä voisivat ostaa oman nykyisen kotinsa sijaan ilman pankkilainaa. Paitsi että minusta on oikein propagoida lainatonta elämäntapaa, tässä sarjassa on upeita englantilaisia maisemia – niin kauniita, että minulla on herännyt vastustamaton halu mennä pitkälle automatkalle Englannin eri kylein kautta.
Mitä me sitten (lapsista) vapaana aikana lisäksi teimme? Luonnollisesti töitä 😀 Allan puuhaili ohjelmoinnin parissa ja minä tein lopulta valmiiksi OHMYGOSSIP:n vironkielisen sivun uuden muotoilun.
Lisäksi tuli siivotuksi, vaihdoin verhot, ostimme ja pakkasimme joululahjoja, leipomista ja paistamista oli paljon ja myös tavaroiden lajittelu tuli aloitetuksi. Myymme osan tavaroista, joita emme enää käytä. Tällä hetkellä sivustolla osta.ee on 1. tammikuuta asti myynnissä kaksivärinen 3D-tulostin Zonestar Z8 ja Thrustmaster T300 RS -ratti kehyksineen ja Pro-polkimineen. Joka on kiinnostunut, voi tehdä huutokaupassa tarjouksen, mahdollisuus saada ammattilaistuotteet ehdottomasti markkinahintaa edullisemmin.
Uusia tavaroita minulla on Brotherin ompelukoneen lisäksi Trustnin suunnitteluun tarkoitettu tabletti. En osaa vielä käyttää sitä, mutta toisella tietokoneella tuli ajankuluksi muotoilluksi erilaisia kuvioita ja mandala-kuvia (alla kuvia tekemistäni kuvioista). Kuvioiden muotoilu on erittäin rauhoittavaa ja kiehtovaa!! Katsokaa esimerkiksi sivustoa spoonflower.com. Tuhansia erilaisia kuvioita eri taiteilijoilta, muotoilijoilta ja muuten vain harrastajilta, ja niitä voi tulostaa erilaisille kankaille, tapetiksi jne. Tosi kivaa!
Ompelu on minulla pääsemässä vasta vauhtiinsa, sillä odotan edelleen kankaita, pitsejä ja nauhoja, mutta yhtä ja toista kuitenkin teen. Patalappujen tekemisen ja kasatolkulla esineiden korjaamisen lisäksi ompelin sellaisen kaksitaskuisen pussin, jota ajattelin joko silmälasikoteloksi tai puhelinta varten. Annoin sen Ivankalle puhelintaskuksi.
Joulun vietimme kuten viime vuonnakin (katso blogi TÄSTÄ) Allanin äidin luona Kadriorgissa, paitsi että lapset olivat tällä kertaa Saarenmaalla. Tein kaksi kakkua, yhden vanhemmilleni ja toisen meille mukaan. Allanin veli teki suolaisen suupalapöydän, joka oli jälleen hyvin runsas ja maistuva. No, ja sitten lisäksi se itse tehty kotiolut. Minä, joka rakastan olutta, sanon rehellisesti, että se oli parasta olutta, mikä olen eläessäni maistellut! Täysin huippuluokkaa.
Alempana kuvia joulun outfitistani ja meidän tämän vuoden joulupöydästämme, jossa siis oli: uunikaalia, uuniperunaa, itse valmistettua pasteijaa ja hummusta, sianpaistia, tuoretta salaattia, kotitekoista kurpitsasalaattia, itse marinoituja kantarelleja, itse tehtyä metsävadelmahilloa ja lakkahilloa. Jälkiruoaksi tein crème brûlée – kermavaahtokeksikakun pistaasipähkinöiden, mantelien, cashew-pähkinöiden, banaanien ja mansikoiden kera.
Vielä joulukuun ruokakuvia… Pieni katsaus siitä, mitä olen paistanut ja mitä olemme syöneet:
Dujardinin papuja, Santa Marian riisinuudeleita, merikaalisalaattia, lihaa, voileipiä, pitsaa, suolainen uunileivos, erilaisia salaatteja, kalapuikkoja, ohukaisia, piparkakkuja, jäätelöä jne. Uusina tuotteina tuli kokeilluksi Martan ”kotoisia linssikotletteja” ja erilaisia kahvilajeja. Olen käyttänyt vuosia Löfbergsin kahvia, mutta nyt tulee myöntää, että Pauligin kahvit maistuvat vaihtelun vuoksia loistavasti. Erityisesti pidin Pauligin Cafe Reykjavikista. Ruokakauppa Selver antoi minulle lahjaksi mukaan Andri-Peedo -tilan vuohenjuustoa, joka oli niin hyvää, että jälkeenpäin tilasin sitä lisää.
NordenBladet – Talvi on saapunut ja lunta on niin runsaasti, että lumityöt eivät enää tunnukaan kovin mukavalta toiminnalta. Tunnin verran lumen kanssa painimista on sopiva, mutta kolme tuntia joka päivä on jo liikaa ja vaikuttaa niveliin. Satutin jo vuosia sitten kyynärpääni ja joka talvi, heti kun pakkaset ovat tulleet, minulla niveliä särkee, ja tulee niellä Melox 15 mg (reseptillinen särkylääke, hahhaa… hyvää vanhan ihmisen tarinaa).
Minulla on lisäksi eräs hyvä ja yksinkertainen vinkki… Ottakaa mukava, iso ja pehmeä froteesukka ja leikatkaa niistä jalkateräosa pois – tuloksena on erittäin mukava kädenlämmitin 😀 Kantapään osa sopii kyynärpään kohdalle kuin valettu ja resoriosa näyttää hihan alta siistiltä.
Minulla on uusi ompelukone! Oikeammin sanottuna elämäni ensimmäinen oma ompelukone. Olen aiemmin kokeillut vain isoäitini Singerillä, joka on edelleen huippuhyvä kone, pitkästä iästään huolimatta (isoäiti antoi sen perinnöksi pikkusiskolle).
Minun valintani osui sähköompelukoneeseen Brotheri Strong & Tough HF37. Miksi?
1. Pidin siitä, että sillä voi ommella sekä ohutta silkkiä että vahvempia kankaita (myös nahkaa)
2. Koneessa on myös saumuritoiminto kankaan äärten ompeluun (tavallisesti siihen pitää ostaa erillinen saumuri), venyvät ompeleet trikookankaiden ompeluun sekä koristeompeleet.
3. HINTA!!! Vain 299,99 EUR (ostimme Euronicsista) – tuntuu sopivalta hinnalta puuhasteluun minun tapaiselleni suhteellisen alkeistason ompelijalle.
Ensimmäinen projektini olivat patalaput, joista tuli supersuloiset (I think)! Yhtenä päivänä tein yhden, toisena päivänä toisen. Tällä hetkellä materiaali-, pitsi-, nauha- ja lankavalikoimani on rajallinen, mutta tein AliExpressille tilauksen ja parin viikon kuluttua pitäisi ensimmäisten erien saapua 😛
Lajittelin myös kaapit ja heitin vuoteelle kasan vaatteita, joita alan yhdistellä ja uudistaa. Olen niin innoissani nyt ja tunnen itseni supernaiseksi 😜😝🥰 Suunnitelmissa on alkaa tehdä myös tilkkutöitä, joilla voi antaa vanhoille esineille/materiaaleille uuden elämän.
Uusi kuukausi, uudet syntymäpäivät. Vanhempi sisareni Marie kutsui viime hetkellä synttäreilleen ja koska tilaisuus oli perjantaina keskellä päivää, en voinut mennä paikalle Tarttoon… mutta avuksi tuli Interflora, josta tilasin lähetillä kortin ja kukat.
Kävimme myös Allanin veljenpojan Oscarin syntymäpäivillä. Lisään kuvan siitä, miten upeita kakkuja tehdään erikoistilauksesta!!! Huippujuttu!
Ruokakuvia myös. Olen tässä kahden viikon aikana kuvannut joitakin aterioita. Ruokalistalla on ollut kaurahiutalepuuro mustikoiden kera, kotoinen tomaatti-paprikalaatikko, erilaisia tuoreita salaatteja, väkevä kotoinen valkosipulijuusto, perunat ja jauhelihakastike, kanakotletit, kananfileepalat, verimakkarat, munanuudelit, wrappeja, paistettuja munia jne.
Jälkiruoaksikin on ollut suuri valikoima. Allanin äiti kävi päivän kokkikurssilla, jolla valmistettiin erilaisia leivoksia (suklaa-éklaireja ja muita maistuvia, joiden nimiä en muista). Itse tein taas piparkakkuja, markkinoilta tuotiin lahjaksi jänniä lumiukkomakroneita, Ivanka heitti ostoskoriin ”Lotte Rõõmsud” (hedelmänmakuiset viljarenkaat) ja olen ihastunut Kalevin makeisiin ja konvehteihin, joiden pakkausten muotoilu on uusi megahygge skandinavialainen. Yksinkertaisesti superdesign minun mielestäni! Kalevin nappikarkit ostin vain pakkauksen kauniin ulkonäön vuoksi! 😀
Uusi muotoilu myös kynsissä! Hahhaa… Koska olen tällä hetkellä sellaisella ns. taidelaineella, teetätin joulukuuksi sadunomaisen ja jouluhenkisen geelilakkamanikyyrin (30 EUR). Pedikyyri rajoittui yksivärisiin punaisiin kynsiin (40 EUR).
