Helena-Reet: Muinaisten viisauksien ja kansanparannuskoulun rohdossalvojen valmistuskurssi
NordenBladet – Siinä missä vanhaan aikaan jokaisessa maankolkassa ja kylässä oli oma kansanparantajansa, joka lääkitsi salvoilla, öljyillä ja kasviuutteilla haavoja ja luuvaloa ja valmisti kasveista taitavasti yrttiteet, niin nykyisin näitä taitoja on ihmisillä valitettavasti yhä vähemmän. ”Syödään burgereita ja juhlissa otetaan kourallinen pillereitä” – siteeraisin tässä yhteydessä Karepan rohdoskasvitarhan (Karepa Ravimtaimeaed) emäntää Katrin Luke’a, jonka Rohdossalvojen valmistuskurssin äskettäin kävin.
Isän puolen isoäitini oli rohdoskasvien asiantuntija ja suuri luonnon ystävä – hän löysi jokaiseen hätään lääkkeen luonnosta. Pienestä pitäen hän otti meidätkin mukaan metsään ja niityille ja esitteli erilaisia kasveja. Ja usein sattui, että minulle tuli koulutovereita kylään ja isoäiti tarjosi nokkoskeittoa tai rohdoskasvipiirakkaa, ja minä olin vajota häpeästä maan alle. Nyt sen sijaan ikävöin niitä aikoja ja tunnen, että niin paljon olisi kysyttävää, mutta se ei enää valitettavasti ole mahdollista.
Elän kaupungin lähellä maalla ja jo viisi, kuusi vuotta olen tutkinut ja kasvattanut hyvin kiinnostuneena rohdoskasveja ja poiminut niitä talveksi omasta puutarhasta, metsistä ja niityiltä. Olen aikaisemmin kirjoittanut kasvien keräämisestä blogitekstejä toistuvasti, mutta nyrkkisääntö on se, että kerätkää vain sellaisia kasveja, jotka 100 % tunnette, kerätkää ne puhtaasta luonnosta ja suurella sydämellä – älkää koskaan repikö huolettomasti tai ottako yhdestä kohdasta pois kaikkia kasveja. Kun minä lähden keräämään kasveja, kysyn aina Maalta lupaa, puhun kasvien kanssa ja jälkeenpäin kiitän Maata sen antimista. Ei ole mitään mukavampaa, kuin juoda itse poimittua kasviteetä tai ottaa pakastimesta kesällä talven varalle kerättyä pakastettua luomuruokaa. Erittäin suuri tunnustus minulle on sekin, että ihmiset tulevat kylään ja pyytävät, että valmistaisin jotain omaa rohdosteesekoitustani. Teet tarjoavat todellakin apua sataa tautia vastaan – tavallisimmin halutaan rohdosteetä masennukseen, vilustumiseen, uniongelmiin, maksasairauksiin tai nivelongelmiin, mutta minulla on resepti myös rakkaushuoliin ja sukupuolielämän ongelmiin. Toisinaan ihmiset kysyvät, toimivatko teet todellakin? Ja vakuuttuvat, että todellakin toimivat!
Olen aiemmin valmistanut myös lääketinktuuroita ja lääkeöljyjä ja käytän lääkekasveja ja tinktuuroita Elisheva & Shoshanan (E&S) saippuoissa ja kylpysuolissa, mutta lääkesalvojen parissa alan nyt puuhata ensi kertaa. Olen niin innoissani ja niin paljon uusia rohdosresepti-ideoita on jo kypsymässä päässäni! Salvan tekeminen on sinällään helppoa, mutta rohdoskasveista tulee olla hyvät perustiedot (luonnollisestikaan rohdoskasveja ei saa sekoittaa saman näköisiin myrkkykasveihin). Samoin pitää olla kärsivällisyyttä – luonnosta pitää etukäteen kerätä rohdoskasveja ja salvan keittäminen itse vaatii myös tarkkuutta ja aikaa.
Muinaisten viisauksien ja kansanparannuskoulu järjesti rohdoskasvien ihailijoille ja luonnosta kiinnostuneille kiehtovan kurssin ”Rohdossalvojen valmistuskurssi”, jonka suoritin nyt sunnuntaina loppuun. Kurssin johti Tallinnan vaihtoehtolääketieteen koulussa (Tallinna Alternatiivmeditsiini kool) fytoterapiaa (kasvilääkintää) opiskellut ja Karepan rohdoskasvitarhaa pitävä Katrin Luke. Oli erittäin upea kurssi! Kurssin aikana valmistui myös neljä mahtavaa tuotetta: Kuusenpihkasalva, Suopursusalva, Kehäkukkasalva ja Raunioyrttiöljy. Teetaukoina tarjottiin ohraleipää karhunlaukkavoin kera, mesiangervosiirappia, maa-artisokkalastuja, ruusunmarjahilloa ja lisäksi paljon muuta hyvää.
Minusta lapsille voisi jo pienestä pitäen opettaa fytoterapiaa ja yrttitietoutta. Asetin joka tapauksessa itselleni tavoitteeksi sen, että alan esitellä lapsilleni kasvi kasvilta kasveja ja niiden käyttömahdollisuuksia.
