NordenBladet – Satuin lukemaan ERR:n (Viron YLE) sivustolla ilmestyneen artikkelin ”Muotoilijoita kuhisevasta Virosta ovat maailmalle pystyneet murtautumaan vain harvat”, jossa kirjoitettiin, että Viron muotoilijoiden määrä vain kasvaa, mutta maailmalla heistä on vain pieni osa kyennyt lyömään itsensä läpi.
Esimerkkinä mainittiin, että joulukuussa järjestetyille design-markkinoille Kulttuurikattilassa oli osallistunut töineen 110 muotoilijaa, mutta Euroopassa tai maailmalla on vain harvojen virolaisten muotoilijoiden onnistunut lyödä läpi. ”Sellaista suurta menestystarinaa ei ole tällä hetkellä mainittavana, mutta varmaan onkin niin, että ensin sinun tulee vahvistaa asemasi kotona ja sitten mennä niin sanotusti ulos”, perusteli Viron design-keskuksen viestintäjohtaja Maris Orav.
Virosta ulos murtautumiseen tarvitaan jatkuvaa työtä, kuitenkin meidän muotoilijoillamme on Eurooppaan verrattuna myös vähemmän tukea valtiolta, artikkelissa kerrottiin, ja esiteltiin vain yksi menestystarina. ”Muotisuunnittelija Marit Ilison on eräs viime vuosien menestystarinoista, jonka designia on tällä hetkellä myynnissä 16 liikkeessä ulkomailla”. Siihen oli lisätty, että Ilison päätti kerätä kuuluisuutta heti ulkomailla. ”Me päätimme mennä suoraan ulkomaille”, sanoi Marit Ilison -tavaramerkin toimitusjohtaja Peeter Ilison.
Onko Virossa todellakin yksi menestystarina? Onko todella niin, että ensin pitää saavuttaa asema kotona ja voimistua? Minä en ole sitä mieltä. Erityisesti juuri siksi, että Virossa asemien saavuttaminen on pienten markkinoiden vuoksi suhteellisen hyödytöntä ja Viro tekee kaikkensa tappaakseen viimeisetkin yritteliäät henkilöt ja yrittäjät. Ja minkä perusteella yleensäkään määritetään menestys? Onko menestyvä se, jonka maailma tuntee, joka ansaitsee enemmän, jonka vaatteita on nähty kuuluisuuksien päällä, jonka mallit kävelevät fashion week’oilla, jonka muotoilua on eniten esillä mediassa vai jolla on eniten avattuja kauppoja? Suuremmitta ponnistuksitta minulle tulee mieleen monia ulkomailla hyvin menestyneitä muotoilijoita, jotka ovat hyvinkin täyttäneet jonkin mainituista menestyksen kriteereistä – näiden joukossa minä itsekin brändilläni Ohmygossip Couture, jonka markkinoinnin aloitin juuri ulkomailla (Brasiliassa, Skandinaviassa), sillä Virossa halveksitaan säännönmukaisesti kaikkia. En luonnollisestikaan ole muotoilija enkä tavoittele sellaista titteliä, se ei ehkä ole tässä yhteydessä paras esimerkki ja Ohmygossip Couture on minulle ns. sivuprojekti, mutta numerot puhuvat mielestäni hyvinkin menestyvää kieltään ja yhtenä menestystarinana sen voi kyllä mainita. Haluan sanoa, että Virossa on hyvin paljon menestystarinoita (sekä pieniä, isoja että erittäin suuria) ja niitä pitäisi tunnustaa. Meidän täytyy huolehtia omista ihmisistämme!
Siitä täytyy olla samaa mieltä, että Viron valtio ei tue sen enempää itse kehittyneitä kuin yliopiston tutkintotodistuksen saavuttaneitakaan muotoilijoita eikä myöskään muiden elämänalojen edustajia. Viron valtio tekee kaikkensa, jotta pienyrittäjät kuolisivat pois – sekä veroilla, (olemattomilla) tuilla että turhalla byrokratialla. Viron yritystoiminnan kehityssäätiö EAS (Ettevõtluse Arendamise Sihtasutus), jonka pitäisi olla yrittäjän suuri ystävä, on kautta vuosien kerännyt mainetta lähinnä kähmäilyllään ja nepotismillaan. Tukea sai presidentti (entisen valtionpäämiehen Toomas Hendrik Ilveksen OÜ Eramaan skandaali), tukea sai pääministerin puoliso (entisen pääministerin Taavi Rõivasin puoliso Luisa Värk sai tuntuvia summia yrityksilleen Rahvusdisain OÜ ja OÜ Noodivõti), tukea saavat epäilyttävästi keksityt yritykset, jotka rahan saamisen jälkeen täyttävät vuoden ajan asiakirjoja, mutta sitten eivät enää ole olemassakaan. ”Lahjuksitta” hunajakulhon luo ei pääse – lahjakkuus, voitto ja ahkeruus ovat tässä täysin toisarvoisia. Lahjakkuudella ei ole merkitystä. Ole urheilija, ole suunnittelija, muusikko tai tee jotain muuta. Viron pitäisi erittäin vakavasti miettiä sitä, että nuoret tietävät, että maailma on lahjakkaille avoinna ja jos sinut otetaan kylällä paremmin vastaan kuin kotona, jäädäänkin kylille tai luodaan yritys siellä, missä se jää henkiin. Kysymys ei ole siitä, että ihmisillä ei olisi isänmaallisuutta tai että he eivät rakastaisi kotimaataan. Kyse on pikemminkin siitä, että henkiinjäämisen nimissä tulee tehdä päätöksiä, jotka usein eivät ole sellaisia, kuin monet ehkä sydämessään eli ensisijaisena valintanaan haluaisivat.
Kannustan tukemaan, auttamaan ja tunnustamaan maamme lahjakkaita! Lupaan, että kirjoitan ja tunnustan lahjakkaita ja reippaita ihmisiä myös NordenBladet-sivustolla, sillä nykyisin valtamediassa pääsevät esiin vain ne, jotka ovat ”ostaneet” keskinkertaista palkkaa saavat toimittajat. Jokainen valtio on yhtä vahva kuin sen ihmiset – ja jokainen Viron asukas on hyvä, huolehtivainen ja sisukas! Huolehtikaamme ja rakastakaamme toisiamme ja toivokaamme, että meidän poliitikkomme ja maamme Euroopasta saadun rahan jakajat myös jonain päivänä avaavat silmänsä ja näkevät kauemmas kuin vain omaan puurolautaseensa asti.
Kuva: Ohmygossip Couture
