NordenBladet – Pohjoismaat kuuluvat maailman tasa-arvoisimpiin maihin, mutta palkkaerot, epätasa-arvoiset valtasuhteet ja syrjäytyminen ovat yhä ongelmana koko alueella. Pohjoismaiden neuvoston huhtikuinen teemaistunto keskittyy tasa-arvon toteutumiseen työelämässä. Teema kytkeytyy suoraan YK:n Agenda 2030 -toimintaohjelmaan, ja se syventää tasa-arvoa koskevaa YK:n kestävän kehityksen tavoitetta numero 5.
Tasa-arvo demokratian edellytyksenä on yksi keskeisistä painopistealueista, kun Ruotsi toimii Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajamaana.
– Vaikka tasa-arvoisen työelämän puolesta on taisteltu vuosikymmeniä, tavoitteen saavuttaminen vaatii vielä paljon työtä, toteaa Pohjoismaiden neuvoston presidentti Jessica Polfjärd.
Ruotsin puheenjohtajuusohjelmassa kysytään muun muassa, millaisin toimenpitein yhteiskunnassa voidaan lisätä demokraattista osallisuutta. Erityisen haastava on ulkomaalaissyntyisten naisten tilanne, ja kaikilla Pohjoismailla on yhtäläisiä haasteita kotouttamisessa ja osallistamisessa.
– Ajatuksena on, että meidän pitää aidosti oppia toistemme kokemuksista, Jessica Polfjärd painottaa. Työ ja muutos vaativat kaikkien – myös miesten ja poikien – panosta, hän korostaa. Tavoitteena on saada muutettua sosiaalisia normeja ja stereotypioita koko alueella.
Ruotsin valtuuskunta pyrkii vuonna 2019 valottamaan demokratiaan siirtymisen merkitystä neuvoston kaikissa suurissa tapahtumissa. Samalla korostetaan demokratian nauttimaa laajaa kansalaisten tukea, joka johtaa osallistavaan ja edustukselliseen päätöksentekoon kaikilla tasoilla.
Tasa-arvon lisäksi Pohjoismaiden neuvoston teemaistunto keskittyy tuleviin EU-vaaleihin. Parlamentaarikot käyvät keskustelua Pohjolan ja EU:n suhteista sekä vaalien jälkeisistä Pohjoismaiden toimintatavoista EU:ssa. Istunto pidetään Kööpenhaminassa 8.–9. huhtikuuta.
NordenBladet — Selvitys virallisen koira- ja kissarekisterin perustamisesta Suomeen on valmistunut. Rekisteri tullaan perustamaan, mutta ensi vaiheessa vain koirien osalta. Rekisterin edellyttämä lainsäädäntötyö tullaan käynnistämään tämän vuoden aikana.
”Koirarekisterin perustaminen ja koirien tunnistusmerkinnän säätäminen pakolliseksi on merkittävä askel koirien paremman terveyden ja hyvinvoinnin puolesta. Koirien pakollisella tunnistusmerkinnällä haluamme erityisesti ehkäistä pentutehtailua ja laitonta maahantuontia, sekä helpottaa irrallaan tavattujen koirien palauttamista”, maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä sanoo.
Maa- ja metsätalousministeriö on linjannut, että rekisterin perustamisessa tultaisiin ensisijaisesti selvittämään mahdollisuus käyttää apuna yksityistä toimijaa, joka huolehtii sekä tietojärjestelmästä että rekisterin edellyttämästä tietokannasta. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että eläimen omistaja tekisi rekisteröinnin yksityisen toimijan järjestelmään, jossa rekisterin pakolliset viranomaistiedot ja yksityisen toimijan tiedot pidettäisiin luotettavasti erillään tietosuoja-asetuksen edellyttämällä tavalla. Lainsäädännön mukainen virallinen rekisterinpitäjä olisi kuitenkin Ruokavirasto. Näin kustannukset rekisterin perustamisessa saataisiin pysymään kohtuullisina.
Ruokavirasto tulee kilpailuttamaan hankkeen etsiessään sopivaa tahoa viranomaista avustavaan rooliin.
Selvityksessä toisena vaihtoehtona oli malli, jossa keskustietokanta olisi Ruokavirastossa, mutta tietojen päivitys tapahtuisi yksityisen toimijan tai yksityisten toimijoiden tietokannoista keskustietokantaan. Kolmannessa vaihtoehdossa tietojen päivitys tapahtuisi suoraan Ruokaviraston ylläpitämään keskustietokantaan.
Uuden rekisterin kilpailutus, kehitystyö ja käyttöönotto vaatii aikaa. Lisäksi tietoturvaan ja tietosuojaan liittyvät vaatimukset tulee tarkoin selvittää. Näillä näkymin rekisteri saadaan käyttöön aikaisintaan vuonna 2022.
”Koirien pakollinen tunnistusmerkintä ja rekisteröinti luovat pohjaa lainsäädännön laajentamiseen myös kissoille. Suomen on jo korkea aika edetä asiassa, sillä koirien tunnistusmerkinnästä ja rekisteröinnistä on jo säädetty useissa Euroopan maissa.” ministeri Leppä toteaa.
Koirarekisterin perustamista esitettiin selvitettäväksi viime syksynä eduskunnalle annetussa esityksessä eläinten hyvinvointilaiksi. Selvityksen teki selvityshenkilö Reetta Stjerna MMM:n toimeksiannosta. Se on kokonaisuudessaan luettavissa tässä pdf 881kB .
NordenBladet —Poliitikon työ on ongelmanratkaisua, emmekä selviä siinä tehtävässä ilman parasta mahdollista tietoa. Poliittisen päätöksenteon tulee perustua tutkittuun tietoon. Päätöksenteon valmistelussa käydään paljon erilaisia keskusteluja ja usein aiheena on kysymys, kenen tieto on kaikista luotettavinta.
Tutkijakoulutuksen saaneena poliitikkona olen itse tottunut luottamaan tieteelliseen tutkimustietoon. Demokratiassa jokainen edustaja voi itse valita, keneen tai mihin luottaa.
Kerron teille erään vanhan tapauksen, jonka aikana hyvin kävi ilmi, miten kansanedustajat voivat arvioida tutkimustiedon merkitystä.
Kymmenisen vuotta sitten alkoi tulla viestejä, että moni kuluttaja olisi kiinnostunut ostamaan raakamaitoa, jota silloisen elintarvikelain mukaan ei saanut myydä tai valmistaa. Raakamaitoa halusivat Kallion hipsterit, mutta myös monet laktoosi-intolerantikot, joille pastöröimäton maito jostakin syystä sopii. Maitotilallisille tämä oli uusi tulonlähde, joten yhdessä MTK:n kanssa he tukivat elintarvikelain muutosta. Kauppa ja kuluttajajärjestöt kannattivat myös asiaa.
Ministeriössä alettiin valmistella asiaa ja lopulta hallituksen esitys tuli eduskuntaan käsiteltäväksi. Valiokunnassa kuultiin etujärjestöjä, mutta myös parhaita tieteellisiä asiantuntijoita.
Nämä ajattelivat täysin toisin. Muun muassa jokainen lääkärikoulutuksen saanut tutkija vastusti muutosta. Sitä ei missään nimessä tule tehdä, koska raakamaito saattaa levittää bakteereja ja aiheuttaa listerioosi- nimistä tautia.
Tutkimusevidenssi tästä oli erittäin vahva, mutta valiokunta päätti siitä huolimatta sallia raakamaidon valmistamisen. Toimivatko nämä kansanedustajat siis vastuuttomasti, vastoin kansalaisten etua ja parasta mahdollista tietoa?
Tämä esimerkki on mielenkiintoinen, koska se paljastaa jotakin hyvin olennaista poliittisesta päätöksenteosta.
Päätöstä tekemässä ollut edustaja kertoi minulle, että hän arvioi vapauden tärkeämmäksi arvoksi kuin mahdollisen riskin. Hänen mielestään niin kuluttajan vapaus saada ostaa haluamiaan tuotteita kuin tuottajan vapaus harjoittaa elinkeinoaan painoivat harkinnassa enemmän kuin tutkijoiden esille tuoma riski.
Päätöksentekotilanteessa vastakkain eivät siis olleet tieteellinen tutkimustieto ja etujärjestöjen tavoitteet vaan vapauden kaltainen moraalinen arvo toista arvoa vastaan.
Politiikassa usein tapahtuu näin. Kansanedustajat saavat jatkuvasti ristiriitaisia signaaleja ja kuulevat joskus hyvinkin eri tavoin ajattelevia asiantuntijoita. Päätöstä ympäröivä tieto on hyvin harvoin täysin koherenttia ja varmaa. Siinä on lähes aina säröjä, jotka vain lisääntyvät, mitä pidemmälle asian käsittelyssä edetään.
Tutkijatkin aika harvoin ovat täysin saman mielisiä ja kansanedustajat joutuvat aina pohtimaan, kenen tietoon oikein pitäisi luottaa. Tällaisessa harkinnassa kansanedustajat voivat luottaa vain omiin arvoihinsa. Päätöksenteossa koskaan kyse ei ole vain faktoista vaan aina myös arvoista ja etiikasta. Perimiltään oikeastaan ihmiskäsityksestä.
Me ihmiset elämme maailmassa, joka on täynnä mitä erilaisempaa tietoa. Kaikkia asioita emme itse voi kokea, testata tai todistaa vaan joudumme luottamaan siihen, mitä kuulemme ympäriltämme tai luemme vaikkapa tutkimuksista.
Meistä jokaisella on omat kognitiiviset auktoriteettimme, joiden tuottamaa tietoa pidämme erityisen luotettavana. Mitä vähemmän jostakin asiasta tiedämme, sitä enemmän joudumme luottamaan auktoriteetteihin.
Demokratiaan kuuluu se, että poliittisella päätöksentekijällä on kuitenkin vapaus oman harkintansa mukaan tehdä parhaita mahdollisia päätöksiä.
Entinen eduskunnan varapuhemies Viljami Kalliokoski pohti aikoinaan hyvin mielenkiintoisella tavalla kansanedustajan vapautta ja vastuuta. Hän sanoi näin:
”Kansanedustaja on velvollinen antamaan asiantuntijan esittämälle mielipiteelle kaiken huomion ja tunnustuksen, mutta hän on velvollinen myöskin oman käsityksensä mukaan harkitsemaan asiaa, vaikka se saattaa tuntua röyhkeältä silloin kun edustaja ei ole varsinainen asiantuntija. Jos edustajan oma käsitys sanoo, että asiantuntijan esittämän käsityksen mukaisesti asia ratkaisemalla ei päästä parhaaseen mahdolliseen tulokseen, on edustaja velvollinen pyrkimään ratkaisuun toista tietä kuin asiantuntijat ovat asialle viitoittaneet.”
Niin paljon nykyään puhutaan oikeuksista, että on hienoa välillä kuulla jotakin myös velvollisuuksista. Tutkijoiden velvollisuutena on tehdä parasta mahdollista tutkimusta ja tuottaa luotettavinta mahdollista tietoa.
Kansanedustajien velvollisuutena on arvioida sitä omien arvojensa näkökulmasta ja samalla etsiä koko yhteiskunnan suurinta mahdollista etua.
Siteeraan Väinö Voionmaata, joka historiantutkimuksen professorina oli humanistisen tieteen asiantuntija, mutta myös kokenut parlamentaarikko:
”Emme voi yhteiskunnallisia asioita aina muuttaa lääketieteen väitöskirjojen mukaan, sillä mielipiteet silläkin alalla vaihtelevat. Lääketieteelliset tutkimukset ovat huomioonotettavia seikkoja, mutta yhteiskunnallisissa asioissa yhteiskunnan kokemuksen, yhteiskunnan oman edun ja yhteiskunnan tarpeen täytyy olla ratkaisevia.”
Mitä lähempänä tutkimustyö on yhteiskunnan tarpeita, sitä suurempaa on sen vaikuttavuus. Arto Mustajoen sanoin ”tieteelle ei voi olla haitaksi, jos siitä on hyötyä.”
Hyvää perustutkimusta tarvitaan ja se on tieteen ydin. Päätöksentekijät tarvitsevat kuitenkin myös soveltavaa tutkimustietoa yhteiskunnan ongelmista ja mahdollisuuksista. Ongelmat kyllä tunnistamme, teiltä tutkijoilta toivomme ratkaisuehdotuksia niiden korjaamiseksi.
Yhteiskuntaa parhaiten kehitetään yhdessä. Meidän poliitikkojen tulee kunnioittaa tieteen vapautta ja toivon tutkijoiden kunnioittavan kansan valtaa, vaikka päätöksemme eivät aina voikaan kaikille olla mieluisia.
Tehtävämme ovat erilaiset, mutta päämäärämme on yhteinen. Menestyvä Suomi ja hyvä elämä jokaiselle suomalaiselle.
(Blogi perustuu Strategisen tutkimuksen vuosikonferenssissa 14.2.2019 pitämääni puheeseen.)
NordenBladet —Suuri valiokunta sai tänään ministerien selvitykset EU:n kilpailukykyneuvoston ja yleisten asioiden neuvoston ensi viikon kokouksista.
Kilpailukykyneuvosto (18.–19.2.) käsittelee mm. tekoälyn vaikutusta teollisuuteen ja koordinoitua tekoälysuunnitelmaa. Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) kertoi Suomen korostavan digitaalisuuden ja tekoälyn merkitystä kilpailukyvylle. Suomi toivoo tekoälyn mahdollisuuksien hyödyntämiseen konkretiaa ja selviä vaikuttavuustavoitteita, ministeri sanoi.
Suuri valiokunta keskusteli ministerin kanssa mm. datan omistajuudesta, yksityisyydensuojan varmistamisesta tekoälyn hyödyntämisessä, vaalivaikuttamiseen varautumisesta sekä tekoälyyn liittyvistä lainsäädäntötarpeista.
Ministeri Lintilä kertoi, että EU-tason lainsäädäntöä ei ole tällä hetkellä suunnitteilla, mutta kansallisia tarpeita arvioidaan. Lintilän mukaan on keskusteltava siitä, miten tekoäly tulee muuttamaan yhteiskuntaa ja miten se on huomioitava kansallisessa lainsäädännössä.
Muita kilpailukykyneuvoston aiheita ovat mm. Horisontti Eurooppa –ohjelman tutkimusta ja innovointia koskeva osa sekä arvoketjujen merkitys sisämarkkinoille ja EU:n kilpailukyvylle. Työministeri Jari Lindströmin (sin.) mukaan on tärkeää, että maaliskuun Eurooppa-neuvosto käsittelee sisämarkkinoiden kehittämistä EU:n kilpailukyvyn näkökulmasta.
Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho (sin.) antoi suurelle valiokunnalle selvityksen yleisten asioiden neuvoston kokouksesta (19.2.), joka käsittelee mm. EU:n monivuotista rahoituskehystä, YK:n kestävän kehityksen tavoitteita sekä EU:n arvojen toteutumista Unkarissa ja oikeusvaltioperiaatetta Puolassa.
Suuri valiokunta keskusteli mm. Suomen rahoituskehystavoitteiden edistämisestä, tasa-arvokysymyksistä osana kestävää kehitystä sekä arvo- ja oikeusvaltioperiaatekysymysten heijastumisesta heinäkuussa alkavalle Suomen EU-puheenjohtajakaudelle.
NordenBladet – Pohjoismaiden ministerineuvosto on myöntänyt 100 000 euron tuen vasta perustetulle Baltian kulttuurirahastolle. Uusi rahasto aloitti toimintansa vuodenvaihteessa.
Summa on kertaluonteinen, ja sen on määrä vahvistaa kulttuurirahastoa toiminnan käynnistysvaiheessa, tukea Baltian alueyhteistyötä sekä juhlistaa Baltian maiden 100-vuotista itsenäisyyttä.
Ajatuksena on, että vasta perustettu kulttuurirahasto käyttää rahat Pohjoismaissa toteutettaviin Baltian maiden yhteispanostuksiin. Baltian kulttuurirahaston oman arvioinnin mukaan tukisummalla voidaan rahoittaa jopa neljä suurta kulttuurihanketta Pohjoismaissa.
– Haluamme onnitella Viroa, Latviaa ja Liettuaa Baltian kulttuurirahaston perustamisesta. Rajat ylittävä kulttuuriyhteistyö on korvaamattoman tärkeää ihmisten välisten kontaktien luomisessa sekä tärkeä perusta eri kulttuurien väliselle yhteisymmärrykselle. Tästä on erinomaisena osoituksena Pohjoismaiden välinen laaja kulttuuriyhteistyö, sanoo Margot Wallström. Hän toimi pohjoismaisten yhteistyöministerien puheenjohtajana vuonna 2018, jolloin päätös kulttuurirahaston tukemisesta tehtiin.
Kolme Baltian maata ovat kulttuurirahastoa suunnitellessaan käyneet Pohjoismaiden kanssa vuoropuhelua, jossa on otettu oppia pohjoismaisen kulttuuriyhteistyön toiminnasta. Balttien kanssa ovat tehneet yhteistyötä muun muassa Pohjoismaiden neuvosto ja Pohjoismainen kulttuurirahasto.
Baltian kulttuurirahasto aloitti toimintansa 1. tammikuuta. Rahaston ensimmäinen puheenjohtajamaa on Viro. Puheenjohtajuus kiertää maalta toiselle.
NordenBladet – Muutaman vuoden kuluttua Pohjoismaiden ja Baltian maiden kansalaiset voivat hyödyntää kansallisia sähköisiä tunnistusjärjestelmiään täysimääräisesti työskennellessään tai opiskellessaan toisessa maassa tai muuttaessaan maiden välillä. Saumattomat digitaaliset ratkaisut ovat tärkeämpiä liikkuvuuden kannalta kuin vuoden 1952 uraauurtava pohjoismainen passiunioni.
Tekninen ratkaisu on testattu ja todettu toimivaksi. Palvelujen kytkentä on nyt käynnistymässä. Ruotsi, Norja ja Latvia ovat ensimmäisiä maita, joissa on mahdollista kirjautua maiden sähköisiin palveluihin virolaisella sähköisellä tunnistuksella. Norja on ensimmäisenä ottanut käyttöön tätä tunnistautumista hyödyntävän palvelun. Virolaiset opiskelijat voivat nyt kirjautua verkkosivustoon, jonka kautta haetaan opiskelijaksi Norjan yliopistoihin ja korkeakouluihin.
Tavoitteena on, että lähitulevaisuudessa näiden kahdeksan maan kansalaiset voivat käyttää kansallista verkkotunnistautumista lähes kaikissa yhteyksissä Pohjoismaissa ja Baltian maissa. Työ on edistynyt yllättävän nopeasti kuten digitaalisen hankkeen tuleekin. Pohjoismaiden ministerineuvosto sai vuonna 2018 tehtäväksi koordinoida näiden kahdeksan maan digitalisaatioalan yhteistyötä, ja pohjoismaisilla yhteistyöministereillä on selkeät odotukset tulevaisuuden suhteen.
Jatkotyö
Pohjoismaiden ja Baltian maiden sähköistä tunnistautumista koskevan yhteistyöhankkeen nimi on NOBID, ja työtä johtaa Norjan julkishallinnon digitalisoinnista vastaava virasto Difi (Direktoratet for offentlig forvaltning og IKT). Difin tavoitteena on kytkeä eri maiden sähköisen tunnistautumisen järjestelmät yhteen siten, että esimerkiksi Viron kansalaiset voivat kirjautua ruotsalaisiin palveluihin omalla sähköisellä tunnistuksellaan.
Tämä edellyttää yksittäisten maiden teknisten infrastruktuurien kytkemistä toisiinsa, minkä jälkeen maiden on sovittava siitä, mitä kansallisia sähköisiä tunnistusjärjestelmiä toisessa maassa voi käyttää. Tämän jälkeen tekniseen ratkaisuun voidaan kytkeä konkreettisia palveluita, mikä mahdollisesti edellyttää järjestelmien sopeuttamista kussakin maassa.
Rajat ylittävää palveluihin kirjautumista voidaan hyödyntää monella alalla, kuten yritysten rekisteröinnissä, todistusten vaihtamisessa maiden välillä, verotukseen liittyvissä asioissa ja terveyspalveluissa. Difin projektipäällikkö Tor Alvik on tyytyväinen työn etenemiseen, mutta toteaa varsinaisen urakan olevan vasta edessä.
– Teknistä ratkaisua ei ole vaikea toteuttaa, ja työ alkaa olla pitkälti valmis. Varsinainen haaste on saada kaikki kansalliset viranomaiset kytkettyä järjestelmään siten, että palvelut ovat kansalaisten saatavilla. Tehtävämme on toteuttaa poliittisia visioita. Sen vuoksi olemme täysin riippuvaisia poliittisesta tahdosta ja päättäväisyydestä, Alvik toteaa.
NOBID toteaa tavoitteena olevan, että kaikki julkishallinnon viranomaiset ovat mukana järjestelmässä vuoden 2020 loppuun mennessä. Vastuu tästä on kunkin maan hallituksella.
NordenBladet – Vapaa liikkuvuus on pohjoismaisen yhteistyön kulmakiviä. Nyt toiseen Pohjoismaahan muuttamisesta halutaan tehdä entistä helpompaa työntekijöille, yrittäjille, opiskelijoille ja muille. Tavoite ilmenee uudesta pohjoismaisen liikkuvuuden toimintasuunnitelmasta, jonka pohjoismaiset yhteistyöministerit hyväksyivät Reykjavikissa 7. helmikuuta. Kyseessä oli ministerien ensimmäinen kokous Pohjoismaiden ministerineuvoston Islannin puheenjohtajakaudella.
Hyväksytty toimintasuunnitelma koostuu toisaalta lisätuesta useille käytännön hankkeille ja ohjelmille, jotka tukevat yksityishenkilöiden liikkuvuutta. Toisaalta suunnitelmassa luetellaan toimia, joiden on määrä parantaa yritysten ja kansalaisten vapaan liikkuvuuden ja pohjoismaisen integraation edellytyksiä. Toimintasuunnitelma on laadittu vuosiksi 2019–2021.
– Pohjola on maailman integroitunein alue, mutta meilläkin on varaa parantaa nykytilannetta, sanoo Islannin yhteistyöministeri Sigurður Ingi Jóhannsson, joka johtaa yhteistyöministerien työtä vuonna 2019. Liikkuvuuden lisääntyminen vahvistaa myös pohjoismaista yhteenkuuluvuutta ja parantaa naapurikielten ymmärtämistä alueella, hän lisää.
Toimintasuunnitelma koskee Pohjoismaiden ministerineuvoston kaikkia politiikanaloja ja keskittyy digitalisaatioon, toisessa Pohjoismaassa suoritettujen tutkintojen tunnustamiseen sekä EU-lainsäädännön täytäntöönpanoon.
– Haluan erityisesti mainita, että pyrimme saamaan kuntoon infrastruktuurin, joka mahdollistaa kansallisen sähköisen henkilötunnuksen käytön kaikkialla Pohjolassa jo vuonna 2020, Sigurður Ingi Jóhannsson korostaa. Tämä on merkittävyydeltään passiunioniin verrattavissa oleva uudistus, hän toteaa.
Nuorten rajaton Pohjola
Monet toimintasuunnitelman käytännön hankkeista keskittyvät nuoriin. Suunnitelmaan sisältyy muun muassa lisätukea Nordic Master- ja Nordplus-opiskelijavaihto-ohjelmille, jotka jo nykyisin mahdollistavat noin 8 500 pohjoismaalaisen nuoren opiskelun toisessa Pohjoismaassa. Nuorten pääsyä muiden Pohjoismaiden työmarkkinoille on määrä helpottaa.
Toimintasuunnitelma korostaa varsinkin rajaesteneuvoston roolia työssä, jossa poistetaan pohjoismaista liikkuvuutta haittaavia käytännön ”rajaesteitä”.
Lisäksi halutaan parantaa tiedonsaantia alueen tarjoamista mahdollisuuksista. Ministerineuvoston Info Pohjola -neuvontapalvelu ja raja-alueiden omat neuvontapalvelut vastaavat vuosittain satojentuhansien pohjoismaalaisten kysymyksiin, jotka koskevat pohjoismaiseen naapurimaahan asettumista.
NordenBladet – Millaisia taitoja tulevaisuuden yhteiskunnassa tarvitaan? Varmaa vastausta ei tiedä kukaan, mutta epävarmuutta voidaan oppia hallitsemaan ohjelmoinnillisella ajattelulla. Pohjoismaiden tavoitteena on nousta alan edelläkävijäksi, ja työ on hyvässä vauhdissa. Sen keihäänkärkenä on Nordic CRAFT -yhteistyömalli.
– Tämä on kivaa, ja samalla voi olla yhteydessä muunmaalaisiin nuoriin. Työ on hyvin opettavaista ja auttaa myös niitä, joita koulu tylsistyttää, kertoo Ruotsin Malmössä sijaitsevan Apelgårdskolanin oppilas Sanin.
Sanin osallistui Lontoossa tammikuussa järjestettyyn Nordic@Bett-konferenssiin, jossa myös Nordic CRAFT -yhteistyömalli esiteltiin. Hän on mukana kehittämässä tulevaisuustaitoja yhdessä 500 pohjoismaisen opettajan ja oppilaan kanssa. Nordic@Bett -tapahtumia on järjestetty jo vuosia, ja ne ovat keskittyneet innovatiiviseen opetukseen. Järjestelyistä on vastanneet Opetushallitus, Tanskan opetusministeriön alainen IT- ja oppimisvirasto, Ruotsin kouluvirasto sekä norjalainen Senter for IKT i utdanningen. Nordic@Bett antaa opetusalan ammattilaisille mahdollisuuden kohdata sekä vaihtaa tietoa ja kokemuksia siitä, miten yhteistyö-, innovaatio- ja tietotekniikkataitoja voidaan edistää peruskoulussa.
– Toivottavasti osallistujat saavat inspiraatiota uusiin käytännön yhteistyömahdollisuuksiin, jotka liittyvät innovointiin, ongelmanratkaisuun ja muihin tulevaisuustaitoihin. Keskiössä ovat tietotekniikkataidot sekä maa- ja oppiainerajojen ylittäminen, sanoo Pohjoismaiden ministerineuvoston Pernille Dalgaard-Duus.
Digitaalista yhteistyötä
Pohjoismaille on tärkeää kehittää koulua ja opetusta siten, että oppilaat, opiskelijat ja opettajat ovat motivoituneita ja saavat valmiuksia tulevaisuuden yhteiskunnassa toimimiseen. Lasten, nuorten ja aikuisten tulisi osana yleissivistystä oppia käyttämään mediaa ja tekniikkaa. Se ei kuitenkaan yksin riitä, vaan heidän tulisi lisäksi oppia ajattelemaan ja luomaan tekniikan avulla osana arkista ongelmanratkaisua. Digitaaliseen tekniikkaan on lisäksi tärkeää suhtautua sekä uteliaasti että kriittisesti.
Malmöläisen Apelgårdskolanin opettaja Jennie Ingelsson on sitä mieltä, että Nordic CRAFT -yhteistyö auttaa oppilaita omaksumaan tietoa uudella tavalla.
– Tulevaisuus on paljon yhteistyöpainotteisempi kuin oma kouluaikamme, jolloin kilpailu oli paljon keskeisempää. Nyt on asiat toisin ja pitää osata tehdä digitaalista yhteistyötä, Ingelsson kertoo.
Yhdessä entistä paremmiksi
Nordic CRAFT -yhteistyömalli on Pohjoismaiden väline alan edelläkävijyyden saavuttamiseen. Nyt järjestetyn Nordic@Bett-konferenssin keskiössä oli ohjelmoinnillinen ajattelu (computationel thinking). Nordic CRAFT -ohjausryhmän jäsen ja Opetushallituksen ruotsinkielisen koulutuksen ja varhaiskasvatuksen johtaja Gun Oker-Blom on vakuuttunut siitä, että Pohjoismaat ovat vahvimpia yhdessä.
– Nordic Craftin tavoitteena on tukea pohjoismaista yhteistyötä. Pohjoismaat ovat samankaltaisia, ja myös koulun ja yhteiskunnan digitalisaatioprosessi on samanlainen. Maakohtaisia prosesseja vertailemalla voidaan todeta, että prosessit ovat samoja, mutta ne etenevät vähän eri tahtiin suhteessa opetussuunnitelmatyöhön ja opetuksen digitalisaatiostrategioiden kehittämiseen. Tällä saralla voimme oppia toisiltamme ja tukea toisiamme, Gun Oker-Blom sanoo.
Kuva: Mitä osaamista meillä on tulevaisuuden yhteiskunnassa?Vastaus on, että kukaan ei tiedä varmasti, mutta voi myös oppia käsittelemään sitä.Sitä kutsutaan ”laskennalliseksi ajatteluksi”.Pohjoismaat ovat asettaneet tavoitteekseen tulla alan johtajaksi ja on menossa hyvin.Nordic CRAFT on keihäänkärki. (NordenBladet) Lähde: Norden.org
Siviili- ja sotilastiedustelua koskevat mietinnöt olivat tänään täysistunnossa. Puhemiesneuvoston ehdotuksesta siviilitiedustelua koskeva asia lähetettiin hallintovaliokuntaan, jolle perustuslakivaliokunnan on annettava lausunto. Puhemiesneuvoston ehdotuksesta sotilastiedustelua koskeva asia lähetettiin puolustusvaliokuntaan, jolle perustuslakivaliokunnan on annettava lausunto.
YK:n vuoteen 2030 ulottuvat yleismaailmalliset seitsemäntoista kestävän kehityksen tavoitetta (sustainable development goals, SDGs) hyväksyttiin maailman johtajien kesken syyskuussa 2015 YK:n 70. yleiskokouksessa. EU:n lähestymistavassa tavoitteiden toteuttamiseksi päätettiin tavoitteiden sisällyttämisestä EU:n poliittisiin painopistealoihin ja käynnistää keskustelu vuoden 2020 jälkeisestä pitkän aikavälin visiosta sidosryhmäfoorumin ja komission oman pohdintatyön puitteissa. Molempien työ on nyt valmistunut ja komissio esittää kolmea skenaariota siitä, miten kestävän kehityksen tavoitteisiin pitäisi pyrkiä EU:ssa. Käytävän keskustelun on tarkoitus tarjota aineksia toukokuun Sibiun EU-huippukokoukseen ja kesäkuussa hyväksyttävään EU:n strategiseen ohjelmaan 2019-2024.
Komission pohdinta-asiakirjan mukaan EU pärjää hyvin maailmanlaajuisessa vertailussa: seitsemän kymmenestä tilastoa johtavasta maasta tulee EU:sta, ja kaikki jäsenmaat ovat viidenkymmenen edistyneimmän maan joukossa. Kaikilla sektoreilla edistymistä ei tästä huolimatta ole tapahtunut vaan epätasa-arvon vähentämisessä (tavoite 10) ollaan ajauduttu takaisinpäin ja merien kestävässä käytössä (tavoite 14) EU-jäsenmaat ovat maailmanlaajuisesti vertaillen heikoimmilla. Komission mukaan arviointi on kuitenkin osoittanut, että vaikka enemmän toimia hyvinvoinnin edistämiseksi tarvitaan, ei talouskasvu ole ristiriidassa kestävyyden kanssa.
Komission mukaan EU:n olisi päätettävä tulevaisuudessa kolmen skenaarion väliltä, vaikka se myöntääkin, että todennäköisesti lopputulos tulee olemaan näiden yhdistelmä. Skenaarioissa on kyse eri toimenpiteiden painotuksesta ja ne vaihtelevat kunnianhimoltaan kaikkea politiikkaa ohjaavasta kokonaisvaltaisesta EU-strategiasta (skenaario 1), vähemmän EU-jäsenmaita sitovaan kestävän kehityksen tavoitteiden valtavirtaistamiseen (skenaario 2) ja lopulta EU:n ulkosuhteita painottavaan lähestymistapaan (skenaario 3). Korkean tason sidosryhmäfoorumin panoksessa suositellaan näistä kunnianhimoisinta politiikkaa, mitä on pidetty osoituksena EU:n kansalaisyhteiskunnassa vallitsevasta konsensuksesta siitä, että enemmän on tehtävä myös EU:ssa. Ensimmäisissä sidosryhmien reaktioissa komission asiakirjaa pidettiin askeleena oikeaan suuntaan, vaikka keskustelu aloitetaankin liian myöhään, eikä nykyisen komission toimet muutenkaan ole olleet riittäviä.
Asiakirjassa komissio esittelee jokaisen skenaarion hyviä ja huonoja puolia. Esimerkiksi kokonaisvaltaisen EU-strategian etuna komissio pitää sen välittämää vahvaa ja positiivista kestävän tulevaisuuden visiota, mutta puutteena riskiä siitä, ettei yleisen strategian puitteissa kyetä välttämättä riittävästi huomioimaan yksittäisten maiden erityistarpeita. Käytännössä EU-strategia voisi tarkoittaa sitä, että kestävän kehityksen tavoitteiden seurannasta ja toteutumisesta vastaa ylin poliittinen taso, komission puheenjohtaja, ja tavoitteet sisällytettäisiin EU:n paremman sääntelyn agendaan kestävä kehitys ensin -periaatteella. Myös toisessa skenaariossa tavoitteet valtavirtaistettaisiin EU-politiikkaan hyödyntäen muun muassa talouspolitiikan ohjausjaksoa, mutta jäsenmaille sekä alueelliselle ja paikalliselle tasolle jätettäisiin enemmän harkinnanvaraa sen suhteen, miten kestävän kehityksen tavoitteisiin käytännössä päästäisiin. Riskinä komissio pitää eri EU-maiden ja tavoitteiden eriytymistä entisestään. Kolmannen skenaarion, nykyisen politiikan jatkamisen, vaarana komissio pitää paitsi EU:n kansainvälisen uskottavuuden karisemista myös tärkeän taloudellisen mahdollisuuden hukkaamista ja kansalaisten odotusten pettämistä.
Euroopan parlamentin oma panos keskusteluun on vielä valiokuntakäsittelyssä, mutta viime viikon asiantuntijakuulemisessa huolta kannettiin muun muassa EU-jäsenmaiden ja alueiden eriytymisestä tavoitteiden saavuttamisessa. EU-strategiaa perusteltiin sillä, että EU-tason politiikan puuttuessa osa jäsenmaista laativat omat lähestymistapansa, minkä pelätään edelleen johtavan eriarvoistumiseen. Kuulemisessa esitelty analyysi kiinnitti erityistä huomiota Suomeen hyvänä esimerkkinä kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta, jossa kestävän kehityksen tavoitteet on muun muassa yhdistetty kansalliseen talousarvioon. Euroopan parlamentin mietinnöstä äänestetään maaliskuussa ja sen on tarkoitus ottaa kantaa myös EU:n valmisteluihin liittyen syyskuussa hallitusten päämiesten tasolla kokoontuvaan YK:n kestävän kehityksen korkean tason poliittiseen foorumiin (High-level Political Forum, HLPF), jossa kestävän kehityksen tavoitteita arvioidaan.
