NordenBladet – Terve, luonnollinen ja harmoninen itserakkaus on lämpimän, miellyttävän ja luotettavan ihmisen tunnus. Sellainen ihminen osaa huolehtia yhtä lailla itsestään kuin suhteistaan toisiin ihmisiin ja maailmaan, kirjoittaa Hedvig Evert kirjassa ”Onnentaiteilija”. Esitämme sinulle muutamia tunnuspiirteitä ihmisistä, jotka ovat oppineet rakastamaan ja arvostamaan itseään, ja sellaisten ihmisten ominaisuuksia, jotka eivät ole vielä sitä oppineet.
Riittävää itserakkautta tuntevalle henkilölle ominaista on:
• asianmukainen itsetunto
• itseään arvostava
• on ottanut 100-prosenttisen vastuun elämästään
• uskoo omiin kykyihinsä ja tarpeellisuuteensa
• tekee päätöksiä rakkauden, luottamuksen ja rauhan kannalta
• rauhallinen, hymyilevä, vakaa
• itseensä ja muihin luottava
• maailman suhteen avoimin aistein
• tuntee itse oman toimintansa arvon
• minä-kuva on selväpiirteisesti tajuttavissa
• henkisesti ja fyysisesti terve, myönteisyyttä huokuva, energiaa antava
• toimii sisäisen tunteen ja sisäisten tarpeiden varassa
• keskittyy tyytyväisyyteen, ei menestykseen
• tuntee rakkauden itsessään ja huokuu sitä
• laatii itse sääntönsä
• on suuntautunut yhteistyöhön
• tajuaa voimavarojen määrän ja vetää elämäänsä kaiken tarvittavan
Ihmiselle, jolla ei ole riittävästi itserakkautta, ominaista on:
• heikko itsetunto
• arvottomuuden tunne
• välttää vastuuta, etsii syitä ulkopuolelta
• heikko usko omiin kykyihin ja painostava syyllisyyden tunne
• tekee päätöksiä pelon, vihan, pettymyksen varassa
• ärsyyntynyt, levoton, jännittynyt, huolestunut
• itseään ja muita jatkuvasti valvova
• maailman suhteen epäilevä ja skeptinen
• elää kehumisen, tunnustamisen ja kiitoksen odotuksessa
• minä-kuva on katkonainen, kehittymätön
• heikonpuoleinen terveys, kaoottisia terveysongelmia, kielteisyyttä huokuva
• toimii ulkoisten motivoijien varassa
• todistaa itseään joka teolla
• yrittää ansaita rakkautta
• on joko liian tunkeileva tai liian nöyrä
• kilpailullinen tai taisteleva asenne
• tajuaa voimavarojen vähyyden ja ponnistelee jatkuvasti
NordenBladet – ”Minulla on ideoita, mutta en tiedä, mitä tehdä”. – ”En ole luova henkilö”. – ”En keksi tähän tilanteeseen ratkaisua”. Onko tuttua? Varmasti. Hyvä viesti on kuitenkin se, että todellisuudessa me kaikki olemme luovia. Luovuus on ominaisuuksien ja taitojen kokonaisuus, joka mahdollistaa luomaan alkuperäisiä ja omaperäisiä ratkaisuita, löytämään aiemmin havaitsemattomia yhteyksiä ja huomaamaan jotain täysin uutta.
Oletko joskus halunnut, että osaisit piirtää, kirjoittaa runoja ja kirjoja, luoda musiikkia? Jos joku vakuuttaa itselleen, ettei ole luova, se muuttuu rajoittavaksi uskomukseksi ja siitä tulee todellisuutta. Luovuus on meissä kaikissa olemassa, mutta sen stimulointiin tulee nähdä vaivaa. Tee luovuuden kehittämisestä tottumus!
Tässä tarvittavia ja hyviä neuvoja siitä, miten omaa, kumppanin tai omien lasten luovuutta innostaa ja kehittää:
1. Tee suunnitelma – tarkalleen määritetty ongelma on puoli voittoa
Luovuustekniikat voi yleisesti ottaen jakaa neljään luokkaan: ”jäänmurtajat” luovan ajattelun virkistämiseen, ongelman määritys, ideoiden tuottamis- ja ideoiden arviointitekniikat. Ensimmäiseen luokkaan kuuluvat ajallisesti lyhyet harjoitukset tai leikit, jotka auttavat asennoitumaan luovalle aallonpituudelle – kyllä, aivojenkin tulee saada kuntoiluun kuuluva lämmittelyvaihe. Esimerkiksi voi pyytää lopettamaan puoleksi tehtyä piirrosta, leikkiä sanoilla tai ratkaista jokin arvoitus. Nämä ovat usein hauskoja lyhytharjoituksia, jotka auttavat luomaan ystävällisen ja avoimen ilmapiirin. Hymy onki ”jäänmurtajien” käyttöön liittyvä varma tulos. Vanha tosiasiahan on, että myönteiset tunteet virkistävät luovuutta.
Ongelmien määrittelytekniikoita käytetään vähemmän, mutta niitä voisi käyttää enemmän. Usein ideoiden tuottamisen kimppuun ryhdytään liian vauhdikkaasti. Ensin tulisi vakuuttua siinä, että ongelma, johon ratkaisuita etsitään, on oikein määritelty. Juuri yksiselitteinen ja tarkasti määritetty ongelma on luovuuden soveltamisen perusta. Ongelmien määrittelytekniikoihin kuuluu esimerkiksi edestakainen suunnittelu, jonka aikana analysoidaan, miten konkreettisen ongelman ratkaisu auttaa ratkaisemaan jokaisen seuraavan korkeamman tason ongelman, miksi-kysymyksen esittäminen aina perussyyn selvittämiseen saakka ja näkemys tilanteesta, jossa ongelma jätetäänkin ratkaisematta. Tekniikoita on muitakin.
Suurin osa luovuustekniikoista on kuitenkin suunnattu ideoiden tuottamiseen, sillä juuri ideoiden runsaus on se, jota halutaan saavuttaa. Ideoiden tuottamistekniikoiden käyttäminen käsittää divergentin eli luovan ajattelun, jossa tavoitteena on saavuttaa suuri määrä ideoita. Tärkeää on pidättyä ideoiden arvioimisesta niiden luomisen aikana, sillä sitä voisi kuvailla kuin autolla ajelua käsijarru päällä – kulkee kyllä, mutta vaivalloisesti. Näin ideoiden tuottaminen ja arviointi tulee pitää eri prosesseina.
2. Opettele luovuutta
Jos haluat olla luovempi, sinun pitäisi opetella luovuutta kuten kaikkia muitakin asioita opetellaan. Lue luovien ja innovatiivisten ihmisten elämänkertoja – esimerkiksi Elon Muskin (Tesla) tai Richard Bransonin (Virgin) kirjoja. Tämän lisäksi voisit lukea myös kirjoja luovasta ajattelusta ja erilaisista tekniikoista, miten niitä kehitetään. Hyvä kirja on esimerkiksi Elizabet Gilbertin kirjoittama ”Big Magic”. Hän on kirjoittanut myös paljon kirjoja, kuuluisin niistä on ehkä ”Eat, Pray, Love”. Ehdottomasti vaikuttaa hyvin myös TED- tai TEDX-videoiden katselu. Nämä ovat saatavilla sivustolla ted.com. Sieltä löytää tuhansia hyviä esitelmiä, jotka maailmalla tunnustetut alansa asiantuntijat ovat tehneet. Monien aiheena onkin luovuus ja innovaatio.
3. Ympäröi itsesi luovasti ajattelevilla henkilöillä
Kun olet luovasti ajattelevien ihmisten seurassa, muutut itsekin luovemmaksi.
4. Leiki – luovuus avautuu vain silloin, kun sinulla on hauskaa!
Mielikuvitustasi auttavat vapaasti lentämään testaaminen, uusien asioiden kokeileminen ja huoleton leikkimielisyys. Tee jotain sellaista, joka tarjoaa sinulle iloa – hyppää trampoliinilla, keinu, pelaa lautapelejä, katso jokin komedia, laula karaokea tai tuhri huviksesi väreillä. Pian tunnet, miten sisäinen lapsesi herää ja huomaat itsessäsi suurempaa avoimuutta luovuudelle.
5. Varaa itsellesi aikaa
Jos olet jatkuvasti toiminnassa, mutta kaiken mitä teet, teet muille ja unohdat samalla itsesi, on mahdotonta olla luova. Aloita siitä, että varaat joka päivä edes 30 minuuttia, joka on vain sinun aikaasi, jolloin saat olla yksin ja tehdä niitä asioita, joista todella nautit. Kokeile esimerkiksi piirtää sitä, jonka ikkunastasi katsomalla näet, tai lue jotain hyvää kirjaa tai vain leiki kissasi kanssa. Se lähettää aivoihisi signaalin, että olet sen arvoinen, että voi nauttia elämän tarjoamista upeista asioista, sinun itsevarmuutesi kasvaa ja se antaa rohkeutta myös ilmaista omaa luovuutta.
6. Liiku – ole aktiivinen!
Kävele ympäri taloa tai pitkin puutarhaa, selkä edellä, mene uimaan, käy jossain näyttelyssä tai istu suosikkikahvilassasi muussa paikassa kuin tavallisesti. Uudella tavalla liikkuminen ja pienten muutosten tekeminen päivittäiseen rutiiniin rohkaisee aivojasi luomaan uusia yhteyksiä, saa sinut näkemään asioita toisesta näkökulmasta ja tuntemaan olosi turvallisemmaksi muutosten suhteen. Liikkuessaan kehosi alkaa tuottaa endorfiineja, jotka tekevät sinut onnellisemmaksi – älä tunne oloasi rajoitetuksi, anna elämän liikkua mukanasi. Liikkuminen tuo muutoksia ja muutokset merkitsevät sitä, ett olet lähestymässä haaveitasi.
7. Ole seurallinen
Vietä aikaasi sellaisten ihmisten kanssa, jotka tukevat luovuuttasi. Sinä aikana, kun rohkaiset sisäistä lastasi tulemaan ulos ja olemaan luova, tarvitset leikkitovereita, et niitä, jotka hillitsevät sinua. Vietä aikaasi niiden kanssa, joiden seurassa viihdyt hyvin, älä niiden kanssa, jotka ovat sulkeutuneita ja skeptisiä. Valitse ne, jotka sanovat: ”Näytät suurenmoiselta iloisen värisessä paidassasi!”, älä niitä, jotka kysyvät: ”Miksi kuljet tuossa kummallisessa paidassa?” Ei haittaa, jos sinulla ei alkuun tukevia ystäviä olekaan, sillä tärkeintä on se, että itse tiedät, mitä haluat ja tunnet, että olet oikealla tiellä. Aloita yksin niin näet, että pian tapaat samoista asioista kiinnostuneita upeita ihmisiä – samanlainen vetää puoleensa samanlaista! Luovuus tarvitsee turvallista ja myönteistä tunnetta. Se tarkoittaa, että sinun tulee vaikkapa itse antaa itsellesi tunnustus ja kehua itseäsi, kun jokin onnistuu hyvin.
8. Aseta itsellesi selvä tavoite
Aivosi pitävät selkeistä signaaleista. Siten, ajattele itsellesi selväksi, mikä sinusta on hauskaa, missä vaatteissa näytät erittäin hyvältä, millainen olisi haaveittesi koti ja ihanteellinen työpaikka. Leikkaa kuvia, ota valokuvia ja kirjoita niiden viereen, mistä pidät. Tee näistä kuvista itsellesi ”haaveiden kollaasi” ja ripusta se jonnekin, jossa näet sen mahdollisimman usein. Kun olet haaveistasi varma, luovuutesi löytää mahdollisuudet ja tarvittavan energian tuodakseen ne sinun elämääsi. Visualisointi on erittäin tehokas luomistapa, joten ole mahdollisimman täsmällinen siinä, mitä haluat.
NordenBladet – ”Viime ajan tieteen havaintoja analysoitaessa voi sanoa jopa, että rakkaus on ainoa lääke, joka parantaa. Sen, että ilman rakkautta elämä ei ole mahdollista ja rakkauden puute on kaikkien sairauksien ja ongelmien aiheuttaja, voivat tutkijat vahvistaa aivan varmasti”, kirjoittaa Ellen Tõemeel Holistilisen terapiaan instituutin kotisivulla.
Rakkauden parantavasta voimasta tiesivät jo kaikki alkuperäiskansat. Siitä kertovat legendat, myytit ja sadut, joissa aina piilee jokin viisauden siemen. Vahvin hoitovoima katsotaan olevan ehdottomasti itserakkaudella – se on rakkauden puhtain muoto. Myös muinaisilta ajoilta peräisin oleva kansanviisaus kertoo rakkauden parantavasta voimasta. Šamaanien ja noitien hoitovoiman voi luonnollisten lääkeaineiden käytön lisäksi suurelta osin lukea horjumattoman uskon ja sairaaseen suunnatun rakastavan huomion tiliin. Nykyisin sitä kutsutaan lumevaikutukseksi – ihmisen usko hoitomenetelmään ja siihen, että hän parantuu, onkin juuri se, joka hänet parantaa. Oletetaan, että lähes kolmannes parantumisista tapahtuu lumevaikutuksen ansiosta.
Nykyajan tiedemiehet ovat tarkkailleet rakkautta ja tutkineet sitä sekä fyysisellä että henkisellä tasolla. Merkittäviä havaintoja rakkauden tilasta on tehty erittäin monilla tieteen aloilla. Rakkauden olemusta ja vaikutusta ovat tutkineet fyysikot, kemistit, biologit, psykologit, psykiatrit, neurologit ja kardiologit.
Viime ajan vallankumoukselliset havainnot:
1. Rakkaus on immuunijärjestelmän tehokkain stimuloija. Parantumisen kannalta rakkauden olemassaolo on sekä sairaan sisällä että ympärillä äärettömän tärkeää. Rakastavassa ilmapiirissä kehossa käynnistyy biokemiallisia prosesseja, jotka stimuloivat parantumista. Myönteisesti asennoituneen ihmisen parantumisnäkymät ovat aivan toisenlaiset kuin toivottoman potilaan. Yhteys psyykkisten häiriöiden ja fyysisten sairauksien välillä on tieteellisesti todistettu – esimerkiksi masentuneilla henkilöillä esiintyy usein sydämen- ja verisuoniston sairauksia. Perinteisten hoitomenetelmien ohella on tutkittu rakkauden hoitovaikutusta ja sovellettu tietoa myös syömishäiriöisten potilaiden hoidossa.
2. Fyysisen läheisyyden ja kosketusten puuttuminen vaikuttaa hermojärjestelmään hävittävästi. Tieteellisistä tutkimuksista on selvinnyt, että niiden lasten selkäydin surkastuu, jotka eivät koe riittävästi fyysistä läheisyyttä. Ympäristössä, jossa on liian vähän rakkautta, ihmisen kyky olla herkkä itseään ja muita kohtaan vähenee ja muutenkaan mitään tunteita ei tunneta. Yleinen oire ovat henkiset häiriöt, jotka voivat huipentua kroonisiksi fyysisiksi ja henkisiksi sairaustiloiksi. Vakavimmissa tapauksissa seurauksena on psykoosi tai kuolema.
Ne kulttuurit, joissa lapsia silitetään, ovat rauhanomaisempia. Lapsi, jota silitetään, kokee hyväksyntää sekä fyysisellä että henkisellä tasolla. Myönteinen tunnustus innostaa lasta yhä uusiin havaintoihin ja hänen synnynnäiset voimavaransa saa tulla esiin. Lapsesta kasvaa rohkeampi, älykkäämpi ja empaattisempi ihminen kuin siitä lapsesta, jonka elämässä myönteistä ja tunnustavaa fyysistä kontaktia ei ole.
3. Meidän elämäämme 95–99-prosenttisesti ohjaavalle alitajunnalle rakkaus, ruoka ja tiedot ovat lähes erottamattomat. Se johtuu siitä, että alitajunnan peruskuvioiden muotoutumisen aikana sikiö- ja vauvaiässä nämä kaikki kolme pohjautuvat samaan lähteeseen – äitiin. Se auttaa selvittämään hyvin monia ihmisiä vaivaavia tiloja ja oireita. Rakkauden vähyydestä kärsivä ihminen voi tulkita sen vaikkapa nälän tunteeksi. Seurauksena on ns. emotionaalinen syöminen, jossa ruoalla pyritään tuloksetta korvaamaan tunteellista tyhjiötä ihmisen sisällä. Liikasyömisen tapaan tapahtuu myös liiallista tiedon kulutusta. Ihminen tuntee jatkuvaa tiedon nälkää ja käyttää sitä lievittääkseen mediaa ahmimalla sisäänsä kaikkea sitä mitä televisio, lehdistö ja internet tarjoavat. Päivän päättyessä hän on kuitenkin turta, uupunut ja kokee sisäistä tyhjyyttä. Molemmissa tapauksissa nälän tunteen lopullinen sammuttaminen vaatii enemmän rakkauden tuomista ihmisen elämään.
4. Rakkauden määrä on suorassa yhteydessä ihmisen päivittäisiin ajatuksiin, tunteisiin, käyttäytymiseen ja valintoihin. Tähän määrään jokainen ihminen voi tietoisuudellaan vaikuttaa. Se ei vaadi ponnistusta, vaan tahtoa ja keskittymistä. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää tiedostaa se, että etsitty rakkauden lähde on aina etsijän itsensä sisällä, ei missään ulkopuolella. Meissä on kyky luoda rakkautta täynnä oleva ympäristö tarjoamalla rakkautta sekä muille että itselle. Sekä rakkauden antaminen että saaminen lisäävät rakkauden määrää ihmisen elämässä.
NordenBladet – Tämän päivän maailma ja kasvatusnormit sanelevat voimakkaasti sen, miten lapsia tulee kasvattaa, millaisia normeja tulee noudattaa ja mikä on ”oikea” ja mikä ”väärä”. Normeista poikkeamiset ovat välittömästi huomion kohteina ja niitä aletaan ”hoitaa” jopa tableteilla.
Todellisuudessa vanhemmat tekevät lapsilleen karhunpalveluksen, kun pakottavat heille voimalla omia ajatuksiaan ja käsityksiään. Kuvitelkaa, että teille sanotaan jatkuvasti, mitä teidän pitää tehdä ja mitä ei saa tehdä. Te lakkaatte itse ajattelemasta, teidän ympärillenne kehittyy vähitellen välinpitämättömyyden tai kapinamielen kapseli, joka tappaa heräävän luovuuden. Ei saa unohtaa, että me kaikki olemme syntyneet vapaina ja haluamme elää vapaina!
Paulo Coelho on sanonut: ”Lapsi voi opettaa aikuiselle kolme asiaa: onnellisena olemista ilman syytä, koko ajan jonkin tekemistä ja sitä, miten koko voimin vaatia sitä, mitä haluaa”. Se on totta, lapset ovat viisaita ja meillä on heiltä hyvin paljon oppimista.
Lapset ovat paljon paremmin maailmaan yhteydessä kuin aikuiset, sillä heillä on kyky elää tätä hetkeä ja nykyisyyttä, lapset eivät pelkää ja ovat huolettomia.
Lukuisista tieteellisistä tutkimuksista on ilmennyt, että suuren osa ajasta (lähes 95 %) ihmiset käyttävät alitajuntaansa, joka on peräisin lapsuudesta. Kuudenteen elinvuoteen saakka muistiimme ja alitajuntaamme ohjelmoituu perustavaa laatua olevia tottumuksia. Sen jälkeen nämä tottumukset valvovat elämäämme – me noudatamme niitä tai pyrimme muuttamaan niitä.
Jos lapselle opetetaan, miten tietyissä tilanteissa ajatella ja reagoida, se estää hänen kykyään löytää ongelmiin ratkaisut itse. Lapsi on lähes aina iloinen, hänellä ei ole vihaa ketään kohtaan, hän on uskomattoman anteeksiantava ja välittävä!
Lapsi on aina täysin tietoinen, huomiokykyinen ja utelias, samaan aikaan kun aikuiset ovat oman ymmärryksensä ja järkevyytensä vankeja ja jäävät elämän yksinkertaisista iloista ja ihmeistä paitsi. Lapset kykenevät huomaamaan pieniä yksityiskohtia (esimerkiksi pikkuisen hyönteisen) paljon paremmin kuin aikuiset. Miksi? Siksi, että lapset ovat valmiina kaikille ympäristönsä taajuuksille ja värinöille.
Pääosalla lapsista ja teini-ikäisistä hallitsevat theta- ja alfa-aivoaaltojen kuviot. Näitä molempia pidetään aivojen toiminnalle äärimmäisen rentouttavina ja ne tulevat esiin silloin, kun kehomme on täysin vapaa stressistä. Nämä samat aivoaallot lisäävät luovuutta ja kykyä säilyttää suuren määrän tietoa, jota voi tallentaa pitkäaikaiseen muistiin.
Lapset tietävät, miten olla onnellinen. Älkäämme katkaisko heidän siipiään, kun he löytävät maailmaa. Meidän itsemme on aika alkaa oppia pienemmiltä, sillä juuri he osaavat opettaa meille asioita, joilla on todellista arvoa.
Miten omia aivoaaltoja voi muuttaa? Aivoaaltojen muuttamiseen on paljon erilaisia tapoja. Yksi tapa muuttaa omaa tietoisuuttaan ja kasvattaa hengenvoimaansa on käyttää siihen äänen voimaa. Siitä, miten äänitaajuudet auttavat sinua saavuttamaan myönteisiä tuloksia ja muuttamaan aivoaaltoja, voit lukea TÄSTÄ.
NordenBladet – Lasten oikeaan aikaan sänkyyn saaminen on aina ollut vanhemmille hankala tehtävä. Yksi syy siihen, miksi yhä suuremmalle osalle lapsista on aiheutunut unihäiriöitä, on se, että ennen nukahtamista vietetään aikaa sosiaalisessa mediassa, näin ilmeni vuonna 2018 Englannissa suoritetusta tutkimuksesta.
Liian myöhään nukkumaan menoa voi ehkäistä erilaisin keinoin, ja näistä seuraavassa puhummekin:
1. Ei älylaitteille
Älä anna lasten olla älylaitteissa ennen nukahtamista. Alle 16-vuotiaiden uniongelmat ovat viime vuosien kuluessa äkillisesti kasvaneet, joka on erittäin huolestuttava suuntaus.
Ongelmaa voi välttää, jos vanhemmat vakuuttuvat siitä, että lapset eivät vietä näyttöpäätteiden ääressä aikaa ennen nukkumaan menoa. Uniasiantuntija Neil Robinsonin mukaan digilaitteiden sininen valo vaikuttaa lapsen nukahtamiseen huonosti, koska se pitää melatoniinin eli unihormonin matalana. Hänen mielestään riittää, kun lapset pidetään kuvaruutujen luota loitolla noin 30 minuuttia ennen nukkumaanmenoa.
On tärkeää tarkastaa, että lapsen makuuhuoneessa ei jää valoja palamaan. Univalmentaja Sarah Ockwell-Smithin mukaan on hyvä ajatus ostaa erityiset valaisimet, jotka edistävät nukahtamista. Makuuhuoneessa olevat valot eivät anna unihormonitason nousta, ja siksi nukahtaminen on vaikeaa.
2. Tietty uniaika
Määrittäkää nukkumaanmenoaika. Lasten on vaikea nukahtaa, jos nukkumaan mennään joka kerta eri aikaan. Uniasiantuntija Joy Richards väittää, että rutiini on lapsen oikeiden unitottumusten muokkaamisessa erittäin tärkeää.
Univalmentaja Sarah Ockwell-Smithin mukaan osa vanhemmista panee lapsensa nukkumaan liian aikaisin. Kuinka paljon lapsi tarvitsee unta, riippuu hänen iästään. Pikkulasten suositeltava uniaika on 9–16 tuntia, esikouluikäisten osalta se on 8–14 tuntia, 5–11-vuotiaiden lasten suositellaan nukkua 7–13 tuntia ja teini-ikäisten 6–12 tuntia. Univalmentaja uskoo, että jokaisen vanhemman pitäisi ymmärtää lapsensa iänmukaiset unentarpeet ja lasta ei pidä pakottaa nukkumaan kauemmin kuin on tarpeen. Tulee seurata tilanteita ja oppia tuntemaan oma lapsi.
3. Rauhallinen ympäristö
Jos autat lasten mielikuvitusta lentämään, heidän on helpompi nukahtaa. Perheen hyvinvoinnin asiantuntija Dani Binningtonin mukaan on hyvä ajatus kysyä lapselta ennen nukkumaan menoa suosikkilomasta tai -paikasta, koska se auttaa rentoutumaan ja luo myönteistä mielialaa.
Lisäksi auttaa, kun lapsi puuhaa ennen uniaikaa rauhoittavien toimien parissa. Uniasiantuntija Neil Robinsoni mielestä kylvyssä käyminen on yksi hyvä tapa, koska sen jälkeen kehomme lämpötila laskee, joka auttaa meitä nukahtamaan. Pane lapsi ennen nukkumaanmenoa rentouttavaan suolakylpyyn. Oman lapsosen elimistöstä huolehtimiseksi suosittelemme käyttämään vain luonnollisia ja hyvälaatuisia kotimaisia tuotteita. Skandinavialaisen kosmetiikkabrändin Elisheva & Shoshana käsin valmistettu 100 % orgaaninen ja luonnollinen E&S Laventelia ja kristallisuolaa sisältävä kylpysuola on huippuhyvin vaikuttava ihoa ravitseva, rauhoittava ja rentouttava luonnollinen kylpylisä. Sisältää paljon antioksidantteja, jotka tarjoavat keholle lisäsuojaa ja auttavat saavuttamaan ja säilyttämään terveellisten painon. Kristallisuola sisältää lähes sata ihmisen kehon tarvitsemaa luonnollista mineraalia, se säätelee talirauhasten toimintaa, nopeuttaa verenkiertoa ja sillä antibakteriaalinen vaikutus. Laventeli (Lavandula angustifolia) vahvistaa pintaverisuonten seinämiä, vähentää ihon ärsytyksiä ja auttaa kamppailemaan ihon ongelmia vastaan, vaikuttaa nuorentavasti ja toimii luonnollisena rauhoittavana aineena. Vaikuttaa myönteisesti hyvinvointiin, sillä se säätelee kortisolin (tärkein stressihormoni) tasoa veressä.
Foto: Elisheva & Shoshana
4. Huomiota ruokaan
Lapset eivät saisi ennen nukkumaan menoa syödä paljon sokeria sisältäviä ruokia, koska silloin energiataso kasvaa äkillisesti ja on vaikea nukahtaa.
Uniasiantuntija Joy Richardsin mukaan ennen vuoteeseen menoa ei ole suositeltavaa syödä juustoakaan. Jos ennen nukahtamista syödään juustoa, kasvaa todennäköisyys nähdä unia, mukaan lukien painajaisia.
Mitä sitten pitäisi syödä? Uniasiantuntija suosittelee syömään jotain kevyttä, esimerkiksi omenan tai kokojyvätuotteita.
5. Mukava sänky
Hyvään uneen tarvitaan mukava vuode. Jos lapsella on vaikeuksia nukahtamisen suhteen, syy voi piillä väärässä patjassa. Dormeon uniasiantuntija Phil Lawlorin mukaan lasten tarpeet ovat erilaiset: aikuiset suosivat pehmeää tai puolikovaa patjaa, mutta lapsille sopii nimenomaan kovempi patja. Kasvava elimistö vaatii enemmän tukea.
Mukavan patjan lisäksi tärkeää on sekin, millaista peittoa lapsi käyttää. Jos peitto on liian paksu, aiheutuu kuumuutta, joka häiritsee nukahtamista. Lawlor sanoo, että koska lapsen keho on pienempi, kehon ja vuodevaatteiden väliin pääsee enemmän ilmaa, joka puolestaan lisää lämpöä.
Lasten lakanoiden, peittojen ja tyynyjen valinnassa tulee ottaa huomioon myös ihoystävälliset materiaalit. Hypoallerginen tekstiili sopii juuri hyvin herkille lapsille. Jos materiaali ärsyttää ihoa, on vaikeaa saada virkistävää unta, jota lapset erittäin paljon tarvitsevat.
NordenBladet – Käsityö ei ole enää pitkään aikaan ollut pelkästään isoäitien harrastus. Muotikulinaristien keskuudessa on kudotut, virkatut ja kirjotut esineet ovat arvostettuja, villapuseroista alkaen ja aina lapasiin asti. Muotiviikoillakin näkee yhä enemmän kudottua, kirjottua ja virkattua muotia.
Kutomisen historiasta puhuttaessa tulisi kuitenkin aloittaa neulakinnastekniikasta eli nålbinding’istä*. Nålbinding on ikivanha lankatekniikka. Nykyisin ihmiset yhdistävät sen usein viikinkeihin ja Skandinaviaan, ja Suomessa sitä pidetään itäsuomalaiseksi erityispiirteeksi, vaikkakin neulakinnastekniikkaa on todellisuudessa käytetty myös muualla maailmassa.
Mutta totta on, että runsas valikoima neulakinnastekniikkaan liittyviä sanoja on peräisin juuri Suomesta: neulakinnastekniikka eli ”neulakudottujen kintaiden tekniikka”, kinnasneula ”neulakutomisneula”, karjalankielinen sana neulakudotulle esineelle on ”nieglomus” jne. Kaikkein vanhin säilynyt neulakudottu esine on peräisin Israelista noin vuodelta 6.500 eKr. Palasia on löydetty myös Tanskasta ja Kiinasta. Kiinasta on löydetty Tarim-joen valuma-alueelle noin vuonna 1000 eKr haudattujen vainajien yllä olleita neulakudottuja vaatteita. Myöhemmin tämä käsityötapa oli levinnyt kaikkialle maailmassa – Peruun, Egyptiin, Englantiin ja muualle. Nykyisin neulakinnastekniikkaa käytetään edelleen Venezuelan Pemon-intiaanien keskuudessa.
Koska Suomessa ei ollut muinaisaikana tapana polttaa kuolleita ja paikallinen maaperä ei säilytä tekstiilejä hyvin, ensimmäiset neulakinnastekniikalla valmistetut esineet ovat peräisin noin ensimmäiseltä vuosituhannelta jKr – kintaanpaloja Eurasta, Maskusta, Köyliöstä ja Kaukolan Kekomäeltä sekä kaksi eri kinnasta Tuukkalasta, kertoo verkkosivusto neulakintaat.fi. Seuraavat vanhimmat kintaat ovat säilyneet vasta 1800-luvulta. Joutsenossa piti naimisiin halunneiden parien maksaa joko rahassa tai neulakudotuissa kintaissa, jolloin puikoilla kudottuja kintaita ei hyväksytty. Syy saattoi johtua siitä, että neulakudottua pintaa on lähes mahdotonta ratkoa. Naiset, ja jopa miehetkin, eivät tehneet ainoastaan harmaita työkäsineitä, vaan myös valkoisia juhlalapasia, jotka koristeltiin punaisilla ja vihreillä silmukoilla, hapsuilla (Länsi-Suomessa) ja lankariipuksin (Itä-Suomessa) ja joita oli tapana lahjoittaa kiitokseksi. Sunnuntaikintaina pidettiin mustavalkoisin tai pyörein koristein viimeisteltyjä lapasia. Tehtiin myös jouhikkaita eli jonkin eläimen karkeista karvoista valmistettuja kalamiesten työkäsineitä, ja Länsi-Karjalassa miesten tuli tehdä ne itse.
Mainos Valitse mieleisesi väri(t) ja tilaa itsellesi kaunis ja ainutlaatuinen käsin neulottu Elisheva & Shoshana -neule (Myssy 22.- / Huivi 26.- / Setti 42.- ). Tilaus valmistuu n. 10 päivässä. Kirjoita meille toiveestasi: info@elishevashoshana.com
Parikkalassa edellytettiin 1800-luvun lopulla, että hyvin varustetussa maatalossa on 20 paria neulakudottuja sukkia ja kintaita. Neuloista huolehdittiin hyvin ja ne jäivät perinnöksi. Tällä tekniikalla kudottuja esineitä ei tavallisesti myyty (jokainen osasi tehdä niitä itse), mutta oli myös poikkeuksia. 1900-luvun alussa neulakinnastekniikan maantieteellinen raja kulki Sipoon, Tampereen ja Kokkolan linjalla, jolloin linjan itäpuolella tekniikka tunnettiin ja länsipuolella ainoa neulakutomista käyttävä alue oli Ahvenanmaa. Raja siirtyi yhä itään päin ja toisen maailmansodan aikana tällaiset kintaat tunnettiin jo nimellä Karjalan kintaat. Vaikka neulominen ja virkkaaminen muuttuivatkin jatkuvasti suositummiksi ja neulakudontataito alkoi unohtua, oli neulakinnastekniikka aina 1950-luvulle saakka silti hyvin suosittu. Jatkossa kaksi ensin mainittua tekniikkaa kuitenkin valtasivat Suomen käsityömaailman ja neulakudotut lapaset jäivät vain metsätyömiesten ja poromiesten käyttöön, jotka hekin alkoivat pian suosia kaupasta saatavia vedenpitäviä kintaita.
Virolaisen maatiaislampaan säilytys- ja jalostusseuran tietojen mukaan Viron vanhimmat neulakinnastekniikalla kudotut tekstiilijäänteen ovat peräisin 1100-1200-luvuilta ja vaikka tekniikka unohtuikin suurelta osin ajan mittaan, tällaiset kintaat säilyttivät häärituaaleissa oman paikkansa. Viron hautalöydöistä saadut neulakinnastekniikalla tehdyt palaset on yleensä valmistettu karkeasta villalangasta, mutta Suomeen verrattuja on yksi suuri ero: virolaisissa neulakinnaspalasissa on selviä vanutuksen jälkiä ja kansanomaisesti neulakintaita kutsuttiin huopikkaiksi tai huopakintaiksi, niin Suomessa vuonna 1957 suoritetussa tutkimuksessa ilmeni, että lähes kukaan ei huovittanut neulakintaita. Tietenkin voi olla niinkin, että satoja vuosia sitten kintaat muutettiin Suomessakin huovitetuiksi, mutta ei enää nykyisin. Virossa on talletettu kymmenkunta 1700- ja 1800-luvuilta peräisin olevaa neulakinnasta. Viron museoiden tietokannasta MUIS hakusanalla ”neulakinnas” ja ”neulakintaat” etsimällä löytyvät esineet näyttävät tosin pohjoisnaapurien kintaita vaatimattomammilta, mutta joissakin pareissa voi huomata värillisiä ranneosia ja suomalaistyyppistä aloitusta. Nykyisin on sekä Virossa, Suomessa että muualla kiinnostus neulakinnastekniikkaa kohtaan herännyt uudelleen. Tämän käsityölajin elvyttämiseen järjestetään kursseja ja koulutustilaisuuksia (ks. esimerkiksi sivulla kultuur.ee luunkäsittelykurssi / neulakinnastekniikkakurssi tai Räpinan puutarhakoulun neulatekniikkakurssi aloittelijoille).
Jokaisen edeltäneen kappaleen kohdalla saattoi huomata puikoilla neulomisen voittaneen naulakinnastekniikan. Niin asia todellakin oli. Puikoilla neulonnan synnystä ei ole kovin paljon tietoa. Oletetaan, että se kehittyi naulakinnastekniikasta Rooman ajan Egyptissä, jossa valmistettiin eripituisia sukkia. Paikkoja ja aikoja on kuitenkin vaikea määrittää, sillä säilyneen palasen löytöpaikka ei merkitse juuri sieltä peräisin olemista ja usein palasia on vaikea ajoittaa. Ensimmäiset ajoitettavat neuleet ovat 1200-luvun espanjalaiset tyynyt ja egyptiläiset sukat. Neulonnan historian tutkija Richard Rutt on väittänyt, että vanhaan aikaan neulottiin vain pyöreästi, ja vaikkakin aiemmin voitiin nurjia silmukoita neuloa kantapäihin, niitä alettiin käyttää koristeena vasta 1500-luvun keskivaiheilta alkaen. 1800-luvulle tultaessa oli tasapintainen neulonta muuttunut täysin yleiseksi. Nykyisin neuleita valmistetaan koneilla, mutta neulominen on yleinen harrastus kaikkialla maailmassa ja tärkeä osa lähes jokaista kulttuuria. Samalla neulontatekniikan variaatioita on satoja ja ne eroavat alueellisesti. Virosta on peräisin esimerkiksi Haapsalun pitsi ja erityiset kirjottujen kintaiden ja koristeraitojen tyypit. Viime vuosina on muotilavoille ilmestynyt tuhansia omaleimaisia neuleita, jotka ovat inspiroineet myös harrastajia.
Virkkaaminen on kahta edellistä tekniikkaa huomattavasti nuorempi. Vasta 1500-luvulla se kehittyi sellaiseksi kuin sen nykyisin tunnemme. Virkkaamisen alkuperästä on kolme teoriaa: synty Arabiassa ja leviäminen kauppateitä pitkin, kehittyminen Etelä-Amerikan heimojen keskuudessa (riiteihin liittyvä käsityö) ja synty Kiinassa (sieltä on peräisin muinaisia virkattuja nukkeja). Varsin varmoja voidaan olla kuitenkin siitä seikasta, että tämä käsityölaji kehittyi tambour-nimisestä kirjontatekniikasta ja levisi Euroopassa 1800-luvulla pitsintekotapana, joka auttoi irlantilaisia selviämään nälänhädistä. Ajan myötä virkkaaminen saapui Viroonkin (kintaiden ranteiden, laukkujen ja peitteiden reunojen tekemisessä) ja muuttui vuosikymmenten kuluessa vähemmän hienostelevaksi. Nykyisin virkkaaminen on neulomisen ohella yksi maailman yleisemmistä käsityötekniikoista, josta on myös lukemattomia alueellisia versioita. Virkkaamista ovat kokoelmissaan käyttäneet esimerkiksi Dolce & Gabbana, Rodarte, OHMYGOSSIP Couture, Moschino, Versace ja Chanel.
Kaikilla näillä käsityötekniikoilla on pitkä historia, mutta silti ne ovat säilyneet nykyaikaan asti ja päässeet jopa muotilavoille. Älkäämme siis pitäkö niitä vanhanaikaisina, vaan ihailkaamme niiden kauneutta ja harrastakaamme niitä antamatta niiden vajota unohduksiin.
_________________________________________________ * Neulakinnastekniikka eli neulakutominen on käsityötekniikka, jossa yhdellä luusta tai puusta valmistetulla tylppäpäisellä neulalla tehdään langasta silmukoita ja niitä keskenään punoen muodostetaan tekstiiliesineitä (ennen kaikkea kintaita ja sukkia, mutta myös myssyjä, villapuseroita ym.).
Neulakinnastekniikka on neulomisen ja virkkaamisen oletettu edelläkävijä.
Neulakinnastekniikka antaa mahdollisuuden käyttää myös lyhempiä langanpätkiä ja ei siksi edellytä monimutkaisia kehräystekniikoita.
Neulakinnastekniikka tunnettiin luultavasti jo kiviaikana. Virossa ensimmäiset arkeologiset neulakinnastekniikalla valmistettujen esineiden jäännösten löydöt ovat peräisin 1100-1200-luvuilta. 1600-luvulta alkaen Virossa levisi puikoilla neulonta ja neulakinnastekniikka ajan mittaan unohdettiin, mutta tällä tavalla valmistetut neulakintaat säilyivät paikoin häätapojen rituaaliesineinä. Viime vuosina ovat historiasta ja käsitöistä kiinnostuneet alkaneet herättää neulakinnastekniikkaa uudelleen eloon.
NordenBladet – Oletko kuullut sanottavan, että koiran paikka ei ole vuoteessa? Äskettäinen Mayo Clinican tutkimus osoittaa täysin päinvastaista: koiran kanssa nukkuminen vaikuttuu sinuun hyvin. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, häiritseekö koiran olo makuuhuoneessa ihmisten unta vai ei.
Tutkimukseen osallistui 40 tervettä aikuista, joilla ei ollut uniongelmia, ja näiden koirat, jotka olivat vähintään kuuden kuukauden ikäisiä. Osallistujia tutkittiin seitsemän vuorokauden ajan.
Tuloksista ilmeni, että tutkimukseen osallistujat nukkuivat tuntuvasti paremmin yhdessä koiransa kanssa. Lemmikin koolla tai öisellä liikkumisella ei ollut tässä yhteydessä merkitystä.
Yksi tutkimuksen toteuttajista oli tri Lois E. Krahn, jonka mukaan ihmiset ovat taipuvaiset luulemaan, että lemmikkejä ei saisi päästää makuuhuoneeseen, koska ne häiritsevät meidän untamme. Tulokset osoittivat, että koiran kanssa nukkuminen on sen sijaan hyvä ajatus, sillä se antaa turvallisuuden tunnetta ja rauhoittaa meitä.
Tämän päivän elämänrytmi ja elämäntapa ovat johtaneet siihen, että ihmiset ovat pääosan päivästä töissä ja kotiin tullessaan näkevät lemmikkinsä vasta illalla. Usein ollaan koko päivä poissa. Siksi on ymmärrettävää, että lemmikkieläimen kanssa halutaan kotona ollessa viettää mahdollisimman paljon aikaa. Yksi mahdollisuus siihen on vuoteessa yhdessä nukkuminen.
Koiranomistajien ei tarvitse olla huolissaan siitä, salliako lemmikki vuoteeseen vai ei – koiran kanssa nukkuminen vaikuttaa terveyteen hyvin. Mitä paremmin voit, sitä onnellisempi olet!
NordenBladet – Poliisi muistuttaa, ettei kenenkään tule jäädä henkisesti tiukassa tilanteessa tai olotilassa yksin. Kenenkään ei kannata jäädä yksin myöskään itseä tai muita uhkaavien ajatusten kanssa, vaan ottaa yhteyttä matalalla kynnyksellä esimerkiksi seuraaviin tahoihin:
– Suomen Mielenterveys ry:n kriisipuhelin: 09 2525 0111 (Arkisin klo 9.00–07.00, viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00–07.00, lisätiedot https://mieli.fi/fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin-keskusteluapua-numerossa-09-2525-0111)
– Sekasin chat eli valtakunnallinen keskustelualusta 12–29-vuotiaille: https://sekasin247.fi (päivystys maanantaista perjantaihin klo 9-24 ja viikonloppuisin klo 15–24)
– Päihdeneuvonta (Ehyt ry), puh. 0800 900 45. Ilmainen Päihdeneuvontapuhelin vastaa vuoden jokaisena päivänä, ympäri vuorokauden. Ammattiauttajat ovat tukena päihteisiin ja huumeisiin liittyvissä kysymyksissä. Heidän kanssaan voi keskustella omasta, läheisen tai asiakkaan päihteiden käytöstä. Palvelu on anonyymia ja luottamuksellista.
– Kouluikäisten kannattaa olla matalalla kynnyksellä yhteydessä kouluterveydenhuoltoon, koulukuraattoriin, opetusohjaajaan (opo), koulun henkilökuntaan tai vaikka terveysaseman lääkäriin, joka ottaa vastaan myös oppilaita.
– Julkisiin tai yksityisiin terveyspalveluihin.
Eri laeissa on määritelty viranomaisille ja muille toimijoille oikeus ilmoittaa poliisille, jos tietoon tulee epäilys jonkun olevan vaarassa joutua väkivallan uhriksi.
Huolta aiheuttava henkilö, kenelle ilmoitan?
Mikäli omassa elämänpiirissä herää huoli jonkun henkilön suhteen, on asiasta hyvä ilmoittaa eteenpäin esimerkiksi oppilaitoksen vastuuhenkilöille, työpaikan esimiehelle tai suoraan poliisille, jotka osaavat arvioida asian mahdollisesti vaatimia toimia. Uhkaustilanteessa otetaan ja tuleekin ottaa aina yhteys myös poliisiin. Netissä ilmenneistä uhkatapauksista voi ilmoittaa poliisille nettivinkin kautta: https://www.poliisi.fi/nettivinkki.
Akuuteista uhkatapauksista tulee aina ilmoittaa hätäkeskukseen soittamalla numeroon 112.
– On tärkeää, että huolta aiheuttavasta henkilöstä tulee mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tieto viranomaisille, jotta hänet pystytään tarvittaessa ohjaamaan hänen tarvitsemansa avun piiriin, toteaa poliisitarkastaja Marko Savolainen Poliisihallituksesta.
Poliisi muistuttaa, että huolta aiheuttavasta henkilöstä ilmoittaminen ei tarkoita sitä, että hänestä tehtäisiin automaattisesti rikosilmoitus ja hän päätyisi rikostutkinnan kohteeksi.
– Monesti rikostutkinnan aloittaminen on uhkatapauksissa vasta viimeisin keino, mutta joskus esitutkinta on välttämätön. Iso osa tapauksista pystytään hoitamaan viranomaisyhteistyönä ja henkilö pystytään ohjaamaan hänen yksilöllisiin tarpeisiinsa perustuvan avun piiriin, Savolainen painottaa.
Poliisin keskeinen laissa säädetty tehtävä on rikosten estäminen ja kansalaisten turvallisuuden ylläpitäminen. Poliisi puuttuu uhkaaviin tilanteisiin ja huolta aiheuttaviin henkilöihin ja käyttää tarvittaessa niitä toimivaltuuksia, jotka poliisille on laissa säädetty tehtävien hoitamiseksi. Poliisi toimii turvallisuuden ylläpitämiseksi yhteistyössä muiden viranomaisten sekä yhteisöjen kanssa.
Henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten estäminen on olennainen osa turvallisuustyötä. Poliisi ei puutu toimenpiteillään enempää kenenkään oikeuksiin eikä kenellekään aiheuteta suurempaa vahinkoa tai haittaa kuin mitä on välttämätöntä tehtävän suorittamiseksi.
Suurin osa uhkista kohdistuu yksityishenkilöihin
Keskusrikospoliisi tuki tilastojen mukaan viime vuonna paikallispoliisilaitoksia 341 erilaisen uhkatapauksen estämisessä ja selvittämisessä. Todellisuudessa uhkausten ja huolta aiheuttavien henkilöiden määrä on kuitenkin valtakunnallisesti huomattavasti suurempi, sillä vain vakavimmat tapaukset tulevat Keskusrikospoliisin tietoon.
– Noin kuutisenkymmentä Keskusrikospoliisin viime vuonna tietoon tulleista tapauksista kohdistui kouluihin. Muut uhkatapaukset kohdistuivat pääsääntöisesti yksittäisiin henkilöihin, virkamiehiin ja poliitikkoihin, tai ne liittyivät esimerkiksi perheväkivaltaan tai joukkosurman ihannointiin, kertoo rikostarkastaja Arto Tuomela Keskusrikospoliisista.
– Selvä enemmistö viime vuoden uhkatapauksista kohdistui yksityishenkilöihin, Tuomela jatkaa.
Iso määrä uhkauksista on myös tehty ajattelemattomuuttaan tai ilkivaltaisesti. Nämä tekijät ovat nousseet esiin esimerkiksi koulu-uhkauksiin liittyvissä tapauksissa.
– Uhkaaja ei välttämättä ole ymmärtänyt, että uhkauksella on usein kauaskantoiset seuraukset. Uhkauksella voi olla usein rikosoikeudellisia seurauksia tai se voi johtaa lastensuojelullisiin toimenpiteisiin, Tuomela toteaa.
Jotkut alaikäisten oireiluun liittyvät tapaukset ovat lähteneet purkautumaan niin, että huoltaja on ottanut yhteyttä kouluun ja kertonut lapsen oireilusta.
– Tehtiinpä ilmoitus sitten koululle, rehtorille, terveydenhuoltoon tai jollekin viranomaiselle, on tärkeää, että ilmoitus tehdään. Näin tukitoimet on päästy ja päästään jatkossakin aloittamaan viranomaisyhteistyönä koulujen ja viranomaisten kanssa, Tuomela painottaa.
Viranomaisten tiedonvaihdossa ja lainsäädännössä vielä kehitettävää
Poliisihallituksesta korostetaan, että uhkaavien tapausten kitkemisessä ja ennalta estämisessä kyse on koko yhteiskunnan voimin ratkaistavasta asiasta – yksittäiset viranomaiset eivät pysty ongelmaa ratkaisemaan.
Poliisi on esimerkiksi tehnyt jo esityksiä siitä, miten olemassa olevaa lainsäädäntöä voitaisiin hyödyntää ja kehittää, jotta uhkatilanteisiin voidaan puuttua mahdollisimman tehokkaasti viranomaisyhteistyönä.
– Lainsäädännössä olisi tärkeää, että eri viranomaiset esimerkiksi velvoitetaan ilman tulkinnanvaraa ilmoittamaan eteenpäin uhkaavista tai huolta aiheuttavista henkilöistä. Tämä ei edelleenkään tarkoittaisi sitä, että huolta aiheuttava henkilö päätyisi automaattisesti rikostutkinnan kohteeksi vaan hänet pystyttäisiin ohjaamaan tehokkaammin hänen tarvitsemansa avun piiriin, Savolainen painottaa.
Poliisin näkökulmasta olennaista on myös se, että viranomaisten välinen tiedonvaihto olisi vieläkin joustavampaa.
– Lainsäädäntö jättää tällä hetkellä tulkinnanvaraa ja eri viranomaiset tulkitsevat lakia eri tavalla esimerkiksi tiedonvaihtoon liittyen. Lainsäädännössä olisi näiltä osin vielä kehitettävää: poliisin tiedonsaantioikeuksia kannattaisi selventää, kun kyseessä on väkivallan uhkasta. Tällä hetkellä lain tulkintoja tekevät yksittäiset lakimiehet eri viranomaisissa ja tulkinnat ovat eriäviä. Tieto väkivallan uhkasta ei siis tule välillä ollenkaan poliisille asti, Savolainen sanoo.
Myös tietosuojalainsäädännön tiukka tulkitseminen aiheuttaa ongelmia välttämättömälle tiedonkululle.
– Jos opettaja ei saa kertoa huolta aiheuttavasta oppilaasta esimerkiksi oppilashuoltoryhmälle, vaikeutuu näiden henkilöiden avunsaanti merkittävästi. Ja aina he, jotka apua eniten ehkä tarvitsevat, eivät itse ehkä sitä tunnista tai vastustavat aktiivisesti tarjottua apua. Tietosuoja ei saa luoda ”suojapaikkaa”, jossa ongelmat saavat rauhassa kasvaa ilman että niihin päästään käsiksi tai että niiden hoitaminen voidaan estää asianosaisten toimesta, Savolainen mainitsee.
– Poliisihallituksen näkemyksen mukaan olisi erinomaista, mikäli yliopistojen opettajankoulutuksen tutkintokokonaisuuteen saataisiin sisällytettyä turvallisuuden ja varautumisen opinto-jakso. Tarvittaessa tämä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi yliopistojen ja keskeisten turvallisuusviranomaisten yhteistyönä, Savolainen jatkaa.
Uhkatapausten ratkaisu on koko yhteiskunnan asia
Uhkatapaukset myös lisääntyvät silloin, kun niistä puhutaan julkisuudessa. Esimerkiksi viimeviikkoisen Kuopion väkivallanteon jälkeen tilannekuvassa tietoon tulleet, mm. internetalustoilla tapahtuvat koulu- ja muut väkivaltauhkaukset, ovat lisääntyneet huomattavissa määrin.
Pahimmassa tapauksessa ilkivaltaisesti tehty uhkaus sitoo poliisin ja muiden viranomaisten resurssit väärään paikkaan, jolloin ajattelemattomuuttaan tehty uhkaus voi olla jollekin toiselle ihmiselle hengenvaarallinen ja aiheuttaa isoja vahinkoja.
Savolainen toteaa, että jatkossa selvitetään myös mahdollisuutta esimerkiksi selvästi ilkivaltaisen uhkauksen aiheuttamien kulujen laskuttamisesta.
– Vahingonkorvausvelvollisuushan alkaa jo ennen kuin henkilö on rikosoikeudellisessa vastuussa eli tämä koskee myös alaikäisiä, Savolainen toteaa.
Savolainen painottaa myös, että uhkatapausten ratkaiseminen on koko yhteiskuntaa koskettava asia, johon tulee pureutua yhdessä viranomaisten ja eri tahojen kanssa.
– Eri tahojen tulee pystyä vaihtamaan tehokkaammin tietoa keskenään, tunnistaa huolta aiheuttavia henkilöitä, puuttua varhaisessa vaiheessa ja ylipäänsä miettiä yhteinen tavoite ongelmien ratkaisemiseksi. Toisaalta eri tahojen tulisi pystyä pureutumaan myös syrjäytymisen ja kiusaamisen estämiseen. Kyse on siis koko yhteiskuntaa koskevasta erittäin monitahoisesta asiasta, Savolainen päättää.
NordenBladet – Mökkimurrot ovat harmillisia mökkien omistajille ja haasteellisia tutkittavia poliisille, sillä usein talven mökkimurtotuhot paljastuvat vasta keväällä uuden mökkikauden alkaessa.
Mökkimurtoja kannattaakin estää ennakolta. Tuhoja ja omaisuusvahinkoja voidaan estää, kun arvokasta omaisuutta ei jätetä talveksi mökkiin. Jos arvotavaraa on sinne pakko jättää, niiden tunnisteet kannattaa ottaa talteen ja kuvata tavarat.
Hyvä apu on myös naapuriapu: sovitaan naapureiden kanssa, että kaikki katsovat epäilyttävien kulkijoiden perään ja ottavat tarpeen vaatiessa yhteyttä poliisiin.
Alkuvuonna mökkimurtojen määrä on hiukan laskenut edelliseen vuoteen verrattuna. Kuitenkin tiettyjen poliisilaitosten alueella, muun muassa Sisä-Suomessa, suuriin lukuihin on tullut edelleen lisäystä.
Vuonna 2018 poliisi kirjasi yhteensä 1 177 mökkimurtoilmoitusta eli vapaa-ajan asuntoon kohdistunutta törkeää varkautta, varkautta tai niiden yritystä. Viime vuoden syyskuun lopussa lukumäärä oli 888, kun tänä vuonna murtojen ja niiden yritysten määrä on poliisin tietojärjestelmän perusteella 856.
Poliisihallituksen poliisitarkastaja Jyrki Ahon mukaan määrä vuosittain vaihtelee.
– Yksittäinen aktiivinen tekijä tai tekijäporukka voi suuresti vaikuttaa tietyn alueen lukuihin. Moneen murtoon liittyy omaisuuden anastamisen lisäksi sotkemista ja yleistä paikkojen hajottamista. Etenkin nuoremmat tekijät syyllistyvät tällaiseen, Aho kertoo.
Mökeistä anastetaan yleensä käyttöomaisuutta, työkaluja ja -koneita, ajoneuvoja kuten mopoja ja mönkijöitä sekä niiden siirtämiseen tarvittuja perävaunuja.
– Helposti realisoitava omaisuus kelpaa. Harmittavaa on, etteivät omistajat osaa kuvailla anastettua tavaraa tarkasti eli liian usein mitään yksilöitäviä tunnuksia ei ole otettu talteen. Kuvat olisivat tunnistuksessa hyvän apuna.
Ahon mukaan monen mökkimurron takana on lähiseudulla asustava, useasti päihdeongelmista kärsivä tekijä, jolla on laajaa kokemusta kaikesta omaisuusrikollisuudesta.
– Mökeissä kierrellään, kun mökkikausi on ohitse eikä aktiivista valvontaa ole. Sitä anastetaan, mitä on tarjolla. Uhrien kannattaa tutkia netin kauppapaikkoja, jos vaikka lähialueella olisi tarjolla itselle tutun näköistä omaisuutta, Aho sanoo.
NordenBladet – Toimeentulon hankaluus on THL:n tutkimuksen mukaan riskitekijä lasten ja vanhempien hyvinvoinnille. Toimeentulon kokeminen helpoksi tai hankalaksi on yhteydessä sekä lasten että vanhempien hyvinvointiin monella tapaa. Aiemmasta tutkimuksesta tiedetään vanhempien taloudellisten huolien aiheuttaman kuormituksen heijastuvan kielteisesti paitsi heidän omaan hyvinvointiinsa, myös vanhemmuuden laatuun ja sitä kautta lasten hyvinvointiin.
THL:n tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin yli 30 osoittimen avulla toimeentulokokemusten yhteyksiä hyvinvointiin alakoululaisten perheissä.
– Tutkimuksessa oli käytettävissä laaja kirjo hyvinvoinnin osoittimia. Vanhempien ja lasten hyvinvointi oli niillä kaikilla heikompaa perheissä, joissa vanhempi arvioi toimeentulon olevan hankalaa, sanoo THL:n tutkimuspäällikkö Minna Salmi.
Toimeentulo-ongelmia kokevissa perheissä vanhemmat tunsivat itsensä yksinäiseksi huomattavasti useammin kuin ne vanhemmat, jotka kokivat perheen toimeentulon helpoksi. Lisäksi ryhmien välillä oli selviä eroja siinä, kuinka tyytyväisiä vanhemmat olivat elämäänsä ja parisuhteeseensa ja miten he kokivat perheen arjen sujuvan.
Vanhempien arvioissa lasten hyvinvoinnista suurimpia eroja oli läksyjen tekemisen sujumisessa sekä vanhemman käsityksessä siitä, tietääkö hän hyvin, miten lapsella menee koulussa. Toimeentulon hankaluus osoittautui merkitseväksi vanhempien hyvinvoinnin riskitekijäksi myös silloin, kun useita muita mahdollisia selittäviä tekijöitä otettiin huomioon.
– Toimeentulo-ongelmat aiheuttavat vanhemmille lisäkuormitusta tilanteissa, joissa hyvinvointia heikensivät myös muut tekijät, kuten terveysongelmat tai tyytymättömyys parisuhteeseen, Salmi toteaa.
Suomessa on 2000-luvulla vallinnut politiikka, jossa lapsiperheiden toimeentulon tukeminen ja lasten ja perheiden palvelujen kehittäminen on asetettu toistensa vaihtoehdoiksi. Salmen mukaan tämä ei ole uuden tutkimuksen valossa järkevää.
– Tulostemme mukaan perheissä, joissa toimeentulo on hankalaa, lasten hyvinvointia tukevien palvelujen käyttö on yleisempää, mutta niissä myös palvelut jäävät useammin saamatta, vaikka niitä olisi tarvittu. Siksi toimeentuloa helpottamalla voitaisiin sekä alentaa vanhempien kokonaiskuormitusta että vähentää painetta palveluihin.
Tutkimuksen aineistona oli THL:n Kouluterveyskyselyssä vuonna 2017 ensimmäistä kertaa kerätty kyselyaineisto peruskoulun neljännellä ja viidennellä luokalla olevien koululaisten huoltajilta. Aineistossa on mukana hieman alle 33 000 vanhempaa, heistä valtaosa äitejä. Kyselyn vastaajat olivat paremmassa sosioekonomisessa asemassa kuin lapsiperheiden vanhemmat keskimäärin.
