NordenBladet – Vaikka Pohjoismaissa ulko- ja sisäilma onkin yleensä puhdasta, pitäisi kodin ilmansaaste silti mitata, sillä sisäilma voi sisältää vahingollisia tekijöitä (ilmansaaste, radon, tupakansavu, rakennusten kosteusvauriot ja asbesti), joihin liittyy pitkäaikaisten sairauksien riski.

Esimerkiksi Suomessa asuinrakennuksissa esiintyvä radon aiheuttaa vuosittain arvioiden mukaan 200–300 keuhkosyöpään sairastumista, vaikka joka kolmas sairastuminen olisi ehkäistävissä. Suomen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tietojen mukaan sisäilman pienhiukkaspitoisuus on Euroopan keskiarvoa matalampi, samaan aikaan suomalaisten asuinrakennusten radonpitoisuus on Euroopan korkein.

Viro kuuluu Euroopassa keskimääräistä korkeamman radonriskin maiden joukkoon. Radon on tupakoinnin jälkeen toisella sijalla keuhkosyöpään sairastumisen aiheuttajana. Virossa sairastuu vuodessa noin 100-150 asukasta keuhkosyöpään asuinympäristönsä radonin seurauksena, se on noin kaksi kertaa enemmän kuin mitä ihmisiä saa surmansa liikenteessä vuosittain. Erityinen riski on tupakoitsijoilla, mikä johtuu tupakoinnin ja radonin yhteisvaikutuksesta.

Radon pääsee rakennuksiin betonin rakojen sekä kaapelien ja putkien läpivientien kautta. Pitkäaikainen asuminen tai työskentely korkean radonpitoisuuden ympäristössä suurentaa keuhkosyöpään sairastumisen riskiä. Radonin leviämiseen sisäilmassa vaikuttavat esimerkiksi asunnon rakennustapa ja tuuletus. Viime vuosina on rakentamisessa kiinnitetty huomiota radonin vaaran poistamiseen. Lainsäädännössä on asetettu kaksi tarkastusarvoa. Rakennusmääräysten mukaan uudet asuinrakennukset tulee suunnitella ja rakentaa siten, että radonpitoisuus ei ylitä 200 becquereliä kuutiometriä kohti (Bq/m3). Mikäli radonpitoisuus ylittää aiemmin rakennetuissa asuinrakennuksissa 300 Bq/m3, tulisi ottaa käyttöön korjausmenetelmiä. Remonttiohjeet löytää esimerkiksi säteilykeskuksen kotisivulta.

Mitä radon on?
Radon (Rn222) on väritön ja hajuton radioaktiivinen jalokaasu, joka säteilee ionisoivaa säteilyä. Kun ihminen hengittää sisään radioaktiivisia aineita, ne hajoavat elimistössä, hengitysteissä ja keuhkoissa, ja erittävät kudoksiin alfasätelyä. Pitkäaikainen altistuminen ja korkea radonpitoisuus voivat lisätä keuhkosyövän riskiä. Radonille altistuminen on erityisen vahingollista tupakoitsijoille. Radon on peräisin maankuoresta ja sitä syntyy uraanin radioaktiivisessa hajoamisessa. Kaikille radioaktiivisille aineille on ominaista epävakaus: ne hajoavat itsestään aiheuttaen uusia radioaktiivisia tai ei-radioaktiivisia aineita ja erittäen samalla ionisoivaa säteilyä. Radonpitoisuuden mittayksikkö on Bq/m³ (becquereliä kuutiota kohti).

Radonin aktiivisuuspitoisuus ulkoilmassa on yleensä alhainen, sillä radon hajautuu ulkoilmassa ja ei muodosta sen vuoksi vaaraa terveydelle. Sen sijaan maaperästä sisätiloihin pääsevä radon voi nostaa ilman radonpitoisuuden asetuksessa säädettyjä normeja merkittävästi korkeammalle tasolle.
Siihen, että sisäilman radonpitoisuus on korkea, on tärkeimpänä syynä talon alla olevan maaperän korkea radonriskin taso, jonka aiheuttavat maaperän uraanipitoiset kivilajit – graptoliitti-argilliitti, fosforiitti, jotkut Devonin sedimenttikivilajien muunnokset ym. Lisää radonia voi tulla pohjavedestä, rakennusmateriaaleista ja maanpinnan siirtolohkareista.

Radon imeytyy tiloihin talon alla olevasta maaperästä ja pohjavedestä, ja sen vuoksi radonia esiintyy pääasiassa kellareissa ja ensimmäisissä kerroksissa. Sisäilman radonpitoisuus vaihtelee hyvin paljon. Mitä kaasutiiviimpiä rakennuksen perustukset ovat, sitä vähemmän radonia pääsee sisälle. Rakennuksen sisäilman radontaso riippuu säästä, ts. ilmanpaine, tuulen suunta, maaperän kosteuspitoisuus, maanpinnan jäätyminen yms. vaikuttavat siihen. Lisäksi rakennuksen radonpitoisuuteen vaikuttaa rakennuksen tuuletus ja sen käyttäminen, ikkunoiden ja ovien avaaminen, lämmönlähteet jne. Mitä pitempiaikaisesti sisäilman radonpitoisuutta voi seurata, sitä tarkemman tuloksen saa.

Kuva: Unsplash
Lähde: NordenBladet.ee

NordenBladet – Tiistaina, 30. elokuuta poliitikot ja koulunjohtajat kokoontuvat miettimään äärettömän ajankohtaista aihetta ”läksytön koulu”. Esitetään kysymys, joka kiinnostaa monia vanhempia: kumpi on parempi oppimisen kannalta – koulu, jossa annetaan läksyjä, vai koulu, jossa läksyjä ei anneta?

Kouluvuosi on juuri alkanut ja läksyaihetta mietitään sekä kouluissa että ruokapöydän ympärillä. Norjalainen julkaisu Varden.no toi aiheen esiin ja on kutsunut poliitikot ja koulunjohtajat tätä aihetta pohtimaan.

”Järjestimme ennen kesää aiheesta keskustelutilaisuuden Skienin keskuksessa ja Riksvei 36:ssa ja nyt molemmat väittelytapaamiset vetivät paikalla paljon kansaa ja hyviä väittelyitä syntyi. Nyt toivomme, että aihe ”läksytön koulu” synnyttää yhtä paljon kiinnostusta”, sanoi uutistoimittaja Hege Gulseth, joka on pohdintakokouksen puheenjohtaja.

Ensi tiistaina 30. elokuuta kello 19.30 Skienin keskustassa sijaitsevassa kahvilassa Sitt Ned (Telemarksgata 10, 3724 Skien, Norja) odotetaan kaikkia osallistumaan tapaamiseen.

Jo tänä vuonna aloitetaan myös pilottiprojekti, jossa sadan Åfossin koulun 5.-7. luokan oppilaan ei tarvitse tehdä läksyjä.

Kysymykset, joihin 30. elokuuta lisäksi vastauksia odotetaan, ovat seuraavat: Kumpi on oppimiseen paras – läksyt vai läksyjen puuttuminen? Aiheuttavatko läksyt oppilaiden välillä suurempia eroja? Aiheutammeko muutenkin kiireelliseen arkielämään turhia paineita?
”Uskon, että on paljon lapsenvanhempia, jotka ajattelevat, mikä on heidän lapsilleen parasta, eivätkä tiedä, onko ratkaisu läksyt vai koulu ilman läksyjä. Nyt toivomme, että tämä pohdinta antaa heille vastaukset”, Gulseth sanoo.

Hän rohkaisee lukijoita esittämään paneelille kysymyksiä ennen kokousta. ”Yleisön joukossa istuvilla on samoin mahdollisuus esittää paikan päällä kysymyksiään”, hän sanoo.

Pohdinnassa kysymyksiin vastaavat:

• Erik Johnsen, Åfossin koulun johtaja
• Terje Flaatha, Kollmyrin koulun johtaja
• Trude Tvedt, AP:n poliitikko ja Brattsbergkleivan koulun johtaja
• Helene Røsholt, ryhmänjohtajan sijainen Skienin Høyressä

NordenBladet – Miksi jotkut ihmiset ovat rikkaampia kuin toiset? Siihen on useita syitä, mutta eräs syy liittyy tuttavapiiriisi. Kasvaminen piireissä, joissa sekä matalamman että korkeamman sosiaalitaloudellisen tason ihmiset ovat keskenään tekemisissä, voi parantaa lasten mahdollisuuksia parantaa tulevaa taloudellista hyvinvointiaan.

Yhdysvaltalaiset tiedemiehet tutkivat 70 miljoonan henkilön ystävyyssuhteita sosiaalisen median kanavalla Facebook. Tutkittujen henkilöiden ikä oli välillä 25-44 vuotta. Tutkijat totesivat käyttäjien asuinpaikkatietojen, koulun, mediaanitulojen ja käytetyn puhelinmallin perusteella millainen henkilön sosiaalitaloudellinen elämäntilanne on.

Tutkimus todisti, että kun köyhemmät henkilöt ovat tekemisissä varakkaampien kanssa, hekin liikkuvat omaisuusluokassa ylöspäin. Eli siten, jos matalan sosiaalitaloudellisen aseman lapset kasvaisivat alueilla, joilla ihmiset ovat taloudellisesta asemastaan riippumatta tekemisissä keskenään, heidän tulonsa olisivat aikuisiässä viidenneksen suuremmat.

Lähde: NordenBladet.ee
Kuva: Pexels

NordenBladet – Virossa oikeusistuin pohti tapausta, jossa yrittäjämies oli perustanut Maltalle säätiön ja siirtänyt sinne puolisoiden yhteiseen omaisuuteen kuuluvia osakkeita. Tähän asti osakkeiden hallinnan itse hoitanut mies ei voinut terveyden heikkenemisen vuoksi enää hoitaa omaisuutta ja antoi osakkeet omaisuuden ammattitaitoisen hallinnan varmistamiseksi säätiölle.

Vaimo ei hyväksynyt osakkeiden luovutusta säätiölle ja esitti kanteen, jossa vaati tuolloin 63 miljoonan arvoisiksi arvioitujen osakkeiden palauttamista perheen yhteiselle arvopaperitilille. Mies haki puolestaan oikeusistuimelta osakkeiden säätiölle luovuttamiselle hyväksyntää. Oikeusistuimet katsoivat, että vaimolla on oikeus vaatia osakkeiden palauttamista yhteisen omaisuuden joukkoon, eikä antanut miehelle suostumusta osakkeiden säätiölle luovuttamiseen.

Yhteiseen omaisuuteen perustuva omaisuussuhde ei välttämättä sovi kaikille puolisoille

Korkeimman oikeuden siviilikollegio totesi, että yhteiseen omaisuuteen perustuvan omaisuussuhteen tarkoitus on arvostaa kodista ja lapsista huolehtivan puolison roolia suurempaa tuloa ansaitsevan puolison panoksen kanssa samanarvoisesti. Toisaalta puolisoiden tulee yhteisen omaisuuden hallinnassa tehdä tiivistä yhteistyötä, joka saattaa joskus omaisuuden asiallista hallintaa jopa hankaloittaa.

Siksi yhteiseen omaisuuteen perustuva omaisuussuhde ei välttämättä ole tarkoituksenmukainen esimerkiksi yritystoiminnan parissa toimivien puolisoiden osalta tai jos perheen taloudellinen tilanne on keskimääräistä huomattavasti parempi ja molemmat puolisot haluavat hallita omaisuutta toisistaan riippumatta.

Kollegio korosti, että oikeusistuin ei voi hallita puolisoiden yhteistä omaisuutta heidän puolestaan. Jos puolisoilla on yhteisen omaisuuden käytöstä eri näkemykset tai omaisuuden asiallista hoitoa estää toisen puolison toimettomuus, he voivat joko sopien tai oikeusistuimen kautta järjestää omaisuussuhteensa uudelleen. Sekä avioliiton solmimisen yhteydessä että sen aikana voi yhteistä omaisuutta täsmentää avioehtosopimuksella, samoin puolisoiden omaisuussuhdetta voi muuttaa.

Korkein oikeus selvitti vielä, että vaikka säätiön perustaminen omaisuuden jättämiseksi tuleville sukupolville on sallittua, kumpikin puoliso voi tehdä järjestelyjä vain oman omaisuutensa osalta. Yhteiseen omaisuuteen perustuvan omaisuussuhteen yhteydessä puolisoiden tulee ottaa huomioon se, että puolet yhteisestä omaisuudesta kuuluu toiselle puolisolle. Edes paremmat finanssitiedot eivät anna yhdelle puolisolle oikeutta päättää toisen puolesta, miten tämä omaa omaisuuttaan käyttää.

Kuva: Pexels
Lähde: NordenBladet.ee

NordenBladet – Tutkimuksessa selvisi, että onnellisin ihminen on 50+ ikäinen nainen, jonka talous on turvattu, joka elää pysyvässä suhteessa ja jolla on oma koti. Hän asuu maalla ja hänellä on oma piha-alue. ”Onnellisen naapuruston tutkimus” on hanke, jonka Bonava aloitti vuonna 2017. Siinä kotimarkkinoilla asuvilta ihmisiltä kysytään, millaisia tekijöitä he kotonaan ja naapurustossaan arvostavat.

Onnellisuusindeksin avulla voi mitata ja verrata asukkaiden tyytyväisyyttä ja onnellisuutta omassa elinympäristössään. Sadan pisteen skaalalla kotiinsa tyytyväisimpiä ovat ruotsalaiset (81 pistettä), pohjoisnaapureilla suomalaisilla tämä osoittaja on 78. Koteihinsa yhtä tyytyväisiä ovat virolaiset ja saksalaiset (76 pistettä).

Onnellisin naapuri Virossa on 35-49-ikäinen naishenkilö, jonka talous on turvattu ja jolla on oma koti. Hän on asunut kodissaan yli viisi vuotta, hänellä on ulkoalue (terassi, parveke tai puutarha) ja hän asuu suuren kaupungin läheisyydessä.

Vastauksista ilmeni, ihmiset suosivat kotia valitessaan tuttuun naapurustoon jäämistä. Vastaajista 69 % on asunut kodissaan enemmän kuin viisi vuotta ja 75 % vastaajista on pysynyt naapurustolleen uskollisena ja asunut siellä yli viisi vuotta.

Kuva: Pexels
Lähde: NordenBladet.ee