Puhemies Matti Vanhasen puhe Hallitusmuoto 100 vuotta -juhlatilaisuudessa

NordenBladet —

Arvoisa tasavallan presidentti, hyvät kansanedustajat ja kutsuvieraat

Ärade republikens president, bästa riksdagsledamöter och inbjudna gäster

Tämän juhlatilaisuuden aiheena on valta.

Hallitusmuodon hyväksymisen kautta sata vuotta sitten tehtiin kaksi tärkeää päätöstä. 

Valitsimme hallitusmuodoksi tasavallan perinnöllisen monarkian sijasta.

Ja toiseksi suuntauduimme selkeästi parlamentarismiin presidenttivaltaisen järjestelmän sijasta.

Meillä valta on kansan vaaleissa antamana eduskunnalla, jonka luottamusta hallituksen on nautittava. Valta on perimmältään aina tässä salissa.

Ämnet för dagens jubileum är makt.

När regeringsformen godkändes för hundra år sedan fattades två viktiga beslut.

För det första valde vi republik som statsskick i stället för arvsmonarki.

För det andra gick vi klart in för parlamentarism i stället för ett presidentdominerat system.

Det är den folkvalda riksdagen som har makten, och regeringen måste ha riksdagens förtroende. Ytterst utgår makten alltid från den här salen.

Tasavallan presidentille annettiin sata vuotta sitten nykyistä enemmän valtaa, ja presidentin asema järjestelmässämme on edelleen keskeinen. Perustuslaissa osoitettujen valtaoikeuksien lisäksi presidentillä on onnistuessaan arvovaltaa paitsi kansallisesti myös suhteissamme ulos. Tätä määrittämätöntä vaikuttamisen pääomaa on toivottavasti olemassa, jos joskus ajautuisimme tilanteeseen, jossa muu vallankäyttö on työssään epäonnistunut.

Järjestelmä on sadan vuoden kuluessa kehittynyt. Parlamentarismia on harkitusti syvennetty sekä perustuslain pykälillä, että käytännön kautta. Nyttemmin on tavallista, että sama hallituskoostumus, tai ainakin sen runko, toimii kokonaisen vaalikauden.

Sadan vuoden aikana valtaa on myös siirretty. Asukkaiden omaa itsehallintoa edustavat kunnat käyttävät keskeistä yhteiskunnallista valtaa. Viranomaisilla on lakiin pohjautuvaa päätösvaltaa. Lisäksi valtaa on harkitusti sopimuksin siirretty kansainväliselle tasolle niissä asioissa, joissa eduskunta on katsonut kansainvälisen yhteistyön tuovan paremmin halutun lopputuloksen kuin pelkkänä kansallisvaltiona toimiminen. Kansainvälisistä sopimuksista tärkeitä ovat mm. Euroopan unionin perussopimus ja Yhdistyneiden kansakuntien peruskirja.

Kansallisvaltio muodostaa kuitenkin vallan ytimen ja sillä on halutessaan mahdollisuus palauttaa valta instituutioilleen sekä kunnilta, viranomaisilta että kansainvälisiltä sopimuksilta.

Under de gångna hundra åren har det också skett vissa maktförskjutningar. Kommunerna, som företräder invånarnas självstyrelse, utövar i hög grad samhällelig makt. Med stöd av lag har myndigheterna makt att besluta i många frågor. Dessutom har befogenheter efter noggranna överväganden genom avtal överförts till ett internationellt plan i frågor där riksdagen ansett att det önskade resultatet lättare kan nås genom internationellt samarbete än genom enbart nationella åtgärder. Bland de viktiga internationella fördragen kan nämnas bland annat fördraget om Europeiska unionen och stadgan för Förenta nationerna.

Maktens kärna ligger likväl hos nationalstaten som, om den så önskar, har möjlighet att återta makt från kommuner, myndigheter och internationella organ till sina egna institutioner.

Vallankäyttö on siis asteittain hajautunut. Vaikka hajauttaminen on ollut järkevää, on sen seurauksena monien kansalaisten vaikea hahmottaa, missä valta on. Tällä on kielteinen vaikutus tuntemukseen vallankäytön oikeutuksesta.

Hallitusmuodon keskeinen idea on kestänyt aikaa hyvin. Suurin juhlan aihe on mielestäni se, että suomalaiset ovat halunneet pitää kiinni demokratiastamme ja oikeusvaltioperiaatteista läpi koko kuohuneen 1900-luvun. Oikeusvaltio oli arvossaan jopa rintamalla. Kaiken vallankäytön on pitänyt perustua lakiin ja rikkeet on käsiteltävä itsenäisellä tuomioistuinvallalla, johon poliitikot eivät sekaannu etukäteen eivätkä jälkikäteen. Tämän periaatteeen johdonmukainen noudattaminen on meidän poliitikkojen vastuulla.

Järjestelmämme ydin on edustuksellisuudessa. Kansalaiset valitsevat edustajansa, valtuutettunsa ja

Euroopan parlamentin jäsenensä. Näillä kaikilla on imperatiivinen mandaattinsa eli he ovat kautensa ajan oman harkintansa herroja ja rouvia. Kansalaiset luottavat heidän harkintakykyynsä ja yhteistoimintakykyynsä kaikissa niissä sadoissa asioissa, jotka tulevat päätettäväksi. Tätä järjestelmämme perustaa haastaa kuitenkin kehitys, jossa yhä suurempi osa kansalaisista pitää äänestyspäätöksensä tärkeimpänä perusteena yksittäistä asiaa.

Kokonaisvastuun ja siihen sisältyvän kompromissitarpeen sijasta yksittäiset asiat ja niihin usein kytkeytyvät mielikuvat ovat hallitsemassa poliittista keskustelua. Tässä näen rakenteellisen riskin legitimiteetin näkökulmasta. Jos valintaperuste vaaleissa ja päätöksenteon todellisuus ajautuvat kauas toisistaan, syntyy helposti turhautumista poliittista järjestelmää kohtaan. Miten siis kyetään yhdistämään edustuksellisuuden idea ihmisten voimakkaaseen haluun vaikuttaa yksittäisiin asioihin suoraan ohi edustuksellisuuden periaatteen?

Toinen haaste hallitusmuodollemme sisältyy tarpeeseen harjoittaa enenevässä määrin kansainvälistä yhteistyötä. Valtaa kansainvälisille järjestöille siirretään vain eduskunnan ratifiointipäätösten kautta.  Monet kansalaiset kuitenkin kokevat, että valtaa on siirretty pysyvästi ulottumattomiin ja monet pelkäävät, että käynnissä on itsestään tapahtuva omalakinen vallan siirtyminen. Tätä tuntemusta ei pidä vähätellä.

Pidänkin hyvänä, että pääministeri ja hallitus EU:n komission puheenjohtajaa valittaessa pitivät kiinni Eurooppa neuvoston eli jäsenmaiden päätösvallasta asiassa. Myös Euroopan parlamentissa on tendenssi kasvattaa valtaa käytäntöjen kautta. On tärkeää, että vallanjako unionin jäsenmaiden ja sen instituutioiden välillä on selkeä ja sitä voidaan muuttaa vain valtioiden keskinäisellä sopimuksella, joka aina edellyttää kansallisten parlamenttien hyväksymispäätöksiä. Vallan liuittaminen ilman sopimusmuutoksia ei sovi.

Därför välkomnar jag att statsministern och regeringen håller fast vid att det är Europeiska rådet, det vill säga medlemsstaterna, som ska utse kommissionens ordförande. Också Europaparlamentet tenderar att utöka sin makt genom praxis. Det är viktigt att maktfördelningen mellan unionens medlemsstater och dess institutioner är klar och tydlig, och att den kan ändras endast genom inbördes avtal mellan staterna. Ett sådant avtal måste alltid godkännas av de nationella parlamenten. Däremot måste vi undvika maktförskjutningar som inte grundar sig på avtal.

Kolmas haaste, jonka nostan esille, liittyy turvallisuuteen. Turvallisuuden takaaminen on ollut vuosituhansien ajan valtion tehtävä – siitä kansalaiset ovat olleet valmiita maksamaan sekä taloudellisesti että rajaamalla omia oikeuksiaan kollektiivin eduksi. Perinteisesti turvallisuus on jaettu ulkoiseksi ja sisäiseksi turvallisuudeksi, jossa ulkoinen turvallisuus on lisäksi monissa maissa valtion päämiehen valtapiirissä. Nykykehityksessä jako ulkoiseen ja sisäiseen turvallisuuteen ei tarjoa riittävää lähestymistapaa. Eri turvallisuusviranomaisten ja koko poliittisen johdon keskinäistä yhteistyötä on kehitettävä arvioimalla asiaa turvallisuuden eikä sadan vuoden perinteen perusteella.

Ja neljäs haaste liittyy kykyymme tuottaa valitsemallamme järjestelmällä hyvinvointia kansalaisille.

Eräs kiinalainen professori luonnehti kerran, että siinä missä länsimaissa päätöksenteon oikeutus syntyy vaaleista, Kiinassa se syntyy performanssista, eli tuloksesta.

Koen, että yli sadan vuoden aikana länsimaissa kansalaisille ja yritystoiminnalle luotu vapaus ja mahdollisuus sivistyksen kehittymiseen on luonut innovaatioita ja kilpailun kautta taloudellista voittavaa tehokkuutta. Tämä malli on nyt haastettu. Joillakin autoratiivisilla yhteiskunnilla on kyky kohdistaa resursseja, investoida uusiin asioihin ja toimeenpanna muutoksia nopeasti. Tämä on muuttanut kilpailuasetelmia selvästi eikä ole itsestään selvää, että oma järjestelmämme on voittava. Demokratia haastetaan usein silloin, kun tyytymättömyys kasvaa. Tähän voidaan hetkellisesti vastata protektionismilla, mutta se on lähinnä itsensä pettämistä ja silmien sulkemista siltä, että uudistuksia pitää tehdä.

Demokratian onkin kyettävä oloissaan uudistamaan yhteiskuntaa tavalla, joka tuottaa kaivattua hyvinvointia ja turvallisuuden tunnetta. Demokratiankin on tuotettava tuloksia. Siinä vaiheessa kun demokratiassa koetaan päätehtävänä olevan entisen ja saavutetun turvaaminen, kannattaa sytyttää varoitusvalot. Suomi syntyi demokraattiseksi tasavallaksi pitkälti sen ansiosta, että Euroopassa kuninkaiden ja keisareiden vallan keskeinen pyrkimys oli pitää vanhat olot muuttumattomina. Se ei enää vastannut vapautta kaivanneiden ihmisten odotuksiin. Hallitusmuotomme oli vastaus tähän kehitykseen. Pidetään tämä perusasenne elossa tästä eteenkin päin.

Lähde: Eduskunta.fi