NordenBladet — Valtion ravitsemusneuvottelukunnan (VRN) uudeksi puheenjohtajaksi on nimetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) pääjohtaja Markku Tervahauta. Tehtävä on kolmevuotinen. Varapuheenjohtajana toimii elintarviketurvallisuusjohtaja Sebastian Hielm maa- ja metsätalousministeriöstä. Ravitsemusneuvottelukunta aloitti uuden kolmivuotisen toimikautensa 9.11.2020.Valtion ravitsemusneuvottelukunta on maa- ja metsätalousministeriön alainen asiantuntijaelin. Sen jäsenet ovat ravitsemuksen huippuasiantuntijoita valtionhallinnosta, yliopistoista ja tutkimuslaitoksista sekä terveydenhuollon, kansanterveyden edistämisen ja joukkoruokailun alueilta.Ravitsemusneuvottelukunnan tehtävänä on toimia väestön ravitsemuksen edistämisen asiantuntijaelimenä, laatia kansalliset ravitsemussuositukset sekä tehdä toimenpide-esityksiä ja aloitteita ravitsemuksen sekä ruokajärjestelmän parantamiseksi.Valtion ravitsemusneuvottelukunta antaa myös lausuntoja omalla toimialallaan sekä seuraa ja arvioi toimenpiteiden vaikutuksia ravitsemukseen, terveyteen ja ruokajärjestelmään.– On hienoa päästä tähän tärkeään toimintaan mukaan. Mahdollisuus terveelliseen ja turvalliseen ruokavalioon on tärkeää meidän jokaisen hyvinvoinnin kannalta. Ravitsemuksella on todellakin väliä, myös ympäristön ja ilmastonmuutoksen kannalta. Väestötason terveyshaasteet liittyvät lihavuuden ja erityisesti niin sanotun aikuistyypin diabeteksen vaaratekijöiden ehkäisemiseen. Oleellisia tavoitteita ovat myös sydän- ja aivoterveyden edistäminen, valtimotautien ehkäisy sekä syöpäriskien vähentäminen ravitsemuksen keinoin, kuvaa puheenjohtaja Markku Tervahauta neuvottelukunnan tehtäviä.Maa- ja metsätalousministeriö asetti Valtion ravitsemusneuvottelukunnan toimikaudelle   9.11.2020 – 8.11.2023. Neuvottelukunnassa on 16 jäsentä. – Olen innoissani varapuheenjohtajan tehtävästä uudella toimikaudella, sillä olemme uusilla jäsenillä vahvistaneet osaamistamme kestävyyden saralla. Siitä on valtavasti hyötyä nyt, kun ruokajärjestelmäämme ja ravitsemustamme uudelleenarvioidaan Pohjoismaissa, jossa tavoitteena on uudet ravitsemussuositukset 2022, sanoo neuvottelukunnan varapuheenjohtaja Sebastian Hielm.Asettamispäätös

Lähde: Valtioneuvosto.fi

NordenBladet — Suden kannanhoidollisen metsästyksen edellytyksiä ja vaatimuksia on kattavasti arvioitu laajapohjaisissa työryhmissä. Valmistelutyön ja EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisun pohjalta maa- ja metsätalousministeriö katsoo, että keskeisenä edellytyksenä kannanhoidolliselle metsästykselle on, että susikanta on suotuisalla suojelutasolla. Työ jatkuu suotuisan suojelutason raja-arvon määrittämisellä ja mallin yksityiskohtien hiomisella.

Maa- ja metsätalousministeriö on yhdessä sidosryhmien kanssa työstämässä pohjaa malliksi, jolla voitaisiin sallia suden kannanhoidollinen metsästys.

–Metsästys on tärkeä osa muiden suurpetojen kannanhoitoa ja se on myös osa susikannan hoitosuunnitelmaa. Mallin edellytys on, että susikanta on suotuisalla suojelutasolla, minkä arvioimiseksi Suomen on määriteltävä suotuisan suojelutason raja-arvo, kertoo ohjausryhmän puheenjohtaja, kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio maa- ja metsätalousministeriöstä.

Maa- ja metsätalousministeriö on antanut Luonnonvarakeskukselle toimeksiannon tuottaa Suomen susikannan suotuisan suojelutason raja-arvon kansainvälisenä tutkimusyhteistyönä. Tällä hetkellä susikannan suojelutason arviointi perustuu kuuden vuoden välein tehtävään luontodirektiivin mukaiseen menettelyyn. Kun suotuisan suojelutason raja-arvo on määritetty, voidaan vuosittain kanta-arvion julkistamisen yhteydessä todeta, onko susikanta suotuisalla suojelutasolla vai ei. Suden kannanhoidollinen metsästys olisi mahdollista aloittaa raja-arvon ylittyessä ja reunaehtojen täyttyessä talvella 2021 – 2022.

–Susikannan ylittäessä raja-arvon metsästys voitaisiin sallia lupaehtojen puitteissa kuitenkin niin, että metsästyksen jälkeen kanta on edelleen suotuisalla suojelutasolla, toteaa valmisteluryhmän puheenjohtaja, erätalousneuvos Vesa Ruusila maa- ja metsätalousministeriöstä.

Työryhmät ovat perehtyneet suden kannanhoidollisen metsästyksen toteuttamistapaan Ruotsissa, jossa susikannan suotuisan suojelutason raja-arvo on muodostettu tieteellisen tutkimuksen pohjalta. Viimeisimmän kanta-arvion mukaan Ruotsin susikanta on yli määritellyn suotuisan suojelutason raja-arvon. Ruotsin Ympäristönsuojeluvirasto on sallinut tänä vuonna suden kannanhoidollisen metsästyksen.

Työryhmien työ jatkuuSuden kannanhoidollisen metsästyksen suunnittelu jatkuu mallin yksityiskohtien kuten metsästyksen kohdentamisen ja muiden edellytysten tarkemmalla määrittelyllä. Mallissa otetaan huomioon luontodirektiivi, EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisu suden kannanhoidollista metsästystä koskien ja muu keskeinen oikeuskäytäntö. Kuluvana talvena 2020 – 2021 susia ei metsästetä kannanhoidollisin perustein. Tällä hetkellä susia voi poistaa Suomen riistakeskuksen niin sanotuilla vahinko- ja turvallisuusperusteisilla poikkeusluvilla. Susien ja muiden suurpetojen aiheuttamien kotieläinvahinkojen ehkäisyyn on myös mahdollista saada esimerkiksi aitatarvikkeita Suomen riistakeskukselta.

Lähde: Valtioneuvosto.fi

NordenBladet — Saimaan alueen asukkaat ja vapaa-ajankalastajat suhtautuvat saimaannorpan suojeluun ja norppaturvalliseen kalastukseen myönteisesti. Etelä-Savon maakuntaliiton toteuttamassa kyselyssä kartoitettiin, mitä mieltä ihmiset ovat saimaannorpan suojelusta ja norpan turvaksi säädetyistä kalastusrajoituksista. Kyselyn tilasi maa- ja metsätalousministeriön asettama Saimaannorppa ja kalastus -työryhmä.Vastauksia saatiin 1120 kappaletta. Vastanneista 63 prosenttia asui norppa-alueen maakunnissa. Kalastusrajoitukset hyväksytään yleisesti ja niiden kanssa on totuttu elämään. Vaikka kalastusmääräysten yksityiskohtiin suhtaudutaan kaksijakoisesti, suojelun ja kalastuksen yhteensovittamista sekä vuoropuhelua tulee vastaajien mielestä jatkaa.

– Yli 80 prosenttia kyselyyn vastanneista vapaa-ajanasukkaista kertoi omistavansa mökin norppa-alueella. Eniten vastauksia saatiin Savonlinnan, Puumalan ja Mikkelin mökkikunnista. Kyselyn tulokset kertovat siis, kuinka Saimaan asukkaat ja vapaa-ajanasukkaat suhtautuvat saimaannorpan suojelun ja kalastuksen yhteensovittamiseen, kertoo maakuntajohtaja Pentti Mäkinen.

Kalastusrajoitusten laajuus ja verkkokiellon pituus jakavat mielipiteitäKyselyn perusteella suojelun ja kalastuksen välillä on edelleen vahvoja eriäviä mielipiteitä. Toiset haluaisivat asettaa Saimaalle totaalisen verkkokalastuskiellon ja toiset purkaisivat rajoitukset kokonaan. Rajoitusalueen laajennuksia esitti lähes joka toinen ja vastaavasti rajoitusten purkamista esitti lähes joka viides vastaaja.

Vastauksissa näkyi, että vastaajat tuntevat suojelun ja kalastuksen yhteensovittamisen periaatteet, sillä monet esittivät rajoitusten aluelaajennuksia nimenomaan uusille pesimäalueille. Verkkokalastuskiellon jatkamista heinäkuun loppuun kannatti kolme viidestä vastaajasta. Lähes kaksi viidestä ei hyväksynyt ajallista muutosta verkkokalastukseen ja noin kolmannes katsoi, että rajoitusten purkamiselle on perusteita.

– Voimassa olevat kalastusmääräykset ovat onnistuneita, rajoitusalue on yhtenäinen ja kattava. Vahvalankaiset verkot ja riimuverkot on kielletty ympärivuotisesti, mikä on vähentänyt kalanpyydyskuolleisuutta. Verkkokalastus on vaarallista erityisesti kuuteille. Ohutlankaiset verkot eivät muodosta aikuisille norpille niin suurta riskiä, sillä ne uivat niistä läpi, kertoo kalastusbiologi Teemu Hentinen.

Nykyinen kalastusrajoitusalue on kooltaan 2 770 neliökilometriä, ja se kattaa yli 60 prosenttia Saimaan pinta-alasta Etelä-Saimaalta Puruvedelle, Luonterille ja Varkauden alapuolelle sekä Pohjois-Karjalan Pyhäselälle saakka. Useimmat saimaannorpalle vaaralliset pyydykset on kielletty tällä yhtenäisellä alueella ympärivuotisesti. Verkkokalastus sallitaan 15.4.–30.6. ainoastaan alle 22 millimetrin muikkuverkoilla.

Laajapohjaisessa Saimaannorppa ja kalastus -työryhmässä neuvotellaan parhaillaan kalastusmääräysten tarkentamisesta vuosille 2021–2026. Myös tätä tuoretta kyselyä käytetään työn pohjana. Työryhmä luovuttaa lopullisen raporttinsa 10.12. mennessä.

Lähde: Valtioneuvosto.fi

NordenBladet — Joutoalueiden metsitystukea koskeva lakiesitys on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä. Lakiin sisältyviä edellytyksiä metsittämiselle täsmennetään valtioneuvoston asetuksessa, jonka luonnos on lausunnolla 8.12.2020 asti. Tavoitteena on, että laki ja valtioneuvoston asetus metsityksen tukemisesta tulisivat voimaan vuoden 2021 alusta. Kyseessä on uusi tukijärjestelmä, jota on valmisteltu osana maankäyttösektorin ilmastokokonaisuutta. Valtioneuvoston asetuksessa määriteltäisiin joutoalueiden metsityksessä hyväksyttävät puulajit ja täsmennettäisiin sitä, mitä seikkoja metsitystukea myönnettäessä arvioidaan ja millaisia metsitettäväksi soveltuvat alueet ovat. Asetuksessa täsmennettäisiin myös vaatimuksia metsänviljelyaineiston alkuperästä ja taimien vähimmäismäärästä hehtaaria kohti sekä säädettäisiin toimenpiteistä, joita edellytetään ennen metsitystä ja taimikonhoitovaiheessa.    

Asetuksessa säädettäisiin myös metsitystuen määrästä. Tuki muodostuisi kiinteästä kustannuskorvauksesta sekä hoitopalkkiosta, jotka perustuisivat laskennallisiin keskimääräisiin kustannuksiin hehtaaria kohden. Asetusluonnoksen mukaan kustannus- eli metsityskorvaus olisi alueen aiemmasta maankäyttömuodosta ja maalajista riippuen 1000–2000 euroa hehtaarille. Hoitopalkkio olisi yhteensä 900 euroa hehtaarille. Hoitopalkkio maksettaisiin kahdessa saman suuruisessa erässä toisena ja kahdeksantena vuotena metsityksen jälkeen. Metsitystuen valmistelu pohjautuu Sanna Marinin hallitusohjelmaan. Eduskunnan käsittelyssä olevan lakiesityksen mukaisesti metsitystukea on tarkoitus myöntää niin sanottujen joutoalueiden kuten maatalouskäytön ulkopuolelle jääneiden peltolohkojen ja käytöstä poistuneiden turvetuotantoalueiden metsittämiseen. Metsitystukea myönnettäisiin yksityisille maanomistajille ja metsitettävän alan tulisi lakiesityksen mukaan olla vähintään 0,5 hehtaarin suuruinen yhtenäinen, keskimäärin vähintään 20 metriä leveä ala. Alan tulisi lisäksi olla luontaisesti ja vesitaloudeltaan metsänkasvatukseen sopiva, ja tukea myönnettäessä otettaisiin huomioon myös luonnon monimuotoisuus sekä maisema- ja vesistövaikutukset. Metsityskorvauksen saisi tietyillä kohteilla korotettuna, jos metsityksessä käytetään jaloa lehtipuuta tai tervaleppää.Aktiivisessa viljelyssä olevia peltoja ei ole tarkoitus metsittää, joten tuen saamisen ehtona olisi, että peltoala ei ole saanut maatalouden tukia vuoden 2019 jälkeen. Metsitystukea haettaisiin Metsäkeskuksesta, ja tukihaun on tarkoitus avautua maaliskuun 2021 alussa. On arvioitu, että Suomessa metsitykseen soveltuvia joutoalueita olisi noin 120 000 hehtaaria.

Lausuntopyyntö ja luonnos valtioneuvoston asetukseksi (mmm.fi/lausunnolla)
Hallituksen esitys laiksi metsityksen määräaikaisesta tukemisesta (HE 150/2020 vp)
Lisää maankäyttösektorin ilmastotoimenpidekokonaisuudesta

Lähde: Valtioneuvosto.fi