Helena-Reet: Uusi kampaus + superinfo! Aloin kirjoittaa kirjaa Hänen Ylhäisyydestään Hiiri Ensimmäisestä!
NordenBladet – En pysty ymmärtämään, miten ihmiset valittavat ikävyyttä. Minulla kaikki päivät ovat todellakin niin täynnä tapahtumia, että kaikesta siitä kertominen muuttuu hankalaksi. Päivät ovat pitkiä ja täynnä erilaista toimintaa ja kaikkea ei yksinkertaisesti ehdi kirjoittaa blogiin. Pitäisin todella siitä, että voisin ikuistaa suurimman osan päivittäisistä toimistani, ajatuksistani ja ideoistani, mutta tällä hetkellä se tuntuu olevan täysin mahdotonta. Aika vain ryntää eteenpäin ja en ole niin taitava, että saisin kaiken ikuistetuksi. Päivittäinen blogin pitäminen tuntuu erittäin hankalalta, sillä erilaisia velvollisuuksia on kasoittain.
Leikkasin otsatukan! No siinäpä vasta suuri uutinen… haha… niin teen ehdottomasti joka kerta, kun olen antanut aiemmin leikatun otsatukan kasvaa jonkin aikaa. Minulla on myös tapana leikkiä hiusvärillä – ruskea, tummanruskea, punainen, musta… pidän niistä sävyistä todella ja leikin niillä jatkuvasti. Tällä hetkellä olen punertavaan päähäni hyvin tyytyväinen. Kahden viime päivän aikana ainakin viisi ihmistä on sanonut minulle, että muistutan Osmanien historian Turkin sulttaani Suleimanin ensimmäistä suosikkinaista ja myöhemmin laillista puolisoa Hürrem Sultanaa. No, oikeammin syntyperältään saksalais-turkkilaista näyttelijätärtä Meryem Sahra Uzerlia, joka näytteli TV-sarjassa Vuosisadan rakkaus Suleiman I:n suosikkivaimoa Hürremiä. Mnjahhh… ei ole minun uskoni eikä idolini, mutta mitäpä siitä. Erittäin kaunis, huomiota herättävän kunnianhimoinen ja fiksu nainen, siksi otan sanotun suurena kohteliaisuutena. TV-sarjankin olen nähnyt ja uskon, että se on yksi kiinnostavimmista ja ovelimmin suunnitelluista ja harkituista filmeistä, joita yleensäkään tiedän.
Minun toiveeni on tehdä samaa ”promotyötä” Pohjoismaille… esitellä Skandinavian / Pohjoismaiden kulttuuria perinteitä, kertoa Pohjoismaiden tarina artikkelien, kansantarinoiden, radiolähetysten ja videoklippien (ehkä joskus myös pitempien filmien) avulla – positiivisesti, kiinnostavasti ja vauhdikkaasti. Se on yksi minun missioni NordenBladetissa! Haluan sydämestäni, että pohjoismainen mystiikka ja kulttuuri säilyisivät ja Pohjolan ihmiset pitäisivät yhtä ja meidän perinteemme eivät kuolisi! Meidän kulttuuriperintömme on niin mahtava! Sitä ei pidä edes kaunistella, vahvistaa rakkaustarinoilla tai kyllästää rikkauksilla — se on luonnostaan niin vahva, häkellyttävän voimakas ja ainutlaatuinen!
Mitä pidätte uudesta hiusväristä?? 🙂
(blogi jatkuu kuvien jälkeen)
Voitin jokin aika sitten tuurilla Viron kansallismuseon hankkeen ”Oma näyttely 2020” (suuret kiitokset siitä teille, rakkaat lukijat ja minua äänestäneet! Lue siitä lähemmin TÄSSÄ ja TÄSSÄ), ja tietysti, kuten minulle tyypillistä, asetin heti lähes monta kertaa kykyni ylittävät tavoitteet. Julistin ElishevaShoshana.com -blogissa suureen ääneen, että aion kirjoittaa lastenkirjan ”Hänen Ylhäisyytensä Hiiri Ensimmäinen”, jonka itse kuvitan, ja esittelen sekä maalauksia että kirjan jo samassa voittonäyttelyssä ”Meidän kodin noitakeittiö”. Puuuuh.. Mitäpä siitä osaisin sanoa. Olen aivan hullu! Aika lentää, määräajat lähestyvät ja tulos on ”odottamassa”!!!
Yksityiselämässäni on hankala aika (ehkä kerron siitä jollain toisella kertaa pidemmästi, tai sitten en). Pää on sekaisin ja samoin tunteet, on aika vaikeaa keskittyä mihinkään kunnolla. Olen aloittanut maalausten tekemisen ja tuloksiin hyvin tyytyväinen, mutta samalla olen itselleni asettamastani aikataulusta hyvin, hyvin paljon myöhässä. Katastrofaalisesti myöhässä! Tänään kuitenkin tunsin, että TÄNÄÄN alan taas muuttaa asioita! Aloitan sen tänään ja heti. Otin kirjahyllystä kaksi hyvää lastenkirjaa: Grimmin veljesten (Wilhelm Grimmin ja Jacob Grimmin) Lumikki ja seitsemän kääpiötä ja Astrid Lindgrenin Veljeni, Leijonamieli. Luin ne saman tien läpi. Lindgrenin Leijonamieltä – Kaarle Leijonasta ja Joonatan Leijonasta – lukiessani hukuin kyyneliin. Sitten selasin myös Tove Janssoni Muumit ja päädyin siihen, että kaikkein pienimmille, kuten alkuun olin suunnitellut, en joko osaa tai halua kirjoittaa. Haluan kirjoittaa vähän värikkäämmin. Näiden saksalaisten ja pohjoismaisten kirjailijoiden luomistyön uudelleen lukemisen jälkeen olin niin täynnä poweria, että aloin heti kirjoittaa… oikeastaan 4-5 tuntia ”aloin kirjoittaa” ennen kuin kynä alkoi juosta. Ja sitten se lopulta alkoikin! Ehkä julkistan teille jonkun kappaleen jo ennen ilmestymistä, saa nähdä! Nyt pitelen peukkuja, että huomisesta tulee yhtä luova ja upea päivä kuin tänään oli!
(blogi jatkuu lastenkirjojen kuvien… ja minun kuvitusteni jälkeen)
Katso lisää: Helena-Reet: ”Hänen Ylhäisyytensä Hiiri Ensimmäinen” alkaa muotoutua + KUVAGALLERIA!”
Tänään ehdin touhuta monta tuntia keittiössäkin! Tein makaroneja jauheliha-blognese-kastikkeessa ja suolaisia lehtitaikinapiirakoita fetajuuston ja peston kera. Oh, miten hyvä kokki olenkaan! 😛 Yritä sitten säilyttää linjasi, kun aina teet niin hyviä ruokia…
…mutta tähän päätteeksi kaksi vanhan kansan sanontaa:
Joka syöpi, se jaksaa!
Kenestä syöjäksi ei ole, siitä ei ole tekijäksikään!
Rakastan teitä, nyt nukkumaan, hyvää yötä!
Lue myös minun aiemmat blogipostitukseni (kaikki postitukset voi lukea neljällä kielellä – viroksi, suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi!)
