Suuri valiokunta sai tänään pääministeri Juha Sipilän (kesk.) selvityksen Eurooppa-neuvoston ylimääräisestä kokouksesta, joka myöhemmin tänään käsittelee Yhdistyneen kuningaskunnan (UK) eroa EU:sta.
Eurooppa-neuvosto kuulee tänään UK:n pääministeri Theresa Mayta ja päättää sen jälkeen, pidennetäänkö Brexitin määräaikaa. Koska UK:n parlamentti ei ole hyväksynyt UK:n ja EU:n neuvottelemaa erosopimusta, on määräaika päättymässä 12. huhtikuuta eli tämän viikon perjantaina.
UK on pyytänyt EU:lta määräajan jatkamista 30. kesäkuuta saakka saattaakseen loppuun erosopimuksen hyväksymisestä käytävät poliittiset neuvottelut.
Pääministeri Sipilä kertoi valiokunnalle EU:n valmistavissa keskusteluissa olleista vaihtoehdoista pidennetyksi määräajaksi ja muistutti, että Eurooppa-neuvoston on tehtävä määräajan jatkamisesta yksimielinen päätös.
Sipilän mukaan Suomi voi tarvittaessa hyväksyä määräajan pidennyksen joustavasti, jotta sopimukseton ero voidaan välttää. Määräajan enimmäispituus tulee rajata, mutta pidennys voi olla joustava siten, että se päättyy automaattisesti erosopimuksen tullessa voimaan.
Suuressa valiokunnassa keskusteltiin määräajan pidentämisen perusedellytyksistä. Suomen kanta on, ettei erosopimusta avata eikä tulevasta suhteesta neuvotella ennen Brexitin toteutumista. UK:n on myös sitouduttava vilpittömään yhteistyöhön EU:ssa pidennyksen aikana. Euroopan parlamentin vaaleihin UK:n on osallistuttava, mikäli se on unionin jäsenvaltio vielä 23. toukokuuta.
Euroopan parlamentin vaalien osalta keskustelua käytiin mm. Suomen edustajanpaikkojen määrästä. Jos UK osallistuu vaaleihin, valitaan Suomesta vaalipäivänä vain 13 jäsentä Euroopan parlamenttiin. 14. jäsen saisi paikkansa, kun UK:n ero astuu voimaan, Sipilä kertoi.
Eurooppa-neuvostoon kuuluvat EU:n jäsenmaiden päämiehet, Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja ja Euroopan komission puheenjohtaja. Eurooppa-neuvosto määrittelee EU:n yleisen poliittisen suunnan ja prioriteetit, mutta se ei neuvottele eikä hyväksy EU-lainsäädäntöä.
Ottakaa vastaan meidän kaikkien kansanedustajien lämmin tervehdys ja kunnioituksen osoitus.
Yhdyn kiitoksiinne, jotka kohdistitte eduskunnan pääsihteerille ja kaikille tässä talossa työtä tekeville. Ilman heidän suurta ammattiosaamista ja uutteruutta eduskunnan olisi ollut vaikea selviytyi kohtuudella meille uskotuista tehtävistä.
Kiitän erikseen vielä median edustajia herkeämättömästä ja monipuolisesta kiinnostuksesta työtämme kohtaan.
Arvoisa Puhemies
Maailmalla monet suuret ja vähän pienemmätkin maat käpertyvät sisään päin. Ne ovat käyneet entistä itsekkäimmiksi ja rakentavat pahimmillaan esteitä vapaan ja reilun kaupan tielle. Jännitteet kasvavat.
Näissä oloissa on erityisen tärkeä, että pienen maan, Suomen, oma pesä on kunnossa, että taloutemme on kestävällä pohjalla ja suhteemme muihin maihin ovat terveellä tolalla.
Päättyvän vaalikauden kuluessa olemmekin onnistuneet tervehdyttämään kansantaloutta ja työllisyyttä sekä tasapainottamaan julkista taloutta. Silti kaikkea välttämätöntä ei saatu valmiiksi. Vastaukset ikääntyvän väestörakenteemme haasteisiin eivät kuitenkaan odota määräänsä kauempaa.
Tärkeää on, että maailman onnellisimmaksi mainitussa maassa kaikki voisivat jakaa tuon tunteen.
Työtä siis riittää tulevallekin eduskunnalle.
Arvoisa Puhemies !
Meillä kaikilla valituilla kansanedustajilla on omat taustamme, ihanteemme, arvomme ja aatteemme.
Aidossa, toimivassa kansanvallassa, näille kaikille on oltava tilansa ja sijansa juuri tässä talossa, eduskunnassa. Siitä seuraa, että vaikka olemme useista asioista samaa mieltä, ulospäin saavat monesti suurinta huomiota ne asiat, joista olemme eri mieltä.
Ja niinhän se demokratiassa on. Siellä, missä asioista on vain yksi totuus, siellä on harvoin, jos koskaan, aitoa demokratiaa. Jalostuneessa demokratiassa osataan suuretkin erimielisyydet sovitella kompromisseilla yhteisiksi päätöksiksi. Jollei muuten, niin äänestäen.
Kisaillaan ja ollaan siis eri mieltä asioista silloin, kun kansanvallan nimissä on tarve siihen. Mutta sovitaan asioista silloin, kun on sopimisen aika.
Ärade Talman !
Vi politiker har alla våra egna ideal och vår egen bakgrund. Våra skillnader får ofta överdrivet stor uppmärksamhet. Det är lätt att förstå att media oftare rapporterar om det vi är oense om.
Jag vill påminna om, att det hör till en demokrati att det finns olika åsikter. Det viktiga är, att vi förstår att jämka och göra kompromisser, eller vid behov, rösta. Vi måste komma ihåg, att där det finns bara en sanning, finns det ingen demokrati.
Arvoisa Puhemies !
Ajat muuttuvat, tietotekninen vallankumous jyrää kaikkialle, myös eduskuntatyöhön. Se tarjoaa parhaimmillaan uusia mahdollisuuksia myös uusille demokraattisille prosesseille, kansanvallan toimivuuden parantamiselle, eduskunnan vuoropuhelulle äänestäjien kanssa ja meille uskotun tehtävän hoitamiselle.
Teidän, arvoisa puhemies, käynnistämänne eduskunnan toimintatapojen uudistaminen on oikein ja välttämätöntä. Menestystä sen jatkamiseen tulevalla vaalikaudella.
Arvoisa Puhemies !
Aivan kohta, me monet, kävelemme tästä salista viimeistä kertaa kansanedustajina. Uskon puhuvani monien muidenkin suulla, kun sanon, että tunnen suurta haikeutta. Tuota tunnetta tuntuvasti helpottaa kun katson Teitä, arvoisa Puhemies, ja kaikkia teitä hyvät edustajakollegat.
Olen vakuuttunut siitä, että juuri te kaikki, yhdessä valittavien uusien edustajin kanssa, olette parhaita mahdollisia ihmisiä tarttumaan seuraavalla vaalikaudella Isänmaan onnen ja menestyksen viestikapulaan ja viemään sitä seuraaville sukupolville.
Esitän, että perinteitä noudattaen ja ylös nousten, kohotamme kolminkertaisen eläköön huudon Isänmaalle,
Eduskunnan puhemies Paula Risikko käsitteli vaalikauden päätöspuheissaan poliittista päätöksentekoa ja keskustelukulttuuria ja nosti esille muutosehdotuksia työtapojen kehittämiseksi.
Puheessaan tasavallan presidentille puhemies muistutti, että keinojen erimielisyydestä huolimatta kaikkien kansanedustajien tavoitteena on tehdä Suomesta entistä parempi maa.
Poliittisessa päätöksenteossa tarvitaan tutkittua tietoa, mutta mahdollisimman hyvää yhteiskuntaa ei rakenneta vain faktoilla, vaan ennen kaikkea arvoilla, Risikko sanoi.
”Kansanedustajien päätösten tulee perustua moraaliseen harkintaan yhteiskunnan edusta, luontomme tilasta ja ihmisten oikeuksista ja velvollisuuksista. Tutkijoita tulee kuunnella, mutta kansanedustajien tulee aina säilyttää kansalta saamansa valta itsenäisesti harkita maamme etua ja tehdä päätöksiä sen mukaisesti. Korkein hyve eduskuntatyössä on perustuslain noudattaminen ja sen valvonta kansanvaltaisessa maassa on kansanedustajien tehtävä”, Risikko jatkoi.
Puhemies arvioi myös keskustelukulttuurin kärjistymistä. ”Kenties keskustelu sujuisi paremmin, jos hengittäisimme hetken, pysähtyisimme kuuntelemaan vastapuolta ja yrittäisimme ymmärtää heidän herkkyyttään, heidän arvojaan, heidän pyhäänsä”, hän sanoi.
Kuuntelu- ja keskustelutaidon lisäksi tarvitaan Risikon mukaan uusia päätöksenteon käytäntöjä ja parempaa tulevaisuuspolitiikkaa. Puhemiehen mukaan kannattaa miettiä, voisiko eduskunnan tulevaisuusvaliokunta saada vahvemman aseman kansallisen tulevaisuusvision luomisessa. Parlamentaarisesti valmisteltu visio tulevaisuudesta voisi toimia muun muassa hallitusneuvotteluiden pohjana, Risikko ehdotti.
Puhemiehen mukaan viimeistään sosiaali- ja terveysuudistuksen käsittely paljasti, kuinka tärkeätä valtioneuvoston ja eduskunnan on yhdessä koordinoida toimintaansa.
”Parlamentarismille olisi suureksi eduksi, jos valtioneuvosto tekisi hallitusohjelmasta lainsäädäntöohjelman, jonka toteuttamisesta käytäisiin jatkuvaa keskustelua eduskunnan kanssa”, Risikko sanoi.
Kansanedustajia puhemies kiitti eduskunnan hyvän toimintakyvyn säilymisestä muutosten keskellä. ”On ollut äärimmäisen arvokasta huomata, kuinka hyvin eduskunta pystyi toimimaan, vaikka edustajia vaihtui, uusia eduskuntaryhmiä syntyi ja hallituskin erosi.”
Eduskuntatyön uudistamiseksi eduskuntaryhmien kesken tehty suunnitelma on nykyisen eduskunnan saate seuraavalle, Risikko sanoi. Työtapojen kehittämisehdotusten lisäksi ryhmät kiinnittivät huomioita poliittisen keskustelun kulttuuriin ja täysistuntotyön arvon säilyttämiseen.
”Poliittinen keskustelu ei saa kaventua yksittäisiksi viesteiksi somessa vaan tärkeimmät puheet täytyy pitää tässä salissa, näiden patsaiden edessä, muiden edustajien läsnä ollessa”, puhemies sanoi.
Tiivistäessään hyvän yhteiskunnan rakentamisen perusteita puhemies viittasi K. J. Ståhlbergin ajatuksiin:
”Vaaditaan uskollista ja uupumatonta työtä, ei ainoastaan henkistä ja ruumiillista työtä varsinaisessa merkityksessä, vaan myös ponnisteluja mielten, tunteiden ja tahtojen taivuttamiseksi, että asetamme yhteisen päämäärän kaikkien eroavaisuuksien ja erimielisyyksien yläpuolelle, niin että vaikeuksia ei pahenneta vaan yhteisvoimin voitetaan.”
Meistä varmasti jokainen muistaa, miltä uutena kansanedustajana tuntui ensimmäisen kerran kiivetä eduskuntatalon portaat ylös asti, avata ovi ja astua sisään kansanvallan palvelukseen. Tuo hetki on itselleni ollut suurin juhla, mitä politiikassa koskaan olen kokenut. Luulen, että moni teistä tuntee samalla tavalla.
Var och en av oss kommer säkert ihåg hur det kändes att som ny riksdagsledamot första gången kliva ända upp för riksdagshusets trappa, öppna dörren och stiga in för att tjäna demokratin. För mig var det ögonblicket den största fest jag någonsin upplevt i politiken. Och jag tror att många av er känner på precis samma sätt.
Tuon ensimmäisen päivän jälkeen nopeasti kyllä huomasi, että kansanedustajan työ ei ole vain juhlaa vaan enemmänkin arkista puurtamista. Töitä todella olemme tehneet tämänkin vaalikauden aikana. Lapsuudesta asti muistan junavaunuissa olleet kyltit, joissa luki ”saattaen vaihdettava.” Se tarkoitti sitä, että vaunua ei saa päästää irralleen rullaamaan vaan veturin on kuljetettava se omalle paikalleen. Nyt kun nykyinen eduskunta on lopettamassa toimintansa ja uusi on vähän ajan päästä aloittamassa omansa, tämä vaihto kannattaa tehdä samalla tavalla: saattaen.
Uudelle eduskunnalle sanon saatesanoiksi, että otatte vastaan Suomen, joka monella tapaa on paljon paremmassa kunnossa kuin neljä vuotta sitten. Tämän eduskunnan aikana maamme talous on tervehtynyt ja työttömyys pienentynyt.
Sanon myös, että olkaa varuillanne, kuten mekin olemme olleet. Näiden neljän viime vuoden aikana olemme huomanneet, kuinka joskus hyvinkin kaukaiset asiat vaikuttavat eduskunnan työhön. Olemme seuranneet kauhuissamme Christchurchin ja Pariisin terrori-iskuja, pohtineet Brexitin vaikutuksia ja miettineet, miten Kreikka saa taloutensa kuntoon. Monet etäällä tehdyt teot ovat vaikuttaneet keskusteluihimme ja myös lainsäädäntöömme.
Olemme taas kerran myös huomanneet, miten voimakkaasti kansainvälinen sopimusjärjestelmä vaikuttaa kansallisiin parlamentteihin. Nykyinen eduskunta on vahvistanut Pariisin ilmastosopimuksen, keskustellut YK:n Agenda 2030: stä ja kuunnellut tarkasti Kansainvälisen ilmastopaneelin suosituksia.
Olemme olleet osa maailmaa, mutta juuri omalla suomalaisella tavalla. Tärkeissä kansallisissa ratkaisuissa olemme yrittäneet löytää mahdollisimman suuren enemmistön päätösten tueksi. Saimme yhdessä aikaan muun muassa uuden tiedustelulainsäädännön. Kansallista turvallisuutta voidaan nyt valvoa entistä paremmin.
Näyttää siltä, että samanlainen laaja yhteisymmärrys on entistä enemmän löytymässä myös ilmastopolitiikan tueksi. Viime viikkojen aikana olemme monesti nähneet, että teemme työtämme lasten hyväksi. Niin omien, muiden kuin maailmankin. On ollut hienoa huomata, kuinka koululaiset ovat aktiivisesti ottaneet kantaa ja vaatineet tekoja ympäristön hyväksi.
Saatesanoihini kuuluu myös muistutus turvallisuudesta. Olemme käsitelleet puolustus-, ulko- ja turvallisuuspoliittisia selontekoja ja ensimmäistä kertaa olemme ottaneet kantaa myös sisäiseen turvallisuuteen. Nyt kaikki tiedämme, mitä tarkoittavat laaja turvallisuuskäsite ja kokonaisturvallisuus. Nämä molemmat sanat viittaavat siihen, että turvallisuutta eivät luo vain viranomaiset päätöksillään vaan meistä jokainen omilla toimillaan. Myös parlamentaarinen päätöksenteko sujuu parhaiten turvallisessa ympäristössä. Turvaa luovat hyvät käytöstavat, yhteisistä sopimuksista kiinnipitäminen, perinteiden ja traditioiden kunnioittaminen ja myös niiden mahdollinen uudistaminen siten, että se tehdään vakaasti ja arvokkaasti.
Kuluneen vaalikauden aikana niin hallituksessa kuin eduskunnassakin on tapahtunut useita henkilömuutoksia. Kansanedustajien keskuudessa peräti viisitoista. Kaikkien muutosten keskellä on ollut äärimmäisen arvokasta huomata, kuinka hyvin eduskunta pystyi toimimaan, vaikka edustajia vaihtui, uusia eduskuntaryhmiä syntyi ja hallituskin erosi.
Eduskunnan täytyy aina olla vahvempi kuin yksikään meistä yksilönä tai edes ryhmänä. Se on syntynyt ennen meitä ja ”jälkehemme myöskin jää.” Me pidämme sitä hetken hallussamme ja sen jälkeen luovutamme sen seuraajillemme. Toivottavasti entistä paremmassa kunnossa.
Saatteeksi seuraavalle eduskunnalle jätämme yhdessä tekemämme suunnitelman eduskuntatyön uudistamisesta. Nykyisten eduskuntaryhmien yhteisenä toiveena on esimerkiksi budjettimenettelyn kehittäminen, valiokuntatyön uudistaminen ja puhemiesneuvoston aseman vahvistaminen. Toivomme myös, että tuleva eduskunta tekee kaikkensa säilyttääkseen täysistuntotyön arvon. Poliittinen keskustelu ei saa kaventua yksittäisiksi viesteiksi somessa vaan tärkeimmät puheet täytyy pitää tässä salissa, näiden patsaiden edessä, muiden edustajien läsnä ollessa.
Hyvät edustajatoverit, bästa ledamotskolleger! Tässä talossa mikään ei onnistu ilman yhteistyötä. Kiitän koko sydämestäni kaikkia edustajia hyvin tehdystä työstä. Eduskunnan henkilökunta on kaikin tavoin auttanut meitä kansanedustajia suoriutumaan tehtävistämme. Kiitän lämpimästi pääsihteeriä ja talon jokaista työntekijää hyvästä ja osaavasta työstä. Suuren kiitoksen ovat ansainneet myös kansanedustajien avustajat ja ryhmäkanslioiden työntekijät. Ilman teitä työmme ei olisi ollut mahdollista. Demokratiassa vallankäyttöä tulee valvoa. Eduskunnassa tätä työtä ovat tehneet toimittajat, joille seuraavaksi esitän kiitokseni. Olette vahtineet ja valvoneet, joskus myös kannustaneet ja tukeneet. Kiitos kannustavista sanoista, mutta myös niistä, joissa on ollut kritiikkiä. Niiden myötä olemme tienneet, mitä tehdä paremmin.
Erikseen tahdon vielä kiittää kaikkia puhemiehistön jäseniä, jotka ovat ohjanneet eduskunnan toimintaa näiden neljän vuoden aikana. Oikeudenmukaisuuteen ja tasapuolisuuteen olemme pyrkineet ja toivon, että siinä olemme myös onnistuneet.
Kära vänner! Just nu upplever vi ett ögonblick av stor förhoppning om återseende och stor sorg över uppbrott. Trettiofem riksdagsledamöter kommer att lämna riksdagsarbetet. Många av dem har gjort stora insatser för vårt land, och var och en av dem har utfört ett viktigt arbete för att tjäna människorna i vårt land. Jag vill framföra ett stort tack till er alla.
Nu är det trots allt dags att vända och gå nedför riksdagshusets trappa. Om två veckor går de nya ledamöterna uppför trappan. Det är så demokratin fungerar. Men för varje trappsteg vi tar kan vi vara tacksamma för det förtroende vi fått av finländarna och stolta över det arbete vi utför för vårt land. Jag önskar er alla lycka till och stor välsignelse i era liv.
Parhaat ystävät. Tässä hetkessä on paljon jälleen näkemisen toivoa ja lähdön surua. Eduskuntatyöstä on nyt luopumassa 35 nykyistä kansanedustajaa. Monet heistä ovat tehneet suuria palveluksia maallemme, jokainen heistä on ollut tärkeä ihmisten palvelija. Kiitän suuresti teitä kaikkia.
Nyt on kuitenkin tullut aika kävellä eduskuntatalon portaat alas. Kahden viikon päästä uudet edustajat kävelevät ne ylös. Näin kansanvalta elää. Jokaisella askeleella me kaikki voimme kuitenkin olla kiitollisia suomalaisilta saadusta luottamuksesta ja ylpeitä työstämme tämän maan hyväksi.
Toivon teille kaikille onnea ja siunausta elämäänne.
Arvoisa puhemies, arvoisat Suomen kansan edustajat,
Eduskunnan ja kansanedustajien kuuluu katsoa tulevaisuuteen. Omalla työllään varmistaa, että meidän käy edelleen hyvin. Päättyvän nelivuotiskauden varrella olemme silti muistelleet myös mennyttä. Ja ansaitusti niin. Muistovuosi on seurannut toistaan.
Täyden äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden myös naisille toteuttaneesta eduskuntauudistuksesta tuli vuonna 2016 kuluneeksi 110 vuotta. Koko seuraavan vuoden vietimme juhlien itsenäisyytemme satavuotista taivalta. Viime vuonna muistimme historiamme synkkää lukua, yhteiskuntaamme heti itsenäistymisen jälkeen repinyttä sisällissotaa. Ja nyt on tasavaltaisen hallitusmuotomme vuoro tulla sadan vuoden ikään.
Menneiden rajapyykkien muistamisella on itseisarvonsa. Kansakunnan on tärkeää tuntea oma tarinansa. Se sitoo meidät yhteen. Historia ei toki sellaisenaan toista itseään. Todellista lisäarvoa tarinamme kertaaminen tuo vasta sitten, jos ymmärrämme, miten historiasta saadut opit ohjaavat meitä tulevaan.
Yksikään tämän vaalikauden varrelle osuneiden muistovuosien teemoista ei ole menettänyt ajankohtaisuuttaan. Vuoden 1906 ytimessä oli tasa-arvo. Se on edelleen yksi Suomen tärkeimmistä vahvuuksista. Parantamisen varaa riittää yhä – sukupuolten välillä, sukupolvien välillä, eri ihmisryhmien välillä. Tasa-arvo vaatii päivittäistä huolenpitoa ja rohkeutta sen puolustamiseen, meiltä kaikilta.
Suomi 100 -juhlavuoden tunnuslauseena oli ”Yhdessä”. Siinä on meille hyvä ohjenuora tulevaankin. Mielipide-eroja demokratiaan kyllä mahtuu, niitä suorastaan tarvitaan. Mutta emme saa antaa erimielisyyksien ajaa meitä erilleen. Kuppikuntiin pirstoutuminen heikentäisi myös turvallisuuttamme. Yhdessä toimiminen vaatii kanssaihmisten kunnioitusta. Ei yksinomaan näin vaalien alla, vaan sekä politiikan että muun elämän arjessa, kaikkina aikoina.
Vuoden 1918 varoittaviin oppeihin kuuluu se, miten helposti vihan kierre voi johtaa silmittömiin raakuuksiin. Kun tarinaamme vertailee kansainvälisesti, on poikkeuksellista, miten nopeasti kykenimme löytämään sovinnon sisällissodan jälkeen. Mutta parempi olisi ollut, jos sopu ei olisi koskaan rikkoutunutkaan. Jos nyt tunnistamme merkkejä vihan kierteestä, on se osattava katkaista alkuunsa.
Sata vuotta sitten vahvistettu hallitusmuoto on yhä vakaana pohjana nykyiselle perustuslaillemme. Suomi on tasavalta, jossa valtiovalta kuuluu kansalle ja kansaa edustavalle eduskunnalle. Lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta on jaettu, perusoikeudet on taattu. Tämän valtiosäännön katkeamaton voimassaolo läpi myrskyisän 1900-luvun on kansainvälisesti harvinaista sekin. Vaan ei demokratiaa parane ottaa itsestäänselvyytenä 2000-luvullakaan.
Tasa-arvon, yhdessä toimimisen, sovinnon ja demokratian vaaliminen on kovaa työtä parhainakin aikoina. Nyt ajat eivät ole parhaat mahdolliset. Elämme epävarmassa, vaikeasti ennustettavassa ympäristössä.
Kylmän sodan jälkeinen kaunis maailma, johon kaikki olisimme halunneet uskoa, on nopeasti saanut synkempiä sävyjä. Rauha, demokratia ja ihmisoikeudet eivät jatkaneetkaan suoraviivaista voittokulkuaan. Usko sääntöihin, sopimuksiin ja kansainvälisiin järjestöihin on kasvavalla koetuksella.
Valtioiden voimapolitiikka on palannut, jos se koskaan kunnolla ehti kadotakaan.
Eivätkä valtiot suinkaan ole ainoita voimankäyttäjiä.
Pahaa tahtovilla verkostoilla ja yksilöillä on uudenlaisia kykyjä ja keinoja vahingoittaa muita.
Tällaisessa maailmassa hyvän on oltava luja. Tähän on nyt alettu havahtua kaikkialla Euroopassa. Moniin muihin eurooppalaisiin maihin verrattuna meidän vahvuutenamme on ollut se, ettemme missään vaiheessa ajaneet omaa puolustustamme alas. Mutta omassakin järjestelmässämme on ollut koko joukko lainsäädännöllisiä aukkoja, jotka ovat tehneet meistä haavoittuvaisia. Aivan turhan vähälle huomiolle on jäänyt se johdonmukainen työ, jota tämä eduskunta on tehnyt noiden aukkojen paikkaamiseksi. Turvallisuuttamme kuluneella vaalikaudella lujittaneiden lainsäädännöllisten saavutusten luettelo on pitkä.
Asevelvollisuuslain muutos on tehnyt puolustusvalmiuden kohottamisesta helpompaa. Laki kansainvälisen avun antamisesta ja vastaanottamisesta on vahvistanut kykyämme päätöksentekoon turvallisuusyhteistyössä. Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen edellytykset ovat parantuneet. Kansallinen turvallisuus huomioidaan nyt perusteellisemmin sekä kaksoiskansalaisuuteen että alueiden käyttöön ja kiinteistöjen omistukseen liittyvissä kysymyksissä. Vielä vahvistamista odottavat siviili- ja sotilastiedustelulait antavat viranomaisille jatkossa tuntuvasti paremmat valmiudet ennaltaehkäiseviin toimiin.
Kiitän teitä lämpimästi tästä työstä. Muistutan samalla, ettei tie ole vieläkään loppuun asti kuljettu. Myös tulevalla vaalikaudella lainsäädäntöämme on saatettava vastaamaan ympäröivän maailman realiteetteja.
Juuri realiteeteista on kysymys. Paljon mieluisampaa olisi vain voida luottaa siihen, ettei meitä uhkaa mikään. Mutta kaikki se hyvä, jota yhteiskuntamme edustaa, vaatii päättäväistä puolustamista. Eduskunnalla on siinä ensiarvoisen tärkeä rooli.
Totesin viime syksyllä valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avajaisissa, että planeettamme Maan puolustaminen on niin ikään maanpuolustusta. Ilmastonmuutos ja sen vaikutukset elinoloihimme eivät ole menneen neljän vuoden uutinen. Ilmastotieteen meille kertomat realiteetit ovat olleet tiedossamme jo paljon pidempään, jos vain viestejä on kuultu. Toimeen tarttuminen on kestänyt kauan. Tehtävä on samalla vaikeutunut.
Vaalikauden alkuun osui Pariisin ilmastosopimus ja kauden loppupuolelle kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n paljon huomiota saanut raportti. Tietoa on tarpeeksi. Tiedämme nyt, mitä 1,5 asteen tavoitteen saavuttaminen meiltä edellyttää. Tiedämme myös entistä selvemmin, miten dramaattinen ero 1,5 asteen ja kahden asteen lämpenemisen välillä on.
Nuoret sen ainakin ovat ymmärtäneet, että asialla on kiire. Hyvä niin. Nuoret vaativat tämän päivän päätöksentekijöiltä uudenlaista päättäväisyyttä. Heidän ääntään on kuultava, sillä he ovat todellisia asianomistajia. Panoksena on ennen muuta heidän ja heitä seuraavien sukupolvien tulevaisuus.
Palaan lopuksi vielä demokratiamme kovaan ytimeen, perustuslakiin. Perustuslain tulkinnoista ja lainsäädännön perustuslainmukaisuudesta on etenkin viime kuukausina keskusteltu kiivaasti. Vaikka seuraukset ovat monien hankkeiden ja uudistusten näkökulmasta olleet mutkikkaita, on perustuslakiin sen myötä kiinnittynyt huomio ollut kansanvaltamme kannalta arvokasta. Kansakuntamme rakentuu perustuslain vahvalle pohjalle.
Samalla perustuslaki elää ajassa. Yksi sen tuoreimmista muutoksista tuntuu edelleen jääneen monelta huomaamatta. Se koskee perustuslain ulko- ja turvallisuuspoliittista ulottuvuutta. Ulkopolitiikan johtaminen tasavallan presidentin ja valtioneuvoston yhteistoiminnassa kyllä tunnetaan. Vuonna 2012 voimaan tullut perustuslain muutos kuitenkin nostaa juuri eduskunnan ratkaisevaan asemaan, jos tasavallan presidentti ja valtioneuvosto päätyisivät ristiriitatilanteeseen ulko- ja turvallisuuspoliittisesti merkittävässä asiassa.
Tuollaista ristiriitaa toki viimeiseen asti vältetään. Uudistettu perustuslaki antaa silti eduskunnalle aiempaa suuremman vastuun myös ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Parlamentaarinen panos näkyy vahvasti myös selontekoprosesseissa.
Tarve ulkopoliittiselle keskustelulle ei siis rajoitu ainoastaan vaalien alusaikaan. Sille on kysyntää myös vaalien jälkeen ja niiden välillä. Olen omalta osaltani tätä keskustelua valiokuntien ja puolueiden puheenjohtajien kanssa menneellä vaalikaudella käynyt. Aikomukseni on sitä myös tulevan eduskunnan kanssa jatkaa.
Arvoisa puhemies, arvoisat Suomen kansan edustajat,
Kiitän eduskuntaa sen arvokkaasta työstä kansakuntamme hyväksi ja julistan eduskunnan työn tältä vaalikaudelta päättyneeksi.
Vuonna 2015 valittu eduskunta päättää työnsä keskiviikkona 10. huhtikuuta 2019. Vaalikauden päättäjäiset käynnistyvät ekumeenisella valtiopäiväjumalanpalveluksella Helsingin Tuomiokirkossa. Saarnan pitää Oulun hiippakunnan piispa Jukka Keskitalo. Eduskuntatalossa vaalikauden päättäjäisten tilaisuuden aluksi puhuu eduskunnan puhemies Paula Risikko. Tämän jälkeen tasavallan presidentti Sauli Niinistö julistaa vaalikauden päättyneeksi. Presidentin poistuttua puhemies lausuu jäähyväissanat eduskunnalle. Puheeseen vastaa eduskunnan ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen. Tilaisuus Eduskuntatalossa on kutsuvierastilaisuus. Vaalikauden päättäjäisten tilaisuutta voi seurata suorana verkkolähetyksenä eduskunnan verkkosivuilta noin klo 13.40 – 13.45 ja suora verkkolähetys kestää noin 40 – 45 minuuttia. Vaalikauden päättäjäiset suorana televisiointina Yle TV1ssä sekä suorana verkkolähetyksenä Ylen Areenassa ovat katsottavissa kello 13.30-14.30.
Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen Suomen valtuuskunnan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) korosti Euroopan neuvoston ainutlaatuista roolia demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion puolustajana puhuessaan yleiskokouksen istunnossa tiistaina.
Istunnon aiheena oli YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030, jonka tavoitteet ovat yhteneväiset Euroopan neuvoston arvojen kanssa.
”Euroopan neuvoston vahvuus ovat jäsenvaltioita velvoittavat sopimukset ja ainutlaatuinen monitorointijärjestelmä, jonka avulla jäsenvelvoitteiden toteutumista seurataan säännöllisesti. Tarvitsemme kuitenkin vielä uusia työkaluja niihin valitettaviin tilanteisiin, joissa jäsenmaat eivät aidosti kunnioita ja noudata perusarvojamme”, hän totesi.
Suomi liittyi Euroopan neuvoston jäseneksi 30 vuotta sitten. Anttila oli mukana ensimmäisessä valtuuskunnassa, jonka eduskunta yleiskokoukseen vuonna 1989 nimitti ja hän on varapuhemies- ja ministerivuosiaan lukuun ottamatta työskennellyt koko ajan Euroopan neuvostossa.
”Olen nauttinut työstäni suunnattomasti. Teiltä tänne jääviltä toivon, että vastakkainasettelun ja kärjistämisen sijaan etsisitte ratkaisuja yhteisiin ongelmiin. Tarvitsemme lisää diplomatiaa, sovittelua ja yhteistyötä sekä Euroopan neuvoston jäsenmaiden että yleiskokouksen poliittisten ryhmien välillä. Etenkin poliittisten ryhmien pitäisi nyt ottaa vahvempi rooli ratkaisujen etsimisessä”, hän painotti.
Vuonna 1949 perustettu Euroopan neuvosto on maanosan vanhin ja laajin poliittinen yhteistyö- ja ihmisoikeusjärjestö. Jäsenmaiden kansanedustajista koostuva yleiskokous tekee aloitteita ja antaa suosituksia, joiden pohjalta ministerikomitea päättää asioista. Parlamentaariseen yleiskokoukseen osallistuu jäsenet ja varajäsenet yhteen laskien yli 700 kansanedustajaa eri maista. Yleiskokous on koolla Ranskan Strasbourgissa 8.–12. huhtikuuta.
Pohjoismaiden neuvosto kokoontuu teemaistuntoon Kööpenhaminaan 8.-9. huhtikuuta. Teemaistunnon pääaiheena on Tasa-arvo – demokratian edellytys. Tasa-arvo ja demokratia ovat Pohjoismaiden neuvoston tämänvuotisen puheenjohtajamaan Ruotsin painopistealueita. Keskusteluissa on esillä tasa-arvoinen ja demokraattinen yhteiskunta, vallan ja vaikutusvallan jakautuminen, palkkaerot, ja maahanmuuttajanaisten kiinnittyminen työmarkkinoille. Muita keskeisiä aiheita Kööpenhaminassa ovat rauhanvälitys ja kevään europarlamenttivaalit.
Teemaistuntoon osallistuu kansanedustajia Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja Islannista sekä Ahvenanmaalta, Färsaarilta ja Grönlannista. Teemaistunnossa on mukana myös terveysministeri Svandís Svavarsdóttir Islannista ja yhteistyöministeri Eva Kjer Hansen Tanskasta. Istuntoa seuraavat muun muassa Baltian yleiskokous, Benelux-parlamentti, Schleswig-Holsteinin maapäivät, Nuorten Pohjoismaiden neuvosto ja Pohjoismaiden suurlähettiläät.
Suomesta teemaistuntoon osallistuvat Kimmo Kivelä (sin.), Kari Kulmala (sin.), Jaana Laitinen-Pesola (kok.), Maria Tolppanen (sd.) ja Erkki Tuomioja (sd.).
Tiistaina 9.4. tasa-arvokeskustelun jälkeen on seminaari rauhanvälitykseen ja konfliktinratkaisuun liittyvästä pohjoismaisesta yhteistyöstä. Kansanedustaja Erkki Tuomioja osallistuu seminaarissa paneeliin, jossa puidaan pohjoismaista rauhanvälitystoimintaa. Seminaarissa käsitellään Pohjoismaiden ministerineuvoston raporttia rauhanvälityksestä ja konfliktin torjumisesta. Pohjoismaiden neuvosto on velvoittanut Pohjoismaiden ministerineuvostoa laatimaan raportin pohjoismaisesta panostuksesta, joka kohdistuu maailmanlaajuiseen rauhanneuvottelu- ja sovittelutyöhön. Selvitykseen sisältyy naisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen rauhan ja turvallisuuden edistämiseen liittyvissä prosesseissa. Kööpenhaminan yliopiston Center of Resolution of International Conflicts laati raportin ja sen tulokset julkistetaan PN:n seminaarissa tiistaina.
Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajisto kokoontuu teemaistunnon yhteydessä. Kokoukseen osallistuu PN:n Suomen valtuuskunnasta Erkki Tuomioja ja Britt Lundberg. Kokouksessaan puheenjohtajisto keskustelee Pohjoismaiden neuvoston toiminnan muuttamisesta hiilidioksidineutraaliksi. Pohjoismaiden neuvosto selvittää, miten Pohjoismaiden neuvoston toiminta ja Pohjolan taloa voidaan kehittää hiilidioksidineutraalimpaan suuntaan.
Puheenjohtajiston asialistalla on myös PN:n mahdollinen televisiopalkinto. Pohjoismaiden yleisradioyhtiöiden Nordvision-yhteistyön puitteissa tehdään vuosittain paljon yhteistuotantoa ja ohjelmavaihtoa, mikä tukisi ajatusta Pohjoismaiden neuvoston televisiopalkinnosta.
Oikeustieteen tohtori Jari Pirjola on valittu Suomen edustajaksi Euroopan neuvoston kidutuksen vastaiseen komiteaan (CPT). Valinnan teki Euroopan neuvoston ministerikomitea kokouksessaan 27. maaliskuuta.
Pirjolaa esitti tehtäväänsä Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous, joka perusti päätöksensä Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan tekemiin haastatteluihin. Hakijoita oli yhteensä 24 ja haastattelut suoritettiin viime marraskuussa.
Pirjola työskentelee esittelijäneuvoksena eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa. Hän on toiminut CPT:n jäsenenä vuodesta 2011. CPT:n jäsenten toimikausi on neljä vuotta. Sama henkilö voidaan nimetä komiteaan enintään kolmeksi kaudeksi. Pirjolan kolmas ja samalla viimeinen toimikausi alkaa joulukuussa 2019.
Kestävä Pohjola –valiokunta kokoontuu Kööpenhaminassa 8.-9. huhtikuuta Pohjoismaiden neuvoston teemaistunnon yhteydessä. Valiokunta jatkaa työskentelyään kestävän tuotannon ja kiertotalouden parissa. Kokouksessa selvitellään mahdollisuuksia hyödyntää kiertotalouden keskeisiä näkökulmia kuten kestävyyttä ja varaosien saatavuutta. Valiokunta pohtii myös Joutsenmerkin ja sen kriteerien kehittämistä siten, että Joutsenmerkin tuoteryhmiä laajennettaisiin kiertotalouden ja kestävien ratkaisujen edistämiseksi. Tavoitteena on sisällyttää kriteereihin tuotteiden elinkaari ja uudelleenkäyttömahdollisuudet.
Valiokunta käsittelee lisäksi muun muassa mietintöjä hanaveden mikromuovin suosituksista, yhteispohjoismaista voimaa EU:n metsäpolitiikassa ja Pohjoismaiden ääntä neuvotteluissa globaalista YK-sopimuksesta luonnon monimuotoisuudesta.
Suomesta Kestävä Pohjola –valiokunnan kokoukseen osallistuu kansanedustaja Kari Kulmala (sin.).
Kasvu- ja kehitys Pohjolassa –valiokunta käsittelee omassa kokouksessaan Kööpenhaminassa 8.4. erityisesti pohjoismaisen liikenne- ja matkailuyhteistyön tiivistämistä. Asialistalla ovat arktisen matkailun kestävyyskriteerit ja turvallisuusnäkökulmat. Valiokunnan tavoitteena on tukea tiedonvaihtoa kestävästä matkailusta Arktiksella ja toteuttaa selvityksiä arktisen matkailun parhaista käytännöistä.
Merenkulun osalta valiokunta tarkastelee meritaloutta ja merten resurssien kestävää hallintaa pohjustaakseen Chilessä joulukuussa 2019 pidettävää maailmanlaajuista ilmastokokousta. Tämän lisäksi valiokunta perehtyy muun muassa merenkulkualan työehtosopimuksiin ja kuulee eri asiantuntijoita pohjoismaisista julkisista hankinnoista sekä ympäristösertifioinnista.
Suomesta Kasvu- ja kehitys Pohjolassa –valiokunnan kokoukseen osallistuu kansanedustaja Jaana Laitinen-Pesola (kok.).
