OHMYGOSSIP – Ihana uusi liikuntamuoto Fustra on suositumpi kuin koskaan ja nyt minulla on mahdollisuus opiskella Fustra ohjaajaksi ja koulutus alkaakin jo huomenna. Olen niin innoissani tästä. On ihana päästä kouluttamaan itseänsä lisää ja päästä siten jakamaan niitä hyvänolon avaimia muillekkin. Allekirjoitin perjantaina työsopparin Hiekkaharjun Forever kuntokeskukseen ja tosiaan huomenna alkaa kahden viikon erittäin intensiivinen Fustra ohjaajakoulutus.
Mutta mitä on Fustra? Fustra on liikuntamuoto mikä auttaa avaamaan lihaskireyksiä, nivelten liikkuvuus paranee sekä kehon virheasennot korjaantuvat mitä yleensä ihmiselle aiheuttaa usein istumatyö, raskaus ja erilaiset kiputilat. Tämä heikentää tietenkin kehon toimintakykyä ja näin ollen energiatasot saattavat tipahtaa nollaan ja olo on uupunut ja sitä Fustran avulla pyritään korjaamaan.
Fustrassa yllättävän pienillä ja helpon näköisillä liikkeillä pääsee haastamaan oman kehon ja saa aikaan super tehokkaan treenin. Fustra harjoitukset tukee keskivartalon lihaksia, aineenvaihdunta paranee, saat kunnon energiaboostin päivääsi ja kehonhallinta ja lihastasapaino paranee. Fustra sopii ihan kaikille eli kaikki vaan rohkeasti kokeilemaan. Monelle peikkona treenin aloittamiseen on pelko siitä, että harjoitukset tuottavat kipua, Varsinkin jos edellisestä treenikerrasta on ehtinyt kulua jo se muutama vuosi niin Fustratreeni ei tee kipeää. Jokaiselle luodaan henkilökohtainen ohjelma ja pureudutaan niihin omiin ongelmakohtiin joihin varmasti tullaan saamaan apu.
Minut löytää tosiaan huhtikuun puolesta välistä Hiekkaharjun Foreveristä joten kaikki vaan rohkeasti mukaan liikkumaan mun kanssa. Yksin on välillä vaikea saavuttaa omat tavoitteet ja siksi on hienoa, että uusia liikuntamuotoja keksitään ja näin ollen saadaan jokaiselle sopiva paketti varmasti laadittua ja minä Olen siellä ohjaajana pitämässä huolen siitä että syöt, liikut ja lepäät oikeassa suhteessa. Toivottavasti nähdään pian 😉
Ainiin mun uus ehdoton Absolut favorit on kookosvesi, kokeilkaa ihmeessä. Ihan parasta ja otankin sen pysyväksi osaksi ruokavaliotani. Ihan superjuttu, auttaa mm painonhallinnassa ja ihan yleisesti terveydessä ja nesteytyksessä. Se on myös hyvä B-vitamiinin ja kaliumin lähde. Loistava palautusjuoma urheilusuorituksen jälkeen, koska se sisältää entsyymejä ja aminohappoja mitä elimistö käyttää energiantuotannossa. Lisäksi kirsikkana kakussa kookosvesi sisältää antioksidantteja jotka pitävät sinut nuorekkaana 😉
OHMYGOSSIP – Smoothiet kuuluvat meidän perheen jokapäiväiseen ruokavalioon. Kaupat on pullollaan erilaisia smoothie vaihtoehtoja, mutta kaikista parhaimmat ja terveellisimmät saat kun valmistat ne itse. Se on helppoa ja nopeaa sekä lisäksi makuvaihtoehtoja löytyy niin paljon kuin mielikuvitustakin. Parhaiten smoothiet toimii aamupalana ja välipalana ja voit valmistaa niitä joko makeina tai suolaisina.
Smoothiet on joka laihduttajan unelma, ne täyttävät hyvin ja ovat lisäksi Super terveellisiä. Sopivia raaka-aineita valitsemalla pystyt vaikuttamaan miten smoothie toimii. Tiettyjä raaka-aineita lisäämällä pystyt nopeuttamaan aineenvaihduntaa tai vähentämään esimerkiksi turvotusta ja saamaan lisäpuhtia päivääsi. Aineenvaihduntaa lisäämään valitsisin parsakaalin tai vihreän teen yhdeksi raaka-aineeksi. Turvotusta vähentämään sopii hyvin esimerkiksi lehtikaali ja ananas. Lisää puhtia saa lisäämällä smoothien joukkoon esimerkiksi Chia-siemeniä tai Maca-jauhetta. Urheilijoille palauttavana raaka-aineena toimii todella loistavasti maitokaakoa.
Smoothien perusraaka-aineina toimivat hyvin marjat, hedelmät, avocado, rahka tai maustamaton jogurtti, soijamaito, mantelimaito ja erilaiset mehut. Lisää vielä erilaisia siemeniä, leseitä ja superfoodeja joukkoon niin saat smoothiestasi varsinaisen terveyspommin.
Meidän perheen aamupala smoothiena toimi tänään raikas puolukka smoothie.
OHMYGOSSIP – Apua miten kauan on viimeisimmästä blogista, koulu vienyt kaikki mehut ja etenkin lopputentit jotka on nyt onneksi ohi ja Personal trainerin paperit on saatu käteen. Olo on onnellinen mutta jotenkin myös tyhjä. Uskoisin etten ole ainut koulunsa lopettanut joka miettii että mitäs nyt sitten pitäisi tehdä?
Mulla ajatukset lähinnä pyörii siinä, että laitanko oman yrityksen vai menenkö vieraalle töihin. Oman yrityksen laitossa piilee aina ne pienet riskit ja olo on kuitenkin hiukan epävarma vaikka koulussa tuntui kaikki asiat sujuvan ja olo oli itsevarma. Tuntui niin varmalta, että juuri tää on se mun juttu ja mä oikeasti osaan tämän niin silti työelämään siirtyminen luo paineita. Vasta valmistuneena jännittää, että osaakohan sitä käytännössä kuitenkaan kaikkea. Mun alalla varsinkin kun on vastuussa siitä, että osaa antaa ne oikeat avaimet siihen hyvään oloon ja paremman yleiskunnon saavuttamiseen. Jokainen asiakas on kuitenkin yksilö ja sama kaava ei toimi kaikilla. No, uskoisin että riippumatta alasta näitä ajatuksia tulee kaikkien vastavalmistuneiden päähän ja itsetunto saattaa horjua.
Vaikka jännittääkin niin olen yrittänyt psyykata itseäni siihen, että minä osaan ja jos en osaa niin osaan selvittää asiat viisaammilta ja kokeneemmilta valmentajilta. En ole yksin ja tukiverkosto on takana. Kyllä se itsevarmuus siitä ajanmittaan kasvaa ja kokemusta ei saa muuta kuin tekemällä ja uskaltamalla myös tehdä niitä virheitä. Kukaan ei ole täydellinen ja hyvinvointi alalla on koko ajan jotain uutta opittavaa eli rohkeasti vaan eteenpäin. Ensiviikolle olen sopinut työhaastatteluja ja toivotaan, että sopiva paikka löytyisi. Jos ei niin sitten rohkeasti vaan yritystä pystyyn.
Se siitä koulusta, tähän asti olen tehnyt media-alan töitä eikä tarkoitus ole niitäkään kuopata kokonaan, jotain kivoja tv-projekteja on tulossa tänäkin vuonna ja erilaisia juontokeikkoja. Huhtikuussa olen juontamassa Himoksen erotiikkamessut joista tulee ihan varmasti todella huikeat. Tällä hetkellä FOX kanavalla pyörii Alanyan Sankarit missä pääsette seuraamaan minun ja Maisan lomaa, tosin vähän myöhemmissä jaksoissa. Luvassa on mm Jeeppisafari suoraan kauhuelokuvasta ja muuta ihan hullua.
Nauttikaa viikonlopusta ja tästä ihanasta kevätauringosta 🙂
OHMYGOSSIP – Oi että, tänään on ollut niin rentouttava päivä. Heräsin aikasin, keittelin kahvit ja lähdin koirien kanssa tekemään pitkän aamukävelyn. Asun noin 100m päässä Lohjan järvestä ja tapana on aina aamuisin käydä koirien kanssa järvellä kävelyllä. Näin talvisin pääsee jäitä pitkin eikä mikään voita ihanaa rauhallista aamua, aurinko nousee ja ainoa ääni mikä kuuluu on kenkien alla narskuva lumi. Mä oon sellainen ihminen, että nautin hyvinkin pienistä asioista ja nää aamulenkit on ne mitkä saa mun päivän käyntiin ja ihan mahottoman latauksen päivän askareisiin. Luonto ylipäätään on tärkeä, mun on pakko päästä joka päivä metsään tai järvelle kävelylle tai muuten ei pää kestäis tätä hullunmyllyä mitä elämäksi kutsutaan. Se on henkisen hyvinvoinnin kannalta mulle välttämätön asia.
Tänään on siis ollut niin sanottu lepopäivä. Aktiivisena liikkujana nää päivät on aina vähän vaikeita koska rakastan yli kaiken hikijumppaa verenmaku suussa, mutta kehonhuolto päivät ja ylipäätänsä lepopäivät on erittäin tärkeitä ettei keho pääse ylirasittumaan. Suuntasin tänään hierojalle, mulla on se onni että oma äiti on hieroja. Mun on pakko päästä hierontaan tasasin väliajoin että kroppa pysyy menossa mukana, sen verran paljon sitä on tälläkin viikolla taas rääkätty. Mutta vaikka ei olisikaan aktiiviliikkuja on silti tärkeää pitää se kroppa kunnossa ja lihasjumit poissa. Helpottaa kummasti arjen askareita ja lisäksi tietenkin tuntuu ihan Super hyvältä ja saa sitä omaa aikaa. Arki on monella niin hektistä ja stressaavaa, että pieni hiljentyminen ja rentoutuminen tekee kaikille välillä hyvää. Monesti myös sitä henkistä hyvinvointia tulee hoidettua hierojalla kun saa purkaa myös niitä mielenjumituksia jos sellaisia on.
Koulu lähenee loppuaan ja vähän stressiä pukkaa loppukokeista, viikon päästä olis näyttökokeet ja teoriakokeet ja voin sanoa että toi ihmisen anatomia on just sieltä, sanonko mistä. Ei oo maailman helpointa ja tuntuu että oon vanhentunu ainakin 10v tän lukuloman aikana. No ei auta, kun yrittää päntätä kaikki oleellinen ja suoriutua siitä viikon päästä kunnialla. Palkintona on ammatti josta oon haaveillut jo pidemmän aikaa, työskentely liikunnan ja hyvinvoinnin parissa. Pääsen jakamaan mun tietotaitoa ihmisille jotka sitä tarvitsee ja auttamaan ihmisiä paremman ja terveellisemmän elämän pariin, se on palkitsevaa.
Olen tässä miettinyt että miten lähtisin ammattiani kehittämään, vaihtoehtoina on joko mennä kuntosalille töihin tai laittaa oma yritys ja tällä hetkellä olen kallistumassa oman yrityksen puolelle. Suunnitelmissa on lähteä tekemään jossain vaiheessa kevään mittaan videoblogia sekä avata omat kotisivut heti kun koulu on suoritettu. Hirveästi on ajatuksia ja ideoita päässä enkä malta odottaa että pääsen aloittamaan, mutta miten niin se tuntuu olevan vielä aika sekavana päässä mutta eiköhän asiat selkiinny ja asiat loksahtele paikalleen niin ainakin uskon.
Mä olen vähän sellanen virran mukana menevä tyyppi. Uskon siihen että asiat järjestyy ja en turhia stressaile, mutta jotkut asiat ei kuitenkaan järjesty itsestään. Ei voi jäädä odottelemaan että ne unelmat toteutuu vaan unelmien eteen pitää ponnistella ja ottaa myös niitä riskejä. Mun mielestä jokaisen ihmisen pitäisi saada tehdä sitä mistä nauttii, jokaisella pitäisi olla oikeus siihen. Mutta useimmiten ennen kuin sen saavuttaa joutuu astumaan sontaan muutaman kerran ja tekemään tuhat virhettä. Tai ehkä mä en kutsuis niitä virheiksi vaan, että opin tuhat kertaa miten asioita ei kannata tehdä 😉
Oikein rentouttavaa viikonloppua kaikille
Pia
Lue myös: Pia Sarkkinen: Pescovegetaarinen ruokavalioni, askel terveyteen
OHMYGOSSIP – Minulta on usein kysytty ruokavaliostani ja siitä mitä syön ja miten terveellisesti elän. Terveelliset elämäntavat on kulkenut mun mukana ihan lapsuudesta asti. Olen harrastanut liikuntaa pienestä pitäen eri muodoissa ja säännölliset ruokailutottumukset on opittu jo lapsuudenkodissa. Pikkuhiljaa olen karistanut ruokavaliostani lihansyönnin kokonaan, koska joka kerta lihansyönnin jälkeen koin oloni raskaaksi ja epämukavaksi. Mä rakastan mereneläviä joten pescovegetaariseen ruokavalioon siirtyminen oli luonnollinen ratkaisu. Hetken aikaa ruokavalioni sisälsi myös kanaa, mutta joka kerta kanaa pilkkoessani ne verisuonet pihvien joukossa rupesi ällöttämään niin paljon että kanankin syönti jäi pois.
Pia Sarkkinen: Kohti uutta vuotta 2017, alennusmyyntejä ja konsertti fiiliksiä
OHMYGOSSIP – Huh huh, Joulu saatu taputeltua ja kaikki se hässäkkä ja pienikin stressin (ja suklaan) murunen saatu hävitettyä kropasta. Joulun jälkeinen aika on mennyt paljolti urheillessa, ollaan käyty pitkillä juoksulenkeillä ja latailtu akkuja tulevaa vuotta varten. Vaikka viime vuoteen mahtui niin surua ja murhetta niin paljon myös niitä onnenpipanoita mistä saa olla kiitollinen. Terveys on pysynyt kunnossa ja ilman suurimpia vastoinkäymisiä ollaan koko vuosi taas porskutettu eteenpäin, tosin olen sitä mieltä että kaikki vastoinkäymiset mitä eteen tulee ne pitää yrittää selättää kaikin tavoin eikä jäädä tuleen makaamaan.
Pia Sarkkinen: Lasten ja nuorten liikkuminen
OHMYGOSSIP – Ajattelin tänään pureutua aiheeseen; lasten ja nuorten liikkuminen. Aihe on minulle tärkeä ja olen ollut pidemmän aikaa jo huolissaan lasten liikunnan vähyydestä. Lapset käyttävät liikaa aikaa telkkarin ääressä istumiseen ja puhelimen sekä pelikoneiden näpräämiseen. Onhan se nykypäivää, että kaikki toimii koneiden varassa ja jo hyvin nuorena pitää osata internetin ihmeellinen maailma ja tietokoneen käyttö.
Pia Sarkkinen: Heippa kaikille, olen uusi julkkisbloggaaja täällä ja aattelinkin vähän ensin kertoilla itsestäni!
OHMYGOSSIP – Heippa kaikille, olen uusi julkkisbloggaaja täällä ja aattelinkin vähän ensin kertoilla itsestäni. Olen Pia ja tullut tutuksi televisiojuontajana, Big Brother talosta sekä tanssijana. Oon juontanut peli/hyväntekeväisyys ohjelmia eri tv-kanaville ja Big Brother talosta sain kunnian olla häädettävänä ensimmäisenä lienen siis ärsyttänyt joitain katsojia. Ensi vuonna esiinnyn ystäväni Maisan kanssa reality sarjassa Alanyan sankarit ja sitä ootellessa kalastelen koko ajan myös uusia tv-projekteja.
OHMYGOSSIP – Minulta on usein kysytty ruokavaliostani ja siitä mitä syön ja miten terveellisesti elän. Terveelliset elämäntavat on kulkenut mun mukana ihan lapsuudesta asti. Olen harrastanut liikuntaa pienestä pitäen eri muodoissa ja säännölliset ruokailutottumukset on opittu jo lapsuudenkodissa. Pikkuhiljaa olen karistanut ruokavaliostani lihansyönnin kokonaan, koska joka kerta lihansyönnin jälkeen koin oloni raskaaksi ja epämukavaksi. Mä rakastan mereneläviä joten pescovegetaariseen ruokavalioon siirtyminen oli luonnollinen ratkaisu. Hetken aikaa ruokavalioni sisälsi myös kanaa, mutta joka kerta kanaa pilkkoessani ne verisuonet pihvien joukossa rupesi ällöttämään niin paljon että kanankin syönti jäi pois.
Pescovegetarismi on ruokavalio johon sisältyy kasvisten syönnin lisäksi myös merenelävät eikä se ravitsemuksellisesti eroa paljoakaan sekasyönnistä. En usko siihen, että ihmisen pitäisi myöskään purkeista nauttia kaiken maailman vitamiinit pillereinä kun tarvittavat vitamiinit saa taatusti ruoasta. Tosin jos lääkäri on todennut vaikka raudanpuutetta mitä kasvis/kalasyöjillä saattaa esiintyä niin silloin ymmärrän extra raudan syönnin. Ainoat vitamiinit mitä minä otan on D vitamiini ja B12 ja kuuriluontoisesti C-vitamiinia. Pescovege saa ravinnosta hyvin paljon tyydyttymättömiä rasvahappoja jos kalan syönti on runsasta siksi en esimerkiksi syö Omegaa.
Sen jälkeen kun lopetin lihansyönnin olen huomannut suuren eron terveydessäni, flunssassa en ole ollut juuri lainkaan verrattuna siihen aikaan kun olin vielä lihansyöjä niin kaiken maailman pöpöt ja flunssat tarttui ja kierteitä oli pitkin vuotta. Energiantasot on todella korkealla, koko ajan on kevyt olo ja voimaa tehdä asioita löytyy kuin pienestä kylästä.
Olen saanut sosiaalisessa mediassa viharyöppyjä päälleni useaan otteeseen siitä kun kerron olevani pescovege- ja kun kerron myös lapseni olevan pescovege. Ihmisillä on jotenkin hassu käsitys siitä, että kasvissyöjä syö pelkkiä ituja ja salaattia, näinhän asia ei tietenkään ole. Minua on kritisoitu myös siitä että annan 12v lapseni olla kasvissyöjä, tämä on hänen oma valintansa. Moni on sitä mieltä että lapsi ei kasva normaalisti ilman lihaa mikä on todella vanhanaikainen käsitys. Miksi ihminen eläisi tai lapsi kasvaisi jotenkin paremmin lihalla? mihin tämä väite perustuu? Jos lapsen ruokavalioon kuuluu kasvisten lisäksi myös kala ja muut merenelävät ei lapsi jää mistään paitsi.
Valmistun helmikuussa Personal Traineriksi ja olen tietysti opiskellut myös ravintoasioita ja voin sanoa, että tiedän ravinnosta aika paljon. En pelkästään koulun takia vaan myös omakohtaisten kokemusten pohjalta ja vuosien varrella kertyneiden tietojen pohjalta. Imen itseeni tietoa ravinnosta päivittäin ja minua kiinnostaa miten ihminen toimii ja miten ruoka vaikuttaa meidän jokapäiväiseen toimintaan ja mielialaan, se nimittäin vaikuttaa tosi paljon. Tein kerran testin, että vedin viikon putkeen pelkkää roskaruokaa, pizzaa, kasvishampparii, ranskalaisia ja herkkuja, pullaa, karkkii, sipsii, limppareita ym. Mun energiatasot oli niin matalalla koko viikon, että olisin helposti voinut nukkua viikon putkeen. Päiväunia en nuku koskaan mutta tuon viikon aikana nukuin.
Sosiaalisessa mediassa minua kohtaan on hyökätty ja kommentoitu todella ilkeästikin kun olen jakanut reseptejä tai kuvia meidän perheen ruokatottumuksista, se on todella hämmentävää. On paljon toki myös kiitelty ja kehuttu reseptejä ja sitä että olen antanut ihmisille inspiraatiota sinne keittiöön ja motivaatiota siihen parempaan terveellisen ruokavalion aloittamiseen. Aina sen arkiruoan ei tarvitse olla sitä jauhelihakastiketta ja perunaa tai makaronilaatikkoa. (Ja kaikille teille vihaajille tiedoksi, aion jatkossakin jakaa näitä reseptejä ja kuvia joten varokaa vaan.)
Nykyään on saatavilla todella paljon eri vaihtoehtoja kasvissyöjillekin. Jauheliha on helppo korvata soijarouheella, on härkistä, tofua, nyhtökauraa ja mifua. Netti on pullollaan reseptejä joita voi fiksata omaan makuun sopivaksi. Itse lisään 99% kaikkiin ruokiin tuoretta valkosipulia ja chiliä, se voi myös olla iso syy siihen etten ikinä sairasta. Kokeilkaa, käyttäkää luovuutta ja löytäkää se oma kultainen tie sinne hyvinvointiin. Mun tie on tämä ja voin suositella sitä ihan jokaiselle, elämä kevenee, ruokalaskut pienenee ja elimistö voi loistavasti.
Jaan tähän loppuun vielä mun oman härkispulla reseptin.
1 paketti Härkistä (3-4 hengelle)
2dl ruokakermaa (kevyttä)
1dl kylmää vettä
Sekoita aineet keskenään tehosekoittimessa tahnaksi.
Kaada tahna kulhoon, lisää joukkoon;
3dl korppujauhoja
1 muna
suolaa
mausteita oman mielen mukaan
tuore chiliä
valkosipulin kynsi/kynsiä
silputtua punasipulia
Pyörittele pulliksi ja paista uunissa 220 astetta noin 20min
Nauti esimerkiksi perunan, pastan tai vaikka quinoan kera 😉
Ihanaa päivää kaikille.
Pia
Lue myös: Pia Sarkkinen: Kohti uutta vuotta 2017, alennusmyyntejä ja konsertti fiiliksiä
OHMYGOSSIP – Huh huh, Joulu saatu taputeltua ja kaikki se hässäkkä ja pienikin stressin (ja suklaan) murunen saatu hävitettyä kropasta. Joulun jälkeinen aika on mennyt paljolti urheillessa, ollaan käyty pitkillä juoksulenkeillä ja latailtu akkuja tulevaa vuotta varten. Vaikka viime vuoteen mahtui niin surua ja murhetta niin paljon myös niitä onnenpipanoita mistä saa olla kiitollinen. Terveys on pysynyt kunnossa ja ilman suurimpia vastoinkäymisiä ollaan koko vuosi taas porskutettu eteenpäin, tosin olen sitä mieltä että kaikki vastoinkäymiset mitä eteen tulee ne pitää yrittää selättää kaikin tavoin eikä jäädä tuleen makaamaan.
Pia Sarkkinen: Lasten ja nuorten liikkuminen
OHMYGOSSIP – Ajattelin tänään pureutua aiheeseen; lasten ja nuorten liikkuminen. Aihe on minulle tärkeä ja olen ollut pidemmän aikaa jo huolissaan lasten liikunnan vähyydestä. Lapset käyttävät liikaa aikaa telkkarin ääressä istumiseen ja puhelimen sekä pelikoneiden näpräämiseen. Onhan se nykypäivää, että kaikki toimii koneiden varassa ja jo hyvin nuorena pitää osata internetin ihmeellinen maailma ja tietokoneen käyttö.
Pia Sarkkinen: Heippa kaikille, olen uusi julkkisbloggaaja täällä ja aattelinkin vähän ensin kertoilla itsestäni!
OHMYGOSSIP – Heippa kaikille, olen uusi julkkisbloggaaja täällä ja aattelinkin vähän ensin kertoilla itsestäni. Olen Pia ja tullut tutuksi televisiojuontajana, Big Brother talosta sekä tanssijana. Oon juontanut peli/hyväntekeväisyys ohjelmia eri tv-kanaville ja Big Brother talosta sain kunnian olla häädettävänä ensimmäisenä lienen siis ärsyttänyt joitain katsojia. Ensi vuonna esiinnyn ystäväni Maisan kanssa reality sarjassa Alanyan sankarit ja sitä ootellessa kalastelen koko ajan myös uusia tv-projekteja.
OHMYGOSSIP – 10 – nainen kuin unelma, filmitähtikaunotar Bo Derek. Tämä elokuva vuodelta 1979 ja sen aikanaan maailmankuuluksi tehnyt filmitähti ja malli Bo Derek, kokopään letteineen ja upeine vartaloineen tuli ensimmäisenä mieleeni tätä uutta blogini aihetta miettiessäni.
Tekeekö kaunis vartalo ja kasvot naisesta kympin arvoisen, naisen kuin unelma?
Ehkäpä mainoksissa ja lehtikuvissa, mutta jos minulta kysytään, vastaukseni on ehdottomasti: Ei. Mitä nuorempi on sitä herkemmin arvostelee toista ulkoisen olemuksen perusteella. Jopa valitsee poikaystäväkseen sen komean puoleisen ja myöhemmin saattaa huomata ikäväkseen sekä pettymyksekseen, että hän onkin täynnä itseään. Elämän kokemuksen kartuttua sitä alkaa kiinnittää huomiota aivan muihin seikkoihin kuten esimerkiksi luonteeseen ja persoonaan. Käytöstavat ja älykkyys nousevat myös esille tärkeinä osa-alueina arvioitaessa ihmistä kokonaisuutena.
Televisio, muotilehdet, mallitoimistot, huippumuotisuunnittelijat ja kauneuskilpailut ovat luoneet aikanaan tietyn stereotypian eli ”muotin” nk. täydellisen kauniista ihmisestä. Pitää olla tietyn painoinen ja -pituinen, tietyt vartalon mittasuhteet sekä kasvonpiirteet omaava nainen. Kaikki muu sen ulkopuolella on sitten tavallisuuteen rinnastettavaa ulkonäköä. Vaikka normaali- ja Plus -koon mallit ovat tulleet muotiin, heistä puhutaan usein ”toisen luokan” malleina, kun heitä verrataan tyypillisiin langanlaihoihin malleihin.
Tässä ajassa on erittäin positiivista, että kaikenkokoiset naiset ovat nyt ”in” ja heitä pidetään yhtälailla kauniina, esimerkkinä on muutamat huipullekin nousseet Plus -koon mallit. Eräs Plus -koon catwalkmalli-tähdistä on ”ex-Ritariässä” näyttelijä David Hasselhoffin tytär, mallina työskentelevä Hayley. Itse olen kokenut painoskaalan akselilla; laiha-normaali-ylipainoinen. Joten kokemuksella kirjoitan tästä asiasta.
Kyllästyin omaan itseeni muutama vuosi sitten ja tein elämäntapamuutoksen. Se mikä tämän aiheutti sitten loppujen lopuksi, oli se iso vartalopeili. Peili kun on se, joka näyttää totuuden. Sitä et voi väistää. Jos olet luonnostasi hoikka, se on hyvä asia, mutta en itse kehoita ryhtymään enää aikuisella iällä nk. anorektikoksi. Se ei ole tervettä ja saat vain ryppyjä ennenaikaisesti. Kaikki kohtuudella.
Tässä valokuvassa olen noin 15-20 kiloa ylipainoinen. Kuva otettu muutama vuosi sitten. Valokuvaamo: Jiri Halttunen.
Mielestäni jokaisen naisen tulee ylpeydellä esitellä vartaloaan eikä hävetä vaan arvostaa sitä. Jokainen ihminen on arvokas ja luojan luoma. Jos tunnet sisälläsi tyytymättömyyttä itseäsi kohtaan, niin ehkäpä sinun pitäisi ryhtyä tekemään jotakin sen eteen. Personal trainerilta saat hyviä neuvoja liikkumiseen ja syömiseen mutta aivan yhtä hyvin voit saada samat neuvot myös internetistä. Jos et saa yksin aloitettua muutosta, hakeudu ryhmäliikuntaan. Siellä kaikki kannustavat toisiaan.
Tämä valokuva on otettu kesällä 2016. Valokuva: Jari Tolvanen, Studio Elite.
Eipä tällä erää sitten muuta kuin terveyttä, hyvää oloa ja iloa uuteen vuoteesi!
Haliterkuin: tuija
KUVA: Tuija Järvinen (Jiri Halttunen)
Lue myös: Haastattelu yksinoikeudella! Johanna Tukiaisen ex-tuottaja Tuija Järvinen kertoi muodista ja kauneudesta!
OHMYGOSSIP – Tuija Järvinen on parhaiten tunnettu Johanna Tukiaisen ex-tuottajana ja missinä. Hän voitti mm.1984 Apulehden järjestämän Aputyttökilpailun ja samana vuonna hänet nähtiin Miss Suomi finaalissa. Tuija Järvinen on vahva ja kaunis nainen, joka rakastaa muotia, kauniita ihmisiä ja hänellä on oma Miss Savotar kauneuskilpailu Kuopiossa. Ohessa on haastatteluni Tuija Järvisestä. Hän kertoi meille muodista ja kauneudesta.
Tuija Järvinen: Toinen matkapäiväni Marokossa
OHMYGOSSIP – Heräsin jälleen puoli kahdeksan maissa, jotta ehtisin toimittamaan aamuaskareeni ensin rauhassa, katsoa televisiosta marokkolaisia aamu-uutisia, ymmärtämättä kuitenkaan niistä yhtään mitään, sillä enhän osaa sanaakaan Arabiaa.
Tuija Järvinen: Prinsessa kohtelua, matka vuoristoon, vuoristokylien elämää, lounas meren äärellä
OHMYGOSSIP – Heräsin noin puoli kahdeksan aikaan aamulla. Olin nukkunut hyvin ensimmäisen yöni kaksoisparivuoteessani rankan ja pitkän tulomatkani jäljiltä Marokkoon. Käväisin ensin suihkussa ja tein kevyen ehostuksen. Koska ilmasta näytti tulevan kaunis, lämmin ja aurinkoinen, puin päälleni mustan OHMYGOSSIP COUTURE – couture topin ja haaremityyliset kevyet housut sekä jalkaani pistin kesäsandaalit. Tukan nostin ylös nutturalle, sillä se oli aivan liian tukala, pitkä ja kuuma pitääkseni sen vapaana.
Tuija Järvinen: Neljässä maassa viiden päivän aikana!
OHMYGOSSIP – Talvinen pakkastervehdys! Terveiseni ensimmäiseltä bloggaamismatkaltani ulkomaille. Se oli hyvin nopea ja hektinen tempaus, neljässä eri maassa viiden päivän aikana. Matkamme oli tarkoitus alkaa tarkan vierailuohjelman mukaan 19.11. ja kestää 23.11. Lähdin siis Kuopiosta junalla ja jatkoin Tallinnaan laivalla päivää aiemmin. Omassa ryhmässämme oli neljä bloggaajaa. Sieltä nousimme lentokoneeseen kohti Köpenhaminaan ja muutamia tunteja siellä vietettyämme jatkoimme lentäen Marokkoon..
OHMYGOSSIP.FI ottaa mukaansa uuden bloggaajansa Tuija Järvisen Marokkoon
OHMYGOSSIP – Joitakin viikkoja sitten OHMYGOSSIP – sivujen omistaja ja päätoimittaja Helena-Reet Ennet aukaisi suositun sosiaalisen mediasivuston Ohmygossip Finland (@Ohmygossip_fi) sekä myös online lehden. (www.nordenbladet.fi). Nyt kaikki Suomea puhuvat fanit voivat lukea täydet versiot suosikki viihdeuutisistaan ja elämäntapauutiset Suomeksi.
OHMYGOSSIP – Haastattelin kuopiolaista musiikkipedagogi Maria Suurosta. Hän on työskennellyt monissa eri taidealan projekteissa aina Indie -elokuvien tuottamisesta nukketeatterin tekoon saakka, ja mitä muuta hän on tehnyt, se selviää oheisesta haastattelustani.
1)Kuka ja mikä olet? Ammattisi ja missä vaikutat?
Olen Maria Suuronen, kulttuurialan friikkutyöläinen. Koulutukseltani olen musiikkipedagogi, pääaineenani oli klassinen laulu. Vaikutan pääasiassa Kuopiossa ja Helsingissä.
2) Olet monipuolinen kulttuuripersoona. Pikku linnut ovat laulaneet, että vedät elokuvatyöpajaa sekä tuotat nukketeatteriesityksiä, kerrotko lukijoillemme lisää näistä mielenkiintoisista projekteistasi ja siitä miten päädyit näitä tekemään?
Olen tuottanut Indie-elokuvia (mm. agenttiaiheinen Idän kaksikko), Barbie (animaatiolyhäri). Olen näissä projekteissa osallistunut oikeastaan kaikkeen mitä leffatuotantoon kuuluu; käsikirjoittanut, näytellyt, puvustanut, hoitanut location scoutingin, castingin, rekvisiitan, puvustuksen, cateringin, yhteistyötahot ym. Tv -sarjojen pikkuroolien ja mainoskuvausten ohessa vedän elokuvatyöpajaa kulttuuripaja Luoteessa, Kuopiossa. Kulttuurikeskus Vuorilinnassa, joka myös vaikuttaa Kuopiossa, esitetään työryhmäni kanssa nukketeatteriesitys ”Routarouvan kirous” pakkaspäivien aikaan. Nuket ovat aina kiehtoneet minua. Ensin ne tulivat seikkailemaan videoille esim. parodia X-filesista, Barbie. Sitten tuntui luontevalta aloittaa nukkenäytteleminen myös näyttämöllä, liveyleisön edessä.
3) Oletko ennen tehnyt kulttuuriprojekteja tai yhteistyötä, ja, jos niin mitä?
Olen konsertoinut erilaisten musiikkikokoonpanojen kanssa jo musiikkiopintojen alkuajoista saakka mm. liedkonsertit, kamarimusiikki, muutamissa musiikkinäytelmissä ja oopperoissa olen myös ollut mukana.
4) Miten päädyit kulttuurin pariin?
Olen taiteilija henkeen ja vereen. Minulle ei sovi rutiiniluontoinen, luovuutta kaipaamaton työ opetustyön lisäksi. Olen halunnut myös esiintyä solistisesti ja näytellä. Oikeastaan luontevin foorumi esiintyä löytyi av-tuotantokeikkojen myötä, joita onkin jo kertynyt aika monta eli 45 keikkaa. Näihin mahtuu avustamista ja esiintymistä tv-sarjoissa, leffoissa, mainoksissa ja kanavatunnareissa. Moniin tosi lahjakkaisiin on tullut törmättyä kuvauskuvioissa (ohjaajat; Dome Karukoski, Leif Lindblom ja Lea Klemola, näyttelijät; Tommi Korpela ja Jussi Vatanen).
5) Riittääkö töitä täällä Savossa tarpeeksi? Oletko koskaan ajatellut siirtyä pääkaupunkiseudulle, siellä varmaan alallasi olisi runsaampaa työtarjontaa ja enemmän mahdollisuuksiakin?
Musiikinalan töitä saisi olla enemmän. Myös audiovisuaalisia tuotantoja on näillä leveyksillä tarjolla äärimmäisen harvoin. Jos näitä haluaa tehdä, on oltava valmis matkaamaan Etelä-Suomeen. Olen vuosien varrella asunutkin Helsingissä ihan parempien työtilaisuuksien vuoksi.
7) Mitkä ovat tulevaisuuden haaveesi? Terveisesi lukijoille?
Tulevaisuudessa toivon työssäni yhdistäväni musiikin, nukketeatterin ja soveltavan taiteen. Nukketeatteri on Suomessa vielä varsin nuori taidemuoto. Toivoisin ihmisten löytävän enenevässä määrin sen pariin ja ymmärtävän miten paljon tarinankerronnallisia mahdollisuuksia se tarjoaa. Myös tapahtumatuotanto, jota olen työkseni jo tehnytkin, on lähellä sydäntäni kaikesta stressaavuudestaan huolimatta. Näissä haluaisin koordinoinnin lisäksi ottaa osan taiteellisesta vastuusta esim. rekvisitoinnin muodossa. Myös ajattelemaan herättävien, jopa shokeeraavien näyttelyiden järjestäminen kiinnostaa.
Lähetän samalla lämpimät terveiseni lukijoille ja tulkaahan katsomaan nukketeatteria ”Routarouvan kirous” Kuopion kulttuurikeskus Vuorilinnaan!
Lopuksi kiitän sinua Maria Suuronen haastattelusta ja toivotan menestystä uudelle vuodelle 2018!
Kuopiolainen taiteilija Maria Suuronen. Valokuva: Jari Tiikkainen
OHMYGOSSIP – Huh huh, Joulu saatu taputeltua ja kaikki se hässäkkä ja pienikin stressin (ja suklaan) murunen saatu hävitettyä kropasta. Joulun jälkeinen aika on mennyt paljolti urheillessa, ollaan käyty pitkillä juoksulenkeillä ja latailtu akkuja tulevaa vuotta varten. Vaikka viime vuoteen mahtui niin surua ja murhetta niin paljon myös niitä onnenpipanoita mistä saa olla kiitollinen. Terveys on pysynyt kunnossa ja ilman suurimpia vastoinkäymisiä ollaan koko vuosi taas porskutettu eteenpäin, tosin olen sitä mieltä että kaikki vastoinkäymiset mitä eteen tulee ne pitää yrittää selättää kaikin tavoin eikä jäädä tuleen makaamaan.
Joulun jälkeen ehkä parasta on alennusmyynnit ja ostoskeskuksissa tulee suoraan sanottuna ihan hulluksi. Minä ja varmaan moni muukin nainen rakastaa shoppailua ja alennusmyynneistä löytää usein merkkivaatetta, kenkiä ja laukkuja hyvällä hinnalla. Mä rakastan merkkivaatteita, kukapa ei. Muutaman lempimerkin jos nimeäisin niin Filippa K, Gant, Prada, Gucci ja Louis Vuitton. Suosin merkkejä erityisesti laukuissa ja kengissä. Vaikka mun vaatehuoneesta löytyy jos jonkinmoista merkkivaatetta, kenkää ja laukkua niin shoppailen mieluusti myös halpis vaateliikkeissä kuten H&M, Vila, New Yorker, Bik Bok, Cubus ja nimenomaan ihan peruskäyttövaatetta, erityisesti Bik Bokin farkut ja housut on ihania. Pääasia kuitenkin on että vaate istuu, näyttää ja tuntuu hyvältä päällä. Ei myöskään pidä orjallisesti seurata joka muotivillitystä vaan pukeutua niin että vaate sopii oman kropan malliin. Itse rakastan yksinkertaisia, klassisia väljiä vaatteita eli mitkään kireät napapaidat tai klitterit ei oo mun juttu. Arkena pukeudun oikeastaan pelkästään sporttivaatteisiin.
Harvoin törsäilen omaa rahaa merkkitavaraan, mutta mun ihana aviomies välillä hemmottelee mua luxuksella. Joulupaketeista löytyikin tänä vuonna kaikkea ihanaa, 2 Louis Vuittonin käsilaukkua, alusvaatteita, suklaata, urheiluvaatetta ja sisustustavaraa.
Kävin jo yhden kerran alennusmyynneissä viime viikolla ja löysinkin ihan kivaa käyttövaatetta ja halvalla. Ajattelin ensi viikolla suunnata uudestaan ja tavoitteena on löytää neuleita, nilkkurit, pitkähihaisia paitoja, farkkuja ja urheiluvaatetta. Myös jotkut ihanan pehmoiset koti vaatteet olis kiva löytää. Taidampa laittaa koko vaatekaapin uusiksi, inventaario kannaattaa tehdä omaan vaatekaappiin ainakin kerran vuodessa ja hyvä vinkki on heittää kaikki ne vaatteet kierrätykseen jotka on jäänyt pieneksi, kulahtaneet ja ne vanhat vaatteet joissa roikkuu vielä hintalappu. Koska hyvin todennäköisesti näitä vaatteita et enään ikinä tule käyttämään.
Uusi vuosi vaihtuu mulla rauhallisesti kotona perheen kanssa, hyvää ruokaa nautiskellen ja lautapelejä pelaillen. Mutta tänään lähden fiilistelemään äidin kanssa Hartwal Areenalle, siellä nimittäin starttaa klo 20.00 Vain Elämää konsertti ja Lauri Tähkä on mun ehdoton lemppari. Vetäisen siis mun viime viikon H&M alennusmyynneistä löytämän jättiläisvillapaidan päälle, koska tiedän että areenalla on kylmä ja tää on vaan niin ihana. Seuraavaan blogiin ajattelin kertoa vähän mun ruokavaliosta ja jakaa mun lempireseptejä, mutta siihen asti toivottelen kaikille oikein ihanaa uutta vuotta ja nauttikaa vielä vuoden viimeisistä päivistä.
pusss ja mush
Pia <3
Kuvat: Yksityiskokoelma
Lue myös: Pia Sarkkinen: Kohti uutta vuotta 2017, alennusmyyntejä ja konsertti fiiliksiä
OHMYGOSSIP – Huh huh, Joulu saatu taputeltua ja kaikki se hässäkkä ja pienikin stressin (ja suklaan) murunen saatu hävitettyä kropasta. Joulun jälkeinen aika on mennyt paljolti urheillessa, ollaan käyty pitkillä juoksulenkeillä ja latailtu akkuja tulevaa vuotta varten. Vaikka viime vuoteen mahtui niin surua ja murhetta niin paljon myös niitä onnenpipanoita mistä saa olla kiitollinen. Terveys on pysynyt kunnossa ja ilman suurimpia vastoinkäymisiä ollaan koko vuosi taas porskutettu eteenpäin, tosin olen sitä mieltä että kaikki vastoinkäymiset mitä eteen tulee ne pitää yrittää selättää kaikin tavoin eikä jäädä tuleen makaamaan.
Pia Sarkkinen: Lasten ja nuorten liikkuminen
OHMYGOSSIP – Ajattelin tänään pureutua aiheeseen; lasten ja nuorten liikkuminen. Aihe on minulle tärkeä ja olen ollut pidemmän aikaa jo huolissaan lasten liikunnan vähyydestä. Lapset käyttävät liikaa aikaa telkkarin ääressä istumiseen ja puhelimen sekä pelikoneiden näpräämiseen. Onhan se nykypäivää, että kaikki toimii koneiden varassa ja jo hyvin nuorena pitää osata internetin ihmeellinen maailma ja tietokoneen käyttö.
Pia Sarkkinen: Heippa kaikille, olen uusi julkkisbloggaaja täällä ja aattelinkin vähän ensin kertoilla itsestäni!
OHMYGOSSIP – Heippa kaikille, olen uusi julkkisbloggaaja täällä ja aattelinkin vähän ensin kertoilla itsestäni. Olen Pia ja tullut tutuksi televisiojuontajana, Big Brother talosta sekä tanssijana. Oon juontanut peli/hyväntekeväisyys ohjelmia eri tv-kanaville ja Big Brother talosta sain kunnian olla häädettävänä ensimmäisenä lienen siis ärsyttänyt joitain katsojia. Ensi vuonna esiinnyn ystäväni Maisan kanssa reality sarjassa Alanyan sankarit ja sitä ootellessa kalastelen koko ajan myös uusia tv-projekteja.
OHMYGOSSIP – Kolmantena päivänä jättäydyin pois ryhmämme yhteisestä matkasta. Olin ollut yöllä huonovointinen, kuumeinen ja nukkunut erittäin huonosti. Koko yön oli lisäksi myrskynnyt ja satanut vettä kaatamalla. Herätessäni aamulla, tunsin oloni voimattomaksi ja jäin lepäämään sänkyyni. Arvelin, että en kuitenkaan jaksa vointini takia matkustaa koko päivää autossa ja varsinkaan töyssyisillä teillä. Otin Panadol kuumelääkkeen ja jatkoin lepäämistä puoleen päivään saakka. En käynyt edes hotellin ruhtinaallisella aamupalalla, kun ei nälättänyt.
Noin puolen päivän aikaan nousin ja tunsin oloni kohentuneen levon ja lääkkeen ansiosta. Päätin, että yrittäisin kuitenkin lähteä läheisen Atlantin valtameren rannalle käymään, sillä tämä oli viimeinen päivämme Marokossa ja huomenna olisi aikainen lähtö lentokentälle.
Puin päälleni lämpimästi, koska hotellimme puistoaluekin oli peittynyt vesikerrokseen ja palmut huojuivat tuulessa. Lämpötila oli vain noin kymmenen lämpöasteen paikkeilla. Mukaani sain paikallisen oppaan. Ehdotin hänelle, että kävisimme ensin aamupalalla, koska en ollut vielä syönyt yhtään mitään ja nälkä kurni jo vatsassa. Suunnistimmekin meren läheisyydessä sijatsevaan kauniiseen Plage Bleuf -nimiseen ravintolaan. Tilasin kahvin ja croissantin. Tarjosin myös aamiaisen oppaalleni.
Taivaalta tihkutti edelleen hiljalleen vettä ja näytti tulevan syksyinen ilma. Se ei ollut sinällään mikään odottamaton ihme, sillä paikallisten mukaan nk. talviaika oli alkanut Marokossa. Kahtena aiempana päivänä oli kylläkin ollut yli +20 astetta lämpöä ja aurinko oli paistanut kauniisti, kuten aiemmista valokuvistani sen voi todeta.
Aamupalan jälkeen lähdimme kävelemään merenrannalle päin. Merenrantakatua pitkin kävellessäni törmäsin matkani varrella kauniisti pukeutuneeseen nuoreen naiseen, joka myi itsetekemiään koruja. Ostin häneltä kaksi värikästä rannekorua tuliaisiksi tyttärilleni.
Otin kuvia itse merestä ja merenrannasta. Taivas peittyi yht´äkkiä uhkaaviin pilviin ja laineet alkoivat vyörytä melko voimakkaasti kohti merenrantaa. Läheisen vuorenrinteessä luki isolla arabialaisella tekstillä: Allah on hyvä. Uskaltauduin myös kastelemaan jalkani Atlantin valtameressä. Se oli tyhmästi tehty, sillä olin jo valmiiksi vilustunut. Mutta olin päättänyt asian jo kotona, ett näin tulen tekemään ja näin myös tein!
Myrskyisän ja sateisen sään takia rannalla ei juurikaan ollut paljoa ihmisiä. Nautin kuitenkin upeasta merinäkymästä ja hiekassa kävelemisestä. Ostimme oppaani ystävien grillikioskista täytetyt patongit. Seurasin kuitenkin tarkkaan vieressä, että broileri tuli paistettua todella hyvin. Söimme ne ja lähdimme eteenpäin.
Päivä kului todella nopeasti ja pian tulikin aika lähteä hotellille suihkuun. Söimme jälleen illalla upean illallisen ja samalla juhlistimme syntymäpäiviäni, tosin pari päivää etuajassa. Miestarjoilijat lauloivat minulle ”Paljon onnea vaan” ja he olivat tehneet ruokapöytäni päälle upean sydämen ruusunterälehdistä kynttilän ympärille. He kertoivat lisäksi tulevansa kaipaamaan minua ja kutsuivat minut uudelleen lomailemaan heidän hotellissaan. He antoivat minulle lempinimeksi: Angel (enkeli).
Seuraavan aamun jäähyväiset aamiaisellamme olivat todella sydämelliset ja taisipa kyynelkin vierähtää poskelleni. Hyvästelin ja halasin jokaisen tarjoilijan sekä hotellin johtajan erikseen. Kiitin heidän vieraanvaraisuudestaan ja kerroin, että toivoin meidän tapaavan jälleen ensi vuonna. Pakkasin ja pian olinkin jo bussissa kohti lentokenttää ja pitkällä matkalla kohti kotia. Matkalla lentokoneessa tunsin jo alkavaa ikävää Marokkoa ja sen ystävällisiä ihmisiä kohtaan. Matka oli kaikin puolin upea kokemus ja olisinpa mielelläni jatkanut sitä vielä muutaman päivän.
Suosittelen omasta puolestani lämpimästi Marokkoa! Palvelu oli ensiluokkaista ja ihmiset huomaavaisia sekä ystävällisiä. Marokossa ja sen lähikaupungeissa on paljon nähtävää. Lisäksi Atlantin valtameri on kokemisen ja näkemisen arvoinen.
Toivotan tässä samalla Sinulle Hyvää tulevaa Joulua ja kaikkea hyvää Uudelle Vuodelle 2017!
Haliterveisin <3
Tuija
Kuvat: Tuija Järvinen
Samaan aiheeseen: Tuija Järvinen: Toinen matkapäiväni Marokossa
OHMYGOSSIP – Heräsin jälleen puoli kahdeksan maissa, jotta ehtisin toimittamaan aamuaskareeni ensin rauhassa, katsoa televisiosta marokkolaisia aamu-uutisia, ymmärtämättä kuitenkaan niistä yhtään mitään, sillä enhän osaa sanaakaan Arabiaa.
Tuija Järvinen: Prinsessa kohtelua, matka vuoristoon, vuoristokylien elämää, lounas meren äärellä
OHMYGOSSIP – Heräsin noin puoli kahdeksan aikaan aamulla. Olin nukkunut hyvin ensimmäisen yöni kaksoisparivuoteessani rankan ja pitkän tulomatkani jäljiltä Marokkoon. Käväisin ensin suihkussa ja tein kevyen ehostuksen. Koska ilmasta näytti tulevan kaunis, lämmin ja aurinkoinen, puin päälleni mustan OHMYGOSSIP COUTURE – couture topin ja haaremityyliset kevyet housut sekä jalkaani pistin kesäsandaalit. Tukan nostin ylös nutturalle, sillä se oli aivan liian tukala, pitkä ja kuuma pitääkseni sen vapaana.
Tuija Järvinen: Neljässä maassa viiden päivän aikana!
OHMYGOSSIP – Talvinen pakkastervehdys! Terveiseni ensimmäiseltä bloggaamismatkaltani ulkomaille. Se oli hyvin nopea ja hektinen tempaus, neljässä eri maassa viiden päivän aikana. Matkamme oli tarkoitus alkaa tarkan vierailuohjelman mukaan 19.11. ja kestää 23.11. Lähdin siis Kuopiosta junalla ja jatkoin Tallinnaan laivalla päivää aiemmin. Omassa ryhmässämme oli neljä bloggaajaa. Sieltä nousimme lentokoneeseen kohti Köpenhaminaan ja muutamia tunteja siellä vietettyämme jatkoimme lentäen Marokkoon..
OHMYGOSSIP – Heräsin jälleen puoli kahdeksan maissa, jotta ehtisin toimittamaan aamuaskareeni ensin rauhassa, katsoa televisiosta marokkolaisia aamu-uutisia, ymmärtämättä kuitenkaan niistä yhtään mitään, sillä enhän osaa sanaakaan Arabiaa.
Söimme kello 8 -10 välillä erittäin maittavan ja runsaan aamiaisen ennen lähtöämme vuoristoon.
Retki Immouzerin vuoristokylään
Aikataulumme mukaan meidän olisi pitänyt startata hotellilta yhdeksän aikaan, mutta saimme odottaa eräitä tanskalaisen ryhmän jäseniä puolisen tuntia. Lopulta kuitenkin pääsimme matkaan. Ajelimme kohti pientä Immouzerin vuoristokylää. Immouzer sijaitsee 60 kilometriä Agadirista koilliseen.
Immouzer on berberien kaupunki, joka oli eristetty 1930-luvulle saakka. Se on tunnettu mm. vesiputouksistaan. Matkamme kulki läpi kuuluisan Paradise Valleyn, joka on vuorten juurella sijaitseva keidas. Paradise Valley on myös osa Tamraght -joen laaksoa, joka sijaitsee noin 20 kilometriä pohjoiseen Agadirista.
Alueella on lisäksi hyvin rehevää kasvillisuutta palmulehtoineen ja Argan puineen. Siellä tuotetaan hunajaa, manteleita ja perinteisiä berberien koruja. Tällä alueella kasvatetaan ainoastaan tätä kuuluisaa puuta, josta saadaa arvokasta arganöljyä. Tämä alue on täydellinen juuri niille matkaajille, jotka nauttivat vuorilla vaeltamisesta. Halutessasi voit lisäksi ottaa oppaan ja aasin mukaasi retkellesi!
Kuva: Tuija Järvinen
Lounas vuoristoravintolassa
Lounaan nautimme Immouzerissa sijaitsevassa vuoristoravintolassa. Söimme ulkoterassilla, josta oli lumoava näköala suoraan edessämme oleville vuorille. Terassia ympäröivät kauniit ja eriväriset kukkapensaat. Mehiläisiä hyöri aluksi melko lailla ympärillämme, mutta, kun istuimme ihan hiljaa ja liikkumatta, ne jättivät meidät lopulta rauhaan. Lounaaksi söimme mm. erilaisia grillattuja lihoja ja salaattia. Yllätyksekseni lampaanliha oli todella hyvää ja maukasta. Salaattia en uskaltanut syödä, koska mahani on erityisherkkä. Jälkiruoaksi meille tarjoiltiin omenapiirakkaa ja sen päälle valutettiin hunajaa. Piiras oli hyvää, mutta hyvin makeaa.
Paradise Valley. Kuva: Tuija Järvinen
Lounaan jälkeen lähdille ajelemaan takaisin alas vuorilta kohti Agadiria. Siellä menimme keskustan isolle katetulle torialueelle, jossa oli paljon erilaisia myyntikojuja kapeiden kujien varrella. Siellä myytiin erilaisia sitrushedelmiä ja mausteita, jotka olivat esillä avonaisissa koreissa, lisäksi oliiveja, kasviksia jne. Alueella oli myös myyntikojuja, joissa myytiin elektroniikkaa, huonekaluja, matkamuistoja, vaatteita ja erityisesti marokkolaisia mekkoja, kenkiä sekä -haaremihaalareita.
Minä ostin kolmekymmentä grammaa sahramia ja ison pussillisen minttupensaan oksia. Lisäksi ostin ranne-/sormuskorun. Muistin jopa tinkiä! Olen käynyt Marokossa aiemmin ja muistin kaupankäyntitavat. Vuonna 1984 ostin kauniin aniliininpunaisen haaremihaalarin, joten nyt en ostanut vaatteita. Tämän vierailun jälkeen kiersimme vielä jonkin aikaa kaupungin keskustassa katsoen paikallisia historiallisia rakennuksia ja muuta näkemisen arvoista.
Marokkolainen illallinen
Päivän päätyttyä söimme illallisen kello 20 – 22 välillä. Illallinen tarjoiltiin hotellimme ravintolan alapuolella sijaitsevissa tiloissa. Iso huone oli sisustettu upottavilla kauniskankaisilla sohvilla ja tuoleilla. Pyöreät pöydät oli aseteltu keskelle sohva- ja tuoliryhmiä. Illallinen tarjoiltiin marokkolaiseen tapaan alkaen käsienpesutraditiosta. Ruuat olivat tarjolla isoissa käsinmaalatuissa vadeissa, josta kukin otti itselleen sopivan annoksen lautaselleen. Vadeissa oli tarjolla broileria, kasviksia ja kuskusia.
Kuva: Tuija Järvinen
Jälkiruuaksi oli monenlaisia tuoreita hedelmiä ja ihanan värikkäitä makeita pikkuleivonnaisia. Ruoka syötiin upeasti kuvioiduilta lautasilta. Minttuteetä tarjoiltiin marokkolaiseen tapaan. Kaksi paikallista miestä soitti meille perinteistä marokkolaista musiikkia koko illallisen ajan. Ilta oli todellinen elämys ja illan aikana meitä palveli ystävällinen ja hyväkäytöksinen miestarjoilija. Illan emäntänä toimi nuori ja kaunis nainen. Meitä kohdeltiin erittäin vieraanvaraisesti.
Toinen matkapäivämme oli päättymässä. Oli aika mennä nukkumaan.
Tulossa kolmas eli viimeinen päiväni Marokossa.
Haliterveisin,
Tuija
Avoin kuva: Helena-Reet Ennet
Samaan aiheeseen: Tuija Järvinen: Prinsessa kohtelua, matka vuoristoon, vuoristokylien elämää, lounas meren äärellä
OHMYGOSSIP – Heräsin noin puoli kahdeksan aikaan aamulla. Olin nukkunut hyvin ensimmäisen yöni kaksoisparivuoteessani rankan ja pitkän tulomatkani jäljiltä Marokkoon. Käväisin ensin suihkussa ja tein kevyen ehostuksen. Koska ilmasta näytti tulevan kaunis, lämmin ja aurinkoinen, puin päälleni mustan OHMYGOSSIP COUTURE – couture topin ja haaremityyliset kevyet housut sekä jalkaani pistin kesäsandaalit. Tukan nostin ylös nutturalle, sillä se oli aivan liian tukala, pitkä ja kuuma pitääkseni sen vapaana.
Tuija Järvinen: Neljässä maassa viiden päivän aikana!
OHMYGOSSIP – Talvinen pakkastervehdys! Terveiseni ensimmäiseltä bloggaamismatkaltani ulkomaille. Se oli hyvin nopea ja hektinen tempaus, neljässä eri maassa viiden päivän aikana. Matkamme oli tarkoitus alkaa tarkan vierailuohjelman mukaan 19.11. ja kestää 23.11. Lähdin siis Kuopiosta junalla ja jatkoin Tallinnaan laivalla päivää aiemmin. Omassa ryhmässämme oli neljä bloggaajaa. Sieltä nousimme lentokoneeseen kohti Köpenhaminaan ja muutamia tunteja siellä vietettyämme jatkoimme lentäen Marokkoon..