Varapuhemies Haataisen puhetiivistelmä Kansainvälisen demokratiapäivän seminaarissa
NordenBladet —
YK:n yleiskokous on julistanut syyskuun 15. päivän kansainväliseksi demokratiapäiväksi vuonna 2007 muistuttamaan maailman päättäjiä ja jokaista yksittäistä ihmistä demokratian tärkeydestä. Omaltani osaltani ajattelen, että muistutus on juuri se, mitä nyt tarvitsemme. Jotkut teistä saattavat vielä muistaa erään saksalaisen yhtyeen laulun vuodelta 1991, muutoksen tuulista. Tuo kyseinen yhtye oli nimeltään Scorpions ja laulu oli ”Wind of Change”. Nämä muutoksen tuulet kaatoivat lopulta Berliinin muurin ja vastakkainasettelun 30 vuotta sitten vuonna 1989 siivittäen meidät toivon ja optimismin aikakauteen. Liberaalin demokratian voittokulku näytti tuolloin pysäyttämättömältä.
Nyt valitettavasti nuo muutokset tuulet ovat laantuneet ja demokraattinen kehitys on ainakin joissakin maissa kääntynyt päälaelleen. Voidaankin sanoa, että demokratia on monin paikoin uhattuna. Freedom Housen mukaan vapaus maailmassa on laskenut kolmenatoista peräkkäisenä vuonna. Poliittiset oikeudet ja kansalaisten perusoikeudet ovat laskeneet tasaisesti. Viime vuosituhannen lopun ja 2000-luvun alun positiivisen kehityksen jälkeen suunta on muuttunut. Negatiivista kehitystä on myös tapahtunut kaikilla mantereilla. Maailman maista luokitellaan tällä hetkellä vapaiksi 44 prosenttia. Loput maista ovat joko osittain vapaita tai Ei vapaita.
Parhaiten taloudellisesti menestyvät ne yhteiskunnat, joiden valtiosääntö antaa ihmisille suurimman vapauden osallistua poliittiseen päätöksentekoon. Demokraattinen valtiosääntö on siis taloudellisestikin järkevä, mutta se on myös eettisesti oikein. Demokratia tuokin selvimmin esille ihmisten arvot ja tavoitteet. Kunnioittaessamme demokratiaa kunnioitamme samalla jokaisen ihmisen oikeutta toimia itsensä ja yhteiskuntansa parhaaksi.
Täällä Suomessa ja muissa Pohjoismaissa olemme tottuneet nauttimaan vahvoista demokraattisista instituutioista, kuten vapaista vaaleista, sanan- ja ilmaisun vapaudesta sekä vapaasta lehdistöstä. Nämä periaatteet lyötiin lukkoon Suomessa viimeistään silloin, kun valtionhoitaja Mannerheim vahvisti hallitusmuotomme hieman yli sata vuotta sitten.
Suomalaisen yhteiskunnan menestystarinan tärkeimmät sanat lausuttiin hallitusmuodossa, joka oli voimassa aina vuoden 2000 perustuslakiin saakka. Me suomalaiset olemme tulleet tunnetuiksi siitä, että naiset saivat jo varhain maassamme äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden. Samanlaisia edelläkävijöitä olimme myös parlamentarismin muotoilijoina. Hallitusmuoto oli eräs maailman ensimmäisistä kirjoitetuista valtiosäännöistä, jossa vahvistettiin parlamentarismin periaate eli ministerien vastuunalaisuus eduskunnalle.
Olemme myös tottuneet siihen, että vaikka demokratian pääperiaatteena onkin enemmistöperiaate, liittyy siihen myös vahvasti vähemmistön oikeuksien turvaaminen. Uskonkin vakaasti, että oikeudenmukainen yhteiskunta, joka takaa kaikkien yhdenvertaisen kohtelun luo myös perustan kestävälle yhteiskuntarauhalle. Tältä pohjalta on myös luontevaa välittää rauhan sanomaa kansainvälisesti.
Aina välillä demokratian sääntöjä on yritetty rikkoa, mutta siitä ei koskaan ole syntynyt mitään hyvää. Demokratian eteen on tehtävä töitä päivittäin – niin täällä eduskunnassa kuin yhteiskunnissa laajemminkin.
Oman haasteensa demokratiakehitykselle tuo sosiaalinen media ja tiedon keräämisen ja analysoinnin mullistuminen. Kuulemme lähes päivittäin uutisia hybridivaikuttamisesta ja valeuutisista, joiden tarkoitus on hämärtää käsitystä siitä, mikä on totta ja mikä muunneltua totuutta, valhetta.
Haluankin korostaa kestävän demokratian ja sivistyksen kohtalonyhteyttä. Voimme sanoa, että suurinta sivistystä on se, että ne ihmiset, joille on annettu eniten, ymmärtävät sen, että heiltä myös vaaditaan eniten. Samalla sivistys on ennen kaikkea kykyä ymmärtää omia tekojaan ja niiden seurauksia sekä ympäristöön että muihin ihmisiin. Koulutus ja kasvatus ovat tämän sivistyksen kivijalkoja. Ilman niitä harvalla on kykyä vaikuttaa meitä ympäröivään todellisuuteen. Ilman sivistystä harva erottaa totuuden valheesta. Sivistys on siten toimivan demokratian välttämätön edellytys. Sivistyksen merkitys korostuu yhtälailla perinteisissä vahvoissa demokratioissa kuin uusissa nousevissa demokratioissa.
Demokratialla on tulevaisuudessakin paikkansa kiistattomana kansan tahdon välittäjänä ja julkisen vallankäytön oikeutettuna kanavana – rauhan takuumiehenä. Tätä mieltä oli varmasti myös suomalaisen sivistyksen isä J.V Snellman, joka totesi, ettei Suomi voita mitään väkivallalla, sivistyksen voima on sen ainoa pelastus. Snellmanin sanat pätevät yhtälailla Suomeen kuin kaikkiin muihinkin demokratioihin.
Lähde: Eduskunta.fi
