NordenBladet — Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD on julkaissut vuosittaisen koulutusjärjestelmiä vertailevan indikaattorijulkaisunsa Education at a Glancen. Tämän vuoden julkaisun erityisteemana oli koulutuksen tasa-arvo. Tarkastelu kohdistui pääosin vuoteen 2019.Koulutuksen avulla eri ikäiset ihmiset taustasta riippumatta voivat hankkia taitoja, jotka auttavat tavoittelemaan parempia työpaikkoja ja parempaa elämää. – Tutkimus osoittaa, että Suomessa on jatkettava määrätietoista työtä koulutuksen tasa-arvon eteen. Suomalainen koulutus on yhä maailman huippua, mutta eriarvoisuus uhkaa nyt oppimistuloksia toden teolla. Työ on käynnistetty ja panostamme voimakkaasti siihen, että jokaisen oma lähikoulu kuuluisi myös jatkossa maailman parhaiden koulujen joukkoon, sanoo opetusministeri Li Andersson.– Jokaisella lapsella ja nuorella pitää olla mahdollisuus ponnistaa niin pitkälle kuin omat rahkeet ja kiinnostus kantavat – perhetaustasta, asuinpaikasta ja muista tekijöistä riippumatta. Siksi olemme tällä hallituskaudella muun muassa lisänneet korkeakoulutusta eri puolilla Suomea sekä selvittäneet niitä esteitä, joita korkeakoulutuksen saavutettavuudelle on. Tekemistä kuitenkin riittää edelleen tavoitteen saavuttamiseksi, sanoo tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvinen. Poimintoja Education at a Glancesta: Naisten etumatka koulutuksessa kasvaa Suomessa naisten osuus tutkinnon suorittaneista on miehiä suurempi sekä ammatillisessa että lukiokoulutuksessa. Naisten korkeaa osuutta ammatillisen tutkinnon suorittaneista (54 %) selittää se, että naiset suorittavat useampia ammatillisia tutkintoja ja yli 20-vuotiaissa tutkinnon suorittaneissa naiset ovat selvänä enemmistönä. Lukiosta valmistuneista naisten osuus on vielä korkeampi: 58 %. Suomessa 25-34-vuotiaista korkea-asteen tutkinnon oli suorittanut 53 % naisista ja 37 % miehistä vuonna 2020. Sukupuolittuneet koulutusvalinnat Naiset hakeutuvat sekä OECD-maissa että Suomessa edelleen selvästi miehiä harvemmin STEM-aloille (Science, Technology, Engineering, Mathematics). Noin puolessa OECD-maita naisten osuus on hiukan kasvanut 2013–2019, mutta osassa maita muutos on ollut vastakkaiseen suuntaan.Tilanne on päinvastainen kasvatusalalla ja opettajakoulutuksessa, joissa aloittavista korkea-asteen opiskelijoista naisten osuus oli Suomessa peräti 82 prosenttia. Osuus on varsin lähellä opettajakunnan nykyistä sukupuolijakaumaa. Opettajana työskentelevistä (kaikki koulutusasteet) miehiä oli 26 %. Suomen miesopettajien pieni osuus ei kuitenkaan ole poikkeuksellista, sillä OECD-keskiarvo on 30 %. Naisvaltaisin opettajaryhmä on varhaiskasvatuksen opettajat. Suomessa naisten osuus heistä on peräti 97 %.Koulutuksen hyödyt jakautuvat työmarkkinoilla epätasaisestiPalkkaeron suuruus vaihtelee koulutustason mukaan. Suomessa ero on suurin korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden kohdalla. Korkeasti koulutettu suomalaisnainen ansaitsee keskimäärin 77 prosenttia samantasoisen koulutuksen suorittaneen miehen tulotasosta.Suomessa erot matalasti koulutettujen osuudessa ovat suhteellisen pieniä, alle 5 prosenttiyksikköä. Alueellinen vaihtelu matalasti koulutettujen osuudessa on jopa pienempi kuin muissa Pohjoismaissa. Toisen asteen koulutuksen saaneiden osuus vaihtelee enemmän (14 prosenttiyksikköä), mutta alueelliset erot ovat samaa suuruusluokkaa kuin muissa Pohjoismaissa.Myös Suomessa suhteellisesti eniten korkea-asteen koulutettuja on pääkaupunkiseudulla ja Uudellamaalla: 55 prosenttia aikuisväestöstä. Selvästi pienempi osuus korkeasti koulutettuja on Pohjois- ja Itä-Suomessa (42 %), Koko maan keskiarvo on 48 %. Koulutuksen kustannukset oppilasta kohden Suomessa laskivat vuosina 2012-2018Opiskelijakohtaiset koulutusmenot olivat Suomessa kuitenkin myös 2018 korkeammat kuin OECD-maissa keskimäärin niin perus- ja toisen asteen koulutuksessa kuin korkea-asteen koulutuksessa. OECD-vertailussa oppilaskohtaisten kustannusten muutoksia on tarkasteltu reaalisesti eli ottaen huomioon kustannustason muutokset.
NordenBladet — Tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvinen on asettanut kuvaohjelmalain uudistamista valmistelevan työryhmän. Kuvaohjelmalaki on ollut voimassa 10 vuotta ja nyt asetetun työryhmän tehtävänä on selvittää kuvaohjelmalain muutostarpeet sekä valmistella ehdotukset tarvittaviksi lainmuutoksiksi. Työryhmän ehdotus valmistellaan hallituksen esityksen muotoon.Kuvaohjelmalain uudistamisessa arvioidaan lain medianeutraalisuutta ja vaikutusta sääntelyn piirissä oleviin toimijaryhmiin. Valmistelussa arvioidaan myös kuvaohjelmalain suhdetta uudistetun AVMS-direktiivin asettamiin tavoitteisiin sekä rajapintoja muuhun olemassa olevaan lainsäädäntöön.Tavoitteena on mm. selkeyttää lain soveltamisalaa ja ilmoitusvelvollisuutta, luokittelusta vapauttamisen ja maksujen perusteita sekä ikärajajouston käytäntöjä.Lisäksi uudistuksen yhteydessä tarkastellaan mm. digitaalisia pelejä, elokuvien esityslupia, täysi-ikäisille suunnattujen tilaisuuksien merkintöjä, vauvakinonäytösten sääntelyä, valvontamaksuja sekä ulkomailta tarjottavien tilausohjelmapalvelujen tiedottamisvelvollisuutta.TaustaaKuvaohjelmalaissa (710/2011) säädetään kuvaohjelmien eli elokuvien, televisio-ohjelmien, digitaalisten pelien ja muiden vastaavien audiovisuaalisten sisältöjen tarjoamista koskevista rajoituksista lasten suojelemiseksi.Audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan ns. uudistetun AVMS-direktiivin implementoinnin (HE 98/2020) yhteydessä kävi ilmi, että muuttunut toimintaympäristö edellyttää kuvaohjelmalain toimivuuden laajempaa arviointia.Opetus- ja kulttuuriministeriö tilasi selvityksen kuvaohjelmalain toimivuudesta ja uudistustarpeista kasvatustieteen maisteri Leena Rantalalta keväällä 2020. Selvitys osoitti, että median toimintaympäristön muutosten vuoksi kuvaohjelmalakia on tarpeen uudistaa. Toimintaympäristön muutos johtuu erityisesti ylikansallisten suoratoistopalveluiden ja videonjakoalustapalveluiden tarjonnan kasvusta, digitaalisten pelien ja pelaamisen lisääntymisestä ja monimuotoistumisesta sekä medialaitteiden henkilökohtaisen käytön yleistymisestä.Työryhmän toimikausi on 20.9.2021–31.12.2022.Työryhmän kokoonpano hankeikkunassa
NordenBladet — Toimenpiteitä, joilla on yli 100 miljoonan euron vaikuttavuus, pidetään kansantaloudellisesti merkittävinä. Yhden tällaisen toimenpiteen puolesta kampanjoitiin kiinteistö- ja rakentamisalalla, kun yhdeksän alan merkittävää toimijaa toteutti yhteistyössä Kynätpois-haastekampanjan.Haastekampanja kannusti koko toimialaa tehostamaan toimintaansa siirtymällä sähköiseen allekirjoittamiseen. Tämä tehtiin nostamalla esiin pieneltä vaikuttavan digitalisointitoimenpiteen taloudellisia ja ajallisia säästöjä sekä positiivisia ympäristövaikutuksia. Sähköisen allekirjoittamisen hyötylaskurin avulla kiinteistö- ja rakentamisalan yritykset pystyivät laskemaan sähköisen allekirjoittamisen mahdolliset hyödyt omalta osaltaan. Vaikuttavuus perustui säästettyjen paperiarkkien, työtuntien ja eurojen määrään.
Kampanjan yhteydessä KPMG selvitti sähköiseen allekirjoittamiseen siirtymisen vaikuttavuuspotentiaalia. Selvisi, että sähköiseen allekirjoittamiseen siirtyminen olisi kansantaloudellisesti aidosti merkittävää. Vaikuttavuusarvioinnin mukaan koko kiinteistö- ja rakentamisala voisi säästää vuosittain yli 300 miljoonaa euroa allekirjoittamalla asiakirjat sähköisesti. Summa vastaa noin puolta toimialan vuosittaisesta panostuksesta tuotekehitykseen. Samalla toimenpiteellä säästyisi lisäksi lähes seitsemän miljoonaa työtuntia ja yli 16 miljoonaa paperiarkkia vuosittain.
“Moni kiinteistö- ja rakentamisalan organisaatio lähti haasteeseen mukaan, mutta alalla on vielä paljon tehtävää prosessien digitalisoimisessa. Digitalisaatiolla ei sinänsä ole itseisarvoa, vaan sen tuottamia hyötyjä pitäisi aina arvioida läpinäkyvästi ja kokonaisvaltaisesti sekä yhteiskunnan että kunkin toimijan tasolla. Vastaavanlaisia selkeitä mittareita vaikuttavuuden näkökulmasta tarvitaan lisää”, peräänkuuluttaa Vappu Id, joka toimii kampanjan suunnittelusta ja toteutuksesta vastanneen KIRAHubin yhteisö- ja kulttuurimanagerina.
NordenBladet — Aluevaalit toimitetaan sunnuntaina 23.1.2022. Vaalipiirinä on hyvinvointialue ja vaaleissa valitaan jäsenet ja varajäsenet hyvinvointialueiden aluevaltuustoihin. Helsingissä ei järjestetä aluevaaleja.Ennakkoäänestysaika on kotimaassa 12.-18.1.2022 ja ulkomailla 12.-15.1.2022.Mistä aluevaaleissa äänestetään?Hyvinvointialueet muodostuvat pääosin nykyisen maakuntajaon pohjalta, mutta Uudenmaan maakunnassa hyvinvointialueita on neljä. Hyvinvointialueilla on itsehallinto ja ylintä päätösvaltaa käyttää aluevaltuusto. Aluevaltuusto päättää hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palvelujen järjestämisestä vuodesta 2023 alkaen. Jäsenet ja varajäsenet aluevaltuustoon valitaan tammikuussa järjestettävillä aluevaaleilla. Äänestäjät äänestävät oman hyvinvointialueensa ehdokkaita ja tulos lasketaan hyvinvointialuekohtaisesti.Ensimmäiset aluevaalit toimitetaan erillisinä vaaleinaan, mutta vuodesta 2025 alkaen ne toimitetaan samanaikaisesti kuntavaalien kanssa.Helsinkiläiset eivät äänestä aluevaaleissa 2022, koska Helsingin kaupunki ei ole hyvinvointialue, eikä kuulu mihinkään hyvinvointialueeseen. Helsingissä kuitenkin järjestetään ennakkoäänestys ja laitosäänestys muiden hyvinvointialueiden äänioikeutetuille.Epidemiatilanteen kehittyminen otetaan huomioon vaalijärjestelyissäOikeusministeriö sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos valmistelevat korona-ajan edellyttämiä toimia ja ottavat vaalijärjestelyissä huomioon epidemiatilanteen kehittymisen.Kesäkuun 2021 kuntavaalit toimitettiin terveysturvallisesti oikeusministeriön ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ohjeistuksen mukaisesti. Äänestyspaikoilla noudatettiin monipuolisia järjestelyitä, joilla turvattiin äänestämistä epidemiatilanteesta huolimatta.Vaalit tullaan toimittamaan tammikuussa 2022 epidemiatilanteen edellyttämillä järjestelyillä.Tietoa vaaleista ja äänestämisestä: Vaalit.fi Vaalit.fi TwitterissäTietoa hyvinvointialueistaTerveyden ja hyvinvoinnin laitos: Ajankohtaista koronavirustilanteesta
NordenBladet — Työministeri Tuula Haataisen tilaamassa selvityksessä on tunnistettu syitä ja mahdollisia ratkaisutapoja rajariitoihin, jotka liittyvät työehtosopimuksiin. Tavoitteena on säilyttää työrauha sekä ehkäistä ja ratkaista riitoja työmarkkinoilla. Selvityshenkilöt ehdottavat muun muassa uutta vapaaehtoista sovittelumenettelyä. Ehdotusten valmistelu jatkuu kolmikantaisessa työryhmässä.Rajariidoilla tarkoitetaan riitoja, joissa työnantaja ja työntekijäpuoli ovat eri mieltä siitä, mitä työehtosopimusta työnantajan teettämään työhön pitäisi soveltaa. Selvityksen mukaan rajariitoja syntyy, kun sovellettavaksi voi tulla useampia työehtosopimuksiatyönantajaa vaaditaan sitoutumaan uuteen työehtosopimukseentyönantaja järjestäytyy uudelleenammattiliitot yhdistyvät tai muuttavat järjestöpoliittisia tavoitteitaan taityömarkkinat ovat muutoin murroksessa.Rajariitojen syitä selvitettiin haastattelemalla työmarkkinoiden toimijoita. Selvityksen tekivät varatuomari, oikeustieteen kandidaatti Minna Etu-Seppälä ja oikeustieteen kandidaatti Simo Zitting.– Kiitän selvityshenkilöitä perinpohjaisesta työstä ja konkreettisista ehdotuksista. Tästä on hyvä jatkaa valmistelua. Tavoitteemme on kunnianhimoinen, mutta saavutettavissa: tarjota entistä paremmat keinot ehkäistä ja ratkaista rajariitoja, työministeri Tuula Haatainen sanoo.Vapaaehtoiselle sovittelulle ja osapuolten kuulemiselle isompi rooli Selvityshenkilöiden ehdotukset voi jakaa kolmeen ryhmään.Ensimmäiset ehdotukset liittyvät työriitojen sovittelujärjestelmän kehittämiseen ja valtakunnansovittelijan tehtäviin. Selvityshenkilöt esittävät muun muassa, että työtaisteluilmoitukseen perustuvan sovittelun rinnalle luotaisiin vapaaehtoinen sovittelu. Se koskisi työehtosopimusten rajariitoja ja muita työriitoja. Valtakunnansovittelijalla olisi velvollisuus ryhtyä sovitteluun osapuolen tai osapuolten pyynnöstä myös tilanteissa, joissa työriitaan ei liity työtaistelun uhkaa tai sellaisen vaaraa.Toiseksi selvityshenkilöt esittävät muutoksia kuulemismenettelyyn työtuomioistuimessa. Ehdotuksen mukaan lainsäädäntöä tulisi muuttaa siten, että jos oikeudenkäynnin kuluessa esitetään vaatimuksia muun kuin kanteessa mainitun työehtosopimuksen soveltamisesta, kyseisen työehtosopimuksen osapuolille varataan mahdollisuus tulla kuulluksi asiassa.Kolmanneksi selvityshenkilöt ehdottavat, että niin sanottua järjestöehdon käyttöä selkiinnytettäisiin tes-rajariitoihin kytkeytyvien työrauhahäiriöiden ehkäisemiseksi. Järjestöehdolla voidaan rajoittaa työehtosopimuksen tai sen osan soveltamista vain sopimuksen osapuolena olevan järjestön jäseniin.Uusi kolmikantainen työryhmä jatkaa ehdotusten valmisteluaTyöministeri Haatainen asettaa uuden kolmikantaisen työryhmän valmistelemaan selvityshenkilöiden esityksiä.– Konkreettisten esitysten pohjalta on hyvä jatkaa ehdotusten työstämistä työmarkkinajärjestöjen kanssa, erityisesti järjestöehdon käytön selkeytys vaatii vielä yhteistä paneutumista, ministeri Haatainen sanoo.
NordenBladet — Uusien koronavirustapausten määrät Suomessa ovat hiljakseen vähentyneet jo neljättä viikkoa. Viikolla 36 (6.–12.9.) uusia koronavirustapauksia todettiin yhteensä 3 119, mikä oli noin 750 tapausta vähemmän kuin edeltävällä viikolla, jolloin tapauksia todettiin 3 887. Epidemia leviää edelleen erityisesti rokottamattomien 20-49-vuotiaiden ryhmässä.Uusien koronavirustapausten määrät Suomessa ovat hiljakseen vähentyneet jo neljättä viikkoa. Viikolla 36 (6.–12.9.) uusia koronavirustapauksia todettiin yhteensä 3 119, mikä oli noin 750 tapausta vähemmän kuin edeltävällä viikolla, jolloin tapauksia todettiin 3 887. Epidemia leviää edelleen erityisesti rokottamattomien 20-49-vuotiaiden ryhmässä. Kahden viimeksi kuluneen viikon aikana uusia tartuntoja ilmaantui 126 sataatuhatta asukasta kohden, mikä on 19 prosenttia vähemmän kuin edeltävien kahden viikon aikana, jolloin tartuntoja ilmaantui 155 sataatuhatta asukasta kohden. Koronavirustestejä tehtiin noin 30 prosenttia vähemmän kuin edellisellä viikolla. Testejä tehtiin viikolla 36 noin 122 000 kappaletta, kun edellisellä viikolla testejä tehtiin noin 172 000 kappaletta. Testimäärien väheneminen saattaa olla osasyy siihen, että todettuja tapauksia on vähemmän kuin ennen. Positiivisten testien osuus oli noin 2,6 prosenttia viikolla 36. Todetuista tartunnoista 5 prosenttia oli peräisin ulkomailta ja 1 prosentti näistä tartunnoista seuranneita jatkotartuntoja. On tärkeää, että koronavirustesteihin hakeudutaan edelleen sosiaali- ja terveysministeriön testaus- ja jäljitysstrategian mukaisesti. Viikolla 36 karanteeniin asetettiin 9 364 henkilöä, lähes 2 500 henkilöä vähemmän kuin edeltävällä viikolla.65 prosenttia saanut täyden rokotussarjanYli 12 vuotta täyttäneessä väestössä 83 prosenttia on saanut ensimmäisen rokoteannoksen, ja 65 prosenttia täyden rokotussarjan.Viimeksi kuluneiden kahden viikon aikana (30.8.–12.9.) tartuntoja on ilmaantunut suhteellisesti eniten rokottamattomien, 20–49-vuotiaiden henkilöiden keskuudessa, noin 345-375 tapausta 100 000 henkilöä kohden 14 vuorokaudessa. Sen sijaan täyden rokotussarjan saaneilla tartuntoja on kaikissa ikäryhmissä ilmaantunut hyvin vähän, ja ensimmäisen annoksen saaneillakin ilmaantuvuus oli alle puolet rokottamattomien ilmaantuvuudesta. Erikoissairaanhoidon kuormitus kokonaisuudessaan on pysynyt viimeisten viikkojen aikana vakaana. Teho-osastoilla potilasmäärä on kuitenkin viime viikon aikana kasvanut. Suuret tapausmäärät johtivat elo-syyskuussa sairaalahoidon tarpeen kasvuun, mutta tarve suhteessa tapausmäärään on ollut selvästi pienempi kuin syksyn 2020 tai kevään 2021 epidemiahuippujen aikana. Valtaosa sairaalahoitoa tarvitsevista potilaista on rokottamattomia. Kesästä 2021 alkaen aiempaa suurempi osa tehohoitoa tarvinneista koronaviruspotilaista on ollut vailla merkittäviä pitkäaikaissairauksia, mutta pääosin rokottamattomia tai vain ensimmäisen rokotusannoksen saaneita. Koronapotilaita oli 15.9. sairaanhoitopiirien oman ilmoituksen mukaan yhteensä 95, joista perusterveydenhuollon osastoilla 16, erikoissairaanhoidon osastoilla 50, ja teho-osastoilla 29 potilasta. Tautiin liittyviä kuolemia oli 15.9. mennessä ilmoitettu yhteensä 1 051. Epidemiologista tilannetta seurataan viikoittain. Tilannekatsaus julkaistaan torstaisin kello 10. Tänään julkaistu epidemian seurantaraportti sekä edelliset raportit ovat luettavissa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) sivuilla. Koronaviruksen seuranta (THL)Koronaepidemia: alueiden tilanne, suositukset ja rajoitukset (THL)Koronavirus lukuina (HUS)Toimintasuunnitelma covid-19 -epidemian hillinnän hybridistrategian toteuttamiseen (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2021:21)Koronaepidemian vaikutukset hyvinvointiin, palveluihin ja talouteen (THL)Covid-19-rokotusten edistyminen (THL)Suuntaviivat covid-19-epidemiaan liittyvien rajoitustoimien ja -suositusten hallitulle purkamiselle: Hallituksen muistio 20.4.2021 (VNK)
NordenBladet — Tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvinen on jakanut kahdeksan tiedonjulkistamisen valtionpalkintoa esimerkillisestä tiedonjulkistamistyöstä. Palkintojuhla järjestettiin torstaina 16. syyskuuta Kansallisarkistossa.Palkintojen saajat heijastavat erityisesti koronakriisin esille nostamia teemoja, kuten huolta nuorten hyvinvoinnista ja mielenterveydestä. Palkituissa on poikkeuksellisen paljon nuoria tekijöitä, nuorten maailmaa kuvaavia teoksia ja tiedonjulkistamisen tapoja, joissa nuorilla on aktiivinen rooli. Korona-aika on korostanut myös luotettavan terveys- ja hyvinvointitiedon tärkeyttä.– Kuluva vuosi 2021 antaa erinomaiset puitteet tiedonjulkistamisen juhlistamiselle. Yhteiskuntamme alkaa pikkuhiljaa avautumaan maailmanlaajuisen koronapandemian jälkeen, kiitos tutkitun tiedon ja sen avulla kehitettyjen koronarokotteiden. Vietämme myös tutkitun tiedon teemavuotta. Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto muistuttaa, miten tärkeää on, että tutkitusta tiedosta viestitään tehokkaasti ja tieto saavuttaa tarvitsijansa, ministeri Antti Kurvinen sanoi.Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan esityksestä vuosittain tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot merkittävästä ajankohtaisesta tai esimerkillisestä ja pitkäjänteisestä tiedonjulkistamistyöstä. Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta on OKM:n asiantuntijaelin, joka seuraa tieteen, taiteen ja tekniikan eri alojen saavutuksia Suomessa ja ulkomailla.Gutsy Go – Make Peace Visible -hankkeen palkinto on suuruudeltaan 20 000 euroa. Muut palkinnot ovat suuruudeltaan 15 000 euroa. Työryhmissä palkintosumma jaetaan tasan saajien kanssa.Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot 2021Hallituksen puheenjohtaja, vastaava tuottaja Aram Aflatuni, kouluttaja Pedram Aflatuni ja toiminnanjohtaja Veera Ikonen nuorten osallisuutta ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta edistävästä Gutsy Go – Make Peace Visible -hankkeestaGutsy Go kouluttaa nuoria luomaan ratkaisuja oman lähiympäristönsä ongelmiin ja viestimään niistä vaikuttavasti. Toiminnallaan se lisää nuorten hyvinvointia ja kokemusta osallisuudesta. Samalla se tarjoaa kokemuksia erilaisten ihmisten kohtaamisesta, tiimityöstä, ongelmien ratkaisusta ja median käytöstä.Vuodesta 2016 lähtien toiminut Gutsy Go yhdistää uudella ja kiinnostavalla tavalla pedagogiikan, osallistavan nuorisotyön ja rauhantyön. Sen vaikuttavuutta lisää tehokas ja innovatiivinen median käyttö sekä yhteistyö erityisesti koulujen mutta myös Duodemicin, Nuorisotutkimusseuran ja Ylen kanssa.Aram Aflatuni, Pedram Aflatuni ja Veera Ikonen ovat toimineet nuorten kanssa pitkään. Tämä kokemus näkyy Gutsy Go -hankkeessa. Toiminnan taustavoimana on käytännössä todettu havainto, kuinka osallisuus ja yhteisöllisyys syntyvät toiminnasta toisten parhaaksi. Kun saadaan kosketus yksilön jaloon puoleen, nuoren huomio siirtyy itsestä ulospäin, yhteisöön. Gutsy Go saa nuoret kokemaan, että heitä tarvitaan. Hanke tavoittaa nuoret siellä, missä he viettävät aikaansa eli koulussa ja sosiaalisessa mediassa.Tiedonjulkistamisen näkökulmasta on tärkeää, että Gutsy Go haastaa nuoria ottamaan itse selvää asioista, kehittämään ratkaisuja arkisiin ongelmiin ja viestimään niistä tehokkaasti.Filosofian tohtori, dosentti Marke Ahonen teoksesta Oopiumia ja ajatusharjoituksia – Kirjoituksia antiikin lääketieteestä ja filosofiasta (Gaudeamus)Marke Ahosen kirja kertoo antiikin ajan lääkärien ja filosofien suhtautumisesta sairauksiin. Antiikin aikana lääkärit saattoivat olla filosofeja ja filosofit lääkäreitä. Lääkärit lääkitsivät ruumiin vaivoja oopiumilla. Filosofit puolestaan hoitivat mielen sairauksia ajatusharjoituksilla. Tämä heijastuu Ahosen teoksen nimessä Oopiumia ja ajatusharjoituksia.Teos etenee yksittäisten sairauksien ja potilastapauksien kautta. Kirja muistuttaa länsimaisen lääketieteen ja filosofian lähes 3 000-vuotisesta yhteydestä. Ahosen teos panee pohtimaan lääketieteen ja filosofian eroja nykyisissä mindfullnesissa ja hyvinvointivalmennuksessa.Antiikin ja nykyajan lääketieteessä Ahonen näkee enemmän eroja kuin yhtäläisyyksiä. Antiikissa esimerkiksi vesikauhua hoidettiin kauhistuttavilla tavoilla. Korona-ajassamme Ahosen kirja muistuttaa antiikin tappavista ruttoepidemioista. Lääkitys ei auttanut, koska taudinaiheuttajia ei tunnettu.Osa antiikin ajan terveyskeskusteluista jatkuu tänä päivänä. Esimerkiksi filosofi Seneca uskoi elävänsä elämäntapasairauksien kulta-aikaa, kun hän katsoi velttojen ja nautinnonhaluisten ihmisten tapoja.Melankoliaa puolestaan pidettiin antiikissa sairautena, joka vaatii hoitoa. Toisaalta se osattiin nähdä myös poikkeavana ominaisuutena, jota ei tarvitse korjata.Ahonen tuntee antiikin alkuperäiset lähteet, hän oikoo väärintulkintoja ja tarjoilee tietonsa sopivasti sulateltuna ja sujuvalukuisena tekstinä.Filosofian maisteri Anne Bergman ja filosofian tohtori Carola Ekrem teoksesta Stora finlandssvenska festboken (Svenska litteratursällskapet)Ihmisen elämä ei ole vain arkea: vuodenkiertoamme rytmittävät monet juhlapäivät ja -tilanteet. Juhlimme kaikki hieman eri tavoin, eri juhlahetkiä painottaen, omista tavoistamme, arvoistamme ja perinteistämme riippuen.Juhlatapojen ja -perinteiden asiantuntijat, folkloristit Anne Bergman ja Carola Ekrem ovat tehneet merkittävän työn kootessaan moninaisista arkistolähteistä ennennäkemättömän laajan, monipuolisen ja kiehtovan esityksen tapakulttuurimme tärkeästä osasta, juhlista. Tarkkanäköiset kirjoittajat tarjoilevat lukijalle upean kattauksen juhlaperinteistämme, jotka kertovat, keitä me olemme ja mitä arvostamme.Juhlaperinteet eivät elä itsestään, vaan niiden ylläpitäminen on tietoinen päätös. Uudelleentulkinta ja -luominen ovat välttämättömiä perinteiden säilymiselle elävinä. Stora finlandssvenska festboken kartoittaa ja kertoo, miten ja miksi Suomessa on vietetty juhlapäiviä ja elämän tärkeitä riittejä menneiltä vuosisadoilta nykypäivään. Tämä on merkittävää tiedonjulkistamista.Festboken ei anna valmiita vastauksia tai julista tiettyjä käytäntöjä oikeiksi. Se synnyttää lukijalle riemastuttavia ahaa-elämyksiä ja pakottaa arvioimaan omia tapoja ja valintoja. Kirjan nimessäkin mainittu ”suomenruotsalaisuus” on laajan teeman onnistunut rajaus, joka ei kuitenkaan sääntele lukija- ja käyttäjäkuntaa mitenkään: teos on kiinnostava kenelle tahansa.Tapakulttuuri on aina ajankohtaista. Juhlatapoihin kiteytyy ihmiselämän koko kirjo, monikulttuuriset ja -ajalliset yhteydet, tiedostamattomat käsitykset ja tottumukset, jotka kertovat meistä enemmän kuin arvaammekaan. Juhlat liittävät meidät konkreettisesti osaksi itseämme suurempaa jatkumoa.Siinä on syytä juhlaan – skål!(Haluamme kiittää kulttuuriteosta myös Svenska litteratursällskapetia, joka on julkaissut teoksen verkkosivuillaan ladattavaksi maksutta.)Toimittaja, tietokirjailija Susan Heikkinen teoksesta Pullopostia Seilin saarelta – Potilas numero 43 (SKS Kirjat)Pullopostia Seilin saarelta kuvaa Saima Rahkosen kohtalon suurperolaisesta itsellisen tyttärestä mielenterveyskroonikoksi. Saima yritti kaksikymmenvuotiaana surmata työtoverinsa ja vietti loppuelämänsä mielisairaaloissa. Kaikkiaan viitisentoista vuotta kului Seilin saarella, jonne hän viimeisinä vuosinaan kätki paperilapuille kirjoittamiaan viestejä. Laput löytyivät yli 50 vuotta myöhemmin. Toimittaja Susan Heikkinen selvitti viestien tarinan ensin Suomen Kuvalehden artikkeliksi ja lopulta kirjaksi.Kirjailija punoo Saiman elämäntarinaa laajalti keräämistään arkistolähteistä. Hän kertoo pyrkineensä luomaan ehjän kertomuksen, mutta myös huomauttamaan, milloin tapahtumien kulku on vain valistuneesti arvattu. ”Siksi läpi kirjan seikkailevat nuo epävarmuuden seitsemän sisarta: kai, kenties, lie, tuskin, tokko, arvatenkin ja ehkä.” Epävarmuudet eivät rampauta kerrontaa, joka soljuu sujuvasti läpi kirjan. Lukija on koko ajan selvillä siitä, kummalla puolella faktan ja fiktion rajaa seistään.Yksityisen, sukunsa unohtaman naisen tarinan rinnalla kulkee koko ajan yleinen: Suomen mielisairaanhoidon kehitys. Mielisairaanhoito otti isoja harppauksia pian Saiman kuoleman jälkeen, ja tänä päivänä hänen tarinansa olisikin todennäköisesti hyvin toisenlainen. Näin teos kertoo myös nykyaikaisen mielenterveystyön merkityksestä.Filosofian tohtori, dosentti Marko Juntunen teoksesta Matkalla islamilaisessa Suomessa (Vastapaino)Lähiöt ovat melko uusi ilmiö suomalaisissa kaupungeissa. Ne ovat olleet sekä maaltamuuton että maahanmuuton näyttämöitä. Lähiö havainnollistaa hyvin viime vuosikymmenten nopeita ja vahvoja tunteita herättäneitä muutoksia. Teos Matkalla islamilaisessa Suomessa kuvaa Turun Varissuon monikulttuurista arkea. Lähiöillä ja islamilaisella Suomella on paljon tarinoita, paljon ristiriitoja ja paljon annettavaa: teos antaa äänen lähiöille ja niiden asukkaille. Ilmiöt, jotka näkyvät Varissuolla, tapahtuvat myös muissa kaupungeissa ja lähiöissä, joissa muslimiväestö on kasvanut.Teoksen kirjoittaja Marko Juntunen on Lähi-idän ja islamin tutkimuksen dosentti Helsingin yliopistossa. Juntunen on myös arabian kielen kääntäjä ja tulkki. Hän on havainnoinut Varissuota, ”Vakkea”, jo pitkään.Tiedonjulkistamisen kannalta on tärkeää, että tietokirja perustuu pitkäaikaiseen ja perusteelliseen tieteelliseen tutkimukseen. Tekijän syvä perehtyneisyys eri kulttuureihin mahdollistaa sujuvan siirtymisen Varissuon lähiön arjesta globaaleihin ongelmiin.Punnittu tieto lähiöiden historiasta ja niiden asukkaista luo edellytyksiä parempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja auttaa lukijaa muodostamaan oman käsityksensä islamista osana monikulttuurista Suomea. Ohjaaja Sami Kieksi syrjään jääneiden äänen tavoittamisesta dokumenttielokuvan keinoinSami Kieksi on tehnyt useita dokumenttielokuvia. Aiheet ovat arkisia: velkaantuminen, kiusaaminen, tietokonepeleihin koukuttuminen ja moottoreiden rassaaminen. Kaikissa niissä tavoitteena on antaa ääni niille, joilla sitä ei muuten yhteiskunnassa ole. Dokumentit onnistuvat purkamaan ennakkoluuloja ja stereotypioita: elämä on monisyisempi kuin päältä katsoen luulisi.Vuonna 2020 julkaistu Logged in -dokumenttisarja kertoo viidestä nuoresta miehestä ja heidän elämästään pelimaailmassa. Ohjaaja Sami Kieksi haluaa osoittaa, kuinka vaikeaa sosiaalisten suhteiden luominen ja yhteiskuntaan kiinnittyminen on.Dokumenttisarja on tehty nimenomaan kuvattavia nuoria miehiä kuunnellen. Tavoitteena on oppia heiltä ja ymmärtää elämäntilanteiden ja valintojen moninaiset seuraukset ja vaikuttimet. Ohjelmassa ei osoitella sormella tai kommentoida ylhäältä päin.Dokumentti on ajankohtainen ja kaunistelematon puheenvuoro syrjäytymisestä ja yhteiskunnan mahdollisuuksista tukea syrjään jääneitä. Sami Kieksi ei itse käytä sanaa “syrjäytynyt”. Ihmisten elämäntilanteet, ongelmat ja tarpeet ovat erilaiset sen mukaan, katsooko niitä ulkoa tai ylhäältä päin vai elääkö itse niiden keskellä. Yksilötarinoissa ei ole kyse vain yksittäisten ihmisten elämästä vaan laajemmin myös yhteiskunnallisista rakenteista ja käytänteistä. Ohjaaja Sami Kieksi käyttää dokumenttielokuvaa keinona antaa ääni heille, jotka ovat jääneet syrjään. Samalla hän julkistaa tietoa, joka muuten jäisi varjoihin. Lääkäri, professori Juhani Knuuti väsymättömästä työstä terveysvalistajana Viestimet ja sosiaalinen media ovat tulvillaan erilaisia terveysväittämiä, joista osaan liittyy merkittävää kaupallista toimintaa. Muoti-ilmiöt, sosiaaliset verkostot ja aktiivisesti levitetyt harhakäsitykset vaikuttavat siihen, miten tulkitsemme terveydestä jaettua tietoa.Professori Juhani Knuuti on Valtakunnallisen PET-keskuksen johtaja ja ylilääkäri Turun yliopistollisessa keskussairaalassa. Mittavan tieteellisen uransa ohella Knuuti on aktiivisesti tarttunut julkisuudessa esitettyihin virheellisiin terveysväittämiin. Kritiikkinsä hän on pohjannut tieteelliseen tutkimustietoon ja sen puuttumiseen. Tästä syystä hän itse joutunut arvostelun ja jopa painostuksen kohteeksi.Knuuti käsittelee terveysväitteitä blogikirjoituksissa, lukuisissa esitelmissä ja on kirjoittanut aiheesta myös kattavan kirjan, Kauppatavarana terveys (Minerva 2020).Knuutin toiminta vastuullisena terveysvalistajana on rakentanut muita viestintäyhteisöjä: Antidootti-blogiportaalin julkaisuja ohjaa sitoutuminen tutkittuun tietoon ja eettisiin sääntöihin. Lääketieteen opiskelijat ovat perustaneet Vastalääke-yhdistyksen, joka jatkaa tieteeseen perustuvan terveystiedon levittämistäProfessori Juhani Knuuti on toiminnassaan esimerkillisellä tavalla nostanut esille näyttöön perustuvan terveystiedon merkityksen, mikä auttaa kansalaisia selviytymään terveysväitteiden viidakossa.Lääkäri Anni Saukkola työstään terveyttä koskevan tiedon julkistajana erityisesti nuorille sopivin tavoinAnni Saukkola on lääkäri, joka on onnistunut laajentamaan omassa työssään tiedonjulkistamisen tapoja ja kanavia. Saukkola vie tietoa sinne missä ihmiset ovat, myös sosiaalisen median kanaviin. Saukkola jakaa suuren suosion lyhyessä ajassa saavuttaneella Instagram-tilillään tutkittua tietoa terveydestä. Hän nostaa esille etenkin sellaisia terveyttä koskevia aiheita, joihin liittyy paljon oletuksia ja uskomuksia.Osana tutkitun tiedon julkistamista Saukkola rohkaisee ihmisiä pohtimaan, millaiseen tietoon he nojautuvat ja mistä lähteistä tietoa hakevat. Saukkola ei tyydy vain julkistamaan terveyttä koskevaa tietoa yksisuuntaisesti vaan asettuu avoimeen keskusteluun ihmisten kanssa sosiaalisen median kanavilla. Hän kertoo vaikeistakin asioista, kuten mielenterveydestä, selkokielisesti ja ymmärrettävästi. Saukkolan kohdalla tiedonjulkistaminen yhdistyy vuoropuheluun, mikä kuluneen koronavuoden aikana on ollut erityisen tarpeellinen ja vastuullinen teko.Anni Saukkola on uudemman sukupolven tiedon julkistaja, joka puhuttelee laajasti myös nuoria. Tällaisia monikanavaisesti ja dialogisesti toimivia tiedonjulkistamisen tekijöitä tarvitaan, jotta tutkittu tieto on mahdollisimman saavutettavaa ja kaikkien käytettävissä.
NordenBladet — Lakiesitysluonnoksen tavoitteena on parantaa varautumista laajamittaiseen maahanmuuttoon. Nykyisin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille laissa määrätty laajamittaiseen maahantuloon varautumisen suunnittelua koskeva tehtävä ehdotetaan siirrettäväksi Maahanmuuttovirastolle.Lainsäädännön arviointineuvosto katsoo, että uudistuksen hyötyjä tulisi käsitellä tarkemmin. Arvioinnissa tulisi hyödyntää tietoja vuoden 2015 laajamittaisen hallitsemattoman maahanmuuton aiheuttamista kustannuksista.Uudistuksen vaikutuksista rikoksentorjuntaan ja turvallisuuteen tulisi esittää arvio. Arvio olisi tarkoituksenmukaista esittää esitysluonnoksen ja siihen liittyvien kahden muun lain kokonaisvaikutuksena.Esitysluonnoksessa tulisi esittää vähintään suuntaa-antava arvio uudistuksen taloudellisista vaikutuksista kunnille ja ELY-keskuksille, koska niiden tehtävät muuttuisivat uudistuksen seurauksena.Arviointineuvosto katsoo, että esitysluonnoksessa tulisi selostaa ja perustella tarkemmin sitä, että alkuperäinen lakiesitys on jaettu kolmeen erilliseen lakiesitykseen. Tehty ratkaisu hankaloittaa uudistuksen vaikutusten hahmottamista. Näiden kolmen lain huolellinen kokonaisvaikutusarvio tulisi esittää vähintään myöhemmin esiteltävien kahden lain yhteydessä. Arviointineuvosto katsoo, että hallituksen esitysluonnos noudattaa osittain säädösehdotusten vaikutusten arviointiohjetta. Arviointineuvosto suosittelee, että esitysluonnosta korjataan neuvoston lausunnon mukaisesti ennen hallituksen esityksen antamista.
NordenBladet — Työryhmä valmistelee uudistetun lainsäädännön mukaisen valtion alueellisen läsnäolon suunnitelman hallituksen loppukaudelle. Eduskunta hyväksyi lain valtion palveluiden saatavuuden ja toimintojen sijoittamisen perusteista heinäkuussa. Työryhmä valmistelee myös muita eri hallinnonalojen tarvittavia toimia, joilla vahvistetaan mahdollisuuksia joustavaan ja monipaikkaiseen työskentelyyn, opiskeluun ja asumiseen. Valtioneuvosto tekee vuoden 2022 alussa periaatepäätöksen alueellisesta läsnäolosta ja monipaikkaisuudesta. Valtiovarainministeriö asetti työryhmän 14. syyskuuta.”Nyt ensimmäistä kertaa laadittava valtion alueellisen läsnäolon suunnitelma on uudistetun lainsäädännön tärkein työkalu kullekin hallitukselle linjata aluepoliittinen kokonaiskuvansa. Haluan tämän ensimmäisen suunnitelman olevan sellainen, että se voi toimia hyvänä pohjana myös seuraaville hallituskausille”, sanoo kuntaministeri Sirpa Paatero.Periaatepäätöksen valmistelun yhteydessä arvioidaan monipaikkaisuuskehityksen vaikutusta muun muassa aluekehitykseen, ilmastotavoitteiden saavuttamiseen ja meneillään oleviin valtion hankkeisiin. Lisäksi selvitetään hallinnonalojen lainsäädännön nykytilaa suhteessa monipaikkaisuuskehitykseen. Valmistelussa otetaan huomioon kuntapolitiikan tulevaisuustyössä tehtävä monipaikkaisuuskehitykseen liittyvä valmistelu ja selvitykset.
Työryhmän toimikausi on 14.9.2021– 31.1.2022. Ohjausryhmän puheenjohtajana toimii ministeri Paateron erityisavustaja Valtteri Aaltonen. Valmisteluryhmän puheenjohtajana toimii ylijohtaja Juha Sarkio valtiovarainministeriöstä. Valmisteluryhmässä ovat edustettuna kaikki ministeriöt. Hanke valmistellaan vuorovaikutteisesti ja poikkihallinnollisesti yhdessä sidosryhmien kuten kuntien, hyvinvointialueiden, maakuntien liittojen, työmarkkinajärjestöjen, Kansaneläkelaitoksen, Senaatti-kiinteistöjen ja valtion eri virastojen edustajien kanssa.
NordenBladet — EPELI-hankkeessa kartoitettiin lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa epäterveellisten elintarvikkeiden markkinointia sekä ratkaisuja sen aiheuttamiin haittavaikutuksiin. Tutkimuksen mukaan nykyistä tiukempaa ja rajoittavampaa markkinoinnin sääntelyä tarvitaan suojelemaan etenkin 13–17-vuotiaita nuoria.Helsingin yliopiston, Tampereen yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen yhdessä viestintätoimisto Ahjo Communicationsin kanssa toteuttaman Epäterveellisten elintarvikkeiden markkinointi lapsille ja nuorille (EPELI) -tutkimusprojektin alustavia tuloksia esiteltiin tänään hankkeen päätösseminaarissa Metsätalolla Helsingissä. Tulosten mukaan markkinoinnin sääntely parantaa lähtökohtaisesti aina lasten ja nuorten hyvinvointia ja edistää lapsen edun lisäksi pidemmällä tarkastelujaksolla myös koko väestön terveyttä. Tutkimus on osa valtioneuvoston vuoden 2020 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. Tutkimusprojektin loppuraportti ilmestyy lokakuussa 2021. Päätösseminaarin avasi valtiosihteeri Eila Mäkipää.
”Tarvitsemme selkeät pelisäännöt, joiden avulla vähentää alaikäisten altistusta epäterveellisille elintarvikkeille sosiaalisessa mediassa. Lasten ja nuorten terveyden suojelu on meidän aikuisten vastuulla”, toteaa valtiosihteeri Eila Mäkipää.Sääntelyllä edistetään sekä lasten oikeuksia että terveyden tasa-arvoa Lapsen iänmukainen kasvu ja kehitys edellyttävät hyvää ravitsemustilaa. Monien ravintoaineiden tarve on lapsella kehon painoon nähden erittäin suuri. Lapsuuden ravitsemuksen virheitä ja niiden vaikutuksia elimistöön voi olla haasteellista korjata aikuisuudessa. Vastaavasti lapsuudessa ja nuoruudessa opitut toimintamallit ja tottumukset voivat parhaimmillaan edistää terveyttä ja elämänlaatua myös aikuisuudessa.
EPELI-tutkimuksen tulosten mukaan kotitalouden alempi koulutusaste ja pienemmät tulot ovat yhteydessä suurempaan epäterveellisten elintarvikkeiden osuuteen kaikista kotitalouden ruokaostoista. Hankkeen johtajan, Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholmin mukaan tämän takia tarvitaan nykyistä tiukempaa markkinoinnin sääntelyä. Tiukemman sääntelyn avulla voitaisiin turvata lasten oikeuksia, kuten oikeutta terveyteen, sekä edistää myös yleisemmin terveyden tasa-arvoa.
EPELI-tutkimuksen tulosten perusteella nykyistä tiukempaa ja rajoittavampaa markkinoinnin sääntelyä tarvitaan suojelemaan etenkin 13–17-vuotiaita nuoria. EPELI-hankkeen varajohtaja, Tampereen yliopiston palvelujen ja kaupan apulaisprofessori Elina Närvänen toteaa, että lapsille ja nuorille kohdistettu elintarvikemarkkinointi on siirtynyt perinteisestä mediasta hyvin vahvasti sosiaaliseen mediaan. Erityisesti nuorten suosimia sosiaalisen median vaikuttajia hyödyntävä markkinointi on ristiriidassa nykyisen sääntelyn antamien ohjeiden kanssa. Epäterveellisten elintarvikkeiden markkinointia alaikäisille rajoittavaa lainsäädäntöä on alettava valmistellaHankkeen alustavien tulosten mukaan kuluttaja-asiamiehen ja THL:n yhdessä Eviran kanssa laatima suositus ”Lapset ja elintarvikkeiden markkinointi” on vanhentunut ja epäselvä, eikä yrityksillä ole sen perusteella mahdollisuutta varmistua oman toimintansa lainmukaisuudesta. EPELI-hankkeen tulosten valossa linjausta tulisi päivittää ja epäterveellisten elintarvikkeiden markkinointia lapsille ja nuorille rajoittaa. Epäterveellisten elintarvikkeiden markkinointia alaikäisille rajoittavaa lainsäädäntöä on alettava valmistella. Sopivin paikka elintarvikkeiden markkinointisäännöille on elintarvikelaki. Sääntöjen tulisi koskea alle 18-vuotiaisiin kohdistuvaa epäterveellisten elintarvikkeiden markkinointia. Päätösseminaarissa tutkimuksen alustavia tuloksia kommentoi kuluttaja-asiamies Katri Väänänen.
”Markkinointiympäristö on mullistunut yhteisen suosituksemme julkaisun jälkeen. Huoli lapsiin kohdistuvasta epäterveellisten elintarvikkeiden markkinoinnista on kuitenkin edelleen sama. Seuraava askel olisikin saada aikaan toimivampaa lainsäädäntöä ja itsesääntelyä”, toteaa kuluttaja-asiamies Katri Väänänen.
EPELI-hankkeen mukaan Suomessa tulisi ottaa käyttöön ravitsemusprofilointiin perustuva järjestelmä, joka kertoisi elintarvikkeen ravitsemuksellisesta laadusta riittävän monipuolisesti, ei ainoastaan indikoiden epäterveellistä vaihtoehtoa ja terveellistä vaihtoehtoa. Toimiva ravitsemusprofilointi helpottaisi markkinoinnin sääntelyn lisäksi muun muassa haittaverotusta koskevien poliittisten päätösten tekemistä. Lisäksi sen avulla voitaisiin monipuolisemmin ohjata kuluttajia tekemään terveellisempiä valintoja.Julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2020 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.
