NordenBladet — Itä-Suomen yliopiston koordinoiman tutkimuksen mukaan vaarallisuuden ja väkivaltariskin arviointi kaipaa yhtenäistämistä niin käytettyjen käsitteiden kuin käytäntöjen suhteen. Riskiarviointien tulokset yksilötasolla sisältävät paljon epävarmuustekijöitä. Väkivaltariskin arviota olisi tämän vuoksi perusteltua käyttää rikosoikeudellisesta näkökulmasta korkeintaan täydentävänä osana vapauttamis- tai seuraamusharkintaa.Tutkimuksessa selvitettiin vaarallisuuden, väkivaltariskin ja uhkan arvioimiseen käytettäviä menetelmiä, ja miten tällaisia arvioita voitaisiin parhaiten hyödyntää. Arviointeja tehdään nykyisin esimerkiksi rangaistusta tuomittaessa, vankia vapautettaessa ja poliisissa epäiltäessä rikoksen uhkaa. Lisäksi selvitettiin, millaista painoarvoa Helsingin hovioikeus antaa väkivaltariskiarviolle harkitessaan elinkautisvangin ehdonalaista vapauttamista sekä miten vuoden 2019 lainmuutos seksuaali- tai väkivaltarikoksen uusineiden vankien uusimisriskin arvioinnista ja valvontaan asettamisesta ehdonalaisen vapauden ajaksi on toteutunut.Menetelmät arvioivat huonosti elinkautisvankien väkivaltarikosten uusimistaTutkimuksen mukaan elinkautisvangeille nykymuotoisena tehdyn väkivaltariskin arvioinnin osuvuus rikoksen uusimisen ennustajana on sattumanvarainen. Riskin arviointi vaatii kuitenkin tuloksiin nähden suuren työpanoksen. Väkivaltariskin arviointi sijoittuu vankeuden loppuvaiheeseen, minkä vuoksi arviointia ei voida tehokkaasti hyödyntää vankeusaikana.Väkivaltariskin merkitys elinkautisvankien ehdonalaiseen vapauteen päästämisen harkinnassa tulisi nostaa rikoslain tasolle, jotta lainsäädäntö tältä osin olisi nykyistä selkeämpi. Keskeisimpänä tekijänä harkinnassa tulisi kuitenkin olla täytäntöönpantavana olevien rikosten moitittavuus, vahingollisuus ja vaarallisuus. Tutkimustulosten perusteella käytössä olevat väkivaltariskin arviointimenetelmät arvioivat huonosti vapautuneiden elinkautisvankien väkivaltarikosten uusimista. Toteutuneet uusimisluvut jäävät merkittävästi arvioituja alhaisemmiksi. Väkivaltariskin arvio olisi perustellumpaa laatia jo tuomion täytäntöönpanon alkuvaiheessa ja liittää se osaksi rangaistusajan suunnitelmaa, jotta kohonneita riskejä olisi mahdollista laskea vankeuden aikana moniammatillisesti. Ehdonalaista vapautta harkittaessa riittäisi tällöin vain erityisten ja yksilöllisten merkittäviksi arvioitujen riskikriteerien tarkastelu.Vuonna 2019 voimaan tullut lakiuudistus ei ole toteutunut odotetustiVäkivalta- ja seksuaalirikoksiin syyllistyneitä koskevia säännöksiä korkeasta uusimisriskistä ja valvontaan asettamisesta on sovellettu vähäisesti. Väkivaltariskin arvioinnissa tuli järjestelmää valmisteltaessa käyttää samoja menetelmiä kuin elinkautisvangeilla, mutta tämä ei ole toteutunut. Arvioinnin laajuus ja sen vaatima työpanos on jäänyt käytännössä vain murto-osaan elinkautisvangeille tehtävästä väkivaltariskin arvioinnista. Kaiken kaikkiaan vuoden 2019 uudistuksen kohderyhmä jää nykymuodossaan epäselväksi, järjestelmän kattavuus on heikko ja suoritetut toimenpiteet ovat tarkoitettua kevyempiä.Julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2020 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. Tutkimuksen ovat laatineet Matti Tolvanen, Alice Keski-Valkama, Tarja Koskela, Jussi Pajuoja, Mika Rautanen, Jari Tiihonen, Sasu Tyni, Miisa Törölä ja Emilia Eskelinen.
Lähde: Valtioneuvosto.fi