OHMYGOSSIP – Huumaavan kaunis öinen tuoksu otti minut vastaan, kun saavuin ulos Reina Sofiassa (South Tenerife airport) lentoterminaalista, ja lähdin etsimään vuokra- autoa, millä päästä Adejeen. Sekamelska ruusuja ja kukkivia pensaita, joiden lajinimiä en tiedä. Teneriffan tuuleton yö tuntui lämpimältä jo kovin pakkaseen ja koleuteen tottuneelle iholleni.
Matka sujui hyvin, en ole kovin helposti kyllästyvää sorttia lentokoneessa, mikäli saan olla rauhassa, ja tehdä omia juttuja.. lukea, tai kirjoittaa, tai vain olla omissa ajatuksissa. Eri juttu tietystikin, mikäli olisin vaikkapa seurueessa, sillä en minä nyt mikään yksinäisyyttä varsinaisesti vaaliva tyyppikään ole. Tämä oli siis yölento osittain. Katselin Euroopan kaupunkien valoja aikani kuluksi. Tuntui niin huikealta, kun ne siinsivät siellä, kuin jokainen omanlaisensa galaksi, niin kirkkaina ympäröivästä pimeydestä kaukana alhaalla.
Kuvat: Iina Koppinen
Lentokoneessa, kuten muutenkin matkatessa, mutta etenkin lentokoneessa – jo tilanpuutteenkin vuoksi, suosin rentoja vaatteita, jotka eivät purista eikä materiaali hiosta. Minulla ainakin mukavuus menee ihan etusijalle. Helsinki- Vantaalla kävin siis vaihtamassa päälleni lähtöä odotellessa kevyet vaatteet, ihan jo senkin takia, että odotettavissa oli tuo reilun kuuden tunnin lento ja määränpäässä huomattava lämpötilaero Suomeen. Käsimatkatavaroihin otin mukaan turvallisuuden vuoksi kaikki kamerat ja muun elektroniikan. Ruumaan menivät vaatteet sekä maalaustarvikkeeni. Niitä maalaustarvikkeita oli oikeastaan osittain hyvinkin tarpeellista ottaa mukaan, ettei ensimmäisenä tosiaan maaleja ja sopivia siveltimiä tarvitsisi sännätä etsimään määränpäästä. Olenhan täällä siis valmistelemassa ensi vuonna tulevaa näyttelyäni.
Ensimmäiset päivät täällä ovat menneet kuljeksien jalan tutustumassa lähialueisiin, sekä kokoamassa materiaalia maalaamista varten. Ja myös lepäämiseen. Nyt kun olen pysähtynyt, niin tuntuu, kuin olisi yli puolen vuoden univelat. Ai niin – tänään ostin elämäni ensimmäisen hellehatun – tai tuon lierihatun, joka siis näkyy ainakin jossain kuvassa!
Tämä, missä asun täällä oloajan, on tilava kaksio, jossa sinänsä on kaikki tarpeellinen, kuten varustetasoltaan minulle sopiva keittiö. Ja ihana etelään päin oleva terassi, josta näkyy uima- allasalueen yli merelle. Keittiö on minulle tärkeä vaikken oikeastaan tekisi siinä muuta kuin kävisin jääkaapilla, ja pilkkoisin hedelmiä lounaaksi. Ehkä se on se jokin kotoisuuden tuntu tässä asunnossa, minkä tuo juurikin keittiö, minulle. Hymyilytti, kun kirjoitin niin korostetusti tuon keittiöasian. Niin se vain kuitenkin on, minulle.
OHMYGOSSIP – Olen seurannut Gladiaattoreita tänä vuonna, on ollut kiva nähdä ohjelma, jota itse katoin nuorempana, nyt ihan uutena versiona. Tein haastattelut aikaisemmin Aki ”Turbo” Mannisen ja Amin ”Kivinyrkki” Asikaisen kanssa, ja olen saanut hyvän käsityksen heiltä, mitä oli tehdä Gladiaattoreita. Nyt mulla on ilo haastatella kovaa mimmiä ja voittajaa, Janicaa. Hän kertoo tässä haastattelussa omin sanoin, miten hän on kokenut kilpailijan näkökulmasta kovan ohjelman tekemisen ja mitä se on vaatinut. Näin Gladiaattorit 2017- ympyrä sulkeutuu Janican kanssa. Ja yritän jatkossa jatkaa mielenkiintoisten blogien ja haastattelujen parissa. Nyt tän jutun myötä, oikein hyvää joulua kaikille ja siunattua uutta vuotta 2018.
Ensinnäkin, paljon onnea Gladiaattorit 2017-voittajalle!!! Voitko vielä esitellä itsesi mulle ja kaikille lukijoille? Eli kuka olet ja mitä teet työksesi?
Olen Janica Timonen, 27-vuotias oululainen kuntosali-, parturikampaamo-, kauneusala-yrittäjä, personal trainer ja teen promootiotöitä. Olen luonteeltani ahkera, empaattinen, haasteita pelkäämätön, rämäpää ja yllytyshullukin. Koulutukseltani olen parturi-kampaaja, meikkaaja-maskeeraaja, ripsiteknikko ja kynsimuotoilija.
Miten itse kiinnostuit kuntoilusta ja minkälainen sun tausta on sen suhteen?
Kuntosalialalle olen päätynyt perheeni myötävaikutuksella. Jo lapsena yrittäjäelämää nähneenä ja kuntosalilla varttuneena oli luontevaa aloittaa työskentely salilla ja nyt toimia yrittäjänä. Urheilutaustaan sisältyy 8 vuotta kilpatelinevoimistelua. Myöhemmin innostus kasvoi kuntosalilla treenaamiseen ja nyt olenkin intohimoinen fitness-urheilija. Aloitin kilpailemisen vuonna 2010 Fitnessmalli-kilpailussa.
Kilpaurani merkkipaaluja:
– Raw Penkkipunnerruksen SM 1 2013, juniorisarjan uusi Suomen ennätys.
– EM 1 Portugali
– MM 1 Tsekki
– Bodyfitness -kilpailut 2014
– Miss Shape EM 1 2017
– Gladiaattorit kilpailun voittaja 2017
– Tavoitteenani on kilpailla lähitulevaisuudessa
– Olin myös Suomen ensimmäisen Pelkokertoimen nuorin kilpailija 2008 ja Keinollla millä hyvänsä -sarjassa 2017.
Mikä sai sut hakemaan mukaan Gladiaattoreihin?
Isäni kilpaili Gladiaattoreissa 90-luvulla, olin silloin ihan pikkutyttö. Nyt kun mietin haenko kisaan mukaan, niin ajattelin, että olisihan se todella hieno homma, jos tytär pääsisi nyt kilpailemaan kisaan, kun se luotsataan uudestaan. Se oli oikeastaan suurin vaikuttava tekijä. Tottakai oma luonteenikin sopii juuri tälläiselle haastamiselle, minulla on kova kilpailuvietti.
Minkälainen kokemus Gladiaattorit oli sulle? Mikä yllätti sut…tai oliko mitään sellaista?
Voi että mä olen tästä kokemuksesta niin iloinen ja innoissani, nämä on niitä joita muistellaan sitten myöhemmin ja nämä muistot jää ikuisiksi ajoiksi mieleen. Eli sanoinkuvaamaton kokemus, upea seikkailu. Minut yllätti oikeastaan se tietenkin heti ensimmäisenä, kun sain puhelun, että olin valittu karsintoihin Tampereelle yli 400 hakijan joukosta. Heti karsinnoissa yllätti se, miten kovaa porukkaa siellä oli! Ihan uskomattomia kovapäisiä, asenteen omaavia mimmejä!
Kuka oli pahin vastus Gladiaattoreista? Entä pahin laji?
Hankala sanoa pahinta vastustajaa, koska kaikki olivat omalla tavallaan, kaikilla on oma vahvuus. Eri haasteisiinhan tuli aina oma Gladiaattori, mutta yllättynein olin Pantterista (Martina Aitolehti) miten kovapäinen olikaan. Pahin laji minulle oli ehdottomasti paini, koska en ole paininut ikinä aiemmin, kuin karsinnoissa ja sain minä pari kertaa sitten ennen kilpailua (enempää ei kerinnyt) hyvää preppausta painista. Kiitos siitä KBT:lle Tonille ja Leiffille!
Mitä Gladiaattorit-voitto on tuonut sulle ja onko viihdeala sulle kiinnostava vaihtoehto?
Gladiaattorit-voitto, siitä ei ole vasta kuin pari päivää, kun asia tuli julki, mutta paljon on tullut huomiota asian tiimoilta, mikä on aivan mahtava juttu. Tottakai odotan mahdollisia yhteistyökuvioita, eiköhän niitä tässä ajanmittaan tulekkin. Kyllä viihdeala kiinnostaa minua.
Olet itse kuntosaliyrittäjä ja fitness-urheilja. Mitä vinkkejä sulla on lukijoille treenaamiseen ja ruokavalioon?
Riippuu hirveästi minkälainen ihminen, treenaaja on tai mitä tavoittelee. Perustana on säännöllisyys. Tuo treenaminen ja ruokavalio todellakin kulkevat käsikädessä, jotta jaksat pitää omaa motivaatiotasi yllä muista panostaa molempiin, treeniin ja ruokavalioon ja tietenkin vielä lepoon! Nämä asiat kun ovat kunnossa niin saat varmasti tuloksia. Asenteesi ja lähestymistapasi tavoitteita asettaessasi pitäisi vastata realiteetteja ja että ymmärrät kaikkien oikopolkumahdollisuuksien olevan umpikujia, ei ole olemassa mitään ”pikadieettiä” tai ”kuukaudessa rantakuntoon”.
Onko sulla vinkkejä niille, ketkä haluaa lähteä mukaan Gladiaattoreihin tai vastaaviin ohjelmiin?
Rohkeasti vain hakemaan mukaan, jos innostusta ja kilpailuviettiä löytyy. Monipuolisuutta liikunnan saralla tarvitaan, että Gladiaattoreissa pärjää. Tiedän, että minulle oli valtavasti hyötyä 8 vuoden kilpatelinevoimistelu taustasta, se on antanut minulle todella hyvän ja monipuolisen pohjan.
Oletko itse jouluihminen? Mitä sun jouluun kuuluu?
Olen todellakin jouluihminen. Lapsesta asti joulu on ollut minulle todella tärkeä ja sitä on vietetty aina perheen kanssa, ihanat ja positiiviset muistot lapsuudesta ja joulusta tuovat hyvänmielen joulun viettoon vielä aikuisiälläkin. Joulu on rauhoittumisen aikaa. Perheen kanssa siis joulua vietetään perinteisesti.
Miten sun uusi vuosi jatkuu, minkälaisia kuvioita on tiedossa vuonna 2018?
Meillä on tässä yksi projekti meneillään, mistä en vielä voi hirveästi puhua mutta se selviää sitten. Olen tästäkin todella innoissani, että olen saanut olla tässä omalla osallani mukana. Ouluun valitaan myös helmikuussa 2018 oma Miss Oulu, jossa olen myös saanut olla mukana. Ensivuosi taitaa viedä minut taas kisalavoille, kova palo ja halu taas päästä haastamaan itseäni. Ajankohtaa en ihan vielä tarkkaan tiedä. Barbadoksen reissua odotan myös todella innoissani, sinne suuntaamme huhtikuussa, edellisestä reissusta onkin jo aivan liian kauan aikaa.
Lopuksi, onko jotain mitä haluat sanoa lukijoille?
Mukavaa joulua ja reipasta uuttavuotta sekä realistisia uudenvuoden lupauksia/tavoitteita!
Kuvat: 2x Gladiaattori-voittaja 2017 Janica Timonen ja Ozzy Vikman
OHMYGOSSIP – Minulla on ollut lapsesta asti mahavaivoja. Murrosiässä minulla todettiin vatsakatarri. Jossain vaiheessa parannuin vaivasta, kun jätin tietyt ruoka-aineet pois. Nyt parin viime kuukauden aikana mahavaivat ovat alkaneet uudestaan.
Toki aiemmin huomasin korvieni kutiavan ja jopa iho meni korvien sisäpuolelta rikki. Seurasin tilannetta ja näin tapahtui, kun söin hunajaa ja hiivalla nostettua leipää. Olen miettinyt sitäkin mahdollisuutta, että olisiko minulla ”hiivasyndrooma?” Suolistossa on liikaa hiivaa. Sieltä se voi levitä edelleen ja aiheuttaa kroonisia terveysongelmia. Jos teistä lukijoista joku tietää asiassa, niin minuun voi ottaa yhteyttä facebookin kautta.
Syötyäni tuotteita, joissa on hiivaa, mahani turpoaa kuin potkupallo ja oloni on todella tukala. Vaatteet kiristävät ja minulla onkin ollut paria eri kokoa vaatteita siltä varalta. Mahaa kivistää ja muuta mukavaa…Googletin asiassa ja sain hyviä neuvoja asian tiimoilta, esim. mitä ei suositella syötäväksi. Teen tällä hetkellä itse leipäni ilman hiivaa. Maissi- ja riisijauhot käyvät minulle. Lisään leipätaikinaan erilaisia siemeniä. Myös kaupasta on saatavana kohtuuhintaista Pirkan riisi-maissileipää. Leipä on lisäksi gluteiinitonta, hiivatonta ja laktoositonta.
Herneet ja pavut myös turvottavat. Sipulia ja paprikaa en voi edes ajatella syöväni. Olen myös huomannut sen, että peruna turvottaa. Sen takia olen siirtynyt bataattiin. Pastasta en erityisemmin edes pidä ja riisiä syön erittäin harvoin. Kalaa, kanaa, tiettyjä kasviksia ja salaatteja syön pääruuakseni . Olen alkanut syödä myös A+ luonnonjogurttia (asidofilus + bifidus) sekä juomaan laktoositonta piimää. Mustikoita ja puolukoita laitan usein jogurtin sekaan aamuisin ja välipaloilla. Tiettyjä hedelmiä vältän. Kaurapuuroa en voi myöskään enää syödä aamuisin, koska mahani tulee kipeäksi. Vältän hedelmämehuja ja juon paljon vettä. Kahvia juon max kaksi kuppia päivässä. Teetäkään en juo enempää närästyksen vuoksi.
Tällä hetkellä ruokavalioni menee vielä enemmän remonttiin kuin vuosia sitten tekemäni elämäntapamuutokseni aikoihin. Mikään ei ole inhottavampaa kuin ainaiset vatsaongelmat ja pömppömaha. Tiedoksi, että hiivasyndrooma aiheuttaa myös migreeniä ja väsymystä. Moni saattaa sairastaa tätä hiivasyndroomaa tietämättään, joten kannattaa seurata, jos on oireita. Varsinkin sitä, minkä ruokien tvs. jälkeen oireet puhkeavat. Ehkäpä minun on todella syytä kääntyä lääkärin puoleen asiassa.
OHMYGOSSIP – Kun kirjoitan tätä, päivä on todella harmaanvalkoinen. Ja siitä syystä nuo kuvatkin ovat siihen sävyyn sopivat. Selailin siis kuva- arkistojani, sillä tällä ilmalla ei ainakaan ulkona kuvaaminen houkuta, valonpuutteen takia. Kuvien taustat on samat, kuin mitä on nähty aiemminkin, eikä varmaan viimeistä kertaa. Mutta niin – tuolla ulkona minä kävelin tovin omiin ajatuksiini vaipuneena sakenevassa lumisateessa, ja fiilistelin. Kohta nämä maisemat vaihtuvat toisenlaisiin, hetkeksi ainakin, kun lähden valmistelemaan ja työstämään ensivuonna tulevaa näyttelyäni.
Tänne tulee valkoinen joulu. En halunnut kävelessäni kiirehtiä. Kun muutenkaan elämäntyylinä kiire ei toimi, voin kertoa omasta kokemuksesta. Ja tämä on siis eri asia, kuin ulkoinen kiire. Tarkoitan enemmän sellaista pään sisälle jämähtänyttä kiirettä. Minä opettelen siitä pois – kiireestä sisäisenä olotilana. Sillä kiire sisäisenä olotilana on vain liian nopeasti tehtyjä, huitaisemalla toteutettuja juttuja, joita joutuu pahimmassa tapauksessa korjaamaan myöhemmin. Ajattelen, että rauhallisemmalla asenteella tämän kaiken ulkoisen kiireen keskellä, kykenee paremmin hallitsemaan omaa ajankäyttöä, ja siis pystyy huomioimaan hetkiä, ja pysähtymään helpommin, kun on sen aika.
Minulla ei myöskään aikaisemmin ole oikeastaan ollut ajatuksia sellaisesta inspiraatiosta – ei ainakaan omaan työhöni, eli kuvalliseen ilmaisuun liittyen. Minulle se sana, ja ajatus on vähän vieras. Luen paljon, ja katselen vaikkapa muotilehtien kuvia, tai kuvia instagramissa, katselen ihmisiä – kuuntelen ja olen kanssakäymisissä. Minä koen että työ on tehtävä. Se on tehtävä tiettyyn ajankohtaan mennessä. Tämä on kuitenkin siis mielestäni enemmän työmoraalia, kuin inspiraatiota. Toki niiden muotityylisten kuvien katselu, tai taidekuvien katselu – on mielekästä, sillä toiset ihmiset on niin helppo nähdä kauniina iästä riippumatta. Omakuva sen sijaan ei ole lainkaan niin helppo. Nämä ovat kasvoni, jotka näen joka päivä, tämä on vartaloni. Minä tiedän, mikä minulle sopii ja mikä taas ei imartele ollenkaan vartaloani, tai kokonaisuutta.
Kyllä minä joskus heittäydyn. Pukeudun ehkä liiankin ylitseampuvasti käydäkseni lähikaupassa, tai näen vaivaa saadakseni kasvoni näyttämään kauniilta väsyneenäkin, vain poiketakseni kahvilla tutussa kahvilassa. Useimmiten ainakin aiemmin, olen kuitenkin pukeutunut melko turvallisesti, suureksi osaksi juuri tummiin sävyihin, ja tai mustaan, kun on ollut kyse minulle tärkeästä tapahtumasta, kuten nyt näyttelyiden avajaisista. Nykyisin yritän muuttaa sitä tapaa, ja tuntea oloni mukavaksi myös näyttävämmissä asukokonaisuuksissa.
Etenkin nyt alkusyksystä sain taas tuta, ettei pitäisi koskaan sanoa, ei koskaan, kun Heidi Klum toi leopardikuosit vaatteisiin Suomenkin Lidleihin. Olin nimittäin ajatellut, ettei se leopardikuosi varmaan ole minun juttu.. niin, ainakin siihen asti, kun näin niitä vaatteita. Innostuin kovasti. Ja nyt minulla sitten onkin vaatekaapissani leopardikuosihuppari.. ja ihana takki, minkä voi yhdistää monien eri värien ja myös materiaalien kanssa vaikkapa pikkujouluihin. Pukeutumisessa minun tyylini on varmaan aikalailla kuvailtavissa tyttömäisellä kosketuksella aikuinen, kuitenkin.
Tähän alle lisään vielä yhden kuvan, joka sopii tämän päivän sävyihin. Sillä värit ja sävyt ja muodot kokonaisuuksina viehättävät minua, myös vaatteissa. Kuten tietenkin työssänikin.
Kuvat: Iina Koppinen
Tällaisia ovat tämän päivän sävyt minulle täällä. Tällaista minä ajattelin tänään.
OHMYGOSSIP – Kun katson ympärilleni, en enää tiedä hiffaako kukaan oikeasti, että miksi joulua edes vietetään. Kaupat, mainokset ym. aloittavat jo kolme kuukautta ennen joulua puskemaan niiden mainoksia joka suunnasta. Onko tässä joulusta nykyisin kysymys: kuka saa parhaimman, hienoimman joululahjan?
Mä ainakin haluan opettaa omille lapsille, mistä joulussa on oikeasti kysymys, miksi sitä oikein vietetään. Kun mä olin pieni, mentiin kuuntelemaan jouluevankeliumia joulukirkkoon, syötiin hyvin ja vietettiin yhdessä aikaa perheen kanssa. Tottakai oli kiva saada lahjoja, mutta mä tiesin, että se ei ole joulun tarkoitus. Vaan mulle joulun tarkoitus on siinä, että ollaan yhdessä, jutellaan kuulumisia, ja ei ole kiire mihinkään…
Jouluna haluan myös pysähtyä ja kiittää Jumalaa menneestä vuodesta ja toivoa kaikille siunattua tulevaa vuotta. Haluan viettää joulua rakkaimpien kanssa, sen takia haluan viettää joulun mun vaimon ja kahden tyttären kanssa joulupöydän ääressä. Ja vaikka en kinkkua syö, niin laatikot, perunat ja upee salaatti, siitä saa joulumielen. Ja sen jälkeen, jos sää suo niin mennään pulkkamäkeen, että lapset saa nauttia. Lopetaan tämä blogi joulurunollani.
Hyvää Joulun odotusta kaikille!
Christmas is the time to
Share with everyone who’s
near.
to feel the christmas spirit
and to
touch every heart
with love and care
since I got my christmas cheer
it feels like celebrating
Christmas all year.
OHMYGOSSIP – Eli Amin Asikaisen kanssa keskusteltiin, kun Gladiaattorit 2017 alkaa olla semifinaaleissa. Onkin hyvin ajankohtaista kirjoittaa Kivinyrkistä. Muutenkin on kunnia jutella nyrkkeilijälegenda Aminin kanssa hänen kuulumisistaan ja hienosta urastaan. Gladiaattorit Neloselta 19:30, kaikki tsiigaamaan!
Tässä nyrkkeilylegenda vasta omin sanoin.
Esittele itsesi pähkinänkuoressa, mitä kaikkea olet nyrkkeilyurallasi saavuttanut sekä TV:ssä ja viihdealalla tehnyt, mistä olet tunnettu lukijoille?
Amatöörinyrkkeilyssä (olympiatyylin) 4 kertaa sm 1 ja MM 5 ja noin 200 kilpaottelua ,Ammattilaisena 3 kertaa EM 1 ja EU 1 ja SM 1.
33voittoa 4 tappiota
Tanssii tähtien kanssa mtv3, Mestareiden mestari mtv3, Gladiaattorit 2017 nelonen, Hjallis show, Ruben Stiller show, Maria Ventola show, Korkojen kera, Arto Nyberg, Mitä tuli tehtyä, Huutokauppakeisari, Illallinen Äidille.ym
Olet mukana Suomen Gladiaattoreissa 2017, mikä on hahmosi? Voitko esitellä sen lukijoille?
Kivinyrkki joka liittyy nyrkeilyyn ja persoonaani ennen ja ottelun aikana mutta rooli jää siihen sillä olen leppoisa kaveri siviilissä.
Oon bongannut sut monesta eri tv-ohjelmasta, selostajana ym.. mitä hyviä ja huonoja kokemuksia sulla on viihdealalta?
Pääsääntöisesti hyviä.
Kun teet niin paljon viihdealalla töitä nykyisin, niin mikä on sun resepti ladata akkuja ja saada se paketti toimimaan?
Se on aika kuluttavaa mutta kun ei tarvitse enää kilpailla urheilussa niin siitä palutuu nopeasti ja perheen ja lasteni kanssa vietetty aika on hyvää vastapainoa.
Onko sulla jotain muita haaveita kuin mitä teet nyt? Ja jos on, niin mitä?
Haaveeni on saada kilpa ja kuntonyrkkeily valmennus toimimaan yhtä aikaa.Nyt ei tahdo jäädä tarpeeksi aikaa kilpailijoille sillä kuntopuolella tuntuu olevan niin paljon kysyntää. Olen tyytyväinen elämääni muuten ja en vaihtaisi mitään pois.
Mitkä on sun vinkit selvitä Suomen pimeästä ja kylmästä talvesta?
Muistaa nautti ja liikkua sopivasti.Nauttia niistä päivistä ulkona jolloin sää sen sallii.
Olet saavuttanu paljon kehässä, mistä olet kaikesta ylpein?
Kun voitin Em tittelin hallitsevalta mestarilta hänen kotikehässään. Hänestä tuli maailmanmestari myöhemmin (Sebastian Sylvester)
Onko sun ammattilaisura oikeasti nyt ohi vai pidätkö vielä joitain ovia auki?
(LUULEN ETTÄ SE ON OHI 99%)
Onko sulla jotain sanottavaa tai vinkkejä nuorille nyrkkeilijöille, jotka pyrkivät ammattilaiseksi?
Kerätkää kokemusta amatöörinä, kilpailkaa, leireilkää ja hankkikaa pohjat sillä ammatinyrkkeily huipulla on kovaa touhua
Joulu lähestyy vähitellen… Miltä Aminin perheen joulupöytä näyttää? Kuinka tärkeää on sun mielestä syödä terveellisesti myös jouluna?
Kalkkunaa, kalaa ja sopivasti laatikoita. En ole aiemmin ollut joulu ihmisiä mutta nyt kun käymme puolisoni vanhempien luona niin vietämme lapsiemme kanssa perhe joulua kaikki yhdessä.
Mitä odotat Gladiaattorit 2017 finaalista? Ja mitä tämä ohjelma on opettanut sulle? Ja jos tulee uusi kausi, onko Kivinyrkki valmis jatkamaan?
Kovaa taistelua ja rehti kilpailua. Hieno kokemus ja olisin valmis olemaan mukana jos uusi kausi tulee. Oli hienoja kilpailijoita, Gladiaattoreita, tuotantotiimi, yleisö ja tausta porukka (hierojat ) ym
OHMYGOSSIP – Ihastuin valaisimeen, jossa lamppu näyttää ensi katsomalta olevan kuin jääpalan sisällä. Aivan mahtava! Oikeasti kyse on Block – valaisimesta, joka siis koostuu kahdesta lasitiilestä, joiden sisään on hiekkapuhallettu lampunmuotoinen syvennys.
Harri Koskisen käsialaa tämä tuote. Hän suunnitteli valaisimen vuonna 1996, ja se on ollut MoMan pysyvässä kokoelmassa vuodesta 2000.
(MoMa – New Yorkin modernin taiteen museo) Otin tuosta selvää, kun jäi niin kovasti kiinnostamaan se valaisin!
Haluaisin tuollaisia valaisimia monta kappaletta työhuoneeseeni – asettelisin ne eri tasoille, valaisemaan ja luomaan tunnelmaa silloin, kun en käytä varsinaisia työvalojani.
Kuvat: Iina Koppinen
Nykyään myös kuvataiteilijoiden kanssa yhteistyönä toteutetaan heidän teoksistaan erilaisia printtejä. Se on erinomainen idea voida tehdä omasta työstä eräänlaista designia. Se lisää kuvataiteen ulottuvuuksia. Toki tuo printti on eri asia, kuin alkuperäinen taideteos, mutta siinä on omat etunsa. Se kohottaa alkuperäisen teoksen arvoa, lisää näkyvyyttä, ja sitten taas kuva siitä on itsessään sisustuselementtinä näyttävä ja arvokas, vaikkapa julkisiin tiloihin.
Olen suunnitellut joistakin omista maalauksistani myös uusia kuvia, käyttäen kuvankäsittelyä. Mutta tuo, mitä tehdään suuremmassa mittakaavassa, perustuu kuvaan, joka on alkuperäisen teoksen näköinen.
Eräästä näytelystäni myytiin sama maalaus pari vuotta sitten kahteen kertaan, eri henkilöille. En todellakaan tiennyt, että kyseinen maalaus oli jo myyty näyttelyn valvojan toimesta – ja ollessani toisaalla, minulle soitti yksityishenkilö, joka halusi ostaa maalauksen.
Myin sen suoraan.. ja suurinpiirtein tunnin sisällä siitä, sain tietää, että sama maalaus on myyty myös toiselle henkilölle! Ensin panikoin, ajatellessani, että joudun perumaan jommankumman kaupan, mutta päädyimme ehkä hieman erikoisempaan ratkaisuun – ainakin tavallista poikkeavampaan. Maalasin saman teoksen uudestaan, jotta kumpikin ostaja saisi juuri tuon kyseisen suunnittelemani ja toteuttamani maalauksen. En kuitenkaan näe tuossa sinänsä mitään väärää, sillä ajattelen ehkä siten Andy Warhol- tyylisesti.. minusta taiteilija saa kopioida, eli oikeammin jäljentää, itseään. Kumpikin maalauksista on samanarvoinen. Kummassakin on sama alkuperäinen idea, ja toteutus, samalta tekijältä. Ja mikäli tämä sopii ostajalle, niin silloin siinä ei ole ongelmaa.
Tähän vuodenaikaan erityisesti sopiva sisustusjuttu ovat myös kynttilät. Pidän erityisesti Keski- Suomalaisen Kalevantuli- nimisen yrityksen tuotteista. Mosaiikkikynttilä on kaunis ja mieleeni, mutta myös uniikki Juhla- niminen kynttilä hehkuu valmistustekniikkansa ja siis myös tuon pintakäsittelynsä ansiosta aivan ihanasti palaessaan. Olen ostanut joitakin kappaleita heidän erilaisia kynttilöitään itselleni, joita en raaski edes polttaa.
OHMYGOSSIP – Suomen itsenäisyyspäivä on Suomen kansallispäivä ja sitä vietämme 6. joulukuuta 1917 tapahtuneen Suomen itsenäistymisen kunniaksi. Venäjä palautti maaliskuussa Suomelle perustuslaillisen autonomisen vallan. P. E. Svinhufvudin johtama senaatti antoi Suomen itsenäisyysjulistuksen. Suomi viettää itsenäistymisen 100-vuotisjuhlaa samalla tänään. Itsenäisyyspäivänä muistelemme sotaa ja sodassa kaatuneita. Sodassa kaatuneiden ja siinä mukana olleiden kunnioittaminen ja muistaminen kuuluu myös tärkeänä osana päivään.
Maassamme noudatetaan myös erilaisia monivuotisia perinteitä, tunnetuin niistä lienee Linnan juhlat, joita emännöi Presidentti ja hänen rouvansa. Linnan juhlia seuraa televisiosta vuosittain yli miljoona suomalaista. Juhlissa näemme poliittisia päättäjiä, sotaveteraaneja, kansanedustajia, pappisylimystöä, diplomaatteja, maamme ”kermaa” sekä ihan tavallisia maallikkojakin. Juhlissa esiintyy maamme eturivin tähtiä. Tänä vuonna linnassa nähdään Kaartin Combo solisteinaan Katri Helena, Diandra ja Pentti Hietanen.
Kaupungeissa järjestetään erilaisia paraateja ja kulkueita. Televisiossa näytetään myös jokavuotinen Tuntematon elokuva. Itsenäisyyspäivä on myös palkallinen vapaapäivä sekä liputuspäivä.
OHMYGOSSIP – Suurin osa ihmisistä varmaan tietää minut sosiaalisesta mediasta. Kuvaukset, kisat ja tv-ohjelmien myötä monet ovat varmaan saaneet sellaisen kuvan, että olisin ylimielinen ja niin sanotusti kusipää muita kohtaan. Haluaisin teille vähän aukaista tätä asiaa.
Kuvauksissa missä olen ollut ovat alastonkuvauksia, pin up-kuvauksia ja kaikkea niiden väliltä. En ole tehnyt näitä kuvauksia rahan takia, en sen takia että saisin minkään tietynlaista mainetta tai kunniaa niistä. Tykkään olla kameran edessä ihan itseni takia, olen sinut itseni kanssa ja en häpeä sitä. Joihinkin TV-ohjelmiin ja kisoihin olen hakenut ja joihinkin minua ollaan kysytty.
Olen spontaani persoona ja tykkään ottaa uusia haasteita vastaan. Mediassa kun olet mukana niin tulet saamaan paljon negatiivista mutta myös positiivista palautetta, tähän olen tottunut. Sitä en kuitenkaan halua, että mediassa olevia ihmisiä tuomittaisiin sen takia mitä heistä kirjoitetaan. Kun minuun tutustuu muutenkin kuin mediassa niin minusta saa aivan eri kuvan. En ole kusipää enkä ole ylimielinen, olen avoin ja helposti lähestyttävä vaikka olenkin suorasanainen ja kerron helposti omat mielipiteet.
xoxo,
Laine
Kuva: Laine Bruce (Ohmygossip Couture/Marika Kiviharju)
Lue myös: Laine Bruce: Tervetuloa lukemaan blogiani ja toivon, että pidätte lukemastanne!
OHMYGOSSIP – Hei! Minun nimeni on Laine Bruce, olen 27 vuotias ja asun Suomessa pienessä yksiössä minun Tikru nimisen kissani kanssa. Olen sinkku. Valmistuin viime keväänä hotelli, ravintola ja catering alalta ja tällä hetkellä opiskelen vielä tarjoiliaksi. Teen myös koulun ohella töitä Chicos nimisessä ravintolassa ja teen myös mallin töitä ja reality-tv:tä. Minut tunnetaan alastomana säätyttönä, Aatami etsii Eevaa ohjelmasta, Miksun baari ohjelmasta, Riisutut sarjasta, Trailer park boys out of the park : europe, missi kisoista, media persoonana ja monista lehti palstoista…
OHMYGOSSIP – Kuvaaja kirjoittamassa blogia. Visuaalinen taide kertoo oman tarinansa. Ja sen tarinan luojina toimivat myös katsojat, sillä jokaisesta kuvasta tulee omat fiiliksensä ja visionsa, katsojanakin. Siihen ainakin minulla vaikuttaa myös oma mielentila – mutta toivoisin myös kuvien välittävän sellaista hyvällä tavoin energistä voimaa. Toimin itse omana mallinani kuvauksissa, sillä ellet ole kuuluisa bloggari vaikkapa muodin parissa, on malleja ulkopuolelta vaikeampi saada.
Se on siis helpointa näin. Mutta, kuten sanotaan, kuvat ovat vahvoja, ne ovat vaikutusvaltaisia.
Aamujuttuni ja terve itsekkyys.
Aamut. Herään mieluummin aikaisemmin, kuin pitäisi, sillä minusta on hyvä saada kuvitella, ettei ole kiire minnekään. Saan kietoutua vielä muhkeaan päiväpeittoon ja juoda pari kupillista kahvia – yleensä hiljaisuudessa. Ajatukset voivat rauhassa alkaa fokusoitua uuteen päivään. Se on minun yksi must- juttuni. Aamut eivät saa olla väkinäisiä, sillä jotenkin ne tuntuvat määrittävän sen, millaisella tarmolla lähtee päivän töihin. Siksi tarvitsen sen oman aikani. Minä ja kahvikuppini.
Aamun virkistysruiske minulle on myös vedenkeittimen poristessa se, että teen muutaman minuutin joogatyyppisen venyttelyn. Youtubessa on sellaisia sopivan pituisia treenivideoita paljon ja katson ja kuuntelen ohjeet sieltä. Olen ollut tähän todella tyytyväinen, koska se avaa kehoa ja poistaa unihiekat silmistä. Viitisen minuuttia venytyksiä ja tasapainoharjoituksia. Itse asiassa tuollainen voisi sopia myös keskellä päivä tehtäväksi, sillä minulla ainakin tyypillistä on lihas-, ja jännejumit hartioiden seudulla, mitkä sitten aiheuttaa jopa päänsärkyä pahimmillaan.
Voisi siis päätellä, että olen enemmän aamuihminen, mutta oikeastaan se vaihtelee. Joskus innostun paljon ja sitten teen töitäni kahteenkin yöllä.. että se siitä täsmällisyydestä, jolla itseäni kuvailen – että olen kahdeksasta neljään ihminen.
Periaatteessa olen kyllä hyvinkin.. täsmällinen.
Olin suunnitellut tekeväni valtavasti kaikkea omia töitäni, mutta esteitä, joista ei päässyt ylittämättä.. ei päässyt luistamaan, niitä vain ilmaantui lisää. Sellaista on elämä aika useinkin. Etenkin, mikäli on vastuita ja velvollisuuksia. Ei voi vain ajatella ”minäminää”. Enkä edes ole sellainen ihminen. Osa minusta joskus huutaa että ymmärtäisin olla itsekkäämpi terveesti! Ja ystävänikin sanovat, että minun tulisi ehkä olla hieman itsekkäämpi? Ja kaupan kassalla työntekijäkin sanoi tänään minulle, kun oli kuullut minun haukkuvan itseäni typeräksi ihan pienestä merkityksettömästä jutusta johtuen puhelimeen, että olisin ystävällisempi itselleni! Hämmennyin, maksoin ostokseni ja jäin miettimään, ajattelenko tosiaan kaiken hyvyyden ja positiivisuuden ja ilon haluisena tyyppinä, omassa maailmassani lähtökohtaisesti itseäni hieman liian ankaralla tavalla?
Kaipaan joskus niitä huolettomia aikoja, jolloin kävelin illan hämärryttyä töiden jälkeen kaupungilla. Kävin jostain ostamassa suklaapatukan ja söin sitä nautiskellen kävellessä kiireettä katuja. Eli todellakaan ei voi puhua lenkkeilystä.. mutta useiden kilometrien kävelyistä. Niin se elämä muuttuu, menee eteenpäin. Ja me sen mukana.
On kyllä kuitenkin niin, että vaikka valitan, niin parasta minulle ovat rutiininomaiset aikataulut työhön, ja siis myös noihin minun muihin töihin. Tuntuu, että, jos minulla olisi mahdollisuus jäädä loikoilemaan sängylle aamuisin, niin uupuisin siihen olemiseen. Olisin vain entistä väsyneempi ja kärttyisempi. Kun pitää olla tiettyyn aikaan töissä, pitää saada aikaan asioita, niin kyllä se lopulta virkistää parhaiten tämän vuodenajan harmaudessa.
Tässä siis minun rentoja juttuja:
— Herääminen tarpeeksi aikaisin arkiaamuisin, että ehtii nauttia aamukahvit kuvitellen, ettei ole kiire minnekään.
— Aamuvenyttely kuunnellen ohjeet ja katsoen joogatyyppiset asennot youtubesta. Teen nämä siis muutaman minuutin lyhyinä harjoituksina aamuisin, opettelen hengittämistä siinä samalla, kun koen sellaisen itselleni tärkeäksi – olen aikamoinen jännittäjä joskus, esiintymisiä jne. tärkeitä juttuja ajatellen, niin tuo opettaa minua muistamaan hengittää.
— Kiertely kaupoissa tuo sopivasti pinnallisuutta eloon.
