NordenBladet — Valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätöksen metsien monimuotoisuuden toimenpideohjelmasta (METSO) vuosille 2026−2040. Ohjelman tavoitteena on parantaa metsäisten luontotyyppien ja metsälajien tilaa. Ohjelma perustuu maanomistajien vapaaehtoisiin suojelu- ja luonnonhoitotoimiin.METSO-ohjelman tavoitteita edistetään 18 toimenpiteen avulla. Ohjelman tavoitteena on kehittää luonnonsuojelualueverkostoa 50 000 hehtaarilla ja edistää talousmetsien luonnonhoitotoimenpiteitä 30 000 hehtaarilla vuoteen 2030 mennessä. Ohjelma tukee Euroopan unionin ennallistamisasetuksen ja kansallisen ennallistamissuunnitelman tavoitteita vuosille 2030 ja 2040. Ohjelman painopiste on eteläisessä Suomessa, mutta ohjelma laajenee kattamaan koko maan. Pohjois-Suomessa suojelu kohdennetaan erityisesti vanhoihin ja luonnontilaisiin metsiin. ”METSO-ohjelma on suomalaisen luonnonsuojelun menestystarina. Nyt laajennamme sen vaikuttavuutta ja maanomistajilla on tasapuolinen mahdollisuus osallistua ohjelmaan koko maassa”, sanoo ilmasto- ja ympäristöministeri Sari Multala. Ohjelman toimenpiteillä muun muassa parannetaan luontotiedon saatavuutta, vahvistetaan koulutusta ja viestintää sekä pilotoidaan uusia rahoitus- ja korvausmalleja. METSO-ohjelma perustuu tarkoituksenmukaisiin ja vapaaehtoisiin toimenpiteisiin. Suojelutoimien kohdentamista ohjaavat luonnontieteelliset valintaperusteet. “Vapaaehtoisuuden periaate ja maanomistajien tavoitteet metsänomistamiselle ovat METSO-ohjelman menestymisen kulmakiviä myös jatkokaudella. METSO-ohjelma tukee osaltaan myös muita toimia, joiden avulla metsäluonnon monimuotoisuutta vahvistetaan”, toteaa maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah.METSO-ohjelmaa toteuttaa laaja joukko metsäalan toimijoitaMETSO-ohjelma on ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön yhteinen metsien monimuotoisuusohjelma, jota toteuttavat alueelliset elinvoimakeskukset, Suomen metsäkeskus, Metsähallitus ja laaja joukko sidosryhmiä. METSO-ohjelman ensimmäistä toimikautta toteutettiin vuosina 2008−2025.Ohjelman keinot ja niihin liittyvä vapaaehtoisuus on lisännyt luonnonsuojelun yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä ja ohjelma on onnistunut sitouttamaan metsäalan sidosryhmät mukaan monimuotoisuustyöhön. Nyt päätetty METSO-ohjelman jatkokausi jatkaa näitä toimia.Ohjelma toimenpiteet edellyttävät valtiolta merkittävää panostusta ohjelman rahoitukseen. Suurimmat suorat kustannukset aiheutuvat luonnonsuojelualueverkoston kehittämisestä yksityismailla sekä yksityismaiden ympäristötuen ja luonnonhoidon kustannuksista.LisätietojaEsa Pynnönen (lomalla 20.-30.4.) ympäristöneuvos, ympäristöministeriö [email protected] p. 0295 250 386Päivi Gummerus-Rautiainen ympäristöneuvos, ympäristöministeriö [email protected] p. 0295 250 240 Ville Schildt metsäneuvos, maa- ja metsätalousministeriö [email protected] p. 0295 162 190Valtionneuvoston periaatepäätös vapaaehtoisesta metsien monimuotoisuuden toimenpideohjelmasta 2026-2040Esittelymuistio: Valtioneuvoston periaatepäätös vapaaehtoisesta metsien monimuotoisuuden toimenpideohjelmasta 2026-2040Valtioneuvoston periaatepäätökset | Valtioneuvosto METSO-ohjelma | metsonpolku.fiTiedote 9.9.2025: Esitys uudeksi METSO-ohjelmaksi lausuntokierrokselleTiedote 5.2.2025: Loppuarviointi: METSO-ohjelman vaikutus metsäluonnon monimuotoisuuteen positiivinen – jatkokausi valmisteilla
Valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätöksen metsien monimuotoisuuden toimenpideohjelmasta (METSO) vuosille 2026−2040. Ohjelman tavoitteena on parantaa metsäisten luontotyyppien ja metsälajien tilaa. Ohjelma perustuu maanomistajien vapaaehtoisiin suojelu- ja luonnonhoitotoimiin.
NordenBladet — Uusi alueidenkäyttölaki sujuvoittaisi kaavoitusta, vahvistaisi maanomistajan asemaa ja selkeyttäisi tuulivoima- ja aurinkovoimarakentamisen sääntöjä. Ilmastonmuutos olisi huomioitava entistä paremmin kaavoituksessa. Lain on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2027.“Uusi alueidenkäyttölaki vauhdittaa kasvun ja investointien saamista Suomeen. Teemme lukuisia uudistuksia, jotka sujuvoittavat kaavoitusta, parantavat alueidenkäytön ennakoitavuutta ja hyväksyttävyyttä ja vahvistavat maanomistajan asemaa”, sanoo ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala.Alueidenkäyttölaki sisältää valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita, kaavoitusjärjestelmää sekä merialuesuunnittelua koskevat säännökset.Kaavoitusta sujuvoitetaan monin eri keinoinEsityksen mukaan maakuntakaavan oikeusvaikutuksia kevennettäisiin ja tehtävää rajattaisiin valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittäviin asioihin. Jatkossa kuntakaavoituksella voitaisiin ratkaista aikaisempaa joustavammin alueidenkäytön kysymyksiä esimerkiksi tilanteessa, jossa maakuntakaava on vanhentunut. Tämä mahdollistaisi hankkeiden nopeamman etenemisen. Vähittäiskaupan suuryksiköiden sääntelyä kevennettäisiin. Esimerkiksi merkitykseltään seudullisen vähittäiskaupan suuryksikön voisi jatkossa sijoittaa keskusta-alueen ulkopuolelle, vaikka alue ei olisi maakuntakaavassa erityisesti siihen tarkoitukseen osoitettu. Vähittäiskaupan suuryksiköiden helpompi sijoittaminen edistäisi kilpailua.Kunnat voisivat laatia yleis- ja asemakaavan yhtä aikaa ja hyväksyä ne samalla päätöksellä. Tämä mahdollistaisi yleis- ja asemakaavan menettelyllisen yhdistämisen, esimerkiksi yhteisen osallistumis- ja arviointisuunnitelman sekä yhteiset vuorovaikutusmenettelyt ja kuulutukset.Maanomistaja voisi tehdä kunnalle aloitteen suoraan rakentamista ohjaavan yleiskaavan tai asemakaavan laatimisesta omistamalleen alueelle. Laki edistäisi niin sanottua kumppanuuskaavoitusta nostamalla menettelyn lain tasolle. Kumppanuuskaavoituksessa kunta voisi antaa ehdotuksen asemakaavasta tai suoraan rakentamista ohjaavasta yleiskaavasta maanomistajan valmisteltavaksi. Kunta ohjaisi kaavaehdotuksen laatimista ja voisi asettaa sille tavoitteita ja ehtoja.Muutoksia asemakaavojen valitusoikeuksiinPääministeri Petteri Orpon hallituksen tavoitteena on karsia aiheettomia valituksia. Esityksen mukaan asemakaavojen valitusoikeus rajattaisiin asianosaisiin. Jos asemakaavaa laaditaan voimassa olevan yleiskaavan alueelle ja sen ohjausvaikutuksesta poikkeamatta, olisi valitusoikeus niillä, joiden oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Nykyisin valitusoikeus on kaikilla kuntalaisilla. Yhdistyksille säädettäisiin valitusoikeutensa säilyttämiseksi velvoite tehdä asemakaavaehdotuksesta muistutus eräitä laissa mainittuja tilanteita lukuun ottamatta. Yhdistysten valitusoikeutta ei siis rajattaisi, mutta se sidottaisiin muistutuksen tekemiseen. Tavoitteena on ohjata vaikuttamista kaavoitusprosessin alkuvaiheeseen valittamisen sijaan. Maakunta- ja yleiskaavojen valitusmenettelyihin tai viranomaisten valitusoikeuksiin ei esitetä muutoksia.Tuulivoima- ja aurinkovoimarakentamiselle selkeämmät pelisäännöt Lakiin lisättäisiin säännökset tuulivoiman ja asutuksen välisestä vähimmäisetäisyydestä. Maakuntakaavan tuulivoima-alueen ulkopuolisilla alueilla tuulivoimalan ja asutuksen välissä olisi oltava vähintään 1,25 kilometriä.Etäisyysvaatimuksesta voitaisiin poiketa asuinrakennuspaikkojen omistajien 4/5 enemmistöllä. Vaatimus ei koskisi alueita, joille on jo rakennettu tuulivoimaa. Etäisyyssäännös ohjaisi tuulivoiman sijoittumista erityisesti maakuntakaavoissa osoitetuille tuulivoima-alueille. Lakiin lisättäisiin säännökset aurinkovoimarakentamista ohjaavasta yleiskaavasta, jota voitaisiin käyttää suoraan rakentamisluvan perusteena erikseen yleiskaavassa määrätyillä alueilla. Lisäksi jatkossa vähintään 50 hehtaarin kokoisen aurinkovoimalan rakentaminen edellyttäisi asemakaavaa tai aurinkovoimarakentamista ohjaavaa yleiskaavaa.Tavoitteena on, että säännökset vähentävät aurinkovoimarakentamisen epävarmuuksia ja lisäävät hankkeiden ennakoitavuutta ja hyväksyttävyyttä. Ilmastonmuutos paremmin huomioon kaavoituksessaIlmastonmuutokseen sopeutuminen ja sen hillintä tuotaisiin entistä vahvemmin mukaan kaavoitukseen täydentämällä kaavojen sisältövaatimuksia.Maakuntakaavan laadinnassa olisi huomioitava ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen. Yleiskaavan laadinnassa olisi huomioitava olemassa olevan yhdyskuntarakenteen ja infran hyödyntäminen, sään ääri-ilmiöihin ja tulvariskeihin varautuminen sekä hulevesien hallinta. Asemakaavan laadinnassa olisi huomioitava joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräliikenteen järjestämisen edellytykset, lisääntyvät sään ääri-ilmiöt ja tulvat sekä viheralueiden riittävyys.Maanomistajan asemaan vahvistuksiaMaanomistajalla olisi tietyissä tilanteissa oikeus saada kunnalta korvaus, jos kaavamääräys rajoittaa metsätalouden harjoittamista siten, että siitä aiheutuu vähäistä suurempi taloudellinen menetys. Kunnan rakennuskieltojen kestoaikoja lyhennettäisiin, mikä nopeuttaisi kaavoitusprosessia. Esimerkiksi yleiskaavan laatimista tai muuttamista varten määrättävän rakennuskiellon enimmäiskestoaikaa lyhennettäisiin 8 vuoteen nykyisestä 15 vuodesta.Lait viimeistelevät maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksen Alueidenkäyttöä koskevat uudet lait viimeistelevät vuonna 2018 alkaneen maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksen. Uusi rakentamislaki tuli voimaan 1.1.2025. Nyt uudistetaan jäljelle jäänyttä alueidenkäytön osuutta. Alueidenkäyttölain lisäksi valmistelussa on yhdyskuntakehittämislaki ja yhdyskuntarakentamislaki, jotka ovat lausunnoilla 4. toukokuuta asti. Lakiesityksiä on valmisteltu työryhmissä, joissa on ollut mukana keskeiset sidosryhmät.Lisätietoja Anna-Leena Seppälä rakennusneuvos p. 029 525 0242 [email protected]Emma-Stina Vehmanen ympäristö- ja ilmastoministerin erityisavustaja p. 029 525 0078 [email protected]
Uusi alueidenkäyttölaki sujuvoittaisi kaavoitusta, vahvistaisi maanomistajan asemaa ja selkeyttäisi tuulivoima- ja aurinkovoimarakentamisen sääntöjä. Ilmastonmuutos olisi huomioitava entistä paremmin kaavoituksessa. Lain on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2027.
NordenBladet — Jatkossa tuotantolaitosten lupamenettelyt vastaavat paremmin maanpuolustukselle tärkeiden kohteiden tarpeisiin. Taustalla ovat muutokset Suomen turvallisuusympäristössä. Muutokset tulevat voimaan 21.4.2026.Eduskunta antoi 16.4.2026 vastauksen hallituksen esitykseen, jolla lisättäisiin maanpuolustukselle tärkeitä tuotantolaitoksia koskevat säännökset vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annettuun lakiin ja rakentamislakiin. Tasavallan presidentin on tarkoitus vahvistaa muutokset 17.4.2026.”Maanpuolustukselle tärkeitä tuotantolaitoksia koskeva lainsäädäntö on nyt päivitetty muuttuneen turvallisuusympäristön tarpeisiin. Kriittisten puolustusteollisuuden investointien lupaprosessit ovat jatkossa sujuvia, eli nopea reagointi on tarvittaessa mahdollista”, työministeri Matias Marttinen sanoo.”Kun kyse on turvallisuudelle tärkeistä tuotantolaitoksista, lupaprosessien on toimittava sujuvasti. Nyt viranomaisilla on tarvitsemaansa joustoa poikkeuksellisissa tilanteissa”, sanoo ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala. Maanpuolustukselle tärkeä tuotantolaitos voidaan sijoittaa erityisen sijoittamisluvan perusteella. Viranomaiset voivat asettaa tuotantolaitoksen etusijalle tiettyjen lupahakemusten käsittelyssä. Tuotantolaitoksia koskevien tietojen julkaisua voidaan rajoittaa, jos se on välttämätöntä kansallisen turvallisuuden tai kansainvälisten velvoitteiden kannalta. Rakentamisen luvituksesta sujuvampiRakentamislakiin lisätään rakentamisluvan myöntämiseen liittyvä uusi sijoittamislupa, joka mahdollistaa maanpuolustukselle tärkeän tai varautumisen edellyttämän tuotantolaitoksen sijoittamisen ratkaisemisen ilman asemakaavaa tai suoraan rakentamista ohjaavaa yleiskaavaa. Tämä sujuvoittaa rakentamisen luvitusta. Tavoitteena on myös varmistaa, että tuotantolaitosten rakentaminen voi pysyä aikataulussa. Kunnan rakennusvalvontaviranomainen voi tietyin edellytyksin myöntää luvan aloittaa rakentaminen myös silloin, kun rakentamislupa perustuu poikkeuslupaan, joka ei ole vielä lainvoimainen.Lisätiedot: työministerin erityisavustaja Jaakko Aromaa, p. 0295 047 110 (kysymykset työministerille) johtava asiantuntija Tarja Virkkunen, TEM, p. 0295 047 286 hallitusneuvos Eriika Melkas, TEM, p. 0295 047 134 ympäristö- ja ilmastoministerin erityisavustaja Emma-Stina Vehmanen, p. 0295 250 078 (kysymykset ympäristö- ja ilmastoministerille) lainsäädäntöneuvos Mikko Koskela, YM, p. 0295 250 051
Jatkossa tuotantolaitosten lupamenettelyt vastaavat paremmin maanpuolustukselle tärkeiden kohteiden tarpeisiin. Taustalla ovat muutokset Suomen turvallisuusympäristössä. Muutokset tulevat voimaan 21.4.2026.
NordenBladet — Ympäristöministeriön lainsäädäntöjohtajan virkaa haki määräaikaan mennessä seitsemän henkilöä. Virka tulee avoimeksi 1.5.2026, ja se täytetään viiden vuoden määräajaksi.Lainsäädäntöjohtaja vastaa ministeriön lainsäädäntöohjelman seurannasta sekä lainsäädännön valmistelun, kehittämisen ja toimeenpanon yhteensovittamisesta yhteistyössä kansliapäällikön ja ministeriön osastojen ja yksiköiden kanssa.Virkaa hakivatAndersin Hannamari Karjalainen Anu Mishra Deepti Norokorpi Maija Nurmikolu Marko Nyholm Elina Suopanki Usko Ensio Lisätietoja Juhani Damski kansliapäällikkö [email protected]
Ympäristöministeriön lainsäädäntöjohtajan virkaa haki määräaikaan mennessä seitsemän henkilöä. Virka tulee avoimeksi 1.5.2026, ja se täytetään viiden vuoden määräajaksi.
NordenBladet — Vuonna 1988 annettu laki koskee 71 soidensuojelualuetta. Lausuntoja voi antaa 25.5.2026 saakka.Ympäristöministeriö pyytää lausuntoja hallituksen esityksen luonnoksesta laiksi eräiden valtion omistamien alueiden muodostamisesta soidensuojelualueiksi annetun lain muuttamisesta. Päivitettävällä lailla on perustettu 71 soidensuojelualuetta vuonna 1988 eri puolille Suomea. Alueet painottuvat Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntiin, ja alueista 14 sijaitsee saamelaisten kotiseutualueella.Soidensuojelualueiden rauhoitussäännökset on annettu erillisessä asetuksessa. Hankkeessa rauhoitussäännökset siirrettäisiin asetuksesta lain tasolle perustuslain edellyttämällä tavalla, sillä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on nykyisin säädettävä lailla. Samalla rauhoitussäännökset päivitettäisiin vastaamaan luonnonsuojelulain säännöksiä.Pääosin soidensuojelualueiden rauhoitussäännökset säilyisivät nykyisellään. Rauhoitussäännöksissä turvattaisiin edelleen saamelaisen kulttuurin ylläpitämisen ja kehittämisen edellytykset. Metsästyslain 8 §:ssä tarkoitetun alueen ulkopuolella metsästyksen sääntelyä tarkennettaisiin nykyisestä, mutta metsästysmahdollisuudet säilytettäisiin pitkälti ennallaan. Lisäksi esityksessä tehtäisiin Palojoensuu-Maunu-välille suunnitellun valtatien 21 parannushankkeen edellyttämät vähäiset muutokset Enontekiöllä sijaitsevien Lätäsenon-Hietajoen ja Jietanasvuoman soidensuojelualueiden rajauksiin. Esityksessä ei tehtäisi muita muutoksia alueiden rajauksiin tai merkittäviä muutoksia voimassa oleviin rauhoitussäännöksiin.Tavoitteena on, että eduskunta käsittelisi lakiesityksen syksyllä 2026 ja päivitetty laki tulisi voimaan alkuvuodesta 2027. Soidensuojelualueita koskevan lain päivitys on jatkoa vuonna 2022 toteutetulle hankkeelle, jossa päivitettiin 28 kansallispuistoa, 19 luonnonpuistoa sekä eräitä valtion muita luonnonsuojelualueita koskevat lait vastaavalla tavalla. Päivitetyt lait tulivat voimaan 1.6.2023. Vuoden 1988 soidensuojelulain päivittämisen jälkeen päivitetään myös toinen, 59 soidensuojelualuetta koskeva laki vuodelta 1982 erillisessä hankkeessa. Lausuntopyyntö (lausuntopalvelu.fi)LisätietojaIlona Latsa erityisasiantuntija p. 0295 250 388 [email protected]Nunu Pesu ympäristöneuvos p. 0295 250 215 [email protected]
Vuonna 1988 annettu laki koskee 71 soidensuojelualuetta. Lausuntoja voi antaa 25.5.2026 saakka.
NordenBladet — Ilmastorahoitus on välttämätöntä paitsi ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, myös Suomen kilpailukyvyn, talouden ja turvallisuuden edistämiseksi. Tuore raportti kokoaa yhteen ilmastorahoituksen tilannetta, rahoitusaukkoja, investointihaasteita ja keinoja julkisen ilmastorahoituksen kustannustehokkaaseen kohdentamiseen taakanjakosektorin päästöjen vähentämiseksi.Ilmastorahoituksella tarkoitetaan ilmastonmuutosta hillitsevien toimien julkista ja yksityistä rahoitusta. Hiilineutraali Suomi vuonna 2035 edellyttää investointeja, jotka oikein kohdennettuna vauhdittavat vihreää kasvua, innovaatioita ja puhtaan teknologian markkinoita.Ympäristöministeriö julkaisi tänään koonnin julkisen ilmastorahoituksen nykytilasta sekä käytännön kehittämisehdotuksia tuleville vuosille.Ilmastonmuutosta hillitään sekä julkisilla että yksityisillä varoilla. Suomalainen ilmastorahoitus koostuu yksityisten rahoitusmarkkinoiden investoinneista, EU:n eri rahoituskanavista ja kansallisesta valtion budjettirahoituksesta ja verokannustimista. Raportti tarjoaa päättäjille ajantasaista tietopohjaa esimerkiksi budjettineuvotteluihin, EU:n seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen valmisteluun ja vuoden 2027 hallitusohjelman pohjatyöhön.“Päästöjen vähentäminen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on pitkäjänteistä työtä. Heikossa taloustilanteessa on tärkeää, että ilmastorahoitus kohdistetaan vaikuttavalla ja kustannustehokkaalla tavalla. Suomen ilmastotavoitteisiin pääseminen edellyttää, että julkinen rahoitus mobilisoi yksityistä rahoitusta ja toisaalta pienentää investointien riskejä yrityksille, kunnille ja kotitalouksille”, sanoo ympäristöministeriön erityisasiantuntija Miia Berger.Vaikuttavia päästövähennyksiä mahdollisimman pienin kustannuksinRaportti esittelee kustannustehokkaita päästövähennyskeinoja erityisesti taakanjakosektorilla, jossa päästöjen vähennystarve on suuri. Raportissa suositellaan seuraavia vaikuttavia ja kustannustehokkaita toimia:Helpotetaan turvepeltojen muuttamista kosteikoiksi. Poistetaan kosteikkotoimiin liittyviä hallinnollisia ja taloudellisia esteitä sekä muutetaan tukijärjestelmää kosteikkoviljelyyn kannustavaksi. Vauhditetaan vähäpäästöistä raskasta liikennettä. Tuetaan nolla- ja vähäpäästöisen raskaan liikenteen kaluston hankintaa sekä investointeja jakelu- ja latausinfrastruktuuriin. Edistetään vähäpäästöisten työkoneiden käyttöönottoa. Tuetaan nolla- ja vähäpäästöisten työkoneiden hankintaa sekä investointeja jakelu- ja latausinfrastruktuuriin erityisesti työkonekeskittymissä. Lisätään valtion riskirahoitusta uusiin vihreän siirtymän investointeihin. Kohdennetaan rahoitusta erityisesti ensimmäisen kaupallisen vaiheen investointeihin.Ilmastorahoituksen vaikuttavuuden lisäämiseksi valtionhallinnon on tärkeää kehittää tietopohjaa rahoitusta koskevan päätöksenteon tueksi muun muassa vihreän budjetoinnin ja säännöllisten kustannustehokkuusarviointien avulla. Riittävä EU-rahoitus ilmasto- ja ympäristötoimiin tulee varmistaa nyt, kun EU:n monivuotinen rahoituskehys ja sen ohjelmat ovat valmisteilla. Lisäksi olemassa olevia määrärahoja voidaan jakaa esimerkiksi tulosperusteisesti, ja valtion omistamien yhtiöiden sijoituksia on mahdollista suunnata enemmän vihreään siirtymään.Raportti on laadittu ympäristöministeriön virkatyön koordinoimana osana Euroopan unionin LIFE –ohjelman osarahoittamaa Ilmastoratkaisujen vauhdittaja (ACE) -hanketta. Raportissa on hyödynnetty ilmastorahoituksen asiantuntijaverkoston kanssa käytyjä keskusteluja ja Suomen ympäristökeskuksen laatimia kustannustehokkuuslaskelmia.LisätietojaMiia Berger erityisasiantuntija +358 50 477 0882 [email protected]Santtu Karhinen(kustannustehokkuuslaskelmien osalta) Erikoistutkija, Suomen ympäristökeskus +358 29 525 1889 [email protected]Tietolaatikko: Mitä on vihreä budjetointi?Vihreällä budjetoinnilla tarkoitetaan sekä olemassa olevien että ehdotettujen määrärahojen ympäristövaikutusten kartoitusta ja ympäristövaikutusten kytkemistä entistä vahvemmin päätöksentekoon valtion budjetista päätettäessä. Vihreä budjetointi on jo käytössä joissain valtioissa ja kaupungeissa, ja työkaluna se mahdollistaa ympäristövaikutuksia aiheuttavien talouspäätösten seurannan. Talousarviota laadittaessa vihreässä budjetoinnissa arvioidaan ja huomioidaan kunkin määrärahan, veron tai verovähennyksen vaikutukset ympäristösitoumuksiin ja -tavoitteisiin (myönteinen, kielteinen, näiden sekoitus tai neutraali). Vihreä budjetointi edistää julkishallinnon päätöksenteon tietoperustaisuutta ja avoimuutta sekä kyvykkyyttä arvioida ympäristövaikutuksia.
Ilmastorahoitus on välttämätöntä paitsi ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, myös Suomen kilpailukyvyn, talouden ja turvallisuuden edistämiseksi. Tuore raportti kokoaa yhteen ilmastorahoituksen tilannetta, rahoitusaukkoja, investointihaasteita ja keinoja julkisen ilmastorahoituksen kustannustehokkaaseen kohdentamiseen taakanjakosektorin päästöjen vähentämiseksi.
NordenBladet — Valkoposkihanhien ja merimetsojen aiheuttamien vahinkojen hallintaan tähtäävät lakimuutokset on lähetetty lausuntokierrokselle. Hallituksen esitys sallisi valkoposkihanhien ja merimetsojen suojametsästyksen ja turvaisi valkoposkihanhen aiheuttamien viljelysvahinkojen korvaukset elinkeinonharjoittajille. Lausuntokierros päättyy 11.5.2026.Hallituksen esitys metsästyslain sekä rauhoitettujen eläinten aiheuttamien vahinkojen ennalta ehkäisemisestä ja korvaamisesta annetun lain (RauLaKo) muuttamisesta on lähetetty lausuntokierrokselle. Esityksellä toteutetaan valkoposkihanhia ja merimetsoja koskevat hallitusohjelman kirjaukset. Tavoitteena on vähentää ja hallita runsastuneiden lintukantojen aiheuttamia vahinkoja maanviljelykselle sekä kalataloudelle. Esityksessä valkoposkihanhi ja merimetso lisätään metsästyslaissa mainittuihin riistalajeihin ja samalla rauhoitetaan ympäri vuoden. Molempiin lajeihin kohdistuva suojametsästys mahdollistetaan maatalouden, kalatalouden tai lentoliikenteen kohteiden suojaamiseksi vahingoilta. Samalla mahdollistetaan saaliin hyödyntäminen ravintona, ei kuitenkaan kaupallisesti. Liitännäislakimuutoksena RauLaKo-lakiin tehdään tarvittavat muutokset, joilla turvataan metsästyslain nojalla rauhoitetun valkoposkihanhen aiheuttamien viljelysvahinkojen korvaaminen sekä kyseisten vahinkojen ennaltaehkäisevien hankkeiden avustaminen katkeamatta, kunnes valkoposkihanhen suojeluasema lintudirektiivin liitteissä on päivitetty. Valkoposkihanhi ja merimetso ovat rauhoitettuja luonnonsuojelulailla ja EU:n lintudirektiivillä. Ne ovat molemmat kuitenkin elinvoimaisia lajeja ja runsastuneet viime vuosina huomattavasti. Runsaat kannat aiheuttavat vahinkoja viljelijöille ja kalataloudelle. Hallitus jatkaa hallitusohjelman mukaista vaikuttamistyötä lajeja koskevaan EU-lainsäädäntöön siten, että molempien lajien suojelustatus päivitettäisiin nykyistä kantaa vastaavalle tasolle. Komissio on esittänyt Suomelle, että lintudirektiiviin liittyy kansallisia joustoja. Vastaavia joustoja on käytössä Suomen naapurimaissa, joissa runsastuneet kannat aiheuttavat myös haasteita. Esitys on määrä saada eduskuntaan kevään istuntokauden aikana. Lisätiedot valkoposkihanhia ja merimetsoa koskevasta valmistelusta Sonja Falk, ministeri Essayahin erityisavustaja, p. 050 911 4546, [email protected]Juuso Kilpinen, ministeri Multalan erityisavustaja, p. 029 525 0128 [email protected]Jonas Liimatta, osastopäällikkö, luonnonvaraosasto, p. 0295 162 051, [email protected] (metsästyslaki ja suojametsästys) Aaro Lemetyinen, erityisasiantuntija p. 0295250288, ympäristöministeriö, [email protected] (RauLaKo) Valkoposkihanhien ja merimetsoa koskevat tiedot muualla verkossa Lausuntopyyntömateriaali Lausuntopalvelussa Edellinen tiedote valkoposkia ja merimetsoja koskeva tiedote (26.3.2026)
Valkoposkihanhien ja merimetsojen aiheuttamien vahinkojen hallintaan tähtäävät lakimuutokset on lähetetty lausuntokierrokselle. Hallituksen esitys sallisi valkoposkihanhien ja merimetsojen suojametsästyksen ja turvaisi valkoposkihanhen aiheuttamien viljelysvahinkojen korvaukset elinkeinonharjoittajille. Lausuntokierros päättyy 11.5.2026.
NordenBladet — Tuoreen raportin mukaan suomalaiset vientituotteet vähentävät päästöjä globaalisti korvaamalla saastuttavampia vaihtoehtoja. Ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala korosti hiilikädenjälkeä käsittelevän raportin julkaisutilaisuudessa, että puhtaiden ratkaisujen vienti on Suomelle sekä ilmastoteko että kasvun mahdollisuus.Suomen ympäristökeskuksen (Syke) raportti arvioi, kuinka paljon suomalaiset tuotteet ja palvelut vähentävät päästöjä, kun ne korvaavat saastuttavampia vaihtoehtoja ulkomailla.Uusimpien laskelmien mukaan suomalaisen viennin ilmastokädenjälki on noin 22 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia (CO₂‑ekv.) vuodessa. Kokonaisvaikutus näkyy vahvimmin Kiinassa, muualla Aasiassa ja Tyynenmeren alueella, Venäjällä sekä Lähi-idässä. Suurin hiilikädenjälki syntyy kemianteollisuuden, metsäteollisuuden, metalliteollisuuden ja elektroniikkateollisuuden ratkaisuista.“Suomella on poikkeuksellisen hyvät edellytykset kasvattaa hiilikädenjälkeään: meillä on lähes päästötön sähköjärjestelmä, korkea teknologiaosaaminen ja yritykset, jotka kehittävät ratkaisuja kasvavaan globaaliin tarpeeseen. Tämä työ vahvistaa ilmastotavoitteitamme ja talouden elinvoimaa samanaikaisesti,” ministeri Multala sanoo.Vihreän siirtymän investoinnit kertovat kasvavasta kysynnästäPuheessaan ministeri muistutti, että Suomessa on vireillä poikkeuksellisen laaja joukko vihreän siirtymän investointeja. Elinkeinoelämän keskusliiton ylläpitämällä listalla on jo yli 1300 hanketta, joista yli 27 miljardin euron investoinnit ovat jo valmistuneet. Investointipäätöksiä on tehty yli 17 miljardin euron edestä, ja koko hankekanta ylittää 300 miljardia euroa.“Suomeen suunnitellut vihreän siirtymän hankkeet kertovat kasvavasta luottamuksesta puhtaaseen talouteen. Investoinnit vahvistavat ilmastotavoitteitamme, mutta myös luovat työtä ja kilpailukykyä pitkälle tulevaisuuteen”, Multala totesi.Hallitus pyrkii vahvistamaan investointiympäristöä ja varmistamaan, että mahdollisimman suuri osa hankkeista toteutuu. Tavoitteena on kasvattaa puhtaan talouden kotimaista kasvua ja syrjäyttää fossiilisia ratkaisuja kansainvälisesti suomalaisen teknologian viennin kautta.“On ilo nähdä, kuinka suomalaiset yritykset tarttuvat mahdollisuuksiin ja investoivat puhtaisiin teknologioihin. Tämä työ on keskeistä, kun rakennamme vähähiilistä taloutta kotimaassa ja maailmalla”, Multala sanoo.LisätiedotJuuso Kilpinen Ministeri Multalan erityisavustaja p. 029 525 0128 [email protected]
Tuoreen raportin mukaan suomalaiset vientituotteet vähentävät päästöjä globaalisti korvaamalla saastuttavampia vaihtoehtoja. Ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala korosti hiilikädenjälkeä käsittelevän raportin julkaisutilaisuudessa, että puhtaiden ratkaisujen vienti on Suomelle sekä ilmastoteko että kasvun mahdollisuus.
NordenBladet — Suomi lähettää lausunnoille luonnoksen ennallistamissuunnitelmasta toukokuun aikana. Nykyinen hallitus päättää ennallistamissuunnitelman komissiolle lähetettävästä luonnoksesta ja seuraava hallitus ensimmäisestä valmiista suunnitelmasta. Valmistelun etenemistä esiteltiin kaikille avoimessa webinaarissa 10. huhtikuuta.Ennallistamisasetuksen tavoitteena on parantaa luonnon tilaa laajasti eri ympäristöissä sekä suojelualueilla että niiden ulkopuolella. Ei-hyvässä tilassa olevien luontotyyppien pinta-alasta 30 prosenttia tulee saada ennallistamistoimien piiriin vuoteen 2030 mennessä ja vuoteen 2050 mennessä vähintään 90 prosenttia pinta-alasta. Jos luontotyyppejä ei ole riittävästi, tarvitaan niiden palauttamista.”Luontokato vaikuttaa suoraan ja välillisesti ihmisten terveyteen, turvallisuuteen ja yritysten toimintaedellytyksiin. Parantamalla luonnon tilaa turvaamme tulevien sukupolvien hyvinvointia sekä vahvistamme Suomen omavaraisuutta ja kriisinkestävyyttä. Suomi on sitoutunut luontokadon pysäyttämiseen, mutta samalla haluamme, että asetus toteutetaan Suomen kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla, etenkin kun otetaan huomioon julkisen talouden nykytila”, ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala sanoi.Maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Pekka Pesonen muistutti, että ennallistamissuunnitelman ohjausryhmä on asettanut työlle reunaehdot, joilla suunnitelmasta pitäisi saada asetuksen vaatimukset täyttävä sekä taloudellisesti ja poliittisesti toteuttamiskelpoinen.
”Uskon, että ennallistamista on mahdollista toteuttaa niin, että samalla kun käännetään luonnon monimuotoisuuden kehitys suotuisaan suuntaan, myös kestävän biotalouden ja kotimaisen, kannattavan ruuantuotannon edellytykset voidaan turvata. Tämä on erityisen tärkeää yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden ja huoltovarmuudenkin kannalta”, Pesonen jatkoi.Seuraava hallitus päättää suunnitelmastaSuomi lähettää luonnoksen EU:n komissiolle 1.9.2026 mennessä valtioneuvoston käsittelyn jälkeen. Komissiolla on kuusi kuukautta aikaa antaa palautetta, minkä jälkeen Suomi viimeistelee suunnitelman. Valmis suunnitelma on toimitettava komissiolle 1.9.2027 mennessä.Nykyinen ja seuraava hallitus päättävät ennallistamissuunnitelman toimista vuoteen 2030 asti. Ensimmäisessä suunnitelmassa tavoitteet vuosille 2040 ja 2050 ovat suuntaa-antavia ja täsmentyvät, kun suunnitelma päivitetään vuosina 2032 ja 2042. Toimeenpanosta ja resursseista päättää aikanaan kulloinenkin hallitus ja eduskunta.Suunnitelmassa keinot, ei kohteitaEnnallistamissuunnitelma sisältää keinot, joiden avulla EU:n ennallistamisasetuksen tavoitteet saavutetaan. Suunnitelmassa ei esitetä, mitkä kohteet tullaan ennallistamaan tai suojelemaan. Suunnitelman alkukaudella toimien pääpaino on valtion mailla ja suojelualueilla. Toimet ovat vapaaehtoisia yksityisille maanomistajille. Korvauksia suojelusta on mahdollista hakea esimerkiksi METSO-ohjelmasta, ja myös ennallistamiseen ja luonnonhoitoon on tarjolla tukia ja avustuksia. Ennallistamissuunnitelman keinoja voivat olla myös esimerkiksi lainsäädäntömuutokset ja informaatio-ohjaus.Ennallistamistoimia ei-hyvässä tilassa oleville luontotyypeilleSuomessa on 68 luontotyyppiä, joista erityisesti muutamien suoluontotyyppien, kuten aapasoiden, pinta-ala on hyvin suuri. Valta-osa luontotyypeistä on kuitenkin harvinaisia ja pienialaisia, ja on tärkeää huolehtia myös niiden tilan parantamisesta, vaikkeivat ne juurikaan edistä asetuksen kokonaispinta-alatavoitteita. Metsien luonnonhoitotoimia tarvitaan sekä suojelualueilla että talousmetsissäBoreaalisissa luonnonmetsissä on vähän ennallistamistarpeita mutta sen sijaan palautettavaa pinta-alaa. Lehdot ovat arvokkaita ja usein pienialaisia, ja ennallistamista ja hoitoa vaativat kohteet sijaitsevat pääosin talousmetsissä. Harjumetsissä luonnonhoitotoimet keskitetään lajirikkaille valorinteille. Harjumetsien luontotyypin määritelmän tulkinnasta käydään keskustelua komission ja muiden boreaalisten jäsenmaiden kesken. Ennallistamista ja luonnonhoitotöitä on syytä tehdä kaikkein lajirikkaimmilla kohteilla.Suoluontotyyppien kohdalla tingitään asetuksen ennallistamispinta-alastaSuoluontotyyppien kokonaispinta-ala on 4,7 miljoonaa hehtaaria, josta 2,3 miljoonaa ei ole tilaltaan hyvässä kunnossa. Neljän laaja-alaisimman luontotyypin (aapasuot, boreaaliset keidassuot, puustoiset suot sekä vaihettumis- ja rantasuot) osalta Suomi ei tavoittele asetuksen mukaista ennallistamispinta-alaa. Näiden suoluontotyyppien ennallistamistavoitteiden saavuttaminen olisi erittäin haasteellista. Luonnon monimuotoisuuden turvaamisen kannalta on mielekkäämpää kohdentaa ennallistamistoimet tasaisemmin kaikkiin suoluontotyyppiryhmiin. Nyt tavoiteltaisiin noin 700 000 hehtaarin ei-hyvässä tilassa olevan suopinta-alan hyvin kohdennettua ennallistamista vuoteen 2050 mennessä. Tavoitetta täsmennettäisiin tulevissa ennallistamissuunnitelman päivityksissä. Muiden pienialaisempien suoluontotyyppien osalta toimitaan asetuksen mukaisesti eli asetetaan 90 prosentin ennallistamistavoite vuoteen 2050 mennessä.Ennallistamisen tavoitteet toteutuvat, kun vesien ja meren tila on hyvä Rannikon ja sisävesien luontotyypit kärsivät erityisesti rehevöitymisestä ja vesien tummumisesta. Näiden vesiluontotyyppien pinta-alasta valtaosa kohenisi kohti hyvää tilaa, mikäli vesienhoitosuunnitelmien ja merenhoitosuunnitelman riittävät toimet toteutettaisiin vuoteen 2030 mennessä.Vuoteen 2030 mennessä on tarkoitus poistaa 124 keinotekoista virtavesiestettä, joten vapaasti virtaavien jokien kilometrimäärä lisääntyy 2 242 kilometrillä.Perinneympäristöt ovat luonnon monimuotoisuudelle tärkeitä ympäristöjä. Suunnitelmassa pyritään ratkomaan kunnostuksen ja jatkuvan hoidon organisointi ja resurssit. Heikentämättömyysvelvoite osa ennallistamissuunnitelmaa Suomen tulee ottaa käyttöön toimet, joilla varmistetaan, etteivät ennallistettujen alueiden tila heikkene ja estetään hyvään tilaan saatujen alueiden merkittävä heikentäminen. Lisäksi Suomen tulee varmistaa, että hyvässä tilassa olevat luontotyyppien alueet eivät merkittävästi heikkene. Suunnitellut toimenpiteet on kuvattava ennallistamissuunnitelmassa.Suomi on ilmoittanut komissiolle hyödyntävänsä asetuksen mahdollistamaa joustavaa soveltamista. Se tarkoittaisi, että merkittävä heikentäminen voidaan sallia, jos aiheutuva haitta korvataan muualla Suomessa tehtävillä parannuksilla samaan luontotyyppiin tai lajin elinympäristöön.Hallituksen esitys heikentämättömyysvelvoitteesta on tavoitteena saada lausunnoille elokuussa 2026 ja eduskuntaan marraskuussa 2026 ennen vaalitaukoa.Luontotyyppien tila tunnettava nykyistä paremminEnnallistamisasetuksen toimeenpano edellyttää jäsenvaltioilta nykyistä kattavampaa ja ajantasaisempaa tietoa maa-, sisävesi- ja meriluontotyyppien pinta-alasta ja tilasta. Tietopuutteita on sekä suojelualueilla että niiden ulkopuolella. Velvoitteiden täyttäminen edellyttääkin merkittäviä lisäpanostuksia luontotiedon keruuseen sekä luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen seurantaan.Webinaarissa esiteltiin myös maanpuolustuksellista ennallistamista ja käytiin läpi ennallistamissuunnitelmasta laadittuja vaikutustenarviointeja, jotka käsittelevät maaseutuvaikutuksia, luonnon terveys- ja hyvinvointivaikutuksia ja metsien hakkuumahdollisuus- ja arvonlisäysvaikutuksia. Kansallisen ennallistamissuunnitelman kustannusten ja hyötyjen tutkimus käynnistyy SYKE:n vetämänä, ja tulokset ovat käytettävissä ennen ennallistamissuunnitelman ensimmäisen virallisen version hyväksymistä vuonna 2027.
Suomi lähettää lausunnoille luonnoksen ennallistamissuunnitelmasta toukokuun aikana. Nykyinen hallitus päättää ennallistamissuunnitelman komissiolle lähetettävästä luonnoksesta ja seuraava hallitus ensimmäisestä valmiista suunnitelmasta. Valmistelun etenemistä esiteltiin kaikille avoimessa webinaarissa 10. huhtikuuta.
NordenBladet — Lupa- ja valvontavirasto on aloittanut veroluonteisten ympäristövahinkomaksujen keräämisen tuhansilta toiminnanharjoittajilta. Vuosimaksut vaihtelevat 200 eurosta 30 000 euroon. Maksulla pyritään turvaamaan, ettei valtio joudu maksamaan ympäristön pilaantumisen kustannuksia verovaroin.Ympäristövahinkomaksua on maksettava ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavasta toiminnasta. Maksu peritään joko kerran tai vuosittain. 400 euron kertamaksujen kerääminen vähäistä pilaantumisen vaaraa aiheuttavasti toiminnasta alkoi vuonna 2025, ja vuosimaksujen kerääminen käynnistyy tänä vuonna.Ympäristövahinkorahastoon kerättävillä varoilla varaudutaan maksamaan korvauksia ympäristövahingoista sekä niiden torjunta- ja ennallistamiskustannuksista. Rahaston varoja voidaan käyttää tilanteissa, joissa korvausta ei saada perittyä varsinaiselta vastuutaholta esimerkiksi maksukyvyttömyyden vuoksi tai siksi, että vastuutahoa ei saada selvitettyä. Rahasto korvaa aikaisemman öljysuojarahaston ja pakollisen ympäristövahinkovakuutuksen.Maksu koskee useimpia lupa-, ilmoitus- ja rekisteröintivelvollisia toiminnanharjoittajiaVelvollisuus maksaa ympäristövahinkomaksua koskee käytännössä lähes kaikkia ympäristönsuojelulain perusteella luvan- ja ilmoituksenvaraisia sekä rekisteröitäviä toimintoja. Näitä ovat esimerkiksi erilaiset kaivos- ja jätteenkäsittelytoiminnot, metsä-, metalli- ja energiantuotanto, polttoaineiden jakeluasemat, turvetuotanto ja tietyt eläinsuojat. Ympäristövahinkomaksun suuruuteen vaikuttaa toimintaan liittyvä ympäristön pilaantumisen vaara.Maksuvelvollisuus ei lähtökohtaisesti vaadi toiminnanharjoittajalta toimenpiteitä. Lupa- ja valvontavirasto lähettää vuoden 2026 aikana maksupäätöksen sekä laskun niille toiminnanharjoittajille, jotka kuuluvat vuosimaksun piiriin. 200–30 000 euron vuosimaksu kohdistuu aina edellisenä vuonna harjoitettuun toimintaan.Ympäristövahinkomaksusta säädetään 1.1.2025 voimaan tulleessa ympäristövahinkorahastosta annetussa laissa. Laki annettiin vuonna 2022. LisätietojaYmpäristöasioiden asiakaspalvelu Sähköposti: [email protected] Puhelin: 0295 256 920 (maanantai–perjantai kello 9–15)Lisätietoja medialleYmpäristövahinkomaksu: Katarina Martonen ylitarkastaja Lupa- ja valvontavirasto p. 0295 254 510 [email protected]Ympäristövahinkorahasto:Kati Leskinen erityisasiantuntija ympäristöministeriö p. 0295 250 090 [email protected]
Lupa- ja valvontavirasto on aloittanut veroluonteisten ympäristövahinkomaksujen keräämisen tuhansilta toiminnanharjoittajilta. Vuosimaksut vaihtelevat 200 eurosta 30 000 euroon. Maksulla pyritään turvaamaan, ettei valtio joudu maksamaan ympäristön pilaantumisen kustannuksia verovaroin.
