Tutkimus: Kansainvälisiin lahjontatapauksiin puuttuminen on haastavaa
NordenBladet — Lapin yliopiston tutkijaryhmä selvitti, miten ulkomaisen virkamiehen lahjontaa koskevia lahjusrikossäännöksiä on sovellettu oikeuskäytännössä. Tutkimus osoittaa, että kansainväliseen liiketoimintaan liittyvien lahjusrikostapausten oikeuskäsittelyyn kytkeytyy erilaisia rikoslainsäädännön kattavuuteen, säännösten muotoiluun, näytön saatavuuteen ja näyttökynnykseen liittyviä haasteita.Kansainväliseen liiketoimintaan liittyvä ulkomaisen virkamiehen lahjonta on tullut Suomessa käräjä- ja hovioikeuksien arvioitavaksi viidessä tapauksessa. Tapaukset liittyivät kansainvälisten konsernien harjoittamaan ulkomaankauppaan ja tiettyyn ulkomaisen valtion tai valtiollisen tahon tekemään hankintaan. Kaikissa tapauksissa lahjusrikossyytteet kuitenkin hylättiin viimeistään hovioikeudessa. Hylkäämisten taustalla olivat esimerkiksi ulkomaisen virkamiehen käsitteeseen liittyneet tulkintavaikeudet tai se, ettei tapauksessa tuomioistuimen näkemyksen mukaan ollut esitetty riittävää näyttöä. Myös tahallisuuden toteennäyttäminen osoittautui haastavaksi.Tutkimuksessa esiin nousseisiin haasteisiin vastaamista hankaloittaa se, ettei virkamiehen lahjontaa koskeville säännöksille useinkaan ole tehokkaasti sovellettavissa olevaa vaihtoehtoa. Lahjusrikosten yritystä tai vaikutusvallan kauppaamista ei ole erikseen kriminalisoitu ja yksityisen sektorin lahjontaa koskevat säännökset ovat nekin osoittautuneet vaikeasti sovellettaviksi. Lahjusrikoksiin puuttumisen tehostamiseksi tarvitaan siksi lainmuutoksia.Kansainväliseen liiketoimintaan liittyvät lahjusrikokset tehdään usein yritysten liiketoiminnan yhteydessä ja yrityksen puolesta tai hyväksi. Oikeushenkilön rangaistusvastuulle olisi siksi syytä antaa enemmän painoa oikeusprosessissa niin esitutkinnassa, syyteharkinnassa kuin tuomioistuinkäsittelyssäkin. Vertailevan tarkastelun perusteella tehokkaimmin oikeushenkilön rangaistusvastuun toteuttaminen onnistuu silloin, jos se on toteuttavissa täysimittaista oikeudenkäyntiä kevyemmässä menettelyssä. Lisäksi keskeiseksi osaksi oikeushenkilöiden vastuuta näyttävät muodostuneen niille määrätyt menettämisseuraamukset. Suomessa rikoshyöty on määritelty ahtaasti ja lahjusrikoksella välillisesti saatua hyötyä koskevan menettämisseuraamuksen määrääminen oikeushenkilölle on hankalaa. Sääntelyä olisi tältä osin tarpeen täsmentää.Viranomaiset tarvitsevat lisää koulutusta lahjusrikoksistaTutkimuksessa selvitettiin myös lahjusrikossääntelyn ja sitä koskevan koulutuksen kehittämistarpeita. Tutkimus osoittaa, että tuomareille, syyttäjille ja rikostutkijoille tarjolla olevaa lahjusrikoksia käsittelevää koulutusta ja siitä tiedottamista on tarpeen lisätä ja kehittää. Keskeistä on koulutuksen saavutettavuus ja oikea-aikaisuus silloinkin, kun tarkasteltavana on kansainväliseen liiketoimintaan liittyvän lahjonnan kaltainen rikollisuuden muoto, jota koskevia tapauksia etenee oikeusprosessiin harvoin. Siksi on tärkeää, että saatavilla on myös jatkuvasti saatavilla olevia ajantasaisia tukimateriaaleja. Perusteita näyttää olevan myös tuomarien jonkinasteiselle erikoistumiselle.Julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2021 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.
Lähde: Valtioneuvosto.fi
