NordenBladet — Valkoposkihanhien ja merimetsojen aiheuttamien vahinkojen hallintaan tähtäävät lakimuutokset hyväksyttiin valtioneuvostossa. Hallituksen esitys siirtäisi lajit riistalajeiksi, sallisi niiden suojametsästyksen ja turvaisi valkoposkihanhen aiheuttamien viljelysvahinkojen korvaukset elinkeinonharjoittajille.Hallituksen esitys metsästyslain sekä rauhoitettujen eläinten aiheuttamien vahinkojen ennalta ehkäisemisestä ja korvaamisesta annetun lain (RauLaKo) muuttamisesta hyväksyttiin valtioneuvoston istunnossa torstaina 4.6. Asia käsiteltiin myös raha-asiainvaliokunnassa sen talousarviovaikutusten vuoksi. Esitys etenee seuraavaksi eduskunnan käsittelyyn. Esityksellä toteutetaan valkoposkihanhia ja merimetsoja koskevat hallitusohjelman kirjaukset. Tavoitteena on vähentää ja hallita runsastuneiden lintukantojen aiheuttamia vahinkoja maanviljelykselle sekä kalataloudelle.   Esityksessä valkoposkihanhi ja merimetso lisätään metsästyslaissa mainittuihin riistalajeihin ja samalla rauhoitetaan ympäri vuoden. Molempiin lajeihin kohdistuva suojametsästys mahdollistetaan yleispoikkeuksin maatalouden, kalatalouden tai lentoliikenteen kohteiden suojaamiseksi vahingoilta. Samalla mahdollistetaan saaliin hyödyntäminen ravintona, ei kuitenkaan kaupallisesti.  Liitännäislakimuutoksena RauLaKo-lakiin tehdään tarvittavat muutokset, joilla turvataan metsästyslain nojalla rauhoitetun valkoposkihanhen aiheuttamien viljelysvahinkojen korvaaminen sekä kyseisten vahinkojen ennaltaehkäisevien hankkeiden avustaminen katkeamatta, kunnes valkoposkihanhen suojeluasema lintudirektiivin liitteissä on päivitetty. Lausuntokierroksella hallituksen esitys sai puoltavia ja vastustavia lausuntoja. Lausunnot ovat luettavissa Hankeikkunassa. Lausuntojen perusteella muutettiin merimetson metsästystä koskevaa esitystä yleispoikkeuksista. Merimetsokolonioiden läheisyydessä olevien pyydysten suojaaminen metsästyksellä mahdollistetaan, koska metsästyksen alkaessa pesintä on jo päättynyt. Sen sijaan kalanviljelylaitoksia, kalanistutuksia ja kalojen tärkeitä lisääntymisalueita koskevia yleispoikkeuksia ei esitetä. Niitä koskevia vahinkoja voidaan estää tarvittaessa riistakeskuksen poikkeusluvilla. Merikotkan ja kalasääsken pesäpaikkoja koskeva metsästyssuoja rajattiin vain pesimäajalle. ”Tavoitteena on, että suojametsästyksen mahdollistava laki saataisiin voimaan ennen valkoposkihanhen ja merimetson syysmuuttoa tilannetta helpottamaan. Esityksessä huolehditaan samalla siitä, että lintujen aiheuttamat vahingot elinkeinonharjoittajille korvataan jatkossakin oikeudenmukaisesti”, kertoo maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah. ”On hienoa, että asiaan on nyt löydetty ratkaisu ja esitys saadaan eduskunnan käsiteltäväksi. Näin pääsemme etenemään kohti toimia, joilla hallitaan vahinkoja samalla luonnon monimuotoisuus huomioiden”, sanoo ympäristöministeri Sari Multala. Valkoposkihanhi ja merimetso ovat tällä hetkellä rauhoitettuja luonnonsuojelulailla ja EU:n lintudirektiivillä. Ne ovat molemmat kuitenkin elinvoimaisia lajeja ja runsastuneet viime vuosina huomattavasti. Runsaat kannat aiheuttavat vahinkoja viljelijöille ja kalataloudelle. Hallitus jatkaa hallitusohjelman mukaista vaikuttamistyötä lajeja koskevaan EU-lainsäädäntöön siten, että molempien lajien suojelustatus päivitettäisiin nykyistä kantaa vastaavalle tasolle.  Komissio on painottanut, että jäsenvaltioiden tulisi käyttää lintudirektiivin tarjoamia joustoja mukaan lukien tappavat keinot. Vastaavia joustoja on käytössä Suomen naapurimaissa, joissa runsastuneet kannat aiheuttavat myös haasteita.   Lisätiedot valkoposkihanhia ja merimetsoa koskevasta valmistelusta Sonja Falk, ministeri Essayahin erityisavustaja, p. 050 911 4546, [email protected]   Juuso Kilpinen, ministeri Multalan erityisavustaja, p. 029 525 0128   
[email protected]    Jonas Liimatta, osastopäällikkö, luonnonvaraosasto, p. 0295 162 051, [email protected] (metsästyslaki ja suojametsästys)   Aaro Lemetyinen-Silin, erityisasiantuntija p. 0295250288, ympäristöministeriö, [email protected] (RauLaKo)  Valkoposkihanhien ja merimetsoa koskevat tiedot muualla verkossa  Valtioneuvoston päätösaineistoEdellinen tiedote valkoposkia ja merimetsoja koskeva tiedote (13.4.2026): Valkoposkihanhien ja merimetsojen aiheuttamien vahinkojen hallinnasta pyydetään lausuntoja  

Valkoposkihanhien ja merimetsojen aiheuttamien vahinkojen hallintaan tähtäävät lakimuutokset hyväksyttiin valtioneuvostossa. Hallituksen esitys siirtäisi lajit riistalajeiksi, sallisi niiden suojametsästyksen ja turvaisi valkoposkihanhen aiheuttamien viljelysvahinkojen korvaukset elinkeinonharjoittajille.

Lähde: ym.fi

NordenBladet — Ilmatieteen laitoksen vetämä tutkimus tuottaa ensimmäistä kertaa kuvauksen Atlantin valtameren kiertoliikkeen (AMOC) heikkenemisen vaikutuksista Suomeen. Valtioneuvoston rahoittama HIIPUVA-hanke vahvistaa tietopohjaa varautumiseen tilanteessa, jossa ilmaston keikahduspisteet voivat mullistaa elinolot nopeasti.AMOC eli Atlantin valtameren kiertoliike säätelee lämpötiloja ja sademääriä eri puolilla maapalloa, sillä se kuljettaa lämmintä vettä pohjoiseen ja kylmää etelään. AMOC-kiertoliikkeeseen kuuluu esimerkiksi monelle tuttu Golfvirta. Viime vuosikymmeninä AMOC on heikentynyt ilmaston lämpenemisen myötä. Pahimmillaan AMOC voisi romahtaa, jolloin kiertoliike ei enää palautuisi. Tiedetään, että AMOCin heikkeneminen voi vaikuttaa Suomessa muun muassa lämpötiloihin, sateisuuteen ja merenpintaan. Pahimmillaan sydäntalven keskilämpötila voi laskea useita asteita. ”Tutkijat ovat esittäneet huolestuttavia arvioita siitä, että AMOCin heikkeneminen käy ilmastonmuutoksen edetessä yhä todennäköisemmäksi. Koska pahimmilla skenaarioilla olisi laajoja vaikutuksia Suomeen, on tärkeää, että tutkimme näitä riskejä ja varaudumme niihin ennakoivasti”, sanoo ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala.Valtioneuvoston päätöksentekoa tukevasta tutkimustoiminnasta (VN Tutkiva) päätettiin rahoittaa Ilmatieteen laitoksen koordinoimaa Hiipuva virta: AMOC keikahduspisteeseen varautuminen Suomessa (HIIPUVA) -hanketta 300 000 eurolla. Ilmatieteen laitoksen lisäksi hanketta toteuttamassa ovat Ulkopoliittiinen Instituutti, Suomen ympäristökeskus ja Luonnonvarakeskus. Hanke jatkuu vuoden 2027 loppuun asti.HIIPUVA-hanke tutkii, miten AMOCin heikkeneminen vaikuttaisi SuomeenHIIPUVA-hanke tuottaa skenaariopohjaisen arvioinnin siitä, miten AMOCin heikkeneminen vaikuttaisi Suomen ilmastoon, Itämereen ja yhteiskuntaan. Erityisesti hanke tarkastelee vaikutuksia maatalouteen, energiajärjestelmään ja liikenteeseen sekä tutkii riskejä ja varautumistarpeita. Hankkeessa yhdistetään ilmastomallisimulaatioita, vaikutusarvioita ja sidosryhmäyhteistyötä.”Muutokset ilmastojärjestelmässä eivät välttämättä etene tasaisesti ja ennakoitavasti. Parempi ymmärrys AMOCin heikkenemisen vaikutuksista auttaa meitä varautumaan ajoissa ja tekemään päätöksiä, jotka turvaavat yhteiskunnan toimivuuden, turvallisuuden ja huoltovarmuuden”, sanoo tutkimusprofessori Aleksi Nummelin Ilmatieteen laitokselta.Hanke tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää esimerkiksi kansallisen riskiarvion, ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman sekä yhteiskunnan turvallisuusstrategian päivityksessä. Hanke toteutetaan yhteistyössä kotimaisten ja kansainvälisten kumppanien kanssa.LisätietojaAleksi Nummelin
tutkimusprofessori
Ilmatieteen laitos
p. 045 154 3774
[email protected]Kaarle Kupiainen
hankkeen seurantaryhmän puheenjohtaja, neuvotteleva virkamies
ympäristöministeriö
p. 029 525 0232
[email protected]Juuso Kilpinen
ympäristö- ja ilmastoministerin erityisavustaja
p. 029 525 0128
[email protected]

Ilmatieteen laitoksen vetämä tutkimus tuottaa ensimmäistä kertaa kuvauksen Atlantin valtameren kiertoliikkeen (AMOC) heikkenemisen vaikutuksista Suomeen. Valtioneuvoston rahoittama HIIPUVA-hanke vahvistaa tietopohjaa varautumiseen tilanteessa, jossa ilmaston keikahduspisteet voivat mullistaa elinolot nopeasti.

Lähde: ym.fi

NordenBladet — Vähähiilisen rakennetun ympäristön ohjelman (KIRAilmasto-ohjelman) vaikuttavuusarviointi osoittaa, että ohjelma vahvisti merkittävästi kiinteistö- ja rakentamisalan (KIRA-alan) valmiuksia siirtyä kohti vähähiilistä rakennettua ympäristöä.Ohjelman tavoitteena oli kiihdyttää vähähiilisten teknologioiden, palveluiden ja toimintamallien kehittämistä ja käyttöönottoa, lisätä alan osaamista sekä tukea toimintakulttuurin muutosta.  Rahoitus kohdennettiin tutkimus- ja kehittämishankkeisiin, asiantuntijahankintoihin, viestintään ja vienninedistämiseen. Ohjelma myönsi valtionavustusta yli 130 rakennetun ympäristön vähähiilisyyttä edistävälle hankkeelle vuosina 2021–2024. Tukea saivat useat yritykset, kunnat, tutkimuslaitokset ja järjestöt. Vaikuttavuusarvioinnin mukaan ohjelma vastasi hyvin toimialan ja yhteiskunnan ajankohtaisiin tarpeisiin. Rahoitetut hankkeet kattoivat laajasti KIRA-alan arvoketjun eri osia ja tuottivat monipuolisia tuloksia, kuten digitaalisia työkaluja ja laskureita, ohjeita ja toimintamalleja sekä uusia materiaali- ja energiaratkaisuja. Ohjelma vahvisti yritysten, tutkimuslaitosten ja julkisten toimijoiden yhteistyötä ja lisäsi toimialan vähähiilisyysosaamista. Arvioinnin perusteella ohjelma loi edellytyksiä vähähiilisten ratkaisujen jatkokehitykselle ja tulevalle käyttöönotolle. Osa hankkeissa kehitetyistä ratkaisuista otettiin käyttöön tai pilotoitiin jo ohjelmakauden aikana. Laajamittainen käyttöönotto jäi kuitenkin rajalliseksi, ja vaikutusten täysimääräinen toteutumien edellyttää pidempää aikajännettä, käyttöönottoa tukevia markkina- ja hankintakäytäntöjä sekä riittäviä resursseja tulosten juurruttamiseen. Ohjelmassa toteutetut asiantuntijahankinnat ja viestintätoimet loivat yhteistä tietopohjaa ja tukivat osaamisen leviämistä. Niiden vaikuttavuus kuitenkin on sidoksissa sisältöjen tunnettuuteen, saavutettavuuteen ja aktiiviseen hyödyntämiseen. Arvioinnissa tunnistettiin myös kehityskohteita, kuten tarve vahvistaa tulosten käyttöönottoa ja jatkokehitystä sekä haasteita, jotka liittyvät hallinnollisiin resursseihin ja ohjelmatason jatkuvuuteen. Kokonaisuutena Vähähiilisen rakennetun ympäristön ohjelma on vahvistanut KIRA-alan muutosvalmiutta ja luonut merkittävän tietopohjan tulevia vähähiilisyyttä edistäviä ohjelmia ja toimenpiteitä varten. Vaikuttavuusarviointi korostaa erityisesti kehittämistoiminnan rinnalla tapahtuvan käyttöönoton ja pitkäjänteisen vaikuttavuuden seurannan merkitystä. Vähähiilisen rakennetun ympäristön ohjelma toteutti Suomen kestävän kasvun ohjelmaa, ja sen rahoitus on peräisin EU:n kertaluonteisesta elpymis- ja palautumistukivälineestä (Recovery and Resilience Facility, RRF). Vähähiilisen rakennetun ympäristön ohjelman vaikutustenarviointi (pdf, hankeikkuna.fi) Vähähiilisen rakennetun ympäristön ohjelmaHankkeiden tilannehuoneLisätietoja Saimi Lappalainen 
erityisasiantuntija 
ympäristöministeriö 
p. 0295 250 055 
[email protected] Rita Lavikka 
Research Team Leader, VTT Oy 
p. 050 384 1662 
[email protected] 

Vähähiilisen rakennetun ympäristön ohjelman (KIRAilmasto-ohjelman) vaikuttavuusarviointi osoittaa, että ohjelma vahvisti merkittävästi kiinteistö- ja rakentamisalan (KIRA-alan) valmiuksia siirtyä kohti vähähiilistä rakennettua ympäristöä.

Lähde: ym.fi

NordenBladet — Hallituksen esitysluonnos laiksi käytöstä poistetun maatuulivoimalan purkamisesta ja purkuvakuudesta sai 9.2.–2.4.2026 järjestetyllä lausuntokierroksella 102 lausuntoa. Esityksen tavoitteita pidettiin lausunnoissa yleisesti kannatettavina, mutta sääntelyn toteutustavasta ja ehdotetuista ratkaisuista esitettiin runsaasti erilaisia näkemyksiä.Lausunnoissa maatuulivoimaloiden maanpäällisten osien purkamista ja rakennuspaikan maisemointia pidettiin laajasti perusteltuna lähtökohtana, mutta voimalan perustusten purkaminen jakoi lausunnonantajien mielipiteitä. Osa lausunnonantajista piti perustusten purkamista tärkeänä esimerkiksi maanomistajan aseman ja alueen jatkokäytön kannalta, kun taas monet lausunnonantajat pitivät velvollisuutta kustannuksiltaan raskaana ja ympäristövaikutuksiltaan ongelmallisena.  Maanomistajan mahdollisuutta vaikuttaa purkamis- ja ennallistamistoimien laajuuteen pidettiin tärkeänä. Kunnan toissijainen purkamisvelvollisuus jakoi niin ikään näkemyksiä, ja erityisesti kunnat pitivät sitä taloudellisesti merkittävänä riskinä.   Lakisääteisen purkuvakuuden käyttöönottoa kannatettiin lausunnoissa laajasti keinona varmistaa purkamiskustannusten kattaminen. Lausuntopalautteessa tuotiin kuitenkin esiin myös useita vakuusmallin kehittämistarpeita. Purkuvakuuden hallinnointi kunnan rakennusvalvontaviranomaisessa jakoi näkemyksiä. Lausuntojen mukaan tehtävä edellyttäisi uutta osaamista sekä lisäisi hallinnollista taakkaa. Useissa lausunnoissa katsottiin, että tehtävä sopisi paremmin valtion viranomaiselle, tai että kunnille olisi turvattava sen hoitamiseen riittävät voimavarat. Ympäristöministeriö huomioi lausuntopalautteen hallituksen esityksen jatkovalmistelussa. Tavoitteena on antaa esitys eduskunnalle syysistuntokaudella.  
Lausunnot löytyvät hankesivulta kohdasta ’asiakirjat’Käytöstä poistettujen maatuulivoimaloiden purku- ja ennallistamisvelvoitteiden lainsäädäntöhanke (hankeikkuna.fi)Uusi laki selkeyttäisi tuulivoimaloiden purkamisvastuita ja turvaisi purkamiskustannusten kattamistaSuuri osa Suomen teollisen kokoluokan tuulivoimaloista on rakennettu vuoden 2011 jälkeen. Tuulivoimalan tekninen käyttöikä on noin 25–35 vuotta. Suomessa on purettu vasta noin 50 tuulivoimalaa. Tuulivoimaloiden rakentamisesta ja purkamisesta ei ole tällä hetkellä kattavaa erityislainsäädäntöä, vaan purkamisen oikeudelliset kysymykset ratkaistaan osapuolten sopimusten sekä yleisen rakentamisen, jätehuollon ja ympäristönsuojelun lainsäädännön perusteella.Lisätietoja 
Mari-Linda Harju-Oksanen 
Hallitussihteeri  
p. 0295 250 554 
[email protected]

Hallituksen esitysluonnos laiksi käytöstä poistetun maatuulivoimalan purkamisesta ja purkuvakuudesta sai 9.2.–2.4.2026 järjestetyllä lausuntokierroksella 102 lausuntoa. Esityksen tavoitteita pidettiin lausunnoissa yleisesti kannatettavina, mutta sääntelyn toteutustavasta ja ehdotetuista ratkaisuista esitettiin runsaasti erilaisia näkemyksiä.

Lähde: ym.fi

NordenBladet — Tuoreen nuorten asumista koskevan selvityksen mukaan valtaosa suomalaisnuorista on tyytyväinen nykyiseen asumiseensa, joka on useimmiten vuokra-asumista. Tulevaisuuden haaveissa korostuvat kuitenkin omistusasuminen ja omakotitalo. Korkeat asumiskustannukset, toimeentuloon liittyvät haasteet ja läheisten tuki vaikuttavat monen nuoren valintoihin ja tulevaisuuden suunnitelmiin.Nuorten asumistoiveita ja mahdollisuuksia pyritään tukemaan asuntopolitiikan keinoin.”Selvitys vahvistaa sen, että nuoret edelleen haaveilevat omistus- ja pientaloasumisesta. Näiden mahdollisuuksia pyrimme edistämään erilaisin toimin. Hallitus esimerkiksi on jo parantanut ensiasunnon ostajien mahdollisuuksia korottamalla ASP-lainojen enimmäismääriä. Myös omarahoitusosuutta on päätetty pienentää”, sanoo ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala.Ympäristöministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama sekä yhdessä Nuorisoasuntoliitto NAL ry:n kanssa teettämä selvitys tarkastelee 18–29-vuotiaiden nuorten asumista ja tulevaisuuden suunnitelmia ja haaveita. Selvityksen toteutti Iro Research Oy. Selvitys tehtiin kyselytutkimuksena vuonna 2025 ja kyselyyn vastasi yli 1 500 nuorta. Vastaava selvitys on tehty aiemmin kuusi kertaa ja tuloksia vertaillaan aiempiin kyselyihin soveltuvin osin.Selvityksen mukaan nuorista noin neljä viidestä on tyytyväinen tämänhetkiseen asumiseensa. Tyytyväisyys on pysynyt samalla tasolla kuin vuonna 2020. Erityisen tyytyväisiä ovat kaupunkien keskustoissa ja omistusasunnoissa asuvat nuoret. Nuoret toivovat asumiseltaan luonnonläheisyyttä, palveluiden saavutettavuutta ja läheisten ihmisten läheisyyttä.Vuokralla nyt, omistusasunnossa tulevaisuudessaVuokra-asuminen on edelleen selvästi yleisin asumismuoto. Vuokralla asuu 81 prosenttia itsenäisesti asuvista nuorista. Omistusasunnossa asuu 12 prosenttia. Vuokralla-asuminen on lisääntynyt viime vuosina, kun taas omistusasujien osuus on vähentynyt. Muutos on selkein maaseudulla, jossa vuokralla-asuvien nuorten osuus on kasvanut 31 prosentista 59 prosenttiin ja omistusasuminen on vastaavasti vähentynyt.Vaikka vuokra-asuminen sopii useimmille nykyisessä elämäntilanteessa, noin kaksi kolmasosaa nuorista ilmoittaa aikovansa ostaa asunnon tulevaisuudessa. Asuntohaaveet kohdistuvat tyypillisimmin kolmioihin, ja lähes 60 prosenttia asuisi tulevaisuudessa mieluiten omakotitalossa.Nuorten asumistoiveet painottuvat isoihin kaupunkeihin, mutta myös maaseutumaisen asumisen mieluisuus on kasvanut. Yksin asuminen on vähentynyt, yhdessä asuminen yleistynytYksin asuvat ovat edelleen nuorissa suurin ryhmä, mutta heidän osuutensa on vähentynyt 11 prosenttiyksikköä viiden vuoden aikana. Vuonna 2025 nuorista 36 prosenttia asui yksin, kun vastaava osuus oli viisi vuotta aikaisemmin 47 prosenttia.
Kimppa-asuminen kavereiden kanssa on yhä useammalle nuorelle sopiva asumismuoto. Sen sijaan soluasuminen tuntemattomien kanssa ei edelleenkään houkuttele suurinta osaa nuorista.Nuorten lapsiperheiden osuus on vähentynyt edelleen. Lapsiperheiden määrä on laskenut tasaisesti 17 prosenttiyksiköllä 1990-luvulta vuoteen 2025. Yhä useampi nuori kokee asuntohuolien kuormittavan arkea ja vaikuttavan siihen, milloin lapsia uskaltaa hankkia. Selvityksen mukaan 37 prosenttia nuorista arvioi, että asumistilanne siirtää lasten hankintaa. Osuus on kasvanut 16 prosenttiyksikköä vuodesta 2020.Nuorten välillä eroja asumiskustannuksista selviytymisessäAsumisen kustannukset nousevat selvityksessä keskeiseksi huolenaiheeksi. Hieman yli kolmasosa nuorista on joutunut tinkimään muusta elämästä selviytyäkseen asumismenoista, ja noin kymmenesosa on vaihtanut edullisempaan asuntoon. Valtaosa nuorista kokee edelleen selviytyvänsä asumismenoista kohtuullisen hyvin, mutta yleisesti ottaen selviytyminen on heikentynyt aiempaan verrattuna, erityisesti vuokralla asuvien, yksinasuvien ja opiskelijoiden keskuudessa. Yksin asuvista 37 prosenttia kertoo tulojensa riittävän huonosti asumismenoihin, kun taas useamman hengen talouksissa vastaava osuus on 24 prosenttia. Lisäksi lähes neljäsosa nuorista kokee, että sosiaaliturvaan tehdyt muutokset ovat heikentäneet mahdollisuuksia selviytyä asumiskustannuksista. Vastaajista 39 prosenttia ei koe niillä olleen vaikutusta. Perheen ja läheisten tuki on monelle keskeinen osa asumisesta selviytymistä. Selvityksen mukaan lähes puolet nuorista on saanut taloudellista tukea asumiseensa vanhemmiltaan tai sukulaisilta. Tukea ovat saaneet muita useammin opiskelijat, vuokralla asuvat sekä 21–23 vuotiaat nuoret.Tutustu selvitykseen: Nuorten asuminen 2025 (Valtioneuvoston julkaisuarkisto Valto)LisätiedotHanna Kettunen
erityisasiantuntija
p. 0295 250 010
[email protected]Emma-Stina Vehmanen
ympäristö- ja ilmastoministerin erityisavustaja  
p. 0295 250 078  
[email protected] 

Tuoreen nuorten asumista koskevan selvityksen mukaan valtaosa suomalaisnuorista on tyytyväinen nykyiseen asumiseensa, joka on useimmiten vuokra-asumista. Tulevaisuuden haaveissa korostuvat kuitenkin omistusasuminen ja omakotitalo. Korkeat asumiskustannukset, toimeentuloon liittyvät haasteet ja läheisten tuki vaikuttavat monen nuoren valintoihin ja tulevaisuuden suunnitelmiin.

Lähde: ym.fi

NordenBladet — Luonnonarvomarkkinoiden kansallinen tiekartta osoittaa vision ja konkreettiset askeleet Suomen luonnonarvomarkkinoiden kehittämiselle vuoteen 2035 asti. Tiekartta on laadittu ympäristöministeriön johdolla, yhteistyössä laajan sidosryhmäjoukon kanssa. Tiekartan tavoitteena on tukea luonnon monimuotoisuuden elpymistä lisäämällä yksityistä rahoitusta luonnon ennallistamiseen ja suojeluun.Luonnonarvomarkkinoiden kansallinen tiekartta 2026–2035 näyttää yhteisen suunnan sille, miten luonnonarvomarkkinoita edistetään Suomessa pitkäjänteisesti, luotettavasti ja ekologisesti vaikuttavasti seuraavan kymmenen vuoden aikana. Tiekartta on ympäristöministeriön ja Sitran rahoittama.Tiekartta asettaa luonnonarvomarkkinoille tavoitteet sekä kokoaa yhteen keskeiset toimenpiteet markkinoiden kehittämiseksi. Toimenpiteiden lähtökohtana on ekologinen vaikuttavuus. Tavoitteena on parantaa luonnon tilaa aidosti ja lisäisesti sekä varmistaa markkinoiden sujuva ja luotettava toiminta. Samalla lainsäädäntöä sekä hallintoa kehitetään aktiivisesti ja varmistetaan, että ne toimivat yhteen kansallisen ja EU-tasoisen ohjauksen kanssa.“Suomessa on tehty määrätietoista työtä uskottavien välineiden kehittämiseksi luonnon tilan parantamiseen. Luonnonarvomarkkinoiden tiekartta toimii suunnannäyttäjänä ekologisesti vaikuttavien markkinoiden rakentamisessa”, toteaa ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala.Suomen luonnonarvomarkkinat pohjautuvat luonnonsuojelulakiin perustuvaan vapaaehtoiseen ekologisen kompensaation malliin ja viranomaisvarmennettuihin luonnonarvoyksiköihin. Yksityisen rahoituksen ohjaaminen luonnon suojeluun ja ennallistamiseen on edellytys luontokadon pysäyttämiselle ja luonnon elpymiselle. Markkinaehtoiset ratkaisut eivät korvaa lainsäädäntöön perustuvia velvoitteita tai julkisesti rahoitettuja toimia, vaan täydentävät niitä. Luonnonarvomarkkinoiden kansallinen tiekarttaLuontoväittämäopas tukee vastuullista viestintääYmpäristöministeriö on julkaissut myös luonnonarvomarkkinoiden kansallista tiekarttaa tukevan luontoväittämäoppaan. Opas auttaa yrityksiä ja muita toimijoita viestimään luontovastuullisuudestaan selkeästi ja uskottavasti sekä välttämään viherpesua. Samalla se auttaa toimijoita kehittämään markkinoita toimivammiksi.Oppaassa esitellään väittämiä ohjaava lainsäädäntö ja avataan esimerkkien avulla, minkälaisia luontovastuullisuutta koskevia väittämiä yritykset voivat käyttää toimiessaan luonnonarvomarkkinoilla.Suomessa ollaan luonnonarvomarkkinoiden edelläkävijöitäSuomen luonnonarvomarkkinamallista on tehty kansainvälinen tieteellinen arvio, jonka mukaan Suomella on poikkeuksellisen vahva perusta luonnonarvomarkkinoille. Järjestelmän erityisinä vahvuuksina pidetään sen pohjautumista korkeatasoiseen luonnontieteelliseen asiantuntijatietoon, luonnonarvojen pysyvyyden varmistamista, toimien lisäisyyttä sekä avointa rekisteriä.Suomen uuden ekologisen kompensaation järjestelmän etukäteinen stressitesti  Suomi on ollut luonnonarvomarkkinoiden kehittämisessä edelläkävijä. Kansallinen tiekartta tukee Suomen mahdollisuuksia vaikuttaa EU-tason työhön luonnonarvomarkkinoiden kehittämiseksi. Tiekartan laatiminen on ollut kytköksissä myös kansallisen ennallistamissuunnitelman valmisteluun.

Luonnonarvomarkkinoiden kansallinen tiekartta osoittaa vision ja konkreettiset askeleet Suomen luonnonarvomarkkinoiden kehittämiselle vuoteen 2035 asti. Tiekartta on laadittu ympäristöministeriön johdolla, yhteistyössä laajan sidosryhmäjoukon kanssa. Tiekartan tavoitteena on tukea luonnon monimuotoisuuden elpymistä lisäämällä yksityistä rahoitusta luonnon ennallistamiseen ja suojeluun.

Lähde: ym.fi

NordenBladet — Ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala allekirjoitti 29. toukokuuta ympäristöministeriön päätöksen Tampereen kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta. Tammerkosken kansallismaisemasta järvien rannoille ja useisiin kaupunginosiin jatkuvassa kansallisessa kaupunkipuistossa yhdistyvät tamperelainen maisema, luonto ja rakennettu ympäristö.Tampereen kansallisen kaupunkipuiston ainutlaatuiset ominaispiirteet täydentävät kansallisten kaupunkipuistojen verkostoa. Jääkauden muovaama maisema ja kannas kahden Tammerkosken yhdistämän järven keskellä on ollut otollinen lähtökohta teollisuudelle ja kaupungin kehittymiselle. Kansallisen kaupunkipuiston ytimessä ovat Tammerkosken rantapuistot ja punatiiliset teollisuusrakennukset. Keskustasta alue laajenee puistojen ketjuna Näsijärven ja Pyhäjärven rantoja myötäillen useisiin kaupunginosiin. Näistä tunnetuimpia ovat Pyynikin ja Pispalan harjut rakennuksineen sekä Kaupin laajat viheralueet.Tampere vaalii luonnon monimuotoisuutta ja kulttuuriperintöäKansallinen kaupunkipuisto on kaupunkiympäristössä sijaitseva arvokkaiden kulttuuri- ja luonnonmaisemien sekä virkistysalueiden kokonaisuus. Kansallisten kaupunkipuistojen tavoitteena on säilyttää kaupunkiluontoa ja rakennettua kulttuuriympäristöä laajana ja eheänä kokonaisuutena. Kokonaisuutta hoidetaan ja kehitetään sen luonnon- ja kulttuuriperinnön erityisiä arvoja vaalien ja vahvistaen.Tampere on onnistunut säilyttämään ja vahvistamaan maiseman, monimuotoisen luonnon ja rakennetun kulttuuriympäristön arvoja. Samalla kaupunki on kehittänyt uusia viher- ja virkistysyhteyksiä teollisuudelta julkiseen käyttöön avautuneille rannoille.“Tampereen kansallisen kaupunkipuiston perustaminen tukee kestävää kaupunkisuunnittelua. Samalla lisätään kaupunkilaisten hyvinvointia ja viihtyisyyttä vehreässä ja historiallisilta piirteiltään tunnistettavassa kaupungissa”, sanoo ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala.Hakemuksen kansallisen kaupunkipuiston perustamiseksi tekee kaupunki ja perustamisesta päättää ympäristöministeriö. Päätös Tampereen kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta tehtiin Tampereen kaupungin 15.4.2025 päivitetystä hakemuksesta.Tiedoksianto 29.5.2026: Suomen 12. kansallinen kaupunkipuisto TampereelleKansalliset kaupunkipuistotLisätietojaAnnu Tulonen
erityisasiantuntija
p. 0295 250 235
[email protected]
 

Ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala allekirjoitti 29. toukokuuta ympäristöministeriön päätöksen Tampereen kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta. Tammerkosken kansallismaisemasta järvien rannoille ja useisiin kaupunginosiin jatkuvassa kansallisessa kaupunkipuistossa yhdistyvät tamperelainen maisema, luonto ja rakennettu ympäristö.

Lähde: ym.fi

NordenBladet — Ympäristöministeriö on tehnyt päätöksen Tampereen kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta.Tampereen kansalliseen kaupunkipuistoon kuuluu alueita ja rakennuksia seuraavissa kaupunginosissa:Finlayson I, Tampella IX, Jussinkylä X, Tammerkoski II, Kyttälä A XI, Kyttälä B XII, Nalkala III, Ratina XIII, Kaakinmaa VI, Amuri B V, Amuri A IV, Pyynikinrinne VII, Pyynikki, Ylä-Pispala, Ala-Pispala, Tahmela, Hyhky, Kaarila, Rahola, Härmälä, Hatanpää XXII, Kalevanharju XVIII, Viinikka XXIII, Nekala XXIV, Jokipohja XXVI, Järvensivu, Vuohenoja, Muotiala, Särkänniemi VIII, Santalahti, Lapinniemi, Lentävänniemi, Niemenranta, Petsamo XXI, Lappi, Kauppi, Kaupinlaakso ja Niihama sekä kokonaisuuteen liittyviä saaria ja vesialueita Pyhäjärveltä ja Näsijärveltä. Kansallisen kaupunkipuiston rajaukseen kuuluvat alueet on osoitettu Tampereen kaupungin hakemuksen liitteenä olevalla kartalla. YleistiedoksiantoYmpäristöministeriö teki 29.5.2026 päätöksen, jolla perustettiin Tampereen kaupungin hakemuksesta alueidenkäyttölain (132/1999) 68 §:n mukainen kansallinen kaupunkipuisto, (VN/2414/2021-YM-5).Ympäristöministeriön päätös annetaan tiedoksi yleistiedoksiantona lukuisten asianosaisten tavoittamiseksi. Yleistiedoksianto on julkaistu ympäristöministeriön verkkosivuilla ja sanomalehti Aamulehdessä 1.6.2026. Päätös liiteaineistoineen on nähtävillä 8.7.2026 saakka viraston aukioloaikoina ympäristöministeriössä osoitteessa Aleksanterinkatu 4–10, Helsinki sekä Tampereen kaupungin verkkosivuilla  www.tampere.fi/ilmoitustaulu kohdassa “Muut kuulutukset ja ilmoitukset. Digitaalinen aineisto on nähtävillä myös Tampereen asiakaspalvelupisteessä 1.6. alkaen Aleksis Kiven katu 14–16 C, 33210 Tampere.Päätöksen voi myös erikseen pyytää nähtäväkseen sähköpostitse tai puhelimitse ympäristöministeriön kirjaamosta diaarinumerolla VN/2414/2021-YM-5 (puh. +358 029 525 0300, [email protected]).Ympäristöministeriön päätöksestä voi valittaa Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen.  Valitusaika on 30 päivää päätöksen tiedoksisaantipäivästä lukien. Tiedoksisaannin katsotaan tapahtuneen seitsemäntenä päivänä tämän ilmoituksen julkaisemisesta. (Hallintolaki 434/2003, 62 §).Asian taustaTampereen kaupunginhallitus päätti Tampereen kansallisen kaupunkipuiston hakemisesta ensimmäisen kerran 7.12.2020 ja toimitti hakemuksen ympäristöministeriöön. Syksyllä 2021 kaupunki haki lisäaikaa hakemuksen täydentämistä varten maankäytön suunnittelun tilanteen vuoksi. Tampereen kaupunki toimitti 15.4.2025 ympäristöministeriöön päivitetyn kansallisen kaupunkipuiston perustamishakemuksen liiteasiakirjoineen.LisätietojaAnnu Tulonen
erityisasiantuntija 
p. 0295 250 235
[email protected]
 

Ympäristöministeriö on tehnyt päätöksen Tampereen kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta.

Lähde: ym.fi

NordenBladet — Ympäristöministeriö on käynnistänyt rakennusperintölain toimivuusarvioinnin. Arvioinnin tavoitteena on tuottaa tietoa lain soveltamisesta ja mahdollisista kehittämistarpeista.Rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain (rakennusperintölaki) tavoitteena on turvata rakennetun kulttuuriympäristön ajallinen ja alueellinen monimuotoisuus, vaalia sen ominaisluonnetta ja erityispiirteitä sekä edistää rakennusperinnön kulttuurisesti kestävää hoitoa ja käyttöä. Lakia käytetään erityisesti asemakaavoitetun alueen ulkopuolella sekä erityisen arvokkaiden sisätilojen suojelemiseen.Rakennusperinnön säilymiseen vaikuttaa myös muu sääntely, ja esimerkiksi viime vuosien maankäyttö- ja rakennuslain uudistus. Rakennusperintölaki tuli voimaan vuonna 2010 ja siihen on sen jälkeen tehty osittaisuudistuksia. Sitä edeltänyt rakennussuojelulaki oli vuodelta 1985, ja laki rakennusten suojelusta vuodelta 1964. Nyt tehtävässä arvioinnissa tarkastellaan rakennusperintölain toimivuutta eri näkökulmista. Työssä muodostetaan kokonaiskuva lain soveltamisesta, käytännön toimeenpanosta sekä siitä, miten laki tukee rakennusperinnön suojelulle asetettuja tavoitteita. Tuloksia hyödynnetään rakennusperintölain ja sen toimeenpanon kehittämisen tietopohjana.Arvioinnissa kuullaan laajasti lain soveltajia ja muita keskeisiä toimijoita, kuten rakennusperinnön, kulttuuriympäristön ja rakennussuojelun parissa toimivia asiantuntijoita ja sidosryhmiä. Lisäksi hyödynnetään kirjallisia aineistoja sekä asiantuntijahaastatteluja, kyselyjä ja työpajoja.  Toimivuusarvioinnin toteuttavat Owal Group Oy ja Tampereen yliopisto. Arviointi tehdään vuoden 2026 aikana.Lisätietoa hankesivulta: Rakennusperintölain toimivuusarviointiLisätiedotReko Korhonen
erityisasiantuntija
ympäristöministeriö, Kestävä rakentaminen ja asuminen -osasto
puh. 0295 250 018
[email protected] Jeremias Kortelainen 
Owal Group Oy
puh. 040 758 5893
[email protected]

Ympäristöministeriö on käynnistänyt rakennusperintölain toimivuusarvioinnin. Arvioinnin tavoitteena on tuottaa tietoa lain soveltamisesta ja mahdollisista kehittämistarpeista.

Lähde: ym.fi

NordenBladet — Tasavallan presidentti on tänään vahvistanut metsälain, luonnonsuojelulain ja metsätietolain muutokset, joiden tarkoituksena on selkeyttää ja täsmentää erityisesti lintujen pesintäaikaisia metsänhakkuita koskevaa lainsäädäntöä. Kesäkuun 1. päivänä voimaan tulevilla lakimuutoksilla mm. velvoitetaan huomioimaan lintujen pesintä metsätalouden harjoittamisen yhteydessä metsäalan suosituksia vastaavalla tavalla sekä parannetaan tietojen saatavuutta.”Lakimuutosten tavoitteena oli varmistaa, että metsätalouden harjoittaminen on myös jatkossa EU:n lintudirektiivin vaatimusten mukaista. Samalla tarkoituksena oli löytää tasapaino lintujen suojelun ja elinkeinon harjoittamisen edellytysten turvaamisen välillä. Molemmat näkökulmat ovat tärkeitä, eikä niitä voida käsitellä toisistaan irrallisina kysymyksinä. Kiitän kaikkia lainvalmistelussa mukana olleita ripeästä työstä”, sanoo maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah.”Lakimuutoksilla vahvistamme lintujen suojelua niiden elinvaiheiden kannalta kaikkein herkimpänä aikana. Selkeytämme sääntelyä niin, että luonnon monimuotoisuus voidaan huomioida osana kestävää metsänkäyttöä”, toteaa ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala.Metsäalan toimijoille uusia velvoitteita ja rajoituksia Uudessa metsälain 10 c §:ssä säädetään hakkuiden ja metsänhoitotöiden yhteydessä tehtävästä ennakkosuunnittelusta. Keskeistä on pesien havaitseminen, jotta ne voidaan ottaa huomioon hakkuiden ja metsänhoitotöiden toteutusvaiheessa. Käytännön työn tueksi tullaan valmistelemaan myös ohjeistusta.Puunkorjuu on kiellettyä vilkkaimpana lintujen pesintäaikana rehevissä lehtipuuvaltaisissa metsissä, korvissa ja rantametsissä. Kielto on voimassa pohjoisessa Suomessa 1.5.−31.7. välisenä aikana ja muualla Suomessa 15.4.−15.7. välisenä aikana.Näinä aikoina kaikissa metsissä on jätettävä korjaamatta isot edellisen puusukupolven haavat, kolopuut ja pystylahopuut. Jos hakkuiden ja metsänhoitotöiden suunnittelun tai toteutuksen yhteydessä havaitaan linnunpesä, jossa pesintä on käynnissä, on metsänkäsittely tehtävä niin, ettei pesää vahingoiteta.Harvalukuisten petolintujen pesintäaikana on kiellettyä sellainen häiriötä aiheuttava metsänkäsittely, joka voi johtaa pesinnän keskeytymiseen. Petolintujen pesinnän huomioimiseen liittyvistä tarkemmista vaatimuksista tullaan säätämään asetuksella, joka annetaan myöhemmin tänä vuonna.Ennen asetuksen voimaantuloa petolintujen pesän läheisyydessä tehtävässä metsänkäsittelyssä tulisi käytännössä noudattaa nykyisiä alan suosituksia.Täsmennyksiä muuhun lainsäädäntöönLuonnonsuojelulakiin tehdyillä muutoksilla pyritään varmistamaan, ettei lintudirektiiviin sisältyvää tahallisen häirinnän kieltoa sovelleta Suomessa tavanomaiseen maatalouteen, metsätalouteen tai rakentamiseen laajemmin kuin lintudirektiivi edellyttäisi.Lisäksi jatkossa maanomistaja, hakkuuoikeuden haltija sekä näiden lukuun toimivat saavat käyttöönsä metsien hoidon ja käytön suunnittelussa välttämättömiä lintuja koskevia salassa pidettäviä tietoja. Tähän saakka tiedot on saanut vasta metsänkäyttöilmoituksen tekemisen jälkeen.Lakimuutokset koskevat vain metsä- ja maataloustoimenpiteiden välillisiä vaikutuksia. Rauhoitettujen lajien yksilöiden tarkoituksellinen häirintä ja tappaminen on sallittua ainoastaan Lupa- ja valvontaviraston myöntämällä poikkeusluvalla.Lakimuutosten taustalla on EU:n tuomioistuimen viime vuoden elokuussa antama ratkaisu, joka koski metsänhakkuuta Virossa. Ratkaisussa täsmennettiin lintudirektiivin tulkintaa erityisesti liittyen metsänhakkuisiin.  Tämä johti tarpeeseen täsmentää kansallista lainsäädäntöä niin, että metsänhakkuulle ja muulle metsätalouden harjoittamiselle säädettiin rajoituksia ja velvoitteita linnuston huomioon ottamiseksi.  LisätietojaYksikön päällikkö, metsäneuvos Erno Järvinen, maa- ja metsätalousministeriö
etunimi.sukunimi(at)gov.fi 
0295 162 150Erityisasiantuntija Antti Leinonen, maa- ja metsätalousministeriö
etunimi.sukunimi(at)gov.fi
029 5162 137Lainsäädäntöneuvos Leila Suvantola, ympäristöministeriö
etunimi.sukunimi(at)gov.fi
029 525 0433

Tasavallan presidentti on tänään vahvistanut metsälain, luonnonsuojelulain ja metsätietolain muutokset, joiden tarkoituksena on selkeyttää ja täsmentää erityisesti lintujen pesintäaikaisia metsänhakkuita koskevaa lainsäädäntöä. Kesäkuun 1. päivänä voimaan tulevilla lakimuutoksilla mm. velvoitetaan huomioimaan lintujen pesintä metsätalouden harjoittamisen yhteydessä metsäalan suosituksia vastaavalla tavalla sekä parannetaan tietojen saatavuutta.

Lähde: ym.fi