NordenBladet — Esitysluonnoksessa ehdotetaan perhevapaiden muuttamista niin, että äideillä ja isillä olisi jatkossa yhtä paljon kiintiöityjä kuukausia. Lisäksi perhevapaat sisältäisivät vapaasti valittavan vanhempainvapaajakson. Molemmille vanhemmille maksettaisiin korotettua ansio-osaa nykyistä äitien osuutta vastaavasti. Kotihoidontuki jatkuisi nykymuotoisena.Arviointineuvosto katsoo, että esitysluonnoksessa on kuvattu lakiesityksen vaikutukset varsin kattavasti. Määrällisiä vaikutusarvioita esitetään runsaasti ja vaikutuksia on myös havainnollistettu havainnollisin esimerkein. Esitysluonnoksen vaikutusarvioihin liittyvien laskelmien taustaoletuksia pitäisi kuitenkin vielä avata enemmän. Myös vaikutusarvioihin sisältyvää epävarmuutta tulisi kuvata tarkemmin. Yrityksille kohdistuvia vaikutuksia tulisi vielä tarkentaa pienten, keskisuurten ja suurten yritysten näkökulmasta, mutta myös eri ikäisten yritysten kannalta. Vanhempainvapaan pitäminen rasittaa erityisesti pieniä ja nuoria yrityksiä. Arviointineuvosto katsoo, että merkittävimpiä yhteiskunnallisia vaikutuksia tulisi vielä tarkentaa. Esimerkiksi tasa-arvovaikutuksista ja vaikutuksista maahanmuuttajataustaisten naisten työllisyysasteeseen tulisi esittää myös määrällisiä arvioita.Arviointineuvosto katsoo, että hallituksen esitysluonnos vastaa pääosin säädösehdotusten vaikutusten arviointiohjetta. Arviointineuvosto suosittelee, että hallituksen esitystä täydennetään neuvoston lausunnon mukaisesti ennen hallituksen esityksen antamista.
NordenBladet — Valtioneuvosto hyväksyi 27. toukokuuta kehityspolitiikan ylivaalikautisen selonteon. Selonteon tavoitteena on ollut muodostaa kehityspolitiikasta yhteinen kokonaisnäkemys, jota suomalainen yhteiskunta voi laajasti tukea.Selonteko vahvistaa kehityspolitiikan olevan erottamaton osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, joka tähtää turvallisuuden ja hyvinvoinnin vahvistamiseen kansainvälisen yhteistyön keinoin.Selonteon valmisteluun on osallistunut kaikkia eduskuntapuolueita edustava parlamentaarinen seurantaryhmä. Sitä laadittaessa on kuultu Kehityspoliittista toimikuntaa sekä yhteiskunnan eri toimialojen edustajia, joilla on myös ollut mahdollisuus kommentoida selontekoa.Kehityspolitiikan ylivaalikautinen selonteko -julkaisu valtioneuvoston julkaisuarkistossaTiedote: Kehityspolitiikan selonteko edistää Suomen kehitysyhteistyön pitkäjänteisyyttä ja johdonmukaisuuttaSuomi vahvistaa kehittyvien maiden valmiuksia huolehtia omasta hyvinvoinnistaanKehityspolitiikalla Suomi edistää maailmanlaajuista köyhyyden vähentämistä ja perusoikeuksien toteutumista, sääntöpohjaista monenkeskistä järjestelmää sekä YK:ssa sovittuja kestävän kehityksen tavoitteita.Suomen kehitysyhteistyön tavoitteena on kehittyvien maiden oman yhteiskunnan, kuten talouden perustan vahvistaminen. Keskeistä on, että jokainen maa pystyy ajan myötä rahoittamaan oman kehityksensä ja hyvinvointinsa, erityisesti keräämällä riittävän määrän veroja.Työn perustana ovat kehittyvien maiden omistajuus ja kansalliset suunnitelmat. Niiden on kuitenkin oltava Suomen ja kansainvälisesti sovittujen kehitystavoitteiden ja arvojen suuntaisia.Myös Suomi on historiansa aikana saanut kehityksensä tueksi resursseja ja osaamista ulkomailta, ja suomalaisia on lähtenyt maasta hakeakseen turvaa tai parempaa toimeentuloa ulkomailta.Suomen kehitysyhteistyön painopisteet perustuvat vahvuuksiinSuomi on saavuttanut johdonmukaisella ja pitkäjänteisellä kehitysyhteistyöllä hyviätuloksia. On Suomen etujen mukaista pitää kiinni tästä myönteisestä kehityssuunnasta ja vahvistaa sitä.Suomi tavoittelee kehityspolitiikalla sellaisia järjestelmätason muutoksia, joilla varmistetaan paitsi kehitysyhteistyön tuloksellisuus, myös pitkän aikavälin vaikutukset. Siksi Suomi keskittyy kehityspolitiikassaan vahvuusalueisiin, joissa juuri Suomella on hyvät mahdollisuudet tukea kestävää kehitystä.Suomen kehityspolitiikan päätavoitealueet ovatnaisten ja tyttöjen oikeudetkoulutuskestävä talous ja ihmisarvoinen työrauhanomaiset, demokraattiset yhteiskunnatilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuus sekä luonnonvarojen kestävä hallinta ja käyttö.Lisäksi Suomi antaa humanitaarista apua akuuteista kriiseistä kärsivien ihmisten auttamiseksi.Suomi edistää kehityspolitiikassaan läpileikkaavina tavoitteina sukupuolten tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta, ilmastokestävää ja vähäpäästöistä kehitystä sekä ympäristön suojelua painottaen luonnon monimuotoisuuden turvaamista. Parempi maailma rakennetaan yhdessäSuomen kehityspolitiikka ja kehitysyhteistyö nojautuvat suomalaisten julkisen sektorin toimijoiden, kansalaisyhteiskunnan, yksityisen sektorin sekä tutkimus- ja koulutuslaitosten aktiiviseen osallistumiseen ja niiden välisiin vahvoihin kumppanuuksiin.On tärkeää, että suomalainen yhteiskunta on laajasti mukana kehityspolitiikassa: kestävä kehitys on eri toimijoiden tekemän työn ja monen yhteistyömuodon summa. Yhteistyöllä saadaan aikaan ihmisten hyvinvointiin ja yhteiskuntien kehitykseen myönteisesti vaikuttavia tuloksia tehokkaasti ja kestävästi.Suomi edistää kehityspoliittisia tavoitteitaan sekä toimiessaan suoraan kahdenvälisten kumppanimaiden kanssa, että toimiessaan kehittyvien maiden tukena yhdessä monenkeskisten kansainvälisten instituutioiden ja kansainvälisten kansalaisjärjestöjen kanssa. Keinoina ovat vaikuttamistyö, suomalainen osaaminen sekä kehitysrahoitus – ja usein niiden yhdistelmä.Suomen kehitysyhteistyörahoitusta lisätään asteittainSuomi on sitoutunut YK:ssa tavoitteeseen käyttää 0,7 prosenttia bruttokansantulosta (BKTL) kehitysyhteistyöhön sekä 0,2 prosenttia BKTL:stä tukena vähiten kehittyneille maille. Vuoden 2019 hallitusohjelma edellyttää aikataulutetun tiekartan laatimista YK-tavoitteen saavuttamiseksi. Suomen kehitysyhteistyörahoitusta lisätään asteittain ja suunnitelmallisesti useamman vaalikauden aikana. Tavoitevuodeksi 0,7 prosentin tason saavuttamisessa asetetaan vuosi 2030. Vähiten kehittyneitä maita koskeva 0,2 prosentin tavoite pyritään saavuttamaan mahdollisimman pian.
NordenBladet — EU:n sosiaalisten oikeuksien pilarin 20 periaatetta viitoittavat EU-tason toimia kohti vahvempaa sosiaalista Eurooppaa. Pilarin periaatteen 12 mukaisesti sosiaalisen suojelun saatavuutta toimeenpannaan vuonna 2019 julkaistulla EU:n neuvoston suosituksella. Suosituksessa jäsenmaita kehotetaan turvaamaan riittävä sosiaalisen suojelun kattavuus työntekijöille ja itsenäisille ammatinharjoittajille. EU:ssa käytetään termiä sosiaalinen suojelu, ja se kattaa sekä sosiaaliturvan että sosiaalipalvelut. Suomi on valmistellut työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaalisen suojelun saatavuudesta EU:n neuvoston suosituksen mukaisen kansallisen suunnitelman. Suunnitelma sisältää kansallisella tasolla tehtävät toimenpiteet. EU:n suositus koskee työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien järjestelmiin pääsyä, etuusoikeuksien kerryttämistä ja etuuksien hyödyntämistä. Suosituksen suositetaan varmistamaan virallinen kattavuus, tosiasiallinen kattavuus, riittävyys sekä avoimuus. Etuuksien osalta suositus koskee työttömyysetuuksia, sairaus- ja terveydenhuoltoetuuksia, äitiys- ja isyysetuuksia, työkyvyttömyysetuuksia, vanhuus- ja perhe-eläkkeitä sekä työtapaturma- ja ammattitautietuuksia.Suosituksen seurantakehikon mukaan Suomi täyttää suosituksen tavoitteet jo nykyisellä lainsäädännöllä. Suomen kansallinen suunnitelma käsittelee pääasiassa sosiaaliturvan kehittämisen hankkeita: sosiaaliturvauudistusta ja yrittäjien eläkevakuutuksen kehittämistä. Myös koronapandemian takia tehtyjä väliaikaisia muutoksia on käsitelty suunnitelmassa.Kansallinen suunnitelma on tehty laajaa sidosryhmäyhteistyötä hyödyntäen. Päävastuu suunnitelman valmistelusta on ollut sosiaali- ja terveysministeriöllä, joka on vastannut sen keskeisimmistä linjauksista. Sosiaali- ja terveysministeriön sisäisen valmisteluprosessin lisäksi kansallisen suunnitelman keskeisistä linjauksista on käyty keskustelua Eläketurvakeskuksen ja Kansaneläkelaitoksen kanssa. Tietototuotannon osalta luonnosteluun on osallistunut Tapaturmavakuutuskeskus. Myös työmarkkinaosapuolet sekä muut keskeiset sidosryhmät ovat saaneet mahdollisuuden osallistua kansallisen suunnitelman valmisteluun.
NordenBladet — Tutkimuksen mukaan tehokkain tapa toteuttaa erillinen kaivosvero olisi verottaa kaivostoiminnan voittoja. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen, Suomen ympäristökeskuksen ja KPMG:n tutkimuksen tavoitteena oli löytää veroinstrumentti, joka takaisi yhteiskunnalle kohtuullisen tuoton uusiutumattomien luonnonvarojen hyödyntämisestä. Kaivosveroa tarkasteltiin taloustieteen, vero-oikeuden ja ympäristösääntelyn näkökulmasta.Voittoja verottamalla korvaus luonnonvarojen käytöstäTutkimusryhmä vertaili eri veromallien etuja ja haittoja taloustieteellisen tutkimuskirjallisuuden ja simulointimallin avulla. Vertailun perusteella kaivosyhtiöiden voittoja verottavat rentti- ja voittoverot mahdollistavat verotuoton keräämisen tehokkaasti vääristämättä yritysten taloudellista toimintaa.”Rentti- ja voittoveroilla on vähäinen vaikutus yritysten investointeihin, louhintaan ja toiminnan jatkamiseen. Rojaltit muuttaisivat kaivoksen toiminnan useammin kannattamattomaksi. Voittojen verottaminen on talouden kannalta parempi vaihtoehto”, toteaa johtava tutkija Seppo Kari (VATT).Voittoverojen tuotto on heikosti ennakoitavissa. Ongelmaa voidaan lieventää yhdistämistä voittovero mineraalin arvoon pohjautuva rojaltiin, joka tuottaisi verotuloja tasaisemmin kaivostoiminnan alkuvaiheesta asti.Kuntien verotusoikeus ei saa tutkijoilta kannatusta. Suomen valtion-osuusjärjestelmään sisältyvän verotulojen tasausjärjestelmän vuoksi verotulojen ohjaaminen kaivoskunnille hyödyttäisi niitä vain marginaalisesti.Muut kaivostoiminnan ohjauskeinotTutkimuksen lähtökohtana on, että kaivosveron tarkoitus on tuottaa yhteiskunnalle korvaus uusiutumattoman luonnonvaran hyödyntämisestä. Ympäristöhaittojen vähentäminen tulisi toteuttaa kaivosveron sijasta muilla ympäristöpolitiikan instrumenteilla, kuten toimivalla ympäristösääntelyllä ja valvonnalla. Samoin kaivostoiminnan sähköveroluokan nosto ei ole vaihtoehto erilliselle kaivosverolle vaan erikseen harkittava toimenpide.Julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2020 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.
NordenBladet — Suomen huoltovarmuusjärjestelmä on 28.5.2021 julkaistun arvion mukaan aikaansaava, joustava ja ketterä, mutta toimintaympäristön muutosten vuoksi sääntelyä, rakenteita ja prosesseja on syytä uudistaa. Arviointityön tueksi tehdyn sidosryhmäkyselyn mukaan huoltovarmuustyössä mukana olevat toimijat näkevät järjestelmän toimivan erittäin hyvin.Huoltovarmuuskeskuksen toiminnan arvioinnin toteuttanut Vaasan yliopiston, Laurea-ammattikorkeakoulun, Maanpuolustuskorkeakoulun ja Poliisiammattikorkeakoulun muodostama konsortio luovutti tänään raporttinsa työ- ja elinkeinoministeriölle.Arviossa peräänkuulutetaan nykyistä laaja-alaisempaa näkökulmaa huoltovarmuuteen. Arvion mukaan koronakriisin kokemukset ovat vahvistaneet sen, mitä alati kasvanut globaali keskinäisriippuvuus on antanut koko 2000-luvun ajan odottaa: varautumista ei voida tehdä enää kapeiden, toisistaan erillään olevien sektoreiden tai toimialojen näkökulmasta.– Arviointimme mukaan huoltovarmuusjärjestelmä on ollut aikaansaava ja operatiivisesti tehokas, mutta järjestelmää on silti syytä uudistaa. Tämä tarve johtuu pitkälti toimintaympäristömuutoksista, toteaa arviointiryhmän vetäjä, tutkimusjohtaja Petri Uusikylä Vaasan yliopistosta. Työssä arvioitiin Huoltovarmuuskeskuksen ja laajemmin huoltovarmuusorganisaation toimintaa, johtamisjärjestelmää ja tulosohjausta sekä huoltovarmuuden toiminnan vaikuttavuutta ja kansainvälistä ulottuvuutta. Raportti kiinnittää erityistä huomiota huoltovarmuusorganisaation ohjaukseen ja johtamisjärjestelmään sekä huoltovarmuusrahaston toimintaan. Arvion mukaan ohjaus- ja johtamisjärjestelmät näyttäytyvät jossain määrin jäsentymättömänä niin huoltovarmuuden tavoitepäätösten, Huoltovarmuuskeskuksen tulosohjauksen kuin HVK:n hallituksen ohjausroolin osalta. Arviointiraportti sisältää kahdeksan kehittämissuositusta. Ne koskevat mm. huoltovarmuustoiminnan ja Huoltovarmuuskeskuksen ohjausta ja sen toimintaprosesseja, poolitoimintaa, valtioneuvostotason koordinaatiota, huoltovarmuusrahastoa sekä huoltovarmuusorganisaation kehittämistä. Raportissa hahmotellaan myös vaihtoehtoisia tapoja organisoida huoltovarmuustoiminta. Näiden tarkoituksena on tarjota tausta-ajatuksia huoltovarmuusjärjestelmän kehittämisen pohdinnoille.– Arviointiryhmä on käsitellyt suomalaisen huoltovarmuustoiminnan kehittämistä varsin kattavasti. Ministeriö tutkii huolellisesti sille esitettyjä arvioita ja suosituksia, jotka antavat hyvän pohjan ainutlaatuisen järjestelmämme uudistamiseksi entistäkin vahvemmaksi, toteaa ylijohtaja Antti Neimala työ- ja elinkeinoministeriöstä. Huoltovarmuustoiminnan kehittämiseen liittyen Neimala huomauttaa, että on syytä tyytyväisyydellä noteerata Huoltovarmuuskeskuksen juuri uudistettu strategia ja käynnistetty laaja kehittämisohjelma.– Jotkut arvioinnin suosituksista ovat luonteeltaan selvästi vaalikaudet ylittäviä. Näidenkin suositusten osalta jatkotyöt käynnistetään heti, ja ne sovitetaan yhteen muiden sellaisten hankkeiden kanssa, joilla on vaikutusta huoltovarmuuden toimintaympäristöön. TEM linjaa syksyllä kattavasti laajempaa valmistelua edellyttävät toimenpiteet, joihin eri selvitysten ja suositusten johdosta ryhdytään, Neimala kertoo.– Osa suosituksista voidaan toteuttaa hyvinkin nopeasti – esimerkiksi suositus valtioneuvoston eri toimijoiden yhteistyön kehittämisestä. Poikkihallinnollista yhteistyötä on tehty toki aiemminkin, mutta yhteistyö on nyt tarkoitus virallistaa perustamalla pikaisella aikataululla ministeriöiden välinen huoltovarmuuden yhteistyöryhmä. Sen toiminta tehostaisi valtioneuvoston yhteistä varautumista, huoltovarmuuden kehittämistä ja varautumistoimien yhteensovittamista. Ryhmä voisi mm. edistää ja arvioida valtioneuvoston huoltovarmuuden tavoitepäätöksen toteuttamista ja tukea sen päivitystyötä sekä pohjustaa käynnistettävää huoltovarmuuden lainsäädännön uudistamista, Neimala arvioi.
NordenBladet — EU:n maatalousministerit ja Euroopan parlamentti eivät löytäneet vielä ratkaisua yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) uudistuksesta toukokuun maatalous- ja kalastusneuvoston yhteydessä. Neuvottelut jatkuvat instituutioiden välillä kesäkuussa. Maatalousministerit kokoontuivat neuvotteluihin Brysselissä 26.-28.5.2021. Suomea kokouksessa edusti maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä. Varhaiseen perjantaiaamuun 28 toukokuuta kestäneissä neuvotteluissa keskusteltiin erityisesti CAP:n ympäristö- ja ilmastotoimista eli ns. vihreästä arkkitehtuurista, tukien nykyistä paremmasta kohdentamisesta ja CAP:n ns. sosiaalisesta ehdollisuudesta. Näistä kokonaisuuksista ei päästy sopuun, sillä Euroopan parlamentti ei ollut valmis hyväksymään neuvoston neuvottelutarjousta.
– Tavoittelimme ratkaisua, joka takaa Euroopan viljelijöille vakaan näkymän, vahvistaa elinkeinon kannattavuutta ja vastaa ilmasto- ja ympäristötavoitteisiin alueelliset erot ja erityispiirteet huomioiden. Olen turhautunut, että parlamentin puolelta ei tultu aidosti vastaan neuvottelukysymyksissä, ministeri Leppä tiivisti yön tunnelmia.
Seuraavan kerran ministerit kokoontuvat epäviralliseen ministerikokoukseen Lissaboniin kesäkuun puolessa välissä. Kesäkuun lopussa maatalous- ja kalastusneuvosto kokoontuu Luxemburgissa ja ratkaisua yritetään löytää uudelleen. Puheenjohtajavaltio Portugalilla on edelleen tavoitteena löytää sopu kaudellaan eli kesäkuun loppuun mennessä.
NordenBladet — Kansallisen metsästrategian vahvuutena on ollut ja on laaja osallistaminen ja sidosryhmäyhteistyö. Nuorten näkemysten ja kommenttien kuuleminen edistää entisestään strategian toimeenpanon moniäänisyyttä, kirjoittaa MMM:n metsä-ja bioenergian erityisasiantuntija Jaakko Nippala.Maa- ja metsätalousministeriössä käynnistettiin viime vuonna uusi ”Nuorten osallisuus metsästrategiassa” -hanke, jota ovat toteuttaneet 4H-liitto ja Partiolaiset. Hankkeessa on laadittu nuorten osallisuutta edistävä rastimalli hyödynnettäväksi nuorille suunnatuilla metsäpäivillä, ja sen lisäksi järjestettiin Nuorten metsäneuvosto. Nämä ovat konkreettisia tapoja kuulla nuorten ajatuksia.Lue koko blogi
NordenBladet — Eurooppalainen digitaalinen henkilöllisyys ja yhteiseurooppalaiset tunnistamisratkaisut olivat esillä Alankomaiden järjestämässä korkean tason poliittisessa Coalition of the Willing -virtuaalikokouksessa torstaina 27.5.2021. Kuntaministeri Sirpa Paatero puhui kokouksessa rajat ylittävän digitaalisen henkilöllisyyden kehittämisestä ja tähänastisesta eurooppalaisesta valmistelutyöstä.Digitaalisten palvelujen lisääntyessä ja digitalisaation edetessä kaikille elämän osa-alueille tarvitaan Euroopassa yhteinen malli henkilöiden luotettavaan ja turvalliseen tunnistamiseen. Yhteinen tunnistamisratkaisu helpottaisi henkilöiden asiointia digitaalisissa palveluissa ja tukisi palveluiden tarjoajia, jotka voivat varmistua asiakkaiden henkilötietojen aitoudesta. Tunnistamisratkaisuja kehitetään tällä hetkellä useissa eri Euroopan maissa.Ministeri Paatero korosti puheenvuorossaan rajat ylittävän tunnistamisen tarpeen kasvua ja kansalaisten yhdenvertaisia edellytyksiä käyttää digitaalisia palveluja ja tulevaisuuden digitaalisia henkilöllisyystodistuksia. Esille nousi myös huolenaihe siitä, että eurooppalainen digitaalisten tunnistamisratkaisujen kehitys jää ajasta jälkeen, mikäli yhteistä kehitystyötä ei vauhditeta.Jo tehdystä valmistelutyöstä puheenvuorossa esille nousi koalitiomaiden yhteisen työryhmän ehdotus, jossa kannatetaan itsehallittavaan identiteettiin pohjautuvia ratkaisuja, jotka yhdessä henkilötietoja ja muuta varmennettua tietoa välittävien digitaalisten lompakkojen kanssa antaisivat kansalaisille paremmat edellytykset hallinnoida omia henkilötietojaan.”Uskon, että ryhmämme esittämät askelmerkit tukisivat Euroopan digitaalista suvereniteettia ja kansalaistemme arkea alati laajentuvassa digitaalisessa yhteiskunnassa. Oman eurooppalaisen ratkaisun avulla voisimme varmistaa, että identiteettiä koskeva ratkaisutapamme on tarpeeksi turvallinen ja luotettava sekä eurooppalaisia arvoja kunnioittava”, ministeri Paatero sanoi puheessaan.Suomessa digitaalista henkilöllisyyttä kehitetään valtiovarainministeriön johtamassa hankkeessa, jonka tavoitteena on luoda kaikille yhteiskunnan palveluissa asioiville yhdenvertaiset edellytykset ja mahdollisuudet osoittaa viranomaisen vahvistamia tietoja henkilöllisyydestään digitaalisesti. Hankkeessa mahdollistetaan suomalaisille sähköinen tunnistaminen muiden EU-jäsenvaltioiden palveluihin ja huomioidaan parhaillaan käynnissä oleva yhteiseurooppalainen kehitystyö.Digitaalisen henkilöllisyyden lisäksi kokouksessa käsiteltiin muun muassa tekoälyä, ihmiskeskeisiä digitaalisia palveluja sekä tiedon ja datan rajat ylittävää liikkumista. Kokoukseen osallistuivat Alankomaat, Belgia, Portugali, Ranska, Saksa, Suomi, Tanska ja Viro.
NordenBladet — Opetus- ja kulttuuriministeriö on lähettänyt lausuntokierrokselle hallituksen esitysluonnoksen oppilas- ja opiskelijahuoltolain muuttamisesta. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös kuraattori- ja psykologipalveluiden sitovista henkilöstömitoituksista ja samalla kuraattorin kelpoisuusehtoa koskevaa säännöstä täsmennettäisiin.Esityksellä vahvistetaan opiskeluhuollon kuraattori- ja psykologipalveluita kouluissa ja oppilaitoksissa. Tavoitteena on varmistaa, että oppilaat ja opiskelijat saavat oppilashuollon ennaltaehkäisevää tukea sekä varhaista apua yksilöllisten tarpeiden mukaisesti ja nopeasti, silloin kun tukea tarvitaan.
NordenBladet — Työministeri Tuula Haatainen on ollut ministerinä 2 000 päivää perjantaina 28. toukokuuta. Haatainen aloitti ministeriuransa Jäätteenmäen hallituksessa opetusministerinä huhtikuussa 2003 ja jatkoi samassa tehtävässä Vanhasen hallituksessa. Syyskuussa 2005 Haatainen siirtyi sosiaali- ja terveysministeriksi ja toimi tehtävässä huhtikuuhun 2007. Työministeriksi hän siirtyi 1. varapuhemiehen tehtävästä Sanna Marinin hallituksen aloitettua toimintansa 10.12.2019 lähtien.Nykyisten ministerien ministeripäivät 28.5.2021 (Ministeritietojärjestelmä)Ministeri | MinisteripäivätHaavisto, Pekka Olavi | 2 532 Kiuru, Krista Katriina | 2 161 Henriksson, Anna-Maja Kristina | 2 161 Haatainen, Tuula Irmeli | 2 000 Lintilä, Mika Tapani | 1 612 Leppä, Jari Juhani | 1 485 Saarikko, Annika Virpi Irene | 1 057 Paatero, Sirpa Hannele | 969 Tuppurainen, Tytti Johanna | 723 Skinnari, Ville Tapio | 723 Marin, Sanna Mirella | 723 Harakka, Timo Olavi | 723 Kaikkonen, Antti Samuli | 723 Mikkonen, Krista Johanna | 723 Ohisalo, Maria Karoliina | 723 Pekonen, Aino-Kaisa Ilona | 723 Blomqvist, Thomas Jörn Ingmar | 723 Saramo, Jussi Antero | 163 Kurvinen, Antti Ilmari Vilhelm | 2Hallitukset ja ministerit vuodesta 1917
Suomi on sitoutunut YK:ssa tavoitteeseen käyttää 0,7 prosenttia bruttokansantulosta (BKTL) kehitysyhteistyöhön sekä 0,2 prosenttia BKTL:stä tukena vähiten kehittyneille maille. Vuoden 2019 hallitusohjelma edellyttää aikataulutetun tiekartan laatimista YK-tavoitteen saavuttamiseksi.