NordenBladet – Estella Elisheva tuli Saarenmaalta, oli kaksi yötä kotona ja lähti tänä aamuna viululeirille. Saarenmaalta palatessaan hän ilmoitti, että haluaa pohtia tulevaisuudensuunnitelmiaan. Hän nimittäin ilmoitti, että häntä on alkanut kiinnostaa psykiatria ja että hän haluaa isoisänsä esikuvan mukaisesti valita erikoisalakseen psykiatrian. Jesssus, ajattelin… mistä sellainen nyt? Onko joku tehnyt lapselle aivopesua? Se tunne oli minulla kuitenkin hyvin lyhyt. Tunnen Estellan ja tiedän aivan hyvin, että hän tekee päätöksensä itse – hän on äärettömän realistinen ja kahdella jalalla maanpinnalla oleva tyttö. Ja minulla ei ole mitään aietta alkaa suunnitella hänen tulevaisuuttaan – ihminen valitsee oman tiensä itse! Lisäksi tiedän, että psykiatria ja lääketiede ovat vuosisatojen ajan olleet viisaiden valinta ja kunnioitettu ammatti.
Äitinä ajattelin oikeastaan ensimmäisenä juuri Estella Elishevan herkkää sielua. Hän ja psykiatri – mitä se merkitsisi? Estella on ihminen, jolla on maailman suurin sydän – samaan aikaan kun minä usein ehkäpä teeskentelen olevani huolehtivainen, hän välittää aidosti. Samaan aikaan kun muut ovat tekevinään jotain, hän todella tekee – hän RAKASTAA ihmisiä todella, enemmän kuin minä esimerkiksi pystyn kuvittelemaankaan. Jos olette lukeneet Margaret Mitchellin romaanin Tuulen viemää (Gone with the Wind), niin minä vertailukohtina Scarlett O´Haran ja Melanie Hamiltonin. Jos minä olen ensin mainittu, niin Elisheva on jälkimmäinen – Melanie – ihminen, joka rakastaa muita ehdoitta, ihminen, jolla on synnynnäisesti äärettömän suuri ja uhrautuva sydän. Estella on ihminen, joka rakastaa aina myös silloin, kun kyseessä ei ole mitään omaa etua. Ei niin, että minun sydämeni olisi pieni, tai että haluaisin muille ihmisille pahaa tai etten välittäisi ihmisistä tai en jopa usein pitäisi muiden asioita omiani tärkeämpinä (minullakin on usein oikeastaan ongelma sen suhteen, kuullostakoon miltä kuullostaa, mutta olen toisinaan liikaa muista huolehtiva ja otan heistä liikaa vastuuta) – mutta Estella Elishevan osalta kyse on jo täysin toisella tasolla olevasta ihmisrakkaudesta, sellaisesta, jossa peliin tulee uhrautuvaisuus ja muut korkeammat tasot. No, Estella on sellainen, todellisesti, rehellisesti ja itsensä unohtaen hyvä – ja jos nyt hänen laisensa ihminen haluaa tulla psykiatriksi, niin minun ensimmäinen reaktioni ja pelkoni äitinä on se, että hän palaa nopeasti loppuun. Minun pelkoni olisi se, että hän kokisi niin paljon muiden kielteisiä tunteita ja koko muiden auttaminen ei tapahtuisi tieteen ja elämänviisauksien pohjalta, vaan hänen energiansa ja tunteittensa kautta.
Sanoin Estellale, että psykiatrin ammatti on raskas, olen nähnyt sen isästäni sivusta seuraten. Isäni – tunnustettu ja arvostettu psykiatri, yrittäjä, johtaja ja poliitikko Jüri Ennet — on erittäin päätöskykyinen, kokenut ja viisas mies, joka osaa hallita asioita ja löytää nopeasti ratkaisut jokaisessa tilanteessa. Jüri Ennet on mies, joka sopisi Viron kuninkaaksi, jos Viro olisi kuningaskunta, hän on mies, joka tuo ratkaisuja – hän rakastaa kansaansa, hän puolustaa kansansa etuja, hän välittää maastamme. Häntä sivulta seuraten näen, miten hän välittää kansastamme ja on huolissaan maamme heikoimmista ja apua tarvitsevista ihmisistä sekä luonnollisesti potilaistaan, miten paljon hän tekee Viron kansan hyväksi – hän on mies, joka välittää yhtä paljon tavallisesta kansasta kuin ns. aatelista. Ja nyt näen mielikuvituksessani tuon vahvan miehen ohella pikkuisen 11-vuotiaan tyttäreni – jonka sydän on suurempi kuin maapallo, mutta sielu herkkä kuin kauriilla. Luonnollisesti se saa ajatukseni sekaisin. Mallin mittainen hento Estella puhuu yhtäkkiä sellaisia suuria ajatuksia… Sanon rehellisesti, etten ollut sellaiseen keskusteluun valmis.
Sanoin: ”Kaikki se kulkee kehosi läpi. Mutta koska olet poikkeuksellisen tunteellinen, tuntuvasti tunteellisempi ja emotionaalisempi kuin pääosa muista ihmisistä, niin pelkään, että sinulle voi tulla siitä ongelmia”. Estella väitti vastaan ja sanoi, että ihmisten auttaminen tekee hänet onnelliseksi ja että hän haluaa, että elämällä on juuri sellainen syvä ajatus – auttaa ihmisiä kuten isoisäkin tekee. Tunsin sydämessäni ylpeyttä tyttärestäni, mutta minulla oli myös sellainen pelon tapainen ja epävarma tunne. Tiedän, että isäni geeneistä voi tulla vain voittajia ja taistelijoita – kyseessähän on aikansa suurin strategi, lääkäri ja kansanmies – isä painaa ja hallitsee ”tarvittavia nappeja” sekä Virossa että etäämpänä ja sellainen ei voi olla koskematta myöskään hänen lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Olen kasvattanut hyväsydämisen ja viisaan lapsen. En asetu vastustamaan mitään hänen ajatustaan. Hän kehittyy itse, hän päättää itse ja tekee valintansa itse. Koska häntä on koulussa alkanut kiinnostaa aine nimeltä ihmisoppi (hän sanoo minullekin, että äiti, olut ei ole sinulle mitenkään hyväksi), niin totean, että lapset ovat usein viisaampia kuin me itse. En halua olla äiti, jonka kanssa asioita ei haluta pohtia, haluan olla äiti, jonka luo tullaan puhumaan KAIKENLAISISTA ajatuksista – olkoot ne sitten millaisia tahansa.
Ehkäpä esikoiseni onkin määrätty seuraamaan tunnetun isäni vaikeaa mutta arvokasta ja merkittävää tietä.
Kuva: Jüri Ennet vaimon kanssa
