Varapuhemies Haatainen: 75 vuotta rauhaa – Sodan opetukset

NordenBladet —

Osallistuin Suomen valtion edustajana Varsovassa Puolan järjestämään toisen maailmansodan syttymisen muistotilaisuuteen. Tilaisuuteen osallistui presidenttejä, puhemiehiä ja pääministereitä noin 40 eri valtiosta. Sodan syttymisestä Euroopassa tuli kuluneeksi 80 vuotta hieman yli viikko sitten. Sota alkoi 1.9.1939 Natsi-Saksan hyökkäyksellä Puolaan. Parin viikon kuluttua Neuvostoliitto hyökkäsi maan itäosiin.

Varsovassa puhunut Saksan liittotasavallan presidentti Frank-Walter Steinmeier pyysi puolalaisilta anteeksi ja kertoi olevansa kiitollinen siitä, että saa puhua puolalaisille juuri Varsovassa ja vieläpä omalla äidinkielellään Saksalla. Symboliset eleet ovat tärkeä osa sovintoa ja anteeksiantoa.

Juutalaisten kansanmurhan jälkeen Puola ja puolalaiset olivat yksi sodasta eniten kärsineistä osapuolista. Puolan pääkaupunki Varsova tuhottiin Varsovan kansannousun jälkeen Natsi-Saksan toimesta täysin. Joka viides puolalainen kuoli sodan uhreina. Liittoutuneiden voitosta huolimatta Puola jäi väärälle puolelle rautaesirippua Neuvostoliiton satelliitiksi. Sodan ja Neuvostovallan muistot ovat syystä juurtuneet syvälle puolalaisten mieliin.

Meillä Suomessa Molotov-Ribbentrop sopimuksen seuraukset näkyivät vasta kolmea kuukautta myöhemmin, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen marraskuun lopulla aloittaen 105 päivää kestäneen Talvisodan. Toisen maailmansodan seuraukset näkyivät Suomessa kokonaisuudessaan kymmeninä tuhansina uhreina, aluemenetyksinä ja sotakorvauksina. Rintamalta palanneet toivat mukanaan myös arpia, jotka siirtyivät sukupolvelta toiselle. Itsenäisyydestämme maksettu hinta oli kallis, mutta se oli välttämätöntä maksaa. Velkamme sotiemme veteraaneille on ylisukupolvinen.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö totesikin osuvasti 5.9.2019 Helsingissä EU:n parlamenttien välisessä turvallisuuskonferenssissa, ettei laajamittaisessa sodassa todellisuudessa ole koskaan voittajia. Kaikki häviävät, mutta toiset vain häviävät enemmän. Presidenttimme mainitsema viisaus on sodan opetuksista se kaikista suurin.

…………..

Sodan muistelemisen lisäksi nyt on hyvä hetki samalla juhlistaa demokratian merkkipäiviä. Hieman yli sata vuotta sitten 17.7.1919 Suomen tasavaltainen hallitusmuoto, ensimmäinen perustuslakimme, vahvistettiin. Hallitusmuodon vahvistamista edelsi dramaattiset kansakuntamme vaiheet. Itsenäistyminen juuri syntyneestä Neuvosto-Venäjästä ja itsenäistymistä seurannut sisällissota olivat kytköksissä Eurooppaa ravistelleeseen ensimmäiseen maailmansotaan. Sisällissodan päättymisen ja hallitusmuodon vahvistamisen välillä oli ehtinyt kulua vain hieman yli vuosi. Tätä voidaan pitää poliittisena ihmeenä, sillä hallitusmuodon takana seisoi merkittävällä tavalla sekä sisällissodan voittanut että sen hävinnyt osapuoli.

Päätöksentekoa alkoi ohjata usko demokratiaan, sopuisaan yhteiskuntakehitykseen sekä sitoutuminen lain noudattamiseen, oikeusvaltioperiaatteeseen. Perusajatus kansalaisten tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta oli kuitenkin tosiasiassa kylvetty jo aiemmin vuoden 1906 eduskuntauudistuksessa. Uudistus poisti lopullisesti säätyjen vallan. Niiden tilalle tuli yksikamarinen eduskunta, joka oli tuolloin Euroopassa täysin uutta.

Samalla naiset saivat ensimmäisenä maailmassa täydet poliittiset oikeudet: oikeuden äänestää ja oikeuden olla ehdokkaana vaaleissa. Nyt, yli sata vuotta myöhemmin, uuteen eduskuntaan valittiin kaikkien aikojen suurin määrä naisia kansanedustajiksi. Uusi hallituksemme on myös historiamme naisvaltaisin ja ensimmäistä kertaa olemme asettaneet naisen ehdolle komissaariksi.

Juhlistimme satavuotiasta hallitusmuotoa yleisellä liputuspäivällä. Hyvästä syystä. Se takasi Suomen kansalaisille suuren joukon niitä samoja vapauksia ja oikeuksia, joista nyt nautimme myös Euroopan tasolla Euroopan Unionin kansalaisina.  Juhlallisuudet jatkuvat täällä eduskunnassa 10.9.2019 täysistuntosalissa, jossa puhuvat tasavallan presidentti, pääministeri ja eduskunnan puhemies.

………..

Sodan kauheudet ja yhteinen usko demokraattiseen prosessiin toimivat lähtölaukauksena eurooppalaisten valtioiden lähentymiselle, integraatiolle, toisen maailmansodan jälkeen. Tämä laajamittainen yhteistyö tunnetaan tänä päivänä Euroopan Unionina.

Eurooppalaisen projektin tärkeimpänä tavoitteena oli tuolloin ja on edelleen suojella rauhaa ja edistää demokratiaa. Tässä tehtävässä EU ja sen edeltäjät ovat onnistuneet hyvin. Suomen osalta tiivistynyt kansainvälinen ja eurooppalainen yhteistyö näkyy tänä päivänä Perustuslakimme ensimmäisessä pykälässä, jonka mukaan Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi. Samassa yhteydessä mainitaan, että Suomi on Euroopan Unionin jäsen.

Näiden sanojen merkitys kasvaa päivä päivältä, sillä niin täällä Euroopassa kuin muualla maailmassa näemme yhä enemmän esimerkkejä päinvastaisesta kehityksestä. Yhteistyön sijaan on eristäydytty. Puheet ovat koventuneet. Jopa oikeusvaltio- ja demokratiakehitys on joissakin maissa ottanut merkittäviäkin askelia taaksepäin. Monet itsestään selvät asiat on kyseenalaistettu. Ihmismuisti on surullisen lyhyt.

Kansainväliselle yhteistyölle olisi nyt kysyntää enemmän kuin pitkään aikaan, mutta sen tekeminen vaikuttaa yhä haastavammalta. Suomessa yli sata vuotta sitten yhteistyöhön kykenivät juuri sodassa olleet poliittiset osapuolet. Tätä yhteistyötä tehtiin kaikista korkeimmalla tasolla. Sen seurauksena laadittiin hallitusmuoto, joka omalta osaltaan varmisti sen, että olemme tänä päivänä yksi maailman vahvimmista demokratioista. Historiamme osoittaa, ettei Suomi voi eristäytyä. Pienen valtion etu on yhteiset säännöt ja sopimukset. Joka on toista mieltä, ei tunne Suomen eikä sen naapurimaiden historiaa.

Tuula Haatainen
Kirjoittaja on eduskunnan ensimmäinen varapuhemies

Lähde: Eduskunta.fi