NordenBladet – Jo pari päivää (oikeastaan jopa paljon pitempään) on sellainen tunne, että luettelo, ”todo list”, joka töihin liittyvää toimintaa vaatii, aina vain täyttyy ja täyttyy, mutta syventymään ei pysty ja väistämättä syntyy sellainen tunne, että arkihuolet yksinkertaisesti tukahduttavat. Toimitettavat asiat kasvavat yli pään, varsinkin kun olen niin kunnianhimoinen ja monella rintamalla puuhaava – aina vain monta hanketta samalla kertaa käynnissä ja monta rautaa tulessa, erilaisia yhteistyösopimuksia solmittu ja lupauksia annettu…
Pitää tällaista vauhtia perheen (kodin askareiden, ison talon, suuren puutarhan ja kahden lapsen, joista yksi on juuri teini-ikään kasvanut ja toinen vaikeasti vammainen) ohella on erittäin hankalaa. Todellisuudessa hankala on liian lievä sana tässä yhteydessä. Oikea olisi sanoa ”Mission impossible” – mutta aina pystyn lopulta löytämään jonkin ratkaisun. Lupaukset ovat asioita, joista pidän aina kiinni, ja niitä kertoja on riittämiin, jolloin äärettömästi kadun, että tulin jotain luvanneeksi. Mutta taas toistaalta, kun on pakkotilanne ja tulipalokiire, asiat tulevat hoidetuiksi, nekin niistä, joita muuten en ehkä koskaan tekisi.
Pääosa hankkeistani ja suunnitelmistani on pitkäaikaisia ja ikään kuin ”myös omia lapsia”, jotka vuosien mittaan kasvavat ja kehittyvät ja vaativat siksi lisäaikaa ja huomiota. Niistä puolestaan kasvaa uusia hankkeita ja uusia ratkaisuita ja se on oikeastaan erittäin kiehtovaa. Ennen odotin aina tulosta, nykyisin nautin myös prosessista. Uskon, että myös blogin lukijat haluaisivat nähdä enemmän prosessia, arkielämää, kuin pelkän lopputuloksen – postituksen, jossa kuvataan, että kaikki on ratkaistu, markkinoille tuotu, voitettu, valmiina. Elin tässä uskossa pitkään. Uskossa, että en kuvaile kielteistä, ja blogit kirjoitan vasta ns. asiasta, sillä vanhempani opettivat, että tee ensin ja puhu vasta sitten. Nykyisin olen sitä mieltä, että se on väärä opetus, ainakin joltakin kannalta. Yrittäjät 90 % erehtyvät, tekevät uudelleen, epäonnistuvat, menettävät ja ovat kontallaan nenä mudassa ja joskus harvoin hieman menee myös hyvin. Tänään uskon, että kannattaisi kirjoittaa myös prosessista, prosesseista – siitä, miten ajatus synty, miten mikin kehittyy, mitä se tuo tullessaa ja mitä sitten tapahtuu. Jos eteenpäin on musta aukko, katastrofi ja konkurssi, sekin on jännittävää, sillä se on todellista elämää. Todellinen elämä kulkeekin yleensä yhden ongelman ratkaisemisesta toiseen. Todellinen elämä ei ole vain menestystarinaa. Todellinen elämä on hyvin usein kyyneleitä, epäonnistumisia ja hädin tuskin toimeen tulemista. Sanalla sanoen, palaten jutun alkuun, se joka paljon tekee, se paljon ehtii, mutta myös paljon epäonnistuu, ja kaikkea tätä kokien tulee välillä ladata itseään.
Olen jo pari päivää sukeltanut podcastien, web-koulutusten ja online-mediasta inspiraation keräämisen aallonpituudelle ja suunnitelmissa on jatkaa sillä vielä joitakin päiviä. Muiden luentoja, ajatuksia ja web-esitelmiä kuuntelemalla, muiden kokemuksista ja valikoiduista vinkeistä oppimalla ja yksinkertaisesti internetissä itseä kiinnostavissa aiheissa surffaamalla oppii paljon lisää ja saa tavallaan restartin. Juuri nyt sitä teenkin noustakseni uusillä ideoilla ja energialla taas tuhasta kuin Fenix-lintu!
Millaisia podcasteja, web-koulutuksia olette viime aikoina löytäneet? Onko jotain, jota kuuntelette, katsotte tai seuraatte säännöllisesti?
