Helena-Reet: Viikonloppu Viljandissa (Virossa)
NordenBladet – Viime viikonloppuun mahtui melkoinen annos toimintaa – paljon kotitoimia, minun ja Ivanka Shoshanan savipiiri, lastenkirjan ”Hänen Ylhäisyytensä Hiiri Ensimmäinen” kirjoittaminen (ensimmäinen luku on valmis!), työtä NordenBladetin parissa, ja lisäksi aloitin julisteen suunnittelun Viron kansallismuseoon (Eesti Rahva Muuseum, ERM) tulevaa näyttelyäni varten. En ole koskaan ottanut tarkalleen aikaa, mutta siitä lähtien, kun luovuin kotiapulaisesta, minulta kuluu kotitoimiin (siivoaminen, vaatteiden lajittelu ja peseminen, lämmittäminen, lumenluonti, ruoanvalmistus, astioiden peseminen, lasten kuljettaminen kouluun ja harrastuksiin jne.) päivittäin vähintään n. 3-5 tuntia… Kesäaikaan, kun puuhaan lisäksi puutarhassa ja kasvihuoneessa ja ruohonleikkaaminenkin alkaa, aikaa kuluu vieläkin enemmän.
Toisaalta se on niin upeaa – pidän kaiken tekemisestä ja toimittamisesta itse (naisena olenkin kodin sielu ja sydän), mutta toisaalta tunnen itseni välillä pikemminkin ”siivoajana, autonkuljettajana ja aputyöntekijänä” kuin liikenaisena, taiteilijana ja toimittajana. Mediakanavien – kuusikielisen NordenBladetin ja sen alaisuuteen kuuluvien OHMYGOSSIP-viihdesivustojen toimittaminen vaatii äärimmäisen paljon aikaa ja omistautumista, Elisheva & Shoshana -brändi vaatii kehittämistä, ja maalaaminen, keramiikka ja kirjan kirjoittaminen vaativat nekin oman aikansa. Uuuhhh… jaaaaa… välillä en itsekään ymmärrä, miten olen pystynyt elämään vuosia sellaisen työkuorman ja jännityksen alaisena. Joskus kyllästyttää, mutta yleensä nautin nopeasta elämänrytmistä ja siitä, että on miljoona asiaa työn alla samaan aikaan. Vaikkakin, täysin rehellisesti sanottuna, työn osalta olen nyt korona-aikana vähentänyt kovasti tempoa ja jos aiempi työaikataulu (tiheä matkailu, messut, kurssit, kokoukset jne.) sattuisi palaamaan, niin olisi järkevää käyttää taas ulkopuolista apua.
Keskiviikkona kävin pienessä leikkauksessa (minulla on nikkeliallergia ja paidan vetoketju tai jokin muu ärsytti kehoa niin paljon, että tarvitsin välitöntä leikkausta). Päältä katsoen mitään hullumpaa ei enää ole, otan nyt tulehduksen laskemiseen kahdesti päivässä Duracefia ja haavoihin tulee levittää Braunovidonia. Äiti ja isä ottivat Ivanka Shoshanan viikonlopuksi luokseen ja päätin vaihtelun vuoksi ajaa Viljandiin. Estella Elisheva oli erittäin iloinen, kun sai jäädä yksin kotiin… hahaa.
Rauhallisen, pitkän ja miellyttävän aamiaisen jälkeen starttasin Raplan ja Türin kautta Viljandin suuntaan. Pidän antiikkikaupoista, löydän lähes aina jotain ostettavaa (olkoonpa se sitten vaikka vanha taottu kynttilänjalka, valurautakulho, käsin kirjottu pöytäliina, vanha pöytähopea tai karahvi). I looooove to buy all kind of old shit 😀 Raplassa on kiva antiikkikauppa ”Jaama Vanavara” (”Aseman Vanhat Tavarat”, osoite: Viljandi maantee 89) ja Türillä keskusaukion luona olevasta liikenneympyrästä Pärnun-Rakveren-Sõmerun maantietä pitkin noin kolmannessa talossa Viljandin suuntaan ajettaessa on kiva second hand -puoti. Kun niissä olin käynyt, pidin pienen kahvitauon Türin Kreivi Drakulan pubissa ja sitten ajoin Viljandiin. Viljandissa pidän kaupasta Sõbralt Sõbrale (”Ystävältä Ystävälle”, osoite Kauba 4). Sieltä löydän lähes aina jonkin kiehtovan puukulhon tai kupariastian. Ja Viljandissa käyn pakollisena kuviona myös Amrita Cafessa (Tallinna mnt 29a), jossa on yksinkertaisesti maailman parhaat pitsat! (alla olevassa kuvassa vasemmalla Türin Kreivi Drakulan pubi ja oikealla Viljandil Amrita-kahvila).
Sen jälkeen pysäköin auton ja vein tavarat Grand Hotell Viljandiin (EVE-Hotelliin). Viljandissa pysäköinti on maksutonta kaikkialla… erityisen mukavaa, olin ehtinyt välillä jo unohtaa sen! Hotellihuoneen ikkunasta avautui näkymä Tartto-kadun kupeessa olevaan puistoon ja aivan vieressä on myös kaunis Lossi-katu. Pidän Viljandin vanhasta kaupungista, mutta kummalista kyllä paikalliset eivät ole sen faneja. He suosivat ennemmin laitakaupungin paikkoja, jossa ei ole turisteja ja on mukava pysäköidä. Nyt keskustan tilanne on poikkeuksellisen paha – joka toinen kauppa ja kahvila on sulkenut ovensa 🙁 Perjantaina minulla oli keskikaupungilla pari tapaamista, mutta muu aika oli vapaa ja käytin sitä yksinkertaisesti jaloitteluun ja ympäristöstä nauttimiseen. Kävin myös katsomassa Posti-kadulla olevaa kuvanveistäjä Mati Karminin luomaa surullisen kuuluisaa pop-laulaja Jaak Joalan monumenttia, luin paikallista Sakala-lehteä ja illalla tempasin hotellin läheltä Coopista samppanjan mukaani hotelliin, ja elämä tuntui ihan ruusutarhalta!
PS! Viljandissa rauhallisesti aikaa viettäessä päässäni syntyi myös uusi, hyvä liikeidea, joka muuten tuntui seuraavana aamunakin yhtä hyvältä!! Olen sellainen loputon ideageneraattori, sille ei voi tehdä mitään! Heh… siten tulee kaiketi oma ”todo-list” venyttää vieläkin pitemmäksi?!! 🙂
Seuraavaan kertaan! Halauksia!
Lue myös minun aiemmat blogipostitukseni (kaikki postitukset voi lukea neljällä kielellä – viroksi, suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi!)
