Varapuhemies Haataisen puhe Suomen hallitusmuoto 1919 – Suomalaisen demokratian suunnannäyttäjä –seminaarissa
NordenBladet —
Eduskunnan varapuhemies Tuula Haataisen puhe
Suomen hallitusmuoto 1919 – Suomalaisen demokratian suunnannäyttäjä –seminaari 17.7.2019
Hyvät kuulijat,
Suomen hallitusmuodon hyväksymistä edelsi dramaattiset kansakuntamme vaiheet. Itsenäistyminen ja sitä seurannut sisällissota olivat kytköksissä Eurooppaa ravistelleeseen ensimmäiseen maailmansotaan.
Sisällissodan päättymisen ja hallitusmuodon hyväksymisen välillä oli ehtinyt kulua vain hieman yli vuosi.
Hyväksytyn hallitusmuodon perusajatus kansalaisten tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta oli kuitenkin kylvetty jo 1906 eduskuntauudistuksessa. Suomalainen yksikamarinen eduskunta oli Euroopassa uutta. Samalla naiset saivat ensimmäisenä maailmassa täydet poliittiset oikeudet: oikeuden äänestää ja olla ehdokkaana vaaleissa.
Kansalaissodan jälkeen maassamme kyettiin nopeasti järjestämään ensimmäiset yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvat kuntavaalit syksyllä 1918. Seuraavana keväänä 1919 järjestettiin eduskuntavaalit. Valittu eduskunta pääsi päättämään vuoden 1919 valtiomuodosta.
Historioitsija Kai Häggman kuvailee 1918 -kirjassa, miten 1. maailmansodan jälkeen syntyi monia uusia valtioita, joista monet ajautuivat diktatuuriin. Suomessa kävi kuitenkin paremmin. Tasavaltaa kannattaneet sosiaalidemokraatit saivat 80 ja Maalaisliitto 42 paikkaa eduskuntaan. Tämä takasi, ettei monarkiasta enää haaveiltu.
Hämmästyttävällä vauhdilla asiat etenivät.
Päätöksentekoa alkoi ohjata usko demokratiaan, sopuisaan yhteiskuntakehitykseen sekä sitoutuminen lain noudattamiseen. Vaikka seuraavien vuosikymmenten aikana näitä pilareita pyrittiin horjuttamaan, perustuslainsäätäjän asettama hallitusmuoto oli omalta osaltaan varmistamassa sen, että kaikki nämä yritykset lopulta epäonnistuivat.
Se, kuinka lyhyessä ajassa Suomi siirtyi taantumuksellisesta sääty-yhteiskunnasta yhdeksi aikansa edistyksellisimmistä demokratioista, on täysin poikkeuksellista.
Vuoden 1919 hallitusmuodon 15 pykälä määräsi seuraavasti: Älköön tasavallassa annettako aatelisarvoja älköönkä muita perinnöllisiä arvoja. 100 vuotta sitten perustuslainsäätäjä näki pahimpana syrjinnän muotona perinnöllisen aseman tai arvon. Olivathan vuoden 1919 kansanedustajat syntyneet aikana, jolloin sääty oli keskeisessä asemassa ihmisten elämässä.
Hallitusmuodon erityinen aatelisarvojen kielto ikään kuin alleviivasi uutta tasa-arvoon ja tasavaltaisuuteen perustuvaa ajattelua. Nykyisin voimassaoleva perustuslakimme vastaavasti kieltää tälle päivälle tyypillisimmät syrjinnän muodot.
Hyvät kuulijat,
Perustuslakia muutettaessa on hyvää tapaa noudattaen pyritty saamaan muutosten taakse koko eduskunta. Tämä on varmistanut sen, ettei perustuslain kirjaimella politikoida, vaikkakin sen tulkinnasta esitettäisiin eriäviä näkemyksiä. Suomessa puolueet eivät ole ajaneet yksin muutoksia perustuslakiin, vaan muutoksia on tehty yhdessä.
Samaa perustuslainsäätäjän pitkäjänteisyyttä toivoisi myös silloin, kun tavoitteena on tehdä suuria, vaalikaudelta toiselle ulottuvia yhteiskunnan rakenteita merkittävällä tavalla muuttavia poliittisia uudistuksia. Laajojen uudistusten tavoitteille ja lähtökohdille pitäisi ainakin pyrkiä hakemaan laajempaa parlamentaarista tukea, vaikka yksittäisten politiikkatoimien osalta jäisikin lopulta erimielisyyttä.
Olen ollut mukana koko 2000-luvun eri sote-uudistuksen vaiheissa -asiantuntijana, ministerinä ja valiokunnan puheenjohtajana ja nyt viimeisimmäksi eduskunnan puhemiehistössä. Näinä vuosina kaikki keskeiset puolueet ovat olleet vuorollaan vastuussa uudistuksesta.
Nämä vuodet ovat vahvistaneet käsitystäni, että laajempi parlamentaarinen tuki on yksinkertaista enemmistöä parempi tapa varmistaa sekä merkittävien muutosten läpivieminen että niiden kestävyys vaalikaudelta toiselle. Tässä mielessä tervehdin ilolla komiteatyön paluuta osaksi lainsäädäntövalmistelua.
Hyvät kuulijat,
Valtiosääntöoikeuden asiantuntijoiden kuuleminen ja heidän näkemystensä kunnioittaminen onkin keskeisin tapa varmistaa se, että muutokset valtiosäännössä tai sen tulkinnassa ovat legitiimejä. Näiden näkemysten asettamien raamien sisällä tapahtuu poliittiset valinnat. Poliittinen paine ei koskaan saa kasvaa niin suureksi, ettei näitä ehtoja joko ehditä tai haluta ottaa huomioon.
Valitettavasti viime vuosina on kuulunut yhä enemmän sellaisia poliittisia äänenpainoja, joissa vähätellään asiantuntijoita perustuslakikeskustelussa. Ne kumpuavat usein poliittisesta turhautuneisuudesta ja ajoittuvat usein hetkiin, jolloin poliittinen päätöksenteko on hetkellisesti hidastunut valtiosäännöstä johtuvista syistä. Monesti tämä kritiikiksi verhottu puhe on ollut jopa valtiosääntöasiantuntijoidemme suoranaista pilkkaamista ja vähättelyä.
Asiantuntijoiden näkemyksiä voi ja pitää kyseenalaistaa, mutta analysoiden, ei halventavalla retoriikalla. Perustuslakimme sekä sen valvonta- ja tulkintamekanismit toimivat lähtökohtaisesti hyvin ja tehokkaasti. Asiantuntijoiden näkemysten kunnioittaminen varmistaa sen, että järjestelmä toimii myös jatkossa näin.
Hyvät kuulijat,
Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten turvaamat oikeudet ovat osa kansallista lainsäädäntöämme. Suomen valtio on luvannut turvata ihmisoikeudet kansalaisilleen ja kaikille ihmisille Suomessa. Viranomaisilla on ensisijainen velvollisuus huolehtia ihmisoikeuksien toteutumisesta ja niiden edistämisestä.
Ihmisoikeuksien lähin vastine kansallisessa oikeudessa ovat perusoikeudet, joihin sisältyvät myös sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet. Nämä ovat oikeuksia, jotka on turvattu perustuslaissa kaikille ihmisille.
Sekä olemassa olevien oikeuksien vahvistuminen, uusien oikeuksien turvaaminen että oikeuksien kohteen laajentaminen kattamaan ei vain Suomen kansalaiset, vaan kaikki Suomessa asuvat ihmiset, kuvaavat merkittävää muutosta valtiosääntöisessä ajattelutavassamme. Ihmisoikeussopimus, Euroopan integraatio sekä perusoikeus- ja perustuslakiuudistus ovat tämän muutoksen keskiössä.
Valtiosääntömme kansainvälistyminen näkyy jo perustuslakimme ensimmäisessä pykälässä, jonka mukaan Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi.
Näiden sanojen merkitys kasvaa päivä päivältä, sillä niin täällä lähellä Euroopassa kuin muualla maailmassa näemme yhä enemmän esimerkkejä päinvastaisesta kehityksestä. Yhteistyön sijaan on eristäydytty. Puheet ovat koventuneet. Jopa oikeusvaltiokehitys on joissakin maissa ottanut askelia taaksepäin. Monet itsestään selvät asiat on kyseenalaistettu.
Myös täällä Suomessa ihmisoikeudet nähdään joissakin puheenvuoroissa taakkana. On alettu puhua jopa suomalaisuuden määritelmästä, geenien tasolta lähtien. Ihmismuisti on surullisen lyhyt. Tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara tiivisti tämän kaiken hyvin toteamalla, että kyse on sisäsiististä kiertoilmaisusta rotuopille. Suomen eduskuntaan tällaiset puheet eivät kuulu. Suomen kansalainen on Suomen kansalainen, kaikkine oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Tähän ei ihmisen alkuperä vaikuta, eikä saa vaikuttaa. Kahden luokan kansalaisuuksia ei ole. On vain kansalaisia. Suomalaisia. Toivon, että uuden eduskunnan jäsenet ymmärtävät tämän ja eduskunta voi näyttää esimerkkiä sen suhteen, miten ihmisarvoa ainakin puheissa kunnioitetaan.
Perustuslakimme kanta tähän kaikkeen on hyvin selkeä. Ihmisoikeudet ja ihmisarvo kuuluvat kaikille. Meidän on toimittava kansainvälisesti ja kansallisesti vääränlaisen kehityksen pysäyttämiseksi. Tämä on poliittinen mutta samalla myös oikeudellinen ohje, sillä ihmisoikeudet, rauha, yhteistyö ja oikeudenmukaisuus ovat peruuttamaton osa valtiosääntöämme.
Suomen on vahvistettava rooliaan ja oltava kokoaan suurempi vaikuttaja.
Meidän tulee olla edelläkävijöitä ja suunnannäyttäjiä ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja rauhan rakentamisen edistämisessä maailmalla.
Suomen juuri alkanut EU-puheenjohtajakausi on paras tapa osoittaa myös ulospäin, että toimimme näiden arvojen mukaisesti. Samalla onnistunut EU-puheenjohtajakausi on paras tapa kunnioittaa Suomen satavuotiasta hallitusmuotoa. Tämän tavoitteen takana uskon, että koko eduskunta voi seistä.
Lähde: Eduskunta.fi
