Helena-Reet: Pidänkö blogia liian vakavasti?
NordenBladet – Olen vuosia pitänyt blogia ”liian tosissani”, tai ehkä on oikeampi sanoa, että olen kirjoittanut esseitä tai mielipidekirjoituksia. Haluaisin muuttaa tämän. Tunnen, etten enää halua olla niin vakava, perusteellinen ja analysoiva. Tahtoisinkin kirjoittaa yksinkertaisesti, lyhyesti ja suorapuheisesti. En tiedä, miten siitä selviän, mutta yritän. Haluaisin olla välitön, helppo, tässä hetkessä oleva ja jopa vähän pinnallinenkin – pinnallinen sikäli, että kaikki on muuttuvaa ja liikkuvaa… ajatukset, toiminnot, aika jne., ja kaikkea ei kannata liikaa korostaa. On kaunista elää tätä hetkeä!
Tiedän jo etukäteen, että se tulee olemaan minulle äärettömän vaikea haaste, sillä pidän perusteellisena olemisesta, asiallisena olemisesta jne. ja pidän tulevaisuudessa elämisestä. Teen niin, sitten tulee tehdyksi tuo asia, ja teen noin, kun tapahtuu tuota – ja lopulta paljon jää tekemättä ja kertomatta, sillä oma liian suuret odotukset eivät tule täyttyneiksi. Hahhaa… Toisaalta en tahtoisi, että jokainen postitukseni sisältäisi ns. sanoman, mutta samalla ajattelen, että haluaisin olla vain blogin ja kronikan kirjoittaja, joka kertoo päivittäisistä puuhistaan. Se on valtava kuorma, kun yrittää luoda joka toiminnasta jonkin ”pointin”. Välillä kannattaa vain olla, mennä virran mukana, olla korostamatta minkään tärkeyttä liikaa.
Pari päivää sitten vanhempi sisareni sanoi, että hänen miehensä lukee juuri NordenBladetista blogiani ja se on tappavan tylsä. Todella hölmöä kuulla jotain sellaista. Hän sanoi, lainaan: ”Ripusta sinne live video todellisesta elämästäsi, niin olet kuuluisampi kuin Kardashianit. Mhm… minun täytyy tunnustaa, että tosielämäni onkin oikein kivaa, mutta se on niin hullua, että olisi vaarallista kertoa kaikesta. Olen oikeastaan aivan hullu! Hahaa.
Ok… mutta nyt se tuli sanotuksi. Sitten minun tämä päivä. Heräsin kello seitsemän aikaan. Kello yhdeksältä lähdin kävelylle. Kävelin 12.427 askelta (6,8 km) ja sitten tein terveellisen aamiaisen (liitän joitakin kuvia). Tänään minulla oli ns. siivouspäivä – lajittelin lasten vaatteita, järjestelin kaappeja ja hyllyjä, kertyi paljon sellaista, mitä voi lahjoittaa tai myydä pois. Olen aina lahjoittanut/antanut kaikki tavarat pois, mutta välillä ajattelen, että ehkä niitä pitäisi myydä (edullisesti). Niin paljon on sellaisia vaatteita, joita lapset eivät ole kertaakaan käyttäneet, jotka ovat täysin uusia. Enhän minä ole miljonääri, joka voi kaikkea noin vain muille lahjoittaa.
Tein jo valmiiksi myös Elisheva & Shoshanan uuden ja terveellisen ”Horsmateen” pakkauksen muotoilun! Huippumakeeta! Teen siitä erillisen artikkelin!! Ja lisäksi…………… tämän päivän ehkäpä highlight on se, että tänään on viimeinen päivä äänestää meitä Viron kansallismuseon, Eesti Rahva Muuseumin, kotisivulla – osallistumme siellä ”Oma näyttely 2020” -kilpailuun! Kansallismuseossa oman näyttelyn järjestäminen olisi tosi makea juttu!!!
