NordenBladet – Eduskunnan puhemies Paula Risikko osallistuu Irlannin parlamentin Dáil Éireannin 100-vuotisjuhliin 21. tammikuuta Irlannin parlamentin puhemiehen Seán Ó Fearghaílin kutsusta. Juhlallisuuksien yhteydessä Risikko tapaa Dublinissa Irlannin presidentin Michael D. Higginsin, pääministeri Leo Varadkarin ja Eurooppa-ministerin Helen McEnteen.
”Brexit on päällimmäisenä keskusteluissa, sillä onhan Irlanti maa, johon Brexit vaikuttaa kaikkein kovimmin ja laaja-alaisimmin,” Risikko kertoo.
”Suomella ja Irlannilla on paljon yhteistä ja EU-kumppanuutemme on vahva. Irlanti tarjoaa myös hyviä liiketoimintamahdollisuuksia suomalaisille yrityksille,” hän jatkaa.
Irlannin oman parlamentin ensimmäinen istunto järjestettiin 21.1.1919. Istunnossa hyväksyttiin maan perustuslaki ja annettiin itsenäisyysjulistus. Julistus ratifioi vuonna 1916 julistetun Irlannin tasavallan. Irlanti itsenäistyi Britanniasta vuonna 1922.
Suomi ja Irlanti solmivat diplomaattisuhteet 2.11.1961.
Juhlaistuntoa voi seurata suorana verkkolähetyksenä Irlannin parlamentin verkkosivujen kautta kello 18.15 alkaen (Suomen aikaa).
Kuvassa juhlallisuuksiin osallistuneet eri maiden parlamenttien puhemiehet yhdessä Irlannin pääministerin Leo Varadkarin kanssa.
NordenBladet —Suomalaista ruokaa ja juomaa on esillä Berliinin kansainvälisillä Grüne Woche -ruokamessuilla laajemmin kuin koskaan aiemmin. Suomi on vuoden 2019 messujen pääkumppanimaa teemalla ”Aus Der Wildnis” (Villistä luonnosta). Messujen ovet avautuivat yleisölle perjantaina, ja tapahtuma kestää 27. tammikuuta asti.
Suomen oman osaston ”avajaisnauha” oli punottu koivun oksista, mustikanvarvuista ja kävyistä. Köynnöksen katkaisivat maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä, Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila ja suomenruotsalaisia viljelijöitä edustavan SLC:n puheenjohtaja Mats Nylund.
Mukana lavalla olivat myös Saksan maatalousministeri Julia Klöckner, Saksan maataloustuottajien puheenjohtaja (DVB) Joachim Rukwied, Berliinin pormestari Michael Müller ja Berliinin messujen toimitusjohtaja Christian Göke.
Ministeri Leppä nosti avajaisjuhlassa esiin suomalaisen maatalouden erityispiirteitä. Hän muistutti, että Suomessa antibiootteja käytetään vain sairauksien hoitoon, eikä eläinten kasvatuksessa käytetä hormoneja. Suomi on hänen mukaansa ylpeä myös tuotteittensa salmonellavapaudesta.”
Suomalaiset maatilat ovat perheyrityksiä, niin myös minun tilani. Meillä jokainen lehmäkin tunnetaan nimeltä ja viikon sisällä vasikan syntymästä tuo nimi löytyy EU-rekisteristä. Tästä syntyy suomalaisten tuotteiden jäljitettävyys. Meille eläinten hyvinvointi on kunnia-asia: sioiltamme löytyvät saparot ja broilereilta nokat, ministeri totesi puhuessaan 3000 kutsuvieraalle.
Suomen Berliinin suurlähetystössä järjestettiin messujen alla EU-maatalouspolitiikan uudistamista käsitellyt seminaari suomalaisten ja saksalaisten tuottajajärjestöjen johdolla. Tapahtumassa esiintyi myös Saksan maatalousministeri Julia Klöckner.
Ministeri Leppä totesi suurlähetystössä pitämässään puheessa, että edellisen CAP-uudistuksen kaltainen hienosäätö ei enää riitä, kun EU-valmistautuu seuraavan ohjelmakauteen.
”Suurempia muutoksia tarvitaan, jotta uusiin haasteisiin voidaan vastata. Samalla on kuitenkin tärkeää, että maatalouden tasapuoliset toimintaedellytykset voidaan taata koko EU:n alueella ja maaseutualueiden elinvoimasta pidetään huolta. Ilman elävää maaseutua ei eurooppalaisella perheviljelmiin perustuvalla maataloudella ole tulevaisuutta”, Leppä sanoi.
Messuilla tavoitellaan laajaa näkyvyyttä suomalaisille elintarvikkeille ja matkailukohteille. Tavoitteena on saada aiempaa vahvempi jalansija Saksan ruokamarkkinoilla. Kumppanuus tuo Suomi-kuvaa vahvasti esiin meille tärkeällä eurooppalaisella markkina-alueella juuri EU-puheenjohtajakautemme kynnyksellä.Suomen osaston järjestelyistä on vastannut MTK yhteistyössä SLC:n ja Business Finlandin kanssa. Maa- ja metsätalousministeriö on tukenut hanketta 400 000 euron avustuksella.
NordenBladet – Olen huomannut, että mitä suuremmin johonkin ryhdyn, sitä suurempaa menestystä saavutan. Se on jo kuin kuvio – suuret suunnitelmat onnistuvat ja pienet suunnitelmat epäonnistuvat. Ehkä syy on se, että suhtaudun suurempiin suunnitelmiin vakavammin ja suuremmalla intohimolla. Suuret suunnitelmat tuntuvat alussa yleensä kaikki niin suurilta ja mahdottomilta toteuttaa, että minulla syntyy suuri halu todistaa sekä itselleni että muille, että sellaiset suunnitelmat on sittenkin mahdollista toteuttaa.
Minä pidän haasteista. Työskentelen moninkertaisella nopeudella, kun minulla on tavoite silmissäni. Minulle on täysin tavallista, että asetan niin suuren tavoitteen, että suurin osa ihmisistä nauraa sille. Se on valitettavaa, että ihmiset tekevät suuret suunnitelmat ja projektit naurunalaisiksi ja luopuvat usein puhtaasta mukavuudesta. Luonnollisesti yhdenkään yrittäjän kaikki suunnitelmat eivät aina toteudu tai onnistu, ja oi-oi miten suurta iloa (vahingoniloa) ihmisille aiheuttaa se, että jokin hankkeesi epäonnistuu. Silloin voit olla täysin varma siitä, että median huomiota ja puheenaihetta riittää. On aivan hämmästyttävää, miten paljon iloa ihmisille aiheuttaa muiden epäonni. Olen kuitenkin jo vuosien mittaan tottunut siihen. Yleensä on niin, että mitä suurempaa esteiden asettaminen ja vahingon ilo jo etukäteen on, sitä suuremmalla innolla ja nokkeluudella asian kimppuun ryhdyn. Suuremmin on oikeastaan helpompaa toimia kuin pienemmin. Miksi? Siksi, että alitajunnassa ihmiset oikeastaan haluavat nähdä ihmisiä, jotka toteuttavat suuria asioita. Alussa nauravat, myöhemmin seuraavat tai kopioivat.
Oletteko välillä jotain diiliä tehdessänne kysyneet niin suurta summaa, että itsellekin on kiusallista? Olette lyöneet pöytään niin hullun idean, että sen mielettömyys aiheuttaa kiinnostusta? Minä olen, ja tänään ajattelin juuri sitä, että nimenomaan lähes kaikki suuret ja hullunrohkeat suunnitelmani ovat onnistuneet ja pienet ”pikkuraha”-projektit jäävät odottamaan vastauksia ja haalistumaan. Pidän sellaisista hankkeista, joihin monet eivät uskalla ryhtyä. Pidän sellaisista suunnitelmista, jotka pelottavat minua itseänikin. Haluan kuitenkin kasvaa orgaanisesti ja riskittömästi. En halua elää velaksi. Teen tosin suuria suunnitelmia rahalla, jota minulla vielä ei ole, mutta en käyttää koskaan rahaa ennen kuin se on todella olemassa. En pidä rahalla riskeeraamisesta. Sen sijaan pidän mielettömillä ideoilla riskeeraamisesta ja erilaisten win-win -yhteistyöhankkeiden kehittämisestä.
Today´s success motto! If you wish to be Great and wish to do Great things —
you need great and open minded (even little crazy) people around you! People, who believe in the beauty of their dreams! – Helena-Reet
Minun 9 suositustani siihen, että sinun suuret projektisi onnistuisivat
– KAIKKEIN TÄRKEINTÄ: Varmistu siitä, että projekti, jonka parissa haluat alkaa toimia, on opettavainen tai maailmalle/ihmiskunnalle hyödyllinen/tarpeellinen, jotta sitä tehdessäsi voit itse kasvaa ihmisenä.
– Sinun hyvällä ideallasi ei ole painoarvoa, jos et ala toteuttaa sitä. Ideoita on moninkertaisesti hankalampaa toteuttaa, kuin keksiä.
– Puhu ideastasi, mainosta sitä (älä pelkää, että ideasi varastettaisiin, sillä kuten edellisessä kohdassa kirjoitin, toteutus on hankalampaa kuin idea itse. Hyvä idea on se, johon liittyy jo näkemys siitä, miten se toteutetaan.
– Älä pelästy sitä tosiasiaa, että haluat rakentaa miljardin euron yrityksen, mutta miljoonaakaan vapaata rahaa ei ole. Rahaa on maailmassa paljon.
– Ole sitkeä ja itsevarma. Kun uskot omaan suunnitelmaasi, tee kaikki sen hyväksi, että se toteutuisi.
– Älä kehitä yritystä velkaa ottamalla. Mitä orgaanisemmin yrityksesi kasvaa, sitä rauhallisemmin voit öisin nukkua ja sitä vähemmän suunnitelmasi kärsii talouskriisien aikana.
– Etsi ajatustovereita ja yhteistyökumppaneita.
– Anna maailmalle takaisin… kannattaa tehdä ainoastaan hyvää! Jos ihminen ja yhteiskunta eivät kasva ja kehity spirituaalisesti, sinun suunnitelmasi ei ole kestävä. Jos haluat saavuttaa jotain todella suurta, tiedä, että suuret teot saavat alkunsa pienistä muutoksista. Ole sinä se, joka yhdistää sen ketjun.
– Älä pelkää hävitä, älä pelkää, että sinulle nauretaan. Suuria laivoja saattaa aina lokkien häly. Joskus jokin laiva uppoaa, se täytyy ottaa huomioon. Suhtaudu siihen silloin oppituntina.
Minun viimeisin suuri hankkeeni on Elisheva & Shoshana (E&S) -brändin luominen. Se on ollut yhtä suurta onnistumista ja hyvä esimerkki siitä, että kaikki on mahdollista! Maailman kosmetiikan huippubrändien joukkoon, kuten Estee Lauder, Olay, Lancome, Biore, Shiseido, Dove, Neutrogena jne., meillä on vielä pitkä matka edessämme, mutta vahva alku on tehty. Parissa kuussa olemme Suomen ja Ruotsin myyntipaikkojen lisäksi alkaneet kehittää myyntiverkostoa myös Virossa. Tietysti minun on helpompi aloittaa tällainen hanke kuin pääosalla ihmisistä, sillä minulla on olemassa monimiljoonainen lukijakunta NordenBladet- ja OHMYGOSSIP-sivustoilla sekä sosiaalisessa mediassa – jokapäiväinen kuusikielinen mediakanava.
Elisheva & Shoshanan käsityösaippuat ja kylpysuolat ovat ylväinä skandinavialaisten huippubrändien vieressä, helmikuussa tuomme markkinoille myös vartalo- ja päänahkasprayt, ja kehitettävänä on jo shampoot, balsamit ja nestesaippuat! On todellista ylellisyyttä toimia sellaisen naisellisen asian parissa, joka tekee hyvää sekä omalle perheelle että monille ihmisille maailmassa. Puolustan puhtaampaa maailmaa, terveellisempää elämää! Itse sijoitamme tuotteemme ylellisyyskosmetiikan (luxus-hoitokosmetiikka) joukkoon, sillä tärkein myyntiargumenttimme on laatu ja tuotteiden tehokkuus. Koska nuorempi tyttäreni Ivanka Shoshana on autisti ja herkkä erilaisten tuotteiden suhteen ja itse olen hyvin herkkä erilaisille aromituotteille, niin yksi tavoite on myös tuottaa luontoystävällistä hoitokosmetiikkaa, joka sopii henkilöille, joilla on hyvin herkkä iho ja päänahka. Pääosan raaka-aineista/yrttikasveista kasvatamme omissa puutarhoissamme itse! Tänään tilasin 10.000 uutta pakkausta! Määrät ja numerot kasvavat niin mielettömän nopeasti, että minun täytyy ihan nipistää itseäni, että uskoisin sen! Such a success! Olen niin kiitollinen, että voi toimia sellaisten asioiden parissa, joista pidän ja jotka ovat todellisia haasteita!
NordenBladet – Kun Kajaanissa (lue TÄSTÄ) aamiainen oli syöty, starttasimme matkaan Kuopiota kohti. Minun mielestäni autolla matkailu on puhdasta ylellisyyttä – kellonajat eivät ahdista sinua, auto kuljettaa puolet omaisuudesta mukana, voit pysähtyä siellä missä haluat jne. Tosi mukavaa ja lisäksi se yksityisyys… ei tarvitse istua kenenkään vieressä lentokoneessa, seistä lentokentän lähtöselvityksessä jne.
Kajaanista Sukevan, Soinlahden, Iisalmen, Peltosalmen, Kirman, Nerkoon, Lapinlahden, Mäntylahden, Alapitkän, Pöljän, Aappolan, Siilinjärven ja Sorsasalon kautta on Kuopioon E63-maantietä pitkin matkaa 170 km (n. 2 h ajoa).
Nykyisin Kuopio on 118.434 asukkaallaan Suomen yhdeksänneksi suurin kaupunki. Kreivi ja Ruotsin kenraalikuvernööri Pietari Brahe nuorempi perusti Kuopion kaupungin vuonna 1653, mutta virallisesti Kuopio tunnustettiin vasta vuoden 1775 marraskuussa, kun Ruotsin kuningas Kustaa III vaati kaupungin perustamista ja tunnustamista. Lähes neljännes Kuopion pinta-alasta on vesistöjä ja puolet metsää – jonka vuoksi yleisvaikutelma on hyvin kaunis. Minä niin pidän luonnosta! Kuopiossa on erittäin suloinen vanhakaupunki (kiva toriaukea, kiinnostava kauppahallirakennus ja historiallinen kaupungintalo). Vietin lasten kanssa Kuopiossa kaksi päivää. Olin varannut Sokos Puijonsarvessa kaksi yötä, mutta lapset halusivat niin kovin SPA:han (sellaisessahan ei oltu aikoihin käyty… iccc) ja niinpä peruin varauksen ja menimme yhdeksi yöksi Rauhalahti SPA:han. Lapset taputtivat ilosta käsiään ja meillä oli oikein mukava ilta.
Toisena päivänä kävimme Kuopion keskustassa shoppailemassa (ostin talvipusakan, lyhyen manttelin, kaksi villapaitaa ja uuden matkalaukun), etsimme myös Elisheva & Shoshana -kosmetiikkabrändille yhteistyökumppaneita (ja tällä hetkellä neuvottelut ovatkin käynnissä yhden keskustassa olevan putiikin kanssa… joten todennäköisesti pian voi E&S-käsityökosmetiikkaa hankkia Kuopiostakin!), sitten tapasin erään vuosien takuisen ystävättäreni ja illalla otimme Estella Elishevan (avautuvassa kuvassa) kanssa Puijonsarvi-hotellissa OHMYGOSSIP Teen:iä varten valokuvia Ohmygossip Couture -paidoissa. Yritän ripustaa gallerian joskus lähiaikoina sivustolle.
Kuopiossa on monia nähtävyyksiä, riippuu siitä, mitä kukakin haluaa nähdä. Tunnetuimpia nähtävyyksiä ovat esimerkiksi arkkitehti Seppo Ruotsalaisen piirtämä 75 metrin korkuinen Puijon torni 100-paikkaisine pyörivine ravintoloineen (Puijontie 135, 70300) ja Kuopion taidemuseo (Kauppakatu 35, 70100). Me olimme saaneet tiedoista ja nähtävyyksistä jo yliannoksen, joten nautimme yksinkertaisesti lomasta. Olisi ollut kiva käydä Kuopiosta itään Joensuussa ja aivan Venäjän rajalla Ilomantsissa, mutta aloimme jo kaivata kotiin, ja siksi ajattelimme, ettemme tee kiertoajelustamme enää suurempaa. Olimme kulkeneet jo yli 3.000 kilometriä! Seuraavassa Suomen kierroksen matkablogissa sitten taas uusia kaupunkeja ja uusia upeita elämyksiä!
NordenBladet – Kuressaare (viroksi Kuresaar 1918–1933, Kuressaare 1933–1952 ja 1988– sekä Kingissepa 1952–1988, ennen saksaksi ja ruotsiksi Arensburg) on Saarenmaan kuntaan kuuluva kaupunki Virossa, Saarenmaan saaren etelärannikolla. Se on Saarenmaan maakunnan pääkaupunki ja Saarenmaan kunnan pääpaikka. Kaupunki sijaitsee Riianlahden rannalla. Kuressaaressa asuu noin kolmasosa koko Saarenmaan maakunnan asukkaista. Kaupungin virallinen nimi, saksalais-ruotsalainen Arensburg, muutettiin Viron itsenäistyttyä vuonna 1918 nimeksi Kuressaare, ja vuosina 1952–1988 kaupungin virallinen nimi oli Kingissepa Kuressaaressa syntyneen Viktor Kingisseppin mukaan.
Kuressaarelle palautettiin vuonna 1990 ensimmäisenä Viron kaupunkina itsehallinnollinen asema. Kaupungista on jälleen tullut kylpyläkaupunki, ja siellä on terveyshoitoloita ja hotelleja sekä huvivenesatama. Piispanlinnan vallihaudat sekä matalan ja lämpimän veden vuoksi Vauvarannaksi (Titerand) kutsuttu uimaranta on kunnostettu.
Vuoden 2017 kuntauudistuksessa Kuressaare menetti itsenäisen asemansa, kun siitä tuli koko saaren kattavan Saarenmaan kunnan osa.
Kuressaare syntyi piispanlinnan ympärille, joka nykyään on Kuressaaren merkittävin matkailunähtävyys. Ensimmäinen maininta nimellä Arensburg on vuodelta 1381. Linnan valli ja vallihauta rakennettiin 1300-luvulla. Viimeinen piispa myi linnansa ja koko Saarenmaan Tanskalle 1559. Kaupunginoikeudet se sai 1563, ja 1645 se siirtyi Ruotsin hallintaan. Uudenkaupungin rauhassa 1721 Venäjä sai kaupungin hallintaansa, ja 1700-luvulla siitä kehittyi suosittu lomakeskus. Viimeisenkin muodollisen sotilaallisen merkityksensä Piispanlinna menetti 1836, kun se poistettiin Venäjän keisarikunnan sotilaallisten linnoitusten luettelosta. Nykyään piispanlinna on museo- ja tapahtumatila, jossa järjestetään myös konsertteja. Puolustustornin ylimmässä kerroksessa on näköalatornina toimiva kesäkahvila.
1800-luvun loppupuolella linnoituksen ympärille rakennettiin puisto, jossa on lehmuksia, kastanjoita ja jalavia sekä punapyökkejä. Puistossa on 1800-luvulla rakennettu ja myöhemmin peruskorjattu seurahuone, jossa on kahvila, baari ja konserttisali, jonka edustalla kesäisin järjestetään konsertteja.
Puiston tieltä hävitettiin vanhan kirkon rauniot ja kirkon alle haudattujen vainajien muistoksi pystytettiin kalkkiliuskemuistomerkki, jossa on myös vanhoja hautakiviä. Muistomerkissä on Friedrich Schillerin lause Wirke Gutes, du nährest der Menscheit göttliche Pflanze (Hyvillä töillä ravitset ihmiskunnan pyhää taimea). Puiston vieressä on 1800-luvulla rakennetussa talossa toimii Linnakodanikumuseeum, aikakaudelle tyypillinen rakennus, joka toimii museona.
Vallimaa tänavilla on Johannes Aavikin kotimuseo. Johannes Aaviik oli kielitieteilijä, kun taas hänen veljenpoikansa Joosep Aavik musiikinopettaja, urkutaiteilija, kapellimestari ja säveltäjä.
Suur Tõllin ja Piretin patsas
Kuressaaressa on Tõllustella tai Tõllilla asuneen hiiden, Suur Tõllin, patsas. Kansanperinteen mukaan Suur Tõll asui Saarenmaalla ja hänen veljensä Leigar Hiidenmaalla.
Kuressaaren pääkatu on Lossi tänav, joka kulkee piispanlinnan puistolta keskustaan 1600-luvulla rakennetulle raatihuoneelle ja sen vierellä olevalla vaakahuoneelle, joka myös on rakennettu 1600-luvulla. Raatihuoneella toimii turistineuvontapaikka ja vaakahuoneen vieressä on tori, jolla myydään matkamuistoja. Torilla on myös kalatiski.
Tie jatkuu Kuivastu maanteena. Keskustassa on paljon kalkkiliuskekivestä rakennettuja rakennuksia 1700-luvun ja 1800-luvun tyyliin. Samasta kivestä on myös tehty kahden metrin korkuisia, tontteja rajaavia aitoja.
Kuressaareen ei ole maantieyhteyttä, mutta Virtsu–Kuivastu-laivayhteyden avulla saarelle on autoliikennettä.
Kuressaaren lentoasemalta on säännöllinen lentoliikenne Tallinnaan (9 viikoittaista lentoa vuonna 2014). Finnair lensi kesinä 2005–2006 Kuressaareen reittilentoja ja kesällä 2008 tilauslentoja. Viron ja Neuvostoliiton 1939 tukikohtasopimuksen perusteella Neuvostoliitto muutti Kuressaaren lentokentän sotilaslentoasemaksi, yhdeksi niistä sotilaslentoasemista, joilta se suoritti talvisodan aikana pommituksia Suomen valtioalueelle.
Liivinlahdella kolmen kilometrin päässä Kuressaaren kaupungista sijaitsee Roomassaaren satama, josta voi matkustaa kuuden kilometrin päähän Abrukan saarelle, jonka matkailunähtävyys on lehtometsä. Saarella on noin 40 asukasta, lomakoti ja leirintäalue.
Vuonna 1939 Saksa evakuoi Roomassaaren satamasta noin 500 baltiansaksalaisia matkustajalaiva Adlerilla. 1. heinäkuuta 1941 neuvostoliittolaiset karkoittivat 697 virolaista muualle Neuvostoliittoon maahan ennen kuin hyökkäävät saksalaiset ehtivät alueelle. Tästä karkoituksesta on satamassa muistomerkki, jonka teksti suomeksi käännettynä on Täältä alkoi 1. heinäkuuta 1941 tie kaukaiselle maalle. Syyskuussa 1944 neuvostoliittolaisten tehdessä paluutaan tuhannet virolaiset siviilit ja muualta tulleet siviilit pakenivat Roomassaaren satamasta lähteneissä aluksissa.
NordenBladet – Keski-Suomessa sijaitseva Kajaani on Kainuun alueen keskus ja pääkaupunki. 37.039 asukkaan kaupunki perustettiin 1600-luvulla, kun männystä saatavan tervan tuotanto ja tervakauppa kasvoivat vauhdilla. Kaupungin perusti vuonna 1651 Ruotsin pääsyyttäjä Pietari Brahe. Viime aikoihin asti kaupungin paikallista taloutta johti pääasiassa puutavara- ja paperiteollisuus, kunnes vuosina 1907-2008 toiminut Kajaanin paperitehdas suljettiin. Mediaan Kajaani on päässyt öljykatastrofillaan. Vuonna 2012 tapahtui Kajaanissa nimittäin suuri öljyonnettomuus ja 110.000 litraa öljyistä vettä vuoti jokeen ja virtasi Oulujärveen.
Kajaani on oikeastaan sijainniltaan kiinnostava useiden kauppateiden risteyspaikka, jota ympäröivät sadat pikkujärvet. Retkeilijöille, pyöräilijöille ja melojille kaupunki on kesäisin ehdottomasti mukava paikka aktiiviseen urheiluun. Sympaattinen pieni keskusta puoteineen ja vuonna 1831 rakennettuine raatihuoneineen jättää viihtyisän vaikutelman.
Vietimme Kajaanissa yhden päivän ja yhden yön. Olimme tosin alueen kalleimmassa hotellissa, mutta yö oli kuin painajainen. Ihmiset melusivat hotellin käytävillä puoleen yöhön saakka, koirat haukkuivat ja hyönteismyrkky, jota hotellihuoneen kaappeihin oli suihkutettu, oli tukahduttaa. Jos alussa ei olisi ollut todella täydellisen ystävällistä ja upeaa vastaanottovirkailija-tyttöä, joka otti meidät hotelliin vastaa maailman lämpimimmällä tavalla, olisimme todennäköisesti vielä puolen yön aikaan muuttaneet pois. Keskenämme ajattelimme, että kun hotelleille annetään tähtiä, tarkastetaankohan myös muutaman vuoden päästä, onko taso säilynyt samana?! Hotellin ulkoinen ilme (julkisivu) ja vastaanottokerros olivat erittäin kauniita ja vasta remontoituja, mutta hotellihuoneet olivat kuin toisesta aikakaudesta. Hotellin aamiainen oli sen sijaan hyvin maistuva (yksi koko matkan parhaista)! Esimerkiksi graavi lohi – minun suosikkini! Yummmm… Lapsille puolestaan oli suuri erillinen valikoima ruokia, joita saattoi itselleen annostella Muumi-astioihin. Ohh, miten minä rakastan Muumeja. Niin kiva ystävällinen perhe ja koko ne Muumi-maailman olot ovat niin ystävälliset ja mahtavat. Ivanka Shoshana muuten kutsuu minua hemmotellen Muumi-Mammaksi, itse hän on Niiskuneiti ja Estella Elisheva on Pikku Myy – sellainen leikki meillä. Pari vuotta sitten kävimme Naantalissa Muumimaassa ja muutenkin Turun ympäristössä – Väskinsaarella, Suomen presidentin kesäasunnossa Kultarannassa jne. Siitäkin kirjoitin monta, monta matkablogia (katso TÄSTÄ) 🙂
Entä mitä kiinnostavaa Kajaanissa voi tehdä? Jos etsitte internetistä tietoa Kajaanin nähtävyyksistä, luettelo on lyhyt. Kiinnostavimmista turismimagneeteista/nähtävyyksistä on mainittu Kajaanin raatihuone, Kajaanin ja Paltaniemen kirkot, Kajaanin linnoituksen rauniot (Linnankatu 27, Kajaani 87100), Kajaanin taidemuseo (Linnankatu 14, 87100) ja Kajaanin kaupunginteatteri (Kauppakatu 14, 87100 Kajaani), Pietari Brahen muistomerkki ja Höyrylaiva Kouta (osoite: Kalkkisillantie 4, Kajaani 87200), laiva, joka tekee Oulujärvellä ajeluita. Vuosina 1956-1982 Suomen presidenttinä ollut Urho Kekkonen syntyi Lepikon tilalla Pielaveden kylässä, josta muutti 11-vuotiaana Kajaaniin. Kajaanin puistoon, joka sijaitsee Koivukoskenkadun ja Kirkkokadun välissä, on myös hänelle pystytetty muistomerkki. Samassa puistossa (osoitteessa Väinämöisenkatu 18, 87100 Kajaani) on myös muistomerkki ”Isänmaan puolesta”.
Kun on ajellut ristiin rastiin koko Suomen länsipuolen ja Pohjois-Suomen, voi sanoa, että Keski-Suomi ja Länsi-Suomi ovat varakkuudeltaan ja arkkitehtuuriltaan melkoisen erilaiset. Kuten aina, jostain syystä länsipuoli on varakkaampi ja itäpuoli köyhempi. Monissa Suomen pikkukaupungeissa on aika ikään kuin pysähtynyt, skandinavialainen hyvinvointi ja varakkuus eivät ole niihin vieläkään todella saapuneet – esimerkiksi vaikka Puolanka ja Pudasjärvi, joista kirjoitin edellisessä matkakirjeessäni (ks. TÄSTÄ), ja hyvin monet muutkin Keski- ja Itä-Suomen pikkukaupungit. Kajaanissa oli myös tunnettavissa, että kaupungille voisi olla tarpeen pieni rahoitusapu. Turistien kaupunkiin houkutteleminen ja kaupungissa piteleminen vaatisi minun mielestäni vahvempaa kaupungin promoamista. Siellä päin on varmasti enemmän helmiä löydettävänä. Yleisesti olen meidän Suomen automatkastamme erittäin haltioissani ja ajatuksissani suunnittelen jo uusia kiertomatkoja. Näet niin paljon erilaisia paikkoja! Joskus haluaisin nähdä vielä Suomen itäisimmänkin puolen (Nurmeksen ympäristö, Joensuun seutu, Ilomantsin alue jne.). Suomessa on hyvin turvallista ja mukavaa matkustaa autolla. Seuraavassa blogissa matkamme vie meidät Kuopioon!
NordenBladet – Meidän Suomen kiertomatkamme kahdeksantena päivänä suuntauduimme Rovaniemeltä (lue matkakuvaus TÄSTÄ) Kajaaniin. Meillä oli pitkä ajo edessä. Googlen välimatkan mittaaja näytti n. 385 km (4 h 45 min.), kun ajetaan teitä E75 ja E8. Koska meillä oli vapaa aikataulu, kuljimme taas omassa tahdissa ja pysähdyimme missä halusimme.
Ajoimme ensin Rovaniemeltä Kivitaipaleen, Narkauden, Ruonakosken, Portimon ja Nuupaksen kautta Ranualle. Se on todella kiva alle 4.000 asukkaan lappilaiskunta, jossa asuu 1,13 ihmistä neliökilometrillä – tosi upeaa! Pidän siitä, ettei olla toisensa niskaan hengittämässä. Pieni kunta jakautui 21 pikkuriikkiseen kylään (Asmunti, Hosio, Impiö, Kelankylä, Kortteenperä, Kuha, Kuukasjärvi, Mauru, Nuupas, Petäjäjärvi, Pohjaslahti–Piittisjärvi, Portimo, Putkivaara, Raiskio, Rovastinaho, Saariharju, Saukkojärvi, Sääskilahti, Teerivaara, Telkkälä ja Tolja). Ranua tunnetaan kauniista luonnostaan ja lukuisista järvistään – pienessä kunnassa niitä on peräti 569! Kuuluisuutta tuo myös Ranuan eläinpuisto (Ranua Zoo). Kyseessä on Euroopan pohjoisin eläintarha, jossa voi nähdä myös monia arktisia eläimiä – esimerkiksi jääkarhun.
Matkamme jatkui edelleen Raunalta Asmutin kautta Pudasjärvelle. Pieni paikka, joka jostain syystä vaikutti tuona hetkenä hieman masentavalta.
Pudasjärveltä ajoimme Jatkon, Hirvaskosken, Ervastin ja Auhon kautta Puolangalle. Lähes kaksi tuntia ajo keskellä hylättyä maisemaa… Ehkä pari autoa tuli vastaan sillä osuudella. Näkymä oikealle – metsää, näkymä vasempaan – metsää. Toisaalta ikävää, mutta toisaalta ilahdutti mieltämme. Kaikkialla, missä ihminen on käynyt, ei olekaan tehtaita ja roskaa. Ja sitten yhdessä paikassa näimme taas poroja, vaikka edellisessä postituksessa kirjoitinkin, ettemme enää nähneet. Nyt kuvia katsellessa tulee mieleen, että sittenkin näimme, mutta ne olivat merkittyjä.
Puolanka (Puolango) on vieläkin harvempaan asutettu kunta kuin Ranua. Puolangan 17 kylässä (Aittokylä, Auho, Joukokylä, Kivarinjärvi, Kotila, Kongasmäki, Leipivaara, Lylykylä, Naulaperä, Puokio, Puolanka, Rasinkylä, Suolijärvi, Vihajärvi, Väyrylä, Yli-Oterma, Törmänmäki) eli 31. elokuuta 2018 laskennan mukaan 2637 asukasta, joka tarkoittaa 1,07 henkeä neliökilometrillä. Ranuan tapaan Puolankakin on täysin suomenkielinen (kuten tiedätte, pääosa Suomesta on kaksikielistä – suomen- ja ruotsinkielistä). Tästä tosiasiasta huolimatta puhdasta suomalaista ei enää juurikaan näe. Luulin jostain syystä, että maaseutupaikkakunnat ovat siinä suhteessa edelleen koskemattomia-sekoittamattomia, että maalla asuisi lähinnä suomalaisia. Nykyisin katukuva on samalla tavalla värillinen niin Helsingissä kuin Pohjois-Suomessakin. Iranilaisia, irakilaisia, turkkilaisia ja muiden kansallisuuksien edustajia melko paljon. Valkoista skandinavialaista posliini-ihoa, vaaleaa tukkaa ja sinisiä silmiä, kuten vielä 25 vuotta sitten, näkee yhä vähemmän. Luulen, että pohjoismainen naisen löytää 100 vuoden päästä vain kansanrunoudesta ja eepoksista – jos on olemassa sellaista väkeä, joka vielä kunnioittaa kulttuuria. Nykyisinhän kaikki on sekoittunut. Naisen ja miehen oheen on ilmaantunut jopa sukupuoleton kolmas sukupuoli. Sosiaalisessa mediassa ylistetään jo vuosia robotteja – keinoälyä. Robotti-influencereilla (tyyliin @lilmiquela) on enemmän seuraajia kuin oikeilla ihmisillä. Minua todella kiinnostaa, milloin ihminen sanoo ”nyt riittää”, minä tämän virran mukana en enää kulje. Milloin aletaan arvostaa todellisuutta?! Jossain mielessä se onkin yhteiskunnan uusi todellisuus. Minusta VIP/Glamour versus Todellisuus/Aitous ovat vaihtaneet paikkoja ja nykyisin ”oikeat asiat” ovat ylellisyystavaraa ja kaikki se, mikä vuosia sitten oli haluttua ja vaikeasti tavoitettavissa olevaa, on kuin massatuotantoa.
Mutta Puolangasta. Suomen suurin koski Hepoköngäs sijaitsee Puolangan keskustasta 16 km päässä olevassa kansallispuistossa. Paljon kaunista, edelleen pilaamatonta luontoa! Erittäin kiehtova fakta Puolangasta on se, että Suomen nykyinen pääministeri Juha Sipilä kasvoi ja vietti koko lapsuutensa ja nuoruutensa juuri täällä. Hyvä esimerkki siitä, että yritteliäs ja kunnianhimoinen ihminen voi murtautua suureen politiikkaan tai liikemaailmaan pienenpienestäkin paikasta. Olen iloinen siitä, että henkilöllä, joka on niin korkealla paikalla, on juuret ovat nimenomaan pienellä paikkakunnalla, ja joka siten tietää myös, millaiselta elämä pääkaupungin ulkopuolella näyttää.
Puolangalla teimme pienen pysähdyksen syödäksemme lounasta. Pysähdyimme paikallisessa Esterin ravintolassa (Ouluntie 4, 89200 Puolanka). Ruoka oli maukasta ja palvelu nopeaa. Otimme pitsan (9,50), kanasalaatin (16,90), ranskanperunat (5,50), kannun vettä (1.-) ja kahvin (1,60).
Nyt odotimme jo malttamattomina, että saapuisimme määränpäähämme Kajaaniin. Ajettavaa oli vielä hiukan alle 100 km. Huristimme yhteen menoon Leipivaaran, Paltamon ja Jormuan kautta Kajaaniin, jossa pysäköimme auton ja menimme hotelliin. Kajaanista kirjoitan enemmän sitten seuraavassa matkablogissa!
NordenBladet – Oli sääli lähteä Leviltä pois, koska siellä oli aivan ihanaa (lue blogikatsaus TÄSTÄ ja yleistietoa siitä, mitä jännittävää Levillä voi tehdä, TÄSTÄ), mutta olimme automatkalla Suomen ympäri, ja oli aika liikkua eteenpäin. Meitä odottivat uudet paikat ja uudet tapahtumat! Tänään meitä odotti ajo Rovaniemelle, jossa suunnittelimme yöpyvämme kaksi yötä.
Leviltä Rovaniemelle on n. 2 h ajomatka (noin 150 km). Suunnitelmissani oli poiketa myös matkan varrelle jäävässä Särestöniemen museosta (Särestöntie 880, 99119 Kaukonen), mutta todennäköisesti auton GPS oli seonnut, sillä se vei meidät metsäteitä pitkin jollekin tyhjänpäiväiselle joutomaalle… Yhtenä hetkenä, kun laitteen mukaan ”saavut kohteeseen 800 metrin päästä”, käänsin auton ympäri, sillä pelkäsin sen jäävän ”tiehen” kiinni. Kittilän-Rovaniemen tie oli tosin Kolarin-Levin tiehen verrattuna vain hieman pienempi elämys, mutta luontoa ja poroja näki täälläkin. Minulle koko Lapin suurin elämys ovat porot – ne ovat yksinkertaisesti niin kiehtovia! Suurten ja sankkojen pohjoismaisten metsien kanssa ne luovat minulle juuri sitä mystiikkaa, jota olin lähtenyt sieltä etsimään. Lapland is sooo lovable! Pidän eläimistä eniten vapaassa luonnossa – siksi ajankin mieluummin lasten kanssa luontoon ja katselemaan eläimiä metsässä, kuin menemistä jollekin poro- tai husky-tilalle, jossa näitä eläimiä käytetään esittelyyn ja turistien vetämiseen. Kuitenkin kaupunkilainen, jolla on koko ajan kiire ja kiire, ei tosiasiassa eläimiä muuten näkisikään – joten onkin hienoa, että sellaisia paikkoja on olemassa, muuten ihmiset etääntyisivät eläimistä ja luonnosta täysin.
Tavallinen kahden tunnin matka venyi meitä taas viisi-kuusituntiseksi, koska koko ajan pysähdyimme nauttimaan luonnon kauneudesta, katsellaksemme ja kuvataksemme poroja ja sitten jakaaksemme sitä kauneutta välittömästi Instagrammissa / Snapchatissa seuraajillemme. Siellä täällä poikkesimme matkan varrella olleisiin pikkukyliin (Kaukonen, Lohiniva, Molkojoki, Meltaus, Patokoski, Marraskoski, Tapionkylä, Sinettä). Kittilän-Rovaniemen maantie nro 79 kulkee koko matkaltaan Suomen pisintä jokea – Ounasjokea – noudatellen. Ounasjoen pituus on noin 299,6 kilometriä (186,2 mailia).
Lounaaksi saavuimme Rovaniemelle ja päätimme heti aloittaa Rovaniemen suurimmasta vetonaulasta – kuumimmasta ohjelmanumerosta ja nähtävyydestä – Joulupukista. Koska itsekin sekoitimme asiat, kerron heti selvitykseksi, että Santa Park (Tarvantie 1, 96930 Rovaniemi) ja Santa Claus Holiday Village (Tähtikuja 2, 96930 Rovaniemi – n. 8 km Rovaniemen keskustasta) ovat kaksi eri asiaa, mutta ne sijaitsevat lähekkäin (n. kilometri tai kaksi väliä). Ensin mainittu oli vielä kiinni (avataan marraskuun puolivälissä), kun lokakuussa Suomen matkallamme Rovaniemellä olimme. Santa Claus Holiday Village on sen sijaan pieni ”kyläpahanen”, jossa on kahviloita ja suuri matkamuistokauppa ja jossa voi maksusta valokuvauttaa itsensä Joulupukin kanssa tämän postitoimistossa. Meidän perheessämme vietetään joulukuussa sekä hanukkaa että joulua – mutta viimeksi mainittua emme yhdistä mitenkään uskontoon. Tontut ovat meille jännittäviä taikaukkoja ja Joulupukki pitkä- ja valkopartainen mies Lapista, joka rakastaa lapsia ja tuo heille lahjoja. Meille Joulupukki on samanlainen lastenkirjasankari kuten Pokut (jotka asuvat Etelä-Virossa), koiratyttö Lotte (joka asuu Pärnussa) tai Muumipeikot (jotka asuvat Naantalissa).
Lapset (varsinkin Ivanka Shoshana) odottivat jännittyneinä saavansa nähdä oikean Joulupukin, mutta niin viileää suhtautumista en lapsilta odottanut. Rehellisesti sanottuna olin itsekin pettynyt. Suurelta osin kaupallinen juttu – olisi edes hyvin järjestetty uskottava ja suloinen liiketapahtuma, mutta ei, oli lähinnä sellainen pikabisnes…. Hyvin kiinnostavaa käytävää pitkin tulimme Joulupukin luo, jolla oli epäluonnollinen tekoparta ja kädessä kännykkä (jonka hän tietysti nopeasti sujautti piiloon). Ennen kuin lapset saivat Joulupukin nähdä, oli kylttejä, joissa kerrottiin, että siihen ja siihen hintaan voi kuvauttaa itsensä Joulupukin kanssa. Ohh… Kukahan mahtaa olla paikan markkinointijohtaja? 😀
Rovaniemi on sijoittanut Joulupukki-tarinansa promoamiseen miljoonia, siksi paikka on näkemisen arvoinen joka tapauksessa. Vaikka kaupallisuudella ja aidolla elämyksellä onkin selvä eronsa, odottaisi enemmän sielulla tehtyä kohdetta… Tarina on hyvä, mutta ”sen kertominen” voisi olla huomattavasti maagisempi ja mystisempi! I think. Myönteistäkin puolta siellä oli – kylän kahviloissa oli paljon herkullista syötävää, kivoja paikallisia matkamuistoja voi ostaa tuliaiseksi ja tunnin tai pari voi viettää vaihtelua sisältävää aikaa – joten siellä päin ollessa kannattaa kyllä poiketa. Perheen/lasten kanssa vietetty aika on minulle aina ihanaa ja sellaisia kiehtovia ”koko perheen paikkoja”, joissa voisi käydä, ei loppujen lopuksi kovin paljon olekaan.
Kun Joulupukki oli nähty, majoituimme hotelliin – tunsimme, että matkamme ”selkäranka” oli taitettu. Sisimmässämme tiesimme, että todennäköisesti kaikki jännittävin oli meillä jo Lapissa ja Suomessa kokonaisuutenakin siihen mennessä nähtynä, mutta ajasta edelle kiiruhtaen voin kertoa, että todellisuudessa asia ei ollut aivan niin. Meillä oli Suomen kiertomatkallamme edessämme vielä lukemattomia yllätyksiä, jännittävää nähtävää ja löydettävää! Silti poroja emme enää matkallamme tien varressa nähneet ja toivo nähdä revontulia (northern lights /aurora borealis) himmeni joka kilometrillä, joka vei meitä sitten Etelä-Suomen suuntaan.
Minun täytyi illalla tehdä töitä valmistautuakseni seuraavana päivänä pidettävään minineuvonpitoon NordenBladetin Pohjois-Suomen tiimin kanssa. Ivanka Shoshana (10) alkoi leikkiä leluillaan ja Estella Elisheva (12) meni joksikin aikaa yksinään kaupungille. Annoin luvan mennä yksinään, kunhan pysyttelee vain hotellin lähellä. Matkapuhelin, turvallisuuden vuoksi kaksi GPS-lähetintä ja minun pankkikorttini käsilaukussa päästin hänet yksin kaupungille – ensin oli kertonut tunnin ajan erilaisista mahdollisista erilaisten vaarojen vaihtoehdoista ja vetosin häneen, että hän pienin väliajoin soittaisi minulle. Estella kävi ravintolassa syömässä jotain vegaanisalaattia ja toi tullessaan minulle ja Ivankalle pyynnöstämme hampurilaiset. Vaikka olinkin kuvitellut Rovaniemen paljon pienempänä, se on melkoinen (suur)kaupunki – teollisuutta, kerrostaloja, monikaistaisia teitä jne. Kaupunkimainen kaupunki, mutta ns. keskusta on miellyttävän pieni ja kompakti – heti hotellin lähellä on monia ravintoloita ja kauppakeskuksia. Kaikki suuremmat ja tunnetummat hyvä hotellit ja ravintolat ovat lähes kivenheiton päässä toisistaan, voisi melkein sanoa, että käytännössä vierekkäin rivissä. Olimme Rovaniemellä kaksi päivää ja kaksi yötä ja tähän aikaan mahtui koko joukko hienoja elämyksiä.
Seuraavana aamuna olimme aikaisin jalkeilla. Hotellin aamiainen oli verraton, samoin interiööri, mutta lakanat aiheuttivat sekä minulle että Estellalle allergiaa. Kotona pesen lakanat aina miedolla pesuaineella ja huuhtelen vielä toisenkin kerran, jotta lakanat olisivat tuloksena hyvin puhtaita pesuaineesta ja kemiasta. Yhden tai kaksi yötä hotelleissa yöpymistä iho kestää, mutta kun hotellista hotelliin asutaan kuten pitkällä matkalla on tapana, niin se saa pian ihon tuntemaan. Ajattelin jopa, että seuraavalle pitemmälle matkalle otan mukaan omat lakanat 🙂
Kysyin lapsilta, haluaisivatko he mennä uudelleen Joulupukin luo – mutta he eivät halunneet. Niin sitten päätimme, että käymme kaupungilla ja ajelemme Rovaniemeä katselemassa. Minulla oli lounaan aikaan kaksi lyhyttä neuvonpitoa Rovaniemellä – yksi NordenBladetin Pohjois-Suomen tiimin jäsenten kanssa ja yksi Elisheva & Shoshanan brändiin liittyen. Ulkomailla pidetyt neuvottelut tekevät minuun aina erityisen vaikutuksen – joskus haluaisin nipistää itseäni uskoakseni, että kaikki on totta. Hoitaa liiketoimia koko Skandinaviassa on dream come true. Hassua on se, miten itsestään selvänä siihen kaikkeen jo suhtaudun – pari vuotta sitten asetetut tavoitteet ovat tänään todellisuutta. Todellisuudessa minun pitäisi kehua itseäni, pysähtyä hetkeksi ja nauttia/juhlistaa tätä kaikkea!
Levin yrittäjien tapaan Rovaniemen yrittäjätkin järjestävät turisteille erilaisia safareita huskeilla ja poroilla, ja toimintaa riittää kaiken ikäisille. Rovaniemellä sijaitseva tiedepuisto ja museo Arktikum Science Museum (Pohjoisranta 4, 96200 Rovaniemi) järjestää ympäri vuoden kiinnostavia tilaisuuksia – esimerkiksi luentoja, markkinapäivän ja jopa filmifestivaatit.
Rovaniemellä olisi ollut uutta nähtävää vielä vaikka kuinka, samoin minulla oli kaksi tapaamista paikallisten Lapin median edustajien kanssa sovittuna, mutta valitettavasti aika ei ole loputtoman joustavaa. Samoin kuin Torniossa (lue matkakirjettä TÄSTÄ), minun matka-aikatauluni erehtyi ”hieman”, jonka vuoksi vierailu Daily Finlandin toimituksessa ja tapaaminen lehden päätoimittajan hra O. H. Ruhinin kanssa sekä suunnitelma sopia tapaaminen myös Lapin Kansan päätoimittaja A. Kokkosen kanssa jäivät ajanpuutteesta toteutumatta. Minun täytyi luopua molemmista. Kaksi päivää Rovaniemellä kuluivat nopeasti ja matkamme seuraavaksi kohteeksi oli suunniteltu Kajaani. Siitä sitten seuraavassa postituksessa!
NordenBladet – Yhdysvaltalaiset tutkijat löysivät yhteyden herpesvirusten ja Alzheimerin taudin välillä. Herpesvirukset eivät tosin aiheuta suoraan aivoverisuonien kalkkeutumista, mutta se on viruksista johtuvien tulehdusten seuraus.
Jo aiemmin oli hypoteesi, jonka mukaan herpesvirukset häiritsevät aivojen hermoverkostoa ja aiheuttavat siinä geneettisiä mutaatioita. Samalla Alzheimerin taudin syiden toteaminen on hyvin hankalaa, sillä sairaus kehittyy 20-30 vuoden kuluessa.
Arizonan yliopiston tietojen mukaan Arizonan yliopiston ja Mount Sinai -sairaalan tiedemiehet tutkivat lähes tuhat kuollutta ihmistä ja löysivät jälkiä siitä, että Alzheimerin tautia sairastaneillä ihmisillä on aivoissa enemmän herpesvirusta. Tutkimukseen voi tutustua aikakauskirjasta Neuron.
Tutkijoiden mukaan he eivät alkaneet etsiä aivoista herpesviruksia, vaan geneettisiä muutoksia, joita sairaus aivoissa aiheuttaa. Tapahtui kuitenkin niin, että kaikki merkit aivoissa viittasivat viruksiin.
Alzheimer-potilaiden aivoista löydettiin kaikkein eniten kahta herpervirustyyppiä: HHV-6A ja HHV-7. Tutkijat ovat nyt sitä mieltä, että virukset eivät suoraan aiheuta Alzheimerin tautia, mutta vaivat ovat suurempia, kun virukset aktivoituvat.
HHV-6 ja HHV-7 ovat viruksia, joihin ihmiset saavat tartunnan jo lapsena. Ne aiheuttavat lapsilla vauvarokkoa. Kuten muutkin virukset, ne eivät tartunnan jälkeen poistu elimistöstä, vaan jäävät pysymään siinä koko elämän ajaksi.
Jo aiemmin on todettu, että Alzheimerin tauti liittyy elimistön vastareaktioon tulehduksille, jonka tuloksena verisuonet kalkkiutuvat.
Herpesvirusta kantavat miljardit ihmiset koko maailmassa ja tähän asti niihin ei ole pystytty löytämään tehokasta rokotetta. Virukset piilevat syvällä hermojärjestelmässä, josta ihmisen immuunijärjestelmä ei tavoita niitä. Samoin kuin virukset itsekin, voivat myös rokotteet hyökätä ihmisen hermojärjestelmää vastaan.
Kaikkein yleisimmät herpesvirukset ovat sukupuolisairautta aiheuttavat virukset HSV-1 ja HSV-2, mutta herpeksen sukulaisia ovat myös esimerkiksi vesirokko ja vyöruusu. Miljardeilla ihmisillä on huuliherpestä aiheuttava HSV-1 -virus. Etupäässä sukupuoliteitse leviävää HSV-2 –virusta kantavat sadat miljoonat ihmiset.
Monet ihmiset eivät huomaakaan, että kantavat virusta, koska vaivoja ei ilmene. Näin tartutetaan tahtomattaan muitakin ihmisiä.
NordenBladet – Suomessa kerättyjen tietojen perusteella toteutetussa tutkimuksessa löydettiin yhteyksiä aikoinaan laajasti käytetyn hyönteismyrkky DDT:n ja vaikean autismin välillä. Tiedeaikakauskirjassa Nature julkaistun tutkimuksen tuloksista ilmenee, että ne, joiden veressä oli raskauden aikana suurempi määrä torjunta-aine DDT:n jäännöksiä, synnyttivät todennäköisemmin autistisen lapsen. Tutkimuksen perusteena oli yli miljoonan raskaana olleen suomalaisnaisen verikokeet.
Tutkimuksesta ilmenee, että äideillä, joiden veressä oli enemmän DDT:tä, oli 32 prosenttia suurempi todennäköisyys saada autistinen lapsi kuin niillä äideillä, joiden veressä DDT:n määrä oli pieni. Aiemmin DDT oli yhdistetty erilaisiin syöpätapauksiin. DDT säilyy luonnossa ja maanpinnassa vuosikymmenet, ja sieltä se päätyy kasvien ja eläinten kautta ihmisen ruokapöydälle, kertoo NordenBladet.ee.
Autismi on maailmassa hyvin yleinen. Maailman terveysjärjestö WHO:n tietojen mukaan autismia sairastaa yksi lapsi 160:stä. Autismi on levinnyt varsinkin viime vuosikymmeninä.
Tutkimuksen tekijät myöntävät kuitenkin, että DDT ei välttämättä suoraan aiheuta autismia, vaikkakin todettiin yhteys DDT:n ja autismin synnyn välillä. Tähän mennessä ei ole tiedossa, miten DDT autismia aiheuttaa.
On mahdollista, että DDT aiheuttaa lapsille pienempää syntymäpainoa ja ennenaikaisia syntymiä, jotka ovat autismin tärkeimmät riskitekijät. DDT:stä tiedetään, että se sitoo elimistössä androgeenin reseptoreita ja eläinkokeissa on aiemmin tullut esiin, että siinä tapauksessa sikiön aivot saattavat vahingoittua, näin varsinkin pojilla, joilla autismia esiintyy enemmän kuin tytöillä.
Koska kaikille äideille, joilla oli korkea DDT-veriarvo, ei syntynyt autistisia lapsia, nyt tutkitaan, voiko DDT:llä olla elimistössä yhteisvaikutus jonkin muun aineen kanssa, joka sitten voisi aiheuttaa autismin.
Tutkimus julkistettiin 16. elokuuta yhdysvaltalaisessa tiedeaikakauskirjassa American Journal of Psychiatry. Tutkimuksessa tarkkailtiin myös autismin yhteyttä toiseen kemikaaliin, PCB:hen (polyklooratut bifenyylit), mutta yhteyttä ei löydetty. PCB:t olivat vuosina 1930-1980 laajasti käytössä sähkölaitteissa jäähdytysnesteinä. Kaikki vanhemmat kondensaattorit sisälsivät niitä. Ne ovat hyvin säilyviä yhdisteitä, varsinkin vedessä, ja ihmiset syövät niitä kalojen välityksellä. Kyseessä ovat erittäin karsinogeeniset eli syöpää aiheuttavat yhdisteet, ja jotkut tutkimukset yhdistävät nekin autismiin.
–
