NordenBladet — Digitaalisten pelien pelaaminen on kasvanut nelinkertaiseksi 25 vuodessa. Suomalaisista jo 41 prosenttia on aktiivisia digipelaajia. Nuoret eivät ole harrastuksensa kanssa yksin. Pelaaminen on kasvanut eniten yli 44-vuotiaissa, vaikka, uuden vapaa-aikatutkimuksen perusteella, aktiivisin joukko onkin 10-14-vuotiaat pojat. Miehet pelaavat edelleen enemmän kuin naiset.
Tilastokeskuksen mukaan 47 prosenttia miehistä ja 35 prosenttia naisista pelasi digitaalisia pelejä vähintään kerran kuussa (vuonna 2017). Päivittäisellä tasolla pelataan eniten mobiilipelejä. Erityisesti tytöt, pojat ja alle 45-vuotiaat naiset suosivat niitä. Mobiilipelaaminen ohittikin tietokoneella ja konsoleilla pelaamisen yliopistojen pelitutkijoiden kokoaman Pelaajabarometrin mukaan ensimmäistä kertaa vuonna 2015.
Yksinpelattavat tietokonepelit, kuten Pasianssi, ovat pitäneet pintansa vanhemmissa ikäryhmissä. E-urheilussa eli kilpapelaamisessa kokeneimpia ovat vuonna 2000 ja sen jälkeen syntyneet. Heistä 11 prosenttia on sitä harrastanut, ja nimenomaan pojissa kilpapelaamista harrastaneiden osuus on 16 prosenttia. Koko väestön 10 vuotta täyttäneistä e-urheilussa kokeneita oli vain 3 prosenttia.
World of Warcraftin kaltaisten verkkomoninpelien suosio on pysynyt samana parikymmentä vuotta: Tilastokeskuksen mukaan noin 14 prosenttia suomalaisista pelaa niitä vähintään kerran vuodessa. Tilastokeskuksen vapaa-aikatutkimukseen osallistui kaikkiaan 7 155 ihmistä. Kysely tehtiin lokakuun 2017 ja tammikuun 2018 välisenä aikana. Tiedot kerättiin 10–14-vuotiailta ja 75 vuotta täyttäneiltä käyntihaastatteluina ja 15–74-vuotiailta joko verkko- tai postikyselyinä.
Kuva: Digitaalisten pelien pelaaminen vähintään kerran vuodessa, % (Tilastokeskus)
NordenBladet —Keskustelualoitteen tavoitteena oli nostaa eduskunnan keskusteluun näkökulmia, millaisia ulko- ja turvallisuuspolitiikan työkaluja Suomella ja EU:lla on käytettävissään eri konflikteihin ja humanitaarisiin kriiseihin vastaamiseksi ja millaisella kansainvälisellä ja alueellisella yhteistyöllä vastakkainasetteluja pystytään parhaiten vähentämään. Tilanteen taustalla on lisääntyneen vastakkainasettelun tuomat olosuhteet ja sekä erityisesti Jemenin kriisiin liittyvät seuraukset, miten humanitaariseen apuun ja sen perille pääsyyn on kiinnitettävä suurempaa huomiota.
Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Matti Vanhanen (kesk) toi esiin puheenvuorossaan, miten ”sodan käynnin välineeksi on noussut enenevässä määrin humanitaaristen toimijoiden pääsyn estäminen sitä tarvitsevien luo. Pääsy on usein rajoitettu, ja myös humanitaariset toimijat ovat joutuneet hyökkäysten kohteeksi. Suomen on itse ja osana Euroopan unionia toimittava konfliktien päättämisen puolesta ja avustusjärjestöjen toimintaedellytysten turvaamiseksi. Tässä onnistumiseksi on niin sanotun suhdeverkoston oltava kunnossa. On pystyttävä vaikuttamaan myös perinteisten valtiotoimijoiden ulkopuolisiin toimijoihin, jotka näillä alueilla pitävät valtaa. Tarvitaan myös vahva EU, joka toimii yhteisesti sovittujen pelisääntöjen mukaan kansainvälisten konfliktien ratkaisemiseksi.”
Vanhasen mukaan rauhaa ja turvallisuutta tukevat toimet sekä ihmisoikeuksien toteutuminen eivät ole kestäviä ilman naisten ja nuorten osallistumista. Suomi edistää jo nyt naisten tehokasta osallistumista rauhanprosesseihin ja tämän tulee ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan mukaan pysyä Suomen ulkopolitiikan painopisteenä myös jatkossa hallituspohjasta riippumatta. Vanhanen painotti myös huomiota konfliktien ennaltaehkäisyyn Afrikassa sekä uudenlaisia keinoja Afrikan kehityksen tukemiseen.
Ulkoministeri Timo Soini (sin) tuki myös puheenvuorossaan laaja-alaista näkökulmaa rauhanprosesseissa sekä rauhanvälityksen merkitystä. Soinin mukaan ”rauhanvälitys on keskeinen keino väkivaltaisten konfliktien ennaltaehkäisyssä ja niiden ratkaisussa. Se on usein ensimmäinen askel sovinnon tiellä, ja sen avulla voidaan pohjustaa pidemmän aikavälin tukea poliittisten, taloudellisten ja yhteiskunnallisten instituutioiden rakentamiselle. Kestävä rauha ei ole mahdollinen, jos yli puolet väestöstä suljetaan rauhanprosessien ja päätöksenteon ulkopuolelle. Suomi tukee eri tavoin naisten ja nuorten merkityksellistä osallistumista rauhanprosesseihin ja rauhan rakennukseen.”
Ulkoministeri korosti myös, että tarve avulle ja rauhanvälitykselle on suuri jatkossakin. ”Humanitaarinen tilanne maailmalla jatkuu vaikeana. Noin 100 miljoonaa ihmistä tarvitsee välitöntä apua”. Soinin mukaan keskeiset kriisit ja avuntarpeet ovat Jemenissä, Syyriassa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa.
”Suomen humanitaarinen apu tänä vuonna on 72,5 miljoonaa euroa. Suomi on suhteellisen pieni, mutta samalla arvostettu humanitaarisen järjestelmän rahoittaja. Suomen tukea tarvitaan tulevina vuosina entistä enemmän”, Soini sanoi.
Eduskunnan täysistunnossa käydyssä keskustelussa ajankohtaisista ulkopoliittisista aiheista esillä olivat myös muun muassa Ukrainan kriisi, kriisihallinta, kehitysyhteistyöresurssit, arktiset alueet sekä YK:n asema. Ajankohtaiskeskustelussa käytettiin yhteensä 47 puheenvuoroa ja ne ovat luettavissa eduskunnan täysistunnon pöytäkirjasta (30.1.2019)
Asian käsittely päättyi eikä keskustelualoitetta käsitellä eduskunnassa valiokunnissa tai täysistunnossa uudelleen.
Kuva: Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Matti Vanhanen (Finnish Government/Sakari Piippo)
Lähde: Eduskunta.fi
NordenBladet — Eduskunnan puhemies Paula Risikko vastasi kansalaisten kysymyksiin suorassa Facebook-lähetyksessä tänään keskiviikkona. Kysymyksiä puhemiehelle lähetettiin ennakkoon lomakkeella tai suoran lähetyksen aikana.
Puhemies vastasi yhteensä noin 30 kysymykseen puolen tunnin aikana. Kysymykset käsittelivät mm. vanhustenhoitoa, potilasturvaa, kansalaisten yleistä turvallisuutta ja eduskunnan loppukauden aikatauluja. Suullisen kyselytunnin mittaa pyydettiin pidentämään 2—6 tuntiin. Myös kansanedustajien salikäyttäytyminen ja eduskuntakeskusteluiden tyyli nousivat asialistalle. Puhemies johtaa eduskunnassa puhetta ja salikeskusteluja.
Eräässä kysymyksessä puhemieheltä tiedusteltiin myös, mikä on hänen suosikkipaikkansa Eduskuntatalossa. Puhemiehen mukaan se on on ”ehdottomasti täysistuntosali”, joka on kaiken eduskuntatyön keskipiste.
NordenBladet — Taidenäyttely Eduskunnan kirjastossa 31.1.−28.2.2019. Taiteilija-toimittaja Barbara Savolaisen mustavalkoiset kuvat piirtävät esiin ihmisiä, joita hän on kohdannut pakolaiskeskuksissa mutta myös kaupunkiemme kaduilla. ”Kuvat liimautuvat verkkokalvolle, kun pyörin kaupungeissa ja kun tulen kotiin, minun on pakko maalata ne ulos.”
Näyttely koostuu n. 30 öljyvärityöstä, jotka on maalattu vuosina 2015−2019.
Savolaisen kuvia on ollut aiemmin esillä mm. Helsingin kulttuurikeskus Stoassa ja Diakoniatalossa sekä Tukholman Hjorthagenin kulttuurikeskuksessa.
Näyttelyn avaa torstaina 31.1. klo 15 eduskunnan puhemies Paula Risikko. Eduskunnan ihmisoikeusryhmä järjestää paperittomia käsittelevän keskustelutilaisuuden kirjastossa torstaina 14.2. klo 9.
Näyttelyyn on vapaa pääsy Eduskunnan kirjaston aukioloaikoina: maanantai – perjantai 9–18 Eduskunnan kirjasto, Aurorankatu 6, 00100 Helsinki
NordenBladet – Eduskunta osallistuu 25.-26. tammikuuta Suomen johtavaan opetus- ja kasvatusalan tapahtumaan, Helsingin Messukeskuksessa järjestettävään Educaan.
Eduskunnan puhemies Paula Risikko vierailee messuilla perjantaina 25.1. ja astuu Visio-lavalle kello 14.30 pitämään puhemiehen kyselytunnin. Kyselytunnilla hän vastaa niin yleisökysymyksiin kuin etukäteen sähköpostitse kerättyihin opetusalaan ja koulutukseen liittyviin kysymyksiin.
Eduskunnan messuosastolla (6p79) on kansanedustajia messukävijöiden tavattavissa. Mukana ovat mm. edustajat Timo Harakka, Harri Jaskari, Sari Multala, Mikaela Nylander, Aila Paloniemi, Pekka Puska, Sari Sarkomaa, Sari Tanus, Pilvi Torsti ja Raija Vahasalo.
Messuosastolla esitellään eduskunnan opettajille tarjoamia palveluita, kuten Nuorten eduskunta -verkkosivusto, Nuorten parlamentti -toimintaa, juuri julkaistua Suomen valtiopolitiikan pitkä kaari -verkkoteosta ja muita tietopalveluita.
Eduskunnan messuosastolla esitellään myös Parlamenttikierrosta. Parlamenttikierros on entisten kansanedustajien vapaaehtoisvoimin ylläpitämä kouluille tarjolla oleva palvelu. Parlamenttikierrokseen osallistuvat entiset kansanedustajat tarjoavat tietonsa, taitonsa ja kokemuksensa oppilaiden avuksi ymmärtämään yhteiskuntaa, päätöksentekoa ja vaikuttamista. Perjantaina messuosastolla ovat mukana Arja Alho ja Arja Karhuvaara, lauantaina Ulla Anttila ja Mirja Ryynänen.
_______________________
Educa on johtava opetus- ja kasvatusalan tapahtuma
Tapahtuma koostuu Suomen suurimmasta alan näyttelystä ja Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n järjestämästä korkeatasoisesta, kävijöille veloituksettomasta luento-ohjelmasta. Laaja näyttely esittelee opetusalan uusimmat välineet ja tekniset ratkaisut.
NordenBladet — Maa- ja metsätalousministeriössä valmisteltu Kyläkaupat monipalvelukeskuksina –kokeiluhanke etenee lausuntokierrokselle. Kokeilulla haetaan uutta tapaa turvata ja myös kehittää kaupallisten palveluiden saatavuutta harvaan asutulla maaseudulla. Arvioiden mukaan noin sata kyläkauppaa täyttää asetusluonnoksessa määrätyt kriteerit.
Pääministeri Juha Sipilän hallitus osoitti syksyllä 2018 kokeiluhankkeelle miljoona euroa vuoden 2019 talousarvioon. Tavoitteena on parantaa harvaan asutulla maaseudulla sijaitsevien kyläkauppojen toimintaedellytyksiä ja siten turvata palveluiden saatavuus alueen asukkaille. Edistämällä kyläkauppojen mahdollisuuksia toimia palveluiden monipalvelukeskuksina halutaan edistää harvaan asutun maaseudun elinvoimaisuutta.
– Suomessa ensimmäistä kertaa käyttöön otettava kyläkauppatuki on merkittävä panostus maaseudun elinvoiman puolesta, maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä sanoo ja toteaa, että monilla seuduilla kyläkaupat ovat jo nyt laajan valikoiman lähipalvelukeskuksia.
– Tuen avulla haluamme mahdollistaa kyläkauppojen kehittymisen yhä monimuotoisemmiksi palveluiden tuottajiksi, ministeri Leppä lisää.
Asetusluonnoksessa ehdotetaan muun muassa, että tukea myönnettäisiin sellaiselle harvaan asutulla maaseudulla sijaitsevalle kyläkaupalle, joka toimii vuoden ympäri ja jonka päivittäistavaroiden myynti on vähemmän kuin kaksi miljoonaa euroa vuodessa. Lisäksi etäisyyden lähimpään toiseen päivittäistavarakauppaan tulisi olla vähintään 7,5 kilometriä tai muuten vaikeasti saavutettavissa.
Asetusluonnoksen mukaan tuen myöntämisen ehtona olisi myös, että avustuksen saaja sitoutuisi tarjoamaan kahden vuoden ajan päivittäistavarakauppapalveluiden lisäksi vähintään kahta muuta kaupallista palvelukokonaisuutta, jotka ovat posti-, käteisnosto-, apteekki- tai polttoainejakelupalvelu. Tukea ehdotettaisiin myönnettäväksi enintään 15 000 euroa hakijaa kohden.
Kyläkauppoja on Suomessa enää noin 220 kappaletta. Määrä vähenee vuosittain noin 30. myymälän verran. Kyläkaupat palvelevat etenkin harvaan asutun maaseudun asukkaita, mutta myös alueella kausiluonteisesti asuvia ja siellä vierailevia henkilöitä sekä matkailijoita. Vähäinen ja kausiluontoinen kysyntä on vaikuttanut monen kyläkaupan toiminnan lakkauttamiseen. Palvelu koetaan arjen näkökulmasta kuitenkin yhtenä tärkeimmistä.
–Koska järjestelmää ollaan ottamassa käyttöön ensimmäistä kertaa, kuuntelemme lausuntokierroksella saatua palautetta erityisen herkällä korvalla. Kokeiluhankkeen määrärahan johdosta tuki on päätetty valmisteluvaiheessa rajata koskemaan paikkatietopohjaisen kaupunki-maaseutuluokituksen mukaista harvaan asuttua maaseutua, Leppä kertoo.
Kokeilussa sovelletaan EU:n SGEI de minimis –sääntelyä. SGEI-sääntely koskee yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluita ja mahdollistaa sen, että jäsenvaltiot voivat kohdistaa tukitoimenpiteitä kansalaisille tärkeiden palveluiden saatavuuden varmistamiseksi. Sääntelyn mukaan tärkeäksi määritelty palvelu, joka on tarjolla toimivilla markkinoilla, mutta on sitä tarvitsevien ulottumattomissa, voidaan tukea vääristämättä kuitenkaan kilpailua.
Kokeiluhankkeen toimivuutta ja vaikuttavuutta arvioidaan saatujen kokemusten perusteella mahdollisia jatkotoimenpiteitä varten.
– Tavoitteemme on, että mahdollisten hyvien kokemusten myötä tuki vakinaistetaan ja laajennetaan koskemaan myös muita maaseudun kyläkauppoja, ministeri toteaa.
Kyläkaupat monipalvelukeskuksina –kokeiluhanke on lausunnolla 23.1.2019 – 8.2.2019. Lausuntoaika on poikkeuksellisesti kahden viikon mittainen, jotta säädös ehditään panna toimeen vielä tämän kevään aikana. Jos hanke etenee suunnitellussa aikataulussa, hankehaku on tarkoitus avata hakijoille syksyllä 2019.
Lausuntopyyntö julkaistaan maa- ja metsätalousministeriön nettisivuilla.
NordenBladet – Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan jäsenet Sirkka-Liisa Anttila (valtuuskunnan varapuheenjohtaja, kesk.) ja Jaana Pelkonen (kok.) ovat huolissaan siitä, millainen uhka valeuutiset ja propaganda ovat demokratialle. Anttila ja Pelkonen puhuivat Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen istunnossa, jossa käsiteltävänä olivat Petri Honkosen (kesk.) ja turkkilaisen kansanedustajan Gülsün Bilgehanin median vapautta ja valeuutisten torjuntaa koskevat raportit.
”Laatujournalismi pyrkii uutisoinnissaan tasapuolisuuteen ja riippumattomuuteen. Ammattimaisia kustantajia ja julkaisijoita sitovat lait ja muut velvoitteet. Sosiaalinen media on ottanut sisällöntuottajan roolin ilman toimituksellista vastuuta. Kun vääristelyt, valheet, vihapuhe ja propaganda leviävät samanmielisten yhteisöissä, voi edustaja Bilgehanin tavoin kysyä, onko äänestäjillä mahdollisuus valita ehdokas vapaasti ja oikeisiin tietoihin perustuen”, Anttila pohti.
Pelkonen nosti esille ajan hengen, jossa ihmisten luottamus poliittisiin johtajiin, virkamiehiin ja asiantuntijoihin on vähenemässä.
”Yksi syy siihen lienee se, että ihmiset kokevat, etteivät tule kuulluksi ja se synnyttää tyytymättömyyttä. Meidän poliitikkojen on opeteltava parempaa retoriikkaa ja puhumaan ihmisille ihmisten kielellä. Poliittinen työ kun on loppujen lopuksi asiakaspalvelija-ammatti.”
Pelkonen kiitteli, että viimeaikaiset tutkimukset ovat kunniaksi suomalaisille nuorille.
”Kansainvälisessä vertailussa suomalaiset pärjäävät medialukutaitoa mitatessa hyvin, mistä iso kiitos lankeaa korkealaatuiselle perusopetukselle.”
Sekä Anttila että Pelkonen yhtyivätkin Honkosen raportin ehdotukseen, että medialukutaidon parantamiseen pitää panostaa ja uskoivat myös, että nettiin jo lapsesta asti tottuneiden uusien sukupolvien on helpompi erottaa luotettavat ja epäluotettavat lähteet.
”Kuten Honkonen raportissaan kirjoittaa, Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden olisi tärkeää tukea disinformaation, propagandan ja valeuutisten tutkimusta, jotta ymmärtäisimme ilmiön koko laajuudessaan”, Anttila totesi.
”On tärkeää kouluttaa lapsiamme paitsi medialukutaitoon ja kriittiseen ajatteluun myös siihen, miten kuunnellaan toisten mielipiteitä ja ilmaistaan oma näkemys diplomaattisesti ja toista osapuolta kunnioittaen. Sillä arvostava vuoropuhelu, jos mikä, on propagandan ja disinformaation tuho”, Pelkonen päätti.
Vuonna 1949 perustettu Euroopan neuvosto on maanosan vanhin ja laajin poliittinen yhteistyö- ja ihmisoikeusjärjestö. Jäsenmaiden kansanedustajista koostuva yleiskokous tekee aloitteita ja antaa suosituksia, joiden pohjalta ministerikomitea päättää asioista. Parlamentaariseen yleiskokoukseen osallistuu jäsenet ja varajäsenet yhteen laskien yli 700 kansanedustajaa eri maista. Yleiskokous on koolla Ranskan Strasbourgissa 21.–25.1.2019.
NordenBladet – Pohjoismaiden neuvoston Kasvu ja Kehitys -valiokunta ja Kestävä Pohjola -valiokunta kokoontuvat Reykjavikissa valiokuntakokouksiin 22. tammikuuta. Molempien valiokuntien asialistalla painottuu ympäristöasiat eri näkökulmista.
Kasvu ja kehitys -valiokunta tapaa Reykjavikissa Islannin matkailusta vastaavan ministerin Þórdís Kolbrún Reykfjörð Gylfadóttirin. Valiokunta esittää ministerille näkemyksiään tulevasta Pohjoismaiden välisestä matkailualan yhteistyöstä. Pohjoismaista matkailualan yhteistyötä halutaan tiivistää entisestään muun muassa matkailunedistämisorganisaatioiden avulla. Valiokunnan kannan mukaan matkailua tulee edistää ympäristö huomioiden.
Kasvu ja kehitys -valiokunta käsittelee Reykjavikissa myös jäsenehdotusta Arktisen alueen matkailuklusterista. Ehdotuksessa suositellaan arktisen matkailuklusterin perustamista ja tiedonvaihdon tukemista kestävästä matkailusta. Tarkoitus on myös teettää selvityksiä arktisen matkailun parhaista käytännöistä. Arvioidessaan jäsenehdotusta valiokunta huomioi myös YK:n kestävän kehityksen tavoitteet.
Valiokunta pui myös liikenne- ja elinkeinoelämän tulevaisuuden ratkaisujen yhteensovittamista erityisesti YK:n kestävän kehityksen 2030-tavoitteisiin, kestävää vesiviljelyä ja meritaloutta, energia-alan yhteistyön tiivistämistä sekä yhteisiä rakennusstandardeja, joissa elinkaariajattelu painottuu.
Pohjoismaiden neuvoston Kestävä Pohjola -valiokunta kokoontuu niin ikään tiistaina 22.1. Reykjavikissa. Valiokunta käsittelee muun muassa pohjoismaisten ympäristörahoitusinstrumenttien vahvistamista. Kyse on ympäristöä säästävien investointien edellyttämän tiedontarpeen kartoittamisesta. Tavoitteena olisi järjestää yksityisen ja julkisen sektorin ilmastosijoittajille mahdollisuus keskustella yhteisistä ilmastoinvestointien standardeista.
Kestävä Pohjola -valiokunnan asialistalla on myös uusiokäyttöstrategia. Valiokunta on aiemmin päättänyt, että Pohjoismaiden hallituksilta kysytään jätteiden viennin ja tuonnin laajuudesta sekä siitä, minkälaisia kokemuksia nykyisistä säännöistä on. Valiokunnan tavoitteena on, että jätteiden vientiä ja tuontia tiukennettaisiin yksityiskohtaisella ohjeistuksella. Valiokunta käsittelee kokouksessaan hallitusten antamia vastauksia kunkin maan jäteviennistä ja –tuonnista.
Suomesta Kasvu ja Kehitys –valiokunnan kokoukseen osallistuvat Suomen valtuuskunnan jäsenet, kansanedustajat Juho Eerola (Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja, ps.), Arto Pirttilahti (kesk.), Martti Talja (kesk.) ja Juhana Vartiainen (kok.).
Kestävä Pohjola –valiokunnan kokoukseen osallistuvat Susanna Koski (kok.) ja Kari Kulmala (sin.)
NordenBladet – Eduskunnan puhemies Paula Risikko osallistuu Irlannin parlamentin Dáil Éireannin 100-vuotisjuhliin 21. tammikuuta Irlannin parlamentin puhemiehen Seán Ó Fearghaílin kutsusta. Juhlallisuuksien yhteydessä Risikko tapaa Dublinissa Irlannin presidentin Michael D. Higginsin, pääministeri Leo Varadkarin ja Eurooppa-ministerin Helen McEnteen.
”Brexit on päällimmäisenä keskusteluissa, sillä onhan Irlanti maa, johon Brexit vaikuttaa kaikkein kovimmin ja laaja-alaisimmin,” Risikko kertoo.
”Suomella ja Irlannilla on paljon yhteistä ja EU-kumppanuutemme on vahva. Irlanti tarjoaa myös hyviä liiketoimintamahdollisuuksia suomalaisille yrityksille,” hän jatkaa.
Irlannin oman parlamentin ensimmäinen istunto järjestettiin 21.1.1919. Istunnossa hyväksyttiin maan perustuslaki ja annettiin itsenäisyysjulistus. Julistus ratifioi vuonna 1916 julistetun Irlannin tasavallan. Irlanti itsenäistyi Britanniasta vuonna 1922.
Suomi ja Irlanti solmivat diplomaattisuhteet 2.11.1961.
Juhlaistuntoa voi seurata suorana verkkolähetyksenä Irlannin parlamentin verkkosivujen kautta kello 18.15 alkaen (Suomen aikaa).
Kuvassa juhlallisuuksiin osallistuneet eri maiden parlamenttien puhemiehet yhdessä Irlannin pääministerin Leo Varadkarin kanssa.
NordenBladet – Omaishoitajatuki vaikeavammaisen lapsen huoltajalle on Virossa 19,18 euroa. Ei, EI TUNNISSA, vaan se on koko summa koko kuukaudesta (30 päivästä)! Joku voi saada myös jopa 75 euroa, kun kyseessä on niin hankala lapsi, joka elää vain letkujen varassa.
Kiinnitän huomiota siihen, että tämä on tuki vanhemmalle, joka ei pysty lapsen huoltamisen vuoksi käymään töissä. Samoin tämä tuki on voimassa vain siinä tapauksessa, että sen saaja ei saa tukea työttömyyskassasta (tai työkassassa, joksi viraston nimi Virossa haluttaisiin muuttaa).
Rakkaat poliitikot – toivon sydämestäni, ettei tämä karman velka kostaudu teidän omille lapsillenne ja lapsenlapsillenne – te ette tiedä, mitä merkitsee vammaisen lapsen kasvattaminen ja koko elämän uudelleen järjestäminen… Olkaa hyvä ja kertokaa minulle, mitä sellainen omaishoitaja, joka vaikeavammaisen lapsen huoltamisen vuoksi ei voi käydä töissä, taata itselleen ja lapselleen 19 eurolla?
Kun summaan lisätään suurimmat mahdolliset tuet (vaikeavammaisen lapsen tuki 80,55, perhetuki (lapsilisä) 55,00, yksinhuoltajan tuki 19,18 ja äärimmäisyyteen mentäessä vielä toimeentulotuki 140,00+112,00=252,00), joita voi hakea (ja oletamme, että hakija ne myös saa), niin vammainen lapsi ja lapsen omaishoitaja saavat kahdestaan: 425,91 (yhtä henkilöä kohti 212,96 kuukaudessa). Olkaa hyvät ja näyttäkää minulle sellainen talousarvio, jolla tällä summalla on mahdollista maksaa asuinkustannukset, ruokakulut, hoitomaksut ja kaikki muut menot. Vammaiset lapset saavat kunnan kautta tarvittaessa myös koulukuljetustukea, koulun ruokailurahaa ja osittaista toimintakorvausta (esimerkiksi logopedi, toimintaterapeutti), mutta millaisia tukia ja etuja omaishoitaja saa? Millainen ihminen voisi elää 19 euron palkalla?
En haluaisi antaa ajatuksen juosta kovin kauas alkuperäisestä aiheesta, mutta jos eteenpäin katsomme, päädymme Kauksin Üllen artikkeliin, joka ilmestyi hiljattain sanomalehdessä Maaleht. Siinä yksi ajatus oli tällainen:
/…/ Hävitetään ikivanha keräilytalous /…/ mutta tarkastajia tulee aina vain lisää. Pohditaan, miten pieniä piirakanpaistajia ja rahkajuuston tekijöitä voisi valvoa, mutta valtion tasolla kelmit voivat vahingoittaa valtiota. Silloinkin, kun joku eroaa, hän saa mukaansa runsaat korvaukset.
Kuvitelkaa nyt yhtä vammaisen lapsen vanhempaa, jonka tulot päivässä ovat alle euron ja kuvitelkaa sitten, mitä tapahtuu, jos hän (esitämme sattumanvaraisen esimerkin) menee tunniksi maaseutukaupan eteen myymään kotipuutarhassa kasvatettua tilliä tai itse virkattua liinaa. Sanokaamme, että hän ansaitsee sillä 5-10 euroa. Jos hän ei ilmoita tätä tuloa, hän on rikollinen, ja jos hän ilmoittaa sen, hän menettää tukensa. Tästä syntyy seuraava ERITTÄIN SUURI reikä, joka Virossa vaatisi paikkaamista — pienyrittäjiin suhtautuminen, heille esitetyt vaatimukset ja kirjanpitoa, verotusta ja muuta paperiasioiden hoitoa koskevat vaatimukset. HALOO!! Todellakin HALOO Viron valtio!! Kohta täällä ei ole enää yhtäkään yrittäjää, joka ilmoittaisi Viron sisällä minkäänlaista tuloa. Ja eikö todellakaan kyetä tukemaan heikkoja ja ahdistetaan pari sataa euroa ansaitsevia byrokratiaa viimeistä piirtoa myöten noudattamalla (jo pelkästään kirjanpitäjän palkka on useimmilla suurempi kuin itse tulot)… se ei ole normaalia.
Kysymys 1: Onko 425,91 on jonkun mielestä summa, jolla kaksi ihmistä voi inhimillisesti tai ollenkaan tulla kuukauden toimeen, jos sivutuloja ei ole? Heti kun on sivutuloa, ei saa toimeentulotukea. Voiko 425 eurolla vuokrata asunnon, maksaa laskut (vesi, sähkö, puhelin, TV, internet), ostaa bensiiniä autoon, korjata autoa tai muita kotona hajoavia laitteita, käydä lääkärissä, ostaa ruokaa, ostaa lääkkeitä, jne.
Kysymys 2: Miksi omaishoitajan, jolla voi olla vaikkapa kaksi korkeakoulutusta, tulee elää toimeentulotuella? Miten sellainen vaikuttaa tavallisen ihmisen psyykeen? Hän tulisi toimeen oikein hyvin, jos voisi käydä töissä tai jos saisi vastaavaa palkkaa omaishoitajana.
Ihmettelen todella, että on olemassa ihmisiä, joiden mukaan tämä tilanne ei ole dramaattinen. Norjassa, Ruotsissa tai Suomessa ihmiset olisivat jo kauan sitten olleet julisteineen kaduilla ja valtion johtajat vaihdettu tai pakotettu tosiasioiden eteen. Kun olemme niin alistuvia kaiken suhteen, niin onkin mahdollista, että parlamentin jäsenet saavat auto-, bensiini-, ruoka-, komennus-, pysäköinti- ja mitä vielä tukia, sataa erilaista korvausta jne. omien muutenkin runsaiden palkkojensa lisäksi samaan aikaan, kun puolet yhteiskunnasta elää sorrettuna ja köyhyydessä. Erilaisten tukien asteikko on täysin pielessä. Ja veronmaksajat eivät sano sanaansa siitä, mihin heidän palkastaan saatu raha menee.
Valtion ei pidä kenenkään lapsia (olkoot sitten vammaisia tai terveitä) ylläpitää ja tukea, vaan tietysti lapsen vanhemman (vanhempien), MUTTA kun on luotu erilaisia tukijärjestelmiä, niin silloin tukien pitää olla loogisia – niin vanhukselle, vammaiselle lapselle, omaishoitajalle kuin vangillekin. HUOM! Nämä eivät suinkaan ole kielteisiä kantoja ja huomautuksia valtiota kohtaan, vaan pohdintaa monille kipeästä aiheesta ja yritys löytää parempia ratkaisuita, ei vain soimata tai istua sormet ristissä. Minusta Virossa tavallista kansalaista kiinnostaa liian vähän se, mitä maassa tapahtuu ja miten maata johdetaan. Kaiken suhteen on liian paljon välinpitämättömyyttä.
Sanottakoon taustatiedoksi se, että vankien ruokaraha päivässä on keskimäärin 7,55 euroa ja heidän ei tarvitse huolehtia asuinkustannuksista, kunnallistekniikkakuluista, vaatteista eitä sairaanhoitomenoistaan – se kaikki on heille maksutonta.
Viron TV:n ajankohtaislähetys Aktuaalne kaamera kertoi (huhtikuussa 2017), että vankien ja pidätettyjen muonitus on jatkuvasti kallistunut ja on alueittain hyvin erihintaista. Siten yhden pidätetyn päivittäinen ruoka-annos maksaa Võrussa peräti 17 euroa, Haapsalussa taas 13 euroa ja Pärnussa 11 euroa. Suuremmissa kaupungeissa on pidätettyjä ja vankeja sekä myös valtion hankinnalla järjestettävän muonituksen tarjoavia yrityksiä enemmän, joten Tallinnassa ruoan hinta jään kuuden euron paikkeille, kun taas Tartossa yksi ruokapäivä maksaa neljä ja puoli euroa.
Puolustaen koko Viron lapsia ja heikko-osaisia kysyn:
MIKSI VERONMAKSAJAN raha menee taparikollisten, roistojen, raiskaajien ja murhaajien ylläpitoon, samaan aikaan kun vammaiset ihmiset, vammaisten omaishoitajat, monet pikkulapset, suurperheet, yksinhuoltajaäidit (-isät), vanhukset ja myös rehelliset työttömät kärsivät nälästä ja häpeästä ja elävät henkiinjäämisen rajoilla?
