NordenBladet — Ympäristöministeriön lainsäädäntöjohtajan virkaa haki määräaikaan mennessä seitsemän henkilöä. Virka tulee avoimeksi 1.5.2026, ja se täytetään viiden vuoden määräajaksi.Lainsäädäntöjohtaja vastaa ministeriön lainsäädäntöohjelman seurannasta sekä lainsäädännön valmistelun, kehittämisen ja toimeenpanon yhteensovittamisesta yhteistyössä kansliapäällikön ja ministeriön osastojen ja yksiköiden kanssa.Virkaa hakivatAndersin Hannamari Karjalainen Anu Mishra Deepti Norokorpi Maija Nurmikolu Marko Nyholm Elina Suopanki Usko Ensio Lisätietoja Juhani Damski kansliapäällikkö [email protected]
Ympäristöministeriön lainsäädäntöjohtajan virkaa haki määräaikaan mennessä seitsemän henkilöä. Virka tulee avoimeksi 1.5.2026, ja se täytetään viiden vuoden määräajaksi.
NordenBladet — Vuonna 1988 annettu laki koskee 71 soidensuojelualuetta. Lausuntoja voi antaa 25.5.2026 saakka.Ympäristöministeriö pyytää lausuntoja hallituksen esityksen luonnoksesta laiksi eräiden valtion omistamien alueiden muodostamisesta soidensuojelualueiksi annetun lain muuttamisesta. Päivitettävällä lailla on perustettu 71 soidensuojelualuetta vuonna 1988 eri puolille Suomea. Alueet painottuvat Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntiin, ja alueista 14 sijaitsee saamelaisten kotiseutualueella.Soidensuojelualueiden rauhoitussäännökset on annettu erillisessä asetuksessa. Hankkeessa rauhoitussäännökset siirrettäisiin asetuksesta lain tasolle perustuslain edellyttämällä tavalla, sillä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on nykyisin säädettävä lailla. Samalla rauhoitussäännökset päivitettäisiin vastaamaan luonnonsuojelulain säännöksiä.Pääosin soidensuojelualueiden rauhoitussäännökset säilyisivät nykyisellään. Rauhoitussäännöksissä turvattaisiin edelleen saamelaisen kulttuurin ylläpitämisen ja kehittämisen edellytykset. Metsästyslain 8 §:ssä tarkoitetun alueen ulkopuolella metsästyksen sääntelyä tarkennettaisiin nykyisestä, mutta metsästysmahdollisuudet säilytettäisiin pitkälti ennallaan. Lisäksi esityksessä tehtäisiin Palojoensuu-Maunu-välille suunnitellun valtatien 21 parannushankkeen edellyttämät vähäiset muutokset Enontekiöllä sijaitsevien Lätäsenon-Hietajoen ja Jietanasvuoman soidensuojelualueiden rajauksiin. Esityksessä ei tehtäisi muita muutoksia alueiden rajauksiin tai merkittäviä muutoksia voimassa oleviin rauhoitussäännöksiin.Tavoitteena on, että eduskunta käsittelisi lakiesityksen syksyllä 2026 ja päivitetty laki tulisi voimaan alkuvuodesta 2027. Soidensuojelualueita koskevan lain päivitys on jatkoa vuonna 2022 toteutetulle hankkeelle, jossa päivitettiin 28 kansallispuistoa, 19 luonnonpuistoa sekä eräitä valtion muita luonnonsuojelualueita koskevat lait vastaavalla tavalla. Päivitetyt lait tulivat voimaan 1.6.2023. Vuoden 1988 soidensuojelulain päivittämisen jälkeen päivitetään myös toinen, 59 soidensuojelualuetta koskeva laki vuodelta 1982 erillisessä hankkeessa. Lausuntopyyntö (lausuntopalvelu.fi)LisätietojaIlona Latsa erityisasiantuntija p. 0295 250 388 [email protected]Nunu Pesu ympäristöneuvos p. 0295 250 215 [email protected]
Vuonna 1988 annettu laki koskee 71 soidensuojelualuetta. Lausuntoja voi antaa 25.5.2026 saakka.
NordenBladet — Ilmastorahoitus on välttämätöntä paitsi ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, myös Suomen kilpailukyvyn, talouden ja turvallisuuden edistämiseksi. Tuore raportti kokoaa yhteen ilmastorahoituksen tilannetta, rahoitusaukkoja, investointihaasteita ja keinoja julkisen ilmastorahoituksen kustannustehokkaaseen kohdentamiseen taakanjakosektorin päästöjen vähentämiseksi.Ilmastorahoituksella tarkoitetaan ilmastonmuutosta hillitsevien toimien julkista ja yksityistä rahoitusta. Hiilineutraali Suomi vuonna 2035 edellyttää investointeja, jotka oikein kohdennettuna vauhdittavat vihreää kasvua, innovaatioita ja puhtaan teknologian markkinoita.Ympäristöministeriö julkaisi tänään koonnin julkisen ilmastorahoituksen nykytilasta sekä käytännön kehittämisehdotuksia tuleville vuosille.Ilmastonmuutosta hillitään sekä julkisilla että yksityisillä varoilla. Suomalainen ilmastorahoitus koostuu yksityisten rahoitusmarkkinoiden investoinneista, EU:n eri rahoituskanavista ja kansallisesta valtion budjettirahoituksesta ja verokannustimista. Raportti tarjoaa päättäjille ajantasaista tietopohjaa esimerkiksi budjettineuvotteluihin, EU:n seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen valmisteluun ja vuoden 2027 hallitusohjelman pohjatyöhön.“Päästöjen vähentäminen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on pitkäjänteistä työtä. Heikossa taloustilanteessa on tärkeää, että ilmastorahoitus kohdistetaan vaikuttavalla ja kustannustehokkaalla tavalla. Suomen ilmastotavoitteisiin pääseminen edellyttää, että julkinen rahoitus mobilisoi yksityistä rahoitusta ja toisaalta pienentää investointien riskejä yrityksille, kunnille ja kotitalouksille”, sanoo ympäristöministeriön erityisasiantuntija Miia Berger.Vaikuttavia päästövähennyksiä mahdollisimman pienin kustannuksinRaportti esittelee kustannustehokkaita päästövähennyskeinoja erityisesti taakanjakosektorilla, jossa päästöjen vähennystarve on suuri. Raportissa suositellaan seuraavia vaikuttavia ja kustannustehokkaita toimia:Helpotetaan turvepeltojen muuttamista kosteikoiksi. Poistetaan kosteikkotoimiin liittyviä hallinnollisia ja taloudellisia esteitä sekä muutetaan tukijärjestelmää kosteikkoviljelyyn kannustavaksi. Vauhditetaan vähäpäästöistä raskasta liikennettä. Tuetaan nolla- ja vähäpäästöisen raskaan liikenteen kaluston hankintaa sekä investointeja jakelu- ja latausinfrastruktuuriin. Edistetään vähäpäästöisten työkoneiden käyttöönottoa. Tuetaan nolla- ja vähäpäästöisten työkoneiden hankintaa sekä investointeja jakelu- ja latausinfrastruktuuriin erityisesti työkonekeskittymissä. Lisätään valtion riskirahoitusta uusiin vihreän siirtymän investointeihin. Kohdennetaan rahoitusta erityisesti ensimmäisen kaupallisen vaiheen investointeihin.Ilmastorahoituksen vaikuttavuuden lisäämiseksi valtionhallinnon on tärkeää kehittää tietopohjaa rahoitusta koskevan päätöksenteon tueksi muun muassa vihreän budjetoinnin ja säännöllisten kustannustehokkuusarviointien avulla. Riittävä EU-rahoitus ilmasto- ja ympäristötoimiin tulee varmistaa nyt, kun EU:n monivuotinen rahoituskehys ja sen ohjelmat ovat valmisteilla. Lisäksi olemassa olevia määrärahoja voidaan jakaa esimerkiksi tulosperusteisesti, ja valtion omistamien yhtiöiden sijoituksia on mahdollista suunnata enemmän vihreään siirtymään.Raportti on laadittu ympäristöministeriön virkatyön koordinoimana osana Euroopan unionin LIFE –ohjelman osarahoittamaa Ilmastoratkaisujen vauhdittaja (ACE) -hanketta. Raportissa on hyödynnetty ilmastorahoituksen asiantuntijaverkoston kanssa käytyjä keskusteluja ja Suomen ympäristökeskuksen laatimia kustannustehokkuuslaskelmia.LisätietojaMiia Berger erityisasiantuntija +358 50 477 0882 [email protected]Santtu Karhinen(kustannustehokkuuslaskelmien osalta) Erikoistutkija, Suomen ympäristökeskus +358 29 525 1889 [email protected]Tietolaatikko: Mitä on vihreä budjetointi?Vihreällä budjetoinnilla tarkoitetaan sekä olemassa olevien että ehdotettujen määrärahojen ympäristövaikutusten kartoitusta ja ympäristövaikutusten kytkemistä entistä vahvemmin päätöksentekoon valtion budjetista päätettäessä. Vihreä budjetointi on jo käytössä joissain valtioissa ja kaupungeissa, ja työkaluna se mahdollistaa ympäristövaikutuksia aiheuttavien talouspäätösten seurannan. Talousarviota laadittaessa vihreässä budjetoinnissa arvioidaan ja huomioidaan kunkin määrärahan, veron tai verovähennyksen vaikutukset ympäristösitoumuksiin ja -tavoitteisiin (myönteinen, kielteinen, näiden sekoitus tai neutraali). Vihreä budjetointi edistää julkishallinnon päätöksenteon tietoperustaisuutta ja avoimuutta sekä kyvykkyyttä arvioida ympäristövaikutuksia.
Ilmastorahoitus on välttämätöntä paitsi ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, myös Suomen kilpailukyvyn, talouden ja turvallisuuden edistämiseksi. Tuore raportti kokoaa yhteen ilmastorahoituksen tilannetta, rahoitusaukkoja, investointihaasteita ja keinoja julkisen ilmastorahoituksen kustannustehokkaaseen kohdentamiseen taakanjakosektorin päästöjen vähentämiseksi.
NordenBladet — Valkoposkihanhien ja merimetsojen aiheuttamien vahinkojen hallintaan tähtäävät lakimuutokset on lähetetty lausuntokierrokselle. Hallituksen esitys sallisi valkoposkihanhien ja merimetsojen suojametsästyksen ja turvaisi valkoposkihanhen aiheuttamien viljelysvahinkojen korvaukset elinkeinonharjoittajille. Lausuntokierros päättyy 11.5.2026.Hallituksen esitys metsästyslain sekä rauhoitettujen eläinten aiheuttamien vahinkojen ennalta ehkäisemisestä ja korvaamisesta annetun lain (RauLaKo) muuttamisesta on lähetetty lausuntokierrokselle. Esityksellä toteutetaan valkoposkihanhia ja merimetsoja koskevat hallitusohjelman kirjaukset. Tavoitteena on vähentää ja hallita runsastuneiden lintukantojen aiheuttamia vahinkoja maanviljelykselle sekä kalataloudelle. Esityksessä valkoposkihanhi ja merimetso lisätään metsästyslaissa mainittuihin riistalajeihin ja samalla rauhoitetaan ympäri vuoden. Molempiin lajeihin kohdistuva suojametsästys mahdollistetaan maatalouden, kalatalouden tai lentoliikenteen kohteiden suojaamiseksi vahingoilta. Samalla mahdollistetaan saaliin hyödyntäminen ravintona, ei kuitenkaan kaupallisesti. Liitännäislakimuutoksena RauLaKo-lakiin tehdään tarvittavat muutokset, joilla turvataan metsästyslain nojalla rauhoitetun valkoposkihanhen aiheuttamien viljelysvahinkojen korvaaminen sekä kyseisten vahinkojen ennaltaehkäisevien hankkeiden avustaminen katkeamatta, kunnes valkoposkihanhen suojeluasema lintudirektiivin liitteissä on päivitetty. Valkoposkihanhi ja merimetso ovat rauhoitettuja luonnonsuojelulailla ja EU:n lintudirektiivillä. Ne ovat molemmat kuitenkin elinvoimaisia lajeja ja runsastuneet viime vuosina huomattavasti. Runsaat kannat aiheuttavat vahinkoja viljelijöille ja kalataloudelle. Hallitus jatkaa hallitusohjelman mukaista vaikuttamistyötä lajeja koskevaan EU-lainsäädäntöön siten, että molempien lajien suojelustatus päivitettäisiin nykyistä kantaa vastaavalle tasolle. Komissio on esittänyt Suomelle, että lintudirektiiviin liittyy kansallisia joustoja. Vastaavia joustoja on käytössä Suomen naapurimaissa, joissa runsastuneet kannat aiheuttavat myös haasteita. Esitys on määrä saada eduskuntaan kevään istuntokauden aikana. Lisätiedot valkoposkihanhia ja merimetsoa koskevasta valmistelusta Sonja Falk, ministeri Essayahin erityisavustaja, p. 050 911 4546, [email protected]Juuso Kilpinen, ministeri Multalan erityisavustaja, p. 029 525 0128 [email protected]Jonas Liimatta, osastopäällikkö, luonnonvaraosasto, p. 0295 162 051, [email protected] (metsästyslaki ja suojametsästys) Aaro Lemetyinen, erityisasiantuntija p. 0295250288, ympäristöministeriö, [email protected] (RauLaKo) Valkoposkihanhien ja merimetsoa koskevat tiedot muualla verkossa Lausuntopyyntömateriaali Lausuntopalvelussa Edellinen tiedote valkoposkia ja merimetsoja koskeva tiedote (26.3.2026)
Valkoposkihanhien ja merimetsojen aiheuttamien vahinkojen hallintaan tähtäävät lakimuutokset on lähetetty lausuntokierrokselle. Hallituksen esitys sallisi valkoposkihanhien ja merimetsojen suojametsästyksen ja turvaisi valkoposkihanhen aiheuttamien viljelysvahinkojen korvaukset elinkeinonharjoittajille. Lausuntokierros päättyy 11.5.2026.
NordenBladet — Tuoreen raportin mukaan suomalaiset vientituotteet vähentävät päästöjä globaalisti korvaamalla saastuttavampia vaihtoehtoja. Ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala korosti hiilikädenjälkeä käsittelevän raportin julkaisutilaisuudessa, että puhtaiden ratkaisujen vienti on Suomelle sekä ilmastoteko että kasvun mahdollisuus.Suomen ympäristökeskuksen (Syke) raportti arvioi, kuinka paljon suomalaiset tuotteet ja palvelut vähentävät päästöjä, kun ne korvaavat saastuttavampia vaihtoehtoja ulkomailla.Uusimpien laskelmien mukaan suomalaisen viennin ilmastokädenjälki on noin 22 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia (CO₂‑ekv.) vuodessa. Kokonaisvaikutus näkyy vahvimmin Kiinassa, muualla Aasiassa ja Tyynenmeren alueella, Venäjällä sekä Lähi-idässä. Suurin hiilikädenjälki syntyy kemianteollisuuden, metsäteollisuuden, metalliteollisuuden ja elektroniikkateollisuuden ratkaisuista.“Suomella on poikkeuksellisen hyvät edellytykset kasvattaa hiilikädenjälkeään: meillä on lähes päästötön sähköjärjestelmä, korkea teknologiaosaaminen ja yritykset, jotka kehittävät ratkaisuja kasvavaan globaaliin tarpeeseen. Tämä työ vahvistaa ilmastotavoitteitamme ja talouden elinvoimaa samanaikaisesti,” ministeri Multala sanoo.Vihreän siirtymän investoinnit kertovat kasvavasta kysynnästäPuheessaan ministeri muistutti, että Suomessa on vireillä poikkeuksellisen laaja joukko vihreän siirtymän investointeja. Elinkeinoelämän keskusliiton ylläpitämällä listalla on jo yli 1300 hanketta, joista yli 27 miljardin euron investoinnit ovat jo valmistuneet. Investointipäätöksiä on tehty yli 17 miljardin euron edestä, ja koko hankekanta ylittää 300 miljardia euroa.“Suomeen suunnitellut vihreän siirtymän hankkeet kertovat kasvavasta luottamuksesta puhtaaseen talouteen. Investoinnit vahvistavat ilmastotavoitteitamme, mutta myös luovat työtä ja kilpailukykyä pitkälle tulevaisuuteen”, Multala totesi.Hallitus pyrkii vahvistamaan investointiympäristöä ja varmistamaan, että mahdollisimman suuri osa hankkeista toteutuu. Tavoitteena on kasvattaa puhtaan talouden kotimaista kasvua ja syrjäyttää fossiilisia ratkaisuja kansainvälisesti suomalaisen teknologian viennin kautta.“On ilo nähdä, kuinka suomalaiset yritykset tarttuvat mahdollisuuksiin ja investoivat puhtaisiin teknologioihin. Tämä työ on keskeistä, kun rakennamme vähähiilistä taloutta kotimaassa ja maailmalla”, Multala sanoo.LisätiedotJuuso Kilpinen Ministeri Multalan erityisavustaja p. 029 525 0128 [email protected]
Tuoreen raportin mukaan suomalaiset vientituotteet vähentävät päästöjä globaalisti korvaamalla saastuttavampia vaihtoehtoja. Ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala korosti hiilikädenjälkeä käsittelevän raportin julkaisutilaisuudessa, että puhtaiden ratkaisujen vienti on Suomelle sekä ilmastoteko että kasvun mahdollisuus.
NordenBladet — Suomi lähettää lausunnoille luonnoksen ennallistamissuunnitelmasta toukokuun aikana. Nykyinen hallitus päättää ennallistamissuunnitelman komissiolle lähetettävästä luonnoksesta ja seuraava hallitus ensimmäisestä valmiista suunnitelmasta. Valmistelun etenemistä esiteltiin kaikille avoimessa webinaarissa 10. huhtikuuta.Ennallistamisasetuksen tavoitteena on parantaa luonnon tilaa laajasti eri ympäristöissä sekä suojelualueilla että niiden ulkopuolella. Ei-hyvässä tilassa olevien luontotyyppien pinta-alasta 30 prosenttia tulee saada ennallistamistoimien piiriin vuoteen 2030 mennessä ja vuoteen 2050 mennessä vähintään 90 prosenttia pinta-alasta. Jos luontotyyppejä ei ole riittävästi, tarvitaan niiden palauttamista.”Luontokato vaikuttaa suoraan ja välillisesti ihmisten terveyteen, turvallisuuteen ja yritysten toimintaedellytyksiin. Parantamalla luonnon tilaa turvaamme tulevien sukupolvien hyvinvointia sekä vahvistamme Suomen omavaraisuutta ja kriisinkestävyyttä. Suomi on sitoutunut luontokadon pysäyttämiseen, mutta samalla haluamme, että asetus toteutetaan Suomen kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla, etenkin kun otetaan huomioon julkisen talouden nykytila”, ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala sanoi.Maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Pekka Pesonen muistutti, että ennallistamissuunnitelman ohjausryhmä on asettanut työlle reunaehdot, joilla suunnitelmasta pitäisi saada asetuksen vaatimukset täyttävä sekä taloudellisesti ja poliittisesti toteuttamiskelpoinen.
”Uskon, että ennallistamista on mahdollista toteuttaa niin, että samalla kun käännetään luonnon monimuotoisuuden kehitys suotuisaan suuntaan, myös kestävän biotalouden ja kotimaisen, kannattavan ruuantuotannon edellytykset voidaan turvata. Tämä on erityisen tärkeää yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden ja huoltovarmuudenkin kannalta”, Pesonen jatkoi.Seuraava hallitus päättää suunnitelmastaSuomi lähettää luonnoksen EU:n komissiolle 1.9.2026 mennessä valtioneuvoston käsittelyn jälkeen. Komissiolla on kuusi kuukautta aikaa antaa palautetta, minkä jälkeen Suomi viimeistelee suunnitelman. Valmis suunnitelma on toimitettava komissiolle 1.9.2027 mennessä.Nykyinen ja seuraava hallitus päättävät ennallistamissuunnitelman toimista vuoteen 2030 asti. Ensimmäisessä suunnitelmassa tavoitteet vuosille 2040 ja 2050 ovat suuntaa-antavia ja täsmentyvät, kun suunnitelma päivitetään vuosina 2032 ja 2042. Toimeenpanosta ja resursseista päättää aikanaan kulloinenkin hallitus ja eduskunta.Suunnitelmassa keinot, ei kohteitaEnnallistamissuunnitelma sisältää keinot, joiden avulla EU:n ennallistamisasetuksen tavoitteet saavutetaan. Suunnitelmassa ei esitetä, mitkä kohteet tullaan ennallistamaan tai suojelemaan. Suunnitelman alkukaudella toimien pääpaino on valtion mailla ja suojelualueilla. Toimet ovat vapaaehtoisia yksityisille maanomistajille. Korvauksia suojelusta on mahdollista hakea esimerkiksi METSO-ohjelmasta, ja myös ennallistamiseen ja luonnonhoitoon on tarjolla tukia ja avustuksia. Ennallistamissuunnitelman keinoja voivat olla myös esimerkiksi lainsäädäntömuutokset ja informaatio-ohjaus.Ennallistamistoimia ei-hyvässä tilassa oleville luontotyypeilleSuomessa on 68 luontotyyppiä, joista erityisesti muutamien suoluontotyyppien, kuten aapasoiden, pinta-ala on hyvin suuri. Valta-osa luontotyypeistä on kuitenkin harvinaisia ja pienialaisia, ja on tärkeää huolehtia myös niiden tilan parantamisesta, vaikkeivat ne juurikaan edistä asetuksen kokonaispinta-alatavoitteita. Metsien luonnonhoitotoimia tarvitaan sekä suojelualueilla että talousmetsissäBoreaalisissa luonnonmetsissä on vähän ennallistamistarpeita mutta sen sijaan palautettavaa pinta-alaa. Lehdot ovat arvokkaita ja usein pienialaisia, ja ennallistamista ja hoitoa vaativat kohteet sijaitsevat pääosin talousmetsissä. Harjumetsissä luonnonhoitotoimet keskitetään lajirikkaille valorinteille. Harjumetsien luontotyypin määritelmän tulkinnasta käydään keskustelua komission ja muiden boreaalisten jäsenmaiden kesken. Ennallistamista ja luonnonhoitotöitä on syytä tehdä kaikkein lajirikkaimmilla kohteilla.Suoluontotyyppien kohdalla tingitään asetuksen ennallistamispinta-alastaSuoluontotyyppien kokonaispinta-ala on 4,7 miljoonaa hehtaaria, josta 2,3 miljoonaa ei ole tilaltaan hyvässä kunnossa. Neljän laaja-alaisimman luontotyypin (aapasuot, boreaaliset keidassuot, puustoiset suot sekä vaihettumis- ja rantasuot) osalta Suomi ei tavoittele asetuksen mukaista ennallistamispinta-alaa. Näiden suoluontotyyppien ennallistamistavoitteiden saavuttaminen olisi erittäin haasteellista. Luonnon monimuotoisuuden turvaamisen kannalta on mielekkäämpää kohdentaa ennallistamistoimet tasaisemmin kaikkiin suoluontotyyppiryhmiin. Nyt tavoiteltaisiin noin 700 000 hehtaarin ei-hyvässä tilassa olevan suopinta-alan hyvin kohdennettua ennallistamista vuoteen 2050 mennessä. Tavoitetta täsmennettäisiin tulevissa ennallistamissuunnitelman päivityksissä. Muiden pienialaisempien suoluontotyyppien osalta toimitaan asetuksen mukaisesti eli asetetaan 90 prosentin ennallistamistavoite vuoteen 2050 mennessä.Ennallistamisen tavoitteet toteutuvat, kun vesien ja meren tila on hyvä Rannikon ja sisävesien luontotyypit kärsivät erityisesti rehevöitymisestä ja vesien tummumisesta. Näiden vesiluontotyyppien pinta-alasta valtaosa kohenisi kohti hyvää tilaa, mikäli vesienhoitosuunnitelmien ja merenhoitosuunnitelman riittävät toimet toteutettaisiin vuoteen 2030 mennessä.Vuoteen 2030 mennessä on tarkoitus poistaa 124 keinotekoista virtavesiestettä, joten vapaasti virtaavien jokien kilometrimäärä lisääntyy 2 242 kilometrillä.Perinneympäristöt ovat luonnon monimuotoisuudelle tärkeitä ympäristöjä. Suunnitelmassa pyritään ratkomaan kunnostuksen ja jatkuvan hoidon organisointi ja resurssit. Heikentämättömyysvelvoite osa ennallistamissuunnitelmaa Suomen tulee ottaa käyttöön toimet, joilla varmistetaan, etteivät ennallistettujen alueiden tila heikkene ja estetään hyvään tilaan saatujen alueiden merkittävä heikentäminen. Lisäksi Suomen tulee varmistaa, että hyvässä tilassa olevat luontotyyppien alueet eivät merkittävästi heikkene. Suunnitellut toimenpiteet on kuvattava ennallistamissuunnitelmassa.Suomi on ilmoittanut komissiolle hyödyntävänsä asetuksen mahdollistamaa joustavaa soveltamista. Se tarkoittaisi, että merkittävä heikentäminen voidaan sallia, jos aiheutuva haitta korvataan muualla Suomessa tehtävillä parannuksilla samaan luontotyyppiin tai lajin elinympäristöön.Hallituksen esitys heikentämättömyysvelvoitteesta on tavoitteena saada lausunnoille elokuussa 2026 ja eduskuntaan marraskuussa 2026 ennen vaalitaukoa.Luontotyyppien tila tunnettava nykyistä paremminEnnallistamisasetuksen toimeenpano edellyttää jäsenvaltioilta nykyistä kattavampaa ja ajantasaisempaa tietoa maa-, sisävesi- ja meriluontotyyppien pinta-alasta ja tilasta. Tietopuutteita on sekä suojelualueilla että niiden ulkopuolella. Velvoitteiden täyttäminen edellyttääkin merkittäviä lisäpanostuksia luontotiedon keruuseen sekä luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen seurantaan.Webinaarissa esiteltiin myös maanpuolustuksellista ennallistamista ja käytiin läpi ennallistamissuunnitelmasta laadittuja vaikutustenarviointeja, jotka käsittelevät maaseutuvaikutuksia, luonnon terveys- ja hyvinvointivaikutuksia ja metsien hakkuumahdollisuus- ja arvonlisäysvaikutuksia. Kansallisen ennallistamissuunnitelman kustannusten ja hyötyjen tutkimus käynnistyy SYKE:n vetämänä, ja tulokset ovat käytettävissä ennen ennallistamissuunnitelman ensimmäisen virallisen version hyväksymistä vuonna 2027.
Suomi lähettää lausunnoille luonnoksen ennallistamissuunnitelmasta toukokuun aikana. Nykyinen hallitus päättää ennallistamissuunnitelman komissiolle lähetettävästä luonnoksesta ja seuraava hallitus ensimmäisestä valmiista suunnitelmasta. Valmistelun etenemistä esiteltiin kaikille avoimessa webinaarissa 10. huhtikuuta.
NordenBladet — Lupa- ja valvontavirasto on aloittanut veroluonteisten ympäristövahinkomaksujen keräämisen tuhansilta toiminnanharjoittajilta. Vuosimaksut vaihtelevat 200 eurosta 30 000 euroon. Maksulla pyritään turvaamaan, ettei valtio joudu maksamaan ympäristön pilaantumisen kustannuksia verovaroin.Ympäristövahinkomaksua on maksettava ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavasta toiminnasta. Maksu peritään joko kerran tai vuosittain. 400 euron kertamaksujen kerääminen vähäistä pilaantumisen vaaraa aiheuttavasti toiminnasta alkoi vuonna 2025, ja vuosimaksujen kerääminen käynnistyy tänä vuonna.Ympäristövahinkorahastoon kerättävillä varoilla varaudutaan maksamaan korvauksia ympäristövahingoista sekä niiden torjunta- ja ennallistamiskustannuksista. Rahaston varoja voidaan käyttää tilanteissa, joissa korvausta ei saada perittyä varsinaiselta vastuutaholta esimerkiksi maksukyvyttömyyden vuoksi tai siksi, että vastuutahoa ei saada selvitettyä. Rahasto korvaa aikaisemman öljysuojarahaston ja pakollisen ympäristövahinkovakuutuksen.Maksu koskee useimpia lupa-, ilmoitus- ja rekisteröintivelvollisia toiminnanharjoittajiaVelvollisuus maksaa ympäristövahinkomaksua koskee käytännössä lähes kaikkia ympäristönsuojelulain perusteella luvan- ja ilmoituksenvaraisia sekä rekisteröitäviä toimintoja. Näitä ovat esimerkiksi erilaiset kaivos- ja jätteenkäsittelytoiminnot, metsä-, metalli- ja energiantuotanto, polttoaineiden jakeluasemat, turvetuotanto ja tietyt eläinsuojat. Ympäristövahinkomaksun suuruuteen vaikuttaa toimintaan liittyvä ympäristön pilaantumisen vaara.Maksuvelvollisuus ei lähtökohtaisesti vaadi toiminnanharjoittajalta toimenpiteitä. Lupa- ja valvontavirasto lähettää vuoden 2026 aikana maksupäätöksen sekä laskun niille toiminnanharjoittajille, jotka kuuluvat vuosimaksun piiriin. 200–30 000 euron vuosimaksu kohdistuu aina edellisenä vuonna harjoitettuun toimintaan.Ympäristövahinkomaksusta säädetään 1.1.2025 voimaan tulleessa ympäristövahinkorahastosta annetussa laissa. Laki annettiin vuonna 2022. LisätietojaYmpäristöasioiden asiakaspalvelu Sähköposti: [email protected] Puhelin: 0295 256 920 (maanantai–perjantai kello 9–15)Lisätietoja medialleYmpäristövahinkomaksu: Katarina Martonen ylitarkastaja Lupa- ja valvontavirasto p. 0295 254 510 [email protected]Ympäristövahinkorahasto:Kati Leskinen erityisasiantuntija ympäristöministeriö p. 0295 250 090 [email protected]
Lupa- ja valvontavirasto on aloittanut veroluonteisten ympäristövahinkomaksujen keräämisen tuhansilta toiminnanharjoittajilta. Vuosimaksut vaihtelevat 200 eurosta 30 000 euroon. Maksulla pyritään turvaamaan, ettei valtio joudu maksamaan ympäristön pilaantumisen kustannuksia verovaroin.
NordenBladet — YK:n ympäristöohjelman UNEPin pääjohtaja Inger Andersen vierailee Suomessa 13.-14. huhtikuuta. Andersen keskustelee Suomen ja muiden Pohjoismaiden edustajien kanssa YK:n ympäristötyön vahvistamisesta. Lisäksi Andersen tapaa ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multalan ja useita sidosryhmiä.Vierailun ytimessä on se, miten ympäristökysymykset integroidaan paremmin koko YK:n toimintaan ja miten UNEPin toimintakyky turvataan kiristyvässä rahoitustilanteessa. Pohjoismaiden ja UNEPin tapaamiseen osallistuvat Suomesta ympäristöministerin valtiosihteeri Mika Nykänen, Ruotsin ilmasto- ja yritysministeriön valtiosihteeri Daniel Westlén, Norjan ilmasto- ja ympäristöministeriön valtiosihteeri Astrid Hoem sekä Tanskan Suomen-suurlähettiläs Jakob Nymann-Lindegren Tanskan ulkoministeriöstä.Muita keskusteluaiheita ovat viime joulukuussa pidetyn YK:n ympäristökokouksen UNEA7:n keskeiset tulokset ja jatkotoimet, Pohjoismaiden ja UNEPin yhteistyö monenvälisen ympäristödiplomatian vahvistamiseksi sekä YK80‑uudistusprosessin vaikutukset UNEPin tulevaan rooliin ja ympäristökysymysten valtavirtaistamiseen YK:ssa. Teknisen tason keskusteluissa korostuvat myös tieteen asema poliittisessa päätöksenteossa ja keinot torjua väärää ja harhaanjohtavaa tietoa.UNEA7-kokouksen jatkoaskeleet ovat aiheena myös ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multalan ja pääjohtaja Inger Andersenin kahdenvälisessä tapaamisessa.“Suomi on painottanut UNEPin ja ympäristösopimusten sekä toisaalta YK:n ympäristökokouksen (UNEA) keskeistä roolia YK:n ympäristöyhteistyössä. UNEA on korkein ympäristöasioista YK:ssa päättävä kokous ja sen päätökset heijastuvat aikanaan myös kansalliselle tasolle. Siksi on tärkeää, että UNEAn päätökset pohjautuvat vahvasti tieteelliseen tietoon ja käsittelevät planeetan elinkyvyn kannalta kriittisiä kysymyksiä”, Multala sanoo.Pohjoismaat ovat suuria UNEPin rahoittajia, ja dialogi maiden ja YK:n ympäristöohjelman välillä on tiivistä. Vierailu korostaa Suomen ja UNEPin pitkäaikaista kumppanuutta sekä yksityisen sektorin kasvavaa roolia ympäristöteemojen ratkaisemisessa. Andersen tapaa matkallaan mm. Elinkeinoelämän keskusliiton, Suomen ympäristökeskuksen, ulkoasiainvaliokunnan sekä kehityspoliittisen toimikunnan edustajia.Vuonna 2025 Suomen rahoitus UNEPille oli 1,5 miljoonaa euroa.LisätietojaMarjaana Kokkonen Kansainvälisten asiain neuvos ympäristöministeriö p. 029 525 0025 [email protected]
YK:n ympäristöohjelman UNEPin pääjohtaja Inger Andersen vierailee Suomessa 13.-14. huhtikuuta. Andersen keskustelee Suomen ja muiden Pohjoismaiden edustajien kanssa YK:n ympäristötyön vahvistamisesta. Lisäksi Andersen tapaa ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multalan ja useita sidosryhmiä.
NordenBladet — Maaperän terveyttä ja seurantaa koskeva Euroopan unionin direktiivi tuli voimaan 16.12.2025. Virkamiehistä koostuva työryhmä alkaa valmistella direktiivin toimeenpanoa ja organisointia Suomessa. Kansallinen lainsäädäntö on oltava voimassa 17.12.2028 mennessä.Maaperädirektiivin tavoitteena on saavuttaa vuoteen 2050 mennessä terve maaperä EU:ssa. Tähän pyritään vahvistamalla ja yhtenäistämällä maaperän seurantaa EU:n jäsenvaltioissa, vähentämällä maaperän pilaantumista, parantamalla maaperän terveyttä, säilyttämällä maaperä terveenä ja ehkäisemällä sen huonontumista. Direktiivissä säädetään puitteista ja toimenpiteistä, jotka koskevat maaperän terveyden seurantaa ja arviointia, maaperän kestokykyä ja pilaantuneiden alueiden käsittelyä.Maaperädirektiivin läpikäynti ja tulkinta, jotta saadaan kansallista lisäymmärrystä velvoitteista ja mahdollisista tulkinnallisista epäselvyyksistä. Kartoittaa kansallisia kehittämistarpeita direktiivin toimeenpanemiseksi. Kartoittaa kansallisen toimeenpanon vastuita ja resurssitarpeita.Työn aikana kertyneiden tietojen ja osaamisen perusteella esitetään, miten direktiivin velvoitteiden kansallinen toteutus tulisi organisoida. Valmisteluryhmän toimikausi on 18.12.2026 saakka. Maaperän kestävä käyttö
Maaperän terveyttä ja seurantaa koskeva Euroopan unionin direktiivi tuli voimaan 16.12.2025. Virkamiehistä koostuva työryhmä alkaa valmistella direktiivin toimeenpanoa ja organisointia Suomessa. Kansallinen lainsäädäntö on oltava voimassa 17.12.2028 mennessä.
NordenBladet — Pohjois-Karjalassa Ilomantsissa tehty yksityisen maanomistajan ja Pohjois-Karjalan Osuuskaupan välinen luonnonarvokauppa on Suomen ensimmäisiä. Kohteena oleva noin 12 hehtaarin Kuikkasuo ennallistetaan mahdollisimman lähelle luonnontilaa.Luonnonarvokaupalla maanomistaja saa suojelun ja luonnonarvojen tuottamisesta markkinalähtöistä tuloa, ja yritykset voivat tehdä konkreettisia vastuullisuustoimia. Pohjois-Karjalan luonnonarvokaupassa ennallistetaan ojitettu suo, eli suoalue palautetaan lähemmäksi luonnontilaa muun muassa poistamalla puustoa ja ojia tukkimalla. Ennallistamistoimet ovat alkaneet suoalueella maaliskuun alussa. ”Olen kuullut tarinoita siitä, miten kirkasvetinen Eteläinen Pitkäjärvi oli ennen 1970-luvulla tehtyjä tarpeettomia ojituksia. Kun Pohjois-Karjalan Osuuskaupan kanssa pääsimme sopimukseen luonnonarvokaupasta, niin uskon että nyt alue saadaan palautettua luonnolliseen tilaansa siten, että jatkossa aiempaa kirkasvetisemmän järven äärellä kuuluu lintujen laulu ja tulevat sukupolvet voivat käydä alueella, vaikka poimimassa lakkoja”, kertoo maanomistaja Petri Purmonen. Purmosen huoli suon alapuolisen vesistön tummumisesta ja lakkasuon menetyksestä yhdistyi onnistuneesti Pohjois-Karjalan osuuskaupan näkemykseen siitä, että ”kvartaali on neljännesvuosisata”. Paikallisen ja mitattavan hankkeen kaikki ylisukupolviset hyödyt saadaan omaan maakuntaan. Yhteistyötä luonnonarvomarkkinoiden kehittämiseksiHistoriallinen kauppa sai alkunsa MTK:n, metsänhoitoyhdistyksen, S-ryhmän, Pohjois-Karjalan Osuuskaupan ja maanomistajan halusta kehittää luonnonarvomarkkinoita yhdessä. Kauppa toimii malliesimerkkinä maanomistajien ja yksityisten ostajien väliselle vapaaehtoiselle markkinalle. Ilomantsin ennallistettava kohde on noin 12 hehtaarin ojitettu suoalue. Kaupan välitti Pohjois-Karjalan metsänhoitoyhdistys, joka myös maanomistajan kanssa yhteistyössä vastasi kohteen suunnittelusta ja kartoituksesta. Alueelliset metsänhoitoyhdistykset ovat panostaneet viime vuosina luonnonhoitopalveluiden kehittämiseen ympäri Suomea. Luonnonarvokaupassa maapohja ei vaihda omistajaa. Pohjois-Karjalan luonnonarvokaupasta maanomistaja saa muutamia kymmeniä tuhansia euroja. Erona valtion tukemaan luonnonsuojeluun on se, että markkinalähtöisessä luonnonarvokaupassa maanomistaja saa pitää poistetun puuston tuottaman taloudellisen hyödyn. ”Osuuskauppa osoitti kiinnostusta luonnonarvokauppaan ja lähdimme kartoittamaan, mistä mahdollisia sopivia kohteita voisi löytyä. Ilomantsi soveltui lopulta erinomaisesti luonnonarvokaupan pilotointiin. Työt kohteella ovat hyvässä vauhdissa”, metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjalan johtaja Harri Välimäki kommentoi. S-ryhmä haluaa tuottaa ennallistamalla 500 luonnonarvohehtaaria vuoteen 2035 mennessä. Pohjois-Karjalan kohde on osa tätä tavoitetta.Luontokadon pysäyttäminen edellyttää koko yhteiskunnan sitoutuista. Esittelemme juttusarjassamme ekologisen kompensaation hyödyntämistä ja luonnonarvomarkkinoita toimijoiden näkökulmasta. Ekologisen kompensaation avulla ihmisen toiminnasta luonnon monimuotoisuudelle yhtäällä aiheutunut haitta hyvitetään lisäämällä luonnon monimuotoisuutta toisaalla. Luonnonarvomarkkinat ovat uusi ja kehittyvä keino kanavoida yksityistä rahoitusta luontotyöhön.Teksti: Sirpa Mustonen Kuva: Jarno Artika / PKO
Pohjois-Karjalassa Ilomantsissa tehty yksityisen maanomistajan ja Pohjois-Karjalan Osuuskaupan välinen luonnonarvokauppa on Suomen ensimmäisiä. Kohteena oleva noin 12 hehtaarin Kuikkasuo ennallistetaan mahdollisimman lähelle luonnontilaa.
