Helena-Reet: LUKEKAA JA AJATELKAA – Omaishoitajatuki vaikeavammaisen lapsen omaishoitajalle on Virossa 19,18 euroa KUUKAUDESSA!
NordenBladet – Omaishoitajatuki vaikeavammaisen lapsen huoltajalle on Virossa 19,18 euroa. Ei, EI TUNNISSA, vaan se on koko summa koko kuukaudesta (30 päivästä)! Joku voi saada myös jopa 75 euroa, kun kyseessä on niin hankala lapsi, joka elää vain letkujen varassa.
Kiinnitän huomiota siihen, että tämä on tuki vanhemmalle, joka ei pysty lapsen huoltamisen vuoksi käymään töissä. Samoin tämä tuki on voimassa vain siinä tapauksessa, että sen saaja ei saa tukea työttömyyskassasta (tai työkassassa, joksi viraston nimi Virossa haluttaisiin muuttaa).
Rakkaat poliitikot – toivon sydämestäni, ettei tämä karman velka kostaudu teidän omille lapsillenne ja lapsenlapsillenne – te ette tiedä, mitä merkitsee vammaisen lapsen kasvattaminen ja koko elämän uudelleen järjestäminen… Olkaa hyvä ja kertokaa minulle, mitä sellainen omaishoitaja, joka vaikeavammaisen lapsen huoltamisen vuoksi ei voi käydä töissä, taata itselleen ja lapselleen 19 eurolla?
Kun summaan lisätään suurimmat mahdolliset tuet (vaikeavammaisen lapsen tuki 80,55, perhetuki (lapsilisä) 55,00, yksinhuoltajan tuki 19,18 ja äärimmäisyyteen mentäessä vielä toimeentulotuki 140,00+112,00=252,00), joita voi hakea (ja oletamme, että hakija ne myös saa), niin vammainen lapsi ja lapsen omaishoitaja saavat kahdestaan: 425,91 (yhtä henkilöä kohti 212,96 kuukaudessa). Olkaa hyvät ja näyttäkää minulle sellainen talousarvio, jolla tällä summalla on mahdollista maksaa asuinkustannukset, ruokakulut, hoitomaksut ja kaikki muut menot. Vammaiset lapset saavat kunnan kautta tarvittaessa myös koulukuljetustukea, koulun ruokailurahaa ja osittaista toimintakorvausta (esimerkiksi logopedi, toimintaterapeutti), mutta millaisia tukia ja etuja omaishoitaja saa? Millainen ihminen voisi elää 19 euron palkalla?
En haluaisi antaa ajatuksen juosta kovin kauas alkuperäisestä aiheesta, mutta jos eteenpäin katsomme, päädymme Kauksin Üllen artikkeliin, joka ilmestyi hiljattain sanomalehdessä Maaleht. Siinä yksi ajatus oli tällainen:
/…/ Hävitetään ikivanha keräilytalous /…/ mutta tarkastajia tulee aina vain lisää. Pohditaan, miten pieniä piirakanpaistajia ja rahkajuuston tekijöitä voisi valvoa, mutta valtion tasolla kelmit voivat vahingoittaa valtiota. Silloinkin, kun joku eroaa, hän saa mukaansa runsaat korvaukset.
Kuvitelkaa nyt yhtä vammaisen lapsen vanhempaa, jonka tulot päivässä ovat alle euron ja kuvitelkaa sitten, mitä tapahtuu, jos hän (esitämme sattumanvaraisen esimerkin) menee tunniksi maaseutukaupan eteen myymään kotipuutarhassa kasvatettua tilliä tai itse virkattua liinaa. Sanokaamme, että hän ansaitsee sillä 5-10 euroa. Jos hän ei ilmoita tätä tuloa, hän on rikollinen, ja jos hän ilmoittaa sen, hän menettää tukensa. Tästä syntyy seuraava ERITTÄIN SUURI reikä, joka Virossa vaatisi paikkaamista — pienyrittäjiin suhtautuminen, heille esitetyt vaatimukset ja kirjanpitoa, verotusta ja muuta paperiasioiden hoitoa koskevat vaatimukset. HALOO!! Todellakin HALOO Viron valtio!! Kohta täällä ei ole enää yhtäkään yrittäjää, joka ilmoittaisi Viron sisällä minkäänlaista tuloa. Ja eikö todellakaan kyetä tukemaan heikkoja ja ahdistetaan pari sataa euroa ansaitsevia byrokratiaa viimeistä piirtoa myöten noudattamalla (jo pelkästään kirjanpitäjän palkka on useimmilla suurempi kuin itse tulot)… se ei ole normaalia.
Kysymys 1: Onko 425,91 on jonkun mielestä summa, jolla kaksi ihmistä voi inhimillisesti tai ollenkaan tulla kuukauden toimeen, jos sivutuloja ei ole? Heti kun on sivutuloa, ei saa toimeentulotukea. Voiko 425 eurolla vuokrata asunnon, maksaa laskut (vesi, sähkö, puhelin, TV, internet), ostaa bensiiniä autoon, korjata autoa tai muita kotona hajoavia laitteita, käydä lääkärissä, ostaa ruokaa, ostaa lääkkeitä, jne.
Kysymys 2: Miksi omaishoitajan, jolla voi olla vaikkapa kaksi korkeakoulutusta, tulee elää toimeentulotuella? Miten sellainen vaikuttaa tavallisen ihmisen psyykeen? Hän tulisi toimeen oikein hyvin, jos voisi käydä töissä tai jos saisi vastaavaa palkkaa omaishoitajana.
Ihmettelen todella, että on olemassa ihmisiä, joiden mukaan tämä tilanne ei ole dramaattinen. Norjassa, Ruotsissa tai Suomessa ihmiset olisivat jo kauan sitten olleet julisteineen kaduilla ja valtion johtajat vaihdettu tai pakotettu tosiasioiden eteen. Kun olemme niin alistuvia kaiken suhteen, niin onkin mahdollista, että parlamentin jäsenet saavat auto-, bensiini-, ruoka-, komennus-, pysäköinti- ja mitä vielä tukia, sataa erilaista korvausta jne. omien muutenkin runsaiden palkkojensa lisäksi samaan aikaan, kun puolet yhteiskunnasta elää sorrettuna ja köyhyydessä. Erilaisten tukien asteikko on täysin pielessä. Ja veronmaksajat eivät sano sanaansa siitä, mihin heidän palkastaan saatu raha menee.
Valtion ei pidä kenenkään lapsia (olkoot sitten vammaisia tai terveitä) ylläpitää ja tukea, vaan tietysti lapsen vanhemman (vanhempien), MUTTA kun on luotu erilaisia tukijärjestelmiä, niin silloin tukien pitää olla loogisia – niin vanhukselle, vammaiselle lapselle, omaishoitajalle kuin vangillekin. HUOM! Nämä eivät suinkaan ole kielteisiä kantoja ja huomautuksia valtiota kohtaan, vaan pohdintaa monille kipeästä aiheesta ja yritys löytää parempia ratkaisuita, ei vain soimata tai istua sormet ristissä. Minusta Virossa tavallista kansalaista kiinnostaa liian vähän se, mitä maassa tapahtuu ja miten maata johdetaan. Kaiken suhteen on liian paljon välinpitämättömyyttä.
Sanottakoon taustatiedoksi se, että vankien ruokaraha päivässä on keskimäärin 7,55 euroa ja heidän ei tarvitse huolehtia asuinkustannuksista, kunnallistekniikkakuluista, vaatteista eitä sairaanhoitomenoistaan – se kaikki on heille maksutonta.
Viron TV:n ajankohtaislähetys Aktuaalne kaamera kertoi (huhtikuussa 2017), että vankien ja pidätettyjen muonitus on jatkuvasti kallistunut ja on alueittain hyvin erihintaista. Siten yhden pidätetyn päivittäinen ruoka-annos maksaa Võrussa peräti 17 euroa, Haapsalussa taas 13 euroa ja Pärnussa 11 euroa. Suuremmissa kaupungeissa on pidätettyjä ja vankeja sekä myös valtion hankinnalla järjestettävän muonituksen tarjoavia yrityksiä enemmän, joten Tallinnassa ruoan hinta jään kuuden euron paikkeille, kun taas Tartossa yksi ruokapäivä maksaa neljä ja puoli euroa.
Puolustaen koko Viron lapsia ja heikko-osaisia kysyn: MIKSI VERONMAKSAJAN raha menee taparikollisten, roistojen, raiskaajien ja murhaajien ylläpitoon, samaan aikaan kun vammaiset ihmiset, vammaisten omaishoitajat, monet pikkulapset, suurperheet, yksinhuoltajaäidit (-isät), vanhukset ja myös rehelliset työttömät kärsivät nälästä ja häpeästä ja elävät henkiinjäämisen rajoilla?
Lähde: NordenBladet.ee
