NordenBladet —
29.05.2020 klo 13.29Itä-Suomi
Viime vuonna hukkui kaikkiaan 90 suomalaista. Itä-Suomessa vesillä menehtyneitä oli viime vuonna 25 henkeä ja vuonna 2018 Itä-Suomessa hukkumistapauksia oli 22. Yli puolet hukkumista tapahtui vesiliikenteessä ja uidessa. Tyypillinen hukkuminen tapahtui veneen kaatuessa tai veneessä olijoiden horjahtaessa laidan yli veteen. Pelastusliivejä ei hukkuneilla ollut käytössä. Heistä jopa yli 90 % olisi kuitenkin saattanut pelastua liivien ansiosta. Alkoholi on suurin yksittäinen tekijä kuolemaan johtaneiden moottoriveneonnettomuuksien taustalla. Synkimpiä kuukausia hukkumisten osalta ovat kesä-, heinä-, ja elokuu.
Hukkuneet koko Suomi 2018 – 2019
Hukkuneet maakunnittain Itä-Suomi 2018 – 2019
Poliisi valvoo koko kesäajan veneilyä. Viime vuonna Itä-Suomessa jäi ruorijuopumuksesta kiinni 16 veneilijää. Pohjois-Savossa 8, Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Savossa molemmissa 4. Edellisvuonna ruorijuoppoja tavattiin koko alueella yhteensä peräti 28.
Erityisesti poliisi kiinnittää valvonnassa huomiota pelastusliivien käyttöön, veneiden kuntoon, kuormitukseen ja varusteisiin sekä tietysti kuljettajan kuntoon. Näiden lisäksi poliisi valvoo kalastusta, metsästystä, ympäristön ja luonnon suojelua koskevia määräysten noudattamista sekä etsii mm. anastettuja veneitä ja moottoreita. Veneet ja moottorit on syytäkin turvamerkitä ja valokuvata sekä säilyttää ne sekä kaikki muutkin yksilöintitiedot varkauden varalta.
Kesäkuussa voimaan astuva uusi vesiliikennelaki tuo uusia velvoitteita
Uusi vesiliikennelaki ajanmukaistaa ja kokoaa yhteen vesiliikenteen liikennesäännöt ja liikennemerkit. Uudistuksen tavoitteena on lisätä vesiliikenteen turvallisuutta ja vastuullista veneilyä sekä mahdollistaa vesiliikenteen automaatio.
Lain mukaan nyt myös vapaa-ajan veneessä on oltava päällikkö, joka vastaa sen kulusta ja matkustajien turvallisuudesta. Päällikkö on henkilö, joka tosiasiallisesti ohjaa tai hallitsee venettä. Hän voi olla siis myös joku muu, kuin henkilö, joka on ruorin takana. Huviveneen päällikkö vertautuu ammattiliikenteessä olevan veneen päällikköön, mutta häntä koskevat vaatimukset ja velvoitteet ovat toki käytännössä kevyemmät. Päällikön vastuulla on esimerkiksi se, että vene on kunnossa ja että hänellä itsellään on vesillä liikkumiseen tarvittavat tiedot ja taidot. Varusteiden pitää sopia veneen kokoon ja olosuhteisiin. Isossa veneessä tarvitaan esimerkiksi ankkuri, jolla venettä voidaan hallita hätätilanteissa.
Perusvarustus moottorilla varustetussa tai yli 5-metrisessä purjeella varustetussa vesikulkuneuvossa ovat edelleen:
hyväksytty ja sopivan kokoinen pelastusliivi, kelluntapukine tai pelastuspuku
pilssipumppu tai muu soveltuva tyhjennysväline
airot, mela taikka ankkuri köysineen, vesikulkuneuvon koko huomioon ottaen
vuosittain tarkastettu käsiammutin, jos vesikulkuneuvossa on liekillä toimiva polttolaite, sisä- tai yli 25 kw perämoottori; ei vaadita vesiskoottereissa
ja uutena varusteena alle 12-metrisessä veneessä pitää olla laite, jolla voidaan antaa voimakas äänimerkki. Yli 12-metrisessä veneessä vaaditaan myös sumutorvi ja yli 20-metrisessä lisäksi laivakello.
Lisäksi päällikön vastuulla on, että vesikulkuneuvossa on käytettävissä asianmukaisia merikarttoja ja merenkulkujulkaisuja, jos aiottu matka edellyttää reittisuunnittelua matkan pituuden tai muun vastaavan syyn tai olosuhteen johdosta. Vaatimus ei koske kuitenkaan lyhyitä mökkimatkoja, mutta kylläkin pitempiä, joissa olosuhteet voivat muuttua siten, että edellyttää uutta reittisuunnittelua. Merikarttojen tulee olla hyväksyttyjä ja paperisena – sähköiset – plotteri- tai kännykkäversiot ei poikkeuksetta käy.
Moottorilla varustettu vesikulkuneuvo, jonka moottoriteho on moottorivalmistajan ilmoituksen mukaan vähintään 15 kw sekä moottorilla tai purjeella varustettu vesikulkuneuvo, jonka rungon pituus on valmistajan ilmoituksen mukaan vähintään 5,5 metriä, on rekisteröitävä. Rekisteröitävää vesikulkuneuvoa ei saa käyttää, ellei sitä ole varustettu rekisteritunnuksella. Tunnuksien kiinnittämättä jättäminen on ollut melko yleistä.
Uudessa vesiliikennelaissa vesiliikenteen rangaistusjärjestelmä uudistuu. Liikennevirhemaksua käytetään hallinnollisena vesiliikennerikkomusten seuraamuksena, kun taas sakko säilyy vakavampien ja moitittavaimien tekojen rangaistuksena. Liikennevirhemaksu korvaa erilaiset vesiliikenteen rikesakkorangaistukset, joiden piiriin on kuulunut vesiliikennelain sekä vesikulkuneuvojen rekisteröinnistä annetun lain vähäisiä rikkomuksia. Muutos on samalainen tieliikennelain muutoksen kanssa.
Uuden vesisliikennelain tullessa voimaan erilaisia vesikulkuneuvon päällikön yleisiä rikkomuksia, vesiliikenteen nopeusrajoitusten rikkomisia ja rekisteröintirikkomuksia käsitellään kiinteämääräisillä liikennevirhemaksuilla. Näiden lisäksi vähäistä vakavammat varustepuutteet, meriteiden sääntöjen noudattamatta jättäminen sekä vakavammat ylinopeusrikkomukset tulevat rangaistavaksi vesiliikennerikoksena – sakolla.
Vesiliikenteen liikennevirhemaksun suuruus on vähintään 70 euroa, mutta enintään 120 euroa. Ankarin liikennevirhemaksu voidaan määrätä vesikulkuneuvolla tehdystä nopeusrajoituksen rikkomisesta.
Ruorijuopumusäännös säilyy ennallaan
Ruorijuopumus eli vesiliikennejuopumus on kyseessä silloin, kun alusta ohjailevan henkilön veren alkoholipitoisuus on vähintään 1,0 promillea tai jos hänen kykynsä aluksen turvalliseen ohjailuun on huonontunut. Rangaistus ruorijuopumuksesta tulee kyseeseen myös silloin, kun henkilö toimii aluksella tehtävässä, joka olennaisesti vaikuttaa aluksen kulun turvallisuuteen.
Ruorijuopumus on siis kyseessä silloin, kun aluksen kuljettaja ohjailee alusta alkoholin vaikutuksen alaisena, mutta myös silloin, kun alusta ohjaileva henkilö on käyttänyt muuta huumaavaa ainetta kuin alkoholia tai huumaavaa ainetta ja alkoholia yhdessä. Mikäli olosuhteet ovat sellaiset, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle, on aluksen ohjaaja tuomittava ruorijuopumuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Lähde: Poliisi.fi