NordenBladet – Viime viikonloppuun mahtui melkoinen annos toimintaa – paljon kotitoimia, minun ja Ivanka Shoshanan savipiiri, lastenkirjan ”Hänen Ylhäisyytensä Hiiri Ensimmäinen” kirjoittaminen (ensimmäinen luku on valmis!), työtä NordenBladetin parissa, ja lisäksi aloitin julisteen suunnittelun Viron kansallismuseoon (Eesti Rahva Muuseum, ERM) tulevaa näyttelyäni varten. En ole koskaan ottanut tarkalleen aikaa, mutta siitä lähtien, kun luovuin kotiapulaisesta, minulta kuluu kotitoimiin (siivoaminen, vaatteiden lajittelu ja peseminen, lämmittäminen, lumenluonti, ruoanvalmistus, astioiden peseminen, lasten kuljettaminen kouluun ja harrastuksiin jne.) päivittäin vähintään n. 3-5 tuntia… Kesäaikaan, kun puuhaan lisäksi puutarhassa ja kasvihuoneessa ja ruohonleikkaaminenkin alkaa, aikaa kuluu vieläkin enemmän.

Toisaalta se on niin upeaa – pidän kaiken tekemisestä ja toimittamisesta itse (naisena olenkin kodin sielu ja sydän), mutta toisaalta tunnen itseni välillä pikemminkin ”siivoajana, autonkuljettajana ja aputyöntekijänä” kuin liikenaisena, taiteilijana ja toimittajana. Mediakanavien – kuusikielisen NordenBladetin ja sen alaisuuteen kuuluvien OHMYGOSSIP-viihdesivustojen toimittaminen vaatii äärimmäisen paljon aikaa ja omistautumista, Elisheva & Shoshana -brändi vaatii kehittämistä, ja maalaaminen, keramiikka ja kirjan kirjoittaminen vaativat nekin oman aikansa. Uuuhhh… jaaaaa… välillä en itsekään ymmärrä, miten olen pystynyt elämään vuosia sellaisen työkuorman ja jännityksen alaisena. Joskus kyllästyttää, mutta yleensä nautin nopeasta elämänrytmistä ja siitä, että on miljoona asiaa työn alla samaan aikaan. Vaikkakin, täysin rehellisesti sanottuna, työn osalta olen nyt korona-aikana vähentänyt kovasti tempoa ja jos aiempi työaikataulu (tiheä matkailu, messut, kurssit, kokoukset jne.) sattuisi palaamaan, niin olisi järkevää käyttää taas ulkopuolista apua.

Keskiviikkona kävin pienessä leikkauksessa (minulla on nikkeliallergia ja paidan vetoketju tai jokin muu ärsytti kehoa niin paljon, että tarvitsin välitöntä leikkausta). Päältä katsoen mitään hullumpaa ei enää ole, otan nyt tulehduksen laskemiseen kahdesti päivässä Duracefia ja haavoihin tulee levittää Braunovidonia. Äiti ja isä ottivat Ivanka Shoshanan viikonlopuksi luokseen ja päätin vaihtelun vuoksi ajaa Viljandiin. Estella Elisheva oli erittäin iloinen, kun sai jäädä yksin kotiin… hahaa.

Rauhallisen, pitkän ja miellyttävän aamiaisen jälkeen starttasin Raplan ja Türin kautta Viljandin suuntaan. Pidän antiikkikaupoista, löydän lähes aina jotain ostettavaa (olkoonpa se sitten vaikka vanha taottu kynttilänjalka, valurautakulho, käsin kirjottu pöytäliina, vanha pöytähopea tai karahvi). I looooove to buy all kind of old shit 😀 Raplassa on kiva antiikkikauppa ”Jaama Vanavara” (”Aseman Vanhat Tavarat”, osoite: Viljandi maantee 89) ja Türillä keskusaukion luona olevasta liikenneympyrästä Pärnun-Rakveren-Sõmerun maantietä pitkin noin kolmannessa talossa Viljandin suuntaan ajettaessa on kiva second hand -puoti. Kun niissä olin käynyt, pidin pienen kahvitauon Türin Kreivi Drakulan pubissa ja sitten ajoin Viljandiin. Viljandissa pidän kaupasta Sõbralt Sõbrale (”Ystävältä Ystävälle”, osoite Kauba 4). Sieltä löydän lähes aina jonkin kiehtovan puukulhon tai kupariastian. Ja Viljandissa käyn pakollisena kuviona myös Amrita Cafessa (Tallinna mnt 29a), jossa on yksinkertaisesti maailman parhaat pitsat! (alla olevassa kuvassa vasemmalla Türin Kreivi Drakulan pubi ja oikealla Viljandil Amrita-kahvila).

Sen jälkeen pysäköin auton ja vein tavarat Grand Hotell Viljandiin (EVE-Hotelliin). Viljandissa pysäköinti on maksutonta kaikkialla… erityisen mukavaa, olin ehtinyt välillä jo unohtaa sen! Hotellihuoneen ikkunasta avautui näkymä Tartto-kadun kupeessa olevaan puistoon ja aivan vieressä on myös kaunis Lossi-katu. Pidän Viljandin vanhasta kaupungista, mutta kummalista kyllä paikalliset eivät ole sen faneja. He suosivat ennemmin laitakaupungin paikkoja, jossa ei ole turisteja ja on mukava pysäköidä. Nyt keskustan tilanne on poikkeuksellisen paha – joka toinen kauppa ja kahvila on sulkenut ovensa 🙁 Perjantaina minulla oli keskikaupungilla pari tapaamista, mutta muu aika oli vapaa ja käytin sitä yksinkertaisesti jaloitteluun ja ympäristöstä nauttimiseen. Kävin myös katsomassa Posti-kadulla olevaa kuvanveistäjä Mati Karminin luomaa surullisen kuuluisaa pop-laulaja Jaak Joalan monumenttia, luin paikallista Sakala-lehteä ja illalla tempasin hotellin läheltä Coopista samppanjan mukaani hotelliin, ja elämä tuntui ihan ruusutarhalta!

PS! Viljandissa rauhallisesti aikaa viettäessä päässäni syntyi myös uusi, hyvä liikeidea, joka muuten tuntui seuraavana aamunakin yhtä hyvältä!! Olen sellainen loputon ideageneraattori, sille ei voi tehdä mitään! Heh… siten tulee kaiketi oma ”todo-list” venyttää vieläkin pitemmäksi?!! 🙂

Seuraavaan kertaan! Halauksia!

Lue myös minun aiemmat blogipostitukseni (kaikki postitukset voi lukea neljällä kielellä – viroksi, suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi!)

NordenBladet – En pysty ymmärtämään, miten ihmiset valittavat ikävyyttä. Minulla kaikki päivät ovat todellakin niin täynnä tapahtumia, että kaikesta siitä kertominen muuttuu hankalaksi. Päivät ovat pitkiä ja täynnä erilaista toimintaa ja kaikkea ei yksinkertaisesti ehdi kirjoittaa blogiin. Pitäisin todella siitä, että voisin ikuistaa suurimman osan päivittäisistä toimistani, ajatuksistani ja ideoistani, mutta tällä hetkellä se tuntuu olevan täysin mahdotonta. Aika vain ryntää eteenpäin ja en ole niin taitava, että saisin kaiken ikuistetuksi. Päivittäinen blogin pitäminen tuntuu erittäin hankalalta, sillä erilaisia velvollisuuksia on kasoittain.

Leikkasin otsatukan! No siinäpä vasta suuri uutinen… haha… niin teen ehdottomasti joka kerta, kun olen antanut aiemmin leikatun otsatukan kasvaa jonkin aikaa. Minulla on myös tapana leikkiä hiusvärillä – ruskea, tummanruskea, punainen, musta… pidän niistä sävyistä todella ja leikin niillä jatkuvasti. Tällä hetkellä olen punertavaan päähäni hyvin tyytyväinen. Kahden viime päivän aikana ainakin viisi ihmistä on sanonut minulle, että muistutan Osmanien historian Turkin sulttaani Suleimanin ensimmäistä suosikkinaista ja myöhemmin laillista puolisoa Hürrem Sultanaa. No, oikeammin syntyperältään saksalais-turkkilaista näyttelijätärtä Meryem Sahra Uzerlia, joka näytteli TV-sarjassa Vuosisadan rakkaus Suleiman I:n suosikkivaimoa Hürremiä. Mnjahhh… ei ole minun uskoni eikä idolini, mutta mitäpä siitä. Erittäin kaunis, huomiota herättävän kunnianhimoinen ja fiksu nainen, siksi otan sanotun suurena kohteliaisuutena. TV-sarjankin olen nähnyt ja uskon, että se on yksi kiinnostavimmista ja ovelimmin suunnitelluista ja harkituista filmeistä, joita yleensäkään tiedän.

Minun toiveeni on tehdä samaa ”promotyötä” Pohjoismaille… esitellä Skandinavian / Pohjoismaiden kulttuuria perinteitä, kertoa Pohjoismaiden tarina artikkelien, kansantarinoiden, radiolähetysten ja videoklippien (ehkä joskus myös pitempien filmien) avulla – positiivisesti, kiinnostavasti ja vauhdikkaasti. Se on yksi minun missioni NordenBladetissa! Haluan sydämestäni, että pohjoismainen mystiikka ja kulttuuri säilyisivät ja Pohjolan ihmiset pitäisivät yhtä ja meidän perinteemme eivät kuolisi! Meidän kulttuuriperintömme on niin mahtava! Sitä ei pidä edes kaunistella, vahvistaa rakkaustarinoilla tai kyllästää rikkauksilla — se on luonnostaan niin vahva, häkellyttävän voimakas ja ainutlaatuinen!

Mitä pidätte uudesta hiusväristä?? 🙂
(blogi jatkuu kuvien jälkeen)

Voitin jokin aika sitten tuurilla Viron kansallismuseon hankkeen ”Oma näyttely 2020” (suuret kiitokset siitä teille, rakkaat lukijat ja minua äänestäneet! Lue siitä lähemmin TÄSSÄ ja TÄSSÄ), ja tietysti, kuten minulle tyypillistä, asetin heti lähes monta kertaa kykyni ylittävät tavoitteet. Julistin ElishevaShoshana.com -blogissa suureen ääneen, että aion kirjoittaa lastenkirjan ”Hänen Ylhäisyytensä Hiiri Ensimmäinen”, jonka itse kuvitan, ja esittelen sekä maalauksia että kirjan jo samassa voittonäyttelyssä ”Meidän kodin noitakeittiö”. Puuuuh.. Mitäpä siitä osaisin sanoa. Olen aivan hullu! Aika lentää, määräajat lähestyvät ja tulos on ”odottamassa”!!!

Yksityiselämässäni on hankala aika (ehkä kerron siitä jollain toisella kertaa pidemmästi, tai sitten en). Pää on sekaisin ja samoin tunteet, on aika vaikeaa keskittyä mihinkään kunnolla. Olen aloittanut maalausten tekemisen ja tuloksiin hyvin tyytyväinen, mutta samalla olen itselleni asettamastani aikataulusta hyvin, hyvin paljon myöhässä. Katastrofaalisesti myöhässä! Tänään kuitenkin tunsin, että TÄNÄÄN alan taas muuttaa asioita! Aloitan sen tänään ja heti. Otin kirjahyllystä kaksi hyvää lastenkirjaa: Grimmin veljesten (Wilhelm Grimmin ja Jacob Grimmin) Lumikki ja seitsemän kääpiötä ja Astrid Lindgrenin Veljeni, Leijonamieli. Luin ne saman tien läpi. Lindgrenin Leijonamieltä – Kaarle Leijonasta ja Joonatan Leijonasta – lukiessani hukuin kyyneliin. Sitten selasin myös Tove Janssoni Muumit ja päädyin siihen, että kaikkein pienimmille, kuten alkuun olin suunnitellut, en joko osaa tai halua kirjoittaa. Haluan kirjoittaa vähän värikkäämmin. Näiden saksalaisten ja pohjoismaisten kirjailijoiden luomistyön uudelleen lukemisen jälkeen olin niin täynnä poweria, että aloin heti kirjoittaa… oikeastaan 4-5 tuntia ”aloin kirjoittaa” ennen kuin kynä alkoi juosta. Ja sitten se lopulta alkoikin! Ehkä julkistan teille jonkun kappaleen jo ennen ilmestymistä, saa nähdä! Nyt pitelen peukkuja, että huomisesta tulee yhtä luova ja upea päivä kuin tänään oli!

(blogi jatkuu lastenkirjojen kuvien… ja minun kuvitusteni jälkeen)

Katso lisää: Helena-Reet: ”Hänen Ylhäisyytensä Hiiri Ensimmäinen” alkaa muotoutua + KUVAGALLERIA!”

Tänään ehdin touhuta monta tuntia keittiössäkin! Tein makaroneja jauheliha-blognese-kastikkeessa ja suolaisia lehtitaikinapiirakoita fetajuuston ja peston kera. Oh, miten hyvä kokki olenkaan! 😛 Yritä sitten säilyttää linjasi, kun aina teet niin hyviä ruokia…

…mutta tähän päätteeksi kaksi vanhan kansan sanontaa:

Joka syöpi, se jaksaa!
Kenestä syöjäksi ei ole, siitä ei ole tekijäksikään!

Rakastan teitä, nyt nukkumaan, hyvää yötä!

Lue myös minun aiemmat blogipostitukseni (kaikki postitukset voi lukea neljällä kielellä – viroksi, suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi!)

NordenBladet – Vuosi 2021 on täydessä vauhdissa! Kaksi ensimmäistä viikkoa on mennyt niin nopeasti, etten ole ehtinyt kirjoittaa blogiakaan. Siksi saatte nyt lähiaikoina useita blogeja kerrallaan, sillä kuvamateriaalia ja uutisia on kertynyt paljon. Aloitan kuitenkin vuodenvaihteesta. Vuodenloppu meni kuten enemmistölle ihmisistä, koronarajoitusten vuoksi kotona.

Aloitin vuoden viimeisen päivän urheilullisesti, koska minulla on siitä kaksi sellaista uskomusta – ensimmäisen mukaan uudesta vuodesta tulee sellainen, kuin joulukuun 12 viimeistä päivää olivat, ja toisen uskomuksen mukaan uudesta vuodesta tulee sellainen, kuin oli päättyneen vuoden viimeinen päivä. Siksi yritän aina vuoden lopussa olla oikein reipas ja jos se ei onnistu, niin viimeisenä päivänä on ikään kuin vielä yksi mahdollisuus… hahahaa. Kävin pitkällä kävelyllä, leikin Ivanka Shoshanan kanssa puutarhassa, siivosin, maksoin vielä maksamatta olleet laskut, ajattelin myönteisiä ja menestyviä ajatuksia, tein ruokaa, vaihdoin koko talon lakanat, kävin saunassa jne. Nyt blogiin kuvia ladatessani katsoin, että talo ja sivurakennukset ovat aika surullisen ja väsyneen näköisiä, perusteellista remonttia tarvittaisiin. Viime vuodet (jopa viimeiset kymmenen vuotta) ovat olleet niin kiireisiä, että muuta kuin työtä ja erilaisia projekteja ja perhettä, ei ole ehtinyt ajatella. Se on suurin virhe, minkä elämässäni olen tehnyt – en ole varannut aikaa elääkseni tätä päivää, huomisen sijaan. Kiire, kiire, kiire, niin kiire, että välillä ei huomaa, mitä nenän edessä tapahtuu. Kuulostaa niin kuluneelta, mutta elämässä tulee nauttia jokaisesta hetkestä, jokaisesta päivästä. Nähdä pieniä yksityiskohtia. Katsella ja todellakin nähdä.

(Kuvagallerian jälkeen blogi jatkuu…)

31. joulukuuta 2020 alkoi paistamisella ja päättyi syömällä… hahaa. Tein suolaisesta ruoasta peruna-munasalaattia ja lasagnea ja kaiken makean tällä kertaa ostin (Brita-leivoksia, kinuskileivoksia ja Kissa Artturin leivoksia). Mmmm ne maissipuikot karamellissa ovat yksinkertaisesti hirveän hyviä! Yleisesti teen kaikki ruoat itse, ne ovat minusta maukkaampia ja pidän siitä, että keittiön täyttävät ihanat ruoan aromit! Koska en ole melko pitkään aikaan syönyt kaupan leivoksia, minun täytyy tunnustaa, että ne ovat oikeastaan ihan hyviä. Valitettavasti nyt ei tule valmistaja mieleen, muuten voisin niitä ihan mainostaakin.

Ennen katselin vuodenvaihteessa huumoriohjelmia, mutta olen jo niin kyllästynyt niihin. Haluaisin jotain uutta! Pilailu ei olekaan kovin helppoa, sen voi hyvin ymmärtää. Ajatkin ovat muuttuneet. Ihmiset ovat kaikenlaisesta melusta ja tiedosta kurkkua myöten täynnä. Jos tänään haluaisi jotenkin yllättää – se vaatisi synnynnäistä neroa. Ivanka Shoshana päätti mennä nukkumaan ennen ilotulitusta ja heti kello 12 jälkeen menin itsekin nukkumaan.

Menestyksellistä ja upeaa vuotta 2021, rakkaat lukijat!

Alla vielä joitakin kuvia vuodenvaihteemme pöydästä ja minun ja Estella Elishevan outfiteistä.

NordenBladet – Halusin kirjoittaa tämän päivän toisen blogipostitukseni yrittäjyydestä ja liiketoiminnasta, mutta ajatus lensi kirjoittamaan alkaessa lukuisten kommenttien ja kirjeiden ansiosta aivan muuta tietä. Tunnen, että nyt olisi paljon oikeampaa puhua ulkonäöstä. Sain tänään aamun postitukseni jälkeen paljon kirjeitä. ”Oi, miten paljon olet laihtunut”, ”Oi, miten hyvältä näytät”, ”Sinulla on Angelina Jolien kasvot”, ”Oi, miten hoikka olet”, ”Ovatko nuo uudet kuvat sinusta?”, ”Haluatko saavuttaa syntymäpainosi?”, ”Milloin sinusta tuli anorektikko?”, ”Kuka sinut meikkasi?”, ”Näytät niin kauniilta” jne…

Ensinnäkin, ennen kuin sanon mitään muuta… Kiitos niistä (osin ehkä liioittelevistakin) huomioista ja kommenteista… Todellakin, sydämestäni iso kiitos! Hienoa saada niin paljon myönteistä huomiota – se on miellyttävää ja rohkaisevaa. Olen todellakin laihtunut, puuhaan ulkonäköni ja painoni parissa yhä enemmän, mutta en missään tapauksessa ole liian hoikka tai anorektinen. Minulla on toisinaan vaikeuksia ymmärtää, kujeileeko joku, antaako tunnustusta vai ivaileeko… mutta eipä sillä laajemmin ottaen merkitystä olekaan, sillä olen aina niin vahva, etten itke pahoista sanoista tai kommenteista, ja olen aina rakastanut itseäni ja pitänyt itseäni kauniina. Olen aina rohkaissut muitakin naisia olemaan onnellisia omissa kehoissaan. Vaikka olen pudottanut painoa suhteellisen paljon, nähnyt siinä paljon vaivaa ja olen siitä hyvin iloinen ja ylpeäkin (ja mikä tärkeintä – terveellisenä, urheilullisena ja hoikkana oleminen on kevyttä ja miellyttävää), en tunne, että minulla esimerkiksi miesten kanssa olisi toisenlainen ”connection”.

Naisten ei pidä olla anorektisia, vaan heillä pitää olla karismaa! Uskokaa minua, se on totta! Varmaa on, että miehet eivät pidä lihavista ja ulkonäöstään huolehtimattomista naisista, mutta jos naiset itse luulevat, että miehet pitävät superhoikista, täysin keinotekoisista ja anorektisista naisista, se ei ole totta (no tietysti on poikkeuksiakin, mutta pääsääntöisesti asia on näin). Ympärilläni on aina ollut miehiä, voi jopa sanoa, että ympärilläni on ollut vain miehiä ja joitakin harvoja naisia joskus joukossa. Olen aina tullut miesten kanssa parhaiten toimeen ja miehet ovat pitäneet minusta – aivan minkä painoisena, ikäisenä tahansa ja miten tahansa pukeutuneena. Liikekumppanini, ystäväni, samoin ajattelevat – kaikki ovat aina miehiä! Luulen, että miehet rakastavat naisen karismaa, seksikkyyttä, rehtiyttä, hellyyttä, hyvyyttä, huolenpitoa ja paino ei ole kovin tärkeä… mutta itsestään huolehtiminen – puhtaus, huolehtineisuus, karisma ja ihminen itse ovat hyvin tärkeitä. En tiedä, mutta se on minun mielipiteeni. Meidän seksuaalisuutemme ja koko suhtautumisemme riippuu aivoista, päästä. Karisma voittaa aina harmaat, ikävät, anorektiset ja nälkiintyneet ”korput”… koska tahansa. Kemia syntyy ennen kaikkea päässä, mutta tämän päivän mukavuusyhteiskunnassa ja kulutusyhteyskunnassa on silti oikein kiinnittää hieman huomiota myös omaan painoon – terveyden nimissä! Minä teen sitä nyt (oman terveyteni vuoksi), sillä haluan elää kauan, ikuisesti! Meikkaan ja laittaudun viime aikoina yhä enemmän myös siitä syystä, että olen hyvin aktiivisesti toiminnassa kauneuden maailmassa, ja Elisheva & Shoshana -brändin luojana ja kehittäjänä minun yksinkertaisesti tulee pitää huolta siitä, millaisen kuvan itsestäni annan. E&S-brändi kasvaa huimaavaa vauhtia ja kauneuden maailmassa yksinkertaisesti on omat sääntönsä. Täydellinen manikyyri, pedikyyri, kasvohoito, hiusten hoito, kunnollinen meikki – ne ovat asioita, joita en asemassani E&S-brändin kehittäjänä tänään enää voi jättää huomiotta, jos haluan, että brändi kasvaa ja kehittyy.

Halauksia! Blogin päätökseksi pari kuvaa meidän viimeisimmästä E&S-mainoskuvauksesta! Nämä kuvat eivät tosin menneet mainokseen, mutta pidän niistä silti kovin! Minulle oleellisia ovat tunteet!

NordenBladet – Heräsin tänään kello kahdeksalta ja menin ulos kävelylle. Ulkona oli tosin purevan kylmää, mutta pitkästä aikaa oli erittäin mukavaa kävellä ulkona. Kissa kulki kanssani – se oli niin kivaa. Sen jälkeen söin aamupuuron, join kahvin ja aloin tehdä saviastioita.

Tein savesta ison ja raskaan vadin ja yhden nimellä varustetun kulhon. Olen todellisuudessa tehnyt hyvin paljon saviastioita (kuppeja, lautasia, kulhoja, vateja, tarjottimia, saippuan alustoja, korurasioita jne.), mutta jostain syystä niitä ei ole kuvattu, kun ne ovat valmistuneet. Joitakin kuvia aiemmin valmistuneista tuotteista minulla jossain puhelimessä silti on. Ne on yleensä, kuten tämänkin päivän astiat, kuvattu samana päivänä, kun savi on vielä märkää. Keramiikkahan valmistuu vaihe vaiheelta (muovaat savesta, kuivatat, poltat uunissa, maalaat, poltat uudelleen uunissa). Pitkä prosessi. Niin onkin, että myöhemmin jo unohdan, ja valmis tuote menee heti lahjaksi, tai ne, jotka on valmistettu erikoistilauksena, ne postitan, ja itselle ei jää muistoksi edes kuvaa. Ajattelin, että minun pitäisi ehdottomasti muuttaa tätä kuviota – itselläkin olisi hyvä myöhemmin katsoa, mitä olen tehnyt, ja jos joku näkee jotain, josta pitää, hänen on helpompaa kuvailla, millaisen tuloksen haluaa saada. Minun pitäisikin julkistaa töitäni blogeissa säännöllisesti (sekä tässä blogissa että ElishevaShoshana.com-sivuston blogissani). Tämän päivän askarteluni tulokset ovat siis tässä.

(blogi jatkuu kuvien jälkeen)

Hieman ruokajuttua myös. Tänään valmistin lounaaksi perunamuusia ja kanaa vanhassa hyvässä béchamelkastikkeessa. Nimike on kyllä hieno ja hankala, mutta valmistaminen on helppoa ja koostumus on edullinen ja talonpoikaisen hillitty!

Béchamelkastikkeen (yksinkertaisen valoisen jauhokastikkeen) resepti:

Tarvitaan:
3-4 rkl voita
2-3 rkl jauhoa
n. 500-700 ml maitoa
100 g hapankermaa
maustamiseen suolaa (voi lisätä myös yrttejä, raastaa (muskotti)pähkinää, pippureita jne.)

Valmistaminen:
Sulata pannussa/kattilassa voi ja ruskista jauhot siinä kevyesti. Kaada joukkoon maito (voi myös lämmittää ensin). Sekoita huolellisesti, kunnes alkaa kiehua, sitten lisää hapankerma ja keitä minuutti tai kaksi. Mausta. Jos et ole saavuttanut sekoittamalla kermaista rakennetta, voit aina ottaa avuksi myös vanhan hyvän sauvasekoittimen. PS! Klassiseen báchamelkastikkeeseen hapankerma ei kai kuulu, mutta minä lisään sitä aina… tuhdimpi kastike maistuu aina paremmalta… haha.

Jos haluat tehdä kanaa béchamelkastikkeessa (kuten minä alla olevissa kuvissa), niin ensin paista kana ja sitten tee sen oheen kastike.

Nyt alan kuntoilla (suunnitelmissa on kävellä juoksumatolla vähintään tunti) ja sitten täytyy vielä tehdä tänään vähän töitä. Jos ehdin, kirjoitan blogiin illallakin, jos en, niin kaunista iltaa ja huomiseen!
Halauksia!

NordenBladet – 18. joulukuuta saimme tietää, että Ivanka Shoshanan luokalla on kaksi oppilasta koronassa ja pyhät tulee viettää karanteenissa. Olimme odotetut moneen paikkaan vieraisille ja tuo uutinen valitettavasti sekoitti suunnitelmamme täysin. Mutta mitään ei ollut tehtävissä, ja oikeastaan pidänkin kotona olemisesta ja hiljakseen puuhastelusta ja kokkaamisesta.

Tein uunissa lihaa, verimakkaroita, paistettua kaalia luumujen kera ja oman reseptin mukaan pataruokaa tuorejuustokastikkeessa (kukkakaalia, paprikaa, sipulia ja perunaa), valkosipuli-juustosalaattia ja Caprese-salaattia (tomaatti, mozzarella, basilika, pesto). Jälkiruoaksi sitten vanhaa hyvää keksi-kermakakkua mantelien ja banaanin kera.

Kaunista loppuvaa vuotta!

NordenBladet – Tänään alkoi koulujen joululoma. Ivanka Shoshanalla oli koulussa joulujuhla – johon vanhemmat eivät valitettavasti voineet koronan vuoksi osallistua. Se on surullista, sillä Ivanka (12) on ensimmäistä vuotta uudessa kunnostetussa Tallinna Tondin koulussa (vammaisten lasten koulu) ja vanhemmat näkevät lastensa opinnot ja tilaisuudet vain virtuaalisesti. Aamuisin luovutan lapsen ovella ja saan lounaan aikaan ovella haltuuni, tämä kaikki koronasta johtuvien varokeinojen vuoksi. Surullista onkin se, että Ivankan apuopettajalla oli vasta hiljattain korona ja nyt on myös yksi oppilas hänen luokallaan koronapositiivinen.

Ivanka Shoshana on yleensä koko elämänsä ollut hyvin terve lapsi, vain jokunen lievä vilustuminen hyvin harvoin. Täytyy vain toivoa, että sellaisena tilanne pysyykin. Hän karaisee itseään säännöllisesti (käy jääkylmässä suihkussa), on urheilullinen ja pesee usein kätensä (jopa liiankin usein). Minun mielestäni autistiset henkilöt ovat viisaita, he ovat tosin huonoja kommunikoimaan, mutta sitä vastoin suuria googeltajia, ainakin minun tyttäreni. Hänen tietojensa kirjoa on esimerkiksi erittäin vaikea arvioida, en osaa sanoa sitäkään, montako kieltä hän osaa, sillä hän kuuntelee säännöllisesti googlen käännöksiä etsimistään ilmaisuista, kuuntelee videoita eri kielillä ja surffaa pitkin erilaisia verkkosivuja. Englanti hänellä on joka tapauksessa sujuva (sen osaan tarkastaa), ja pääosa asioista, joita hän katsoo, on englanninkielisiä.

Oikeastaan juuri äskettäin ajattelin, että panen hänen tietokoneeseensa seuraajan (lataan hänen kannettavaan tietokoneeseensa ohjelman ManicTime) nähdäkseni, missä hän päivän aikana käy. Esimerkiksi välillä huomasin, että hän katsoo piirrettyjä elokuvia Family Guy, jotka eivät minun mielestäni lapsille tarkoitettuja. Seth MacFarlanen yhtiölle Fox Broadcasting Company luomat piirretyt tilannekomiikkavitsit ovat yhteiskuntakriittisiä ja todellisuudessa suhteellisen lahjakas parodia on kuitenkin nuoremmille lapsille lievästi sanottuna liikaa. Piirretyn elokuvan ytimessä on Griffinin perhe, joka asuu kuvitellussa Quahogi-nimisessä kaupungissa, joka sijaitsee Rhode Islandilla. Peter Griffin on ylipainoinen perheen isä, joka pitää alkoholista ja on henkisesti rappiolla, ja esimerkiksi Stewie Griffin on perheen nuorempi poika, joka on puhuva vauva ja haluaa toisinaan tappaa äitinsä. Sanoin Ivankale, että hän ei saa katsoa sitä enää, se on väkivaltainen ja ei sovi lapsille. Minusta tuntuukin, että hän ei enää katso, mutta aion kuitenkin valvoa. Joskus lapsi tulee luokseni ja kysyy, että kun hän kasvaa isoksi, saako hän sitten katsoa, ja vastaan, että sitten voi, mutta siihen asti suosittelen häntä katsomaan jotain ystävällistä, esimerkiksi muumeja. Tänään meillä olikin puhetta muumeista. Sanoin, että muumeja eivät katso vain lapset, vaan se on niin kiva, että sitä katsovat ja rakastavat aikuisetkin, että minä pidän muumien katsomisesta siitäkin huolimatta, että olen aikuinen. Ja hän alkoi heti kysellä: katsovatko isoäiditkin? Katsooko isoisäkin? Katsooko Sirli-tätikin? jne. Se oli niin suloista. Minä vastasin, että kaikki katsovat 🙂 Ja niin hänkin katsoi.

Hänellä on kuitenkin lisäksi yksi piirretty elokuva, josta hän pitää – see on The Loud House! Sanoisin, että se on suorastaan The Loud House -mania. Hän on aivan omistautunut fani ja tulee tietokoneineen usein luokseni ja hänellä on mustavalkoisesta videosta pysäytettynä jokin kohta ja hän haluaa, että tulostaisin kuvan, että hän voisi värittää sen (alempana joitakin esimerkkejä … ne ovat pieni osa jättiläiskasasta, joita olen hänelle tulostanut… voisi tehdä itse kotitekoisen The Loud House -värityskirjan!) Mutta ei siinä vielä kaikki – tänään hän tuli luokseni ja sanoi, että haluaisi, että joulupukki toisi hänelle The Loud House -sarjasta pehmeitä leluja: sarjan hahmot Lisan, Lunan ja Lanan. No niin. Sanokaa minulle, mistä minä sellaiset näin nopeasti saan? Haha… Näitä Chris Savinon Nickelodeonille luomat hahmoja myydään tietääkseni vain Amerikassa.

(kuvien jälkeen blogi jatkuu)

Estella Elisheva oli illalla yli kolme tuntia puhelin korvallaan – nauroi ja rupatteli yhden parhaan ystävättärensä kanssa, joka on luokkatoveri Rahel. Niin hienoa oli kuulla, miten sujuvasti hän puhui täysin puhdasta venäjää. Estella Elisheva meni venäjänkieliseen Tallinnan juutalaiseen kouluun kahdeksan vuotta sitten, jolloin osasi sanoa vain ”Minun nimeni on Estella Elisheva”. Uskon, että kielitaito on yksi suurimpia lahjoja, mitä olen hänelle sillä päätöksellä tehnyt. Olen opettanut hänelle lastentarhasta lähtien, että on kolme tärkeää asiaa. Puuhatkoon hän niiden parissa, niin minä en kysy koskaan, millaisia arvosanoja hän koulussa muissa aineissa saa tai mitä arvosanoja hänellä on todistuksissa.

Ne kolme asiaa, joita olen suositellut häntä tekemään, ovat:
1. Opiskele kieliä,
2. Huolehdi ulkonäöstäsi (ole urheilullinen ja hyväkuntoinen),
3. Puuhaile rakastamasi harrastuksen parissa (hänellä se on musiikki/viulu). Pitkälle päästäminen vaatii omistautumista ja kaikessa ei ehdi olla hyvä.

Nyt kuitenkin tämän päivän blogipostituksen lopetukseksi meidän tämän illan juhlapukuinen niskapaisti paistettujen sipulien kera. Rehellisesti sanoen olen jo pitemmän aikaa ollut ruoasta suorastaan haltioissani! Siitä lähtien, jolloin aloin tietoisesti syödä terveellisemmin, ruoka on ollut minulle A ja O. Nautin ruoanvalmistuksesta, lisään siihen paljon rakkautta, nautin ruoan tarjoilemisesta ja nautin sydämellä valmistetun ruoan syömisestä! En koskaan teen sitä ohimennen hutaisten, kuten joskus liiketoimintaa aloittaessani tein. Kauniit saviastiat (itse tai lapsen tekemät tai erikoistilauksena valmistuneet), huippusuloiset ruokaliinat, kauniisti tarjoiltu ja koristeltu ruoka – se on osa minun jokaista päivääni! En halua siinä asiassa laskea rimaa enää koskaan!

PS! Niin upeaa, että on oma puutarha!!! Rakastan elämää maalla!!! Tänä vuonna pakastin marjoja kokeilumielessä lasipurkeissa (noh, ollakseni vieläkin luontoystävällisempi ja välttääkseni muovia). Ihmeen kauniita pakastemarjapurkkeja tuli, ja niitä on nyt talvella niin kiva ja sydäntä lämmittävää käyttää!

Kaunista viikonloppua teille!