OHMYGOSSIP – Huumaavan kaunis öinen tuoksu otti minut vastaan, kun saavuin ulos Reina Sofiassa (South Tenerife airport) lentoterminaalista, ja lähdin etsimään vuokra- autoa, millä päästä Adejeen.  Sekamelska ruusuja ja kukkivia pensaita, joiden lajinimiä en tiedä.  Teneriffan tuuleton yö tuntui lämpimältä jo kovin pakkaseen ja koleuteen tottuneelle iholleni.

Matka sujui hyvin, en ole kovin helposti kyllästyvää sorttia lentokoneessa, mikäli saan olla rauhassa, ja tehdä omia juttuja.. lukea, tai kirjoittaa, tai vain olla omissa ajatuksissa.  Eri juttu tietystikin, mikäli olisin vaikkapa seurueessa, sillä en minä nyt mikään yksinäisyyttä varsinaisesti vaaliva tyyppikään ole.  Tämä oli siis yölento osittain.  Katselin Euroopan kaupunkien valoja aikani kuluksi.   Tuntui niin huikealta, kun ne siinsivät siellä, kuin jokainen omanlaisensa galaksi, niin kirkkaina ympäröivästä pimeydestä kaukana alhaalla.

 

Kuvat: Iina Koppinen

Lentokoneessa, kuten muutenkin matkatessa, mutta etenkin lentokoneessa – jo tilanpuutteenkin vuoksi, suosin rentoja vaatteita, jotka eivät purista eikä materiaali hiosta.  Minulla ainakin mukavuus menee ihan etusijalle.  Helsinki- Vantaalla kävin siis vaihtamassa päälleni lähtöä odotellessa kevyet vaatteet, ihan jo senkin takia, että odotettavissa oli tuo reilun kuuden tunnin lento ja määränpäässä huomattava lämpötilaero Suomeen.  Käsimatkatavaroihin otin mukaan turvallisuuden vuoksi kaikki kamerat ja muun elektroniikan.  Ruumaan menivät vaatteet sekä maalaustarvikkeeni.  Niitä maalaustarvikkeita oli oikeastaan osittain hyvinkin tarpeellista ottaa mukaan, ettei ensimmäisenä tosiaan maaleja ja sopivia siveltimiä tarvitsisi sännätä etsimään määränpäästä.  Olenhan täällä siis valmistelemassa ensi vuonna tulevaa näyttelyäni.

Ensimmäiset päivät täällä ovat menneet kuljeksien jalan tutustumassa lähialueisiin, sekä kokoamassa materiaalia maalaamista varten.  Ja myös lepäämiseen.  Nyt kun olen pysähtynyt, niin tuntuu, kuin olisi yli puolen vuoden univelat.  Ai niin – tänään ostin elämäni ensimmäisen hellehatun – tai tuon lierihatun, joka siis näkyy ainakin jossain kuvassa!

Tämä, missä asun täällä oloajan, on tilava kaksio, jossa sinänsä on kaikki tarpeellinen, kuten varustetasoltaan minulle sopiva keittiö.  Ja ihana etelään päin oleva terassi, josta näkyy uima- allasalueen yli merelle.  Keittiö on minulle tärkeä vaikken oikeastaan tekisi siinä muuta kuin kävisin jääkaapilla, ja pilkkoisin hedelmiä lounaaksi.  Ehkä se on se jokin kotoisuuden tuntu tässä asunnossa, minkä tuo juurikin keittiö, minulle. Hymyilytti, kun kirjoitin niin korostetusti tuon keittiöasian.  Niin se vain kuitenkin on, minulle.

Palataan pian!

xx

Iina