OHMYGOSSIP – Elämä ei ole muuta kuin pitkä odotusprosessi. Jokainen odottaa yhtä ja toista asiaa elämässään. Lennot ovat yhä useammin myöhässä tai sitten välilaskujen välillä on pitkät odotusajat, mikä aiheuttaa sen, että lentokentät maadoittuvat ihmisistä.
1. Kehitä tietoasi maailmasta
Kun tunnet tylsyyttä viettäessäsi aikaa lentokentällä, sinun on parasta lähestyä kirjakauppaa. On aina hyvä ja hyödyllistä elvyttää tietoa maailmasta, ovat ne sitten säännöllisiä tai ajankohtaisia tietoja. Jos olet kansainvälisellä lentokentällä voit selata useita sanomalehtiä ja ulkomaalaisia kirjoja sekä hemmotella itseäsi erilaisilla lukukokemuksilla.
2. Rentoudu
Useimmilla lentoasemilla on kylpylä, salonki ja rentoutumisalue. Jos kärsit aikaerorasituksesta tai haluat tuntea olosi virkistäytyneeksi, rentouta itseäsi hieronnan tai kasvohoidon kautta, niin tunnet olosi hyväksi.
3. Etsi hyviä tarjouksia
Naiselle ei tarvitse kertoa erikseen mitä hänen tulee ostaa lentokentältä, vaan hän automaattisesti tekee niin, jos hän näkee useita jännittäviä tuotteita. Lentokenttä on loistava paikka ostaa ylellisiä ja kalliita tavaroita, varsinkin, jos olet säästänyt rahaa. Sinä voit tehdä hyviä ostoksia tullittomien tavaroiden suhteen, kuten kosmetiikka, erilaiset tavarat ja suklaa. Voit ostaa niitä itsellesi sekä omille rakkaille ystäville ja perheellesi kotiin.
4. Hanki viihdyttäviä iltapäivälehtiä ja juoruilevia aikakausilehtiä
Kuten sanottu, kirjakaupan tarjonta varmasti viihdyttää ja elävöittää sinua, jos huomaat olevasi jumissa lentokentällä pitkiä päiviä. Kansainväliset lentokentät ovat erittäin viihdyttäviä ja juoruja täynnä olevat sensaatiolehdet voivat saada jopa rakkosi halkeamaan. Voisit myös hankkia itsellesi palapelikirja Sudokun, ristikkoja tai sananhakuja, jotka pitävät aivosi terävinä ja aktiivisina.
5. Kirjoita muistiin matkakokemuksia
Miksi et kirjoittaisi matkakokemuksiasi odottaessasi lentoasi? Jos matkasi ei jatku heti, niin voit kirjoittaa siitä, mitä odotat tältä matkalta ja matkan jälkeen voit vertailla ovatko kokemuksesi vastanneet odotuksiasi.
OHMYGOSSIP – Sini Ariell Bonds on kansainvälisesti tunnettu ja kuuluisa Pin up-malli Suomesta. Hän on myös, tv persoona, sekä iloinen ja kaunis julkisuuden henkilö. Saa nähdä mitkä ovat hänen kauneutensa salat!
Olet kasvona Pinup kulttuurille Suomessa. Miten tämä on vaikuttanut sinuun ja ihmisiin ympärilläsi?
Olen Pinupin esille tuoja vuodesta 2009. Taival on ollut täynnä hauskoja kokemuksia, upeita naisia mutta myös hyväksikäyttäjiä ja kateellisia panettelijoitakin. Olen vasta nyt alkanut ymmärtää miten kuvottavia ihmiset voivat oikeasti olla toisiaan kohtaan. Pinup on hyvää mieltä ja itsensä hyväksymistä, moni on saanut tästä liikkeestä hyvää mieltä ja uutta sisältöä elämäänsä. Onnellisuus ei ole rahalla mitattavissa.
Olet yksi harvoista julkisuudessa esiintyvistä ihmisistä, jotka hyväksyvät kaiken kokoiset naiset, koskaan tuomitse heitä ulkonäöllisistä syistä. Naiset tykkäävät työskennellä kanssasi, koska et ainoastaan sano ”jokainen hymyilevä nainen on kaunis”, vaan sinä todella teet töitä asian kanssa joka päivä erinäköisten ja kokoisten naisten kanssa. Kauanko olet pyörittänyt Pinup kisoja ja Pinup valokuvauksia studiollasi?
Aloitin Pinupin v.2009 ja loin Suomen ensimmäisen Pinup Mallikilpailun 2011, joka levisi ulkomaillekin asti, hyvän ja kauniin sanomansa vuoksi. Itsetuntoa parantavia valokuvauksia olen ohjannut vuodesta 2009 ja edelleenkin.
Kerrotko meille sinun kauneus rituaaleistasi. Onko joitain salaisuuksia joita haluaisit jakaa muille naisille?
Hmmmhh.. Puhdistan kasvot vauvojen pyllypyyhkeillä. Käytän Aloe Vera tuotteita ihon hoidossa. Revitalashia ripsiin ja Gaya Cosmeticin puhtaita mineraalimeikkejä jotka ei tuki ihoa. Meikkaan itseni 7minuutissa. Pohja, varjostukset, kulmat ja ripset, huulikiilto ja menoksi! Hymy on paras asuste!
OHMYGOSSIP – Niille ihmisille, jotka ovat tottuneet hotellin lisäpalveluina vain valkoiseen aamutakkiin ja joihinkin kylpyhuonetarvikkeisiin, seuraava luettelo tulee varmasti täydellisenä shokkina. Luetteloon kuuluvia hotelleja pidetään maailman ylellisimpiin majoituspaikkoihin kuuluvina. Ja mukavuuksiksi ei katsota suinkaan vuoteeseen tilattavaa aamiaista eikä peitteen nurkan kääntämistä illalla ennen nukkumaanmenoa. Henkilökohtaisesta ilotulituksesta aina olympiavoittajan kanssa hiihtämiseen – se on vain osa hullunkurisista vaihtoehdoista, joista voit nauttia, kun seuraavalla kerralla majoitut johonkin näistä hotelleista.
Lodge, Sea (Georgia): hovimestari
Tavaroiden pakkaamista sinun ei enää tarvitse vältellä. Hotelli Lodge Sean saarella tarjoaa sinulle mahdollisuutta tilata ympärivuorokautiseen palveluun hovimestari, joka tekee kaikki tarvittavat toimet puolestasi. Matkalaukun pakkaaminen ennen poistumista, maidon ja pikkuleipien tarjoileminen iltaisin, ruusukylvyn valmistelu – hovimestarit selviävät kaikesta, mitä tarvitset. Palvelu on kaikkien hotellin vieraiden saatavilla ja sen hinta sisältyy huoneen hintaan.
Hard Rock -hotellit: kitaran lainaus
”Sound of Your Stay” -niminen palvelu on saatavilla ketjun 23 hotellissa ja 11 kasinossa, ja se sisältää kitaran, vahvistimen ja kuulokkeiden lainauksen, jotta voisit rauhassa ja muita häiritsemättä rokata hotellihuoneessasi.
Ritz-Carlton, New Orleans (Louisiana): henkilökohtainen terveyden kuntouttaja
Tarvitsetko apua krapulasta selviämiseen? Sinulla on tuuria – New Orleansissa pidettävällä Madri Gras (laskiaisparaati) -viikolla paikallinen Ritz-Carlton tarjoaa sinulle mahdollisuuden palautella terveyttäsi henkilökohtaisen sairaanhoitajan valvonnassa. Palveluun kuuluu muun muassa myös cocktailien ja smuuttien valmistaminen krapulan lievittämiseen, jotta tuntisit olosi mahdollisimman miellyttäväksi.
Il Salviatino, Florence (Italia): samppanjakylpy
Tässä hotellissa vieraat voivat tilata itselleen samppanjakylvyn. Vain sinun käytössäsi oleva amme täytetään reunaa myöten Proseccolla, Spumantella tai aidolla ranskalaisella samppanjalla. Lisäksi tarjotaan viilennettyä juomaa myös laseista maisteltavaksi. Palvelun hinta alkaa 9.000 dollarista ja riippuu suuresti juomasta, jonka ammeeseen kaadettavaksi valitset. Niille, jotka suosivat jotain makeampaa, on saatavana suklaakylpy hedelmien kera (joita voi sitten dipata suklaaseen ja syödä), se maksaa 2.700 dollaria.
OHMYGOSSIP – Apteekissa erilaisten täishampoopurkkien rivejä katsellessa menee helposti sormi suuhun. Mitä aineita näissä on ja kuinka ne eroavat tosistaan? ”Pohjimmiltaan täishampoot ovat keskenään hyvin samantyyppisiä, eri valmistajien omia versioita,” kertoo Kupittaan apteekin proviisori Marja Häyhä.
Yleisimmin purkista löytyy nykyään dimetikoni-nimistä silikoniyhdistettä. Toisin kuin jonkin verran päänahan läpi imeytyvät perinteiset hyönteismyrkyt, dimetikoni ei kulkeudu elimistöön. Aine tukahduttaa täit ja saivareet estämällä veden haihtumisen. Silikonittomia vaihtoehtoja dimetikonille ovat greippiuute ja oligodekeeniöljy. Vaikutustapa on kaikissa kolmessa sama. Monissa tuotteissa on mukana esimerkiksi neem-, risiini-, mineraali- tai kookosöljyä, mutta ne eivät proviisorin mukaan toimi varsinaisina vaikuttavina aineina.
Itsehoitotuotteiden vanhaa koulukuntaa ovat hyönteismyrkkyjä sisältävät varsinaiset lääkeshampoot.
- Permetriiniä ja malationia ei enää suositella juurikaan käytettäväksi päätäiden hoidossa, koska niille on alkanut esiintyä vastustuskykyisiä kantoja.
Nykyään tarjolla on myös muutamia täitartunnan ehkäisemiseen tarkoitettuja tuotteita. Niiden vaikutus perustuu esimerkiksi hiusten liukastamiseen, sähköstaattisen varauksen neutralisointiin tai täin mielestä epämiellyttävään tuoksuun.
Estoshampoota voi harkita esimerkiksi, jos täitä on löydetty perheenjäseniltä, koulussa tai päiväkodissa. Häyhä arvioi, että estoshampoopesusta pari kertaa viikossa ei ole varsinaista haittaa turhaankaan tehtynä.
Lisäksi markkinoilla on täiden munat värjäävä, tartunnan havaitsemista helpottava aine.
Täitilanteen jatkoseuranta on olennaista minkä tuotteen valitseekin.
– Kaikkien tuotteiden käytössä tärkeintä on huolellinen kampaaminen ja tuotteen levittäminen niin, että sitä on koko hiuksissa ja päänahassa sekä antaa aineen vaikuttaa riittävän kauan pakkauksen ohjeen mukaisesti.
Mieti näitä täishampoota valitessa
Kuinka monelle shampoota tarvitaan? Yleensä 50 ml riittää yksiin puolipitkiin hiuksiin.
Riittääkö yksi käsittely vai kaksi? Levitetäänkö aine kuiviin vai märkiin hiuksiin?Minkä ikäisille tuotetta voi käyttää?
Onko pakkauksessa mukana täikampa vai täytyykö se ostaa erikseen? Kampa on tärkeä täiden havaitsemisessa ja kuolleiden täiden poistamisessa.
Lue muutenkin huolella tuotekohtaiset ohjeet tai kysy apua apteekista.
Hoito vain todettuihin tartuntoihin
Päätäi puree hiuspohjaan ja puremat aiheuttavat kutinaa. Aikuiset täit on helppo nähdä esimerkiksi valkoisen paperin päälle kammattuna. Myös saivareiden näkeminen lähellä päänahkaa riittää diagnoosiin.
Itsehoitokeinoja ovat mm. dimetikoni, permetriini ja malationi. Kaikkia perheenjäseniä ei hoideta automaattisesti, vaan yleensä ainoastaan todetut tartunnat.
Saivareiden poistoon käytetään tiheäpiikkistä täikampaa. Kampausta jatketaan hoidon jälkeen joka tai joka toinen päivä kahden viikon ajan.
Päähineet ja vuodevaatteet pestään 60-asteisessa vedessä pyykinpesuaineella. Pesua kestämättömät vaatteet ja esineet suljetaan muovipussiin kahdeksi viikoksi. Myös pakastaminen yön yli tappaa täit.
Lasten päätäitartunta on hyvä ilmoittaa päiväkotiin tai kouluun ja kavereiden vanhemmille. Pipot ja kaulaliinat pidetään oman takin hihassa.
Lääkäriin hakeudutaan, jos itsehoito on toteutettu huolella, eikä se ole auttanut. Tyhjiä, valkeita munankuoria voi jäädä paikalleen hiuksiin joskus kuukausiksi eivätkä ne ole merkki hoidon epäonnistumisesta.
Lähde: Marja Häyhä/Kupittaan apteekki ja Terveyskirjasto Kuva: Kuva: Instagram / @myserapine (Huom. kuva vain havainnollistamista varten.)
OHMYGOSSIP – Katselen hyvin usein ilmoituksia kiinteistöistä ja maapaikoista, ja satuin nyt löytämään yhden, jossa myydään pientä majaa, jossa ei ole sähköä ja jonne ei ole kunnollista tietäkään, majaa, joka on pikkukaupungeistakin hyvin kaukana… Hinta on monta kertaa markkinahintaa korkeampi ja talvella siellä ei ole mitään tekemistä… Mutta voitteko sanoa, että se ei ole ihana?! Olen rakastunut – täysin sokeasti rakastunut. Koska tuo ”vau-tunne” valtaa minut usein, odotan vähän, ennen kuin teen mitään, mutta haluan jakaa teidän kanssanne tämän miellyttävän tunteen!
Aivan, tiedän kyllä, että olen hyvin tunteellinen – uudet ajatukset, tilanteet ja haasteet sytyttävät minut helposti, mutta en silti pysty hillitsemään itseäni, kun näen sellaisen luonnon ihmeen! Jos minulla ei olisi lapsia, jotka tulee viedä kouluun ja harrastuksiin, en todennäköisesti epäilisi hetkeäkään. En ole pitempään aikaan nähnyt kauniimpaa näkymää – luonto, metsät, villi ympäristö. Se salpaa hengityksen… vaikka siihen liittyy myös paljon pelottavaa. Minä esimerkiksi olen hyvin arka. Yksin kotona ollessa sytytän kaikki valot ja tunnin ennen nukkumaanmenoa omistan rukoilemiselle. Pelkään pimeää ja yksinäisyyttä, mutta haluan vapautua sellaisesta pelosta – haluaisin alkaa vastustaa omia pelkojani. Pitäisin koskemattomasta ja villistä luonnosta, jota ihmiskäsi ei ole vielä pilannut – juuri sellaisesta kuin näissä kuvissa on. En tarvitsisi televisiota, sähköä, jääkaappia tai muita mukavuuksia – todellisuudessa pidän yksinkertaisuudesta, vaikka minusta jää usein aivan päinvastainen kuva. Tietenkin toisinaan en edes tiedä, mitä tarkalleen haluan, mutta nuo näkymät aiheuttavat minussa halun sukeltautua sankkojen metsien ja yksinäisyyden helmaan. Epäilemättä siellä on paljon karhuja, käärmeitä, susia ja tavallisen elämän kannalta epämukavuuksia… mutta varmasti siellä on myös taika-avain, joka hoitaa terveiksi rasittuneet ja kaupunkielämään väsyneet sielut. Tuon paikan nähdessäni minussa heräsi sellainen tunne, kuin näkisin kuvan Jaan Tätten elokuvasta Meeletu (Mieletön), jossa rikas liikemies (Rain Simmul), jolla kaikki elämässä tarvittava näytti olevan olemassa, ei pysty enää sietämään tähänastista arkielämäänsä ja muuttaa asumaan maalle elääkseen siellä taas omana itsenään ja löytääkseen paikan tässä maailmassa.
ETSIN ITSEÄNI, ETSIN OMAA PAIKKAANI ELÄMÄSSÄ, HARHAILEN! Ajattelen yhä useammin sitä, mitä oli, mitä on ja mitä on vielä tulossa.
NordenBladet – Kesällä on mukavaa työskennellä ”toimiston” ulkopuolella ja siksi suunnittelen kokoukseni Etelä-Viroon yhdistääkseni työn ja pienen huviajelun. NordenBladet tekee erittäin tiivistä yhteistyötä erilaisten matkailutoimistojen ja turismipalveluita tarjoavien laitosten kanssa, jonka vuoksi minun työni on hyvin vaihtelevaa ja kiinnostavaa! Tartun aamuisin työhön aina erittäin positiivisesti asennoituneena, ja käytännössä sellaista päivää ei ole, jona en nauttisi työstäni 100-prosenttisesti.
NordenBladetin Viron osasto on menestyneesti käynnistetty ja samoin minusta lukijat ovat ottaneet oikein hyvin vastaan sen muutoksen, että Ohmygossip.ee on nykyisin NordenBladetin alla. Oikeastaan molemmat tukevat toisiaan ja vakavat aiheet ja viihde ovat erillään – itse pidän tästä uudelleenjärjestelystä erittäin paljon. Viimeistään ensi vuodesta (2018) alkaen alan työstää myös NordenBladetin Suomen osastoa aktiivisesti. Syyskuussa tulee isompi kokous ja silloin suunnittelemme vuoden toukokuulle asti valmiiksi. Koska minulla itselläni on paljon matkustelua Viron, Suomen ja Ruotsin välillä ja samoin yhteistyökumppaneillakin, tulee jatkuvasti majoittaa, muonittaa ja ajeluttaa jotakuta – siksi on tärkeää, että käyn itsekin mahdollisimman paljon eri paikoissa ja osaan kirjoittaa niistä sekä lukijoille ja suositella niitä yhteistyökumppaneille.
Viljandissa pidetyn kokouksen ja nautitun lounaan jälkeen ajoimme Taageperan kartanolinnaa katsomaan. Se, joka luki edellisen postitukseni ”Toisinaan leikittelen ajatuksella ostaa kartano” tietää, että minulla heräsi Taageperan linnan kuva nähdessäni voimakas kiinnostus nähdä se omin silmin, ja etten olisi kiduttanut itseäni pitempään, päätin nähdä sen. Linnan jugend-tyylinen ulkonäkö on epäilemättä kiehtova, ja jos minun joskus pitäisi alkaa rakentaa uutta taloa, niin ulkoisesti se voisi muistuttaa tuota linnaa. Mutta minun versiossani talossa olisi enintään 5-7 huonetta.
Mutta minun vaikutelmani… Linna on todellisuudessa vieläkin suurempi kuin kuvassa vaikutti ja siellä ei ole epäilystäkään siitä, etteikö se sovi paremmin hotelliksi tai joksikin muuksi yritykseksi kuin jonkun omakotitaloksi. Tilat olivat suhteellisen kuluneita ja sviittikään (190 euroa) ei rehellisesti sanoen kutsunut yöpymään, tavalliset huoneet muistuttivat hieman halpaa hostellia. Mutta kuten ymmärsin, koko linna odottikin remonttia ja lisäksi kellariin rakennettiin SPA-osastoa, torni oli täysin suljettu. Linna on kaunis ja vaatisi varakasta kosijaa. Jos aivan linnan pihalla ei olisi yhtä ylimääräistä taloa (joka ei kuulu kartanon sivurakennuksiin) ja suurta kaksikerroksista rumaa ja massiivista taloa ja linnan takana olisi heinämaan sijasta tuuhea kuusimetsä, paikka keräisi minun silmissäni tietysti enemmän pisteitä, mutta vierailun arvoinen se on joka tapauksessa! Nähdä omin silmin sellainen vanha rakennus on hyvin voimakas tunne, ja kehun myös sikäläistä palvelua. Jo vastaanoton ovella odotti erittäin ystävällinen ja avulias nainen, ja kun sanoin, ettemme halua jäädä yöksi, mutta haluaisimme silti mielellämme kiertää katselemassa taloa, hän ei lainkaan nyrpistellyt nenäänsä, vaan oli ystävällisesti valmis näyttämään taloa ja huoneita. Se aiheutti heti erittäin myönteisen kuvan. Ihmiset, jotka sinne menevät, ovat tervetulleita! Jään uteliaana odottamaan millainen SPA linnaan tulee ja kukaties toisella kertaa jään sinne majoittumaankin.
Jatkoimme katsomaan lähellä sijaitsevaa Helmen Pärliallikaa eli helmilähdettä (joka tunnetaan myös lääkärilähteenä). Se on Valgan maakunnan Helmen kihlakunnassa sijaitseva uhrilähde. Legendan mukaan lähdevesi oli rohtona ”seitsemää tautia vastaan” ja neitoset kävivät uhraamassa lähteellä helmiä säilyttääkseen kauneutensa. Pistimme myös varovasti kätemme veteen ja panimme pari kertaa vettä kasvoillemme. Koska meillä oli sillä hetkellä rahat autossa, emme heittäneet veteen kolikoita, samoin meillä ei ollut helminauhaa, mutta uhrasimme lähteelle omaa aikaamme ja kirjasimme lähteen ympäriltä metsästä lasinsirpaleita, joita siellä oli epänormaalin paljon. Vahinko, että on ihmisiä, jotka eivät rakasta luontoa, vaan sotkevat sitä tuolla tavalla. Lähteet ovat hyvin mahtavia, minä pidän niistä erittäin paljon. Jos olisi mahdollista, haluaisin kastella kasvoni lähdevedellä joka päivä. Sen jälkeen oli niin ihana tunne. Kiitin lähdettä ja jatkoin matkaa Võruun, jossa minua odotti seuraava kokous.
OHMYGOSSIP – Minulla on outo suhde kartanoihin, sellainen rakkauden ja pelon välimuoto. Pidän siitä, että historiaa arvostetaan ja pidetään mielessä ja muistomerkkejä kunnostetaan, mutta en pidä siitä, että tämän päivän kartanot ovat lähinnä liikeyhtiöitä eivätkä asuinpaikkoja. On myös ikävä nähdä, että kauniiden kartanoiden viereen on lisärahalla ja ahneustarkoituksessa pystytetty jotain halvalla ja kehnosti rakennettuja ”hirviöitä”, joihin kartanon nimellä houkutellaan turisteja majoittumaan. Sekin on vahinko, että nykyisin myytävien kartanoiden ympärillä olevien maiden hehtaarimäärät ovat jatkuvasti pienempiä.
Kaikki edellä kuvattu on tietenkin suhteellisen ymmärrettävää. Viro on pieni ja täällä ei ole kovin paljon ihmisiä, jotka ovat samanaikaisesti rikkaita ja rakastaisivat maalaiselämää, jotka haluaisivat elää jossain keskustasta kaukana 20+ tai 30+ huoneen linnassa, kolme neljännestä vuodesta sitä erittäin kalliisti lämmittäen, suurista tiluksista huolehtien, sivistyksestä kaukana ollen ja linnan vanhojen henkien kanssa kamppaillen (puhumattakaan miljoonista euroista, joita kartanon asiallinen kunnostaminen vaatii). Herää myös kysymys, kuka alkaisi elää siellä? Nykyisin ihmisillä on hyvä, jos nopean elämänrytmin ohessa on kyetty synnyttämään yksi lapsi. Sellainen linna vaatisi 10+ lasta! Istutko yksin yhdessä huoneen nurkassa ja illan pimeydessä ajattelet, mitä muissa 29 huoneessa tapahtuu?
Mutta kuitenkin, ihmiset ostavat kartanoita, sillä ostohinta tuntuu edulliselta ja ajatus olla kartanonherra nousee nopeasti päähän. Minä en olisi tässä asiassa niin optimistinen. Se, että saat itsellesi puolella miljoonalla tai miljoonalla eurolla ränsistyneen kartanon Virosta, ei vielä tee sinusta kartanonherraa. Oikeastaan vanhan kartanon saa vieläkin edullisemmin – olen nähnyt ilmoituksia, joissa kartanon saa jopa parillasadallatuhannella eurolla. Kyse on tietysti täysin rapistuneista paikoista. Suuren osan kartanonomistajista sellainen ostos tekee aivan narreiksi. Heidän tulee kiistellä muinaismuistoviranomaisten kanssa ja erilaisin trikein näyttää, että jotain muka kunnostetaan, vaikka todellisuudessa suurin osa pystyy 10 vuoden aikana parhaassa tapauksessa paikkaamaan kattoa jostain nurkasta tai pystyttämään lupaavan näköiset rakennustelineet. Olen itsekin välillä ajatellut, että silti ostaisin – olkoon, odotamme, ajattelemme, katsomme – mutta sitten se tuntuu petokselta. Sekä itsensä että tuollaisen paikan pettämiseltä.
Olen ajatellut, että niin… kartano houkuttelee minuakin, vaikka samalla vihaan vanhoja ränsistyneitä asioita, suuruudenhulluutta (sairautta, jota itsekin silti ajoittain poden), paikkoja, joissa voi kummitella, liiallista tuhlausta, liiallisia velvollisuuksia… mutta toisaalta sellainen olisi haaste… ja haasteista minä pidän. Vaikkei taloudellinen tilanteeni tänään ei mahdollistaisikaan kartanonomistajaksi ryhtymistä, leikittelen välillä sillä ajatuksella – teen laskelmia, hahmottelen ja suunnittelen omassa päässäni. Olen välillä ajatellut, että olisi upeaa ostaa jokin kartano, jossa joskus parisataa vuotta sitten sukulaiset nöyristelivät ja nöyryyttivät itseään kartanonherran edessä… että historia kääntyisi myönteiseen suuntaan. Mutta tällainen niin sanottu koston motiivi on todellisuudessa kaikkein tuhoisin ja järjettömin. Elämässä kaiken pitää tapahtua rakkauden energian avulla, terveellä ja eteenpäin vievällä energialla, ei ahneudella, kostolla ja toisille näyttämisen energialla. Tulee kuvitella, että olet maailman tärkein, rikkain ja rakastetuin ihminen — miten silloin käyttäytyisit? Millaisia päätöksiä tekisit? Miten toimisit, jos sinulla ei olisi tarvetta todistaa kenellekään mitään? Miten silloin eläisit?
Fotod: 3x Taagepera loss (TÄHELEPANU! Pildid on leitud internetist ja uploadisin need siia omavoliliselt. Ei leidnud autorit, kellele viidata. Kui autor tunneb oma pildi ära ning soovib, et lisame ta nime või soovib hoopis, et eemaldame pildi blogi juurest, siis palun võtke ühendust ja täidame teie soovi koheselt.)
Valokuvat: 3x Taageperan linna (HUOMIO! Kuvat on löydetty internetistä ja latasin ne tähän omin luvin. En löytänyt tekijää, johon viitata. Jos tekijä tuntee valokuvansa ja haluaa, että lisäämme nimen tai että poistamme kuvan blogista, pyydän ottamaan yhteyttä, niin täytämme toiveen välittömästi.)
Minusta ensimmäinen ja kaikkein tärkein asia kartanon ostamisen yhteydessä (edellyttäen tietysti, että taloudelliset mahdollisuudet vastaavat kartanon ostoa) on rakkauden ja tunnistamisen tunne – jos sitä ei ole, älä suorita ostoa. Ollaksesi todella onnellinen, elä niin, että elämäsi jokaista askelta saattaa rakkaus! Pidän monista kartanoista, mutta ”sitä oikeaa klikkausta” en ole tähän mennessä yhdenkään osalta sattunut. En ole tosin kovinkaan monissa kartanoissa käynyt ja niitä nähnyt, mutta ajattelen, että oikeat asiat tulevat sinun luoksesi itse ja viestivät sinulle itsestään itse. Lähes täydellisen merkin sain internetissä täysin sattumalta törmätessäni jugend-tyylisen Taageperan kartanon kuvaan, mutta kun näin sivurakennuksen, joka oli rakennettu kivenheiton päähän, tunteet jäähtyivät. No, sen voisi tietysti purkaa jne… mutta siihen, että asua 32-huoneen linnassa Valgamaalla, siihen ei pidä olla vain miljonääri, vaan olla kaikin puolin taloudellisesti turvallisessa asemassa. Koska en ole nähnyt paikkaa ja sen ympäristöä omin silmin, en jää käsittelemään sitä nyt pitempään — vaikka tunnustankin, että olen kiinnostunut ja uteliaisuuteni on herännyt. Jotain siellä on… tarkemmin mitä, sitä en tänään vielä tiedä.
Kiinteistön ostaminen on kaikkein helpointa. Vaikka kiinteistö ei olisikaan tänään myytävänä, se myydään neuvotteluteitse sopivaan hintaan joka tapauksessa. Minulla on kuitenkin kartanoita kohtaan rakkauden lisäksi pelko. Minulla on sellainen tunne, että jos ostotoimenpide on tehty jossain muussa tarkoituksessa (haluat perustaa sinne bisneksen/hotellin), se voi pilata vanhan kulttuurimuistomerkin auran ja siinä asuvien vanhojen henkien ja aikojen kuluessa sinne vakiintuneiden myyttisten olentojen rauhan. En ihmettelisi lainkaan, jos ilmenisi, että vanhassa kartanossa asuu Haltioita, jokin puun henki (esimerkiksi Saarnin henki), Henkiä (Spertus/Spiritus), joitakin teko-olentoja (esimerkiksi Painajainen) tai joitakin kuoleman henkiä (esimerkiksi Kummitus tai Peikko tai Virvahenki… pahimmassa tapauksessa myös Ihtiriekko). Tuskinpa kukaan haluaisi, että hänen kallis ostonsa/sijoituksensa alkaa vastarintaan tai vielä hirveämpää, tekee hänet suorastaan hulluksi ja johtaa hullujenhuoneeseen. Vanhaan aikaan oli erittäin yleistä, että kartanon omistajat haudattiin kartanon maille ja se merkitsee sitä, että ne, jotka eivät vieläkään ole kyenneet päästämään otettaan ”arvokkaasta ja kalliista” maisesta omaisuudestaan, valvovat edelleen kartanossa tapahtuvaa. Pääsääntöisestihän enemmistö kartanonherroista oli omana aikanaan hyvin rikkaita ihmisiä, joilla oli pakkomielteitä ja jotka painostivat mielipiteillään muita – joka tekee heidän hengistään samanlaisia – yhtä ahneita, hallitsevia ja dominoivia. Harkitsemattomasti ja huolettomia muutoksia tekemällä voi saada heidän vihansa päälleen. Samoin joku katkeroitunut tai väärin kohdeltu alainen (talonpoika tai -tyttö) on voinut jäädä kuolemansa jälkeen sinne kummittelemaan. Nyt olen kyllä kääntänyt asian tosi mystiseksi, mutta ajattelen, että sellaisen vanhan kohteen oston yhteydessä kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota tällaisiin asioihin. Pelätä ei silti pidä, sillä rakkaudella ja huolehtivaisuudella voi energioita aina puhdistaa ja rukouksilla voi tuoda rauhan juuri sinne, missä sitä tarvitaan.
OHMYGOSSIP – Alexandra Tikerpuu sanoo, että hänen äitinsä oli se, joka yllytti häntä ryhtymään malliksi. ”Minun äitini oli aina sitä mieltä, että se sopisi minulle, koska olen pitkä, vaikka itse siihen en uskonut. Hän pani minut Beatricen mallikouluun, jossa vähän aikaa kävin, mutta koska minusta ei tuolloin tuntunut lainkaan, että alkaisin toimia alalla, luovutin. Vähän sen jälkeen minun luokseni Kristiinen keskuksessa tuli Katrin Rannaväli ja kutsui E.M.A agentuuriin, ja kaksi kuukautta myöhemmin olin jo Tokiossa”, malli kertoo sivustolle Mood.
Mallialalla on ankara kilpailu ja monet kaunottaret murtuvat hermojännityksestä. Miten Alexandra kestää jännitystä ja kilpailua? ”No, se on hankalaa, mutta tulee vain löytää itselleen sopivia menetelmiä. Minulle on tärkeää pitkän päivän jälkeen vetelehtiä sohvalla ja katsella suosikkisarjaa tai sitten mennä ystävättären kanssa syömään. Kilpailun suhteen ei ole paljon tehtävissä. Tulee ymmärtää, että niin on ja eri asiakkaat pitävät erityylisistä tytöistä.”
Kilpailussa pysymiseksi tarvitaan rautaisten hermojen lisäksi myös superhyvää vartaloa. Alexandra kertoo, että hänen elämäntapansa yhteydessä ei ole kovin paljon aikaa sen oikean rutiinin luomiseen, ja hänen kuntoilunsa käsittää ennen kaikkea aamuisin kotona voimistelun ja myös kuntosalilla käymisen.
Aloittelevalle mallille hän suosittelee kuitenkin avoimuutta: ”Kommunikoi paljon, sillä hyvällä kanssakäymisellä asiakkaiden ja valokuvaajien kanssa pääset eteenpäin.”
OHMYGOSSIP – Supermalli Carmen Kass kirjoittaa sosiaalisessa mediassa, että hän on päättynyt luopua eläinperäisten elintarvikkeiden käytöstä. Kass selittää Facebookissa, että hän tarjoili tämän vuoden USA:n itsenäisyyspäivänä ylpeänä orgaanista kanaa, jonka hän itse perkasi ja marinoi. Hän ei kuvitellutkaan, että vain viikko myöhemmin harkitsisi eläinperäisistä ruoista luopumista kokonaan.
”Sen askelen ottaminen on suuri haaste ja niin vegaaneilla kuin lihansyöjilläkin on omat hyvät argumenttinsa. Elokuvan ”What The Health” katsomisen jälkeen minua jäi vaivaamaan yksi ajatus – jos se ei ole välttämätöntä minun terveydelleni, niin miksi käyttää sitä lainkaan? Himoanko sitä niin paljon, onko houkutus niin suuri? Vastaus on ilmeisesti ei… Jos yksikin niistä väitteistä siinä elokuvassa on tosi, on vegaanisuuden kokeilu pieni hinta maksettavaksi”, selitti Carmen.
OHMYGOSSIP – Vladivostokissa menehtyi Venäjän seksikkäimpänä moottoripyöräilijänä pidetty sosiaalisen median tähti Olga Pronina, jonka Instagram-tiliä ”Monika9422” seurasi yli 182.000 fania.
40-vuotias Pronina menetti 30. heinäkuuta illalla kaupungin läpi kiitäessään moottoripyöränsä hallinnan ja kuoli tapahtumapaikalla, kertoo The Sun.
