Helena-Reet: Yön kuningatar, Rantakansan festivaali ”Merilaulun JUHLA”, Tallinnan vanhakaupunki ja Mestarien piha
NordenBladet- Viikonloppu saapuikin… Edellisestä blogista on kulunut pari päivää, mutta paljon on ehtinyt tapahtua. Koko ajan tapahtuukin paljon, ja tiheämpään blogin kirjoittaminen on oikeastaan helpompaa kuin kirjoittaa pitemmästä jaksosta yhteenvetoja. Joka päivä on puhelimessa kymmeniä uusia kuvia ja paljon on tullut tehdyksi, käydyksi ja nähdyksi. Joka tapauksessa tästä saatte heti lukea kolmen viimeisimmän päiväni parhaat palat.
Kävimme Allanin kanssa Kuusalun kihlakunnassa Pudisoon joen harjulla sijaitsevassa Kolgan kartanossa katsomassa Piret Jaaksin näytelmää Yön kuningatar. Osissa: Ülle Lichtfeldt (Rakveren teatteri), Miika Pihlak ja Jaanis Valk (näytelmässä Elli, Jakob ja Hunajamies). Sali oli tosin pieni, mutta seinästä seinään väkeä täynnä ja aplodit näytelmän jälkeen eivät tahtoneet mitenkään loppua. Pidin esityksestä todella (varsinkin toisesta näytöksestä), mutta täytyy sanoa, että yleisesti ottaenkin virolaiset näyttelijät ja teatteri ovat erittäin hyvätasoisia!
Edellinen esitys, jota kävimme katsomassa ennen Yön kuningatarta, oli jo kauan sitten. Se taisi olla maaliskuun lopussa kulttuurikeskuksessa Kaja Jaanus Nuutren kokoama musikaalinen draamanäytelmä ”Meidän pitäisi puhua Raimondista”. Osissa: Liisa Pulk, Mart Sander, Nikolai Bentsler, Jürgen Gansen (Kuressaaren teatteri), Hardo Adamson, Miika Pihlak, Kristjan Arunurm (Salmen teatteri).
Näytelmä oli tosin ”minun ja Allanin ikäryhmän” ulkopuolella, ja se näkyi myös paikalla olleesta yleisöstä… mutta… tietäen jossain määrin tuon ajan historiaa ja tuntien Valgren musiikkia, esitys sopi ja oli ns. Mart Sanderin tapaan kiehtova ja syvä. Muuten, ”Viimeinen valssi”, jota näytelmässä Valgren hautajaisissa soitti Mart Sander, kuului aikoinaan Valgrelle itselleen ja on nykyisin Mart Sanderin hallussa. Tosi kiinnostava yksityiskohta, vai mitä?
Tänäänkin oli todella upea päivä! Vanhempi tyttäreni Estella Elisheva (18) on alkanut toimia aktiivisesti Elisheva & Shoshana-brändimme parissa. Kun tyttäret olivat pieniä, jonain hetkenä ajattelin, että haluaisin antaa heille koko elämän ajaksi jonkin lahjan. Niinpä perustin tytärten nimien mukaisen tavaramerkin (katso pienen perheyrityksemme syntymätarina tästä: elishevashoshana.com).
Nyt jo monetta kerta hän ilmoittautui puolestamme omasta aloitteestaan markkinoille. Tällä kertaa siis tänään 13. heinäkuuta Viimsin ulkoilmamuseossa (Rohuneeme tee 53a, Pringin kylä, Viimsin kunta) järjestetylle Rantakansan festivaalille ”Merilaulun JUHLA”. Sen puitteissa järjestettiin myös suuret vanhan tavaran ja käsityön markkinat. Estella Elisheva möi siellä meidän itse Virossa valmistamaamme käsityökosmetiikkaa – käsityösaippuoita, hius- ja vartalonhoitotuotteita, tuoksuvia kylpysuolatuotteita jne. Markkinakuvat on otettu ennen tilaisuuden alkua ja siksi niissä on väkeä vain vähän.
Tilaisuus oli kaikille vierailijoille maksuton ja ihmisiä on valtavasti. Estella sai kunnon kassan ja on hyvin innostunut yritystoiminnasta. Niin niitä kokemuksia tulee… 🙂 Olen hyvin ylpeä hänen yritteliäisyydestään. Hän ei pelkästään toimi ja kerää rahaa vain sukanvarteen, vaan tutkii erilaisia sijoitusmahdollisuuksia. Niin reipas minun tipuni on! Toivottavasta äidillä on eläkeiässä vähintäänkin viinirahasto varmistettuna 😀 hahhaaaa… hahhaa
Autoimme Estellaa järjestämään pöydän ja sitten hän jäi Viimsin ulkoilmamuseoon myymään E&S-tuotteita itsenäisesti. Ivanka Shoshana meni Marguksen kanssa Tallinnan meripäiville ja minulla oli Allanin kanssa lauantai vain kaksinoloon. Ensimmäinen asia, jonka teimme, oli Viimsin Pihlaka-kahvilassa caffe latten ja sitruunakreemillä täytetyn éclair-leivoksen nauttiminen! Minun ehdoton suosikkini ns. kaupan keittotaikinatuotteiden joukossa. Nami-nami!
Sitten ajoimme Allanin kanssa Tallinnan vanhaankaupunkiin, pysäköimme auton ja yksinkertaisesti jaloittelimme vanhassakaupungissa ristiin rastiin. En ollut pitkään aikaan tehnyt sitä ja se oli tosi upeaa! Viru-katu, Vene-katu, Raatihuoneen tori, Harju-katu jne. Ja sitten…
… Äkkiä satuimme pienen pienelle vanhankaupungin sisäpihalle – Mestarien pihalle (Meistrite Hoov, Vene-katu 6), josta pihan aivan perimmäisestä nurkan takaisesta sopesta löysin jotain hämmästyttävää — Keramiikkapajan! Millaista fantastista keramiikkaa! Aluksi luulin, että kyseessä on näyttely, mutta se olikin keramiikkapuoti, jossa on myynnissä monien taiteilijoiden tuotantoa. Voin erehtyä, mutta tietääkseni siellä on kuuden Viron taideakatemiassa opiskelleen taiteilijan (Rita Randmaa, Elize Hiiop, Üllo Karro, Ann Nurga, Janne Runin, Jana Zgun) tuotantoa.
MITEN MAHTAVA GALLERIAPUOTI!!!!! Todellakin!! Rakastan savea todella, olen käynyt Ivanka Shoshanan kanssa jo vuosia savipiirissä… olin/olen yksinkertaisesti niin haltioissani! Pidin kaikesta, mitä siellä oli… mutta erityisesti pidin Ann Nurgan tuotteista. Hänet voi löytää sosiaalisesta mediasta myös nimellä Savinõid (Savinoita). Olen täysin kiihdyksissä siitä, mitä näin. Pidin siitä niin kovasti, se oli todella inspiroivaa… Minulla syntyi juuri se tunne, joka aiheutuu vatsassa, kun haluaa luoda jotain uutta, kun tunnet, että olet täynnä inspiraatiota. MAHTAVAA, KIITOS!!!
Päivä päättyi ravintolassa Controvento, jossa on perinteinen italialainen keittiö (Vene-katu 12, Katariina käik).
Seuraavaan kertaan! Halauksia!