OHMYGOSSIP – Hyvää uutta vuotta 2022! Siitä on melkoisesti aikaa, kun viimeksi maalasin. Viimeisimmän kukkamaalauksen ”Vuosi rakkautta” tein viime vuoden huhtikuussa (lue maalauksesta TÄSTÄ) ja viimeisimmän hiirimaalauksen viime vuoden maaliskuussa (katso TÄSTÄ).
Kahdeksan kuukautta kului nopeasti ja puuhakkaasti. Kesällä toimin aktiivisesti taide- ja maalausnäyttelyni parissa, joka oli koko kesän ja syksyn esillä Viron kansallismuseossa, ja sen jälkeen työskentelin mediajulkaisujeni (NordenBladet ja OHMYGOSSIP) parissa. Kansallismuseon näyttelyssä oli 14 hiirimaalausta ja vierailijat saivat kuunnella myös ensimmäisen luvun lastenkirjastani ”Hänen Ylhäisyytensä Hiiri Ensimmäinen”.
Kuvat: NordenBladet
Tänä vuonna jatkan muiden töiden ohessa taas kirjan kirjoittamista ja maalaamista. Haluan, että maalaukset kuvittavat ilmestyvää kirjaa ja erillisinä ne koristaisivat kotona lastenhuoneiden seiniä. Kuten näette, tämäkin maalaus on vielä signeeraamatta. Näin siksi, että ensin annan tallentaa maalaukset muistitikulle kirjan kuvituksena käytettäviksi, ja sitten vasta allekirjoitan ja kehystän ne.
Maalaussarja ”Hänen Ylhäisyytensä Hiiri Ensimmäisestä” (Tema Kõrgeausus Hiir Esimene – alkuperäinen nimi viroksi) on suurin taiteellinen hanke minun elämässäni. Kun 22. huhtikuuta vuonna 2020 Allaniin Paliveressä (Lääne-Nigulan kunta Virossa) tutustuin, en vielä tiennyt, että hän alkaa inspiroida minua niin paljon, ja että hänestä tulee uusi avopuolisoni, uusi elämäni rakkaus ja loputon inspiraation lähde! 🥰😘💘 Paliveressä syntyi myös päähenkilön, hiiripoika Ivarin hahmo. Tammikuun alussa valmistui nyt viidestoista hiirimaalaus tästä sarjasta. Hiiripoika Ivar Apodemus ja hänen puuhansa eivät ole kuitenkaan verrattavissa Allanin toimiin, mutta silti Allan on lämpimine olemuksineen, energioineen ja rakkauksineen minulle inspiraation antajana ja tukena kirjan ja maalausten luomisessa. Useammassakin maalauksessa olen ottanut ideoita hänestä otetuista valokuvista ja yrittänyt jäljitellä hänen kehonsa asentoja.
Miten tämä maalaus syntyi? Vuosi alkoi minulla erittäin myönteisesti ja toimekkaasti, ja eilen päätin, että nyt alan maalata! Mutta mitä? Alkuun oli houkutus alkaa tehdä uutta kukkamaalausta, mutta sitten päätin, että teen hiirimaalauksen. Haluaisin kovin lähettää lastenkirjan painoon jo tämän vuoden aikana. Sää oli luminen ja kaunis, ja Allan meni ulos lumitöihin. Muistin heti, että viime vuonna otin paljon kivoja valokuvia puutarhasta ja lumitöitä tekevästä Allanista, ja niin päätinkin maalata hiiren, jolla on lumilapio.
Alla on edellisen talven kuvia kodistani Sakussa, Murimäen tiellä, ja kuva Allanista, josta sain inspiraatiota uusimpaan tauluuni. Välillä Allan vilkutteli minulle pihalta ja lähetti lentosuukkoja ja minä sisällytin koko tuon lämpimän tunteen maalaukseen 🙂 No, sellainen tarina siihen maalaukseen liittyen. Kaikki hiirimaalaukseni on tähän asti maalattu akryyliväreillä (pystysuuntaiselle maalauskankaalle) ja 30×40 cm kokoisina.
Lue päivittäistä elämäntyyliblogiani sivustolta NordenBladet.fi ja katso tekemiäni maalauksia käsityöblogistani sivustolta ElishevaShoshana.com.
NordenBladet – Olen huomannut, että mitä suuremmin johonkin ryhdyn, sitä suurempaa menestystä saavutan. Se on jo kuin kuvio – suuret suunnitelmat onnistuvat ja pienet suunnitelmat epäonnistuvat. Ehkä syy on se, että suhtaudun suurempiin suunnitelmiin vakavammin ja suuremmalla intohimolla. Suuret suunnitelmat tuntuvat alussa yleensä kaikki niin suurilta ja mahdottomilta toteuttaa, että minulla syntyy suuri halu todistaa sekä itselleni että muille, että sellaiset suunnitelmat on sittenkin mahdollista toteuttaa.
Minä pidän haasteista. Työskentelen moninkertaisella nopeudella, kun minulla on tavoite silmissäni. Minulle on täysin tavallista, että asetan niin suuren tavoitteen, että suurin osa ihmisistä nauraa sille. Se on valitettavaa, että ihmiset tekevät suuret suunnitelmat ja projektit naurunalaisiksi ja luopuvat usein puhtaasta mukavuudesta. Luonnollisesti yhdenkään yrittäjän kaikki suunnitelmat eivät aina toteudu tai onnistu, ja oi-oi miten suurta iloa (vahingoniloa) ihmisille aiheuttaa se, että jokin hankkeesi epäonnistuu. Silloin voit olla täysin varma siitä, että median huomiota ja puheenaihetta riittää. On aivan hämmästyttävää, miten paljon iloa ihmisille aiheuttaa muiden epäonni. Olen kuitenkin jo vuosien mittaan tottunut siihen. Yleensä on niin, että mitä suurempaa esteiden asettaminen ja vahingon ilo jo etukäteen on, sitä suuremmalla innolla ja nokkeluudella asian kimppuun ryhdyn. Suuremmin on oikeastaan helpompaa toimia kuin pienemmin. Miksi? Siksi, että alitajunnassa ihmiset oikeastaan haluavat nähdä ihmisiä, jotka toteuttavat suuria asioita. Alussa nauravat, myöhemmin seuraavat tai kopioivat.
Oletteko välillä jotain diiliä tehdessänne kysyneet niin suurta summaa, että itsellekin on kiusallista? Olette lyöneet pöytään niin hullun idean, että sen mielettömyys aiheuttaa kiinnostusta? Minä olen, ja tänään ajattelin juuri sitä, että nimenomaan lähes kaikki suuret ja hullunrohkeat suunnitelmani ovat onnistuneet ja pienet ”pikkuraha”-projektit jäävät odottamaan vastauksia ja haalistumaan. Pidän sellaisista hankkeista, joihin monet eivät uskalla ryhtyä. Pidän sellaisista suunnitelmista, jotka pelottavat minua itseänikin. Haluan kuitenkin kasvaa orgaanisesti ja riskittömästi. En halua elää velaksi. Teen tosin suuria suunnitelmia rahalla, jota minulla vielä ei ole, mutta en käyttää koskaan rahaa ennen kuin se on todella olemassa. En pidä rahalla riskeeraamisesta. Sen sijaan pidän mielettömillä ideoilla riskeeraamisesta ja erilaisten win-win -yhteistyöhankkeiden kehittämisestä.
Today´s success motto! If you wish to be Great and wish to do Great things —
you need great and open minded (even little crazy) people around you! People, who believe in the beauty of their dreams! – Helena-Reet
Minun 9 suositustani siihen, että sinun suuret projektisi onnistuisivat
– KAIKKEIN TÄRKEINTÄ: Varmistu siitä, että projekti, jonka parissa haluat alkaa toimia, on opettavainen tai maailmalle/ihmiskunnalle hyödyllinen/tarpeellinen, jotta sitä tehdessäsi voit itse kasvaa ihmisenä.
– Sinun hyvällä ideallasi ei ole painoarvoa, jos et ala toteuttaa sitä. Ideoita on moninkertaisesti hankalampaa toteuttaa, kuin keksiä.
– Puhu ideastasi, mainosta sitä (älä pelkää, että ideasi varastettaisiin, sillä kuten edellisessä kohdassa kirjoitin, toteutus on hankalampaa kuin idea itse. Hyvä idea on se, johon liittyy jo näkemys siitä, miten se toteutetaan.
– Älä pelästy sitä tosiasiaa, että haluat rakentaa miljardin euron yrityksen, mutta miljoonaakaan vapaata rahaa ei ole. Rahaa on maailmassa paljon.
– Ole sitkeä ja itsevarma. Kun uskot omaan suunnitelmaasi, tee kaikki sen hyväksi, että se toteutuisi.
– Älä kehitä yritystä velkaa ottamalla. Mitä orgaanisemmin yrityksesi kasvaa, sitä rauhallisemmin voit öisin nukkua ja sitä vähemmän suunnitelmasi kärsii talouskriisien aikana.
– Etsi ajatustovereita ja yhteistyökumppaneita.
– Anna maailmalle takaisin… kannattaa tehdä ainoastaan hyvää! Jos ihminen ja yhteiskunta eivät kasva ja kehity spirituaalisesti, sinun suunnitelmasi ei ole kestävä. Jos haluat saavuttaa jotain todella suurta, tiedä, että suuret teot saavat alkunsa pienistä muutoksista. Ole sinä se, joka yhdistää sen ketjun.
– Älä pelkää hävitä, älä pelkää, että sinulle nauretaan. Suuria laivoja saattaa aina lokkien häly. Joskus jokin laiva uppoaa, se täytyy ottaa huomioon. Suhtaudu siihen silloin oppituntina.
Minun viimeisin suuri hankkeeni on Elisheva & Shoshana (E&S) -brändin luominen. Se on ollut yhtä suurta onnistumista ja hyvä esimerkki siitä, että kaikki on mahdollista! Maailman kosmetiikan huippubrändien joukkoon, kuten Estee Lauder, Olay, Lancome, Biore, Shiseido, Dove, Neutrogena jne., meillä on vielä pitkä matka edessämme, mutta vahva alku on tehty. Parissa kuussa olemme Suomen ja Ruotsin myyntipaikkojen lisäksi alkaneet kehittää myyntiverkostoa myös Virossa. Tietysti minun on helpompi aloittaa tällainen hanke kuin pääosalla ihmisistä, sillä minulla on olemassa monimiljoonainen lukijakunta NordenBladet- ja OHMYGOSSIP-sivustoilla sekä sosiaalisessa mediassa – jokapäiväinen kuusikielinen mediakanava.
Elisheva & Shoshanan käsityösaippuat ja kylpysuolat ovat ylväinä skandinavialaisten huippubrändien vieressä, helmikuussa tuomme markkinoille myös vartalo- ja päänahkasprayt, ja kehitettävänä on jo shampoot, balsamit ja nestesaippuat! On todellista ylellisyyttä toimia sellaisen naisellisen asian parissa, joka tekee hyvää sekä omalle perheelle että monille ihmisille maailmassa. Puolustan puhtaampaa maailmaa, terveellisempää elämää! Itse sijoitamme tuotteemme ylellisyyskosmetiikan (luxus-hoitokosmetiikka) joukkoon, sillä tärkein myyntiargumenttimme on laatu ja tuotteiden tehokkuus. Koska nuorempi tyttäreni Ivanka Shoshana on autisti ja herkkä erilaisten tuotteiden suhteen ja itse olen hyvin herkkä erilaisille aromituotteille, niin yksi tavoite on myös tuottaa luontoystävällistä hoitokosmetiikkaa, joka sopii henkilöille, joilla on hyvin herkkä iho ja päänahka. Pääosan raaka-aineista/yrttikasveista kasvatamme omissa puutarhoissamme itse! Tänään tilasin 10.000 uutta pakkausta! Määrät ja numerot kasvavat niin mielettömän nopeasti, että minun täytyy ihan nipistää itseäni, että uskoisin sen! Such a success! Olen niin kiitollinen, että voi toimia sellaisten asioiden parissa, joista pidän ja jotka ovat todellisia haasteita!
NordenBladet – Kun Kajaanissa (lue TÄSTÄ) aamiainen oli syöty, starttasimme matkaan Kuopiota kohti. Minun mielestäni autolla matkailu on puhdasta ylellisyyttä – kellonajat eivät ahdista sinua, auto kuljettaa puolet omaisuudesta mukana, voit pysähtyä siellä missä haluat jne. Tosi mukavaa ja lisäksi se yksityisyys… ei tarvitse istua kenenkään vieressä lentokoneessa, seistä lentokentän lähtöselvityksessä jne.
Kajaanista Sukevan, Soinlahden, Iisalmen, Peltosalmen, Kirman, Nerkoon, Lapinlahden, Mäntylahden, Alapitkän, Pöljän, Aappolan, Siilinjärven ja Sorsasalon kautta on Kuopioon E63-maantietä pitkin matkaa 170 km (n. 2 h ajoa).
Nykyisin Kuopio on 118.434 asukkaallaan Suomen yhdeksänneksi suurin kaupunki. Kreivi ja Ruotsin kenraalikuvernööri Pietari Brahe nuorempi perusti Kuopion kaupungin vuonna 1653, mutta virallisesti Kuopio tunnustettiin vasta vuoden 1775 marraskuussa, kun Ruotsin kuningas Kustaa III vaati kaupungin perustamista ja tunnustamista. Lähes neljännes Kuopion pinta-alasta on vesistöjä ja puolet metsää – jonka vuoksi yleisvaikutelma on hyvin kaunis. Minä niin pidän luonnosta! Kuopiossa on erittäin suloinen vanhakaupunki (kiva toriaukea, kiinnostava kauppahallirakennus ja historiallinen kaupungintalo). Vietin lasten kanssa Kuopiossa kaksi päivää. Olin varannut Sokos Puijonsarvessa kaksi yötä, mutta lapset halusivat niin kovin SPA:han (sellaisessahan ei oltu aikoihin käyty… iccc) ja niinpä peruin varauksen ja menimme yhdeksi yöksi Rauhalahti SPA:han. Lapset taputtivat ilosta käsiään ja meillä oli oikein mukava ilta.
Toisena päivänä kävimme Kuopion keskustassa shoppailemassa (ostin talvipusakan, lyhyen manttelin, kaksi villapaitaa ja uuden matkalaukun), etsimme myös Elisheva & Shoshana -kosmetiikkabrändille yhteistyökumppaneita (ja tällä hetkellä neuvottelut ovatkin käynnissä yhden keskustassa olevan putiikin kanssa… joten todennäköisesti pian voi E&S-käsityökosmetiikkaa hankkia Kuopiostakin!), sitten tapasin erään vuosien takuisen ystävättäreni ja illalla otimme Estella Elishevan (avautuvassa kuvassa) kanssa Puijonsarvi-hotellissa OHMYGOSSIP Teen:iä varten valokuvia Ohmygossip Couture -paidoissa. Yritän ripustaa gallerian joskus lähiaikoina sivustolle.
Kuopiossa on monia nähtävyyksiä, riippuu siitä, mitä kukakin haluaa nähdä. Tunnetuimpia nähtävyyksiä ovat esimerkiksi arkkitehti Seppo Ruotsalaisen piirtämä 75 metrin korkuinen Puijon torni 100-paikkaisine pyörivine ravintoloineen (Puijontie 135, 70300) ja Kuopion taidemuseo (Kauppakatu 35, 70100). Me olimme saaneet tiedoista ja nähtävyyksistä jo yliannoksen, joten nautimme yksinkertaisesti lomasta. Olisi ollut kiva käydä Kuopiosta itään Joensuussa ja aivan Venäjän rajalla Ilomantsissa, mutta aloimme jo kaivata kotiin, ja siksi ajattelimme, ettemme tee kiertoajelustamme enää suurempaa. Olimme kulkeneet jo yli 3.000 kilometriä! Seuraavassa Suomen kierroksen matkablogissa sitten taas uusia kaupunkeja ja uusia upeita elämyksiä!
NordenBladet – Keski-Suomessa sijaitseva Kajaani on Kainuun alueen keskus ja pääkaupunki. 37.039 asukkaan kaupunki perustettiin 1600-luvulla, kun männystä saatavan tervan tuotanto ja tervakauppa kasvoivat vauhdilla. Kaupungin perusti vuonna 1651 Ruotsin pääsyyttäjä Pietari Brahe. Viime aikoihin asti kaupungin paikallista taloutta johti pääasiassa puutavara- ja paperiteollisuus, kunnes vuosina 1907-2008 toiminut Kajaanin paperitehdas suljettiin. Mediaan Kajaani on päässyt öljykatastrofillaan. Vuonna 2012 tapahtui Kajaanissa nimittäin suuri öljyonnettomuus ja 110.000 litraa öljyistä vettä vuoti jokeen ja virtasi Oulujärveen.
Kajaani on oikeastaan sijainniltaan kiinnostava useiden kauppateiden risteyspaikka, jota ympäröivät sadat pikkujärvet. Retkeilijöille, pyöräilijöille ja melojille kaupunki on kesäisin ehdottomasti mukava paikka aktiiviseen urheiluun. Sympaattinen pieni keskusta puoteineen ja vuonna 1831 rakennettuine raatihuoneineen jättää viihtyisän vaikutelman.
Vietimme Kajaanissa yhden päivän ja yhden yön. Olimme tosin alueen kalleimmassa hotellissa, mutta yö oli kuin painajainen. Ihmiset melusivat hotellin käytävillä puoleen yöhön saakka, koirat haukkuivat ja hyönteismyrkky, jota hotellihuoneen kaappeihin oli suihkutettu, oli tukahduttaa. Jos alussa ei olisi ollut todella täydellisen ystävällistä ja upeaa vastaanottovirkailija-tyttöä, joka otti meidät hotelliin vastaa maailman lämpimimmällä tavalla, olisimme todennäköisesti vielä puolen yön aikaan muuttaneet pois. Keskenämme ajattelimme, että kun hotelleille annetään tähtiä, tarkastetaankohan myös muutaman vuoden päästä, onko taso säilynyt samana?! Hotellin ulkoinen ilme (julkisivu) ja vastaanottokerros olivat erittäin kauniita ja vasta remontoituja, mutta hotellihuoneet olivat kuin toisesta aikakaudesta. Hotellin aamiainen oli sen sijaan hyvin maistuva (yksi koko matkan parhaista)! Esimerkiksi graavi lohi – minun suosikkini! Yummmm… Lapsille puolestaan oli suuri erillinen valikoima ruokia, joita saattoi itselleen annostella Muumi-astioihin. Ohh, miten minä rakastan Muumeja. Niin kiva ystävällinen perhe ja koko ne Muumi-maailman olot ovat niin ystävälliset ja mahtavat. Ivanka Shoshana muuten kutsuu minua hemmotellen Muumi-Mammaksi, itse hän on Niiskuneiti ja Estella Elisheva on Pikku Myy – sellainen leikki meillä. Pari vuotta sitten kävimme Naantalissa Muumimaassa ja muutenkin Turun ympäristössä – Väskinsaarella, Suomen presidentin kesäasunnossa Kultarannassa jne. Siitäkin kirjoitin monta, monta matkablogia (katso TÄSTÄ) 🙂
Entä mitä kiinnostavaa Kajaanissa voi tehdä? Jos etsitte internetistä tietoa Kajaanin nähtävyyksistä, luettelo on lyhyt. Kiinnostavimmista turismimagneeteista/nähtävyyksistä on mainittu Kajaanin raatihuone, Kajaanin ja Paltaniemen kirkot, Kajaanin linnoituksen rauniot (Linnankatu 27, Kajaani 87100), Kajaanin taidemuseo (Linnankatu 14, 87100) ja Kajaanin kaupunginteatteri (Kauppakatu 14, 87100 Kajaani), Pietari Brahen muistomerkki ja Höyrylaiva Kouta (osoite: Kalkkisillantie 4, Kajaani 87200), laiva, joka tekee Oulujärvellä ajeluita. Vuosina 1956-1982 Suomen presidenttinä ollut Urho Kekkonen syntyi Lepikon tilalla Pielaveden kylässä, josta muutti 11-vuotiaana Kajaaniin. Kajaanin puistoon, joka sijaitsee Koivukoskenkadun ja Kirkkokadun välissä, on myös hänelle pystytetty muistomerkki. Samassa puistossa (osoitteessa Väinämöisenkatu 18, 87100 Kajaani) on myös muistomerkki ”Isänmaan puolesta”.
Kun on ajellut ristiin rastiin koko Suomen länsipuolen ja Pohjois-Suomen, voi sanoa, että Keski-Suomi ja Länsi-Suomi ovat varakkuudeltaan ja arkkitehtuuriltaan melkoisen erilaiset. Kuten aina, jostain syystä länsipuoli on varakkaampi ja itäpuoli köyhempi. Monissa Suomen pikkukaupungeissa on aika ikään kuin pysähtynyt, skandinavialainen hyvinvointi ja varakkuus eivät ole niihin vieläkään todella saapuneet – esimerkiksi vaikka Puolanka ja Pudasjärvi, joista kirjoitin edellisessä matkakirjeessäni (ks. TÄSTÄ), ja hyvin monet muutkin Keski- ja Itä-Suomen pikkukaupungit. Kajaanissa oli myös tunnettavissa, että kaupungille voisi olla tarpeen pieni rahoitusapu. Turistien kaupunkiin houkutteleminen ja kaupungissa piteleminen vaatisi minun mielestäni vahvempaa kaupungin promoamista. Siellä päin on varmasti enemmän helmiä löydettävänä. Yleisesti olen meidän Suomen automatkastamme erittäin haltioissani ja ajatuksissani suunnittelen jo uusia kiertomatkoja. Näet niin paljon erilaisia paikkoja! Joskus haluaisin nähdä vielä Suomen itäisimmänkin puolen (Nurmeksen ympäristö, Joensuun seutu, Ilomantsin alue jne.). Suomessa on hyvin turvallista ja mukavaa matkustaa autolla. Seuraavassa blogissa matkamme vie meidät Kuopioon!
NordenBladet – Meidän Suomen kiertomatkamme kahdeksantena päivänä suuntauduimme Rovaniemeltä (lue matkakuvaus TÄSTÄ) Kajaaniin. Meillä oli pitkä ajo edessä. Googlen välimatkan mittaaja näytti n. 385 km (4 h 45 min.), kun ajetaan teitä E75 ja E8. Koska meillä oli vapaa aikataulu, kuljimme taas omassa tahdissa ja pysähdyimme missä halusimme.
Ajoimme ensin Rovaniemeltä Kivitaipaleen, Narkauden, Ruonakosken, Portimon ja Nuupaksen kautta Ranualle. Se on todella kiva alle 4.000 asukkaan lappilaiskunta, jossa asuu 1,13 ihmistä neliökilometrillä – tosi upeaa! Pidän siitä, ettei olla toisensa niskaan hengittämässä. Pieni kunta jakautui 21 pikkuriikkiseen kylään (Asmunti, Hosio, Impiö, Kelankylä, Kortteenperä, Kuha, Kuukasjärvi, Mauru, Nuupas, Petäjäjärvi, Pohjaslahti–Piittisjärvi, Portimo, Putkivaara, Raiskio, Rovastinaho, Saariharju, Saukkojärvi, Sääskilahti, Teerivaara, Telkkälä ja Tolja). Ranua tunnetaan kauniista luonnostaan ja lukuisista järvistään – pienessä kunnassa niitä on peräti 569! Kuuluisuutta tuo myös Ranuan eläinpuisto (Ranua Zoo). Kyseessä on Euroopan pohjoisin eläintarha, jossa voi nähdä myös monia arktisia eläimiä – esimerkiksi jääkarhun.
Matkamme jatkui edelleen Raunalta Asmutin kautta Pudasjärvelle. Pieni paikka, joka jostain syystä vaikutti tuona hetkenä hieman masentavalta.
Pudasjärveltä ajoimme Jatkon, Hirvaskosken, Ervastin ja Auhon kautta Puolangalle. Lähes kaksi tuntia ajo keskellä hylättyä maisemaa… Ehkä pari autoa tuli vastaan sillä osuudella. Näkymä oikealle – metsää, näkymä vasempaan – metsää. Toisaalta ikävää, mutta toisaalta ilahdutti mieltämme. Kaikkialla, missä ihminen on käynyt, ei olekaan tehtaita ja roskaa. Ja sitten yhdessä paikassa näimme taas poroja, vaikka edellisessä postituksessa kirjoitinkin, ettemme enää nähneet. Nyt kuvia katsellessa tulee mieleen, että sittenkin näimme, mutta ne olivat merkittyjä.
Puolanka (Puolango) on vieläkin harvempaan asutettu kunta kuin Ranua. Puolangan 17 kylässä (Aittokylä, Auho, Joukokylä, Kivarinjärvi, Kotila, Kongasmäki, Leipivaara, Lylykylä, Naulaperä, Puokio, Puolanka, Rasinkylä, Suolijärvi, Vihajärvi, Väyrylä, Yli-Oterma, Törmänmäki) eli 31. elokuuta 2018 laskennan mukaan 2637 asukasta, joka tarkoittaa 1,07 henkeä neliökilometrillä. Ranuan tapaan Puolankakin on täysin suomenkielinen (kuten tiedätte, pääosa Suomesta on kaksikielistä – suomen- ja ruotsinkielistä). Tästä tosiasiasta huolimatta puhdasta suomalaista ei enää juurikaan näe. Luulin jostain syystä, että maaseutupaikkakunnat ovat siinä suhteessa edelleen koskemattomia-sekoittamattomia, että maalla asuisi lähinnä suomalaisia. Nykyisin katukuva on samalla tavalla värillinen niin Helsingissä kuin Pohjois-Suomessakin. Iranilaisia, irakilaisia, turkkilaisia ja muiden kansallisuuksien edustajia melko paljon. Valkoista skandinavialaista posliini-ihoa, vaaleaa tukkaa ja sinisiä silmiä, kuten vielä 25 vuotta sitten, näkee yhä vähemmän. Luulen, että pohjoismainen naisen löytää 100 vuoden päästä vain kansanrunoudesta ja eepoksista – jos on olemassa sellaista väkeä, joka vielä kunnioittaa kulttuuria. Nykyisinhän kaikki on sekoittunut. Naisen ja miehen oheen on ilmaantunut jopa sukupuoleton kolmas sukupuoli. Sosiaalisessa mediassa ylistetään jo vuosia robotteja – keinoälyä. Robotti-influencereilla (tyyliin @lilmiquela) on enemmän seuraajia kuin oikeilla ihmisillä. Minua todella kiinnostaa, milloin ihminen sanoo ”nyt riittää”, minä tämän virran mukana en enää kulje. Milloin aletaan arvostaa todellisuutta?! Jossain mielessä se onkin yhteiskunnan uusi todellisuus. Minusta VIP/Glamour versus Todellisuus/Aitous ovat vaihtaneet paikkoja ja nykyisin ”oikeat asiat” ovat ylellisyystavaraa ja kaikki se, mikä vuosia sitten oli haluttua ja vaikeasti tavoitettavissa olevaa, on kuin massatuotantoa.
Mutta Puolangasta. Suomen suurin koski Hepoköngäs sijaitsee Puolangan keskustasta 16 km päässä olevassa kansallispuistossa. Paljon kaunista, edelleen pilaamatonta luontoa! Erittäin kiehtova fakta Puolangasta on se, että Suomen nykyinen pääministeri Juha Sipilä kasvoi ja vietti koko lapsuutensa ja nuoruutensa juuri täällä. Hyvä esimerkki siitä, että yritteliäs ja kunnianhimoinen ihminen voi murtautua suureen politiikkaan tai liikemaailmaan pienenpienestäkin paikasta. Olen iloinen siitä, että henkilöllä, joka on niin korkealla paikalla, on juuret ovat nimenomaan pienellä paikkakunnalla, ja joka siten tietää myös, millaiselta elämä pääkaupungin ulkopuolella näyttää.
Puolangalla teimme pienen pysähdyksen syödäksemme lounasta. Pysähdyimme paikallisessa Esterin ravintolassa (Ouluntie 4, 89200 Puolanka). Ruoka oli maukasta ja palvelu nopeaa. Otimme pitsan (9,50), kanasalaatin (16,90), ranskanperunat (5,50), kannun vettä (1.-) ja kahvin (1,60).
Nyt odotimme jo malttamattomina, että saapuisimme määränpäähämme Kajaaniin. Ajettavaa oli vielä hiukan alle 100 km. Huristimme yhteen menoon Leipivaaran, Paltamon ja Jormuan kautta Kajaaniin, jossa pysäköimme auton ja menimme hotelliin. Kajaanista kirjoitan enemmän sitten seuraavassa matkablogissa!
NordenBladet – Oli sääli lähteä Leviltä pois, koska siellä oli aivan ihanaa (lue blogikatsaus TÄSTÄ ja yleistietoa siitä, mitä jännittävää Levillä voi tehdä, TÄSTÄ), mutta olimme automatkalla Suomen ympäri, ja oli aika liikkua eteenpäin. Meitä odottivat uudet paikat ja uudet tapahtumat! Tänään meitä odotti ajo Rovaniemelle, jossa suunnittelimme yöpyvämme kaksi yötä.
Leviltä Rovaniemelle on n. 2 h ajomatka (noin 150 km). Suunnitelmissani oli poiketa myös matkan varrelle jäävässä Särestöniemen museosta (Särestöntie 880, 99119 Kaukonen), mutta todennäköisesti auton GPS oli seonnut, sillä se vei meidät metsäteitä pitkin jollekin tyhjänpäiväiselle joutomaalle… Yhtenä hetkenä, kun laitteen mukaan ”saavut kohteeseen 800 metrin päästä”, käänsin auton ympäri, sillä pelkäsin sen jäävän ”tiehen” kiinni. Kittilän-Rovaniemen tie oli tosin Kolarin-Levin tiehen verrattuna vain hieman pienempi elämys, mutta luontoa ja poroja näki täälläkin. Minulle koko Lapin suurin elämys ovat porot – ne ovat yksinkertaisesti niin kiehtovia! Suurten ja sankkojen pohjoismaisten metsien kanssa ne luovat minulle juuri sitä mystiikkaa, jota olin lähtenyt sieltä etsimään. Lapland is sooo lovable! Pidän eläimistä eniten vapaassa luonnossa – siksi ajankin mieluummin lasten kanssa luontoon ja katselemaan eläimiä metsässä, kuin menemistä jollekin poro- tai husky-tilalle, jossa näitä eläimiä käytetään esittelyyn ja turistien vetämiseen. Kuitenkin kaupunkilainen, jolla on koko ajan kiire ja kiire, ei tosiasiassa eläimiä muuten näkisikään – joten onkin hienoa, että sellaisia paikkoja on olemassa, muuten ihmiset etääntyisivät eläimistä ja luonnosta täysin.
Tavallinen kahden tunnin matka venyi meitä taas viisi-kuusituntiseksi, koska koko ajan pysähdyimme nauttimaan luonnon kauneudesta, katsellaksemme ja kuvataksemme poroja ja sitten jakaaksemme sitä kauneutta välittömästi Instagrammissa / Snapchatissa seuraajillemme. Siellä täällä poikkesimme matkan varrella olleisiin pikkukyliin (Kaukonen, Lohiniva, Molkojoki, Meltaus, Patokoski, Marraskoski, Tapionkylä, Sinettä). Kittilän-Rovaniemen maantie nro 79 kulkee koko matkaltaan Suomen pisintä jokea – Ounasjokea – noudatellen. Ounasjoen pituus on noin 299,6 kilometriä (186,2 mailia).
Lounaaksi saavuimme Rovaniemelle ja päätimme heti aloittaa Rovaniemen suurimmasta vetonaulasta – kuumimmasta ohjelmanumerosta ja nähtävyydestä – Joulupukista. Koska itsekin sekoitimme asiat, kerron heti selvitykseksi, että Santa Park (Tarvantie 1, 96930 Rovaniemi) ja Santa Claus Holiday Village (Tähtikuja 2, 96930 Rovaniemi – n. 8 km Rovaniemen keskustasta) ovat kaksi eri asiaa, mutta ne sijaitsevat lähekkäin (n. kilometri tai kaksi väliä). Ensin mainittu oli vielä kiinni (avataan marraskuun puolivälissä), kun lokakuussa Suomen matkallamme Rovaniemellä olimme. Santa Claus Holiday Village on sen sijaan pieni ”kyläpahanen”, jossa on kahviloita ja suuri matkamuistokauppa ja jossa voi maksusta valokuvauttaa itsensä Joulupukin kanssa tämän postitoimistossa. Meidän perheessämme vietetään joulukuussa sekä hanukkaa että joulua – mutta viimeksi mainittua emme yhdistä mitenkään uskontoon. Tontut ovat meille jännittäviä taikaukkoja ja Joulupukki pitkä- ja valkopartainen mies Lapista, joka rakastaa lapsia ja tuo heille lahjoja. Meille Joulupukki on samanlainen lastenkirjasankari kuten Pokut (jotka asuvat Etelä-Virossa), koiratyttö Lotte (joka asuu Pärnussa) tai Muumipeikot (jotka asuvat Naantalissa).
Lapset (varsinkin Ivanka Shoshana) odottivat jännittyneinä saavansa nähdä oikean Joulupukin, mutta niin viileää suhtautumista en lapsilta odottanut. Rehellisesti sanottuna olin itsekin pettynyt. Suurelta osin kaupallinen juttu – olisi edes hyvin järjestetty uskottava ja suloinen liiketapahtuma, mutta ei, oli lähinnä sellainen pikabisnes…. Hyvin kiinnostavaa käytävää pitkin tulimme Joulupukin luo, jolla oli epäluonnollinen tekoparta ja kädessä kännykkä (jonka hän tietysti nopeasti sujautti piiloon). Ennen kuin lapset saivat Joulupukin nähdä, oli kylttejä, joissa kerrottiin, että siihen ja siihen hintaan voi kuvauttaa itsensä Joulupukin kanssa. Ohh… Kukahan mahtaa olla paikan markkinointijohtaja? 😀
Rovaniemi on sijoittanut Joulupukki-tarinansa promoamiseen miljoonia, siksi paikka on näkemisen arvoinen joka tapauksessa. Vaikka kaupallisuudella ja aidolla elämyksellä onkin selvä eronsa, odottaisi enemmän sielulla tehtyä kohdetta… Tarina on hyvä, mutta ”sen kertominen” voisi olla huomattavasti maagisempi ja mystisempi! I think. Myönteistäkin puolta siellä oli – kylän kahviloissa oli paljon herkullista syötävää, kivoja paikallisia matkamuistoja voi ostaa tuliaiseksi ja tunnin tai pari voi viettää vaihtelua sisältävää aikaa – joten siellä päin ollessa kannattaa kyllä poiketa. Perheen/lasten kanssa vietetty aika on minulle aina ihanaa ja sellaisia kiehtovia ”koko perheen paikkoja”, joissa voisi käydä, ei loppujen lopuksi kovin paljon olekaan.
Kun Joulupukki oli nähty, majoituimme hotelliin – tunsimme, että matkamme ”selkäranka” oli taitettu. Sisimmässämme tiesimme, että todennäköisesti kaikki jännittävin oli meillä jo Lapissa ja Suomessa kokonaisuutenakin siihen mennessä nähtynä, mutta ajasta edelle kiiruhtaen voin kertoa, että todellisuudessa asia ei ollut aivan niin. Meillä oli Suomen kiertomatkallamme edessämme vielä lukemattomia yllätyksiä, jännittävää nähtävää ja löydettävää! Silti poroja emme enää matkallamme tien varressa nähneet ja toivo nähdä revontulia (northern lights /aurora borealis) himmeni joka kilometrillä, joka vei meitä sitten Etelä-Suomen suuntaan.
Minun täytyi illalla tehdä töitä valmistautuakseni seuraavana päivänä pidettävään minineuvonpitoon NordenBladetin Pohjois-Suomen tiimin kanssa. Ivanka Shoshana (10) alkoi leikkiä leluillaan ja Estella Elisheva (12) meni joksikin aikaa yksinään kaupungille. Annoin luvan mennä yksinään, kunhan pysyttelee vain hotellin lähellä. Matkapuhelin, turvallisuuden vuoksi kaksi GPS-lähetintä ja minun pankkikorttini käsilaukussa päästin hänet yksin kaupungille – ensin oli kertonut tunnin ajan erilaisista mahdollisista erilaisten vaarojen vaihtoehdoista ja vetosin häneen, että hän pienin väliajoin soittaisi minulle. Estella kävi ravintolassa syömässä jotain vegaanisalaattia ja toi tullessaan minulle ja Ivankalle pyynnöstämme hampurilaiset. Vaikka olinkin kuvitellut Rovaniemen paljon pienempänä, se on melkoinen (suur)kaupunki – teollisuutta, kerrostaloja, monikaistaisia teitä jne. Kaupunkimainen kaupunki, mutta ns. keskusta on miellyttävän pieni ja kompakti – heti hotellin lähellä on monia ravintoloita ja kauppakeskuksia. Kaikki suuremmat ja tunnetummat hyvä hotellit ja ravintolat ovat lähes kivenheiton päässä toisistaan, voisi melkein sanoa, että käytännössä vierekkäin rivissä. Olimme Rovaniemellä kaksi päivää ja kaksi yötä ja tähän aikaan mahtui koko joukko hienoja elämyksiä.
Seuraavana aamuna olimme aikaisin jalkeilla. Hotellin aamiainen oli verraton, samoin interiööri, mutta lakanat aiheuttivat sekä minulle että Estellalle allergiaa. Kotona pesen lakanat aina miedolla pesuaineella ja huuhtelen vielä toisenkin kerran, jotta lakanat olisivat tuloksena hyvin puhtaita pesuaineesta ja kemiasta. Yhden tai kaksi yötä hotelleissa yöpymistä iho kestää, mutta kun hotellista hotelliin asutaan kuten pitkällä matkalla on tapana, niin se saa pian ihon tuntemaan. Ajattelin jopa, että seuraavalle pitemmälle matkalle otan mukaan omat lakanat 🙂
Kysyin lapsilta, haluaisivatko he mennä uudelleen Joulupukin luo – mutta he eivät halunneet. Niin sitten päätimme, että käymme kaupungilla ja ajelemme Rovaniemeä katselemassa. Minulla oli lounaan aikaan kaksi lyhyttä neuvonpitoa Rovaniemellä – yksi NordenBladetin Pohjois-Suomen tiimin jäsenten kanssa ja yksi Elisheva & Shoshanan brändiin liittyen. Ulkomailla pidetyt neuvottelut tekevät minuun aina erityisen vaikutuksen – joskus haluaisin nipistää itseäni uskoakseni, että kaikki on totta. Hoitaa liiketoimia koko Skandinaviassa on dream come true. Hassua on se, miten itsestään selvänä siihen kaikkeen jo suhtaudun – pari vuotta sitten asetetut tavoitteet ovat tänään todellisuutta. Todellisuudessa minun pitäisi kehua itseäni, pysähtyä hetkeksi ja nauttia/juhlistaa tätä kaikkea!
Levin yrittäjien tapaan Rovaniemen yrittäjätkin järjestävät turisteille erilaisia safareita huskeilla ja poroilla, ja toimintaa riittää kaiken ikäisille. Rovaniemellä sijaitseva tiedepuisto ja museo Arktikum Science Museum (Pohjoisranta 4, 96200 Rovaniemi) järjestää ympäri vuoden kiinnostavia tilaisuuksia – esimerkiksi luentoja, markkinapäivän ja jopa filmifestivaatit.
Rovaniemellä olisi ollut uutta nähtävää vielä vaikka kuinka, samoin minulla oli kaksi tapaamista paikallisten Lapin median edustajien kanssa sovittuna, mutta valitettavasti aika ei ole loputtoman joustavaa. Samoin kuin Torniossa (lue matkakirjettä TÄSTÄ), minun matka-aikatauluni erehtyi ”hieman”, jonka vuoksi vierailu Daily Finlandin toimituksessa ja tapaaminen lehden päätoimittajan hra O. H. Ruhinin kanssa sekä suunnitelma sopia tapaaminen myös Lapin Kansan päätoimittaja A. Kokkosen kanssa jäivät ajanpuutteesta toteutumatta. Minun täytyi luopua molemmista. Kaksi päivää Rovaniemellä kuluivat nopeasti ja matkamme seuraavaksi kohteeksi oli suunniteltu Kajaani. Siitä sitten seuraavassa postituksessa!
NordenBladet – Meidän suuri Suomen kiertomatkamme on johtanut meidät jo todella pohjoiseen, ja kuten edellisessä postituksessa kuvasin (lue TÄSTÄ), mitä pohjoisemmaksi, sitä kiehtovammaksi Suomi muuttuu. Kolarin ja Kittilän välinen tie oli kuin satua – poroja oli kaikkialla teiden varsilla ja myös maatiellä. Minä ja lapset huokailumme ja taivastelimme joka kilometrillä, jonka kuljimme. Se oli erittäin ainutlaatuinen tunne. Lisäksi näillä seuduilla on vähän asutusta ja paljon luontoa, josta todella pidän.
En uskaltanut ajaa kovaa, etten ajaisi päin poroja, ja teimme pysähdyksen jokaisella kannolla ottaaksemme valokuvia, joten ajo Oulusta Kolarin kautta Sirkkaan kesti uskomattoman kauan. Kun lopulta saavuimme perille, oli kello jo kahdeksan ja olin ajosta melkoisen väsynyt. Ennen matkaa olin tehnyt kunnolla läksyni ja harkinnut perusteellisesti, missä eri paikoissa yöpyisimme saadaksemme matkasta kaiken mahdollisen. Pohjois-Suomen Sirkassa valinta lankesi Levi Hotel SPA:lle (Levintie 1590, 99130 Sirkka, Suomi) – mukavin paikka pysähtyä lasten kanssa – hyvä sijainti keskustassa, mukava, suuri ja maksuton pysäköintialue, laadukas hotelli, luksushuoneet, hyvätasoinen palvelu, useita hyviä ravintoloita, SPA- ja allaskeskus, lyhyt matka jalan kaikkialle (esimerkiksi laskettelumäelle, matkamuistokauppoihin). Sanalla sanoen kaikki, mitä yhdessä paikassa tarvitaan. Majoittumisestamme superylellisen teki sekin seikka, että Superior-huoneeseemme oli liitetty myös siihen yhteydessä oleva Junior-sviitti, joten meillä oli yhteensä kaksi erillistä makuuhuonetta, kaksi erillistä WC:tä ja kylpyhuonetta, saunaosasto, kaksi parveketta ja pienemmistä mukavuuksista puhumattakaan (kolme isoa taulutelevisiota, kassakaappi, silityslauta ja silitysrauta, vaatteidenkuivatuskaappi, Wifi, tohvelit, aamutakit jne.). Lapsille oli lahjaksi asetettu kaksi koria käsityösuklaineen, limsoineen ja karkkeineen sekä pehmeitä leluja, ja huoneessa meitä odotti complimentary (maksuton) kutsu kolmelle Kekäle-ravintolaan (Levin uusin ja suosituin huippuravintola) sekä tervehdyskortti hotellin managerilta. Lisäksi hotellin johtaja saapui tervehtimään meitä henkilökohtaisesti! Olen niin liikuttunut siitä, että NordenBladet otetaan kaikkialla vastaan niin sydämellisesti ja henkilökohtaisesti – se antaa niin lämpimän tunteen! Kiitos siitä upeasta yllätyksestä ja lahjasta!
Kun olimme tutustuneet kaikkiin huoneisiin ja lisätiloihin, päätimme mennä vielä samana iltana hotellin oheen kuuluvaan LEVI SPA:han. Vaikka SPA onkin eri talossa kuin hotelli, sinne pääsi kivasti käytävien kautta, menemättä ulos. SPA oli erittäin mukava ja iso, ja pidin siitä, että oli kivoja putkia, mutta mikään niistä ei ollut vaarallinen – liian nopeasti virtaava tai liian korkealta syvään veteen putoava. Minulle äitinä se teki olon paljon miellyttävämmäksi. Suomalaisten ”SPA-keskusten asiantuntijana” voin sanoa, että minusta se on Suomen paras SPA, ja jos ei paras, niin joka tapauksessa TOP 3:en kuuluva. Miellyttävän lämmin vesi, paljon erilaisia altaita, saunat, kaksi suurta erillistä allasosastoa sisällä ja altaita ja porealtaita ulkona. Lisäksi tunturille avautuu mahtava näkymä!
SPA:n jälkeen tein tietokoneella vähän töitä, Ivanka Shoshana levitti leikkikalunsa olohuoneeseen ja leikki niillä, samalla kun Estella Elisheva puuhaili sosiaalisen mediamme parissa. Koko Suomen ympärimatkastamme, jonka teimme loka-marraskuussa, teimme live-lähetyksen myös Instagramiin (@helenareetennet) ja nyt yksi toisensa jälkeen ilmestyviä matkakirjeitä voi lukea neljällä kielellä olevilta sivustoilta – viroksi (NordenBladet.ee), englanniksi (NordenBladet.com), suomeksi (Ohmygossip.fi) ja ruotsiksi (Ohmygossip.se). Matkakirjeissä kerron missä tarkalleen kävimme ja jaan hyödyllistä tietoa ja kiinnostavia faktoja sekä kiinnostavia linkkejä Suomen eri paikoista – kuumista matkailukohteista, löytämistä odottavista helmistä, premium-hotelleista, huippuluokan ravintoloista, SPA-keskuksista, seikkailupuistoista, eläintarhoista, kaupoista, kauppakeskuksista, historiallisista paikoista, kylpyläseuduista jne. Sanalla sanoen runsaasti kiinnostavaa tietoa! NordenBladetin keskimääräinen lukija on iältään 45+ varakas pohjoismainen nainen, jolla on lapsia, ja meidän portaaleistamme tehdään päivittäin kymmeniä tuhansia matkakohteita ja matkailua koskevia hakuja. NordenBladet on vuosien myötä muuttunut Skandinavian suurimmaksi Pohjoismaita koskevaa tietoa, artikkeleita ja linkkejä tarjoavaksi mediajulkaisuksi.
Kittilän keskustasta ja lentokentältä 17 km päässä sijaitseva aktiivisen urheilun keskus ja myös lepokeskus Levi on nimitetty enemmän kuin neljä kertaa Suomen parhaaksi hiihtokeskukseksi, ja se onkin todella maaginen ja kaunis paikka, jossa on erittäin mukavaa lomailla perheen kanssa. Skandinavian turvallisuus ja mukavuus, pohjoismaisten metsien ja luonnon mystiikka ja kauneus, pienelle paikalle ominainen huolehtivaisuus ja sydämellisyys. Monet matkustavat Leville talvikuukausina, sillä missään maailmassa ei ole niin paljon lunta ja makeita laskettelurinteitä kuin siellä, mutta minä sanon, että kevät, syksy ja kesäkuukausina että saa sieltä vähääkään pienempää elämystä! Kiehtovat metsät, tunturit ja retkipolut, sympaattiset hirsitalot ja pieni rauhallinen lomakylä, golf-kentät, porot ja pohjoismaista mystiikkaa joka askeleella – puhumattakaan revontulista, joita juuri tuolla alueella esiintyy eniten! Siitä huolimatta, että olette kaukana Pohjolassa, teitä odottaa Lapissa huippuluokan palvelu, parhaat ravintolat, huippusuuri SPA-keskus ja laatu. Muuten, ei kovin kaukaa sieltä on kotoisin myös kuuluisa Lapin noita – Näkkälän noita, joka tunnetaan suurista kyvyistään koko Skandinaviassa. Kansa tietää kertoa, että hän kerää voimansa ja energiansa juuri Levin seudun metsistä.
Kun aamiainen oli syöty, päätimme mennä kaupungille. Levillä on paljon löydettävää, teen siitä piakkoin teille erillisen postituksen, mutta pienen yhteenvedon esitän tässäkin. Autolla matkailijoille (kuten me) on erityisen hienoa tutustua Leviin, sillä nopeasti ja mukavasti voi ajaa koko lähiseudun läpi. Silti myös jalan liikkuvien on mukavaa käydä kaikkialla, esimerkiksi Levi Hotel SPA:n luota kaikki tarvittava on kivenheiton päässä. Levi Express Gondolilla voi ajaa tunturille katsomaan näyttelyä Samiland Exhibition – elämys on sekä tunturimme ajo että näyttely itse. Osoite Tunturitie 205, 99130 Levi. Levin Lapinkylässä (Isotalontie 285), 12 km Leviltä Rovaniemen suuntaan on upea igluista koostuva kylä, jossa voi katsella porojakin. Suosittuja paikkoja ovat myös Harjatie 2 (8,5 km Leviltä) pohjoiseen sijaitseva Sky-ravintola ja Levin Iglut. Talvikautena on Akantie 180 (7 km Leviltä) avoinna myös Levi Ice Gallery ja jääravintola.
Vietimme Levillä kaksi ihanaa päivää ja kaksi vielä ihanampaa iltaa. Kumpanakin päivänä kävimme SPA:ssa ja tutustuimme asutuskeskukseen. Oli niin relax ja hyvä olla, että olisin halunnut jäädä sinne pitemmäksikin aikaa. Toisen illan huippuhetki oli illallinen ravintolassa Kekäle. Kolmen ruokalajin illallinen maailman parhaita ruokia, hiljattain kunnostetussa viihtyisässä ilmapiirissä nykyaikaisessa ja kauniissa ravintolassa! Nämmmmmm… Ruoat veivät kielen mennessään ja ne oli kauniisti tarjoiltu (katso kuvia ja videoita myös Instasta!). Lapset olivat Levistä huippuhaltioissaan, Estella Elisheva sanoi jopa, että hän haluaa isona ehdottomasti tulla rikkaaksi, koska rikkailla on niin hyvä elämä. Matkustaminen ja uusien upeiden paikkojen löytäminen on todella kivaa, varsinkin jos voi varata aikaa nauttimiseen. Se, joka huomaa ja tuntee iloa pienistä asioista, kokee elämässä paljon! Rikas on epäilemättä hyvä olla, mutta rikkautta on myös ajatustapa, elämäntapa ja asenne, joka oikeastaan alkaa omasta päästämme.
Seuraavana päivänä meitä odotti kuitenkin ajo Rovaniemelle. Siitä sitten seuraavassa postituksessani.
Halauksia!
NordenBladet – Suuren Suomen-kierroksemme neljäntenä aamuna meitä tervehti jälleen aurinko. Tunsimme itsemme jo vanhoiksi matkailijoiksi, sillä koko joukko kilometrejä oli jo ajettu (Tallinna – > Helsinki -> Tampere -> Vaasa -> Oulu). Tänään meitä odotti pisin ajomatka (Oulu -> Kemi -> Tornio -> Kolari -> Kittilä -> Levi).
Oulun kaupungin perusti vuonna 1605 Ruotsin kuningas Kaarle IX hieman aiemmin perustetun Oulun linnoituksen luo. Vanhaan aikaan Oulu oli tunnettu tervanvalmistuskeskus ja Turun jälkeen Suomen toiseksi suurin kaupunki. Nykyisin Oulu on nopeasti kasvava teknologiakeskus ja monien rakastama kylpyläkaupunki. Ja täällä on todella kaunista, Oulun Nallikaria ei turhaan kutsuta Pohjoismaiden Rivieraksi – kilometrin pituinen hiekkaranta, retkeilymahdollisuudet, Vauhtipuisto (Hietasaarentie 9), ratsastuksesta kiinnostuneille Ponitila, lisäksi minigolf ja muut urheilulajit (esimerkiksi 600 km polkupyöräteitä/kevyen liikenteen väyliä). Oulun keskustasta kohtuullisen matkan päässä Limingan kunnassa on Kukka- ja eläinpuisto Escurial / Escurial Zoo and Flower Park – Paavolantie 83 C, 91900 Liminka). Kivoihin nähtävyyksiin kuuluu ehdottomasti myös Turkansaaren ulkoilmamuseo, jossa voi tutustua muinaisiin elämäntapoihin kuten maan- ja metsänviljelyyn, karjanhoitoon, kalastukseen ja tervanpolttoon. Museoalue koostuu kahdesta kasvistoltaan rehevästä saaresta – Turkansaaresta ja Siikasaaresta. Tunnetuin matkailukohde Oulussa on kuitenkin Ainolan puiston reunalla sijaitseva Pohjois-Pohjanmaan museo (Northern Ostrobothnia Museum). Kaikkien, joita kulttuurihistoria kiinnostaa, kannattaa käydä siellä! Osoite on Ainolanpolku 1, 90130 Oulu. Oulun kiinnostaviin laitoksiin kuuluu myös Myllytullin alueella (Nahkatehtaankatu 6) toimiva Tietokeskus Tietomaa – keskuksen tehtävänä on esitellä tavalliselle kansalaiselle tieteen ja tekniikan saavutuksia hauskalla ja kiehtovalla tavalla.
Söimme hotellissa aamiaista (katso kuvia TÄSTÄ), pakkasimme tavaramme taas autoon ja ajoimme hotellista Oulun keskustaan, jossa jaloittelimme hieman, otimme joitakin kuvia vanhasta kaupungista ja minulla oli kaksi tapaamista/neuvottelua. Sitten ryhdyimme matkaan Kemin ja Tornion suuntaan.
Oulusta Kemiin on hieman yli 100 km – rauhallisesti ajamalla n. puolitoista tuntia. Kemi on Ruotsin rajan lähellä sijaitseva 21.019 asukkaan (väestönlaskenta 31. elokuuta 2018) pikkukaupunki, jonka perusti vuonna 1869 Venäjän keisari Aleksanteri II. Pohjois-Suomi todistaa, että napapiirille ulottuva Suomi on paljon muutakin kuin vain pääkaupunki Helsinki. Kemistä alkaen avautuvat täysin uudet maisemat ja on mahdollista kokea kokonaan toisenlaista Suomea. Mitä pohjoisemmaksi, sitä eksoottisemmaksi muuttuu. Pohjanlahden rannalla sijaitseva Kemin kaupunki on tunnettu merikaupunki ja talvella turisteja houkuttelee jäänmurtaja Sampo (sillä voi mennä neljän tunnin arktisella merimatkalla suoraan jäänmurtajalta jäälle ja uiskennella pelastuspuvussa jäälauttojen seassa). Osoite Sampotie 137, Kemi 94900, ja risteilyn ”Arctic Icebreaker Cruise” voi internet-sivuston kautta.
Kiinnostava turistimagneetti on Kemissä myös Snow Castle Resort (Lumilinnankatu 15, Kemi 94100) – sen väitetään olevan maailman suurin lumikaupunki/-keskus, jossa on SnowRestaurant365, jääbaari, lumesta ja jäästä valmistettuja veistoksia (lumikaupunki), ravintola Lumihiutale, Sea Lapland Day Spa jne. PS! Erilaisia pieniä lumikaupunkeja on Pohjois-Suomen Lapissa useita. Kiehtova paikka käydä on myös kultaseppämestari Teuvo Ypyän perustama Kemin jalokivigalleria (Kauppakatu 29, Kemi 94100), jossa on muun muassa kruunu (ks. Wikipediasta kuva TÄSTÄ), joka valmistettiin Suomen kuninkaalle, mutta kun Suomesta tuli tasavalta, kruunua ei koskaan käytetty. Jännittävistä jalokivistä siellä on esimerkiksi Marie Antoinettelle kuulunut 647 timantin kaulakoru.
Tornion tunnetuimmat nähtävyydet / suosituimmat matkailukohteet ovat: Tornionlaakson Maakuntamuseo (The Provincial Museum Of Tornio Valley, Torikatu 4, Tornio 95400); Duudsonit Activity Park – TornioHaparanda (Vesaisenkatu 1, Tornio 95400); Tornion kirkko (Seminaarinkatu, Tornio 95400). Tornion kirkko rakennettiin vuonna 1647, mutta paloi 1682 täysin ja uusi kirkko pystytettiin vuonna 1684 vanhan kirkon paikan lähelle. Kirkko omistettiin Ruotsin kuningatar Hedvig Elenoralle (eli vuosina 1636-1715 ja oli Ruotsin kuninkaan Kaarle X:n puoliso) ja on edelleen Lapin vanhin toimiva puukirkko. Hedwig Eleonora oli suhteellisen vähän politiikasta kiinnostunut, mutta hallitseva persoona, joka hallitsi myös useita kertoja sijaishallitsijana ja oli muun muassa 61 vuotta kuninkaallisen oikeusistuimen de facto first lady, mutta tunnettiin enemmän innokkaana kortinpelaajana, uhkapelurina ja upeita juhlia järjestävänä leskenä.
Torniossa halusin lisäksi mennä Karl Johan Boströmin vuonna 1873 perustamaan Tornion Panimon oluttehtaaseen. Nykyinen tehtaanjohtaja Kaj K. lupasi meille henkilökohtaisesti yksityisen tehdaskierroksen ja lähetti vielä aamullakin kirjeen, jossa sanoi odottavansa meitä. Valitettavasti minun aikaisemmat kokoukseni venyivät kuitenkin niin pitkiksi, että aika alkoi loppua ja koska Torniosta Leville, jossa tuona iltana olimme suunnitelleen yöpyvämme, on vielä n. 300 km, meidän tuli valitettavasti luopua esittelykierroksesta. Ajanpuutteesta luovuimme myös luonaasta ja suoritimme Tornion keskustan Robert´s Coffeessa kunnollisen jäätelö- ja frapperallin. Ivanka söi kolme mansikkajäätelöä ja me Estella Elishevan kanssa joimme kumpikin kaksi 2 frappea. Nami-nami, todellinen kaloripaukku. Hinnat olivat muuten korkeammat kuin pääkaupungissa Helsingissä – yhden pallon vohvelijäätelö 3,50 euroa ja yksi suuri frappe kermavaahtoineen 7,10 euroa. Sitten starttasimme edelleen Levin suuntaan – ensin pitkin Suomen ja Ruotsin rajaa Kolariin.
Oh, miten mukava olikaan tie Torniosta Kolariin ja sieltä Leville – rauhallinen, rauhallinen — ei mitään nopeuskameroita, ei mitään hirveitä rakennuksia. Rauhallinen maaseutuelämä ja kauniit maisemat! Lapset tulivat jalan reput selässä maaseutukoulusta, toisella puolella tietä oli lehmiä laitumella. Niin kauniita näkymiä. Muistan, miten ajattelin, että lopultakin olen täällä pohjoisessa ja näen, millaista täkäläinen elämä on… Ja se oli niin mahtavaa! Maantie ja rautatie kulkevat pitkin valtionrajaa ja toisinaan näkee joen takaa Ruotsia. Sekä Suomen että Ruotsin puolella on rannalla viehättäviä pikkukyliä.
Matkan varrelle jäi Aavasaksakin – Lapin maakunnan Ylitornion kunnassa sijaitseva 242 m korkuinen tunturi, jonka ympäristöministeriö valitsi Suomen 27 kansallismaiseman joukkoon. Huvittavana faktana tästä tunturista tiedetään, että Ranskan tiedeakatemia suoritti siellä Pierre Louis Moreau de Maupertuisin johdolla vuosina 1736–1737 geofysikaalisia mittauksia, jotka vahvistivat Isaac Newtonin teorian, jonka mukaan Maa on navoilta litistynyt. Jossain vaiheessa huomasin, että bensiini on loppumassa ja satuin paniikkiin – kauniit näkymät ja maaseutupaikat olivat vieneet huomioni – näin jo mielessäni tilanteen, jossa menen koputtamaan jonkun paikallisen maamiehen tallin ovelle ja kysyn, haluaisiko hän myydä minulle traktoristaan puoli tankillista bensiiniä. Ylitorniossa oli kuitenkin ABC:n itsepalveluasema ja bensiini 95 maksoi 1,614 per litra.
Seuraava pysähdyspaikka oli Napapiiri (Arctic Circle)! How cool is that?? 😀 Pysäköimme auton ja otimme taas kuvia sosiaaliseen mediaan, kuten meillä on joka askeleella tapana. Estella Elisheva postitti Insta storyyn video (@Estella.Elisheva) ja minä Insta feediin, jossa voi seurata koko matkaamme livenä (@helenareetennet). Ne, joilta live-seuranta jäi tekemättä, älkää murehtiko. Koko matkastamme ilmestyy neljällä kielellä kunnollinen katsaus myös Nordenbladetin sivuilla (NordenBladet.ee; NordenBladet.com; Ohmygossip.fi ja Ohmygossip.se). Nykyinen blogi on järjestyksessä viides ja kertoo 12-päiväisen seikkailumme neljännestä päivästä. 🙂
Kun saavuimme Kolariin, oli jo pimeää. Olin myös jo väsynyt ajosta. Yhdelle päivälle enemmän kuin 500 km ajamista on aivan liikaa, varsinkin kun olet jo ajanut neljänä edellisenä päivää pitkän matkan. Lohdutin itseäni sillä, että Levillä olemme monta päivää peräkkäin ja voin rauhallisesti levätä. Kolarissa koimme yhden oman elämämme kauneimmista hetkistä – tien varsi oli kilometrikaupalla täynnä poroja, monet niistä olivat tielläkin, joten uskalsin ajaa vain 20 km/h… Niiiiiiiiiiin megasuloisia! Aluksi me vähän pelkäsimme, että apua, poroja tiellä, mutta Estella Elisheva on niin megasuuri eläinten ystävä, että hän otti viiden minuutin päästä jo rohkeasti kuvan niiden kanssa. SIITÄ HETKESTÄ ALKOI meidän ihmeellinen todella tapahtunut Lapin satumme! ?✨❄ Miten me lopulta Leville saavuimme ja millainen megasuuri ja upea yllätys meitä siellä vielä samana iltana odotti – siitä kirjoitan jo seuraavassa postituksessani! Halauksia!
NordenBladet – Maanantaiaamu (22. lokakuuta) oli Suomessa jälleen aurinkoinen ja kaunis. Pieneen, rakkaaseen vuokrataloomme, jonka Airbnb:stä vuokrasin, hymyili sisään aurinko ja ikkunasta avautui verraton näkymä järvelle. Söimme aamupalan ja noin kymmenen aikaan starttasimme Vöyristä Oulun suuntaan. Kuten jo edellisessä blogissa (lue TÄSTÄ) kuvailin, Suomen länsirannikko on hyvin kaunis ja kutsuu oitis lomailemaan – oletpa sitten Turussa, Vaasassa, Oulussa, Kemissä tai näiden kaupunkien välillä sijaitsevissa pikkukaupungeissa. Kauniit näkymät Itämerelle, kauniit mänty- ja kuusimetsät, suloiset pienet kylät…
Ensin ajoimme pitkin valtatie E8:a (Vöyri -> Kaitsor -> Karvat -> Oravais -> Ytterjeppo -> Kovjoki -> Pedersöre -> Edsevö -> Lepplax -> Kruunupyy eli Kronoby) Kruunupyyhyn, jossa minulla oli Botnia-hotellissa (Kirkkotie 8) nopea työlounas. (Botniassa saa huippuedullisesti noutopöytäaterian – 9 EUR hengeltä). Kruunupyy on tarkalleen Edsevön ja Kokkolan välissä. Kun seuraavan kerran satun sinne, haluaisin ehdottomasti käydä myös Larsmon seudulla. (Edsevön luota tulisi tehdä pieni kierros ja kääntyä vasempaan maantielle 68 (Edsevö -> Sandsund -> Jakobstad -> Larsmo -> Hästgrundet -> Gertruds -> Bosund -> Kuivakanta -> Nuolipuro -> Kokkola). Siellä on runsaasti pieniä saaria ja järviä – parisensataa kappaletta niitä on siellä yhdessä ryppäässä varmasti. Kuvittelen miten kauniita luontokuvia sieltä saisi! Se olisi ehdottomasti niiden suosikkipaikka, jotka pitävät metsässä taivaltamisesta, pyöräilystä, kalastuksesta, kanootilla melomisesta tai veneilystä tai purjehtimisesta. Uuden löytämistä ja raikkaassa ilmassa vapaa-ajantoimintaa siellä varmasti riittäisi!
Jatkoimme edelleen reittiä Kronoby -> Kokkola -> Vitsari -> Peltokorpi -> Maunumäki -> Marinkainen -> Ala-Viirre -> Himanka -> Rahja -> Siipo -> Kalajoen Hiekkasärkät -> Meinala -> Kalajoki. Tienvarsi oli täynnä liikenteenvalvontakameroita ja se sai minut väistämättä miettimään, et kiinnostavaa olisi tietää, montako ylinopeussakkoa minulle Viroon saapuu siihen mennessä, kun olemme palanneet?! (tähän mennessä ei ole onneksi vielä tullut mitään… uhhh! :D)
Kalajoella minulla oli taas kokous ja kävimme myös yhdessä kaupassa, johon haluaisin antaa Elisheva & Shoshanan apteekkikosmetiikkasarjan tuotteita (käsityösaippuat, kylpysuolat jne.) myyntiin. Kalajoen Hiekkasärkät ja Kalajoki on n. 4,5 km laaja kaunisrantainen matkailukeskus, jossa on seikkailupuisto, vesikeskus, golfkentät, hotelli, camping-alue, ravintoloita, kauppoja jne. Ympäristössä on kilometreittäin kauniita mäntymetsiä! Siellä tuli erittäin hyvä vibe – kaunis ja kiva paikka!
Kalajoelta ajoimme edelleen (Kalajoki -> Vasankari -> Yppäri -> Pyhäjoki -> Parhalahti -> Siuvatti -> Piehinki -> Haapajoki -> Arkkukari -> Raahe -> Pattijoki -> Revonlahti -> Liminka) Liminkaan, jossa kävimme Liminganportin keskuksessa, teimme pienen kahvitauon ja lepuuttelin autoilun väsyttämä silmiäni – n. 300 km oli Vöyristä alkaen takana ja noin 30 km vielä Ouluun ajettavana. Oulussa ajoimme suoraan hotelliin, sillä lapset odottivat malttamattomina Eden SPA:han pääsyä (Holstinsalmentie 29, 90510). Nautiskelimme siellä monta tuntia ja sitten söimme Aro-ravintolassa illallista – minä otin Alla Casetta -pitsan (15,90) ja Estella Elisheva tilasi Nizzan lohisalaatin (14,90), Ivanka Shoshana ei halunnut mitään, koska oli syönyt jo Limingassa. Oulu on paikka, johon haluaisin mennä ehdottomasti myös kesällä – Nallikarin lomakeskus Toppilansaarella ja hiekkaranta kutsuvat saman tien lomailemaan, mutta nyt syksylläkin oli tosi kivaa. Suomalaiset rakastavat SPA-keskuksissa käymistä ja enemmistö keskuksista onkin aina pullollaan kansaa. Kun olen käynyt jo melkein kaikissa suuremmissa suomalaisissa SPA-keskuksissa ja SPA-hotelleissa, olen jo kehittynyt tavallaan SPA-asiantuntijaksi, ja voin varsin rohkeasti vakuuttaa, että SPA-bisnekselle Suomessa riittää markkinoita. Pohjoismaisen kylmään ilmastoon lämmin allas ja saunat sopivat ihanteellisesti!
Takaisin hotellihuoneeseen saavuimme suhteellisen myöhään, tein tietokoneella vielä hiukan töitä ja sitten otin lapset kainalooni ja menimme nukkumaan. Seuraavalle päivälle oli suunniteltu useita tapaamisia ja pitkä ajo Oulusta Kemin, Haaparannan ja Kolarin kautta Leville (yli 500 km).
NordenBladet – Tampereella vietetyn kiinnostavan aamupäivän jälkeen (lue TÄSTÄ), otimme suunnan Vaasaan. Tampereelta Vaasaan on n. 260 km. Ajoin pääosan matkasta E12-maantietä pitkin, mutta siellä täällä poikkesimme suurelta tieltä katsellaksemme ympäristöä. Reitillemme jäi Teivo, Ylöjärvi, Rakkakoski, Kalalahti, Hämeenkyrö, Kyröskoski, Järvenkylä, Kostula, Jouti, Kilvakkala, Mansoniemi, Riitiala, Parkano, Jalasjärvi, Jokipii, Luopa, Kurikka, Tuiskula, Koskenkorva, Jakkula, Laihia, Helsingby ja Runsor.
Noin kahden tunnin kuluttua teimme matkalla pienen lounastauon ja ajoimme edelleen. Koska monet ihmiset ovat kysyneet bensiinin hinnoista ja tiemaksuista, kirjaan tähän nekin hinnat. Bensiini 95 E maksaa Suomessa n. 1,56 euroa, 98 E 1,64 ja diesel 1,45 – ne ovat Nesteen hintoja. Eri huoltoasemien hinnat poikkeavat tietysti hiukan toisistaan, mutta yleisesti ottaen ne olivat tuollaisia kaikkialla. Sitäkään ei tarvitse murehtia, että jäisit tielle, sillä huoltamoita on teiden varsilla runsaasti ja pääosa niistä toimii myös itsepalveluna (maksat kortilla ja tankkaat). Minun tietääkseni Suomessa ei ole tiemaksuja, ainakaan meidän Suomen kiertomatkallamme ei ollut kertaakaan maksullista tieosuutta ja me ajoimme lukemattomilla suurilla teillä, pienemmillä maanteillä ja maaseututeillä. Sen sijaan nopeuskameroita oli runsaasti.
Vaasa on kaupunki Suomen länsirannikolla Pohjanmaan maakunnassa Merenkurkun (Kvarken) kapeimmassa paikassa, jossa Suomea ja Ruotsia erottaa vain 80 kilometriä. Noin neljännes asukkaista on suomenruotsalaisia. Kyseessä on miellyttävä meren rannan teollisuus- ja yliopistokaupunki. Pidän Suomen länsirannasta erittäin paljon, koska siellä riittää katseltavaa ja käytävää. Vanhan Vaasan historia ulottuu 1300-luvulle. Nykyisestä Vaasan keskustasta n. 4 km päässä ovat Vanhan Vaasan rauniot (Kauppiaankatu 5, 65380 Vaasa). Siellä missä sijaitsi myös Korsholman linna, joka kuului todennäköisesti varakkaalle ruotsalaiselle magnaatille ja poliitikolle Bo Johnsson Gripille.
Vaasan tunnetuin nähtävyys on kuitenkin kuvanveistäjien Yrjö Liipolan ja Jussi Mäntysen valmistama 14 metrin korkuinen ja 3.6 tonnia painava Suomen Vapaudenpatsas, joka sijaitsee Vaasan kauppatorilla (Hovioikeudenpuistikko 15, 65100 Vaasa). Vapaudenpatsaassa on kuvattuna myös Pietarin sotakoulussa opiskellut ja 30 vuotta Venäjän armeijassa palvellut Carl Gustaf Emil Mannerheim, josta historiankirjat kirjoittavat Suomen kuuluisimpana sotapäällikkönä ja valtiomiehenä, kolmen sodan ylipäällikkönä ja kaksinkertaisena valtionpäämiehenä. Mannerheim oli se mies, joka ei voittanut takaisin vain Moskovan rauhassa menetettyjä alueita, vaan joka johti Suomen sisällissodassa valkoisten armeijaa ja Talvisodassa koko Suomen puolustusvoimia ja jolla ilmeisesti olivat suurimmat ansiot siihen, että Suomi säilytti itsenäisyytensä.
Pohjoismaissa on niin kauniita vanhoja kaupunkeja! Pidän jo vanhoista ajoista peräisin olevista markkina- ja keskusaukioista, kaunista arkkitehtuuria edustavista taloista, mukulakivisistä vanhan kaupungin kaduista. Historia henkii joka askeleella. Otimme paljon kuvia ja Estella Elisheva postitti ystävilleen sekä live-videoita Insta-storyyn (@estella.elisheva) että Snapchattiin, kuten aina. Koko matkamme aikana postitimme livessä myös kuvia minun Instagram-tililleni (@helenareetennet). Oli niin suloista, että kun välillä oli pitempi tauko, tutuilta alkoi tulla uteliaita puheluita: Missä olette? Onko teillä kaikki varmasti hyvin? jne.. 🙂
Sitten kävimme kaupassa ja ostin illaksi ruokaa mukaan. Minulla oli Vaasasta parikymmentä kilometriä Oulun suuntaan Vöyrin takaa varattuna Airbnb:stä koko talo järven rannalta ja päätimme itse valmistaa ruokaa ns. ”kotona”. Hotellissa yöpyessämme kävimme tavallisesti joko kaupungilla syömässä tai sitten hotellin ravintoloissa. Minulle tämä Airbnb:n kautta majoituksen etsiminen oli suhteellisen uusi teema, aiemmin olin kerran majoittunut siten Israelissa, mutta silloin olimme liikkeellä suuremmalla joukolla ja varauksen hoiti eräs toinen henkilö. Siten siis minulle täysin uusi kokemus ja olen erittäin tyytyväinen.
Jos joku haluaa hankkia itselleen luksushuvilan Suomesta, niin kannattaa yhtenä alueena varmasti harkita Vöyriä. Maxmo, Tottesund, Brudsund, Särkimo, Österö, Oxkangar, Ulot, Kvimo, Lilloxkangar, Kaitsor jne… Muutenkin koko rannikkoalue E8:lta Pohjanlahden suuntaan on yksinkertaisesti huippukaunista!
”Hänen Ylhäisyytensä Hiiri Ensimmäinen” hiirimaalaus nr. 14, Helena-Reet Ennet (Maaliskuu 2021)
Kuvat: NordenBladet
–
