OHMYGOSSIP – OHMYGOSSIPin muotitoimittajien korviin on kantautunut tietoja siitä, että ensi vuonna voi pariisilaisessa museossa Palais de la Porte Dorée nähdä mahtavan retrospektiivinäyttelyn ei kenenkään muun kuin kenkämestari Christian Louboutinin tuotannosta.
Näyttelyssä esiteltävät kenkäparit valitaan huolellisesti Louboutinin muotimerkin arkistosta, johon kuuluu väitteiden mukaan yli 15.000 (!) jalkineparia. Esitteille asetetaan myös kenkiä Louboutinin omasta yksityiskokoelmasta, jota kenkämuotoilija ja kerääjä ei ole aiemmin julkisesti näyttänyt.
Nyt on tiedossa, että paitsi suuria määriä punapohjaisia kenkiä näyttelyyn tulee teoksia, jotka ovat läpi aikojen inspiroineet Louboutinia, sekä sellaisia, jotka antavat vihjeitä henkilöistä, jotka ovat tarjonneet kenkämestarille inspiraatiota, samoin useita yhteistyöprojekteina valmistuneita kenkäpareja.
Näyttely on avoinna 25. helmikuusta 28. heinäkuuhun 2020 Pariisin museossa Palais de la Porte Dorée. Lisätietoa kannattaa hakea palais-portedoree.fr/en.
OHMYGOSSIP – Lontoon Harrodsin tavaratalon 5. kerroksessa avasi ovensa mustavalkosävyinen Fendi Caffe. Visuaalitaiteilija Joshua Videsin suunnittelemassa monokromisessa kahvilassa voi maistella Fendin logoilla koristeltuja kahvijuomia ja herkkuja, mutta myös vahvempia ruokia sekä aamiaiseksi että lounaaksi.
Vastapaistettujen patonkien lisäksi kahvilassa on kunniapaikalla myös Fendi Baguette -käsilaukkumallit. Niiden ohella merkittävän paikan on saanut Fendi Peekaboo -laukkumalli, jonka erilaisia versioita voi ihailla (ja tietysti porejuoman saattamana ostella) erikseen Peekaboo Barissa.
NordenBladet —Eduskunnan 1. varapuhemies Tuula Haatainen toivotti eurooppalaiset parlamentaarikot tervetulleiksi COSAC-puheenjohtajien kokoukseen eduskunnan Pikkuparlamentissa tänään. Kokoukseen osallistuvat EU:n jäsenmaiden parlamenttien EU-valiokuntien puheenjohtajat ja edustus Euroopan parlamentista.
Haatainen toivoi avauspuheessaan maltillisten voimien yhteistyötä eurooppalaisen päätöksenteon turvaamiseksi. Hän muistutti, että Suomessa tasavaltainen hallitusmuoto vahvistettiin sata vuotta sitten pian sisällissodan päättymisen jälkeen. Silti sekä sodan voittajat että häviäjät seisoivat merkittävällä tavalla uuden hallitusmuodon takana.
”Päätöksentekoa alkoi ohjata usko demokratiaan, sopuisaan yhteiskuntakehitykseen sekä sitoutuminen lain noudattamiseen”, Haatainen sanoi.
”Satavuotiasta hallitusmuotoa juhlistettiin täällä Suomessa yleisellä liputuspäivällä. Hyvästä syystä. Se takasi Suomen kansalaisille suuren joukon niitä samoja vapauksia ja oikeuksia, joista nyt nautimme Euroopan tasolla Euroopan Unionin kansalaisina.”
Hallitusmuotomme perusajatus kansalaisten tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta oli tosiasiassa kylvetty jo vuoden 1906 eduskuntauudistuksessa, Haatainen jatkoi. Säätyjen vallan poistamisen ohella suomalaiset naiset saivat ensimmäisenä maailmassa täydet poliittiset oikeudet: oikeuden äänestää ja oikeuden olla ehdokkaana vaaleissa.
Huhtikuun eduskuntavaaleissa eduskuntaan valittiin enemmän naisia kuin koskaan aiemmin ja nykyinen hallitus on historiamme naisvaltaisin, varapuhemies jatkoi. Lisäksi Suomen ehdokas Euroopan komission jäseneksi on ensimmäistä kertaa nainen.
Haatainen myös onnitteli puheessaan Ursula von der Leyeniä valinnasta Euroopan komission puheenjohtajaksi. ”Olen sekä suomalaisena että eurooppalaisena ylpeä siitä, että lasikattoja rikotaan nyt sekä kansallisella että eurooppalaisella tasolla.”
Haatainen muistutti, että demokratiassa poliitikkojen on ansaittava kansalaisten hyväksyntä joka päivä, ei vain vaaleissa.
”EU:n demokraattisen oikeutuksen ylläpitäminen ja kehittäminen on mielestäni COSAC:in tärkein tehtävä.”
”Demokratian kehittämistyö ei tule koskaan valmiiksi. Joka päivä meidän poliitikkojen pitäisi tarkastaa, miten työtapamme palvelee tarkoitustaan, joka on tuottaa sellaista politiikkaa ja sellaisia tuloksia, jotka vastaavat kansan vaaleissa ilmaisemaa tahtoa”, Haatainen sanoi.
Eduskunnan järjestämät Suomen EU-puheenjohtajakauden kokoukset alkavat Helsingissä 21.–22. heinäkuuta. COSAC-puheenjohtajien kokoukseen osallistuvat kansallisten parlamenttien EU-valiokuntien puheenjohtajat ja Euroopan parlamentin edustajat.
Eurooppaministeri Tytti Tuppurainen esittelee parlamentaarikoille Suomen EU-puheenjohtajuuden teemat, minkä jälkeen käydään keskustelua EU:n monivuotisesta rahoituskehyksestä Ranskan entisen ministerin ja europarlamentaarikon Alain Lamassouren alustamana.
Kokouksen ohjelma, osallistujat ja tausta-aineisto on julkaistu eduskunnan EU-puheenjohtajuussivustolla parleu2019.fi. Maanantain keskusteluista on sivustolla suora lähetys klo 9 alkaen.
Suomen hallitusmuoto 1919 – Suomalaisen demokratian suunnannäyttäjä –seminaari 17.7.2019
Hyvät kuulijat,
Suomen hallitusmuodon hyväksymistä edelsi dramaattiset kansakuntamme vaiheet. Itsenäistyminen ja sitä seurannut sisällissota olivat kytköksissä Eurooppaa ravistelleeseen ensimmäiseen maailmansotaan.
Sisällissodan päättymisen ja hallitusmuodon hyväksymisen välillä oli ehtinyt kulua vain hieman yli vuosi.
Hyväksytyn hallitusmuodon perusajatus kansalaisten tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta oli kuitenkin kylvetty jo 1906 eduskuntauudistuksessa. Suomalainen yksikamarinen eduskunta oli Euroopassa uutta. Samalla naiset saivat ensimmäisenä maailmassa täydet poliittiset oikeudet: oikeuden äänestää ja olla ehdokkaana vaaleissa.
Kansalaissodan jälkeen maassamme kyettiin nopeasti järjestämään ensimmäiset yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvat kuntavaalit syksyllä 1918. Seuraavana keväänä 1919 järjestettiin eduskuntavaalit. Valittu eduskunta pääsi päättämään vuoden 1919 valtiomuodosta.
Historioitsija Kai Häggman kuvailee 1918 -kirjassa, miten 1. maailmansodan jälkeen syntyi monia uusia valtioita, joista monet ajautuivat diktatuuriin. Suomessa kävi kuitenkin paremmin. Tasavaltaa kannattaneet sosiaalidemokraatit saivat 80 ja Maalaisliitto 42 paikkaa eduskuntaan. Tämä takasi, ettei monarkiasta enää haaveiltu.
Hämmästyttävällä vauhdilla asiat etenivät.
Päätöksentekoa alkoi ohjata usko demokratiaan, sopuisaan yhteiskuntakehitykseen sekä sitoutuminen lain noudattamiseen. Vaikka seuraavien vuosikymmenten aikana näitä pilareita pyrittiin horjuttamaan, perustuslainsäätäjän asettama hallitusmuoto oli omalta osaltaan varmistamassa sen, että kaikki nämä yritykset lopulta epäonnistuivat.
Se, kuinka lyhyessä ajassa Suomi siirtyi taantumuksellisesta sääty-yhteiskunnasta yhdeksi aikansa edistyksellisimmistä demokratioista, on täysin poikkeuksellista.
Vuoden 1919 hallitusmuodon 15 pykälä määräsi seuraavasti: Älköön tasavallassa annettako aatelisarvoja älköönkä muita perinnöllisiä arvoja. 100 vuotta sitten perustuslainsäätäjä näki pahimpana syrjinnän muotona perinnöllisen aseman tai arvon. Olivathan vuoden 1919 kansanedustajat syntyneet aikana, jolloin sääty oli keskeisessä asemassa ihmisten elämässä.
Hallitusmuodon erityinen aatelisarvojen kielto ikään kuin alleviivasi uutta tasa-arvoon ja tasavaltaisuuteen perustuvaa ajattelua. Nykyisin voimassaoleva perustuslakimme vastaavasti kieltää tälle päivälle tyypillisimmät syrjinnän muodot.
Hyvät kuulijat,
Perustuslakia muutettaessa on hyvää tapaa noudattaen pyritty saamaan muutosten taakse koko eduskunta. Tämä on varmistanut sen, ettei perustuslain kirjaimella politikoida, vaikkakin sen tulkinnasta esitettäisiin eriäviä näkemyksiä. Suomessa puolueet eivät ole ajaneet yksin muutoksia perustuslakiin, vaan muutoksia on tehty yhdessä.
Samaa perustuslainsäätäjän pitkäjänteisyyttä toivoisi myös silloin, kun tavoitteena on tehdä suuria, vaalikaudelta toiselle ulottuvia yhteiskunnan rakenteita merkittävällä tavalla muuttavia poliittisia uudistuksia. Laajojen uudistusten tavoitteille ja lähtökohdille pitäisi ainakin pyrkiä hakemaan laajempaa parlamentaarista tukea, vaikka yksittäisten politiikkatoimien osalta jäisikin lopulta erimielisyyttä.
Olen ollut mukana koko 2000-luvun eri sote-uudistuksen vaiheissa -asiantuntijana, ministerinä ja valiokunnan puheenjohtajana ja nyt viimeisimmäksi eduskunnan puhemiehistössä. Näinä vuosina kaikki keskeiset puolueet ovat olleet vuorollaan vastuussa uudistuksesta.
Nämä vuodet ovat vahvistaneet käsitystäni, että laajempi parlamentaarinen tuki on yksinkertaista enemmistöä parempi tapa varmistaa sekä merkittävien muutosten läpivieminen että niiden kestävyys vaalikaudelta toiselle. Tässä mielessä tervehdin ilolla komiteatyön paluuta osaksi lainsäädäntövalmistelua.
Hyvät kuulijat,
Valtiosääntöoikeuden asiantuntijoiden kuuleminen ja heidän näkemystensä kunnioittaminen onkin keskeisin tapa varmistaa se, että muutokset valtiosäännössä tai sen tulkinnassa ovat legitiimejä. Näiden näkemysten asettamien raamien sisällä tapahtuu poliittiset valinnat. Poliittinen paine ei koskaan saa kasvaa niin suureksi, ettei näitä ehtoja joko ehditä tai haluta ottaa huomioon.
Valitettavasti viime vuosina on kuulunut yhä enemmän sellaisia poliittisia äänenpainoja, joissa vähätellään asiantuntijoita perustuslakikeskustelussa. Ne kumpuavat usein poliittisesta turhautuneisuudesta ja ajoittuvat usein hetkiin, jolloin poliittinen päätöksenteko on hetkellisesti hidastunut valtiosäännöstä johtuvista syistä. Monesti tämä kritiikiksi verhottu puhe on ollut jopa valtiosääntöasiantuntijoidemme suoranaista pilkkaamista ja vähättelyä.
Asiantuntijoiden näkemyksiä voi ja pitää kyseenalaistaa, mutta analysoiden, ei halventavalla retoriikalla. Perustuslakimme sekä sen valvonta- ja tulkintamekanismit toimivat lähtökohtaisesti hyvin ja tehokkaasti. Asiantuntijoiden näkemysten kunnioittaminen varmistaa sen, että järjestelmä toimii myös jatkossa näin.
Hyvät kuulijat,
Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten turvaamat oikeudet ovat osa kansallista lainsäädäntöämme. Suomen valtio on luvannut turvata ihmisoikeudet kansalaisilleen ja kaikille ihmisille Suomessa. Viranomaisilla on ensisijainen velvollisuus huolehtia ihmisoikeuksien toteutumisesta ja niiden edistämisestä.
Ihmisoikeuksien lähin vastine kansallisessa oikeudessa ovat perusoikeudet, joihin sisältyvät myös sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet. Nämä ovat oikeuksia, jotka on turvattu perustuslaissa kaikille ihmisille.
Sekä olemassa olevien oikeuksien vahvistuminen, uusien oikeuksien turvaaminen että oikeuksien kohteen laajentaminen kattamaan ei vain Suomen kansalaiset, vaan kaikki Suomessa asuvat ihmiset, kuvaavat merkittävää muutosta valtiosääntöisessä ajattelutavassamme. Ihmisoikeussopimus, Euroopan integraatio sekä perusoikeus- ja perustuslakiuudistus ovat tämän muutoksen keskiössä.
Valtiosääntömme kansainvälistyminen näkyy jo perustuslakimme ensimmäisessä pykälässä, jonka mukaan Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi.
Näiden sanojen merkitys kasvaa päivä päivältä, sillä niin täällä lähellä Euroopassa kuin muualla maailmassa näemme yhä enemmän esimerkkejä päinvastaisesta kehityksestä. Yhteistyön sijaan on eristäydytty. Puheet ovat koventuneet. Jopa oikeusvaltiokehitys on joissakin maissa ottanut askelia taaksepäin. Monet itsestään selvät asiat on kyseenalaistettu.
Myös täällä Suomessa ihmisoikeudet nähdään joissakin puheenvuoroissa taakkana. On alettu puhua jopa suomalaisuuden määritelmästä, geenien tasolta lähtien. Ihmismuisti on surullisen lyhyt. Tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara tiivisti tämän kaiken hyvin toteamalla, että kyse on sisäsiististä kiertoilmaisusta rotuopille. Suomen eduskuntaan tällaiset puheet eivät kuulu. Suomen kansalainen on Suomen kansalainen, kaikkine oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Tähän ei ihmisen alkuperä vaikuta, eikä saa vaikuttaa. Kahden luokan kansalaisuuksia ei ole. On vain kansalaisia. Suomalaisia. Toivon, että uuden eduskunnan jäsenet ymmärtävät tämän ja eduskunta voi näyttää esimerkkiä sen suhteen, miten ihmisarvoa ainakin puheissa kunnioitetaan.
Perustuslakimme kanta tähän kaikkeen on hyvin selkeä. Ihmisoikeudet ja ihmisarvo kuuluvat kaikille. Meidän on toimittava kansainvälisesti ja kansallisesti vääränlaisen kehityksen pysäyttämiseksi. Tämä on poliittinen mutta samalla myös oikeudellinen ohje, sillä ihmisoikeudet, rauha, yhteistyö ja oikeudenmukaisuus ovat peruuttamaton osa valtiosääntöämme.
Suomen on vahvistettava rooliaan ja oltava kokoaan suurempi vaikuttaja.
Meidän tulee olla edelläkävijöitä ja suunnannäyttäjiä ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja rauhan rakentamisen edistämisessä maailmalla.
Suomen juuri alkanut EU-puheenjohtajakausi on paras tapa osoittaa myös ulospäin, että toimimme näiden arvojen mukaisesti. Samalla onnistunut EU-puheenjohtajakausi on paras tapa kunnioittaa Suomen satavuotiasta hallitusmuotoa. Tämän tavoitteen takana uskon, että koko eduskunta voi seistä.
Modernissa yhteiskunnassa valta on lähtöisin kansalaisilta. Suomessa tätä valtaa käyttää eduskunta. Se on lakien ja lakeihin rinnastettavien kansainvälisten sopimusten kautta delegoinut valtaa eteenpäin. Valtaa on annettu kunnille, jatkossa ehkä maakunnille ja myös ulospäin erityisesti Euroopan Unionille ja YK:lle. Mutta kaiken keskiössä on siis kansallisvaltio, joka halutessaan voi myös päätöksillään ottaa vallan takaisin.
Sata vuotta sitten oli suuren luokan keskustelun ja kiistan aihe, millä tavalla valtiopäiväjärjestyksen rinnalla valta hallitusmuodolla jaetaan eri valtiollisten toimijoiden kesken. Kiistan ytimessä oli puolentoista vuoden ajan hallitusmuototaistelu tasavallan ja kuningaskunnan välillä, mutta samalla kamppailu oikeasta valtasuhteesta eduskunnan ja hallitsijan kesken. Ja tätä kamppailua käytiin olosuhteissa, joissa sisällissota, suurvaltapolitiikka, Itä-Karjalan kysymys tai pohdinta siitä, hyökkääkö Suomi Pietariin vai ei, sävyttivät politiikkaa. Jos toisen maailmansodan jälkeisiä vuosia on meillä kutsuttu vaaran vuosiksi, niin ajanjaksoon keväästä 1917 tähän päivään vuonna 1919 mahtui peräkkäin ja päällekkäin sellaisia tasavallan synnytystuskia, joihin nuori valtio olisi saattanut kompastua moneen kertaan kohtalokkaalla tavalla. Kaikki päättyi hyvin, mutta ei suinkaan sattumalta vaan suurten sisäisten väittelyiden kautta.
Hallitusmuoto vahvistettiin valtionhoitaja Mannerheimin allekirjoituksella sata vuotta sitten, mutta kompromissisisältönsä se oli saanut demokraattisessa prosessissa jo kuukautta aikaisemmin. Hyvä kysymys on, miksi Mannerheim viivytteli? Hänen valtansa nojasi Ruotsin itsevaltiuden aikaisiin perustuslakeihin ja ymmärtääkseni moni arvioi hänen painineen Pietarin sotaretken kanssa.
Hallitusmuodon vahvistamisen kautta valtionhoitajan valta oli siirtymässä valittavalle presidentille kavennetussa muodossa. Eduskunta olisi tuskin valtaa käyttäessään hyväksynyt sotaretkeä Pietariin.
Yksi edeltäjistäni Kalevi Sorsa esitti vuonna 1992 tätä päivää kansanvallan päiväksi ja sinä vuonna liput nostettiinkin salkoon. Monet irvailivat esitykselle ja pitivät sitä surkuhupaisana. Santeri Alkion päiväkirjat löytyivät kymmenen vuotta sitten. Hän oli keskeinen – ehkä jopa ratkaiseva – hahmo noiden vuosien kaikissa olennaisissa ratkaisuissa. Hän kuittaa päiväkirjassaan itsenäistymispäätöksen, joka eduskunnassa sentään hyväksyttiin enemmistöllään hänen esittämänään, muutamalla rivillä. Mutta tasavaltalaisen hallitusmuodon hyväksymistä hän hehkuttaa laajasti. Siihen asti itsenäisyytemme oli haparoivaa ja ulkomaiden tunnustuksia hakevaa. Hallitusmuoto lopulta loi tasavallan muodon. Valitsimme maailmansodan voittajien ajaman tasavaltalaisen demokratian emmekä enää myöskään hapuilleet Pietariin. Keisareiden vallasta haluttiin Euroopassa eroon ja tilalle tulivat kansallisvaltiot. Me olimme tämän suuren aallon ytimessä.
Hallitusmuoto on kestänyt hyvin aikaansa ja sen keskeiset periaatteet sisällytettiin vuoden 2000 perustuslakiin. Aste asteelta parlamentarismia on myös syvennetty.
Nykyaikana silti sanottaisiin, että hallitusmuoto oli setämiesten kirjoittama. Vai miten luonnehtisitte kansalaisuuden määritelmää: ”Suomen kansalaisoikeus on jokaisella, joka on suomalaisista vanhemmista syntynyt, sekä muun maan naisella, joka on mennyt naimisiin Suomen miehen kanssa.”
Perustuslakimme on mielestäni kestänyt hyvin ajan muutoksissa. Sadan vuoden pyykin kohdalla on kuitenkin hyvä arvioida, millä tavalla elämä perustuslain ulkopuolella on muuttunut ja muuttumassa.
Suuri muutos on tapahtumassa ihmisten poliittisessa osallistumisessa. Hätkähdin eduskuntavaalien alla, kun Helsingin Sanomat julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan yli 60 prosenttia sekä vihreiden että perussuomalaisten kannattajista kertoi, että heidän äänestyspäätökseensä vaikutta eniten ”yksittäinen asia”. Monille ihmisille vaikuttamisen kovin palo tuntuu liittyvän yksittäisiin asioihin, joiden puolesta tai vastaan allekirjoitetaan nettiadresseja tai kansalaisaloitteita. Monille tämä myös riittää panokseksi yhteisiin asioihin osallistumiseksi.
Järjestelmämme perusta edustuksellisessa parlamentaarisessa demokratiassa on kuitenkin ajateltu siten, että kansalaiset valitsevat edustajansa, jotka kompromissien kautta hakevat yhteistyön ja joutuvat neljän vuoden kuluessa ottamaan kantaa yksittäisen asian lisäksi tuhansiin muihinkin asioihin. Tässä ristiriidassa valinnan motiivin ja perusteen ja käytännön välissä on riski rakenteelliselle legitimeettikriisille. Sanomattakin on selvää, että sosiaalisen median ja myös klikkausten hakemiseen perustuvan median logiikka ajaa kohti kärjistettyjen yksittäisten asioiden suuntaan. Niiden asema, jotka yrittävät kantaa kokonaisvastuuta monimutkaisten yhteiskunnallisten syy- ja seuraussuhteiden verkostoissa, on ottaa kritiikkiä ja lyöntejä vastaansa.
Toinen näkökulma, johon minulla ei myöskään ole vastausta liittyy turvallisuuden riskeihin. Vanhassa hallitusmuotoajattelussa vuosisatojen ajan ulkoisen turvallisuuden vaaliminen – siis sotilaallinen turvallisuus – on meillä ja muualla ajateltu kuuluvan valtion päämiehelle. Riskien luonne on kuitenkin muuttunut. Sotilaallisen riskin rinnalla vaikuttamiskeinot ovat monipuolistuneet ja suurin osa niistä kuuluu perinteisessä ajattelussa sektoriviranomaisille ja sektoriministeriöille. Tämäkään ei enää vastaa tarpeeseen nähdä kokonaisuuksia. Selontekojen ja turvallisuusstrategian tasolla haaste on mielestäni hahmotettu oikein, mutta päätöksentekostruktuuriamme ei ole juuri mietitty. En esitä muutoksia hallituksen ja presidentin valtasuhteisiin, mutta toistan jo noin vuosikymmen sitten esittämäni ajatuksen turvallisuusneuvostosta, jossa poliittinen johto – presidentti mukaan lukien – ja keskeiset turvallisuusviranomaiset kävisivät jatkuvaa hallinnonalat ylittävää turvallisuuskeskustelua. Meillä on oltava kyky ylittää vanha jako ulkosuhteiden ja sisäisen turvallisuuden välillä.
Kolmas näkökulma liittyy unionitasoon, jossa Suomi on kansallisvaltiona valtiosopimuksen kautta jäsenenä ja päättäjänä ja toisaalta tämän seurannaisena kansalaisemme ovat myös unionin kansalaisia. Viime viikkoina lähes jokaisen kynnelle kykenevän tehtävä on ollut arvostella sitä, että valtioiden edustajat sopivat unionin johtopaikkojen jaosta.
Puolustan valittua marssijärjestystä. Me olemme kansallisvaltioina neuvotelleet unionin perussopimuksen ja ratifioineet sen parlamenteissamme. Sopimuksella olemme siirtäneet osan valtiollemme kuuluneesta päätösvallasta päätettäväksi unionin toimielimissä tai kuten esimerkiksi kauppapolitiikassa antaneet vallan unionin komissiolle. Tähän vallan delegointiin istuu mielestäni hyvin se, että jäsenvaltiot, jotka ovat vallan siirtäneet omilta toimielimiltään, vaikuttavat keskeisimpänä päätöksentekijänä vallankäyttäjien valintaan. Tähän asetelmaan liittyvä valtataistelu tulee jatkumaan. Viiden vuoden välein kirjavalla tavalla järjestäytyneet eurooppalaiset puolueet pyrkivät EU:n parlamentin tuella saamaan vahvemman otteen komission nimittämisestä jäsenvaltioiden kustannuksella.
Ja neljäs näkökulma liittyy itse liberaalin demokratian haasteeseen globaalissa kilpailussa tehokkuudesta. Väitän, että ihmisten sivistyksensä voimin luoma demokratia on luonut näille samoille ihmisille annetun vapauden ansiosta ylivoimaisen aseman uusien toimintatapojen ja innovaatioiden synnyttämisessä ja se on taannut länsimaisille järjestelmille taloudellisessa kilpailussa voittajan paikan. Tämä asetelma on muuttumassa nopeassa tahdissa ja osa autoritaarisemmista valtajärjestelmistä on löytänyt tehokkaamman ja nopeamman tavan allokoida voimavaroja uuden luomiseen. Mikäli tämä kehitys jatkuu, tulee reaalimaailma luomaan vaikeasti ennakoimattomia paineita järjestelmäämme kohtaan.
Tällä viikolla on kuitenkin tulevaisuuspohdinnoista huolimatta syytä ja aihetta nauttia useammatkin kakkukahvit sata vuotta sitten tehdyn kauaskantoisen päätöksen ja sen toteuttaneiden keskeisten ihmisten juhlistamiseksi. Tärkeintä on mielestäni silti se, että hallitusmuodon ja nykyisen perustuslain kestävyys yli 30-luvun eurooppalaisen oikeistoradikalismin, sodan ja Neuvostoliiton vaikutusvallan ei ole johtunut sanamuodoista vaan ihmisten tahdosta ylläpitää kansanvaltaa ja oikeusvaltiota. Tämä tahto on sadan vuoden aikana testattu moneen kertaan.
Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen kunniapuheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok.) johtaa Etyjin lyhytaikaisia vaalitarkkailijoita Ukrainan parlamenttivaaleissa tulevana viikonloppuna. Hänen lisäkseen vaalitarkkailuun osallistuu Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja Vilhelm Junnila (ps.).
Ilkka Kanerva tarkkailee vaaleja Kiovassa ja Vilhelm Junnila Odessassa.
Ukrainassa järjestetään ennenaikaiset parlamenttivaalit 21. heinäkuuta. Vaalien järjestämisestä päätti keväällä valittu uusi presidentti Volodymyr Zelenski. Ukrainan parlamentissa on 450 paikkaa, joista puolet täytetään puolueiden asettamilta ehdokaslistoilta siten, että koko maa on yhtenä vaalipiirinä ja puolet paikallisesti niin, että eniten ääniä saanut ehdokas saa vaalipiirin ainoan edustajanpaikan. Sunnuntain vaaleissa valitaan 424 kansanedustajaa, sillä vaalien järjestäminen Ukrainan koko alueella ei onnistu konfliktitilanteesta johtuen.
Ehdokkaita on valtakunnalliseen vaaliin asettanut 22 puoluetta. Yhden edustajan vaalipiirin paikoista kilvoittelee yli 3000 ehdokasta. Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston Odihrin pitkäaikaiset tarkkailijat ovat olleet Ukrainassa kesäkuun puolivälistä lähtien. Heidän lisäkseen maahan saapuu vaaliviikonloppuna noin 750 lyhytaikaista vaalitarkkailijaa Etyjin osallistujavaltioista.
Etyjin lisäksi Ukrainan vaaleja tarkkailee Naton parlamentaarinen yleiskokous. Ukraina perui kutsunsa Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen tarkkailijoilta vaaleihin vastalauseena yleiskokouksen kesäkuiselle päätökselle ottaa Venäjän valtuuskunta takaisin yleiskokoukseen.
OHMYGOSSIP – Tähän asti meitä lähinnä parfyymeillä lumonnut Hermès on ilmoittanut, että vuonna 2020 luksusmerkki esittelee oman kosmetiikka- ja ihonhoitotuotesarjansa. Ja muuten, täysin muovittomasti.
Luksusgiganttina Hermèsillä on puuhaa muutenkin valtavasti, mutta vaikuttaa siltä, ettei riittävästi, sillä muotimerkki on päättänyt ottaa mallia muista ranskalaisista luksusbrändeistä, kuten Chanel ja Dior, ja tulla markkinoille omilla meikkituotteillaan ja ihonhoitosarjallaan.
Hermèsin toimitusjohtaja Axel Dumas’n mukaan on ainakin aluksi sellainen suunnitelma, että Hermèsin meikki- ja ihonhoitotuotteet tulevat myyntiin Hermèsin omiin putiikkeihin ja erittäin huolellisesti valituille jälleenmyyjille. Koko uutisen tekee vieläkin kiehtovammaksi se, että Dumas vakuutti, että mainitut tuotteet ja tuotepakkaukset tulevat olemaan muovittomia – sillä luksusmerkin tulee jotenkin erottautua muista markkinoilla toimijoista.
Meitä tällainen viesti joka tapauksessa hymyilyttää ja jäämme jännittyneinä odottelemaan, mitä Hermès markkinoille tuo!
____________________________________________ Hermès on vuonna 1837 perustettu ranskalainen luksustuotteiden suunnittelija, valmistaja ja markkinoija. Liike aloitti satulakauppana.
Hermès on erikoistunut nahkatuotteisiin, asusteisiin ja parfyymeihin. Yhtiön tunnistaa hevoskärrylogosta. Hermès-tuotteita myydään vain Hermès-myymälöissä sekä virallisessa verkkokaupassa. Yhtiö tunnetaan hinnakkaista luksustuotteistaan: esimerkiksi kuuluisan Birkin-käsilaukun lähtöhinta on noin 6000 dollaria. Hermès on saavuttanut mainetta myös laajoilla, muutaman kerran vuodessa vaihtuvilla solmiomallistoillaan. Suomea lähin Hermèsin edustus löytyy Tukholmasta.
Hermèsin suvulla oli vuoden 2017 lopulla hallussaan 66 prosenttia yhtiön osakepääomasta ja äänimäärästä. Axel Dumas on toiminut yhtiön toimitusjohtajana vuodesta 2013, mutta tämä lisäksi Hermèsin sukua edustava Émile Hermès SARL nimittää yhtiölle toisen toimitusjohtajan. Tässä tehtävässä on vuodesta 2006 toiminut Henri-Louis Bauer.
OHMYGOSSIP – Kauneustrendejä syntyy hyvin nopeasti ja OHMYGOSSIP luonnollisesti tarkkailee niitä, sillä meidänhän pitää olla valmiina yllätyksiin. Niinpä saimme tietoomme, että tällä kaudella kuumin aihe on huulipuna luomissa. Koska kaikki huulipunat eivät sovi silmämeikiksi, kannattaa tehdä muutama kokeilu, ennen kuin käyttää niitä julkisuudessa.
Sanottakoon heti alkuun, että huulipunaakin tärkeämpää on pohjustusvoide eli primer. Sillä saatte tehdyksi kaikkein tärkeimmän työn. Kun primer on levitetty luomiin, ota sopiva sivellin tai aplikaattori ja ryhdy taiteilijaksi! Tupsuta huulipunaa luomiin kuten tekisit tavallisella luomivärillä. Se, joka on jo oppinut tumman huulipunan käytön niksejä, tietää miten väri kestää. Se, joka niksejä ei vielä tiedä, saa tästä vielä yhden niksin! Pura talouspyyhe pieniin kerroksiin ja levitä huulipunalla värjätty alue vain yhdellä ohuella paperilla. Tupsuta siveltimellä pölypuuteria värjätylle alueelle, puuteri läpäisee paperin tarkalleen sopivassa määrässä ja kiinnittää huulipunan lujasti ihoon. Kun otat pyyhkeen pois, voit lisätä väriä hyvin ohuena kerroksena. Viimeisenä askeleena maalaa sirolla kädenliikkeellä ripset ja sitten oletkin valmis kuulemaan kohteliaisuuksia!
Muuten, kuten tavallisen tumman silmämeikinkin osalta, on tässäkin tekniikassa hyvä tarkkailla, että kasvojen muilla osilla kannattaisi pitää värien suhteen hillitympää linjaa!
OHMYGOSSIP – Itselle sopivan meikkivälineen valitseminen voi joskus olla hankalaa, sillä sekä meikkivoiteiden että puuterien valikoima on erittäin suuri. Mitä tulee ennen kaikkea pitää mielessä – tuotteen luonnollisuutta, hyvää peittoa, sävyä vai valmistajan mainetta? Usein syntyy myös dilemma – valitako meikkivoide, mineraalipuuteri vai jopa molemmat?
Mineraalipuuteri ei ärsytä ihoa ja eroaa tavanomaisesta puuterista
Viime aikoina on yhä enemmän suosiota saavuttanut mineraalikosmetiikka ja juuri siksi, että sellainen kosmetiikka koostuu mineraaleista. Se ei yleensä sisällä kemiallisia tuoksu- tai väriaineita, parabeeneja, silikonia, synteettisiä öljyjä tai muita ei-toivottuja apulaisia. Mineraalipuuteri antaa ihon hengittää ja samalla suojaa sitä. Tällaisen puuterin etuna onkin se seikka, että siinä ei ole ihoa ärsyttäviä aineita ja sen koostumus ei imeydy ihon sisään. Laadukas mineraalipuuteri on koostumukseltaan jauhemainen ja yleiskäyttöinen – sitä voi vapaasti käyttää puuterina koko kasvojen alueella ja miksipä ei myös meikkivoiteen sijasta.
Mineraalipuuterin käytössä kannattaa huomata, että siinä on yleensä paljon vahvempi pigmentti kuin tavallisessa puuterissa ja se peittää myös ihon intensiivisemmällä sävyllä. Jos käytät tavallisia kosmetiikkatuotteita, tarvitset usein sekä pohjustusvoidetta, meikkivoidetta että viimeisenä silauksena vielä puuteria. Mineraalimeikkiä käytettäessä riittää sen sijaan vain yksi tuote. Lisäksi on hyvä tietää, että mineraalipuuterin avulla saat kasvoille tasaisen ja virheettömän sävyn varsin pienellä vaivalla. Levitä iholle vain ohut mutta samalla riittävästi pigmenttiä sisältävä kerros, niin tulos on luonnollinen ja kaunis, eikä siitä jää vaikutelmaa ”paksusta rappauksesta”.
Mikä on tärkeää meikkivoiteen valinnassa?
Yritä ensimmäisenä asiana löytää ihollesi sopiva sävy. Sopivin on päivänvalossa näkymätön ja luonnollinen sävy. Voide on ihanteellinen silloin, kun se ikään kuin ”haihtuu” ihollasi eikä jätä näkyviä rajalinjoja tai paksua voidekerrosta. Aivan yhtä tärkeää on myös meikkivoiteen rakenne, ja siinä tärkeä osansa on sinun ihotyypilläsi – kuivalle iholle hyviä ovat hieman juoksevammat voiteet, normaalille iholle sopivat paksummat koostumukseltaan voidemaiset tuotteet.
Tietysti tärkeää on sekin, millaisen tuloksen haluat. Ajattele, haluatko mahdollisimman hohtavan tuloksen, tasaisen ja hyvän peittävyyden vai hyvin luonnollisen kevyesti läpikuultavan meikin.
