NordenBladet — Ympäristöministeriön strategiatyö on edennyt vaiheeseen, jossa Voxit-keskustelut on saatu päätökseen. Strategiatyötä varten järjestettiin kaksi erillistä keskustelua: toinen ministeriön henkilöstölle ja toinen ulkoisille sidosryhmille. Molemmat keskustelut olivat aktiivisia. Uusia näkökulmia syntyi runsaasti, ja väittämiä ehdotettiin ja äänestettiin vilkkaasti. Sidosryhmille suunnatussa keskustelussa oli yhteensä 190 väittämää. Keskustelussa oli 592 osallistujaa ja väittämille annettiin yhteensä 43 335 ääntä. Henkilöstölle suunnatussa keskustelussa oli yhteensä 147 väittämää. Keskustelussa oli 179 osallistujaa ja väittämille annettiin yhteensä 14 979 ääntä. Voxit-keskustelujen tavoitteena oli tunnistaa strategiatyöhön liittyviä keskeisiä jännitteitä sekä kerätä näkemyksiä siitä, mihin suuntaan ministeriön toimintaa tulisi kehittää. Keskusteluissa nousi esille monipuolinen joukko näkökulmia niin tavoitteiden painotuksista kuin ministeriön roolista muuttuvassa toimintaympäristössä. Sidosryhmien väitteissä korostuivat näkemykset ympäristöministeriön roolista kestävyyssiirtymän suunnannäyttäjänä sekä sen toiminnan rajoitteista. Esille nousivat myös jännitteet ympäristötavoitteiden, talouden, turvallisuuden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden välillä. Henkilöstön keskustelussa nousi esille jännitteitä ympäristötavoitteiden, talouden, turvallisuuden ja sääntelyn välillä sekä erilaisia näkemyksiä keinoista niiden yhteensovittamiseksi. Henkilöstön keskustelussa tarkasteltiin myös ympäristöministeriön roolia, vaikuttavuutta ja toimintatapoja. Esille nousivat esimerkiksi tutkitun tiedon hyödyntämisen tärkeys, yhteistyön ja viestinnän kehittäminen sekä strategian suunnan ja prioriteettien selkeyttäminen. ”Voxit-keskustelujen tuloksia hyödynnetään strategiatyön seuraavissa vaiheissa. Niitä käytetään erityisesti vaikuttavuustavoitteiden ja painopisteiden muotoilujen tukena sekä myöhemmin laadittavan virkapuheenvuoron syötteenä. On ollut erittäin hienoa, että olemme saaneet sidosryhmiltä ja henkilöstöltä näin paljon ajatuksia strategiatyön tueksi sekä webropol-, että Voxit kyselyn avulla”, toteaa kehittämisjohtaja Juho Korpi. Kiitämme lämpimästi kaikkia Voxit-keskusteluihin osallistuneita!LisätietojaJuho Korpi kehittämisjohtaja [email protected]
Ympäristöministeriön strategiatyö on edennyt vaiheeseen, jossa Voxit-keskustelut on saatu päätökseen. Strategiatyötä varten järjestettiin kaksi erillistä keskustelua: toinen ministeriön henkilöstölle ja toinen ulkoisille sidosryhmille. 
NordenBladet — Luonnonarvokaupan pilottihankkeessa ennallistetaan Pielavedellä Pohjois-Savossa sijaitseva noin 12 hehtaarin laajuinen suo. Kyseessä on 1960-luvulla ojitettu karu ja heikosti puuta kasvava suo. Ennallistamisessa tukitaan ojia ja poistetaan puustoa.”Tämä on meille ensimmäinen aito luonnonarvokauppa, jossa myydään viranomaisen varmentamia luonnonarvohehtaareita”, metsä- ja luontopääomayhtiö Finsilvan toimitusjohtaja Juha Hakkarainen luonnehtii.Markkinavetoinen keino rahoittaa luonnon tilan parantamista Ennallistamisen mittayksikkö on luonnonarvohehtaari. Alueen omistava Finsilva myy luonnonarvohehtaareita ja S-ryhmä ostaa. Kokeiluhanketta koordinoi Tapio Palvelut Oy. Yksi hehtaari luonnontilaista luontotyyppiä vastaa yhtä luonnonarvohehtaaria. Yhden ”lisäisen” luonnonarvohehtaarin tuottamiseksi tarvitaan useampia ennallistettavia hehtaareja. Hakkaraisen mukaan hankkeessa luonnon tilaa parannetaan ja luonnonarvoja tuotetaan niin sanotusti lisäisesti eli ilman, että hyvitetään jossain muualla heikentyneitä luonnonarvoja. Hän uskoo, että sopivia kohteita luonnonarvokaupoille löytyy niin Finsilvalta kuin muiltakin maanomistajilta. ”Luonnonarvokauppa avaa metsänomistajille uudenlaisen ansaintakeinon, ja mahdollistaa ympäristö- ja taloustavoitteiden yhdistämisen. Tämä on hyvä esimerkki mallista, joka toimii riippumatta siitä, minkä verran metsää omistaa. Luonnonarvokauppaan soveltuva kohde voi löytyä pienemmästäkin metsäomaisuudesta.” Metsäluonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseen ja parantamiseen tarvitaan lisää rahoitusta. Valtion rahat eivät yksistään riitä luontokadon torjumiseen tai ennallistamisasetuksen mukaisiin tavoitteisiin pääsemiseksi. Siksi tarvitaan myös yksityisellä rahoituksella toimivia markkinaehtoisia malleja.S-ryhmälle Pielaveden luonnonarvokauppa on ensimmäinenMyös yritysten on tehtävä luonnon monimuotoisuutta vahvistavia toimia. Pielaveden luonnonarvokauppa on lajissaan ensimmäinen S-ryhmälle. Käytännössä ostaja ostaa tuotettuja luonnonarvoja, joita mitataan luonnonarvohehtaarilla. Luonnolle koituvan hyödyn lisäksi myös yritys voi saada hyötyä liiketoiminnalleen brändin vahvistumisen tai vastuullisuusraportoinnin kautta. ”Haluamme aktiivisesti etsiä parhaita käytäntöjä ja tuoda yritysten näkökulmaa vapaaehtoisen luonnonarvomarkkinan syntymiseen. Luontokadon torjunta vaatii kaikkia toimijoita mukaan”, vastuullisuusjohtaja Nina Elomaa painottaa. Tuotettaville luontoarvohehtaareille neuvoteltu hinta on sovittu liikesalaisuudeksi, mutta se perustuu vaihtoehtoisen käytön eli talouskäytön tulomenetykseen. Sen lisäksi ostaja maksaa kaikki ennallistamis- ja suunnittelukustannukset. ”Pilottihankkeen tulosten perusteella arvioidaan, mitä uusi lainsäädäntö eri toimijoille mahdollistaa: testataan luonnonarvojen tuottamisen prosessin sujuvuutta, syntyviä kustannuksia, käytettyä aikaa ja välittäjän roolia”, Tapion vastuullisuus- ja kehitysjohtaja Hanna-Leena Tevä sanoo. Luontokadon pysäyttäminen edellyttää koko yhteiskunnan sitoutumista. Esittelemme juttusarjassamme ekologisen kompensaation hyödyntämistä ja luonnonarvomarkkinoita toimijoiden näkökulmasta. Ekologisen kompensaation avulla ihmisen toiminnasta luonnon monimuotoisuudelle yhtäällä aiheutunut haitta hyvitetään lisäämällä luonnon monimuotoisuutta toisaalla. Luonnonarvomarkkinat ovat uusi ja kehittyvä keino kanavoida yksityistä rahoitusta luontotyöhön.Teksti: Sirpa Mustonen Kuva: Selma Salin I TAPIO
Luonnonarvokaupan pilottihankkeessa ennallistetaan Pielavedellä Pohjois-Savossa sijaitseva noin 12 hehtaarin laajuinen suo. Kyseessä on 1960-luvulla ojitettu karu ja heikosti puuta kasvava suo. Ennallistamisessa tukitaan ojia ja poistetaan puustoa.
NordenBladet — Valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätöksen metsien monimuotoisuuden toimenpideohjelmasta (METSO) vuosille 2026−2040. Ohjelman tavoitteena on parantaa metsäisten luontotyyppien ja metsälajien tilaa. Ohjelma perustuu maanomistajien vapaaehtoisiin suojelu- ja luonnonhoitotoimiin.METSO-ohjelman tavoitteita edistetään 18 toimenpiteen avulla. Ohjelman tavoitteena on kehittää luonnonsuojelualueverkostoa 50 000 hehtaarilla ja edistää talousmetsien luonnonhoitotoimenpiteitä 30 000 hehtaarilla vuoteen 2030 mennessä. Ohjelma tukee Euroopan unionin ennallistamisasetuksen ja kansallisen ennallistamissuunnitelman tavoitteita vuosille 2030 ja 2040. Ohjelman painopiste on eteläisessä Suomessa, mutta ohjelma laajenee kattamaan koko maan. Pohjois-Suomessa suojelu kohdennetaan erityisesti vanhoihin ja luonnontilaisiin metsiin. ”METSO-ohjelma on suomalaisen luonnonsuojelun menestystarina. Nyt laajennamme sen vaikuttavuutta ja maanomistajilla on tasapuolinen mahdollisuus osallistua ohjelmaan koko maassa”, sanoo ilmasto- ja ympäristöministeri Sari Multala. Ohjelman toimenpiteillä muun muassa parannetaan luontotiedon saatavuutta, vahvistetaan koulutusta ja viestintää sekä pilotoidaan uusia rahoitus- ja korvausmalleja. METSO-ohjelma perustuu tarkoituksenmukaisiin ja vapaaehtoisiin toimenpiteisiin. Suojelutoimien kohdentamista ohjaavat luonnontieteelliset valintaperusteet. “Vapaaehtoisuuden periaate ja maanomistajien tavoitteet metsänomistamiselle ovat METSO-ohjelman menestymisen kulmakiviä myös jatkokaudella. METSO-ohjelma tukee osaltaan myös muita toimia, joiden avulla metsäluonnon monimuotoisuutta vahvistetaan”, toteaa maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah.METSO-ohjelmaa toteuttaa laaja joukko metsäalan toimijoitaMETSO-ohjelma on ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön yhteinen metsien monimuotoisuusohjelma, jota toteuttavat alueelliset elinvoimakeskukset, Suomen metsäkeskus, Metsähallitus ja laaja joukko sidosryhmiä. METSO-ohjelman ensimmäistä toimikautta toteutettiin vuosina 2008−2025.Ohjelman keinot ja niihin liittyvä vapaaehtoisuus on lisännyt luonnonsuojelun yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä ja ohjelma on onnistunut sitouttamaan metsäalan sidosryhmät mukaan monimuotoisuustyöhön. Nyt päätetty METSO-ohjelman jatkokausi jatkaa näitä toimia.Ohjelma toimenpiteet edellyttävät valtiolta merkittävää panostusta ohjelman rahoitukseen. Suurimmat suorat kustannukset aiheutuvat luonnonsuojelualueverkoston kehittämisestä yksityismailla sekä yksityismaiden ympäristötuen ja luonnonhoidon kustannuksista.LisätietojaEsa Pynnönen (lomalla 20.-30.4.) ympäristöneuvos, ympäristöministeriö [email protected] p. 0295 250 386Päivi Gummerus-Rautiainen ympäristöneuvos, ympäristöministeriö [email protected] p. 0295 250 240 Ville Schildt metsäneuvos, maa- ja metsätalousministeriö [email protected] p. 0295 162 190Valtionneuvoston periaatepäätös vapaaehtoisesta metsien monimuotoisuuden toimenpideohjelmasta 2026-2040Esittelymuistio: Valtioneuvoston periaatepäätös vapaaehtoisesta metsien monimuotoisuuden toimenpideohjelmasta 2026-2040Valtioneuvoston periaatepäätökset | Valtioneuvosto METSO-ohjelma | metsonpolku.fiTiedote 9.9.2025: Esitys uudeksi METSO-ohjelmaksi lausuntokierrokselleTiedote 5.2.2025: Loppuarviointi: METSO-ohjelman vaikutus metsäluonnon monimuotoisuuteen positiivinen – jatkokausi valmisteilla
Valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätöksen metsien monimuotoisuuden toimenpideohjelmasta (METSO) vuosille 2026−2040. Ohjelman tavoitteena on parantaa metsäisten luontotyyppien ja metsälajien tilaa. Ohjelma perustuu maanomistajien vapaaehtoisiin suojelu- ja luonnonhoitotoimiin.
NordenBladet — Uusi alueidenkäyttölaki sujuvoittaisi kaavoitusta, vahvistaisi maanomistajan asemaa ja selkeyttäisi tuulivoima- ja aurinkovoimarakentamisen sääntöjä. Ilmastonmuutos olisi huomioitava entistä paremmin kaavoituksessa. Lain on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2027.“Uusi alueidenkäyttölaki vauhdittaa kasvun ja investointien saamista Suomeen. Teemme lukuisia uudistuksia, jotka sujuvoittavat kaavoitusta, parantavat alueidenkäytön ennakoitavuutta ja hyväksyttävyyttä ja vahvistavat maanomistajan asemaa”, sanoo ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala.Alueidenkäyttölaki sisältää valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita, kaavoitusjärjestelmää sekä merialuesuunnittelua koskevat säännökset.Kaavoitusta sujuvoitetaan monin eri keinoinEsityksen mukaan maakuntakaavan oikeusvaikutuksia kevennettäisiin ja tehtävää rajattaisiin valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittäviin asioihin. Jatkossa kuntakaavoituksella voitaisiin ratkaista aikaisempaa joustavammin alueidenkäytön kysymyksiä esimerkiksi tilanteessa, jossa maakuntakaava on vanhentunut. Tämä mahdollistaisi hankkeiden nopeamman etenemisen. Vähittäiskaupan suuryksiköiden sääntelyä kevennettäisiin. Esimerkiksi merkitykseltään seudullisen vähittäiskaupan suuryksikön voisi jatkossa sijoittaa keskusta-alueen ulkopuolelle, vaikka alue ei olisi maakuntakaavassa erityisesti siihen tarkoitukseen osoitettu. Vähittäiskaupan suuryksiköiden helpompi sijoittaminen edistäisi kilpailua.Kunnat voisivat laatia yleis- ja asemakaavan yhtä aikaa ja hyväksyä ne samalla päätöksellä. Tämä mahdollistaisi yleis- ja asemakaavan menettelyllisen yhdistämisen, esimerkiksi yhteisen osallistumis- ja arviointisuunnitelman sekä yhteiset vuorovaikutusmenettelyt ja kuulutukset.Maanomistaja voisi tehdä kunnalle aloitteen suoraan rakentamista ohjaavan yleiskaavan tai asemakaavan laatimisesta omistamalleen alueelle. Laki edistäisi niin sanottua kumppanuuskaavoitusta nostamalla menettelyn lain tasolle. Kumppanuuskaavoituksessa kunta voisi antaa ehdotuksen asemakaavasta tai suoraan rakentamista ohjaavasta yleiskaavasta maanomistajan valmisteltavaksi. Kunta ohjaisi kaavaehdotuksen laatimista ja voisi asettaa sille tavoitteita ja ehtoja.Muutoksia asemakaavojen valitusoikeuksiinPääministeri Petteri Orpon hallituksen tavoitteena on karsia aiheettomia valituksia. Esityksen mukaan asemakaavojen valitusoikeus rajattaisiin asianosaisiin. Jos asemakaavaa laaditaan voimassa olevan yleiskaavan alueelle ja sen ohjausvaikutuksesta poikkeamatta, olisi valitusoikeus niillä, joiden oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Nykyisin valitusoikeus on kaikilla kuntalaisilla. Yhdistyksille säädettäisiin valitusoikeutensa säilyttämiseksi velvoite tehdä asemakaavaehdotuksesta muistutus eräitä laissa mainittuja tilanteita lukuun ottamatta. Yhdistysten valitusoikeutta ei siis rajattaisi, mutta se sidottaisiin muistutuksen tekemiseen. Tavoitteena on ohjata vaikuttamista kaavoitusprosessin alkuvaiheeseen valittamisen sijaan. Maakunta- ja yleiskaavojen valitusmenettelyihin tai viranomaisten valitusoikeuksiin ei esitetä muutoksia.Tuulivoima- ja aurinkovoimarakentamiselle selkeämmät pelisäännöt Lakiin lisättäisiin säännökset tuulivoiman ja asutuksen välisestä vähimmäisetäisyydestä. Maakuntakaavan tuulivoima-alueen ulkopuolisilla alueilla tuulivoimalan ja asutuksen välissä olisi oltava vähintään 1,25 kilometriä.Etäisyysvaatimuksesta voitaisiin poiketa asuinrakennuspaikkojen omistajien 4/5 enemmistöllä. Vaatimus ei koskisi alueita, joille on jo rakennettu tuulivoimaa. Etäisyyssäännös ohjaisi tuulivoiman sijoittumista erityisesti maakuntakaavoissa osoitetuille tuulivoima-alueille. Lakiin lisättäisiin säännökset aurinkovoimarakentamista ohjaavasta yleiskaavasta, jota voitaisiin käyttää suoraan rakentamisluvan perusteena erikseen yleiskaavassa määrätyillä alueilla. Lisäksi jatkossa vähintään 50 hehtaarin kokoisen aurinkovoimalan rakentaminen edellyttäisi asemakaavaa tai aurinkovoimarakentamista ohjaavaa yleiskaavaa.Tavoitteena on, että säännökset vähentävät aurinkovoimarakentamisen epävarmuuksia ja lisäävät hankkeiden ennakoitavuutta ja hyväksyttävyyttä. Ilmastonmuutos paremmin huomioon kaavoituksessaIlmastonmuutokseen sopeutuminen ja sen hillintä tuotaisiin entistä vahvemmin mukaan kaavoitukseen täydentämällä kaavojen sisältövaatimuksia.Maakuntakaavan laadinnassa olisi huomioitava ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen. Yleiskaavan laadinnassa olisi huomioitava olemassa olevan yhdyskuntarakenteen ja infran hyödyntäminen, sään ääri-ilmiöihin ja tulvariskeihin varautuminen sekä hulevesien hallinta. Asemakaavan laadinnassa olisi huomioitava joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräliikenteen järjestämisen edellytykset, lisääntyvät sään ääri-ilmiöt ja tulvat sekä viheralueiden riittävyys.Maanomistajan asemaan vahvistuksiaMaanomistajalla olisi tietyissä tilanteissa oikeus saada kunnalta korvaus, jos kaavamääräys rajoittaa metsätalouden harjoittamista siten, että siitä aiheutuu vähäistä suurempi taloudellinen menetys. Kunnan rakennuskieltojen kestoaikoja lyhennettäisiin, mikä nopeuttaisi kaavoitusprosessia. Esimerkiksi yleiskaavan laatimista tai muuttamista varten määrättävän rakennuskiellon enimmäiskestoaikaa lyhennettäisiin 8 vuoteen nykyisestä 15 vuodesta.Lait viimeistelevät maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksen Alueidenkäyttöä koskevat uudet lait viimeistelevät vuonna 2018 alkaneen maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksen. Uusi rakentamislaki tuli voimaan 1.1.2025. Nyt uudistetaan jäljelle jäänyttä alueidenkäytön osuutta. Alueidenkäyttölain lisäksi valmistelussa on yhdyskuntakehittämislaki ja yhdyskuntarakentamislaki, jotka ovat lausunnoilla 4. toukokuuta asti. Lakiesityksiä on valmisteltu työryhmissä, joissa on ollut mukana keskeiset sidosryhmät.Lisätietoja Anna-Leena Seppälä rakennusneuvos p. 029 525 0242 [email protected]Emma-Stina Vehmanen ympäristö- ja ilmastoministerin erityisavustaja p. 029 525 0078 [email protected]
Uusi alueidenkäyttölaki sujuvoittaisi kaavoitusta, vahvistaisi maanomistajan asemaa ja selkeyttäisi tuulivoima- ja aurinkovoimarakentamisen sääntöjä. Ilmastonmuutos olisi huomioitava entistä paremmin kaavoituksessa. Lain on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2027.
NordenBladet — Jatkossa tuotantolaitosten lupamenettelyt vastaavat paremmin maanpuolustukselle tärkeiden kohteiden tarpeisiin. Taustalla ovat muutokset Suomen turvallisuusympäristössä. Muutokset tulevat voimaan 21.4.2026.Eduskunta antoi 16.4.2026 vastauksen hallituksen esitykseen, jolla lisättäisiin maanpuolustukselle tärkeitä tuotantolaitoksia koskevat säännökset vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annettuun lakiin ja rakentamislakiin. Tasavallan presidentin on tarkoitus vahvistaa muutokset 17.4.2026.”Maanpuolustukselle tärkeitä tuotantolaitoksia koskeva lainsäädäntö on nyt päivitetty muuttuneen turvallisuusympäristön tarpeisiin. Kriittisten puolustusteollisuuden investointien lupaprosessit ovat jatkossa sujuvia, eli nopea reagointi on tarvittaessa mahdollista”, työministeri Matias Marttinen sanoo.”Kun kyse on turvallisuudelle tärkeistä tuotantolaitoksista, lupaprosessien on toimittava sujuvasti. Nyt viranomaisilla on tarvitsemaansa joustoa poikkeuksellisissa tilanteissa”, sanoo ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala. Maanpuolustukselle tärkeä tuotantolaitos voidaan sijoittaa erityisen sijoittamisluvan perusteella. Viranomaiset voivat asettaa tuotantolaitoksen etusijalle tiettyjen lupahakemusten käsittelyssä. Tuotantolaitoksia koskevien tietojen julkaisua voidaan rajoittaa, jos se on välttämätöntä kansallisen turvallisuuden tai kansainvälisten velvoitteiden kannalta. Rakentamisen luvituksesta sujuvampiRakentamislakiin lisätään rakentamisluvan myöntämiseen liittyvä uusi sijoittamislupa, joka mahdollistaa maanpuolustukselle tärkeän tai varautumisen edellyttämän tuotantolaitoksen sijoittamisen ratkaisemisen ilman asemakaavaa tai suoraan rakentamista ohjaavaa yleiskaavaa. Tämä sujuvoittaa rakentamisen luvitusta. Tavoitteena on myös varmistaa, että tuotantolaitosten rakentaminen voi pysyä aikataulussa. Kunnan rakennusvalvontaviranomainen voi tietyin edellytyksin myöntää luvan aloittaa rakentaminen myös silloin, kun rakentamislupa perustuu poikkeuslupaan, joka ei ole vielä lainvoimainen.Lisätiedot: työministerin erityisavustaja Jaakko Aromaa, p. 0295 047 110 (kysymykset työministerille) johtava asiantuntija Tarja Virkkunen, TEM, p. 0295 047 286 hallitusneuvos Eriika Melkas, TEM, p. 0295 047 134 ympäristö- ja ilmastoministerin erityisavustaja Emma-Stina Vehmanen, p. 0295 250 078 (kysymykset ympäristö- ja ilmastoministerille) lainsäädäntöneuvos Mikko Koskela, YM, p. 0295 250 051
Jatkossa tuotantolaitosten lupamenettelyt vastaavat paremmin maanpuolustukselle tärkeiden kohteiden tarpeisiin. Taustalla ovat muutokset Suomen turvallisuusympäristössä. Muutokset tulevat voimaan 21.4.2026.
NordenBladet — Ympäristöministeriön lainsäädäntöjohtajan virkaa haki määräaikaan mennessä seitsemän henkilöä. Virka tulee avoimeksi 1.5.2026, ja se täytetään viiden vuoden määräajaksi.Lainsäädäntöjohtaja vastaa ministeriön lainsäädäntöohjelman seurannasta sekä lainsäädännön valmistelun, kehittämisen ja toimeenpanon yhteensovittamisesta yhteistyössä kansliapäällikön ja ministeriön osastojen ja yksiköiden kanssa.Virkaa hakivatAndersin Hannamari Karjalainen Anu Mishra Deepti Norokorpi Maija Nurmikolu Marko Nyholm Elina Suopanki Usko Ensio Lisätietoja Juhani Damski kansliapäällikkö [email protected]
Ympäristöministeriön lainsäädäntöjohtajan virkaa haki määräaikaan mennessä seitsemän henkilöä. Virka tulee avoimeksi 1.5.2026, ja se täytetään viiden vuoden määräajaksi.
NordenBladet — Vuonna 1988 annettu laki koskee 71 soidensuojelualuetta. Lausuntoja voi antaa 25.5.2026 saakka.Ympäristöministeriö pyytää lausuntoja hallituksen esityksen luonnoksesta laiksi eräiden valtion omistamien alueiden muodostamisesta soidensuojelualueiksi annetun lain muuttamisesta. Päivitettävällä lailla on perustettu 71 soidensuojelualuetta vuonna 1988 eri puolille Suomea. Alueet painottuvat Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntiin, ja alueista 14 sijaitsee saamelaisten kotiseutualueella.Soidensuojelualueiden rauhoitussäännökset on annettu erillisessä asetuksessa. Hankkeessa rauhoitussäännökset siirrettäisiin asetuksesta lain tasolle perustuslain edellyttämällä tavalla, sillä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on nykyisin säädettävä lailla. Samalla rauhoitussäännökset päivitettäisiin vastaamaan luonnonsuojelulain säännöksiä.Pääosin soidensuojelualueiden rauhoitussäännökset säilyisivät nykyisellään. Rauhoitussäännöksissä turvattaisiin edelleen saamelaisen kulttuurin ylläpitämisen ja kehittämisen edellytykset. Metsästyslain 8 §:ssä tarkoitetun alueen ulkopuolella metsästyksen sääntelyä tarkennettaisiin nykyisestä, mutta metsästysmahdollisuudet säilytettäisiin pitkälti ennallaan. Lisäksi esityksessä tehtäisiin Palojoensuu-Maunu-välille suunnitellun valtatien 21 parannushankkeen edellyttämät vähäiset muutokset Enontekiöllä sijaitsevien Lätäsenon-Hietajoen ja Jietanasvuoman soidensuojelualueiden rajauksiin. Esityksessä ei tehtäisi muita muutoksia alueiden rajauksiin tai merkittäviä muutoksia voimassa oleviin rauhoitussäännöksiin.Tavoitteena on, että eduskunta käsittelisi lakiesityksen syksyllä 2026 ja päivitetty laki tulisi voimaan alkuvuodesta 2027. Soidensuojelualueita koskevan lain päivitys on jatkoa vuonna 2022 toteutetulle hankkeelle, jossa päivitettiin 28 kansallispuistoa, 19 luonnonpuistoa sekä eräitä valtion muita luonnonsuojelualueita koskevat lait vastaavalla tavalla. Päivitetyt lait tulivat voimaan 1.6.2023. Vuoden 1988 soidensuojelulain päivittämisen jälkeen päivitetään myös toinen, 59 soidensuojelualuetta koskeva laki vuodelta 1982 erillisessä hankkeessa. Lausuntopyyntö (lausuntopalvelu.fi)LisätietojaIlona Latsa erityisasiantuntija p. 0295 250 388 [email protected]Nunu Pesu ympäristöneuvos p. 0295 250 215 [email protected]
Vuonna 1988 annettu laki koskee 71 soidensuojelualuetta. Lausuntoja voi antaa 25.5.2026 saakka.
NordenBladet — Ilmastorahoitus on välttämätöntä paitsi ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, myös Suomen kilpailukyvyn, talouden ja turvallisuuden edistämiseksi. Tuore raportti kokoaa yhteen ilmastorahoituksen tilannetta, rahoitusaukkoja, investointihaasteita ja keinoja julkisen ilmastorahoituksen kustannustehokkaaseen kohdentamiseen taakanjakosektorin päästöjen vähentämiseksi.Ilmastorahoituksella tarkoitetaan ilmastonmuutosta hillitsevien toimien julkista ja yksityistä rahoitusta. Hiilineutraali Suomi vuonna 2035 edellyttää investointeja, jotka oikein kohdennettuna vauhdittavat vihreää kasvua, innovaatioita ja puhtaan teknologian markkinoita.Ympäristöministeriö julkaisi tänään koonnin julkisen ilmastorahoituksen nykytilasta sekä käytännön kehittämisehdotuksia tuleville vuosille.Ilmastonmuutosta hillitään sekä julkisilla että yksityisillä varoilla. Suomalainen ilmastorahoitus koostuu yksityisten rahoitusmarkkinoiden investoinneista, EU:n eri rahoituskanavista ja kansallisesta valtion budjettirahoituksesta ja verokannustimista. Raportti tarjoaa päättäjille ajantasaista tietopohjaa esimerkiksi budjettineuvotteluihin, EU:n seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen valmisteluun ja vuoden 2027 hallitusohjelman pohjatyöhön.“Päästöjen vähentäminen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on pitkäjänteistä työtä. Heikossa taloustilanteessa on tärkeää, että ilmastorahoitus kohdistetaan vaikuttavalla ja kustannustehokkaalla tavalla. Suomen ilmastotavoitteisiin pääseminen edellyttää, että julkinen rahoitus mobilisoi yksityistä rahoitusta ja toisaalta pienentää investointien riskejä yrityksille, kunnille ja kotitalouksille”, sanoo ympäristöministeriön erityisasiantuntija Miia Berger.Vaikuttavia päästövähennyksiä mahdollisimman pienin kustannuksinRaportti esittelee kustannustehokkaita päästövähennyskeinoja erityisesti taakanjakosektorilla, jossa päästöjen vähennystarve on suuri. Raportissa suositellaan seuraavia vaikuttavia ja kustannustehokkaita toimia:Helpotetaan turvepeltojen muuttamista kosteikoiksi. Poistetaan kosteikkotoimiin liittyviä hallinnollisia ja taloudellisia esteitä sekä muutetaan tukijärjestelmää kosteikkoviljelyyn kannustavaksi. Vauhditetaan vähäpäästöistä raskasta liikennettä. Tuetaan nolla- ja vähäpäästöisen raskaan liikenteen kaluston hankintaa sekä investointeja jakelu- ja latausinfrastruktuuriin. Edistetään vähäpäästöisten työkoneiden käyttöönottoa. Tuetaan nolla- ja vähäpäästöisten työkoneiden hankintaa sekä investointeja jakelu- ja latausinfrastruktuuriin erityisesti työkonekeskittymissä. Lisätään valtion riskirahoitusta uusiin vihreän siirtymän investointeihin. Kohdennetaan rahoitusta erityisesti ensimmäisen kaupallisen vaiheen investointeihin.Ilmastorahoituksen vaikuttavuuden lisäämiseksi valtionhallinnon on tärkeää kehittää tietopohjaa rahoitusta koskevan päätöksenteon tueksi muun muassa vihreän budjetoinnin ja säännöllisten kustannustehokkuusarviointien avulla. Riittävä EU-rahoitus ilmasto- ja ympäristötoimiin tulee varmistaa nyt, kun EU:n monivuotinen rahoituskehys ja sen ohjelmat ovat valmisteilla. Lisäksi olemassa olevia määrärahoja voidaan jakaa esimerkiksi tulosperusteisesti, ja valtion omistamien yhtiöiden sijoituksia on mahdollista suunnata enemmän vihreään siirtymään.Raportti on laadittu ympäristöministeriön virkatyön koordinoimana osana Euroopan unionin LIFE –ohjelman osarahoittamaa Ilmastoratkaisujen vauhdittaja (ACE) -hanketta. Raportissa on hyödynnetty ilmastorahoituksen asiantuntijaverkoston kanssa käytyjä keskusteluja ja Suomen ympäristökeskuksen laatimia kustannustehokkuuslaskelmia.LisätietojaMiia Berger erityisasiantuntija +358 50 477 0882 [email protected]Santtu Karhinen(kustannustehokkuuslaskelmien osalta) Erikoistutkija, Suomen ympäristökeskus +358 29 525 1889 [email protected]Tietolaatikko: Mitä on vihreä budjetointi?Vihreällä budjetoinnilla tarkoitetaan sekä olemassa olevien että ehdotettujen määrärahojen ympäristövaikutusten kartoitusta ja ympäristövaikutusten kytkemistä entistä vahvemmin päätöksentekoon valtion budjetista päätettäessä. Vihreä budjetointi on jo käytössä joissain valtioissa ja kaupungeissa, ja työkaluna se mahdollistaa ympäristövaikutuksia aiheuttavien talouspäätösten seurannan. Talousarviota laadittaessa vihreässä budjetoinnissa arvioidaan ja huomioidaan kunkin määrärahan, veron tai verovähennyksen vaikutukset ympäristösitoumuksiin ja -tavoitteisiin (myönteinen, kielteinen, näiden sekoitus tai neutraali). Vihreä budjetointi edistää julkishallinnon päätöksenteon tietoperustaisuutta ja avoimuutta sekä kyvykkyyttä arvioida ympäristövaikutuksia.
Ilmastorahoitus on välttämätöntä paitsi ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, myös Suomen kilpailukyvyn, talouden ja turvallisuuden edistämiseksi. Tuore raportti kokoaa yhteen ilmastorahoituksen tilannetta, rahoitusaukkoja, investointihaasteita ja keinoja julkisen ilmastorahoituksen kustannustehokkaaseen kohdentamiseen taakanjakosektorin päästöjen vähentämiseksi.
NordenBladet — Valkoposkihanhien ja merimetsojen aiheuttamien vahinkojen hallintaan tähtäävät lakimuutokset on lähetetty lausuntokierrokselle. Hallituksen esitys sallisi valkoposkihanhien ja merimetsojen suojametsästyksen ja turvaisi valkoposkihanhen aiheuttamien viljelysvahinkojen korvaukset elinkeinonharjoittajille. Lausuntokierros päättyy 11.5.2026.Hallituksen esitys metsästyslain sekä rauhoitettujen eläinten aiheuttamien vahinkojen ennalta ehkäisemisestä ja korvaamisesta annetun lain (RauLaKo) muuttamisesta on lähetetty lausuntokierrokselle. Esityksellä toteutetaan valkoposkihanhia ja merimetsoja koskevat hallitusohjelman kirjaukset. Tavoitteena on vähentää ja hallita runsastuneiden lintukantojen aiheuttamia vahinkoja maanviljelykselle sekä kalataloudelle. Esityksessä valkoposkihanhi ja merimetso lisätään metsästyslaissa mainittuihin riistalajeihin ja samalla rauhoitetaan ympäri vuoden. Molempiin lajeihin kohdistuva suojametsästys mahdollistetaan maatalouden, kalatalouden tai lentoliikenteen kohteiden suojaamiseksi vahingoilta. Samalla mahdollistetaan saaliin hyödyntäminen ravintona, ei kuitenkaan kaupallisesti. Liitännäislakimuutoksena RauLaKo-lakiin tehdään tarvittavat muutokset, joilla turvataan metsästyslain nojalla rauhoitetun valkoposkihanhen aiheuttamien viljelysvahinkojen korvaaminen sekä kyseisten vahinkojen ennaltaehkäisevien hankkeiden avustaminen katkeamatta, kunnes valkoposkihanhen suojeluasema lintudirektiivin liitteissä on päivitetty. Valkoposkihanhi ja merimetso ovat rauhoitettuja luonnonsuojelulailla ja EU:n lintudirektiivillä. Ne ovat molemmat kuitenkin elinvoimaisia lajeja ja runsastuneet viime vuosina huomattavasti. Runsaat kannat aiheuttavat vahinkoja viljelijöille ja kalataloudelle. Hallitus jatkaa hallitusohjelman mukaista vaikuttamistyötä lajeja koskevaan EU-lainsäädäntöön siten, että molempien lajien suojelustatus päivitettäisiin nykyistä kantaa vastaavalle tasolle. Komissio on esittänyt Suomelle, että lintudirektiiviin liittyy kansallisia joustoja. Vastaavia joustoja on käytössä Suomen naapurimaissa, joissa runsastuneet kannat aiheuttavat myös haasteita. Esitys on määrä saada eduskuntaan kevään istuntokauden aikana. Lisätiedot valkoposkihanhia ja merimetsoa koskevasta valmistelusta Sonja Falk, ministeri Essayahin erityisavustaja, p. 050 911 4546, [email protected]Juuso Kilpinen, ministeri Multalan erityisavustaja, p. 029 525 0128 [email protected]Jonas Liimatta, osastopäällikkö, luonnonvaraosasto, p. 0295 162 051, [email protected] (metsästyslaki ja suojametsästys) Aaro Lemetyinen, erityisasiantuntija p. 0295250288, ympäristöministeriö, [email protected] (RauLaKo) Valkoposkihanhien ja merimetsoa koskevat tiedot muualla verkossa Lausuntopyyntömateriaali Lausuntopalvelussa Edellinen tiedote valkoposkia ja merimetsoja koskeva tiedote (26.3.2026)
Valkoposkihanhien ja merimetsojen aiheuttamien vahinkojen hallintaan tähtäävät lakimuutokset on lähetetty lausuntokierrokselle. Hallituksen esitys sallisi valkoposkihanhien ja merimetsojen suojametsästyksen ja turvaisi valkoposkihanhen aiheuttamien viljelysvahinkojen korvaukset elinkeinonharjoittajille. Lausuntokierros päättyy 11.5.2026.
NordenBladet — Tuoreen raportin mukaan suomalaiset vientituotteet vähentävät päästöjä globaalisti korvaamalla saastuttavampia vaihtoehtoja. Ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala korosti hiilikädenjälkeä käsittelevän raportin julkaisutilaisuudessa, että puhtaiden ratkaisujen vienti on Suomelle sekä ilmastoteko että kasvun mahdollisuus.Suomen ympäristökeskuksen (Syke) raportti arvioi, kuinka paljon suomalaiset tuotteet ja palvelut vähentävät päästöjä, kun ne korvaavat saastuttavampia vaihtoehtoja ulkomailla.Uusimpien laskelmien mukaan suomalaisen viennin ilmastokädenjälki on noin 22 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia (CO₂‑ekv.) vuodessa. Kokonaisvaikutus näkyy vahvimmin Kiinassa, muualla Aasiassa ja Tyynenmeren alueella, Venäjällä sekä Lähi-idässä. Suurin hiilikädenjälki syntyy kemianteollisuuden, metsäteollisuuden, metalliteollisuuden ja elektroniikkateollisuuden ratkaisuista.“Suomella on poikkeuksellisen hyvät edellytykset kasvattaa hiilikädenjälkeään: meillä on lähes päästötön sähköjärjestelmä, korkea teknologiaosaaminen ja yritykset, jotka kehittävät ratkaisuja kasvavaan globaaliin tarpeeseen. Tämä työ vahvistaa ilmastotavoitteitamme ja talouden elinvoimaa samanaikaisesti,” ministeri Multala sanoo.Vihreän siirtymän investoinnit kertovat kasvavasta kysynnästäPuheessaan ministeri muistutti, että Suomessa on vireillä poikkeuksellisen laaja joukko vihreän siirtymän investointeja. Elinkeinoelämän keskusliiton ylläpitämällä listalla on jo yli 1300 hanketta, joista yli 27 miljardin euron investoinnit ovat jo valmistuneet. Investointipäätöksiä on tehty yli 17 miljardin euron edestä, ja koko hankekanta ylittää 300 miljardia euroa.“Suomeen suunnitellut vihreän siirtymän hankkeet kertovat kasvavasta luottamuksesta puhtaaseen talouteen. Investoinnit vahvistavat ilmastotavoitteitamme, mutta myös luovat työtä ja kilpailukykyä pitkälle tulevaisuuteen”, Multala totesi.Hallitus pyrkii vahvistamaan investointiympäristöä ja varmistamaan, että mahdollisimman suuri osa hankkeista toteutuu. Tavoitteena on kasvattaa puhtaan talouden kotimaista kasvua ja syrjäyttää fossiilisia ratkaisuja kansainvälisesti suomalaisen teknologian viennin kautta.“On ilo nähdä, kuinka suomalaiset yritykset tarttuvat mahdollisuuksiin ja investoivat puhtaisiin teknologioihin. Tämä työ on keskeistä, kun rakennamme vähähiilistä taloutta kotimaassa ja maailmalla”, Multala sanoo.LisätiedotJuuso Kilpinen Ministeri Multalan erityisavustaja p. 029 525 0128 [email protected]
Tuoreen raportin mukaan suomalaiset vientituotteet vähentävät päästöjä globaalisti korvaamalla saastuttavampia vaihtoehtoja. Ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala korosti hiilikädenjälkeä käsittelevän raportin julkaisutilaisuudessa, että puhtaiden ratkaisujen vienti on Suomelle sekä ilmastoteko että kasvun mahdollisuus.
