NordenBladet —

Eduskunnan puhemies Matti Vanhanen:

Lainsäädäntö- ja budjettivalta Suomessa kuuluu eduskunnalle. EU-jäsenyyden myötä siirsimme osan tästä vallasta käytettäväksi yhdessä muiden EU-jäsenmaiden ja niiden kansalaisia edustavan Euroopan parlamentin kanssa. Jäsenmaat kokoontuvat yhteiseen pöytään unionin neuvostossa. Sen eri ministerikokoonpanojen puheenjohtajana Suomi toimii nyt puolivuotisjakson.

Tätä päätösvallan siirtoa eduskunnasta neuvostolle ei Suomessa tehty huomioimatta perustuslakimme eduskunnalle antamaa valtaa. Siksi Suomessa kansallisen parlamentin rooli EU:n päätöksenteossa on erityisen vahva.

Kun muu eduskunta lähti istuntotauolle, kerrottiin uutisissa, että suuri valiokunta kokoontuu myös kesällä. Suuri valiokunta edustaakin koko eduskuntaa EU-asioissa. Ministerin lähtiessä neuvoston kokoukseen, hän hakee poliittisen neuvottelumandaatin suurelta valiokunnalta. Tätä ennen mandaatti on luonnollisesti päätetty pääministerin johdolla hallituksen EU-ministerivaliokunnassa.

Alkaneella puheenjohtajakaudella puheenjohtaja tarvitseekin neuvottelutaitoja ja kykyä tehdä ratkaisuehdotuksia. EU:ssa ei ole näkymätöntä kättä, joka ohjaa päätöksentekoa, vaan päätösten taustalla on aina monimutkainen valmistelu- ja neuvotteluprosessi. Puheenjohtaja onnistuu työssään yleensä parhaiten silloin, kun hän on perehtynyt hyvin sisältöön, muiden maiden kantoihin ja kykenee hankkimaan luottamuksen tasapuolisuuttaan kohtaan muiden edessä. Unionissa päätöksiä ei synny sillä, että joku löisi nyrkkiä pöytään.

Kansalaisten keskuudessa monesta ikäväksi koetusta uudesta päätöksestä mielellään sanotaan, että EU määrää Suomea. Näin ei ole. Kaikessa olennaisessa päätöksiin on tarvittu myös Suomen oma tahto.

EU-keskustelussa ikuisuusaihe on keskustelu liittovaltiosta. Unioni ei ole liittovaltio ja oman kokemukseni perusteella siitä ei ole sellaista tulossa. Jäsenmaiden ylivoimainen enemmistö ei halua sitä. Pääministerinä toimiessani sain toimia Suomen edustajana neuvoteltaessa hallitusten välisessä konferenssissa kahteen kertaan suuresta perussopimuksen uudistamisesta. Perussopimus on se valtiosopimus, joka antaa jäsenmailta unionille sen vallan, joka sille halutaan antaa. Perussopimusta ei muuteta kuin yksimielisyydellä. Ensimmäinen neuvottelu koski ”perustuslaillista sopimusta”, josta olisi varmaankin tullut Rooman sopimus – ellei se olisi kahdessa jäsenmaassa kaatunut. Toinen neuvottelukierros johti vuosia myöhemmin nykyisen Lissabonin sopimuksen hyväksymiseen. Väitän, että molemmissa neuvotteluissa suurin osa jäsenmaista asetti tarkat rajat sille, mitä valtaa unioni voi käyttää. Liittovaltiolle ei ollut kannatusta. Enkä usko, että kymmenen vuoden jälkeen näin olisi nytkään.

Unioni on valtio-oikeudellisesti omanlaisensa yhteisö, jollaista ei ole ennen ollut eikä ole myöskään nyt lukuisten kansainvälisten järjestöjen piirissä.

Omin silmin katsottuna vaikuttaa siltä, että muodollisen vallan rinnalla, unionin puitteissa tapahtuva jäsenvaltioiden vapaaehtoinen yhteistyö on saamassa uusissa asioissa enemmän painoarvoa. Käytän tästä kolmea esimerkkiä: finanssikriisiin liittynyt uhka leviävästä pankkikriisistä torjuttiin jäsenvaltioiden koordinoidulla yhteistyöllä, puolustusulottuvuuden kehitystyötä tehdään nyt jäsenmaiden rakenteellisena yhteistyönä ja osaa pakolaiskriisin vastuunkannosta on hoidettu jäsenmaiden välisin vapaaehtoisin ratkaisuin. Ei kannata vähätellä sen päätöksen symbolista arvoa, jolla Suomi puheenjohtajuuttaan aloittaessaan kertoi ottavansa kahdeksan turvapaikanhakijaa Italiasta. Sillä oli pienenä tekona maamme koko huomioon ottaen merkitystä. Näinhän olemme tehneet Italian kanssa aiemminkin. Tässä Suomen kannattaa olla esimerkillinen, koska me olemme yksi unionin harvoja maarajaa ylläpitäviä maita. Jos Norja ja Sveitsi unohdetaan, taitaa Suomen maaraja kattaa 30–40 prosenttia unionin ulkorajasta. Jos joskus uudelleen kohtaisimme Italian kaltaisen liian suureksi käyvän muuttopaineen,  odottaisimme solidaarisuutta muiltakin.

Unionin kohdalla toteutuukin mielestäni kansainvälisessä yhteistyössä tarvittavat kaksi periaatetta. Täytyy olla säännöt, selkeä päätöksenteko ja kontrolli, että kaikki toimivat päätösten ja sääntöjen mukaan. Mutta sen rinnalla tarvitaan uusissa ja yllättävissäkin haasteissa paljon poliittista yhteistyöhalua, jolla maat hakevat vapaaehtoisia yhteiseen tahtoon perustuvia ratkaisuja.

Uskonkin, että Suomen tänään alkava puheenjohtajakausi muistetaan siitä, että Suomi oli ratkaisuja hakeva puheenjohtaja.

Lähde: Eduskunta.fi

NordenBladet —

Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen kunniapuheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok.) osallistuu Moskovassa 30.6.–3.7.2019 järjestettävään kansainväliseen parlamentarismin kehitystä käsittelevään konferenssiin. Toista kertaa pidettävän ”Development of Parliamentarism” –foorumin järjestävät Venäjän parlamentin molemmat kamarit duuma ja liittoneuvosto. Kanerva osallistuu tapahtumaan Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajan George Tseretelin edustajana. 

Foorumissa käsitellään muun muassa parlamenttien roolia köyhyyden ja epätasa-arvon vähentämisessä ja kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisessa, digitalisaatiota, parlamenttien välistä kansainvälistä yhteistyötä sekä sitä, miten parlamentaarikkojen dialogi voi edistää rauhaa ja vakautta. 

”On tärkeää, että Suomi voi tuoda tällaisessa yhteydessä esille omia näkemyksiään parlamentaarisen demokratian ensisijaisuudesta aikana, jolloin sitä jopa kyseenalaistetaan”, Kanerva toteaa.

Kanervalla on foorumin yhteydessä myös kahdenvälisiä tapaamisia muun muassa varaulkoministeri Vladimir Titovin kanssa.

Lähde: Eduskunta.fi

NordenBladet —

​Eduskunta kokoontui perjantaina kevätkauden viimeiseen täysistuntoon. Syksyn ensimmäinen täysistunto pidetään keskiviikkona 4.9. klo 14.

Kevätkauden viimeisessä täysistunnossa eduskunta hyväksyi vuoden 2019 toisen lisätalousarvion valtiovarainvaliokunnan mietinnön mukaisena. 

Lähde: Eduskunta.fi

NordenBladet —

Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous patistaa jäsenmaitaan kitkemään lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa aiempaa tehokkaammin. Yleiskokous keskusteli torstaina lapsiin kohdistuvan väkivallan lopettamisesta yleisesti, kestävän kehityksen Agenda2030 tavoitteen 16.2 toteuttamisesta sekä maahanmuuttajalasten tilanteesta erityisesti.

Kansanedustaja Inka Hopsu (vihr.) Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnasta nosti  puheenvuorossaan esiin turvapaikkaa hakevien lasten kohteluun.

”Yli sadassa maassa turvapaikkaa hakevat lapset ja lapsiperheet suljetaan säilöönottoyksikköihin. Vainoa, väkivaltaa ja sotaa paenneet ihmiset voivat olla valmiiksi traumatisoituneita, ja tilanne voi vain pahentua säilöönotossa. Unicefin tuore raportti arvostelee myös Pohjoismaita siitä, että lapsia ei kohdella ensisijaisesti lapsina vaan turvapaikanhakijoina”, hän huomautti.

Hopsu totesi, että kohta kolmekymmentä vuotta täyttävä YK:n Lapsen oikeuksien sopimus on parantanut monien lasten elämää, mutta tekemistä riittää edelleen. 

”Joka vuosi maailmassa surmataan 95 000 lasta, joista 70 prosenttia on poikia. Unicefin arvion mukaan 15 miljoonaa tyttöä on pakotettu seksiin teini-iässä ja 64 miljoonaa lasta jää ilman peruskoulutusta”.

Vuonna 1949 perustettu Euroopan neuvosto on maanosan vanhin ja laajin poliittinen yhteistyö- ja ihmisoikeusjärjestö. Jäsenmaiden kansanedustajista koostuva yleiskokous tekee aloitteita ja antaa suosituksia, joiden pohjalta ministerikomitea päättää asioista. Parlamentaariseen yleiskokoukseen osallistuu jäsenet ja varajäsenet yhteen laskien yli 700 kansanedustajaa eri maista.

Yleiskokous on koolla Ranskan Strasbourgissa 24.–28.6.2019. Istuntoa voi seurata suorana verkkolähetyksenä ja kaikki raportit lukea täältä.

Lähde: Eduskunta.fi

NordenBladet —

Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja Kimmo Kiljunen (sd.) tuomitsee Venäjän duuman ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan Leonid Slutskin lausunnon, jossa tämä väitti Euroopan neuvoston ottaneen Venäjä-päätöksellään kantaa myös Krimin kysymykseen.

Slutski oli uutislähteiden mukaan todennut, että hyväksymällä Venäjän valtuuskunnan valtakirjat parlamentaarinen yleiskokous otti ensimmäisen askeleen siihen suuntaan, että se tunnustaisi Krimin kuuluvan Venäjän federaatiolle.

”Euroopan neuvosto on ihmisoikeusjärjestö. Venäjän valtakirjat hyväksyttiin ihmisoikeusnäkökulman takia ja päätöslauselmaan liitettiin ehdot ihmisoikeusseurannasta ja jäsenvelvoitteiden noudattamisesta. Slutskin kanta on vahingollinen ja siirtää keskustelun voimapolitiikan alueelle, mikä ei kuulu Euroopan neuvostolle”, Kiljunen toteaa.

Slutski oli keskiviikkona ehdolla parlamentaarisen yleiskokouksen varapuheenjohtajaksi, mutta ei tullut valituksi.

Lähde: Eduskunta.fi

NordenBladet —

​Pääministeri Antti Rinteen (sd.) hallituksen ensimmäinen kyselytunti käynnistyi edustaja Ville Tavion (ps.) kysymyksellä hallituksen suhtautumisesta Syyrian al-Holin leirillä olevista Suomen kansalaisista. Oppositio peräänkuulutti hallitukselta selkeää linjausta siitä, mitä leirillä oleskelevien naisten ja lasten palaamisoikeudesta sekä mahdollisesta rikosoikeudellisesta vastuusta päätetään.

Pääministeri Rinteen mukaan tilanteessa on otettava huomioon kansalliset ja kansainväliset sitoumukset. Lähtökohta on, että ihmisiä kohdellaan yhdenvertaisesti. Kantaa ottivat myös ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) sekä sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.)

Oppositio vaati hallitukselta myös perusteluita hallitusohjelman työllisyys-ja taloustavoitteiden uskottavuudesta, pienten eläkkeiden tason nostosta sekä hoitajien määrän lisäämisestä. 

Kyseessä oli kevätkauden viimeinen kyselytunti. Kyselytunnin jälkeen täysistunnossa jatkettiin vuoden 2019 toisen lisätalousarvion käsittelyä. 

Lähde: Eduskunta.fi

NordenBladet —

Arktisen parlamentaarikkokonferenssin ja Itämeren parlamentaarikkokonferenssin Suomen valtuuskunnat ovat järjestäytyneet. Arktisen parlamentaarikkokonferenssin valtuuskunnan puheenjohtajaksi valittiin Jukka Kärnä (kesk.) ja varapuheenjohtajaksi Satu Hassi (vihr.). Kärnä edustaa valtuuskuntaa myös Arktisen parlamentaarikkokonferenssin pysyvässä komiteassa Hassin toimiessa hänen varajäsenenään.

Itämeren parlamentaarikkokonferenssin Suomen valtuuskunnan johtoon valittiin Sakari Puisto (ps.) ja varapuheenjohtajaksi Riitta Mäkinen (sd.). Samassa järjestäytymiskokouksessa Kai Mykkänen (kok.) valittiin Itämeren parlamentaarikkokonferenssin maahanmuutto- ja kotouttamistyöryhmän jäseneksi. 

Aasian ja Euroopan parlamentaarisen yleiskokouksen, Naton parlamentaarisen yleiskokouksen ja Välimeren parlamentaarisen yleiskokouksen valtuuskunnat sekä IPU-ryhmä järjestäytyvät syksyllä 2020. 

Euroopan neuvoston, Etyjin ja Pohjoismaiden neuvoston valtuuskunnat ovat järjestäytyneet jo aiemmin.

Lähde: Eduskunta.fi

NordenBladet —

Pohjoismaiden neuvosto järjestää pyöreän pöydän kokouksen pohjoismaisten hallitusten puolustusministereiden kanssa Tukholmassa torstaina 27.6. Pohjoismaiden neuvostolla on ollut tavoitteena vahvistaa parlamentaarista ulottuvuutta puolustusyhteistyössä ja turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Pohjoismainen puolustusyhteistyö nykyisessä muodossaan täyttää tänä vuonna kymmenen vuotta. Ruotsin puolustusministerin valtiosihteeri Jan-Olof Lind pitää kokouksessa Nordefco-puheenjohtajamaan puheenvuoron ja esittelee pohjoismaisen puolustuspoliittisen yhteistyön uutta visiota.

Pohjoismaiden neuvosto järjestää vuosittain puolustuspoliittisen pyöreän pöydän kokouksen Nordefco –puheenjohtajamaassa. Ruotsi toimii sekä PN:n että Nordefcon puheenjohtajamaana vuonna 2019. Suomi isännöi vastaavan kokouksen vuonna 2017 Suomen ollessa puheenjohtajamaa sekä PN:ssä että Nordefcossa.

Kokouksessa käydään myös keskustelu siitä, voisiko pohjoismainen puolustusyhteistyö olla lähtökohtana alueellisen turvallisuuden yhteistyölle ja ratkaisuna pitkittyneille konflikteille.

Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnasta kokoukseen osallistuvat kansanedustajat Erkki Tuomioja (Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja, sd.), Vilhelm Junnila (ps.) ja Wille Rydman (kok.). 

​

Lähde: Eduskunta.fi

NordenBladet —

Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Anne-Mari Virolainen (kok.) puolusti voimakkaasti tutkivaa journalismia ja median vapautta puhuessaan Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen istunnossa Ranskan Strasbourgissa myöhään keskiviikkoiltana.

”Demokratiassa valta kuuluu kansalle. Se tarkoittaa myös oikeutta tietoon. Ilman tutkivia toimittajia, kansalaisjärjestöjä ja tietovuotajia monet vallanpitäjien väärinkäytökset jäisivät pimentoon. Jos haluamme puolustaa demokratiaa, meidän täytyy tehdä kaikkemme puolustaaksemme toimittajia ja myös silloin, kun heidän paljastamansa totuudet ovat kannaltamme epämiellyttäviä”, Virolainen totesi.

Istunnon käsiteltävänä oli maltalaisen toimittajan Daphne Caruana Galizian murhaa käsittelevä raportti. Caruana Galizia oli Maltan tunnetuin tutkiva journalisti, joka oli paljastanut sekä poliitikkojen että virkamiesten korruptiota. Hänet sai surmansa autopommi-iskussa 2017. Vaikka epäillyt on vangittu, murhan tutkinta on edennyt hitaasti ja vangit ovat kohta pääsemässä vapaiksi takuita vastaan. Raportissa viitataan epäilyihin, että valtiovalta olisi yrittänyt puuttua tutkintaan. Siksi toimittajien turvallisuutta tukevalle Euroopan neuvoston alustalle (CoE Platform to promote the protection of journalists) tuli asiasta selvityspyyntö.

Virolainen pitää toimittajien suojelemiseksi perustettua palvelua hyvänä ideana, koska se lisää tietoisuutta median kokemista uhista. Hän totesi, että Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous ei voi ryhtyä rikostutkintaan maltalaisten puolesta, mutta toivoi samalla, että maan viranomaiset tekevät kaikkensa syyllisten löytämiseksi ja tuomitsemiseksi. 

”Nykyisessä tiedon tulvassa ja vaihtoehtoisten totuuksien maailmassa tarvitsemme niitä, jotka kaivavat syvempää tietoa ja tarjoavat meille laajemman kokonaiskuvan. Ilman sitä emme voi tehdä oikeaan tietoon perustuvia päätöksiä, jotka ovat toimivan demokratian perusta”, Virolainen sanoi.

Vuonna 1949 perustettu Euroopan neuvosto on maanosan vanhin ja laajin poliittinen yhteistyö- ja ihmisoikeusjärjestö. Jäsenmaiden kansanedustajista koostuva yleiskokous tekee aloitteita ja antaa suosituksia, joiden pohjalta ministerikomitea päättää asioista. Parlamentaariseen yleiskokoukseen osallistuu jäsenet ja varajäsenet yhteen laskien yli 700 kansanedustajaa eri maista.

Lähde: Eduskunta.fi

NordenBladet —

Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja Kimmo Kiljunen (sd.) on tyytyväinen siihen, että venäläiset kansanedustajat palaavat tekemään työtä ihmisoikeus-, demokratia- ja oikeusvaltiokehityksen edistämiseksi kaikkialla Euroopassa, mukaan lukien Venäjällä. Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous hyväksyi Venäjän valtuuskunnan valtakirjat keskiviikkona Ranskan Strasbourgissa pidetyssä istunnossa, mikä merkitsee viisi vuotta kestäneen välirikon päättymistä. 

”Meidän kaikkien etu on integroida Venäjä osaksi yhteistä normijärjestelmää. Venäjän jäsenyys Euroopan neuvostossa ja sen parlamenttivaltuuskunnan täysivaltainen toiminta yleiskokouksessa antavat moniarvoisuudelle enemmän tilaa venäläisessä yhteiskunnassa”, Kiljunen arvioi.

Päätös syntyi äänin 116–62. Tyhjää äänesti 15 edustajaa. Jo maanantai-iltana yleiskokous oli äänestyksen jälkeen hyväksynyt sääntömuutoksen, joka mahdollisti sen, että valtuuskuntien valtakirjat voidaan hyväksyä muulloinkin kuin tammikuun istunnossa.

Kiista Venäjän osallistumisesta Euroopan neuvoston toimintaan juontaa juurensa Krimin liittämiseen osaksi Venäjän federaatiota vuonna 2014. Parlamentaarinen yleiskokous rajoitti tuolloin Venäjän valtuuskunnan osallistumisoikeuksia yleiskokouksen toimintaan, mistä vastalauseena valtuuskunta jäi kokonaan pois yleiskokouksesta. Myöhemmin Venäjä jäädytti jäsenmaksujensa maksamisen Euroopan neuvostolle vastalauseena yleiskokouksen päätöksille. 

”Euroopan neuvosto on tämän kiistan takia ollut järjestön historian suurimmassa poliittisessa, taloudellisessa ja oikeudellisessa kriisissä. Jos Venäjä olisi lähtenyt Euroopan neuvostosta kokonaan, se oli merkinnyt muun muassa sitä, että Venäjän kansalaiset olisivat menettäneet mahdollisuuden valittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen”, Kiljunen toteaa.

Vuonna 1949 perustettu Euroopan neuvosto on maanosan vanhin ja laajin poliittinen yhteistyö- ja ihmisoikeusjärjestö. Jäsenmaiden kansanedustajista koostuva yleiskokous tekee aloitteita ja antaa suosituksia, joiden pohjalta ministerikomitea päättää asioista. Parlamentaariseen yleiskokoukseen osallistuu jäsenet ja varajäsenet yhteen laskien yli 700 kansanedustajaa eri maista.

Suomen valtuuskunnasta yleiskokouksen kesäkuun istuntoviikolle osallistuvat Kiljusen lisäksi valtuuskunnan varapuheenjohtaja Anne-Mari Virolainen (kok), Tarja Filatov (sd.), Petri Honkonen (kesk.), Minna Reijonen (ps.) ja Jussi Saramo (vas.). Yleiskokouksen äänestyksissä Suomen valtuuskunnalla on viisi paikkaa.

Lähde: Eduskunta.fi