NordenBladet – Avoimilla maatiloilla kävi ennätysmäärä ihmisiä! Heinäkuun 18. ja 19. päivänä koko Virossa oli vierailijoille avoinna 281 maatilaa, joilla kävi yhteensä yli 213.000 henkeä. Kyseessä on tähän mennessä kuutena peräkkäisenä vuotena järjestettyjen avointen maatilojen päivän vierailijaennätys.
”Avointen maatilojen päivästä on muodostunut kesän huipputapahtuma, joka tuo maaseutuyrityksiin ja maatiloille vierailemaan tuhansia lapsiperheitä – kuvaannollisesti sanoen maaseutuilma tekee vapaaksi”, lausui maaseutuministeri Arvo Aller. ”Viikonloppu vahvisti COVID-kauteen liittyvän kasvavan kiinnostuksen maaseutuelämää kohtaan ja sen, että Virossa tuotettua ruokaa ja tuotettuja tavaroita arvostetaan. Avointen maatilojen päivästä on muodostunut positiivisen maaseutuelämän maineen suurin muokkaaja”.
NordenBladet vieraili tänä vuonna Avointen maatilojen päivän puitteissa Läänemaan maakunnassa Männan tilalla toimivalla Viron sienifarmilla (lue artikkeli ja katso kuvagalleria TÄSTÄ), Rõuden museossa ja Rõuden kyläntalossa (artikkelin ja valokuvat löydät TÄSTÄ) sekä Länsi-Viron Haeskassa sijaitsevalla Helina ja Margus Maripuun kauniilla Tänava-maatilalla (katso alempana olevaa galleriaa).
Tänavan maatilalla on suuri marja- ja omenatarha. Tilalla kasvatetaan vuohia, lampaita, skotlantilaista ylämaankarjaa, kanoja ja on myös pieni poni. Isäntäväki valmistaa lisäksi kukka- ja marjasiirappeja sekä marjasinappia. (Kuvat: 12x NordenBladet/ Helena-Reet Ennet)
Lisää tästa aiheeta: Viro: Avointen maatilojen päivään osallistuu tänä vuonna yli 280 maatilaa
NordenBladet – Viron kuudes valtakunnallinen avointen maatilojen päivä pidetään tänä vuonna sunnuntaina 19. heinäkuuta, jolloin koko maassa yhteensä 282 maatilaa ja maaseutuyritystä avaa vierailijoille porttinsa. Näistä kolmeneljännestä on avoinna myös lauantaina 18. heinäkuuta.
NordenBladet – Rõuden museo sijaitsee Läänemaalla Rõuden kunnan keskustassa Haapsalun–Laikülan maantien 32. kilometrin kohdalla alun perin Rõuden alakoululle ja lastentarhalle rakennetussa talossa. Samassa rakennuksessa on myös Rõuden kyläntalo.
Siitä huolimatta, että rakennusta itseään on ajan hammas kohdellut kaltoin ja se vaatisi kunnon remonttia, sekä museon että kyläntalon puuhamiesten innostus on suuri ja kylän elämää pyritään pitämään kiinnostavana.
Rõuden kyläseurayhdistys tarjoaa monia julkisia ja yhteisöpalveluita: järjestetään lastenleirejä, tarjotaan majoitus- ja pesumahdollisuuksia, tarvittaessa vuokrataan tiloja, harrastuspiirit toimivat (kangaspuut, ompelukoneet, puutyötupa, kursseja) ja talossa toimii myös pieni kauneussalonki, pieni kirjasto sekä Viron postilaitoksen asiamiestoimisto. Kunnan pienimmille asukkaille on suunniteltu lastenhoitopalvelu ja nuorille nuortentupa (biljardi, televisio, internet).
Rõuden museo toimii vanhojen esineiden ja niihin liittyvien taitojen ja tietojen keräämisen, säilyttämisen ja välittämisen parissa. Rõuden museota varten tavaroiden kerääminen aloitettiin vuonna 2005 Sepan, Laosen ja Uuetoan maatiloilta. Myöhemmin esineitä kertyi monilta Martnan kunnan tiloilta. Museossa on vanhan tavaran, valokuvien, kodintekniikan ja käsityön näyttelyitä, ja osa esineistöstä esittelee aikoinaan toiminutta Kasarin kolhoosia.
Käsityöharrastuksen edistämiseksi järjestetään myös opetustupia ja pidetään kiinnostavia tilaisuuksia. Yhdistyksen jäsenten lisäksi museon toimintaan osallistuvat myös ympäristön asukkaat. Näyttelyt antavat katsauksen entisaikojen elämästä Martnan kihlakunnassa ja Rõuden ympäristön kylissä. Museossa saa luoda kankaan loimea, kutoa, käyttää vyyhdinpuuta ja oppia vyyhteämistä.
Rõudesta:
Rõude on Läänemaan maakunnan Lääne-Nigulan kunnassa sijaitseva kylä. Ennen Viron vuoden 2017 hallintoaluereformia kylä kuului Martnan kuntaan. Rõude sijaitsee Haapsalun–Laikülan maantien (tunnetaan myös Lihulan maantienä) varressa Kasari-joen pohjoisrannalla. Naapurikyliä ovat Kurevere, Männiku, Kabeli, Soo-otsa, Allikotsa, Kelu ja Kloostri.
Rõude sijaitse Kullamaan osakunnassa ja on yksi Kullamaan osakunnan 34 kylästä (jotka ovat Allikotsa, Ehmja, Enivere, Jõesse, Kaare, Kaasiku, Kabeli, Kasari, Keravere, Keskküla, Keskvere, Kesu, Kirna, Kokre, Kuluse, Kurevere, Laiküla, Liivaküla, Martna, Männiku, Niinja, Nõmme, Ohtla, Oonga, Putkaste, Rannajõe, Rõude, Soo-otsa, Suure-Lähtru, Tammiku, Tuka, Uusküla, Vanaküla, Väike-Lähtru).
Rõuden kylä on mainittu ensi kertaa vuonna 1241.
Rõuden museo osallistui myös Avointen maatilojen päivään. Katso NordenBladetin suurta galleriaa Rõuden kyläntalosta sekä museon näyttelyesineistä.
NordenBladet – Viron sienifarmi (Eesti Seenefarm, osoite: Männa talu, Üdruman kylä, Lääne-Nigulan kunta, 90720) perustettiin vuonna 2019. Tarkemmin sanottuna tarina alkoi jo vuonna 2018, kun farmin perustaja Tanel Heinsalu palasi puolisonsa Jaanela Poksin kanssa Guatemalasta ja pikkupojan ohessa jäi aikaa uuteen toimintaankin.
Maatila avasi porttinsa ensi kertaa myös kaikille kiinnostuneille. Avointen maatilojen päivänä (joka tänä vuonna oli 18. ja 19. heinäkuuta) Sienifarmilla järjestettiin kolme ekskursiota, joilla Tanel esitteli sienenviljelyn neljää eri vaihetta. Myös kotikahvila oli avoinna, samoin pikkuinen lasten alue. Tilalla myytiin paikallista tuotantoa ja oli mahdollisuus osallistua teesieni-juoman (kombutsan) valmistamisen työpajaan. Tunnelmaa loivat myös Dj Saṃsāra, Kaushalya ja Alex (Jagaspace). Päivä päätettiin kaakaolla ja tanssijuhlalla.
Osterivinokas(Pleurotus ostreatus) on vinokkaiden sieniheimoon kuuluva sieni.
Osterivinokas sisältää aminohappoja, vitamiineja, hyödyllisiä kivennäisaineita sekä hivenaineita. Rasvapitoisuus on alle 3 %, kaloripitoisuus 34 kcal/100 g. Osterivinokas on erittäin hyvä dieettielintarvike. Sienet sisältävät lisäksi polysakkarideja, joilla on syövän vastaista vaikutusta ja jotka hidastavat ikääntymistä.
Osterivinokkaiden viljely Euroopassa sai alkunsa Saksasta, jossa sienten täyttämiä, pehmenneitä ja vitamiineilla rikastettuja pahnoja käytettiin rehun lisukkeena. Ilmeni, että pahnapaaleissa kasvavat sienet ovat hyvin maukkaita myös ihmisten ravintona. Nykyisin osterivinokkaita viljellään lehtipuurungoissa ja -kannoissa metsässä ja kotipuutarhoissa. Sieniviljelmissä ne kasvavat sen sijaan sahanpuru- tai viljanolkipohjilla.
Osterivinokkaan itiöemiä ei tarvitse ryöpätä, erityisen maukkaita ne ovat paistettuina. Niitä voi käyttää kastikkeissa, munakkaissa jne. Sopivat myös marinoitaviksi ja suolattaviksi. Sienten jalat ovat lyhyet, mutta hieman puiset. Ne suositellaan kuivaamaan ja jauhamaan sienijauheeksi, jota voi käyttää keittojen ja kastikkeiden valmistukseen.
Hieman tietoa myös Üdruman kylästä:
Üdruma on kylä Läänemaan maakunnan Lääne-Nigulan kunnassa. Ennen Viron vuoden 2017 aluehallintoreformia kylä kuului Kullamaan kuntaan. Üdruman läpi kulkee Ristin–Virtsun–Kuivastun–Kuressaaren maantie. Kylä on ensi kertaa mainittu vuonna 1518 Hydenorme-nimisenä. 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla kylän nimenä oli Üdromaa. Üdrumassa toimii Üdruman kyläseura. Kylässä sijaitsevat Pikamaan lähteet (Jõeääre-ojan länsirannalla).
Lääne-Nigulan kunnan Üdruman kylä osoittautui myös vuonna 2019 vuoden kylän valinneen Kotiseutu Läänemaa -toimikunnan valitsemaksi maakunnan vuoden kyläksi. Toimikunnan johtaja Kaja Karlson sanoi, että Üdrumalla huomiota herätti kyläseuran monipuolinen toiminta – paikkakunnan kyläseura ja kylän puuhamies olivat tehneet kylän yhdistämiseksi aktiivista ja perusteellista työtä.
NordenBladet – Viron kuudes valtakunnallinen avointen maatilojen päivä pidetään tänä vuonna sunnuntaina 19. heinäkuuta, jolloin koko maassa yhteensä 282 maatilaa ja maaseutuyritystä avaa vierailijoille porttinsa. Näistä kolmeneljännestä on avoinna myös lauantaina 18. heinäkuuta.
”Loistava uutinen on se, että välillä olleesta poikkeustilasta huolimatta maatilapäivän valmistelut jatkuvat alun perin suunnitelluksi ajaksi ja tapahtumaan osallistuu suunnitteen saman verran maatiloja ja maaseutuyrityksiä kuin viime vuonna”, lausui maaseutuministeri Arvo Aller. ”Viime kuukaudet ovat olleet koronaviruksen vuoksi hankalat maaseutuyrittäjillekin ja monenlaiset rajoitukset ovat vaikuttaneet sekä tuotantoon että myyntiin. Avointen maatilojen päivä tarjoaa muun muassa hyvän mahdollisuuden tarjota suoraan omalla pihalla virolaista ruokaa ja tavaraa tuhansille perheille, jotka tuona viikonloppuna kiertävät Viron maaseutua löytämässä”.
Eniten maatiloja on tänä vuonna avoinna Harjumaalla (41) ja Pärnumaalla (37). Näitä seuraavat maatilojen määrissä seuraavat maakunnat: Tartonmaa (29), Saarenmaa (27), parikymmentä maatilaa on avoinna Lääne-Virumaalla, Viljandimaalla ja Võrumaalla. 220 maatilaa odottaa vieraita myös lauantaina 18. heinäkuuta, mutta kaikki tilat ovat avoinna sunnuntaina 19. heinäkuuta. Osallistujista 50 maatilaa ja maaseutuyritystä avaa ovensa ensimmäistä kertaa.
Avointen maatilojen päivän avajaistilaisuus tapahtuu tänä vuonna Viron perunapääkaupungissa Simunassa. Vieraita auttaa tänäkin vuonna maatiloille löytämään Navicup-sovelluksessa avautuva avointen maatilojen kartta.
Avointen maatilojen päivän järjestävät maaseutuministeriö, maatalouden tutkimuskeskus, Viron maatalouskauppakamari ja Viron maanviljelijöiden keskusliitto. Avointen maatilojen päivän järjestämistä rahoitetaan Viron maaseutuelämän kehityssuunnitelmasta 2014–2020 ja Euroopan maaseutuelämän kehittämisen maatalousrahastosta.
NordenBladet – Kansankulttuurikenttä käsittää luovan ja kansallisiin perinteisiin perustuvan harrastustoiminnan, kansanperinteen, henkisen kansanperinteen, kansallisen ja alueellisten perinnekulttuurien tutkimisen, säilyttämisen ja ikuistamisen, julkiset kulttuuritilaisuudet ja kansankulttuurialan seuratoiminnan, koulutuksen ja täydennyskoulutuksen.
Valtion tehtävä on taata henkisen kulttuuriperinnön arvostus, säilyttäminen ja kehittäminen, kuten myös laulu- ja tanssijuhlaperinteen kestävyys.
Kansankulttuurin harrastajia on Viron yhteiskunnassa hyvin paljon ja heidän määränsä kasvaa siitä huolimatta, että väkiluku vähenee. Kansankulttuurin suosio takaa sen, että ikivanhat perinteet pysyvät elinvoimaisina myös nykyisin. Johdonmukaisen toiminnan ja perinteiden jatkajien ansiosta elinvoimaisina säilyvät niin kanteleensoitto, kuorolaulu kuin kansallispukujen käytön perinnekin. Ne ovat vain osa rikasta virolaista kansankulttuuria.
Tilasto
– Kansankulttuurikeskuksen tietokannan mukaan pysyvästi toimivissa ryhmissä on yli 87.000 harrastajaa. Harrastajat toimivat lähes 2.800 laitoksessa tai järjestössä ja heillä on yli 4.700 ohjaajaa.
– Kuorolaulun harrastajia Virossa on lähes 40.000.
– Virossa toimii suunnilleen 450 kansantaloa (kulttuurikeskusta, seurain- tai kyläntaloa).
– Kansankulttuurialan tietokanta »
HUOM! Tietokantaa ei tällä hetkellä päivityksen vuoksi näy!
– Viron tilastoviraston tietokanta: kansankulttuuri »
Tärkeimmät yhteistyökumppanit: Kansankulttuurikeskus (Rahvakultuuri Keskus)
Kansankulttuurikeskus on valtiollinen pätevyyskeskus, joka kokoaa erikoisalan tietoa, toteuttaa koulutusta sekä neuvoo ja tukee kansankulttuurin parissa toimivia järjestöjä ja henkilöitä.
Kansankulttuurikeskuksen hyväksi työskentelee jokaisessa maakunnassa kansankulttuuriasiantuntija, jonka päätehtävänä on hallinnoida kansankulttuurialaa ja ohjata valtakunnallisia kansankulttuuritilaisuuksia (laulu- ja tanssijuhlat, kansanperinnefestivaalit).
Kansankulttuurikeskuksen tärkeimmät tehtävät:
– pitää yllä kansankulttuurialan tietokantaa;
– hallinnoida Viron henkisen kulttuuriperinnön luetteloa pitäen perustana UNESCO:n henkisen kulttuuriperinnön suojelua koskeva yleissopimus, – johon Viro liittyi vuonna 2006;
– järjestää kansankulttuurin tukiohjelmien hakemusten käsittelyä, jolloin tukien rahoittajana on kulttuuriministeriö;
– järjestää koulutustilaisuuksia ja kursseja kansankulttuurialalla.
Viron laulu- ja tanssijuhlasäätiö (Eesti Laulu- ja Tantsupeo Sihtasutus)
Valtiollinen säätiö, jonka tehtävänä on järjestää sekä valtakunnallisia että nuorten laulu- ja tanssijuhlia. Säätiö järjestää laulu- ja tanssijuhlien valmisteluun osallistuville yhteisöille tukien jakamista, jota rahoittaa kulttuuriministeriö.
Laulujuhlat (NordenBladet/Helena-Reet Ennet)
Viron alueellisen kulttuuripolitiikan neuvosto (Eesti Regionaalse Kultuuripoliitika Nõukoda, ERKPN)
on kulttuuriministeriön yhteyteen vuonna 1997 perustettu neuvoa-antava elin, joka toimii edelleenkin. Neuvostoon kuuluvat kaikkien maakuntahallitusten kulttuurivirkailijat sekä kansankulttuurikeskuksen, sisäministeriön ja kulttuuriministeriön edustajat.
ERKPN:n toimintaa koordinoi kulttuuriministeriön kulttuuriarvojen osasto. Neuvoston jäsenet tekevät ministeriön neuvonantajien kanssa yhteistyötä maakuntia koskevissa aiheissa.
Henkisen kulttuuriperinnön neuvosto (Vaimse kulttuuripärandi nõukogu, VKPN)
VKPN on kulttuuriministeriön yhteyteen vuonna 2009 perustettu asiantuntijaryhmä. Neuvoston päätehtävinä on kehittää henkisen kulttuuriperinnön toimintasuunnat ja suojakeinot, esittää niitä koskevat ehdotukset kulttuuriministeriölle ja vahvistaa Viron henkisen kulttuuriperinnön luettelo sinne esitetyistä kulttuuriarvoista.
Kansankulttuurin keskusjärjestöt
Kansankulttuurin keskusjärjestöjen perustoimintana on kehittää erikoisalan luovaa harrastustoimintaa. Seurat toimivat kattojärjestöinä, jotka ovat rekisteröityjä yhdistyksiä. Seurat tilaavat usein uutta tuotantoa, järjestävät valtakunnallisia ja kansainvälisiä erikoisalojen tilaisuuksia eri ikäryhmille, suorittavat koulutustoimintaa ja myöntävät ammattitodistuksia.
Kulttuuriministeriö osoittaa kansankulttuurin keskusjärjestöille vuosittain toiminta-avustusta, jotta järjestöt voivat toteuttaa kehitysohjelmaansa perustuvaa toimintaohjelmaa.
Alueelliset ja erikoisalojen järjestöt
Kulttuuriympäristöille tärkeät järjestöt ja laitokset ovat Kihnun kulttuuriympäristösäätiö (SA Kihnu Kultuuriruum), Mulkkien kulttuuri-instituutti ry (MTÜ Mulgi Kultuuri Instituut) ja valtiollisena laitoksena Võrun instituutti (Võru Instituut).
– Võrun instituutti on vuonna 1995 kulttuuriministeriön yhteyteen luotu tiede- ja kehityslaitos (valtionlaitos). Instituutin toiminnot koskettavat lähinnä historiallista Võrumaata ja auttavat säilyttämään võrumaalaisten omaa kieltä ja kulttuuria.
– Kihnun kulttuuriympäristösäätiö ja Mulkkien kulttuuri-instituutti ovat kattojärjestöjä, jotka koordinoivat yhteisön yhteistä toimintaa kansankulttuurin alalla.
– Viron perinnemusiikkikeskus ry on koko maassa toimiva yhdistys, joka levittää elävää perinnemusiikkia ja tukee erikoisalan harrastuskoulutusta. Kyseessä on virolaisten musiikkikoulujen, kansalaisjärjestöjen, perinnemusiikkiyhtyeiden, kansanperinneryhmien, yksittäisten soittoniekkojen ja perinnemusiikin harrastajien kumppani ja tietokeskus. Keskuksen yhteyteen on perustettu myös vapaa koulu August Pulstin opisto ja perinnemusiikin tietokokoelma. Kulttuuriministeriö osoittaa perinnemusiikkikeskukselle toimintatukea.
Alun valokuva: Kansanmusiikkia esittävät nuoret muusikot Sandra S.S ja Estella Elisheva
Lähde: NordenBladet.ee
NordenBladet – Henkisellä kulttuuriperinnöllä tarkoitetaan esivanhempiemme elävää perintöä, jota yhteisöt ja yksittäiset kansalaiset välittävät taidoillaan, perinteillään, tavoillaan ja vakiintuneilla käytännöillään, ja jota siirretään seuraaville sukupolville. Terminä henkinen kulttuuriperintö on varsin uusi, se tuli käyttöön UNESCO:n henkisen kulttuuriperinnön suojaamista koskevan yleissopimuksen hyväksymisen myötä vuonna 2003.
Viron liittyi UNESCO:n henkisen kulttuuriperinnön yleissopimukseen vuonna 2006. Yleissopimuksen mukaan jokaisen valtion tulee koota oman henkisen kulttuuriperinnön luettelo ja tarvittaessa säätää lainsäädäntö sen suojaksi. Viron henkisen kulttuuriperinnön luetteloa hallinnoi kansankulttuurikeskus (Rahvakultuuri Keskus).
Vuodesta 2003 lähtien on UNESCO:n henkisen kulttuuriperinnön edustusluettelossa ollut Kihnun saaren kulttuuriympäristö sekä Viron, Latvian ja Liettuan laulu- ja tanssijuhlaperinne. Vuonna 2009 edustusluetteloon merkittiin Setumaan leelo-laulanta. Marraskuusta 2014 lähtien UNESCO:n kulttuuriperintöluetteloon on kuulunut myös vanhan Võrumaan maakunnan savusaunaperinne.
Henkisen kansanperinnön luettelon välityksellä voit tutustua sukupolvelta toiselle välitettyihin tietoihin, taitoihin, tapoihin ja vakiintuneisiin käytäntöihin, jotka ovat tärkeitä meille ja meidän aikalaisillemme.
Kuvat: NordenBladet/Helena-Reet Ennet
Kulttuuriympäristöjen erikoispiirteiden arvostaminen
Viron kulttuuriministeriö on arvostanut yli 15 vuoden ajan kulttuuriympäristöjen eli perinteisten kulttuurialueiden perintöä. Kulttuuriympäristö on yhtenäisen identiteetin omaava toimiva yhteisö, jonka toimintoja voi luokitella henkisen kulttuuriperinnön alaan kuuluviksi. Siksi kulttuuriympäristöohjelmat ovat viime vuosina olleet yksi Viron kulttuuriministeriön prioriteeteistä.
Kulttuuriohjelmien avulla valtio edistää kulttuuriympäristöjen henkisen kulttuuriperinnön säilymistä ja yhteisön toimintaa tällä alalla. Kulttuuriympäristöohjelmat ovat alueellisesti merkittäviä, sillä ne tukevat yleensä syrjäseuduilla olevia yhteisöjä, joiden kansanperinne on parhaiten säilynyt.
Kansankulttuurin harrastajia on Viron yhteiskunnassa hyvin paljon ja heidän määränsä kasvaa siitä huolimatta, että väkiluku vähenee. Kansankulttuurin suosio takaa sen, että ikivanhat perinteet pysyvät elinvoimaisina myös nykyisin. Johdonmukaisen toiminnan ja perinteiden jatkajien ansiosta elinvoimaisina säilyvät niin kanteleensoitto, kuorolaulu kuin kansallispukujen käytön perinnekin. Ne ovat vain osa rikasta virolaista kansankulttuuria.
Kansankulttuurikenttä käsittää luovan ja kansallisiin perinteisiin perustuvan harrastustoiminnan, kansanperinteen, henkisen kansanperinteen, kansallisen ja alueellisten perinnekulttuurien tutkimisen, säilyttämisen ja ikuistamisen, julkiset kulttuuritilaisuudet ja kansankulttuurialan seuratoiminnan, koulutuksen ja täydennyskoulutuksen.
NordenBladet – Virossa on säilynyt runsaasti eri aikakausien kulttuuriperintöä. Se on merkki valtion ja ihmisten historiasta ja osa meidän identiteettiämme. Historiaa ei ole ikuistettu vain vanhoihin asiakirjoihin, vaan myös kulttuuriympäristöön, rakennuksiin, esineisiin ja maisemaan.
Kulttuuriperinnön suojelussa on ajan myötä yhä enemmän liikuttu yksittäisen kohteen suojelusta alueiden suojeluun kokonaisuutena – rakennusryhmien, korttelien ja paikkakuntien arvostamisen suuntaan. Virossa on rakennetun ympäristön suojelemiseksi valtakunnallisella tasolla vahvistettu 12 muinaismuistojen suojelualuetta. Ne ovat yleensä keskiajan tai uuden ajan vanhoja kaupunkeja: Tallinna, Tartto, Narva, Kuressaare, Pärnu, Valga, Võru, Viljandi, Paide, Rakvere ja Lihula. Rebalan muinaismuistojen suojelualue on otettu mukaan arvokkaan kulttuurimaiseman suojelemiseksi.
Virossa on myös kansainvälisesti tunnustettua kulttuuriperintöä. Tallinnan vanha kaupunki ja Tarton tähtitorni (Struven geodeettisen ketjun osana) kuuluvat UNESCO:n maailmanperintäluetteloon, joka on korkein aineelliselle kulttuuriperinnölle annettava kansainvälinen tunnustus.
Vuosi 2013 julistettiin Virossa kulttuuriperinnön vuodeksi.
Tilasto
– Osa kulttuuriarvoista on vahvistettu muistomerkeiksi, joka tarkoittaa, että ne ovat valtiollisen suojelun alaisia. Vuoden 2015 tilanteen mukaan Virossa on yli 26.500 muistomerkkiä. – Muistomerkkien joukkoon kuuluu yli 6.600 arkeologista muistomerkkiä (asutuspaikat, haudat, kulttikivet, hiidet, laivanhylyt ym.), yli 5.260 rakennusmuistomerkkiä (rakennukset, sillat, kartanonpuistot ym.), lähes 1.270 historian muistomerkkiä (tärkeisiin henkilöihin tai historian tapahtumiin liittyvät paikat, vapaussodan muistomerkit, hautausmaat ym.). Kaikkein eniten on taidemuistomerkkejä – yli 13.400. – Suurin osa taidemuistomerkeistä on kirkko-omaisuutta, mutta niiden joukossa on myös monumentteja, taideteoksia yms.
Lainsäädäntö
Muistomerkkien suojelun perustana on muinaismuistojen suojelulaki. Lain tavoitteena on taata muistomerkkien ja muinaismuistojen suojelualueiden säilyminen niille ominaisessa ympäristössä, jotta ihmiset voisivat nauttia kulttuuriperinnöstä koko sen rikkaudessa ja alkuperäisyydessä sekä nykyaikana että myös tulevaisuudessa. Kulttuuriperinteen säilyttämiseksi muistomerkkejä ja muinaismuistojen suojelualueita tehdään tunnetuiksi, niiden suojelua järjestetään, niitä koskevia toimenpiteitä säädellään ja edistetään kulttuuriperintöä koskevaa koulutusta ja tieteellisiä töitä.
Lisäksi Viro on liittynyt useihin kansainvälisiin yleissopimuksiin, joiden periaatteet ovat osa muinaismuistojen suojelutyötä. Ne ovat:
– UNESCO 1972, 1970 – Haagin yleissopimus, I ja II pöytäkirja – Euroopan neuvoston yleissopimukset
Parhaillaan tehdään valmisteluja UNESCO:n vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelua koskevaan yleissopimukseen liittymiseksi.
Yhteistyö kolmannen sektorin kanssa
Muinaismuistojen suojelu* koskee hyvin monia, ja siksi alalla toimii muinaismuistojen suojeluviraston lisäksi aktiivisesti myös kolmas sektori. Perinnön arvostamiseen ja suojeluun panostavat useat rekisteröidyt yhdistykset ja järjestöt. Niistä tunnetuin ja vanhin on Viron muinaismuistojen suojeluseura (Eesti Muinsuskaitse Selts), johon kuuluu tuhatkunta aktiivista jäsentä ja joukko paikallisia yhdistyksiä.
Erittäin tärkeää työtä tekevät historiallisia rakennuskantoja koskevaa tietoa jakavat säästävän kunnostamisen tietokeskukset Tallinnassa, Tartossa, Paidessa ja Läänemaalla. Lisäksi muinaismuistojen suojeluun liittyvät useat aktiiviset yhdistykset (kartanoyhdistys, kartanokouluyhdistys), paikkakunta- ja kyläseurat ym.
Tärkeimmät kumppanit:
Viron muinaismuistojen suojeluvirasto
Muinaismuistomerkkien suojelua järjestää Kulttuuriministeriön hallinnonalan ainoa valtionvirasto – Viron muinaismuistojen suojeluvirasto (Muinsuskaitseamet). Muinaismuistojen suojeluviraston tavoite on korostaa kulttuuriperinnön ja kulttuuriarvokkaan ympäristön arvoa ja taata niiden säilyminen. Tätä varten suoritetaan valvontaa, konsultoidaan muistomerkkien omistajia, tuetaan restaurointia ja pidetään valtakunnallista kulttuurimuistomerkkirekisteriä. Muinaismuistojen suojeluvirastolla on työntekijöitä kaikissa 15 maakunnassa. Suurimmat kaupungit kuten Tallinna, Tartto, Pärnu, Haapsalu ja Narva ovat solmineet muinaismuistojen suojeluviraston kanssa hallinnointisopimukset ja vastaavat hallintoalueellaan muinaismuistojen suojelua koskevista valtion asettamista velvollisuuksista itse. Tätä varten kaupungin hallinnossa on palkattuna muinaismuistojen suojelun parissa toimivia työntekijöitä. Kaikista muistomerkeistä saa tietoa verkkorekisteristä register.muinas.ee tai paikalliselta muinaismuistojen suojelua hoitavalta virkailijalta.
Muinaismuistoneuvosto
Kulttuuriministeriön yhteydessä toimii muinaismuistoneuvosto, joka tekee esityksiä muinaismuistojen suojelulakia koskevissa kysymyksissä ja auttaa kehittämään muinaismuistojen suojelun periaatteita. Neuvosto toimii peruskirjansa perusteella.
Muinaismuistojen suojeluseura Muinaismuistojen suojeluseura on vapaaehtoinen yhdistys, jonka tarkoituksena on vaalia kulttuuriperintöä ja säilyttää kansan historiallista muistia.
______________________________________________
* Muinaismuistojen suojelu on kulttuurin jatkuvuuden, kansan historian muistin ja historiallisesti muotoutuneiden arvostusten mukaisen ihmis- ja kulttuuriystävällisen elinympäristön suojelua. Muinaismuistojen suojelu käsittää esim. historia- ja kulttuurimuistomerkkien suojelun sekä paikannimien, murteiden ja käsityötaitojen säilyttämisen.
Kuva: Saku Kartano (NordenBladet/Helena-Reet Ennet)
Lähde: NordenBladet.ee
NordenBladet – ERMin (Viron kansallismuseo) vaihtuvien näyttelyiden salissa 8. helmikuuta 2020 alkaen. Näyttely “Olipa kerran…” on näyttely saduista. Sadun taikametsässä kohtaavat tuttu maailma ja salaperäisyys. Täällä tulee sopeutua toiseen aikaan ja sääntöihin.
Satu on jotakin ajatonta ja historiatonta, joka virtaa omaa tahtiaan. Sankari lähtee matkaan. Hän saattaa kohdata puhuvia lintuja ja eläimiä tai odottamattomia avunantajia. Hän saattaa saada käsiinsä taikakalun tai kulkea salamavauhtia lyhyessä ajassa mielettömän pitkän matkan. Toisella kertaa kulkee onnensa perässä niin sinnikkäästi, että kuluttaa puhki matkallaan peräti seitsemän paria saappaita.
Näyttelyvierailija kulkee pitkin satusankareiden reittejä. Taikakalut, palvelukset, avunantajat, keskustelusäännöt, opetukset, eläinten ja lintujen kieli, hiidet, sankarit, raha-aarteet, alinen maailma, koetukset, ratkaisu. Onnellinen tai onneton loppu. Ja kaikki se, mikä jää saduissa rivien väleihin…
Mitä jännittävää näyttely tarjoaa? Aikuiselle vierailijalle tunnistamisen iloa, tietoja satujen muutoksista ajassa ja paikassa sekä ajatuksia iltasatuihin. Nuorille näyttely tarjoaa kohtaamisia satuhahmojen kanssa ja tutustumista fantasiamaailmaan. Ja tietysti toki paljon uusia kiinnostavia satuja. Sisältää näyttelyn ohjelmaoppaan.
NordenBladet – Viron ensimmäiset valtakunnalliset laulujuhlat järjestettiin vuonna 1869 Tartossa. Ensimmäisiin laulujuhliin osallistui 46 mieskuoroa ja viisi puhallinorkesteria, joissa oli yhteensä 878 laulajaa ja soittajaa. Valtakunnallisten tanssijuhlien alkuunpanijana pidetään vuonna 1934 pidettyjä I virolaisia tanssi- ja voimistelujuhlia, joihin osallistui 1500 kansantanssijaa.
Kansankulttuurin harrastajia on Viron yhteiskunnassa hyvin paljon ja heidän määränsä kasvaa siitä huolimatta, että väkiluku vähenee. Kansankulttuurin suosio takaa sen, että ikivanhat perinteet pysyvät elinvoimaisina myös nykyisin. Johdonmukaisen toiminnan ja perinteiden jatkajien ansiosta elinvoimaisina säilyvät niin kanteleensoitto, kuorolaulu kuin kansallispukujen käytön perinnekin. Ne ovat vain osa rikasta virolaista kansankulttuuria.
Laulu- ja tanssijuhlaperinne on Viron kansankulttuurin osana jatkuvasti kehittyvä prosessi. Viron, Latvian ja Liettuan laulu- ja tanssijuhlaperinne on merkitty UNESCO:n ihmiskunnan henkisen kulttuuriperinteen luetteloon. Laulu- ja tanssijuhlia järjestää Viron laulu- ja tanssijuhlasäätiö, jonka on perustanut kulttuuriministeriö.
Laulu- ja tanssijuhliin pyrkijöiden määrä tekee joka juhlien edellä ennätyksiä. Halukkaita on kaikkialla maailmassa. Valtakunnallisia laulu- ja tanssijuhlia ja nuorten laulu- ja tanssijuhlia järjestetään vuorotellen, kumpiakin viiden vuoden välein. Vuonna 2017 järjestettyjen nuorten laulu- ja tanssijuhlien tunnuksena oli ”Minä jään”.
Tanssikentän perustaminen
Siinä missä laulujuhlia* on järjestetty vuosikymmenien ajan nimenomaan niille perustetulla Tallinnan laulukentällä, ei tanssijuhlilla ole tähän asti ollut pysyvää tapahtumapaikkaa. Yleensä ne on järjestetty Tallinnassa Kalevin stadionilla.
Kulttuuriministeriö kunnostaa yhteistyössä Tallinnan kaupungin kanssa Kalevin stadionia niin, että tanssijuhlia voisi järjestää sekä yleisölle että tanssijoille nykyaikaisessa ja turvallisessa ympäristössä.
Laulu- ja tanssijuhlatutkimus
Vuonna 2013 tehdyn laulu- ja tanssijuhlatutkimuksen mukaan 49 prosenttia Viron asukkaista on esiintynyt juhlissa itse vähintään kerran. 91 prosentilla on juhlista epäsuora kokemus – joko käynyt paikalla tai katsonut televisiolähetystä. Laulu- ja tanssijuhlat ovat virolaisille tärkeä tapa ilmaista identiteettiä. Tutkimus osoitti laulu- ja tanssijuhliin liittyvän virolaisen kuorolaulu- ja kansantanssiperinteen merkityksen kansalliselle arvomaailmalle ja identiteetin säilymiselle. Samalla tutkimuksen tulokset varoittivat siitä, että perinteen jatkuvuuteen voidaan suhtautua itsestäänselvyytenä.
* Laulujuhlat ovat musiikkijuhlat, joissa on suuri määrä esiintyjiä ja joissa esiintyvät laulukuorot ja orkesterit. Viron laulujuhlaperinne sai alkunsa 1800-luvun toisen puoliskon alussa vuonna 1869. Laulujuhlista on muodostunut kansan yhteenkuuluvuuden ilmaisija. Lähes puolentoista vuosisadan aikana järjestetyt yhteislaulutilaisuudet ovat merkittävästi vaikuttaneet musiikkikulttuurin kehitykseen. Viron, Latvian ja Liettuan laulu- ja tanssijuhlaperinne merkittiin vuonna 2003 UNESCO:n kokoamaan ihmiskunnan suullisen ja henkisen kulttuuriperinnön mestariteosten luetteloon.
Taustatarina Hengelliset laulut ja laulukuorot
1700-luvun lopulla Viroon levineen herrnhutilaisuuden toiminnassa tärkeällä sijalla oli yhteislaulanta. Laulettiin hengellisiä lauluja, joista suurin osa oli kirjoitettu Saksassa. Tämä toi mukanaan aiemmasta poikkeavan laulutavan. Hengelliseen herätystoimintaan liittyi herrnhutilaisuuden taholta halveksunta ja viha vanhoja kalevalamittaisia kansanlauluja ja kansanomaisia tapoja kohtaan. Samaan aikaan virallinen luterilainen kirkko ja kyläkoulut opettivat puolestaan saksalaista esikuvaa seuraavaa moniäänistä kuorolaulua. Jo 1600-luvun loppuun mennessä oli ilmaantunut vähintään viisi vironkielistä koraalikirjaa, joita käytettiin kihlakunnankouluissa.
Ensimmäinen tieto neljä-äänisestä kuorolaulusta virolaisten keskuudessa on peräisin vuodelta 1818 Kanepin kihlakunnankoulusta. Vuonna 1822 Laiusella toimi aikaansa nähden hyvin edistysmielinen kihlakunnankoulu, johon otettiin myös tyttöjä. Tässä koulussa oli laulutunteja joka päivä ja vuodelta 1828 on peräisin tieto siellä toimineesta isommasta mieskuorosta. Kuorilaulun laajemmalle leviämiselle maaseutuväestön keskuudessa perusta luotiin koulussa ja kirkossa.
Saksalainen vaikutus
Kuorolaulu seuratoiminnan esikuvana otettiin baltiansaksalaisilta ja riikinsaksalaisilta, joiden keskuudessa moniäänistä mieslaulua ja myös sekakuorolaulua harrastava lauluseuraliike oli levinnyt. Baltiansaksalaiset lauluseurat (Liedertafel) olivat hyvin suosittuja ja aktiivisia. Yksi ensimmäisistä saksalaisista lauluseuroista Virossa oli vuonna 1849 Tallinnassa perustettu Revaler Verein für Männergesang. Ensimmäiset saksalaiset laulujuhlat Baltiassa järjestettiin jo vuonna 1836 Riiassa. Vuonna 1857 pidettiin samanlainen tilaisuus Tallinnassa. Johann Voldemar Jannsen kirjoitti lehdessään Perno Postimees, että Saksassa on jokaisessa kylässä lauluseura ja innosti virolaisia perustamaan samanlaisia seuroja. Vuonna 1858 Jannsen esitti esikuvaksi Sveitsin: ”Zürichin kaupungissa he lauloivat niin, että muurit tärisivät. Masennun, kun ajattelen, miten köyhiä me laulun osalta olemme!”
Sveitsissä järjestettiin vuosina 1843–1912 22 valtakunnalliset laulujuhlat ja vuosina 1922–2015 13 valtakunnalliset laulujuhlat, joiden pitopaikka vaihteli. Viimeisimmät pidettiin vuonna 2015 Meiringenissa ja seuraavat on suunnitelmissa järjestää vuonna 2022 Gossaussa. Laulajia vuoden 2015 laulujuhlissa oli 12.000.
Ensimmäisiä saksalaisia valtakunnallisia laulujuhlia tuntuu olevan vaikea määrittää, sillä monia tämäntapaisia tilaisuuksia järjestettiin ainakin vuodesta 1838 lähtien. Deutscher Sängerbund järjesti vuosina 1865–1912 kahdeksat valtakunnalliset laulujuhlat, Deutscher Sängerbund ja sen seuraaja Deutschen Chorverband vuosina 1924–2016 15 valtakunnalliset laulujuhlat, samoin eri paikoissa, niistä kaksi (1890 ja 1928) Wienissä. Viimeisimmät saksalaiset valtakunnalliset laulujuhlat pidettiin vuonna 2016 Stuttgardissa. Laulajia vuoden 2012 laulujuhlissa oli 20.000.
Kansallisromantiikka
Lauluseuraliike Saksassa ja Baltiassa edisti samalla myös Euroopassa levinneitä kansallisromanttisia aatteita. Kansallista heräämistä tapahtui kaikkialla. Alettiin kiinnittää enemmän huomiota kansalliseen yhteenkuuluvuuteen ja isänmaanrakkauteen. Saksalaisten kansallisen tietoisuuden nousu Baltiassa aiheutti puolestaan suurempaa eron tekemistä maakansaan (Undeutsch) ja tämän halveksuntaa. Vastapainona otettiin käyttöön käsite Viron kansa ja Jannsen ja muut aktiivisemmat henkilöt alkoivat perustaa samanlaisia lauluseuroja. Pian alettiin järjestää virolaisia laulujuhlia. Ensimmäiset virolaiset lauluseurat olivat vuonna 1863 perustettu Revalia ja vuonna 1865 perustetut Estonia ja Vanemuine.
Valtakunnalliset laulujuhlat
Ensimmäiset koko Viron laulujuhlat järjestettiin vuonna 1869 Tartossa. Kuudensista laulujuhlista alkaen tilaisuus on aina järjestetty Tallinnassa. Ensimmäiset seitsemät laulujuhlat pidettiin tsaarin Venäjän alaisuudessa. Maailmansotien välisenä aikana järjestettiin neljät laulujuhlat ja neuvostomiehityksen oloissa kymmenet juhlat. Valtakunnallisia laulujuhlia pidetään viiden vuoden välein.
Paikalliset laulujuhlat
Paikallisten kuorojen yhteislaulutilaisuuksia pidettiin jo ennen I valtakunnallisia laulujuhlia. Ensimmäiset monen virolaisen kuoron yhdessä laulannat järjestettiin vuosina 1855 ja 1857 Põlvassa. Ensimmäiset laajempaa huomiota saavuttaneet laulujuhlat pidettiin vuonna 1863 Ansekülassa, ja niihin osallistui 500 laulajaa. Ennen valtakunnallisia laulujuhlia tiedetään laulujuhlia järjestetyn lisäksi Jõhvissa, Simunassa, Virumaalla, Laiusella, Hiidenmaalla, Pärnun kihlakunnassa ja Uulun kartanossa.
Laulujuhlatapaa vakiinnutettaessa maakunnalliset ja paikalliset laulujuhlat muuttuivat yhä yleisimmiksi. Niinpä VI ja VII valtakunnallisten laulujuhlien välillä pidettiin tiettävästi 23 laulupäivät eri paikoissa ja X ja XII juhlien välillä jo 104 laulupäivät.
Erikoislaulujuhlat
Vuonna 1956 järjestettiin ensi kertaa Baltian maiden ylioppilaslaulujuhlat nimellä Gaudeamus. Vuodesta 1962 lähtien pidetään viiden vuoden välein nuorten laulujuhlia. Ennen maan uudelleen itsenäistymistä pidettiin yölaulujuhlia. Vuonna 2000 järjestettiin virolaissuomalaiset laulujuhlat. Vuonna 2008 pidettiin punklaulujuhlat ja Viron 90-vuotispäiviin liittyen yölaulujuhlat nimellä ”Märkamisaeg” (suomeksi ”huomaamisaika”).
Ulkovirolaisten laulujuhlat
Ensimmäiset suuremmat virolaisten laulujuhlat pakolaisuudessa järjestettiin vuonna 1946 Saksassa Altenstadtissa ja 1947 Augsburgissa. Lisäksi niitä on pidetty Ruotsissa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Australiassa, Englannissa, Uudessa-Seelannissa sekä ESTO-päivien yhteydessä.
NordenBladet – Bolt (entiseltä nimeltään Taxify, alkuun mTakso) solmi Euroopan investointipankin (EIP) kanssa 50 miljoonan euron suuruisen lainasopimuksen, joka on suurin Euroopan unionin investointisuunnitelman keskiössä olevan Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) kautta virolaisyrityksille annettu laina.
Laina tavoitteena on tukea Boltin tuotekehittelyä keskittymällä palveluiden turvallisuuteen, toimintavarmuuteen ja kestävyyteen sekä yrityksen tähänastisen suuren tehokkuuden säilyttämiseen, jossa teknologialla on suuri osansa. Tämä käsittää sekä olemassa olevat palvelut, kuten ajojen jakaminen, että myös uusia palveluita kuten ruoan perille tuominen, kertoi yrityksen lehdistöedustaja.
””Bolt on loistava esimerkki Euroopan menestyksestä teknologiassa ja innovaatiossa. Sanotaan, että paikallaan pysyminen on samaa kuin taantuminen. Bolt ei pysy koskaan paikallaan. EIP tukee ilolla Boltia palveluidensa parantamisessa ja uusille aloille suuntautumisessa. Olemme omistautuneet hankkeeseen”, kommentoi Euroopan investointipankin varapresidentti Alexander Stubb lehdistötiedotteen välityksellä.
”Viron yksi Euroopan digitalisoitumisen johtavia maita. Olen ylpeä siitä, että Eurooppa tukee investointisuunnitelman kautta Boltin tiede- ja kehitystoimintaa tarkoituksenaan luoda älykkäitä ja turvallisia palveluita, jotka täydentävät kaupunkiliikennettä”, totesi samalla Euroopan komission talouskomissaari Paolo Gentiloni.
”Kuljetus on yksi Euroopan sektoreista, joilla tärkeää on paikallinen palvelun tarjoaja, joka edustaa eurooppalaisen kuluttajan ja lainsäätäjän kanssa samoja arvoja. Siksi olemme iloiset siitä, että Euroopan investointipankista on tullut Boltin tukija. Se auttaa meitä tavoittamaan nopeammin enemmän eurooppalaisia”, lisäsi Martin Villig, joka on yksi Boltin perustajista.
Euroopan investointipankki (EIP) on pitkäaikaisia lainoja tarjoava Euroopan unionin instituutio, jonka omistajina ovat kaikki Euroopan unionin jäsenmaat. EIP rahoittaa pitkäaikaisia, harkittuja investointeja tukeakseen Euroopan unionin poliittisten tavoitteiden saavuttamista. Viimeisten viiden vuoden aikana on EIP rahoittanut Viron teknologia-, infrastruktuuri- ja kuljetussektorin hankkeita yli 830 miljoonalla eurolla.
Euroopan strategisten investointien rahasto (ESIR) on Euroopan investointisuunnitelman perusta. Se tarjoaa EIP-ryhmälle ensimmäisen sijan suojaa tappioilta, joka mahdollistaa EIP-ryhmän rahoittaa myös riskialttiimpia hankkeita. ESIR:n puitteissa tukea saavien hankkeiden ja sopimusten laajuudeksi oletetaan muodostuvan 458,8 miljardia euroa, joten tukea saa yli miljoona start-up -yritystä sekä pientä ja keskisuurta yritystä EU-maissa. Tähän asti suurin EIP rahoitus ESIR:n puitteissa Virossa on Tallinnan lentosataman laajentamiseen myönnetty 30 miljoonan euron laina vuonna 2016.
Bolt on vuonna 2013 Markus Villigin luoma virolainen ohjelmistoyritys, jonka päätoimintaa on taksintilausohjelmiston kehittäminen. Boltin matkapuhelinsovelluksen avulla asiakkaat voivat tilata yksityisajoonsa auton; Bolt välittää niin takseja kuin yksityiskuljettajiakin eli ajonjakajia. Vuoden 2019 helmikuun tilanteessa Bolt toimi kolmessakymmenessä maassa ja sadassa kaupungissa Euroopassa, Afrikassa, Länsi-Aasiassa, Meksikossa ja Australiassa. Boltilla on yli 25 miljoonaa käyttäjää. Boltin pääkonttori on Tallinnassa, Virossa.
