Ensimmäinen ilmastolain mukainen vuosikertomus on annettu eduskunnalle. Maa- ja metsätalousvaliokunta ja ympäristövaliokunta järjestävät aiheeseen liittyvän julkisen kuulemisen 17.9. klo 10-12.
Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta tutustuu kaksipäiväisellä matkalla Saksan sekä Berliinin liikenteen ajankohtaisiin kysymyksiin ja kehityshankkeisiin. Valiokunta tapaa liittopäivien liikennevaliokunnan varapuheenjohtaja Daniela Kluckertin sekä muita valiokunnan jäseniä. Berliinin liikennelaitoksella aiheina ovat muun muassa MAAS (liikkuminen palveluna) sekä Berliinin joukkoliikenteen kehitys.
Matkalle osallistuvat valiokunnan puheenjohtaja Suna Kymäläinen (sd.), varapuheenjohtaja Ari Torniainen (kesk.) sekä valiokunnan jäsenet Pekka Aittakumpu (kesk.), Sandra Bergqvist (r.), Seppo Eskelinen (sd.), Janne Heikkinen (kok.), Juho Kautto (vas.), Jouni Kotiaho (ps.), Johan Kvarnström (sd.), Joonas Könttä (kesk.) Sheikki Laakso (ps.), Matias Marttinen (kok.), Jenni Pitko (vihr.), Mirka Soinikoski (vihr.), Ano Turtiainen (ps.) ja Paula Werning (sd.). Valiokunnasta matkalle osallistuvat lisäksi valiokuntaneuvokset Mika Boedeker ja Juha Perttula, valiokuntakanslian sihteeri Tiikka Suhonen sekä valiokunta-avustaja Ilkka Turula.
Arvoisa tasavallan presidentti, hyvät kansanedustajat ja kutsuvieraat
Ärade republikens president, bästa riksdagsledamöter och inbjudna gäster
Tämän juhlatilaisuuden aiheena on valta.
Hallitusmuodon hyväksymisen kautta sata vuotta sitten tehtiin kaksi tärkeää päätöstä.
Valitsimme hallitusmuodoksi tasavallan perinnöllisen monarkian sijasta.
Ja toiseksi suuntauduimme selkeästi parlamentarismiin presidenttivaltaisen järjestelmän sijasta.
Meillä valta on kansan vaaleissa antamana eduskunnalla, jonka luottamusta hallituksen on nautittava. Valta on perimmältään aina tässä salissa.
Ämnet för dagens jubileum är makt.
När regeringsformen godkändes för hundra år sedan fattades två viktiga beslut.
För det första valde vi republik som statsskick i stället för arvsmonarki.
För det andra gick vi klart in för parlamentarism i stället för ett presidentdominerat system.
Det är den folkvalda riksdagen som har makten, och regeringen måste ha riksdagens förtroende. Ytterst utgår makten alltid från den här salen.
Tasavallan presidentille annettiin sata vuotta sitten nykyistä enemmän valtaa, ja presidentin asema järjestelmässämme on edelleen keskeinen. Perustuslaissa osoitettujen valtaoikeuksien lisäksi presidentillä on onnistuessaan arvovaltaa paitsi kansallisesti myös suhteissamme ulos. Tätä määrittämätöntä vaikuttamisen pääomaa on toivottavasti olemassa, jos joskus ajautuisimme tilanteeseen, jossa muu vallankäyttö on työssään epäonnistunut.
Järjestelmä on sadan vuoden kuluessa kehittynyt. Parlamentarismia on harkitusti syvennetty sekä perustuslain pykälillä, että käytännön kautta. Nyttemmin on tavallista, että sama hallituskoostumus, tai ainakin sen runko, toimii kokonaisen vaalikauden.
Sadan vuoden aikana valtaa on myös siirretty. Asukkaiden omaa itsehallintoa edustavat kunnat käyttävät keskeistä yhteiskunnallista valtaa. Viranomaisilla on lakiin pohjautuvaa päätösvaltaa. Lisäksi valtaa on harkitusti sopimuksin siirretty kansainväliselle tasolle niissä asioissa, joissa eduskunta on katsonut kansainvälisen yhteistyön tuovan paremmin halutun lopputuloksen kuin pelkkänä kansallisvaltiona toimiminen. Kansainvälisistä sopimuksista tärkeitä ovat mm. Euroopan unionin perussopimus ja Yhdistyneiden kansakuntien peruskirja.
Kansallisvaltio muodostaa kuitenkin vallan ytimen ja sillä on halutessaan mahdollisuus palauttaa valta instituutioilleen sekä kunnilta, viranomaisilta että kansainvälisiltä sopimuksilta.
Under de gångna hundra åren har det också skett vissa maktförskjutningar. Kommunerna, som företräder invånarnas självstyrelse, utövar i hög grad samhällelig makt. Med stöd av lag har myndigheterna makt att besluta i många frågor. Dessutom har befogenheter efter noggranna överväganden genom avtal överförts till ett internationellt plan i frågor där riksdagen ansett att det önskade resultatet lättare kan nås genom internationellt samarbete än genom enbart nationella åtgärder. Bland de viktiga internationella fördragen kan nämnas bland annat fördraget om Europeiska unionen och stadgan för Förenta nationerna.
Maktens kärna ligger likväl hos nationalstaten som, om den så önskar, har möjlighet att återta makt från kommuner, myndigheter och internationella organ till sina egna institutioner.
Vallankäyttö on siis asteittain hajautunut. Vaikka hajauttaminen on ollut järkevää, on sen seurauksena monien kansalaisten vaikea hahmottaa, missä valta on. Tällä on kielteinen vaikutus tuntemukseen vallankäytön oikeutuksesta.
Hallitusmuodon keskeinen idea on kestänyt aikaa hyvin. Suurin juhlan aihe on mielestäni se, että suomalaiset ovat halunneet pitää kiinni demokratiastamme ja oikeusvaltioperiaatteista läpi koko kuohuneen 1900-luvun. Oikeusvaltio oli arvossaan jopa rintamalla. Kaiken vallankäytön on pitänyt perustua lakiin ja rikkeet on käsiteltävä itsenäisellä tuomioistuinvallalla, johon poliitikot eivät sekaannu etukäteen eivätkä jälkikäteen. Tämän periaatteeen johdonmukainen noudattaminen on meidän poliitikkojen vastuulla.
Järjestelmämme ydin on edustuksellisuudessa. Kansalaiset valitsevat edustajansa, valtuutettunsa ja
Euroopan parlamentin jäsenensä. Näillä kaikilla on imperatiivinen mandaattinsa eli he ovat kautensa ajan oman harkintansa herroja ja rouvia. Kansalaiset luottavat heidän harkintakykyynsä ja yhteistoimintakykyynsä kaikissa niissä sadoissa asioissa, jotka tulevat päätettäväksi. Tätä järjestelmämme perustaa haastaa kuitenkin kehitys, jossa yhä suurempi osa kansalaisista pitää äänestyspäätöksensä tärkeimpänä perusteena yksittäistä asiaa.
Kokonaisvastuun ja siihen sisältyvän kompromissitarpeen sijasta yksittäiset asiat ja niihin usein kytkeytyvät mielikuvat ovat hallitsemassa poliittista keskustelua. Tässä näen rakenteellisen riskin legitimiteetin näkökulmasta. Jos valintaperuste vaaleissa ja päätöksenteon todellisuus ajautuvat kauas toisistaan, syntyy helposti turhautumista poliittista järjestelmää kohtaan. Miten siis kyetään yhdistämään edustuksellisuuden idea ihmisten voimakkaaseen haluun vaikuttaa yksittäisiin asioihin suoraan ohi edustuksellisuuden periaatteen?
Toinen haaste hallitusmuodollemme sisältyy tarpeeseen harjoittaa enenevässä määrin kansainvälistä yhteistyötä. Valtaa kansainvälisille järjestöille siirretään vain eduskunnan ratifiointipäätösten kautta. Monet kansalaiset kuitenkin kokevat, että valtaa on siirretty pysyvästi ulottumattomiin ja monet pelkäävät, että käynnissä on itsestään tapahtuva omalakinen vallan siirtyminen. Tätä tuntemusta ei pidä vähätellä.
Pidänkin hyvänä, että pääministeri ja hallitus EU:n komission puheenjohtajaa valittaessa pitivät kiinni Eurooppa neuvoston eli jäsenmaiden päätösvallasta asiassa. Myös Euroopan parlamentissa on tendenssi kasvattaa valtaa käytäntöjen kautta. On tärkeää, että vallanjako unionin jäsenmaiden ja sen instituutioiden välillä on selkeä ja sitä voidaan muuttaa vain valtioiden keskinäisellä sopimuksella, joka aina edellyttää kansallisten parlamenttien hyväksymispäätöksiä. Vallan liuittaminen ilman sopimusmuutoksia ei sovi.
Därför välkomnar jag att statsministern och regeringen håller fast vid att det är Europeiska rådet, det vill säga medlemsstaterna, som ska utse kommissionens ordförande. Också Europaparlamentet tenderar att utöka sin makt genom praxis. Det är viktigt att maktfördelningen mellan unionens medlemsstater och dess institutioner är klar och tydlig, och att den kan ändras endast genom inbördes avtal mellan staterna. Ett sådant avtal måste alltid godkännas av de nationella parlamenten. Däremot måste vi undvika maktförskjutningar som inte grundar sig på avtal.
Kolmas haaste, jonka nostan esille, liittyy turvallisuuteen. Turvallisuuden takaaminen on ollut vuosituhansien ajan valtion tehtävä – siitä kansalaiset ovat olleet valmiita maksamaan sekä taloudellisesti että rajaamalla omia oikeuksiaan kollektiivin eduksi. Perinteisesti turvallisuus on jaettu ulkoiseksi ja sisäiseksi turvallisuudeksi, jossa ulkoinen turvallisuus on lisäksi monissa maissa valtion päämiehen valtapiirissä. Nykykehityksessä jako ulkoiseen ja sisäiseen turvallisuuteen ei tarjoa riittävää lähestymistapaa. Eri turvallisuusviranomaisten ja koko poliittisen johdon keskinäistä yhteistyötä on kehitettävä arvioimalla asiaa turvallisuuden eikä sadan vuoden perinteen perusteella.
Ja neljäs haaste liittyy kykyymme tuottaa valitsemallamme järjestelmällä hyvinvointia kansalaisille.
Eräs kiinalainen professori luonnehti kerran, että siinä missä länsimaissa päätöksenteon oikeutus syntyy vaaleista, Kiinassa se syntyy performanssista, eli tuloksesta.
Koen, että yli sadan vuoden aikana länsimaissa kansalaisille ja yritystoiminnalle luotu vapaus ja mahdollisuus sivistyksen kehittymiseen on luonut innovaatioita ja kilpailun kautta taloudellista voittavaa tehokkuutta. Tämä malli on nyt haastettu. Joillakin autoratiivisilla yhteiskunnilla on kyky kohdistaa resursseja, investoida uusiin asioihin ja toimeenpanna muutoksia nopeasti. Tämä on muuttanut kilpailuasetelmia selvästi eikä ole itsestään selvää, että oma järjestelmämme on voittava. Demokratia haastetaan usein silloin, kun tyytymättömyys kasvaa. Tähän voidaan hetkellisesti vastata protektionismilla, mutta se on lähinnä itsensä pettämistä ja silmien sulkemista siltä, että uudistuksia pitää tehdä.
Demokratian onkin kyettävä oloissaan uudistamaan yhteiskuntaa tavalla, joka tuottaa kaivattua hyvinvointia ja turvallisuuden tunnetta. Demokratiankin on tuotettava tuloksia. Siinä vaiheessa kun demokratiassa koetaan päätehtävänä olevan entisen ja saavutetun turvaaminen, kannattaa sytyttää varoitusvalot. Suomi syntyi demokraattiseksi tasavallaksi pitkälti sen ansiosta, että Euroopassa kuninkaiden ja keisareiden vallan keskeinen pyrkimys oli pitää vanhat olot muuttumattomina. Se ei enää vastannut vapautta kaivanneiden ihmisten odotuksiin. Hallitusmuotomme oli vastaus tähän kehitykseen. Pidetään tämä perusasenne elossa tästä eteenkin päin.
On suuri ilo ja kunnia juhlistaa Suomen hallitusmuodon satavuotista taivalta eduskunnassa, tasavaltamme ja demokratiamme tärkeimmässä paikassa.
Noin kilometrin metrin päässä tästä paikasta kulkee katu, jota pitkin kulkiessaan ei välttämättä tule mieleen sen yhteys suomalaisen oikeusvaltion ja perustuslakimme kehittymiseen.
Leo Mechelin, jonka mukaan kyseinen katu on nimetty, ehti kuolla kolme vuotta ennen Suomen itsenäistymistä, mutta hän oli työllään luomassa perusteita tasavaltaiselle hallitusmuodollemme. Mechelin ei ole yhtä tunnettu kuin hänen elinaikanaan tai kuin hänen ansionsa antaisivat odottaa.
Eino Leino kirjoitti Mechelinin hautajaisia varten runon nimeltään Kansalaisseppel, jossa sanotaan:
“Pystynä kulki hän: tiensä ja määränsä tiesi,
kaiutti kansansa oikeutta kuin jalopeura;
kunnian soi hälle ystävä kuin vihamiesi,
kolme miljoonaa oli sankarin seura.”
Leino kuvaa Mechelinin merkitystä aikalaisilleen, itsenäisestä ja vapaasta maasta unelmoinneille ihmisille. Runossa vuodelta 1914 suomalaiset kuvataan vielä sorretuksi kansaksi ja Mechelin sen päämieheksi.
Mechelin jätti jälkeensä elävän perinnön, joka viitoitti Suomea kohti vapaata ja demokraattista oikeusvaltiota.
Minulla on ilo kertoa, että valtiovalta osallistuu Mechelinin koottujen teosten julkaisuun, minkä myötä tietoisuus demokratiamme, oikeusvaltiomme ja hallitusmuotomme yhdestä pioneerista toivottavasti lisääntyy.
Arvoisa puhemies,
matka länsimaiseksi oikeusvaltioksi on ollut huomattavasti pidempi kuin Mechelinkadulta Arkadianmäelle.
On kiittäminen viimeisen sadan vuoden ajan tässä salissa työskennelleitä, että Suomen hallitusmuoto ei jäänyt niin sanotuksi savolaiseksi projektiksi – siis aloittamista vaille valmiiksi.
Juuri käytännön soveltamiseen vaadittiin valtavasti rohkeutta.
Rohkeutta puolustaa demokratiaa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia.
Rohkeutta torjua demokratiaamme uhanneet voimat.
Puhumme täysin syystä kiitollisuudella ja ylpeydellä sotiemme veteraaneista, jotka varmistivat Suomen itsenäisyyden rintamalla ja kotirintamalla. Olemme heille paljosta kiitollisia.
Samalla olemme kiitollisia myös suomalaisen demokratian veteraaneille, jotka puolustivat oikeusvaltiota ja jokaisen ihmisen oikeutta toimia tasavertaisena kansalaisena — osallistua, vaikuttaa ja äänestää.
Kiitollisia niille, jotka muovasivat ja mahdollistivat tänään juhlittavan hallitusmuodon.
Arvoisa puhemies!
Edistyksellinen hallitusmuotomme on mahdollistanut meille paljon.
Jatkuvan demokratiakehityksen.
Järjestelmällisen kansalais- ja ihmisoikeuksien parantamisen.
Länsimaisen oikeusvaltion, joka suojelee yksilöä sekä takaa ihmisten vapauden.
Hyvinvointivaltion, jonka ideana on aina ollut, että kenenkään ei tarvitse pelätä epäonnistumista ja että epäonnistuminen ei poista mahdollisuutta onnistua uudestaan.
Yhteiskunnan, joka on maailman turvallisimpia täällä asuville ihmisille.
Näistä saavutuksista on syytä olla kovin ylpeä. Ylpeä – ja kuitenkin samalla muistaa, että mikään ei ole tullut itsestään.
Jo aiemmin saavutettu yleinen ja yhtäläinen äänioikeus oli edistyksellisen ajattelun suurimpia saavutuksia ja toimi keskeisenä välineenä sille, että suomalainen yhteiskunta saattoi kehittyä valtavin askelin.
Suomalaisten päätöksellä, varallisuudesta tai taustasta riippumatta, olemme rakentaneet Suomesta yhteiskunnan, jota ihaillaan ympäri maailmaa.
Vaikka meilläkin on omat ongelmamme ja liian monen ihmisen arki on vieläkin liian raskas, meitä pidetään maailman onnellisimpana kansana.
Moni muu yhteiskunta pitää juuri meitä esikuvana. Ehkä siksi, että emme ole koskaan jämähtäneet paikoillemme, vaan katsomme tulevaisuuteen ja pyrimme eteenpäin. Kohti reilumpaa ja parempaa yhteiskuntaa.
Ja ehkä siksikin, että suomalaisille tyypilliseen tapaan olemme saavutuksistamme itseksemme ylpeitä, emme ylpistyneitä.
Arvoisa puhemies!
Vaikka juhlistamme tänään satavuotista hallitusmuotoamme, katsomme vahvasti tulevaisuuteen.
Ja kiitos edellisten sukupolvien tekemän työn, Leo Mechelinin ja monien muiden, meidän työmme on helpompaa. Kunniakas historiamme paitsi valaisee tulevaisuuttamme, myös antaa meille neuvoja ja selkänojaa.
Esimerkkinä neuvoista toimikoon pääministeri Rafael Paasion hieno toteamus:
“Jos et ole aivan varma, miten toimia, ole aina heikomman puolella.”
Pääministeri Paasion lausahdus lienee tarkoitettu ohjeeksi poliitikoille, mutta aivan yhtä hyvin se olisi voinut olla kuvaus hallitusmuotomme tai Suomen perustuslain tarkoituksesta.
Siitä, että jokaista ihmistä ja yksilöä suojellaan. Siitä, että jokaisen ihmisen vapaus turvataan.
Arvoisa puhemies,
tasavallan presidentti,
Suomen kansan edustajat!
Olemme tottuneet Suomessa länsimaisen demokratian ja oikeusvaltion perusarvoihin. Ihmisoikeuksiin, riippumattomiin tuomioistuimiin, sanan- ja lehdistönvapauteen sekä jakamattomaan ihmisarvoon.
Mutta meidän on muistettava, että nämä asiat eivät ole koskaan olleet itsestäänselvyyksiä. Eivät vuonna 1919 eivätkä vuonna 2019.
Niitä on puolustettava jokainen päivä. Vastuu siitä on meillä.
Demokratiaa ja oikeusvaltiota vastaan yritetään hyökätä. Sellaiselle toiminnalle on oltava nollatoleranssi. Toimimme tämän mukaisesti Suomessa, Euroopassa ja kansainvälisesti.
Miksi näin?
Koska hyökkäykset demokratiaa ja oikeusvaltiota vastaan ovat ennen kaikkea hyökkäyksiä kansalaisia, ihmisiä vastaan.
Hyökkäyksiä on nähty ennenkin, mutta jokainen kerta tämä sali on tehnyt tehtävänsä ja puolustanut suomalaista demokratiaa.
Niin toimimme jatkossakin, koska se on meidän tehtävämme.
Koska tiedämme, mitä ihmisille tapahtuisi, jos oikeusvaltioperiaatteesta luovutaan.
Ei mitään hyvää.
Siksi meidän kansan äänestämien päättäjien on syytä pitää mielessämme seuraava:
Jos emme ole aivan varmoja, miten toimia, puolustakaamme aina demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta.
Osallistuin Suomen valtion edustajana Varsovassa Puolan järjestämään toisen maailmansodan syttymisen muistotilaisuuteen. Tilaisuuteen osallistui presidenttejä, puhemiehiä ja pääministereitä noin 40 eri valtiosta. Sodan syttymisestä Euroopassa tuli kuluneeksi 80 vuotta hieman yli viikko sitten. Sota alkoi 1.9.1939 Natsi-Saksan hyökkäyksellä Puolaan. Parin viikon kuluttua Neuvostoliitto hyökkäsi maan itäosiin.
Varsovassa puhunut Saksan liittotasavallan presidentti Frank-Walter Steinmeier pyysi puolalaisilta anteeksi ja kertoi olevansa kiitollinen siitä, että saa puhua puolalaisille juuri Varsovassa ja vieläpä omalla äidinkielellään Saksalla. Symboliset eleet ovat tärkeä osa sovintoa ja anteeksiantoa.
Juutalaisten kansanmurhan jälkeen Puola ja puolalaiset olivat yksi sodasta eniten kärsineistä osapuolista. Puolan pääkaupunki Varsova tuhottiin Varsovan kansannousun jälkeen Natsi-Saksan toimesta täysin. Joka viides puolalainen kuoli sodan uhreina. Liittoutuneiden voitosta huolimatta Puola jäi väärälle puolelle rautaesirippua Neuvostoliiton satelliitiksi. Sodan ja Neuvostovallan muistot ovat syystä juurtuneet syvälle puolalaisten mieliin.
Meillä Suomessa Molotov-Ribbentrop sopimuksen seuraukset näkyivät vasta kolmea kuukautta myöhemmin, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen marraskuun lopulla aloittaen 105 päivää kestäneen Talvisodan. Toisen maailmansodan seuraukset näkyivät Suomessa kokonaisuudessaan kymmeninä tuhansina uhreina, aluemenetyksinä ja sotakorvauksina. Rintamalta palanneet toivat mukanaan myös arpia, jotka siirtyivät sukupolvelta toiselle. Itsenäisyydestämme maksettu hinta oli kallis, mutta se oli välttämätöntä maksaa. Velkamme sotiemme veteraaneille on ylisukupolvinen.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö totesikin osuvasti 5.9.2019 Helsingissä EU:n parlamenttien välisessä turvallisuuskonferenssissa, ettei laajamittaisessa sodassa todellisuudessa ole koskaan voittajia. Kaikki häviävät, mutta toiset vain häviävät enemmän. Presidenttimme mainitsema viisaus on sodan opetuksista se kaikista suurin.
…………..
Sodan muistelemisen lisäksi nyt on hyvä hetki samalla juhlistaa demokratian merkkipäiviä. Hieman yli sata vuotta sitten 17.7.1919 Suomen tasavaltainen hallitusmuoto, ensimmäinen perustuslakimme, vahvistettiin. Hallitusmuodon vahvistamista edelsi dramaattiset kansakuntamme vaiheet. Itsenäistyminen juuri syntyneestä Neuvosto-Venäjästä ja itsenäistymistä seurannut sisällissota olivat kytköksissä Eurooppaa ravistelleeseen ensimmäiseen maailmansotaan. Sisällissodan päättymisen ja hallitusmuodon vahvistamisen välillä oli ehtinyt kulua vain hieman yli vuosi. Tätä voidaan pitää poliittisena ihmeenä, sillä hallitusmuodon takana seisoi merkittävällä tavalla sekä sisällissodan voittanut että sen hävinnyt osapuoli.
Päätöksentekoa alkoi ohjata usko demokratiaan, sopuisaan yhteiskuntakehitykseen sekä sitoutuminen lain noudattamiseen, oikeusvaltioperiaatteeseen. Perusajatus kansalaisten tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta oli kuitenkin tosiasiassa kylvetty jo aiemmin vuoden 1906 eduskuntauudistuksessa. Uudistus poisti lopullisesti säätyjen vallan. Niiden tilalle tuli yksikamarinen eduskunta, joka oli tuolloin Euroopassa täysin uutta.
Samalla naiset saivat ensimmäisenä maailmassa täydet poliittiset oikeudet: oikeuden äänestää ja oikeuden olla ehdokkaana vaaleissa. Nyt, yli sata vuotta myöhemmin, uuteen eduskuntaan valittiin kaikkien aikojen suurin määrä naisia kansanedustajiksi. Uusi hallituksemme on myös historiamme naisvaltaisin ja ensimmäistä kertaa olemme asettaneet naisen ehdolle komissaariksi.
Juhlistimme satavuotiasta hallitusmuotoa yleisellä liputuspäivällä. Hyvästä syystä. Se takasi Suomen kansalaisille suuren joukon niitä samoja vapauksia ja oikeuksia, joista nyt nautimme myös Euroopan tasolla Euroopan Unionin kansalaisina. Juhlallisuudet jatkuvat täällä eduskunnassa 10.9.2019 täysistuntosalissa, jossa puhuvat tasavallan presidentti, pääministeri ja eduskunnan puhemies.
………..
Sodan kauheudet ja yhteinen usko demokraattiseen prosessiin toimivat lähtölaukauksena eurooppalaisten valtioiden lähentymiselle, integraatiolle, toisen maailmansodan jälkeen. Tämä laajamittainen yhteistyö tunnetaan tänä päivänä Euroopan Unionina.
Eurooppalaisen projektin tärkeimpänä tavoitteena oli tuolloin ja on edelleen suojella rauhaa ja edistää demokratiaa. Tässä tehtävässä EU ja sen edeltäjät ovat onnistuneet hyvin. Suomen osalta tiivistynyt kansainvälinen ja eurooppalainen yhteistyö näkyy tänä päivänä Perustuslakimme ensimmäisessä pykälässä, jonka mukaan Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi. Samassa yhteydessä mainitaan, että Suomi on Euroopan Unionin jäsen.
Näiden sanojen merkitys kasvaa päivä päivältä, sillä niin täällä Euroopassa kuin muualla maailmassa näemme yhä enemmän esimerkkejä päinvastaisesta kehityksestä. Yhteistyön sijaan on eristäydytty. Puheet ovat koventuneet. Jopa oikeusvaltio- ja demokratiakehitys on joissakin maissa ottanut merkittäviäkin askelia taaksepäin. Monet itsestään selvät asiat on kyseenalaistettu. Ihmismuisti on surullisen lyhyt.
Kansainväliselle yhteistyölle olisi nyt kysyntää enemmän kuin pitkään aikaan, mutta sen tekeminen vaikuttaa yhä haastavammalta. Suomessa yli sata vuotta sitten yhteistyöhön kykenivät juuri sodassa olleet poliittiset osapuolet. Tätä yhteistyötä tehtiin kaikista korkeimmalla tasolla. Sen seurauksena laadittiin hallitusmuoto, joka omalta osaltaan varmisti sen, että olemme tänä päivänä yksi maailman vahvimmista demokratioista. Historiamme osoittaa, ettei Suomi voi eristäytyä. Pienen valtion etu on yhteiset säännöt ja sopimukset. Joka on toista mieltä, ei tunne Suomen eikä sen naapurimaiden historiaa.
Tuula Haatainen Kirjoittaja on eduskunnan ensimmäinen varapuhemies
NordenBladet — Eduskunnan kirjasto on julkaissut tietopaketin, jonka aiheena on OECD eli Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö. OECD on kansainvälinen kehittyneiden markkinatalousmaiden järjestö, johon kuuluu 36 valtiota.
Eduskunnan kirjasto on julkaissut tietopaketin, jonka aiheena on OECD eli Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö. OECD on kansainvälinen kehittyneiden markkinatalousmaiden järjestö, johon kuuluu 36 valtiota.
OECD:n toiminnan tavoitteina on muun muassa kestävän taloudellisen kasvun ja työllisyyden edistäminen sekä hyvinvoinnin lisääminen.
OECD tuottaa tilastollista tietoa sekä analyysejä ja kannanottoja jäsen- ja kumppanimaistaan. Se mittaa eri toimialoja, mistä hyvä esimerkki on PISA-tutkimus, jossa vertaillaan kansainvälisesti koululaisten osaamistasoa. Analyyseillään järjestö avustaa jäsenmaittensa hallituksia yhteiskuntapolitiikan eri lohkojen kehittämisessä.
Eduskunnan kirjasto on OECD:n tallekirjasto, minkä ansiosta kirjasto saa tai hankkii järjestön julkaisuja kokoelmiinsa. Julkaisujen aihealueita ovat muun muassa yhteiskuntatieto, aluepolitiikka, kansainväliset suhteet, kehitysyhteistyö, kestävä kehitys, koulutuspolitiikka, sosiaalipolitiikka, talouspolitiikka, työvoimapolitiikka, veropolitiikka ja ympäristöpolitiikka.
Eduskunnan kirjastossa laadittuun tietopakettiin on koottu perustietoa OECD:stä ja linkkejä tiedonlähteisiin ja julkaisuihin.
Eduskunnan suuri valiokunta valitsi syyskauden ensimmäisessä kokouksessa valiokunnan toiseksi varapuheenjohtajaksi Merja Kyllösen (vas), joka seuraa varapuheenjohtajana Paavo Arhinmäkeä (vas.)
Suuri valiokunta sai perjantaina 6. syyskuuta kokouksessaan valtiovarainministeri Mika Lintilältä selvityksen Euroryhmän ja Ecofinin aiemmasta kokouksesta 8.-9. heinäkuuta. Lisäksi valiokunnan kokouksessa käsiteltiin käsiteltiin tulevaa euroopan unionin neuvoston kokousta 13.-14.9. Kokous pidetään Helsingissä osana Suomen EU-puheenjohtajuuskautta. Kokoukseen sisältyvät euroryhmän kokous 13.9. sekä epävirallinen talous- ja valtiovarainministerikokous (Ecofin). Kokoukseen liittyvässä valiokunnan keskustelussa esillä nousivat esille energiaverodirektiivin uudistamis- ja kehittämistarpeet sekä energiaverotuksen rooli ilmastontorjunnassa. Valtiovarainministerit keskustelevat Euroryhmän tulevassa kokouksessa myös EMU:n kehittämisestä ja syventämisestä euroalueen talousarviovälineenä.
Suuren valiokunnan seuraava kokous pidetään perjantaina 13. syyskuuta klo 13.30.
Hongkongin lakiasäätävän neuvoston opetusvaliokunta vierailee eduskunnassa keskiviikkona 11. syyskuuta. Vieraat tapaavat varapuhemies Juho Eerolan, tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtajan Joakim Strandin (r.) ja varapuheenjohtajan Pirkka-Pekka Peteliuksen (vihr.) sekä sivistysvaliokunnan sen puheenjohtajan Paula Risikon (kok.) johdolla. Vieraat seuraavat myös eduskunnan täysistuntoa.
Hongkongilaisten valtuuskuntaan kuuluu yhteensä seitsemän lakiasäätävän neuvoston eli alueparlamentin jäsentä. Käynti eduskunnassa on osa laajempaa opetus- ja kulttuuriministeriön isännöimää vierailuohjelmaa, johon kuuluu muun muassa päiväkoti-, koulu- ja kirjastokäyntejä sekä tutustuminen Oulun yliopistoon.
Eduskunnan puhemies Matti Vanhanen vierailee Ruotsissa maanantaina 9. syyskuuta. Kyseessä on tehtäväänsä kesäkuussa valitun Vanhasen ensimmäinen ulkomaanvierailu. Eduskunnan puhemiehet ovat perinteisesti tehneet ensimmäisen työmatkansa Ruotsiin.
Vanhanen tapaa Tukholmassa Ruotsin parlamentin puhemiehen Andreas Norlénin, Riksdagenin ulkoasiainvaliokunnan, Pohjoismaiden neuvoston valtuuskunnan ja Suomi-ystävyysryhmän edustajia sekä Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaan.
Tapaamisissa on tarkoitus keskustella muun muassa Suomen ja Ruotsin ulko- ja turvallisuuspoliittisesta yhteistyöstä, Ruotsin puheenjohtajakaudesta Pohjoismaiden neuvostossa, Suomen puheenjohtajakaudesta Euroopan unionissa ja muista ajankohtaisista asioista.
