NordenBladet — Ympäristöministeriön Puurakentamisen ohjelma avaa yhteensä 700 000 euron erityisavustushaun hankkeille, jotka kehittävät nopein toimin puurakentamisen koulutusta. Tavoitteena on tukea tulevien rakentamisen ammattilaisten koulutusta siten, että se vastaa entistä paremmin erityisesti teollisen puurakentamisen ja modernin puutuoteteollisuuden nykyisiin ja tuleviin tarpeisiin.”Puun käyttö rakentamisessa on nopeassa kehitysvaiheessa. Se teollistuu, monipuolistuu korkeampiin ja suurempiin rakennuksiin, digitalisoituu, kansainvälistyy ja etsii yhteyttä muihin materiaaleihin. Yhdeksi puurakentamisen kasvun esteeksi on tunnistettu kapeikot osaamisessa ja koulutuksessa. Siksi panostamme nyt koulutuksen kehittämiseen, ja lisäämme toivottavasti samalla puun kiinnostavuutta rakentamisen koulutukseen hakevien silmissä”, kuvaa Puurakentamisen ohjelman ohjelmapäällikkö Petri Heino.Hankkeet voivat esimerkiksi tuottaa uutta tietoa, ratkaisuja tai toimintamalleja puutekniikan, rakentamisen, muotoilun ja käsi- ja taideteollisuuden aloilla. Tukea voi saada muun muassa opetusaineistojen ja oppimateriaalien luomiseen, koulutusyhteistyön kehittämiseen, määräaikaisten opetusresurssien hankintaan, tutkijakoulutoimintaan tai koulutuksen profiloimiseen puurakentamisessa. Erityisesti toivotaan hankkeita, jotka kehittävät ammattikorkeakoulu- tai yliopistolaissa säädettyjä erikoistumiskoulutuksia puurakentamisen teemalla.Avustushaku on avoinna 23.11.-21.12.2020. Hakija voi olla ammatillisen koulutuksen järjestäjä, korkeakoulu tai näille palveluita tuottava organisaatio.Ympäristöministeriö rahoittaa enintään 70 % hankkeen avustuskelpoisista kustannuksista. Hankkeita arvioidaan erityisesti tarpeellisuuden, toteutettavuuden, laaja-alaisuuden sekä jatkuvuuden kannalta.Rahallisen tuen lisäksi Puurakentamisen ohjelma tarjoaa rahoitettaville hankkeille verkottumistilaisuuksia sekä toteutuksen ja vaikuttavuuden sparrausta. Ohjelmassa panostetaan myös tulosten ja hyvien toimintatapojen jakamiseen koko alan kanssa.

Lähde: Valtioneuvosto.fi

NordenBladet — Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n meriympäristön suojelukomitean (Marine Environment Protection Commitee, MEPC) kokouksessa 16.-20. marraskuuta valtiot saavuttivat kompromissin säännöistä, joilla kansainvälisen merenkulun kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään lyhyellä aikavälillä.Kokouksessa päätettiin säännöistä, joilla säädellään kansainvälisessä liikenteessä olevien alusten hiili-intensiteettiä sekä teknisin että operatiivisin keinoin. Tekninen keino tarkoittaa sitä, että aluksen on saavutettava tietty energiatehokkuuden taso teknisten ratkaisujen kuten roottoripurjeiden avulla. Operatiivinen keino tarkoittaa puolestaan sitä, että aluksen on saavutettava tietty vuosittainen hiili-intensiteettitavoite operatiivisin keinoin kuten aluksen nopeutta alentamalla. Säännöt kirjataan MARPOL-yleissopimukseen ja niillä tähdätään IMO:n alustavan kasvihuonekaasu­strategian tavoitteeseen. Sen mukaan kansainvälisen merenkulun hiili-intensiteetti eli hiilidioksidipäästöt suhteessa kuljetussuoritteeseen alenevat vähintään 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoteen 2008.Kompromissin heikkous on se, ettei se sisällä tehokkaita rankaisevia sääntöjä, jos alus ei toteuta vaadittuja korjaavia toimia päästöjen vähentämiseksi. Tämä vaikeuttaa vuodelle 2030 asetetun päästöjen vähennystavoitteen saavuttamista. Päästöjä vähentävä vaikutus jää todennäköisesti kauas Suomen ja monen muun valtion toivomasta selkeästi IMO:n tavoitteiden ja Pariisin ilmastosopimuksen linjan mukaisesta tasosta.Suomi saavutti neuvotteluissa keskeisen tavoitteensa roro- ja ropax-aluksien energiatehokkuutta koskevien vaatimusten osalta. Alusten erityisvaatimukset huomioidaan kansainvälisesti velvoittavissa MARPOL-yleissopimuksen muutoksissa niin, että roro- ja ropax-aluksilla on realistiset mahdollisuudet saavuttaa vaadittu energiatehokkuuden taso.Neuvottelut tarkentavista säännöistä jatkuvat. Jos sääntelyä tarkentavista ohjesäännöistä ei saada tiukkoja ja selkeitä, kasvihuonekaasupäästöt jatkavat kasvuaan ja IMO ei saavuta tavoitteitaan. Seuraava työryhmän kokous tarkentavista säännöistä järjestetään toukokuussa 2021.Suomi ajoi kokouksessa omasta aloitteestaan ja menestyksekkäästi selkeitä järjestelyjä merenkulkujärjestön työlle, jotta valtiot ehtivät sopia päästöjen vähennystoimista aiemmin päätetyssä aikataulussa.Mitä seuraavaksi?Kokouksen päätös koskien lyhyen aikavälin toimia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi vahvistettaneen seuraavassa IMO:n meriympäristön suojelukomitean kokouksessa kesällä 2021. Vaatimukset alusten energiatehokkuuden ja hiili-intensiteetin parantamiseksi tulisivat voimaan 1.1.2023.Keskipitkän ja pitkän aikavälin päästöjen vähennyskeinoista neuvottelut jatkuvat. Näitä keinoja olisivat esimerkiksi kansainvälinen polttoainemaksu, muut taloudelliset ohjauskeinot sekä vähähiilisten ja hiilettömien polttoaineiden käyttöönotto.Kansainvälisen merenkulun vuotuisten kokonaispäästöjen tulee asetetun tavoitteen mukaan laskea vähintään 50 prosenttia vuoteen 2050 mennessä vuoteen 2008 verrattuna. Päästöjen arvioidaan kasvavan maailmantaloudesta ja energiamarkkinoista riippuen 90-130 prosenttia vuoden 2008 tasosta vuoteen 2050 mennessä, jos päästöjä ei vähennetä tehokkaasti.Liikenne- ja viestintäministeriössä valmistellaan meri- ja sisävesiliikenteen päästöjen vähentämisestä periaatepäätöstä, joka ohjaisi kansainvälistä vaikuttamistyötä ja linjaisi päästöjen vähentämistä myös kotimaassa. Luonnos periaatepäätökseksi on tarkoitus lähettää lausunnoille loppuvuodesta.

Lähde: Valtioneuvosto.fi

NordenBladet — Kiertotalousohjelman valmistelua tukeva kansalaisraati on keskustellut muun muassa kuluttajan arjesta ja roolista kiertotaloudessa. Raatilaisten mukaan kestävyyshaasteiden ratkaisemisesta on rakennettu liian kielteinen tarina. Tarvitaan onnellisuustarinoita, sillä pelko ja esimerkkien puute estävät muutosta. Visio hyvästä tulevaisuudesta voi innostaa rakentamaan identiteetin muiden kuin ulkoisten tekijöiden ja kulutuksen varaan. Ihmiset pitää innostaa ratkaisijan rooliin, pohtimaan, miten he voivat parhaiten vaikuttaa hyvän yhteisen tulevaisuuden luomiseen.Kiertotalousohjelman noin 50 hengen kansalaisraati on kokoontunut kolme kertaa verkossa keskustelemaan aiheista, joihin raadilta toivotaan näkemyksiä. Yhteenveto raadin näkemyksistä on toimitettu kiertotalousohjelman sihteeristölle, ohjausryhmälle ja työjaostolle hyödynnettäväksi valmistelussa ja päätöksenteossa.Raatilainen Marjukka Ollitervo Jyväskylästä toivoi, ettei tulevassa ohjelmassa piilouduta virkamieskielen taakse.”Esimerkiksi kiertotalousohjelman vision tulisi olla inspiroiva – sellainen, josta vastaanottaja voi oikeasti innostua ja motivoitua ja löytää jotain itselleen merkityksellistä”, Ollitervo kertoi.Ollitervon mukaan kiertotalous mielletään julkisessa keskustelussa ja sitä kautta ihmisten silmissä liikaa materiaalien (jätteiden), kierrätyksenä.”Olisi tärkeää, ihmiset ymmärtäisivät kiertotalouden tarkoittavan ennen kaikkea tuotteiden arvon säilyttämistä ja niiden elinkaaren eli käyttöiän pidentämistä: huoltamista, korjaamista ja uudelleenkäyttöä – ja vasta viimeisenä materiaalien kierrätystä.””On tietysti todella tärkeää, että kiertotaloutta edistetään ja ohjataan kaikin keinoin myös valtion suunnalta, mutta viime kädessä tullaan siihen, miten vaikutetaan kansalaisten ajatteluun, arvoihin ja käyttäytymiseen. Ei riitä, että luodaan puitteet ja helpotetaan kiertotalouteen liittyvien liiketoimintamallien syntymistä – meidän pitäisi saada ihmiset myös käyttämään niitä. Tämä ”muutosprosessi” ja sen tukeminen pitäisi tuoda jotenkin selkeästi esille kiertotalousohjelmaan”, Ollitervo toivoi.Ollitervo piti raatiin osallistumista innostavana ja antoisana.”Se, että tapaamiset olivat etäyhteydellä, mahdollisti ihmisten osallistumisen eri puolilta Suomea ja lisäsi tasa-arvokokemusta. Oli etuoikeus saada olla mukana.”Kiertotalous ei saa olla eliitin puuhasteluaRaadin mukaan tulevan kiertotalousohjelman pitää olla reilu ja tasa-arvoinen.”Syyllistäminen ja ehdottomuus hidastavat muutosta … Yksittäisillä pienillä teoilla saa suuren vaikutuksen aikaiseksi. Jos kaiken tekee yhden prosentin paremmin, kokonaisvaikutus voi olla todella suuri”, raati mietti*.Raadin keskusteluissa nousi esille se, että ihminen tekee omassa arjessaan mieluiten helppoja tekoja. Kaupanteko itsensä kanssa on ymmärrettävää: voin lentää, jos kompensoin sitä luopumalla jostain muusta. Tuotteille ja palveluille tarvitaankin ymmärrettäviä ja luotettavia mittareita sekä konkreettista viestintää, jotta tuotteiden hiilijalanjälkeä voi vertailla ja arvioida omien valintojen merkitystä.Raati totesi, että materiaalin kulutuksen pitää vähentyä, mutta ei välttämättä aineettomien hyödykkeiden ja palvelujen kulutuksen. Käyttäytymis- ja kulutustottumuksia ei tarvitse muuttaa kerralla. Raatilaiset uskoivat, että ihmisen halu olla mukana ”ylväässä tulevaisuudessa” pitää nostaa käyttövoimaksi. Elämäntapamuutoksen tehneet ihmiset ovat tyytyväisempiä kuin muut.”Ikäihmisten korjaustaidoissa on käyttämätöntä potentiaalia”Raadin mukaan tuoteselosteen pitäisi olla samalla korjaus- ja kierrätysseloste. Korjauspalveluiden käytön yleistyminen vaatii kuitenkin sekä hintojen että arvojen muutosta. Jos uuden tuotteen ostaminen on korjaamista edullisempaa, taloudellinen valinta menee arvovalinnan edelle. Ylipäänsä kiertotalouden tuotteiden ja palvelujen pitäisi olla hinnaltaan kilpailukykyisiä.”Korjaamisessa meillä on hyödyntämätön kansallinen potentiaali: hyväkuntoiset ikäihmiset ovat eläneet edellisellä “kiertotalouskaudella” ja osaavat korjata esimerkiksi vaatteita taitavasti. Heidät kannattaisi saada mukaan, pientä korvausta vastaan. Voisiko korjauskulttuuria kiihdyttää digitaaliseen alustaan kytketyllä palvelumallilla”, raati pohti.Raadilla onkin lukuisia ideoita, miten verotus ja lainsäädäntö voisivat tukea kiertotalouden ratkaisuja. Esimerkiksi lainaamisesta ja jakamisesta voisi saada verohelpotusta tulonhankkimis- tai kotitalousvähennyksen tapaan. Korjauspalveluille ja elinkaarta pidentäville kiertotalouspalveluille pitäisi olla alennettu arvonlisäverokanta. Panttijärjestelmää voisi laajentaa juomapakkauksista vaikkapa ICT-laitteisiin.Ylipäänsä kiertotalous vaatii rakenteellista muutosta, ja julkisella sektorilla on tässä iso rooli.”Pitäisi tuottaa nopeasti ratkaisuja ja ohjata kansalaisten arkea. Koronakriisi opetti, että se on mahdollista”, raati pohti.Yhteisöllisyyden nykyistä suurempi arvostus edistäisi myös jakamistalouttaIhmiset kaipaavat myös helppoja, lähellä toimivia ja edullisia vaihtamisen, lainaamisen ja yhteiskäytön ratkaisuja. Monille jakamispalvelujen kuukausimaksut voivat olla este, ja lainaamisen ja vuokraamisen iso este on aikataulun ja paikan sopiminen tuotteen noutamiselle ja palauttamiselle. Raadin mukaan jakamiseen kannattaisi luoda tori.fi:n kaltainen verkkoalusta, jossa logistiikka kuuluisi palveluun. Voisi olla myös sovellus, josta voisi katsoa, mitä naapurustossa on lainattavissa. Lainattaville tavaroille kannattaisi luoda vakuus- tai panttimaksu tai vakuutus, mikä lisäisi luottamusta lainata muillekin kuin ystäville. Raadin mukaan jakamistalous ei ole kuitenkaan vain teknistä jakamista, vaan siihen liittyy myös yhteisöllisyyttä.”Tarvitsemme kiertotalousnatiiveja”Lapsista pitää kasvattaa alusta asti kiertotalouden osaajia. Muutos alkaa päiväkodeista, aikuisten esimerkistä ja kasvattajien osaamisesta. Nykyisiä ja tulevia opettajia pitää kouluttaa ja motivoida.Erityisesti on panostettava 20–30-vuotiaisiin, joilla on mahdollisuus rakentaa kiertotaloudesta ilmiö.Jos lineaaritalous halutaan haastaa, tarvitaan kaupallista ja taloudellista koulutusta, jossa kiertotalous ei ole sivuhuomio vaan uuden talouden perusta.Raatilaiset pohtivat myös, miten hyvinvointivaltio rahoitetaan kiertotalousyhteiskunnassa. Keskusteluissa nousi esille, että tuotannollisen työn automatisoituessa työksi voitaisiin mieltää kaikki, joka ratkaisee planetaarisia ongelmia.Ympäristöministeriö: Kiertotalouden strateginen edistämisohjelma*Osa sitaateista on otettu kansalaisraadin tapaamisten muistioista.

Lähde: Valtioneuvosto.fi

NordenBladet — Suomen ministerit Pekka Haavisto ja Ville Skinnari matkustavat johtamaan kansainvälistä Afganistan-apukonferenssia 23.-24.11. Geneveen. Suomi järjestää apukonferenssin yhdessä Afganistanin hallituksen ja YK:n kanssa. Ministeritason kansainvälinen tapahtuma järjestetään koronavirusrajoitusten vuoksi Genevestä virtuaalisena.Afganistanin hallitus ja kansainvälinen yhteisö sopivat konferenssissa yhteisistä sitoumuksista Afganistanin vakauttamiseksi vuosille 2021-2024. Konferenssi ajoittuu Afganistanin tulevaisuuden kannalta merkittävään hetkeen, sillä historialliset rauhanneuvottelut hallituksen ja Taliban-liikkeen välillä käynnistyivät syyskuussa Dohassa. Suomen ministereiden lisäksi Genevessä ovat paikalla Afganistanin ulkoministeri Haneef Atmar sekä valtiovarainministeri Abdul Hadi Arghandiwal. YK:n puolesta puhetta johtaa YK:n pääsihteerin Afganistanin erityisedustaja Deborah Lyons.Kaksipäiväiseen ohjelmaan sisältyy myös kahdenvälisiä tapaamisia ministereille Sveitsin hallituksen sekä Genevessä edustautuvien kansainvälisten järjestöjen kanssa.Konferenssia voi seurata suorana YK:n verkkosivuilta http://webtv.un.org/

Lähde: Valtioneuvosto.fi

NordenBladet — Pääministeri Sanna Marin vierailee tänään maanantaina 23.11. Pirkanmaalla Pirkkalassa ja Ikaalisissa.Pääministeri vierailee Pirkkalassa Pirkkalan yhteislukiossa ja Ikaalisissa IDEA-kampuksella. Vierailulla tavataan lisäksi kaupunkien edustajia. Vierailu järjestetään terveysturvallisesti. 
 

Lähde: Valtioneuvosto.fi

NordenBladet — Tuoreessa raportissa arvioidaan susikannan hoitosuunnitelman vuosien 2018–2019 päivitysprosessia erityisesti osallistujien yhteistoiminnan näkökulmasta. Raportissa esitetään myös suosituksia vastaaviin hoitosuunnitelmahankkeisiin. Suomen susikannan hoitosuunnitelmaa päivitettiin maa- ja metsätalousministeriön hankkeessa ja se vahvistettiin marraskuussa 2019.Maa- ja metsätalousministeriön julkaisemassa Susikannan hoitosuunnitelman päivitysprosessin arviointi -raportissa esitellään hoitosuunnitelman päivitykseen osallistuneiden tahojen kokemuksia osallistumisen tasapuolisuudesta, työskentelytavoista sekä havaintoja yhteistoiminnan vaikuttavuudesta. Raportin ovat laatineet hoitosuunnitelman päivityksen tukena olleen CORE-tutkimushankkeen asiantuntijat Outi Ratamäki ja Taru Peltola. Raportissa pohditaan myös, miten hoitosuunnitelman laatimisprosessilla voisi vastata susia koskeviin ristiriitoihin. Lisäksi esitellään toimenpidesuosituksia vastaaviin hankkeisiin. Raporttia varten haastateltiin hoitosuunnitelman päivityksen työryhmiin osallistuneita, käytiin läpi hoitosuunnitelmaluonnokseen tulleita lausuntoja ja saatua palautetta päivityksen aikana järjestetyistä alueellisista tilaisuuksista.Jatkuvuus on tärkeää Hoitosuunnitelman päivittämiseen osallistuneet tahot näkivät prosessissa käytettyjen työtapojen tukeneen ymmärryksen lisääntymistä eri osapuolien välillä. Hoitosuunnitelmatekstin olisi kuitenkin toivottu heijastelevan enemmän yhteisesti opittua.–Arviointiraporttia tehdessä esille nousi, että lopputuloksista tai asioista viestimisen rinnalle voisi tuoda viestintää esimerkiksi siitä, mitä on opittu tai miten ratkaisuihin on tultu. Näin prosessia voitaisiin avata laajemmalle joukolle, kertoo raportin kirjoittaja Taru Peltola.Raportin mukaan poliisin ja riistahallinnon roolien nähtiin selkiytyneen päivitystyön myötä. Myös päivitysprosessin rakentumista aiempien hoitosuunnitelmien varaan pidettiin hyvänä. Merkittävää hoitosuunnitelman toimeenpanon ja osallistujien sitoutumisen näkökulmasta onkin työn jatkuvuus, raportissa todetaan.–Susikannan hoitosuunnitelman toimenpiteitä kehitetään ja toteutetaan paraikaa. Valmisteluvaiheen hyvän yhteistyön ja vuoropuhelun jatkaminen niin valtakunnallisesti kuin alueellisesti on erittäin tärkeää, sanoo erätalousneuvos ja susikannan hoitosuunnitelman seurantaryhmän puheenjohtaja Vesa Ruusila maa- ja metsätalousministeriöstä.Yhdessä tekemistäRaportin kirjoittajat toteavat, että yhteistoiminnallisuus ei ole vielä Suomessa vakiintunut toimintatapa. Sen merkitys korostuu tilanteissa, joissa sovitetaan yhteen erilaisia näkökulmia ja intressejä.–Yhteistoiminnallisuus on CORE-tutkimushankkeen keskiössä ja sillä haluttiin tuoda uutta näkökulmaa hoitosuunnitelmahankkeeseen. Luonnonvarakonfliktien haasteet vaativat enemmän kuin osallistamista; yhteistoiminnallisuudessa yhdessä tekeminen ja ratkaisujen luominen ovat se pointti, kertoo raportin kirjoittaja Outi Ratamäki.–Yhteistoiminnallisuutta voidaan rakentaa tai siihen pyrkiä käyttämällä esimerkiksi erilaisia fasilitointi- eli keskustelutyökaluja tai konfliktin ratkaisusta tuttuja menetelmiä, Taru Peltola kuvailee.Suomen susikannan hoitosuunnitelma on susikannan ja suteen liittyvien konfliktien hallinnan työkalu. Hoitosuunnitelmaa päivitettiin vuosien 2018–2019 aikana. Maa- ja metsätalousministeriö asetti susikannan hoitosuunnitelman päivitystä varten laajapohjaisen valmistelu- ja ohjausryhmän elokuussa 2018. Susikannan hoitosuunnitelma vahvistettiin marraskuussa 2019.Suomen susikannan hoitosuunnitelman päivitysprosessin -arviointiraportin ovat laatineet Taru Peltola ja Outi Ratamäki Suomen Akatemian yhteydessä toimivan strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) rahoittamasta CORE-hankkeesta. CORE-hankkeen asiantuntijat olivat hoitosuunnitelman valmistelun tukena.Susikannan hoitosuunnitelman päivitysprosessin arviointi

Lähde: Valtioneuvosto.fi

NordenBladet — Sosiaali- ja terveysministeriö on myöntänyt Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirille luvan poiketa asetuksen edellyttämästä noin 1000 synnytyksen määrästä. Poikkeuslupa on voimassa määräaikaisena 30.6.2023 saakka. Vuonna 2019 Länsi-Pohjan keskussairaalassa hoidettiin 422 synnytystä, ja tänä vuonna synnytysten määrä on ollut lähes samalla tasolla. Keskussairaalan resurssit ovat varsin niukat, mutta Lapin aluehallintovirasto on todennut, että synnytysten edellytykset potilasturvallisuuden osalta täyttyvät.Poikkeuslupa myönnetään alueellisen suunnittelun siirtymäajaksiHallitusohjelman mukainen sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämistä koskevasta lakiesityksen valmistelu etenee. Tavoitteena on, että aluevaltuustojen toimikausi alkaisi keväällä 2022 ja tehtävät siirtyisivät hyvinvointialueille 1.1.2023. ”Poikkeuslupa myönnetään määräaikaisena kesäkuun 2023 loppuun saakka, jotta tulevalla hyvinvointialueella olisi aikaa käydä keskustelut ja suunnitella toimintaa myös synnytysten näkökulmasta. Vaikka edellisen, vuonna 2018 myönnetyn poikkeusluvan kaikki ehdot eivät synnytysten jatkamista puoltaneet, niin katson, että tässä tilanteessa näissä ehdoissa pitäytyminen olisi ollut kohtuutonta. On otettava huomioon, että sairaanhoitopiirien yhdistyessä hyvinvointialueeksi, voi suunnitelma synnytysten järjestämisestä vielä syntyä”, toteaa perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru. 

Lähde: Valtioneuvosto.fi

NordenBladet — Ympäristöministeriö pyytää lausuntoja asetusluonnoksesta, jossa määritellään, milloin betonimurske lakkaa olemasta jätettä. Jätteeksi luokittelun päätyttyä betonimursketta voidaan myydä eteenpäin esimerkiksi rakennusmateriaalina tai maanparannusaineena, minkä uskotaan parantavan sen markkinoita ja hyödynnettävyyttä. Lausuntoja voi antaa on 8.1.2021 asti.Betonimursketta syntyy sekä purkutoiminnassa että ylijäämänä elementti- ja muussa betonituoteteollisuudessa. Se on suurin yksittäinen rakennusjätejae, ja sitä syntyy Suomessa karkeasti ottaen kaksi miljoonaa tonnia vuodessa. Nykymenetelmillä betonin valmistaminen on myös merkittävä kasvihuonekaasupäästöjen lähde. Betonimurskeen hyödyntäminen raaka-aineena edistää merkittävästi kiertotaloutta.Rakennusala on odottanut hartaasti ”Betonimurske-EOW-asetusta” (EOW = End of waste = ei enää jätettä). Säädöksen toivotaan avaavan merkittäviä uusia liiketoimintamahdollisuuksia rakennusalalle. Kyseessä on ensimmäinen kansallinen EOW-asetus. Tavoitteena on keventää sääntelyä ja sujuvoittaa toimintaa.Lausuntopalvelu: Ehdotus valtioneuvoston asetukseksi arviointiperusteista sen määrittämiseksi milloin betonimurske lakkaa olemasta jätettä

Lähde: Valtioneuvosto.fi

NordenBladet — Suomen biotalousstrategiaa päivitetään parhaillaan. Nyt kerätään alueiden näkemyksiä maakuntien verkkofoorumeissa. Viimeisimmät järjestettiin 6.11. Pohjois-Karjalassa, 10.11. Lapissa ja 17.11. Keski-Suomessa. Keskustelu oli vilkasta kaikissa kolmessa, ja alueiden esitykset tarjosivat kattavasti tietoa.Jokaisella alueella on oma ainutlaatuinen luontonsa ja biotaloutensa. Pohjois-Karjala on yksi vesistöisimmistä ja Keski-Suomi toiseksi metsäisin Suomen maakunnista. Lapin luonto on oma lukunsa, joka houkuttaa ihailijoita myös rajojen ulkopuolelta. Metsät ovat aarre, jota pitää käyttää kestävästiJokaisessa maakunnassa suhtauduttiin selvästi kunnioittavasti luontoon. Sen nähtiin tarjoavan suuria mahdollisuuksia, mutta tuovan mukanaan myös vastuuta. Metsistä saadaan työtä, raaka-aineita, virkistystä ja luonnontuotteitta. Lisäksi ne torjuvat ilmastonmuutosta. Kaikkea tätä sillä ehdolla, että niitä hoidetaan hyvin ja käytetään kestävästi. Luontoreitit, retkeily ja matkailu nostettiin tärkeiksi biotalouden alueiksi.Metsät ovat jokaisen kolmen maakunnan moottori. Niiden ajateltiin kätkevän vielä paljon sellaisiakin mahdollisuuksia, joita ei vielä hyödynnetä. Suomessa pitäisi pystyä jalostamaan puutuotteita nykyistä pidemmälle. Digitalisaatio tuo jatkuvasti lisää tietoa sekä metsätalouden että metsien hoidon tarpeisiin. Myös puurakentaminen mainittiin hyvänä keinona korvata fossiilisia raaka-aineita ja sitoa hiiltä. – Toivomme että metsää tarkasteltaisiin paitsi museona ja hiilivarastona myös kiertotalouden ratkaisuna. Metsistä on madollista saada ratkaisuja niin kilpailukykyyn, ympäristövaikutuksiin kuin ilmastonmuutokseenkin, totesi Timo Tahvanainen Business Joensuusta.Kiertotalous ja biotalous kulkevat käsi kädessä– Tulevaisuudessa ei enää ratkaise yksin se, onko joku tuote biopohjainen tai biohajoava. Vielä olennaisempaa on, onko tuote kierrätettävä. Materiaalit on saatava nykyistä tehokkaammin uusiokäyttöön, totesi VTT:n Jani Lehto. Kiertotalous ja biotalous ovatkin läheistä sukua toisilleen. Materiaalitehokkuus oli monen puheenvuoron ytimessä. Tuotetaan enemmän vähemmästä, kuten yksi osallistuja sanoi.Yhteistyöllä voittoonMyös yhteistyötä toivottiin nykyistä enemmän yritysten, oppilaitosten ja tutkimuslaitosten välille sekä kansainvälisesti yli rajojen. Näin saataisiin tuotteiden ja palveluiden arvo kasvamaan. Parhaiden ratkaisujen uskottiin löytyvän nimenomaan rajapinnoilta. Jokaiselta alueelta löytyi jo nykyisellään yhteistyön keskittymiä. Joensuu on eräänlainen metsäbiotalouden demoalue ja laboratorio, kun taas Meri-Lapissa on tiivis metsäteollinen ekosysteemi.  Keski-Suomessa tehdään puolestaan uraa uurtavaa tutkimusyhteistyötä. Selluloosalle on löydetty valtavasti uusia käyttötarkoituksia. Sitä on käytetty muun muassa valokuidun raaka-aineena sekä vesien puhdistamisessa hormoneista ja mikromuoveista. – Suurimmat muutokset ovat vielä edessä. Selluloosan mahdollisuuksista on keksitty vasta murto-osa. Biojalostamisessa muhii valtava potentiaali lähivuosikymmeninä, totesi Jani Lehto.Biokaasusta puhuttiin sekä Lapissa että Keski-Suomessa.– Lappiin olisi mahdollista rakentaa biokaasun tuotantoverkosto, jossa jokainen Pohjois-Suomen maatila olisi potentiaalinen tuotantoyksikkö. Tuottaisimme energiaa, joka päätyisi muuten päästöinä ilmaan, kertoi Juha Hotti Proagriasta.Kaikista foorumeista saatiin arvokasta tietoa biotalousstrategian päivittämistä varten. Maa- ja metsätalousministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön kiertue jatkuu seuraavaksi Varsinais-Suomen foorumilla 1.12. 
 Lue lisää:biotalous.fi bio- ja kiertotalous MMM:n sivuillaTEM:n Kasvuportfolio – Puhdas ja terveellinen elinympäristö (pdf) 

Lähde: Valtioneuvosto.fi